Lisää suvaitsevaisuuttaa myös urheiluun!
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt on arka ja paljolti käsittelemätön aihe liikunnassa ja urheilussa. Näin toteaa SLU:n lehdistötiedote 29.9.2005 tilaisuudesta, jossa julkistettiin opas, joka käsittelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä urheilussa.
Oppaan nimenä on "Lupa kuulua - lupa näkyä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt liikunnassa ja urheilussa".
Tilaisuuden avasi Suomen liikunta ja urheilu ry:n puheenjohtaja Timo Laitinen. Hän totesi puheessaan: "Kun on lupa kuulua, useimmat voivat osallistua liikuntaa ja urheiluun. Hyvässä seurassa asioista puhutaan avoimesti ja asiallisesti huhujen ja salailun sijaan".
Oppaan toimittamisesta vastannut SLU:n yhteiskuntavastuupäällikkö Nelli Koivisto totesi: "Tärkeämpää on, että yhteisö tekee tilaa sille, että kaikki voisivat päättää kertomisesta tai vaikenemisesta ilman pakkoa tai painetta."
SETAn nuorisotyökoordinaattori Saija Himanka osallistui myös oppaan toimittamiseen. Hän toteaa: "Jos ihmisen täytyy pysyä vaiti omasta elämästään ja arjestaan ja käyttää voimavarojaan piilottamiseen, hänen hyvinvointinsa kärsii. Meidän jokaisen on hyvä miettiä sitä, että tuemmeko vaikenemista vai moninaisuutta arvostavaa ilmapiiriä".
Merkittävää oppaan tuottamisessa on ollut se, että sen toteuttamiseen on osallistunut peräti 24 henkilöä, joista melkoinen osa on SLU:n eri lajiliitoista. Esimerkkeinä Suomen Jääkiekkoliitto, Suomen Painiliitto, Suomen Palloliitto. Suomen Olympiakomitea oli mukana peräti kahdella edustajalla. Jopa luterilainen kirkko oli mukana Helsingin seurakuntayhtymän edustajan kautta. Opetusministeriö tuki avustuksella oppaan valmistumista.
Urheilussa on jo muutosta näkyvissä suhtautumisissa. Ei tarvitse mennä kovin monta vuotta taaksepäin, kun Kansainvälinen Olympiakomitea kielsi "Gay Olympics" nimen käytön. Muistaakseni uhkasivat jopa oikeustoimilla. Siksi nyt on käytössä nimi "Gay Games".
Opas ja paljon muutakin mielenkiintoista aineistoa löytyy SLU:n sivuilta osoitteesta:
http://www.slu.fi/materiaalisalkku
Lupa kuulua - lupa näkyä -opas on imuroitavissa suoraan verkosta (3,2 MB) osoitteesta:
http://www.slu.fi/mp/db/file_library/x/IMG/30670/file/slu%5ftasa%5farvo%5f0905%5fa52.pdf
Juhani
Samassa SLU:n tilaisuudessa julkistettiin myös kolmiloikkaaja, kirjailija Heli Krugerin esikoisteos "Olen koskettanut taivasta". Kirjan kustantaja on Otava.
Kruger totesi: "Toivon, että niin huippu-urheilun kuin liikunnankin parissa elävät ihmiset - seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta - voivat elää ehjinä ihmisinä ja kokea urheilumaailman turvallisena pelikenttänä. Urheilussa oma persoona on vahva työväline, joten on tärkeää voida olla aidosti oma itsensä jokaisessa tilanteessa".
Juhani
Miten se voi olla mahdollista, että aihe on arka ja käsittelemätön, kun keskustelun avaajan mielestä suvaitsevaisuus on merkittävästi lisääntynyt suomalaisessa yhteiskunnassa eikä hänellä itsellään ole ollut ongelmia ympäristönsä kanssa?
Nyt tuli opaskirja!
Hieman ristiriitaista! Olisihan niiden suvaitsevaisuuden alltojen pitänyt jo koskettaa liikuntaa ja urheilua!
