Afrikka

Le jeune africain-lehden numerossa 2330 4-10. syyskuuta on artikkeli "Olla homo Afrikassa". Kirjoittajina Jacques Bertoin ja Alex Siewe.
Kaikesta erilaisuudestaan huolimatta Afrikan manner edustaa nykyisin lainsäädännössä lähes täysin homoseksuaalisuuden kieltävää rintamaa.
Yhteiskunnan normit ihmisten keskuudessa ovat monesti hyvin epämääräisiä: kaksi naista, jotka syleilevät Fesin hammamissa (kylpylä) tai Kongon nuorukaiset "leikkimässä" metsässä... Paikalliset tavat ja lain tulkinnat ovat tärkeämmässä asemassa kuin lain teksti.
Viime aikoihin saakka homoyhteisöt ja -järjestöt ovat pitäneet matalaa profiilia. Lähes kaikissa Afrikan maissa, sekä pohjoisessa että etelässä, homoseksuaalisuus tai "vastaava" on jollain tavalla kriminalisoitu. Poikkeksiakin on: Etelä-Afrikan tasavalta kirjoitti vuonna 1996 perustuslakiinsa valinnan vapauden seksuaalisuuden alueella. Mali ja Norsunluurannikko eivät ole kriminalisoineet homoseksuaalisuutta.
Marxistiset hallinnot ovat tuominneet homoseksuaalisuuden luonnon vastaisena, porvaristolle tyypillisenä rappioilmiönä. Nykyisin "paluu afrikkalaisten esi-isien arvoihin" on yleisin perustelu. Homoseksuaalisuutta pidetään länsimaisena sairautena.
Zimbabwen presidentin R. Mugaben mukaan "homoseksuaalisuus ei koske afrikkalaisia". Hänen mukaansa homomiehet ovat vähempiarvoisia kuin siat ja koirat. Laissa "sodomiasta" saa kolme vuotta vankeutta. Nykyisin hän ei samassa määrin ole hyökännyt homoutta vastaan - johtuen lähinnä epäonnistuneen maatalousreformin ongelmien selvittelystä. Ugandan presidentti Y. Museveni määräsi vuonna 1999 Kampalassa kahden homomiehen häihin kokoontuneet pidätettäväksi. Pidätyksen perusteena käytettiin siirtomaa-ajalta olevaa lakia, jossa puhutaan 'rikoksesta luontoa vastaan'. Namibian aiempi presidentti S. Nujoman mukaan Länsi pyrkii pakottamaan Afrikan omiin seksuaalisiin rappioarvoihin. Gambian presidentti Yahya Jammeh ilmoitti että hänen yksityisessä eläintarhassaan ei ole homo- tai lesboeläimiä. Ne käyttäytyvät luonnon normaalien lakien mukaan - hänen mukaansa.
Nigerian anglikaanisen kirkon arkkipiispa Lagosissa P. Akinola ilmoitti homoseksuaalin USA:n presbyteerikirkon piispaksi vihkimyksen olevan "saatanallinen hyökkäys Jumalan huonetta vastaan". Hänen mukaansa afrikkalaisilla on muutenkin riittävästi huolia. Pohjois-Nigeriassa vallitsee suuressa osassa sharia, islamin laki - jossa tulkinta on usein ollut kovaa.
Monissa Afrikan maissa tuomio koskee "sodomiaa", jonka piiriin lesboja ei lueta.
Marokossa "kielletyt rakkaudet" ovat rangaistavia rikoslain artiklan 489 nojalla. Lakia ei yleensä sovelleta turisteihin. Tilanne johtaa kuitenkin kielen sivumerkitysten ja likaisen huumorin epämääräisyyteen sekä kaksinaismoraaliin. Asiasta ei juuri puhuta, joten "sitä ei ole". Kaksinaisuutta kuvaa se, että marokkolaiset miehet avioituvat, mutta saattavat jatkaa "hammamin hierojan luona käyntiä".
Ghanassa, jossa käytäntö on ollut vapaamielistä, kirjoitti Daily Graphic helmikuussa 2004 otsikon "Neljä homomiestä vangittu".
Positiivisella puolella Norsunluurannikolla, ainakin pääkaupungissa, on voinut kävellä käsi kädessä homo- tai lesbopari ilman vaikeuksia edes paikallisella tasolla.

