Tristan und Isolde

Tänään Radio I klo. 19.30 Tristan ja Isolde Pariisin Bastilji-oopperasta!
Isolde: Waltraud Meyer
Tristan: Ben Heppner

Miksi lähes kaikki tuttavani, joilla ei ole musiikillisia lahjoja ollenkaan pitävät oopperasta (90%)? Tuon lahjattomuuden kuulee, esim. siitä kun he yrittäessään laulaa vetävät hirveetä falsettia. Itse olen musiikkiopiston käynyt aktiivisesti musiikkia harrastava, 10:n musiikki arvosanoilla persuskoulusta päässyt ihminen. Eli todennälöisesti minulla on ainakin jonkinlaisia musiikillisia lahjoja ja hieman perustellumpi lähtökoha esittää kyseinen väite.

Minusta vain todella, todella harva ooppera on kuuntelemisen arvoista. Rehellisesti sanottuna ooppera on täyttä elitististä sontaa. Oopperat on vain heikkoitsetuntoisten ja näyttämisenhaluisten pintaliitäjien esittäytymispaikka. Aivan samalla tavalla kuin teatterit. Teatterilaitos on aikansa elänyt reliikki, joka ei pysty tyydyttämään postmodernin ihmisen visuaalista ja kokemuksellista tarvetta. (Kuinka moni nuori käy nykyään teatterissa, tai siis kuinka moni ei-elitistinen nuori käy teatterissa?) Teatteri on ainoastaan itseriittoisten ja itserakkaiden yksilöiden (näyttelijöiden) itsensäesittelemispaikka. OI, katsokaa minua, olen niin hyvä ja rakastettava, kaunis, lahjakas ihminen.

Onneksi tuo näkemys oopperasta elitistisenä taiteena on jäämässä historiaan. Teatterissa lavalla yritetään välittää jotain katsojalle - tuskin se näyttelijän oma itse on keskipiste - sellainen olisi huonoa teatteria, jos edes teatteria ollenkaan.

Minusta teatterissa on ihan mukava käydä silloin tällöin. En tiedä sitten, onko minussa jotain vikaa kun teatteri kykenee täyttämään visuaalisen ja kokemuksellisen tarpeeni. Toisaalta en ole käynyt musiikkiopistoa eikä musiikkikaan ole kymppi, joten en ole ehkä kykenevä sanomaan onko teatteri oikeasti pelkkää elitististä sontaa.

Itse olen karsastanut oopperaa nimenomaan elitistisenä ja teennäisenä görgeägylddyyrina. Kunnes äsken kävin sellaista katsomassa ja huomasin, että se on rouheaa ja kansanomaista farssia - hyvässä mielessä. Aion mennä toistekin.

Jee Jee kultaseni, minussa ei ole mitään pinnallista! Ei liitäjää, ei muuta.

Vakavasti jos puhutaan niin hurahdin oopperaan parikymppisenä, ja jonkin sortin musikaalinen tausta löytyy. Oopperaan tutustuminen kävi vahingossa, kerrankin onnenpotku. Silloin kun oopperassa laulajat oikeasti osaavat laulaa (eikä heidän puolestaan tarvitse hävetä) on ooppera likipitäin parasta mitä taiteella on tarjota. Helmet on tietty harvassa ja niitä kerätäkseen joutuu näkemään vaivaa. Rigolettoa pidetään helppona kuunneltavana, siinäkin kun viisi ihmistä laulaa yhtä aikaa ja ilmentää eri tunnelmia ja tunnetta, ja orkesteri vie koko juttua eteenpäin kuudentena.. Vau. Huono näyttämöesillepano voi sitten likipitäen pilata tuonkin.

Kiva tietysti jos pidät uupperaa ja teatteria elitistiselle yleisölle tehtyinä, tavalliset keski-ikäiset naiset ovatkin tämän maan aliarvostetuin ihmisryhmä. Hyvä 50+ naiset, perässä tullaan :) Nyt harmittaa etten ottanut nickiksi jotain Verdin hahmoa..

