- 1 / 13
- martin
- 10.9.2005 23:45
Le jeune africain-lehden numerossa 2330 4-10. syyskuuta on artikkeli "Olla homo Afrikassa". Kirjoittajina Jacques Bertoin ja Alex Siewe.
Kaikesta erilaisuudestaan huolimatta Afrikan manner edustaa nykyisin lainsäädännössä lähes täysin homoseksuaalisuuden kieltävää rintamaa.
Yhteiskunnan normit ihmisten keskuudessa ovat monesti hyvin epämääräisiä: kaksi naista, jotka syleilevät Fesin hammamissa (kylpylä) tai Kongon nuorukaiset "leikkimässä" metsässä... Paikalliset tavat ja lain tulkinnat ovat tärkeämmässä asemassa kuin lain teksti.
Viime aikoihin saakka homoyhteisöt ja -järjestöt ovat pitäneet matalaa profiilia. Lähes kaikissa Afrikan maissa, sekä pohjoisessa että etelässä, homoseksuaalisuus tai "vastaava" on jollain tavalla kriminalisoitu. Poikkeksiakin on: Etelä-Afrikan tasavalta kirjoitti vuonna 1996 perustuslakiinsa valinnan vapauden seksuaalisuuden alueella. Mali ja Norsunluurannikko eivät ole kriminalisoineet homoseksuaalisuutta.
Marxistiset hallinnot ovat tuominneet homoseksuaalisuuden luonnon vastaisena, porvaristolle tyypillisenä rappioilmiönä. Nykyisin "paluu afrikkalaisten esi-isien arvoihin" on yleisin perustelu. Homoseksuaalisuutta pidetään länsimaisena sairautena.
Zimbabwen presidentin R. Mugaben mukaan "homoseksuaalisuus ei koske afrikkalaisia". Hänen mukaansa homomiehet ovat vähempiarvoisia kuin siat ja koirat. Laissa "sodomiasta" saa kolme vuotta vankeutta. Nykyisin hän ei samassa määrin ole hyökännyt homoutta vastaan - johtuen lähinnä epäonnistuneen maatalousreformin ongelmien selvittelystä. Ugandan presidentti Y. Museveni määräsi vuonna 1999 Kampalassa kahden homomiehen häihin kokoontuneet pidätettäväksi. Pidätyksen perusteena käytettiin siirtomaa-ajalta olevaa lakia, jossa puhutaan 'rikoksesta luontoa vastaan'. Namibian aiempi presidentti S. Nujoman mukaan Länsi pyrkii pakottamaan Afrikan omiin seksuaalisiin rappioarvoihin. Gambian presidentti Yahya Jammeh ilmoitti että hänen yksityisessä eläintarhassaan ei ole homo- tai lesboeläimiä. Ne käyttäytyvät luonnon normaalien lakien mukaan - hänen mukaansa.
Nigerian anglikaanisen kirkon arkkipiispa Lagosissa P. Akinola ilmoitti homoseksuaalin USA:n presbyteerikirkon piispaksi vihkimyksen olevan "saatanallinen hyökkäys Jumalan huonetta vastaan". Hänen mukaansa afrikkalaisilla on muutenkin riittävästi huolia. Pohjois-Nigeriassa vallitsee suuressa osassa sharia, islamin laki - jossa tulkinta on usein ollut kovaa.
Monissa Afrikan maissa tuomio koskee "sodomiaa", jonka piiriin lesboja ei lueta.
Marokossa "kielletyt rakkaudet" ovat rangaistavia rikoslain artiklan 489 nojalla. Lakia ei yleensä sovelleta turisteihin. Tilanne johtaa kuitenkin kielen sivumerkitysten ja likaisen huumorin epämääräisyyteen sekä kaksinaismoraaliin. Asiasta ei juuri puhuta, joten "sitä ei ole". Kaksinaisuutta kuvaa se, että marokkolaiset miehet avioituvat, mutta saattavat jatkaa "hammamin hierojan luona käyntiä".
Ghanassa, jossa käytäntö on ollut vapaamielistä, kirjoitti Daily Graphic helmikuussa 2004 otsikon "Neljä homomiestä vangittu".
