Muumimuki, lapsen oikeus isään

Olen vakavasti pohtinut suostua ystävieni pyyntöön luovuttaa siemennestettä, sillä heillä ei ole tasavertaista mahdollisuutta saada hedelmöityshoitoa tai näin olen asian ymmärtänyt. Valitettavasti tässä on kuitenkin muutamia käytännön kysymyksiä ennenkuin voimme ryhtyä toimeen. Yhtenä suurimmista on tulevan lapsen juridinen oikeus isään ja luovuttajan oikeus yksityisyyteen.

Avio- tai avoliitossa elävällä heteroparilla isyysasia hoituu helposti, samassa osoitteessa asuva mies tai avopuoliso on automaattisesti isä ellei tätä kiistä. Kuinka tämä mahtaa käydä rekisteröidyssä parisuhteessa asuvalla naisparilla. Riittääkö lastenvalvojalle selitys 'vahingosta satunnaisessa seksisuhteessa tuntemattomaksi jääneen miehen kanssa'? Tästä huolimatta mikäli isä 'sattumalta' löytyisi syystä tai toisesta, lapsella lienee oikeus isään sekä elatusmaksuihin ja yms. Tälläinen 'sattumahan' ei käsittääkseni johda vastuuseen mikäli luovutus on tehty protokollan mukaan väestöliiton pankkiin. Muuten tätä lapsen oikeutta biologiseen isään ei ilmeisesti voida kiertää esim. sopimalla että mitään vastuita ei luovuttajalle tule. Vaihtoehtona voisi olla lastenvalvojalla tehty huoltajuussopimus, mutta viimeistään perinnönjaossa selvitetään rintaperilliset jolloin asia nousee arkistoista julkiseksi. Nyt tietysti voidaan kysyä miksi asian pitäisi pysyä salassa. Erittelemättä yhtään, voitte itse kuvitella itsenne tilanteeseen jossa puolisollenne selviää perunkirjoituksessa että yhteisillä lapsillanne on sisarpuolia, riippumatta miten nämä ovat saaneet alkunsa.

Eli asia olisi puolestani luovutusta vailla selvä, kunhan saisin nämä juridiset ja sosiaaliset asiat sellaiselle tolalle että voisin nukkua yöni hyvin.

Mikäli täältä löytyy käytännön kokemusta/mielipiteitä asiasta niin mielelläni ne kuulisin.

Nykyisen lainsäädännön perusteella olisit, mikäli lapsen äiti sitä vaatii, elatusvelvollinen. Siinä viimeksi hylätyssä keinohedelmöityslaissa luovuttaja olisi samoin voinut joutua elatusvastuuseen mikäli kyseessä olisi ollut yksinäinen nainen tai lesbopariskunta.

Sopimukset eivät tosiaan auta, sillä lainsäädäntö lähtee lapsen oikeudesta isään...

Ruotsista on tapaus (jos en ihan väärin muista) jossa lesbopariskunta taisi erota tai jotain, jonka jälkeen äiti pisti luovuttajan vastuuseen eli elatusvelvolliseksi.

Eli asiasta kannattaa keskustella vakavasti ja miettiä millaisen riskin on valmis ottamaan ja miten hyvin tuntee ko pariskunnan. Ehkä kannattaa myös odottaa missä muodossa se laki tulee uudelleen käsittelyyn.

Olisiko jonkin lain vastaista toimia tuntemattomuuden takaavana välittäjänä? Elatusvaatimuksiahan ei voi esittää, jos ei tiedä, kenelle ne pitäisi esittää.

Näin se voisi toimia: kukin naispari hankii luovuttajan, jonka kunnollisuudesta ja terveydestä pyrkii varmistumaan parhaansa mukaan. Tämän jälkeen välittäjä huolehtii, että kukin naispari saa luovutetun sperman joltakulta muulta luovuttajalta kuin itse hankkimaltaan.

Välittäjä ei edes tiedä, ketä luovuttajat ovat, joten välittäjää ei voi pakottaa paljastamaan ketään tiettyä luovuttajaa eikä edes luovuttajia ryhmänä. Naispari taas tietää, ettei sperma ole peräisin siltä yhdeltä luovuttajalta, jonka he tuntevat.