Mitä tarkoitat "marxistislla hallinnolla" ? Afrikassa ei käsittääkseni sellaista ole missään nykyhetkellä. Zimbabwen presidentti ei ole millään lailla marxilainen, vaikka häntä on vasemmistolaiseksi selitettykin muutaman viime vuoden tapahtumien perusteella. Todettakoon, että Mugabe oli täysin lännen mieleinen johtaja siihen asti, kunnes hän viitisen vuotta sitten teki äkkikäännöksen puuttumalla (lopultakin) maanomistusoloihin, todellisuudessa tarkoituksena vain pönkittää omaa asemaansa.

Afrikan kirkkokuntien suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen on havaittavissa tiettyä johdonmukaisuutta. Esim. Nigerian ja Etelä-Afrikan episkopaaliset kirkot edustavat erilaista kantaa, jollloin eteläafrikkalaisten näkemys on huomattavan vapaamielinen nigerialaisiin nähden. Tätä on selitetty lähetystyön erilaisilla suuntauksilla; eteläiseen Afrikkaan pureutuneet lähetyskirkot edustivat monin tavoin modernia, ihmisoikeuksia painottavaa kristillisyyttä.

Marxistisilla hallinnoilla tarkoitan kontrastia nykyisiin hallintoihin, kuten toivoin selkeästi kirjoittaneeni. En vastaa kirjoituksessa ilmaistusta kuvasta.

Ilmankos niitä maahanmuuttajia saapuu heinäsirkkojen lailla Eurooppaan suuret määrät. Ahdistava ja yhdenmukaistava kulttuuri. Kun seurustelin afrikkalaisen miehen kanssa, niin kaikki kritiikki tai kehotus muuttaa omaa käytöstään kilpistyi hänen perusteluunsa: olen afrikkalainen.

"miesmies
11.09.2005, 09:43 Kun seurustelin afrikkalaisen miehen kanssa, niin kaikki kritiikki tai kehotus muuttaa omaa käytöstään kilpistyi hänen perusteluunsa: olen afrikkalainen."

Jos kerta he eivät suostu omaksumaan meidän tapojamme niin miksi he sitten tyrkyttävät omaa arvomaailmaansa meille?

Mantereen omien homojen oikeuksia puolustavien järjestöjen internet-sivuja edustaa ainoana etelä-afrikkalainen järjestö "Behind the Mask" sivustonsahttp://www.mask.org.za avulla. Sivusto tiedottaa kaikista lehdistössä mainituista homojen ja lesbojen pidätyksistä, tuomioista ja vangitsemisista.
Sivustolla on myös jokaisen Afrikan 53 valtion lainsäädäntötilanne selvitettynä.
Muita internet-sivuja homoille ja lesboille on olemassa Algeriassa, Egyptissä, Keniassa, Marokossa, Namibiassa, Ugandassa ja Zimbabwessa.
Homojen ja lesbojen internet-näkyvyys on siis Afrikassa yleensä heikkoa.

Tällä hetkellä Behind the mask:in sivustolla on vain 36 valtion tilanteesta tietoa.

Kiitän Martinia tämän aiheen esille ottamisesta. Minun sydämessäni on lämmin tila Afrikalle, jossa työskentelin tietoliikennekonsulttina noin 10 vuoden aikana. Pidin ihmisistä ja ilmastosta ja tulin ottaneeksi selvää myös homo- ja lesboasioista.

Siinä olen kyllä samaa mieltä Martinin kanssa, että Afrikassa monet asiat ovat vielä huonossa jamassa ja köyhyyttä, kurjuutta ja syrjintää riittää. Monet afrikkalaiset hallituksen tosiaan leimaavat homouden valkoisten ihmisten paheeksi.

Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että monien Afrikan maiden jyrkät rikoslait ovat peräisin siirtomaaisännältä Englannilta. Tässä asiassa siis rikoslain pykälät ovat valkoisten ihmisten pahe.

Kannustaisin myös huomaamaan, että kaiken kurjuuden ja sorron keskellä on siellä täällä valopilkkuja ja edistyksen siemeniä.

