Kertokaa kokemuksia minkälainen oli joskus muinoin ollut kehotuskielto?
Muinainen kehotuskielto
Ehkeivät nämä ole kokemuksia, mutta aiheesta kuitenkin.
Lain kohtaa ei koskaan tietääkseni käytetty rangaistuksen määräämiseen. Uhkana tuo lain kohta toimi kuitenkin niin, että asiallisen tiedon välittämistä homoseksuaalisuudesta isot mediat, kuten YLE erityisesti välttivät varsin pitkään.
Laki perustui virheelliseen olettamukseen, että henkilön seksuaalinen identiteetti olisi mahdollista muuttaa esimerkiksi viettelemällä.
Itselläni on käsitys, että psykiatri ja jumaluusoppinut Asser Stenbäck olisi ollut vaikuttamassa kehotuskieltopykälän liittämiseen rikoslakiin silloin kun homoseksuaaliset teot poistettiin rikoslaista vuonna 1971. Samanlainen pykälä on ollut vain yhden toisen maan laissa. (Asser Stenbäck on muuten se sama henkilö, joka jossakin kirjassaan suositteli lämpimästi kastraatiota homouden lääketieteelliseen hoitamiseen.)
Kehotuskieltopykälä poistui rikoslain yleisen uudistuksen myötä.
Kyllä kehotuskieltopykälä oli mielessä Setan edeltäjän Psyke ry:n 96-lehteä toimitettaessa.
Kehotuskieltopykälää testattiin joskus Turussa. Turun torilla megafonilla ihmisiä kehotettiin homoseksuaalisuuteen. Sen jälkeen kehottajat tekivät asiasta rikosilmoituksen. Poliisi tutki ja päätti rikoksen vähäisyyden vuoksi jättää rankaisematta. Pian sen jälkeen rikoslaki muuttui muutenkin.
Juhani
Lain kohtaa ei koskaan tietääkseni käytetty rangaistuksen määräämiseen. Uhkana tuo lain kohta toimi kuitenkin niin, että asiallisen tiedon välittämistä homoseksuaalisuudesta isot mediat, kuten YLE erityisesti välttivät varsin pitkään.
Laki perustui virheelliseen olettamukseen, että henkilön seksuaalinen identiteetti olisi mahdollista muuttaa esimerkiksi viettelemällä.
Itselläni on käsitys, että psykiatri ja jumaluusoppinut Asser Stenbäck olisi ollut vaikuttamassa kehotuskieltopykälän liittämiseen rikoslakiin silloin kun homoseksuaaliset teot poistettiin rikoslaista vuonna 1971. Samanlainen pykälä on ollut vain yhden toisen maan laissa. (Asser Stenbäck on muuten se sama henkilö, joka jossakin kirjassaan suositteli lämpimästi kastraatiota homouden lääketieteelliseen hoitamiseen.)
Kehotuskieltopykälä poistui rikoslain yleisen uudistuksen myötä.
Kyllä kehotuskieltopykälä oli mielessä Setan edeltäjän Psyke ry:n 96-lehteä toimitettaessa.
Kehotuskieltopykälää testattiin joskus Turussa. Turun torilla megafonilla ihmisiä kehotettiin homoseksuaalisuuteen. Sen jälkeen kehottajat tekivät asiasta rikosilmoituksen. Poliisi tutki ja päätti rikoksen vähäisyyden vuoksi jättää rankaisematta. Pian sen jälkeen rikoslaki muuttui muutenkin.
Juhani
Myös rikokseen yllyttäminen on Suomessa laitonta (Rikoslain 5§). Muistaakseni opettaja kertoi lakitiedon tunnilla esimerkkinä kuinka homoaktiivien radiohaastattelua tutkittiin vanhoina huonoina aikoina rikokseen yllyttämisenä. Mitä jutusta sitten seurasi, en muista.
Se yksi toinen maa, mihin Juhani viittaa, oli Itävalta.
Roin mainitsema tapaus on ollut siis mahdollinen ennen vuotta 1971. Sen jälkeen homoseksuaaliset teot eivät olleet rikollisia, mutta niihin kehottaminen oli laissa rikos. Luultavasti ristiriidan takia kukaan ei lähtenyt asiaa oikeudessa testaamaan, koska viimeistään korkein oikeus olisi todennut lain virheelliseksi.