Jesh otso! Omani nappasin Alban Bergiltä. Lulu on muuten ensi-illassa Berliinin Deutsche Operissa 6.6. Tosin Verdi ja erityisesti Trovatore juuri nyt sopii korvilleni paremmin...

G

Jos nyt lähdetään sille linjalle, että ooppera ja teatteri on molemmat elitististä sontaa niin sitten voi perustellusti kysyä mihin helvettiin tarvitaan urheiluteollisuuden massatapahtumia?
Minusta elitistinen sonta on viihdyttävämpää kuin kansanomainen sonta.

Tietysti voisi rueta soveltamaan kaikkeen vapaa-ajan aktiviteettiin ekonomian lakeja, eli jos kuluttava yleisö ei maksa tapahtumaan osallistumisesta niin paljoa että sillä pidetään pystyssä infrastruktuuri ja mahdollistetaan säällinen elintaso tekijöille, niin sitten tapahtuma kuolee. Haluaisin nähdä, kuinka monta olympiastadionia pääsylipputuloilla rahoitettaisiin. Oopperataloja ja teattereita ei varmasti kohta olisi olemassa. Muutamassa kymmenessä vuodessa isommista kaupungeista löytyisi muutama leffateatteri, joissa näytetään mahdollisimman halvalla massatuotettuja, kohderyhmäseparoituja filmejä.

Ja maailma pelastuu oopperalta...

Kaikenlaista sontaa on tarjolla, kun sille sonnalle on kysyntää. Siksi kai niitä massaurheilutapahtumiakin järjestetään. Ja siksi kai teatterilaitoskin on vielä pystössä vaikka olen kyllä minäkin sitä mieltä, että aikansa elänyt laitos on. Itse visualistina saan kyllä paljon suuremman elämyksen elokuvissa. Ja mitä oopperaan tulee, siitä genrestä löytyy aivan samalla tavalla hienoja helmiä ja mitäänsanomatonta skeidaa kuin mistä tahansa musiikkigenrestä ja taiteenalueelta yleensä.

Pitänee kai muistuttaa, että oopperan tekijät ja esittäjät ovat itse musiikillisesti lahjakkaita ihmisiä ja opiskelleet oman alansa huippu opinahjoissa. Tosin on olisi mielenkiintoista tietää, kokevatko ns. ei-musikaaliset ihmiset musiikin yhtä voimakkaana elämyksentuottajana kuin musikaaliset ihmiset. Esimerkiksi yksi tuttavani, joka on niin lahjaton ihminen niin musikillisesti kuin kuvataiteellisestikin, tukee musiikkiostoksillaan ja konserttilippuihin laitetuilla rahoilla enemmän artisteja ja levy-yhtiöitä kuin monet muusikkotuttavani ja minä yhteensä. Smainen kaveri käy myöskin taidenäyttelyissä enemmän kuin moni muu. Lieneekö sitten jonkin sortin elitismiä, vaan ihan aitoa asioista nauttimista. Epäilen kuitenkin jälkimmäistä, vaikka onhan noita pintaliitäjiäkin tullut nähtyä.

Niin, kuunteliko kukaan oopperaa? Minusta esitys oli upea. Erityisesti on kehuttava orkesterin hienoa soittoa! Myöskin Kurwenalin roolia laulanut Ari Rasilainen oli ilo korvalle.

Aluksi meinasin olla kirjoittamatta tähän ihan selvään TROLLIIN mutta kaippa minun on pakko "astua ansaan".
Ensinnäkin väität, "Jee Jee", olevasi musiikkikoulun käynyt. Eikö siellä opetettu mitään? Toisekseen väitteesi, että vain musikaalisesti lahjattomat nauttivat oopperat on täyttä potaskaa. Kuten varmasti monet tietävät, asia on usein juuri toisin päin. Siis kukaan oppinut muusikko ei mene tällaistä roskaa laukomaan, ellei halua nolata itseään pahemman kerran. Mene takaisin musiikkikouluun, jos sen olet edes käynyt, ja älä jätä taidemusiikin oppitunteja väliin. En jaksa alkaa kirjoittamaan mitään esitelmää, sillä tällainen trolli ei sellaista kaipaa. Itseasiassa lopetan tähän keskustelun, sillä hiillyin niin pahasti (vaikka tiedän ettei näistä internetin nimettömistä kirjoituksista kannattaisi hiiltyä).
Sanon vain sen, että on hieman eri asia esimerkiksi sanoa "en pidä matematiikasta yhtään" kuin sanoa "matematiikka on ihmiskunnalle turhaa ja p*skaa!".