Ajatelkaa kuinka paljon urheiluseuroja ja juniorityötä on maassamme? Ne kattavat melko suuren joukon lapsia ja nuoria sekä koulussa että harkkareissa...kuinka keskiaikaista täytyykään näiden vetäjien asenteiden ja käsitysten olla meistä homoista jne.
Nyt valistuksen valo saapui oppaan muodossa, josta voi ihan LUKEA (ja tavata ), että ei yksi homo tai lesbo leimaa koko lajia vähemmistölajiksi. Nuorelle naiselle voi kertoa, että et ole vaaraksi tulla lesboksi, jos haluat jääkiekkoilla( ellei nyt sattumalta jo ole sitä...) VOI ETTÄ!
Urheilupiireissä asia on helvetinmoinen tabu ja tuollaisen oppaan tuleminen on suoranainen ihme. Ei yksi opas vielä maailmaa muuta, mutta on askel hyvään suuntaan.
Eihän niitä ongelmia tule ympäristön kanssa, jos ei mene sellaisiin ympäristöihin, missä tulee ongelmia. ;) ;) Ei asia onko se sitten mitään todellista vapautta...
Lesboille ulostulo on urheilussa aina ollut jossain määrin mahdollista, ainakin seuran sisäisesti, homojahan tuo ongelma pahemmin koskee.
ERI asia.
Tahtoisin kuitenkin muistuttaa JuhaniV:tä ja muitakin, ennenkuin korkkaavat shampanjan, että virallinen asenne on aina eri asia kuin todellisuus.
USAssa esimerkiksi NFL (Kansallinen jalkapalloliiga) korostaa kaikissa virallisissa tiedotteissa ja lausunnoissa, että seksuaalivähemmistöjä ei lajin puitteissa syrjitä. Toista on todellisuus. NFLn monikymmenvuotisen historian aikana vain kolme pelaajaa on tullut ulos ja kaikkien ura on katkennut siihen. Osa kanssapelaajista on esittänyt myös avoimen homovastaisia kannanottoja julkisesti ulostulon yhteydessä. Sterling Sharpe sanoi medialle Esera Taolon tullessa ulos: "He would have been eated alive and he would have been hated for it." Tuaolo tuli ulos 2002, 9 vuoden menestyksekkään uran jälkeen.
http://www.eseratuaolo.com
Naisiahan ei liigassa ole.
Tuaolo oli siis kaapissa myös joukkueelleen, ei pelkästään yleisölle.
Lukaisin tuon ja ensimmäisellä rivillä oli maininta, että seksuaalisesti poikkeavia on väestöstä 5-15 prosenttia. Ei anna hirveän asiantuntevaa kuvaa asiasta. Itse olen pitänyt tuota 5% jo liioitteluna. Viimeinen sitaatti tuossa oppaassa kertoikin sen olennaisen.
Nimimerkille katkoviiva (voisit kehittää hieman helpomman nimimerkin),
olen kanssasi samaa mieltä. Matkaa on vielä kuljettavaksi melkoisesti. Otat esimerkin USA:sta, joka on tässä homo- ja yleensäkin seksifobioissa tällä hetkellä äärireunaa maailmassa. Euroopassa on tietenkin myös asenneongelmia, mutta olemme mielestäni kuitenkin hivenen suvaitsevampia kuin amerikkalaiset noin yleisesti ottaen.
Outsport (
http://www.outsports.com/ ) on käsitellyt näitä juttuja jo pitkään ja raportoi julki tullleista sateenkaariurheilijoista. Se pitää myös listaa mm. urheilun homofobikoista.
Outsport toteaa yhdessä jutussa: "Vuoden 2004 kesäolympialaisissa oli 10 500 urheilijaa 199 maasta. Heistä vain 11 on avoimesti ja julkisesti homoja. Tämä todistaa jälleen kerran, että urheiluelämä on nykymaailman viimeinen kaappi".