Naispareja ja luovuttajia voitaisiin toki parittaa myös jotenkin kehittyneemmin kuin satunnaisesti, kunhan luovuttajien henkilöllisyyttä ei kyettäisi jälkikäteen selvittämään.

Ideassa on yksi porsaanreikä: jos naisparit tuntevat toisensa, he voivat paljastaa hankkimiensa luovuttajien henkilöllisyyden toisilleen ja alkaa lähetellä kutsuja isyystesteihin.

Aina kannattaa harkita tarkkaan mitä tekee ja mistä saattaa tulla vastuita eteen myöhemmin. Entä jos toinen lapsen äideistä - tai molemmat - kuolevat. Mikä on tuolloin spermanluovuttajan osuus, vastuu ja tehtävä? Entä jos äidit päättävätkin rahastaa ja teettävät testit ja hankkivat (helposti saatavan!) oikeuden päätöksen elatusmaksuista? - Tätä ei voi estää *millään* ennakkosopimuksilla. Tai sitten toisinpäin: entä jos isukkimme päättääkin haluta tunnustaa lapsensa ja vaatia esim. yhteishuoltajuutta? Miten äitöset suhtautuvat?

Näistä asioista on käyty hyvin laajalti keskustelua Seta Foorumilla ( http://keskustelu.seta.fi/ ) Rainbow-osiossa. Listan moderaattorille sp-viesti, jos haluaa sinne pääsyn.

Edellisissä puheenvuoroissa on mielestäni ilmennyt, että lapsen oikeudet ja edut tulevat keskustelijoiden mieliin hyvin ohuesti jos lainkaan. Tämä näkyy samalla lailla heteroitten vastaavissa keskusteluissa.

Mielestäni keskustelun tärkein asia tulisi olla se, kuinka lapsen tulevaisuus turvataan, eikä se, kuinka mies pystyy väistämään elatusVELVOLLISUUDEN. Koko sana ja sen käyttö on väärä. Pitäisi puhua lapsen elatusoikeudesta.

Vuosia sitten naispari pyysi meitä luovuttajiksi. Sitä seurasi voimakas vauvakuume, joka sotki ajatuksia erittäin pahoin. Alkujaan olisimme olleet valmiit ottamaan lapsesta/lapsista niin paljon vastuuta kuin naispari haluaisi. Toiveemme oli, että vastuut olisivat tasan. Sovimme alkuun puolen vuoden mietintätauon. Sinä aikana kypsyi päätös, että meillä on liikaa ikää. Lapsi tarvitsee vierellä kulkijan pitkäksi aikaa. Ei ole oikein, että hän joutuisi nuorella iällä kaitsemaan vanhaa isää, joka makaa kenties ukkokodissa vaipoissa, eikä tiedä mistään mitään tai potkaisee tyhjää varhaisina vuosina. Naisparille päätöksemme oli syvä pettymys.

Juhani

Minua hirvittäisi hankkia siittiöitä jostakin spermapankista (amerikkalaisleffoissa pankin luonnehäiriöinen miestyöntekijä vaihtaa luovuttajien "panot" omiin tuotoksiinsa ^_^), Suomi on niin pieni maa että mistä tietää vaikka saisi sukulaisensa tai sen tosi K-mäisen serkun exän siemeniä? Okei, ehkä olen lukenut liikaa V.C. Andrewsia mutta silti... Ei ole koskaan kyllä ole ollut halua saada lapsia. Ei silloin kun kuvittelin olevani hetero, eikä nykybisseydessäkään. Ja sen paskanjauhannan biologisen herätyskellon hälytyksestä kolmenkympin lähestyessä voi unohtaa, jos jotain hoivaisin niin elukoita. Vaan vuokrasopimus kieltää. Outoa sinänsä, sillä en ole tavannut sisäseinille piseksiviä kissoja, miehiä kylläkin... ^_^

Resander: isällä ei ole samanlaista mahdollisuutta vaatia isyystutkimuista kuin äidillä. Äiti voi kieltää isyyden selvittämisen. Näin ainakin lapsen synnyttyä, en ole varma onko myöhemmin mahdollista nostaa asiasta oikeusjuttu, vaikka äiti olisi kieltänynyt isyyden selvittämisen. Tietääkö joku?