Siis tähdennän vielä jos tuo esimerkkini jäi epäselväksi. On eri asia ilmaista mielipiteitään kuin esittää mielipiteitään universaaleina faktoina, etenkään jos ei ole asiaan itse perehtynyt ollenkaan. Siinä vain helposti asettaa itsensä naurunalaiseksi.

Martin, kuuntelin k.o. esityksen, ja samoin kuin Sinä, nautin sekä rikkaasta orkesteritekstuurista (vaikka olen vielä out Wagnerin maailmasta) ja vivahteikkaasta orkesterisoitosta.
Harmillista juuri Wagnerin kohdalla on lauluroolien vaativuus. Wagner-laulajat ovat yleensä kypsässä iässä olevia äänitykkejä (ja toki heillä on tekniikka hallussaan) - ja voluumi on useita muita kvaliteetteja keskeisempi asia. En yleensä pidä laulajien äänistä. Nyt esimerkiksi Isoldea laulaneen laulajatteren osuus (laaja vibrato, ja äänenväri ei vain ollut makuuni) aiheutti suorastaan kauhun värähdyksiä täällä päässä. Osittain tästä syystä en ole päässyt Wagneriin sisälle.

P.S. Kurwenalia lauloi Jukka Rasilainen. Ari Rasilainen on kapellimestari ja viulisti.

Hej Saltsi!
Kiitos korjauksestasi!
Enpä minäkään ollut aivan ihastuksissani Waltraudin tai edes Benin esityksestä, mutta sitten toisaalta olen kuullut huonompiakin Isoldeja ja Tristaneja. Molempien esityksestä tuli - minun mielestäni - läpi ainakin ilahduttavasti roolien sisäistyneen ymmärtämisen kuuluminen.

Geschwitz
pidän kovasti Verdin sopraano- ja baritoniaarioista, mutta nickin haluaisin kuitenkin jostain mezzohahmosta.. mutta Amneris kuulostaa mahtipontiselta, Ulrika.. ei, Eboli tuo vääränlaisia mielleyhtymiä. Omasi olet valinnut oivasti :)

Trovatoressa on Azucena...hurja rooli. Mezzolaulajista oma suosikkini Anne-Sophie von Otter, joka on muuten tulossa Avantiin heinäkuussa. Hänen diskografiastaan voisi löytyä? Ruusuritarin Octavian? (Näitkö muuten Monica Groopin tässä roolissa? Loppu oli aivan pyörryttävä) Figaron Cherubino? Mezzo-valkyyria?

terv. G

Sori Martin että olen vienyt keskustelua pois Wagnerista. Niin kauan kun minulla ei ole Wagner-vaihe päällä en millään jaksa rauhoittua ja keskittyä Tristaniinkaan. Wagner-kausi on ehkä taas tulossa, niin kauan kun ei niin kestosuosikki Verdistä löytyy vaikka nickijuttua, ehkä valkyyriat saa jäädä.. jep.. en nyt aio nimeä vaihtaa.