Positiivisella puolella Norsunluurannikolla, ainakin pääkaupungissa, on voinut kävellä käsi kädessä homo- tai lesbopari ilman vaikeuksia edes paikallisella tasolla.
Kaikesta erilaisuudestaan huolimatta Afrikan manner edustaa nykyisin lainsäädännössä lähes täysin homoseksuaalisuuden kieltävää rintamaa.
Yhteiskunnan normit ihmisten keskuudessa ovat monesti hyvin epämääräisiä: kaksi naista, jotka syleilevät Fesin hammamissa (kylpylä) tai Kongon nuorukaiset "leikkimässä" metsässä... Paikalliset tavat ja lain tulkinnat ovat tärkeämmässä asemassa kuin lain teksti.
Viime aikoihin saakka homoyhteisöt ja -järjestöt ovat pitäneet matalaa profiilia. Lähes kaikissa Afrikan maissa, sekä pohjoisessa että etelässä, homoseksuaalisuus tai "vastaava" on jollain tavalla kriminalisoitu. Poikkeksiakin on: Etelä-Afrikan tasavalta kirjoitti vuonna 1996 perustuslakiinsa valinnan vapauden seksuaalisuuden alueella. Mali ja Norsunluurannikko eivät ole kriminalisoineet homoseksuaalisuutta.
Marxistiset hallinnot ovat tuominneet homoseksuaalisuuden luonnon vastaisena, porvaristolle tyypillisenä rappioilmiönä. Nykyisin "paluu afrikkalaisten esi-isien arvoihin" on yleisin perustelu. Homoseksuaalisuutta pidetään länsimaisena sairautena.
Zimbabwen presidentin R. Mugaben mukaan "homoseksuaalisuus ei koske afrikkalaisia". Hänen mukaansa homomiehet ovat vähempiarvoisia kuin siat ja koirat. Laissa "sodomiasta" saa kolme vuotta vankeutta. Nykyisin hän ei samassa määrin ole hyökännyt homoutta vastaan - johtuen lähinnä epäonnistuneen maatalousreformin ongelmien selvittelystä. Ugandan presidentti Y. Museveni määräsi vuonna 1999 Kampalassa kahden homomiehen häihin kokoontuneet pidätettäväksi. Pidätyksen perusteena käytettiin siirtomaa-ajalta olevaa lakia, jossa puhutaan 'rikoksesta luontoa vastaan'. Namibian aiempi presidentti S. Nujoman mukaan Länsi pyrkii pakottamaan Afrikan omiin seksuaalisiin rappioarvoihin. Gambian presidentti Yahya Jammeh ilmoitti että hänen yksityisessä eläintarhassaan ei ole homo- tai lesboeläimiä. Ne käyttäytyvät luonnon normaalien lakien mukaan - hänen mukaansa.
Nigerian anglikaanisen kirkon arkkipiispa Lagosissa P. Akinola ilmoitti homoseksuaalin USA:n presbyteerikirkon piispaksi vihkimyksen olevan "saatanallinen hyökkäys Jumalan huonetta vastaan". Hänen mukaansa afrikkalaisilla on muutenkin riittävästi huolia. Pohjois-Nigeriassa vallitsee suuressa osassa sharia, islamin laki - jossa tulkinta on usein ollut kovaa.
Monissa Afrikan maissa tuomio koskee "sodomiaa", jonka piiriin lesboja ei lueta.
Marokossa "kielletyt rakkaudet" ovat rangaistavia rikoslain artiklan 489 nojalla. Lakia ei yleensä sovelleta turisteihin. Tilanne johtaa kuitenkin kielen sivumerkitysten ja likaisen huumorin epämääräisyyteen sekä kaksinaismoraaliin. Asiasta ei juuri puhuta, joten "sitä ei ole". Kaksinaisuutta kuvaa se, että marokkolaiset miehet avioituvat, mutta saattavat jatkaa "hammamin hierojan luona käyntiä".
Ghanassa, jossa käytäntö on ollut vapaamielistä, kirjoitti Daily Graphic helmikuussa 2004 otsikon "Neljä homomiestä vangittu".
Positiivisella puolella Norsunluurannikolla, ainakin pääkaupungissa, on voinut kävellä käsi kädessä homo- tai lesbopari ilman vaikeuksia edes paikallisella tasolla.