USA:ssa on ilmestynyt useita kirjoja, joissa on tositarinoita urheilumaailman myönteisistä suhtautumisista sateenkaariurheilijoihin ja -valmentajiin ja myös niitä kielteisiä kokemuksia. Noiden kirjojen valossa tilanne sielläkään ei ole aivan niin pikimusta, kuin voisimme olettaa. Huipulla ei juurikaan ole tilaa homoille, mutta alemmilla tasoilla kyllä.
Ehkä olisi meille kaikille, myös sateenkaariurheilijoille, hyödyllisempää katsoa tulevaisuuteen ja miettiä vaikuttamismahdollisuuksia, joiden kautta yhä useampi urheilija uskaltautuisi kaapista ulos. Se auttaa heitä myös parempiin tuloksiin, kun ei ole tarvetta piilotella kaapissa.
Tuon nyt julkstetun oppaan takana on niin merkittävä määrä järjestöjä, että eiköhän sillä ole aikamoista painoarvoa. Asia on pidettävä urheilun piirissä jatkuvasti esillä tavalla taikka toisella. Pelkkä käsikirja ei riitä.
Juhani
"Vuoden 2004 kesäolympialaisissa oli 10 500 urheilijaa 199 maasta. Heistä vain 11 on avoimesti ja julkisesti homoja. Tämä todistaa jälleen kerran, että urheiluelämä on nykymaailman viimeinen kaappi".
Olivatko nuo kaikki lesboja, vai oliko joukossa joku mies?
Olihan tuolla paljon lesboja. Näkyi olevan nuo ratsastuslajit edustettuna, mutta yllättävä tieto että siellä edes oli noita miehiä. Todella.
Niin vielä asiaa, eli olympia liike on "rekisteröinyt" oikeuden käyttää olympialais-nimeä. Ja heillä on oikeus määritellä millaisiin kisoihin sitä voi käyttää. Maailmassa on vain kaksi tapahtumaa eli olympialaiset ja paraolympialaiset joissa voi käyttää olympia nimeä. Kyse ei siis ole syrjinnästä. Ja gaygames ei kuulu olympia liikkeseen, joten nimen käyttö ei mahdollista.
Nyt on urheilijoiden aika nousta puolustamaan oikeuksiaan, opas on osoittanut että liittotasoilla löytyy tukea ja ymmärrystä.
Juuri nyt esitellään YleQ:ssa (103,7 MHz) kerrotaan SLU:n uudesta oppaasta hlbt-urheilijoista. Sateenkaariperheistä puhutaan tosi asiallisesti ja myönteisesti. Eläköön Axu, joka oli pitkälti tämän saavutuksen takana!
Tuosta Olympia -meiningistä sen verran, että esteratsastajia oli suurin osa (mikä on perinteisesti naiseliseksi mielletty laji) tai lesboja. Yksi uimarimies sentään oli.
Yksilöurheillijoita nuo kaikki. Ratsastuksen ystävät tuskin ovat kiinnostuneita urheilijan seksuaalisuudesta, toinen juttu voisi olla vaikkapa kuulantyöntäjämies, painijamies tai jääkiekkoilija. Heitä kohtaan yleisön reaktio olisi vihamielinen. Joukkuelajit ovat mahdottomimmat. Eihän huipputasolla ole kuin yksi joukkueurheilija maailmanhistoriassa, jolla homouden ilmitulo ei tuhonnut uraa. (Ian Roberts, Aussifutis) Kaapista tuloa on yrittänyt muutamat muutkin, mutta tuhoisin seurauksin.
Käsittämätöntä miksei homoille sallita urheilua, tai siihen ei kannusteta edes harrastetasolla, sillä urheilu nostaisi myös homojen työkykyä ja sitä kautta BKTta.
Yksilölajit ehkä sopivat silti paremmin homoille, ettei tule pukuhuoneongelmia. (Heteroille)
Minusta tämä on tärkeä asia, sillä urheilussa on miehiin kohdentuvan homofobian ydin.
Jos fobiaa vastaan pystytään taistelemaan edes vähän urheilun parissa, se tarkoittaa huomattavaa edistystä muilla yhteiskunnan alueilla ja vaikuttaa muuallakin.