Maskuliinisuuden harhat

Kuka tai mikä määrittelee mikä on miehekästä tai mikä/mitkä asia/t kuuluvat miehekkyyteen tai miehen seksuaalisuuteen? Voiko mies määritellä sen itse?

Onko miehellä oikeus omaan ruumiiseensa/ seksuaalisuuteensa?

Millä tavoilla mies voi ottaa maailman haltuunsa? Onko se maailma hänen omansa vai jonkun toisen käsissä?

Eivätköhän nämä kuulu niihin asioihin, joista on yhtä monta (oikeaa) määritelmää kuin on miestäkin. Ja naiset päälle, mikäpä estää heitä antamasta vielä omia määritelmiään samoista asioista miehen puolesta.

Jokaisella ihmisellä ainakin pitäisi olla määräysvalta omaan ruumiiseensa ja seksuaalisuuteensa (joka sinänsä on jo määräytynyt, mutta siis seksuaalisuuden toteuttamiseen tai toteuttamatta jättämiseen).

Mitä tarkoittaa maailman haltuunsa ottaminen? Hitler yritti, samoin Aleksanteri Suuri, ja on tainnut muutama muukin. Maailma ei onneksi ole kenenkään käsissä, mutta oma sisäinen maailma on jokaisen omissa käsissä.

Kaikki on lainaa. Jumalan hallussa!

Feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat saaneet erilaisia muotoja eri aikakausina ja eri kulttuureissa. Sosiaalisessa todellisuudessa ja kielenkäytössä käsitteet mies ja nainen eivät viittaa ainoastaan fyysisiin ja biologisiin ominaisuuksiin vaan ne sisältävät myös normatiivisia ja deskriptiivisiä käsityksiä siitä, mitä naiseuden ja miehisyyden uskotaan olevan ja samalla siitä mitä niiden pitäisi olla. Mihisyys ja naiseus nähdään yleensä toistensa vastakohtina. Mies on kaikkea sitä mitä nainen ei ole, ja päin vastoin.

Se miten miehen ja naisen pitää pukeutua ja käyttäytyä on yksi osa sukupuolijärjestelmää. Esim. juuri oikeaoppiset käyttäytymis- ja pukeutumissäännöt sisältyvät hyviin tapoihin, jotka tulee tuntea. Ne ovat itsestäänselvyyksiä ja niitä odotetaan täysipäiseltä yksilöltä. Perhe, yhteisö ja kulttuuri antavat yksilölle hänen sukupuolensa mukaisen roolin, jonka yksilö omaksuu oikeana tapana toimia. Eli eri sukupuolilta odotetaan erilaisia ominaisuuksia ja toimintamalleja. Se miksi tämä dikotomia sitten säilyy ja on säilynyt syynä on se, että yksilö haluaa itse pysyä normien rajoissa eli haluaa olla ainakin riittävissä määrin normaali.

Toisin sanoen. jos haluat määritellä maskuliinisuuden uusiksi, eli haluat tarkoituksellisesti lipsua tästä kulttuurisesta sukupuolisuuteen liittyvästä dikotomiasta maskuliinisuuden/feminiinisyyden normistosta, olet friikki ja epänormaali.

Kuka määrittää? Kaikki maailman ihmiset demokraattisesti, jokaisella on yksi ääni. Maskuliinisuus on siis lähinnä sitä, mitä heterot ajattelevat sen olevan. Ole heteromainen = olet maskuliininen.

Kivaa? Ei. Elämää? Kyllä.

Niin, jossain ihanne-demokraattisessa yhteiskunnassa. Eiköhän esimerkiksi di Caprion (ja muiden filmitähtien) painoarvo ole melkoisen paljon suurempi kuin belgialaisen syrjäkylän maanviljelijävanhuksen. Sen lisäksi voidaan verrata näitä ihanteita esimerkiksi Afrikassa Luba-kansan miesihanteisiin.
Kyseessä ovat maskuliinisuudet, joista ei muodostu ainakaan toimivaa kokonaisuutta "maailman miesten maskuliinisuus"; ei, ellei hyväksy suuria ristiriitaisuuksia ja täysin erilaisia korostusalueita.

En ylläolevassa viestissäni ota kantaa tai määrittele, mitä nämä maskuliinisuudet sisällöllisesti voisivat olla. Tähän teemaan olen ottanut jo kantaa aiemmin toisessa keskustelussa.
Keskustelu aiheesta muodostuu lähinnä tyypiltään seuraavanlaiseksi "...mies on mies on mies...".