Juhani, jos naispari haluaa vain sperman ja myös mies haluaa osallistua vain spermallaan, niin lapsen tulevaisuus on silloin jo mietitty: naispari huolehtii lapsesta. Luovuttajalla ei ole tarkoitus olla lapseen oikeuksia eikä velvollisuuksia eikä toisin päin. Luovuttaja haluaa luonnollisesti jonkinlaisen varmuuden siitä, että tämä tilanne säilyy myös tulevaisuudessa.

Jos luovuttajan rooli lapsen elämässä on oleva jokin muu kuin pelkkä sikiämisen mahdollistaja, kyse on aivan erilaisesta tilanteesta, jossa toisenlaiseen tilanteeseen sorvatut argumentit eivät välttämättä päde.

Kun lapsen saaminen on riippuvaista luovuttajan löytämisestä, on aika teoreettista puhua lapsen lapsen asemasta, ellei luovuttajan asemaa ole turvattu.

No jopas oli tekstiä..
Siis ei kukaan kai voi ihan tosissaan tollasta bulshittiä suoltaa??

Jos ihmisellä on hitusenkaan vertaa inhimillisyyttä, tajuaa lapsen oikeuksien olevan se ainoa merkitsevä tekijä koko jupakassa.

Lapsen elämä tarkoittaa vähintään 18:aa vuotta. Mielellään koko ikää. Ei siis siittämisen aikaista tilannetta.

Kaikenmaailman lapsitehtailijat ym "sikiämisen mahdollistajat" kyetään toivottavasti pitämään aisoissa.

Oikeuksista puhuttaessa ollaan hieman heikoilla jäillä, oikeudet kun ovat surullisenkuuluisan subjektiivinen käsite (ellei puhuta juridisista oikeuksista). Joskus jopa käytetään argumenttina "sehän on lapsen oikeus" ilman sen kummempia perusteluja.

Ottamatta kantaa oikeuksien täsmällisempään sisältöön pidän itse järkevänä sitä, että sekä lapsen että hänen biologisten ja sosiaalisten vanhempiensa oikeudet ovat jonkinlaisessa _tasapainossa_.

Lapsen etu on siinä mielessä poikkeuksellinen asia, että sitä ei yleensä voi ajaa lapsi itse. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole riittävä perustelu väitteelle, että lapsen etu tai lapsen oikeudet olisivat _ainoa_ merkitsevä asia.

Loppujen lopuksi lienee kysymys siitä, a) mitä kaikkea naisparin katsotaan voivan sopia luovuttajan kanssa ja b) miten voidaan taata sopimuksessa pitäytyminen. Kirjoitukseni koski ainoastaan kohtaa b. Jos naispari on sitä mieltä, että miehen jääminen pelkkään sperman luovuttajan osaan on jollakin tavoin väärin miestä tai lasta kohtaan, naispari ei luonnollisesti edes harkitse esittämäni kaltaista ratkaisua.

Kukaan ei ole väittänyt lapsen elämäksi siittämisen aikaista tilannetta. Kukaan ei ole puhunut lapsien tehtailemisen puolesta, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan.

Lapsentekoa suunnitellessa on hyvä pistää asiat tarkasti paperille ja nimet alle. Paperi toimii ainakin muistilappuna tulevaisuudessa, jos ongelmia ilmenee ja pitäisi tietää mitä oikeastaan alkujaan sovittiin. Muisti on yllättävän epätarkka ongelmatilanteissa.

Sopimuksella ei kuitenkaan voida ylittää tai ohittaa lakeja. Jos sopimuksessa on kohta, joka on lain kanssa ristiriidassa, sopimus on siltä osin mitätön.

Juhani

Isän täydellisessä anonymiteetissä on juuri sellaisia ongelmia, joita "tiedetty tuntemattomuus" tuo mukanaan. Lapsi haluaa ehkä jossain vaiheessa selvittää biologisia esipolviaan - tämä voi olla halu tietää "vain" tiedot tai sitten aivan tutustua biologiseen sukuunsa.

Tiedot voivat olla myös hyviä perinnöllisten sairauksien kohdalla. Ongelmaksi voi tulevaisuudessa muodostua melkoisella vauhdilla kehittyvä lääketiede ja uudet sairaudet.

Lainsäädännön osalta (muutokset toki mahdollisia) saattaa olla ristiriitaista aikuiseksi kasvaneelle lapselle, että hän on solmimassa suhdetta esim. sisar/velipuolensa kanssa (mikäli tiedossa). Miten ilmoittaa?