Trubaduuri on musiikillisesti todella hyvä. Onneksi erittäin tasokkaita baritoneja maailmassa on paljon, ja heille on tehty semmoista laulettavaa kuin siinä oopperassa. Pätee sopraanoihin ja mezzoihin myös ;) von Otteria olen joskus käynyt konsertissa kuulemassa, ja sillä kerralla oli lievä pettymys, levyllä parempi. Groopia olen kuullut vain pari kertaa, ihan ok. Häpeäkseni täytyy myöntää etten ole nähnyt Ruusuritaria kertaakaan.. Housuroolit on kieltämättä aikas kivoja, erilaista tulkinnan varaa oikein tyrkytetään yleisölle jo esiintyjien sukupuolen kautta. Alkuvuodesta Ruoholahdessa esitettiin Figaron häitä ilmeisesti konsevatorion proggiksena, ja oli kyllä loihdittu niin lesbinen ilmapiiri ekaan näytökseen että hymyilytti loppuun saakka. Hoffmannin kertomuksen venelaulu on tässä suhteessa myös varsin vekulia katsottavaa/kuunneltavaa.

Hej Otso!
Ihan mukavaa, kun keskustelemme oopperasta kaikessa laajuudessaan!

otso:
Levyjä kuunnellessa tulee kieltämättä joskus mieleen, että mitähän kaikkea tälle on tehty studiossa. Erityisesti tämä on tullut mieleen viime aikoina, kun olen kuunnellut von Otterin ja Quasthoffin levytystä Schubertin liedeistä. Minulla on muutamia vanhoja virttyneitä Schubert- vinyylejä, mutta ne kuulostavat köykäisiltä tähän uuteen verrattuna. Otteria en ole nähnyt livenä, enkä näe nytkään kun en vieläkään tiedä, missä päin maailmaa olen heinäkuun alussa :((

Ruusuritarissa ohjaus on tosi upea, toisin kuin nyt esimerkiksi Kupferin ohjaamassa Parsifalissa. Itselläni on Boulezin johtama versio, jota ei kovin kovatasoisena pidetä, mutta sain siitä enemmän irti kuin esitykestä Kansallisessa.

Ylipäänsä taidan olle niitä ihmisiä, jotka kuuntelevät mieluummin levyjä kuin raahaavat itsensä live-esityksiin. Kotonaan voi kuunnella ylivoimaisissa olosuhteissa ties minkälaiseen istumapaikkaan verrattuna. (Ja syödä sipsejä.)

G

Levyt ja live on aivan eri asioita. Tuossa aikaisemmin hehkutin sen perään että laulajien pitäisi osata laulaa, ja multa jää kyllä usein kansalliseen meno väliin kun katselen esiintyjäkaartin nimilistaa. Mutta silloin kun se onnistuu niin onhan antoisaa. Sipsi-illoista olen koittanut luopua mutta sohvalla tulee loikoiltua silmät kiinni musiikin parissa. Rupesin oikein laskemaan ja olen viimeisen vuoden aikana käynyt useammin tavastialla kuin kansallissa. Vaihteeksi näin, minähän pidän hyvästä musiikista ;)

Ooppera antaa maksimaalisen vokaalimusiikkiannoksen. Teatteri siitä on kaukana ja pysyy, huomio on skenografiassa. Mutta ihmisäänessä (ehdottomasti unplugged) on jotain loputtomasti kiinnostavaa.

Solistilaulajien joukossa on Kansallisessa kieltämättä jokunen, joita en vain yksinkertaisesti voi kuunnella. Varsinkin yksi, joka tuntuu saavan usein pääosia laulettavakseen. En voi mennä. Kerran olin ja se riittää/ oli liikaa. Myönnän, että teknisesti ihan taitava, mutta syvyys puuttuu.

Minusta on samantekevää onko ooppera elitististä paskaa vaiko kulttuurin huipentuma. Minä tykkään siitä ja kahden ensi-iltakorttini kanssa vien puppelipoikiani näytöksiin ja nautin suunnattomasti sekä kuulemastani että näkemästäni, ja kaiken päälle vielä puppeleideni seurasta väliajan skumppalasin ääressä.

Mitä se muille kuuluu, mistä kukin pitää. Minusta tuollainen arvostelu on varsin kohtuutonta: makuja on monia ja kaikelle löytyy varmasti kiitollinen ja otollinen yleisö.

Niin, eikö totta Resander! Voi sitä sointihurmiota, jota voi ajoittain oopperan osalta kokea!