Erityisesti kunnioitan piispa Desmond Tutua, joka oli Kapkaupungin arkkipiispa, Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja laajasti kunnioitettu eri puolilla Afrikkaa. Desmond Tutu on rohkeasti puolustanut julkisuudessa homoja ja lesboja ja rinnastanut homovihamielisyyden apartheidiin:

http://www.afrol.com/articles/13584

Mielestäni koko Etelä-Afrikan muutos julmasta apartheid-diktatuurista demokraattiseksi yhteiskunnaksi, jossa seksuaalinen tasavertaisuus on taattu jopa perustuslaissa antaa toivoa tulevaisuudesta.

Ilonaiheita tosiaan on ja median tasolla Desmond Tutu on ihailtava esimerkki syrjinnän vastustamisesta! Tämä aihe koskettaa myös minua (epäsuorasti) - isotätini ja osa hänen lapsistaan asuu Etelä-Afrikan tasavallassa.

Kömmähdys. En tietenkään tarkoita yllä, että Desmond Tutu vain median tasolla, vaan että hän on myös mediassa näkyvä hahmo taistelussaan syrjintää vastaan.

Ja kysyn vaan, etta miksi Desmond Tutusta ei tullut uutta paavia?

Mutta luin artikkelin ruotsalaisesta QX lehdesta, jossa kerrottiin eraan afrikkalaisen maan (nyt en kyll taas muista, etta mika...) tilanteesta, siis nimenomaan seksuaalivahemmistojen aseman kannalta.

Artikkelissa todettiin, etta monissa Afrikan maissa homoutta pidetaan "valkoisen miehen" tuomana humputuksena, joka rapauttaa afrikkalaisia yhteiskuntia. Kuitenkin monissa afrikkalaisissa kielissa loytyy sana homoseksuaalisuudelle, joten vaitetta voi epailla.

Artikkelissa keskityttiin lahinna eraan lesbon kertomukseen, jossa todetiin, etta afrikkalaisten lesbojen keskuudessa HIV-tartunnat ovat varsin yleisia ja kasvamassa, silla monet heista tulevat raiskatuiksi. "kun saat kunnon miesta, niin lopetat tuon vouhottamisen" nayttaa olevan mentaliteetti...

Artikkelissa kerrottiin myos syrjaytymisesta ja salailusta...

Ottaen huomioon, etta ainakin 2ssa afrikkalaisessa maassa (Nigeria ja Mauritania) voi saada kuolemantuomion, jos harrastaa seksia samaasukupuolta olevan henkilon kanssa, niin tullee ajatelleeksi, et on meilla asiat hyvin Suomessa!

No siihen, miksi Desmond Tutusta ei tullut uutta paavia, on ainakin yksi erittäin hyvä syy: hän ei ole katolisen kirkon jäsen vaan anglikaani.

Minun elämässäni ehkä tärkeimmät esikuvani ovat olleet mustaihoisia kansalaisoikeustaistelijoita, väkivallattoman vastarinnan edustajia. Jo vaihto-oppilaana 1960-luvulla opiskelin ulkoa Martin Luther Kingin puheet ja istuin sit-in -mielenosoituksessa mustien tovereitteni kanssa vastustamassa rotuerottelua.

Myöhemmin esikuvakseni muodostui Nelson Mandela, joka joutui vakaumuksensa puolesta vankilaan lähes 20:ksi vuodeksi. Kingin ja Mandelan omaelämäkerrat ovat olleet toivon ja lohdun lähteitä elämäni varrella.

Mandelan omaelämäkerrassa on hyvin koskettava kertomus siitä, miten vaikeaa eturintamassa olevan tasavertaisuustaistelijan on säilyttää ihmissuhteensa.

Mandela on myös osoittanut moraalista rohkeutta puolustaessaan sekä hiv-positiivisia että homoja/lesboja. Katsokaapa vaikka entisen sidosryhmäni lehteä netti-Henkiriepu, kaksi uutista koskien Durbanin kokousta:

http://www.positiiviset.fi/henkiriepu/hr20004.htm

Vuonna 1998 osallistuin kutsuttuna Genevessä pidettyyn hiv/aids -konferenssiin. Sen yhteydessä osoitin mieltäni Act Up Paris:n järjestämässä aktiossa YK:n Ihmisoikeuskomitean edessä sen johdosta, että hiv/aids-lääkkeiden korkea hinta tekee lähes mahdottomaksi köyhille Afrikan maille lääkkeiden jakelun tarvitseville.

En halua vähätellä Afrikan ongelmia. Mutta jos kukaan ei tee mitään, ei varmasti tapahdu edistystä.