DiCaprio on monien tuntemieni naisten ja miesten mielestä ärsyttävä naismainen inisijä... Häntä käytetään lähinnä mallina, millainen mies EI SAISI olla. Jokaisella on valtaa, esim. Suomessa jossa armeijan käyminen on yksi oleellinen osa miehisyyttä, ja jokainen äänestää siitä jaloillaan. Se on paljon vahvempi viesti, kuin jokin keinotekoisten elokuvatähtien antama.

Jokatapauksessa, pointti oli se, että heteroita on niin paljon, että käytännössä he päättävät.

todistaa di Caprion vaikutusvallasta.

Armeija on yksi osa miehisyysihannetta kuten ovat filmitähtiesikuvat.

En nyt aivan sanoisi, että heterot päättävät. Maskuliinisuuksia on useita. Moneen niihin on viime aikoina erityisesti vaikuttanut homojen ihanteet, joita on lainattu. Toki heterojen osalta he itse tekevät tämän päätöksen, mutta homona minun ei tarvitse alakulttuurissani (tai yleisessäkään) olla tiukkoja heteromaisuuksia noudattava (mitä ne ikinä ovatkaan, jos voidaan rajata).

Minun ajatusmaailmassani miehisyys on sitä, että ei anna kenenkään, siis KENENKÄÄN, tulla kertomaan, millainen mies "saa" tai "ei saa" olla.

Ilmeisesti Hmm on alistuvampaa tyyppiä, kun hän mukautuu pusertamaan itsensä muiden määrittelemiin muotteihin. Ei järin miehekästä, sanoisin.

Melkein kaikki homot haaveilevat maskuliinisesta miehestä. Kuitenkaan niitä ei riitä kuin harvoille. Myös heteromiehet tulevat paremmin juttuun heteronoloisen homon kanssa.

Itse sellainen olen. Neiteihin päin en edes vilkaise parisuhdemielessä.

Heteronoloisen persoonan ylläpitäminen vaatii sisua ja päivittäistä ponnistelua, luonto kutsuu toiseen suuntaan. Se on jokaisen oma valinta.

Olet varmaan subjektiivisesti määritellyt "maskuliinisuuden" ja "neidin".

Public eye kirjoitti: "Minun ajatusmaailmassani miehisyys on sitä, että ei anna kenenkään, siis KENENKÄÄN, tulla kertomaan, millainen mies 'saa' tai 'ei saa' olla."

Määrittelet miehisyyden sen kautta, ettei miehisyyttä saa määritellä? Olenko ainoa, joka näkee tuossa ristiriidan? :-)

Jaa, pikemminkin voitaisiin kysyä, miten kukin yrittää korostaa miehisyyttään. Joidenkin mielestä mies muuttuu miehekkäämmäksi nahkapuserossa, kun taas jonkun mielestä viikset ja parta tekee miehen itsestään. Joku korostaa maskuliinisuuttaan kasvattamalla hauiksiaan ja neljäs harrastamalla budolajeja tms.

Itse kunkin miehisyys on ennen kaikkea omien korvien välissä ja näkyy sitä kautta ulospäin jos on näkyäkseen. Muiden määrittelemien kaavojen ja tunnusmerkkien apinointi on aina pelkkää kuorta, joka jossain vaiheessa romahtaa surkeasti, vert. esimerkiksi kansanedustaja Halme.

Tuota tuota, mielestäni mies on luotettava, hän seisoo sanojensa takana eikä lieroile tai kieroile. Mies ei pompota eikä alistu pompetettavaksi. Mies uskaltaa olla oma itsensä.

Tosin näen nuo ominaisuudet mielelläni myös naisissa.

Ulkoinen olemus ei ratkaise miehisyyden astetta. Mekkoon pukeutuneelta löytyy hyvinkin enemmän munaa kuin nahkahousuissa tallustavalta. Kun miehisyys on vankalla pohjalla siitä ei tarvitse tehdä numeroa.

Monesti miettunyt lukiessa noita treffi/deitti ilmoituksia kun joku kuvailee itsensä heteronoloiseksi tai heteronmaiseksi.
Kumpaa sukupuolta siinä tarkoitetaan, hetero miestä vai hetero naista....;-)
Kumpaa sukupuolta homomiehillä on tuo heteron omainen luonteenpiirre.

Tuohon alkuperäiseen settiin hyviä kysymyksiä: kyllä kai itse ja maailma on jokaisen määriteltävissä, ei kannata ihan stereotyypittämiseen elämäänsä tuhrata.

Maskuliinisuudesta puhuminen menee helposti kielipeleiksi ja oman elämän kannalta paree on painottaa tekemistä, tekemällä tulet siksi mitä olet.