Juhani
Juhani
Asser Stenbäck istui lain säätämisen aikaan eduskunnassa kristillisten edeustajana. Kehotuskielto vaikutti lähinnä radion ja television toimintaan ja ohjelmia hyllytettiin. 70-luvulla parista tehtiin muistaakseni tutkintapyyntökin, ohjelmapäällikkö Silvola totesi, ettei "televisio ole pienyhteisöjen media" ja että heidän pitää ajatella kohdeyleisöään. (olisipa mukava päästä kysymään mielipidettä tästä nyt)
Sähköisen median valvonta alkoi rapistua 80-luvulla ja Radio City sai 1985 toimiouvan ehdolla, että ne antavat lähetysaikaa järjestöille. Yksi niistä oli Seta. Mutta lesbo- ja sivariohjelmat ärsyttivät mainostajia niin, että nämä uhkasivat vetää mainoksensa (ja rahansa) pois, joten ohjelmia poistettiin.
Sattuipa vapautuspäivien -85 aikana seuraava tapaus: City soitettiin biisiä, jonka nimeä en nyt muista, mutta joka tralalaa kertoo kaverista jota aina luullaan homoksi. No niin: kappaleen kuuli myös yksi SETAn aktiivi, taisi olla hallituksessakin, hyppäsi autoonsa, kaasutti Lepakkoon Cityn toimitukseen ja vaati moista pilkantekoa lopetettvaksi. Biisi syrji hänen mielestään homoja. Tämä jälkeen aktiivi kaahasi sitten Gambrinin, jossa oli runsaasti väkeä keskustelmassa ties miestä, ja kertoi tapahtuneesta. Olin itse tuolloin paikalla. Tälle vanhalle stalinistille ei vielä tuossa vaiheessa ollut selvinnyt, että mediaa ei enää pysty kontrolloimaan, ainakaan poliittisesti.
Vuonna -82 Helsingin vapareilla poliisit takavarikoivat yhdeltä mielenosoittajalta kyltin, jossa kehotettiin homoseksuaalisuuteen. Marssilla sitten huudettiin lisää kehotuksia, muutamia kymmeniä ihmisiä kuulusteltiin, mutta syytettä ei nostettu.
G
Sähköisen median valvonta alkoi rapistua 80-luvulla ja Radio City sai 1985 toimiouvan ehdolla, että ne antavat lähetysaikaa järjestöille. Yksi niistä oli Seta. Mutta lesbo- ja sivariohjelmat ärsyttivät mainostajia niin, että nämä uhkasivat vetää mainoksensa (ja rahansa) pois, joten ohjelmia poistettiin.
Sattuipa vapautuspäivien -85 aikana seuraava tapaus: City soitettiin biisiä, jonka nimeä en nyt muista, mutta joka tralalaa kertoo kaverista jota aina luullaan homoksi. No niin: kappaleen kuuli myös yksi SETAn aktiivi, taisi olla hallituksessakin, hyppäsi autoonsa, kaasutti Lepakkoon Cityn toimitukseen ja vaati moista pilkantekoa lopetettvaksi. Biisi syrji hänen mielestään homoja. Tämä jälkeen aktiivi kaahasi sitten Gambrinin, jossa oli runsaasti väkeä keskustelmassa ties miestä, ja kertoi tapahtuneesta. Olin itse tuolloin paikalla. Tälle vanhalle stalinistille ei vielä tuossa vaiheessa ollut selvinnyt, että mediaa ei enää pysty kontrolloimaan, ainakaan poliittisesti.
Vuonna -82 Helsingin vapareilla poliisit takavarikoivat yhdeltä mielenosoittajalta kyltin, jossa kehotettiin homoseksuaalisuuteen. Marssilla sitten huudettiin lisää kehotuksia, muutamia kymmeniä ihmisiä kuulusteltiin, mutta syytettä ei nostettu.
G
JuhaniV, olet väärässä, Britanniassa on ollut myös kehotuskieltopykälä, ja se poistettiin vasta 29.9.2003 !!
Britannian homot juhlistavat paikallisen "kehoituskiellon" - surullisenkuuluisan 28. pykälän - loppua. Margaret Thatcherin vuonna 1988 läpiajama homofobinen laki kielsi homoseksuaalisuuden "edistämisen" kouluissa. Käytännössä se esti asiallisen tiedon kertomisen homoseksuaalisuudesta - ja samalla se leimasi vähemmistöä voimakkaasti.
Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavat yhteisöt ovat pykälän voimaantulosta asti pyrkineet kumoamaan sen. Lain kumoamiselle on laaja kannatus homojärjestöjen lisäksi niin kasvattajien kuin viihde-elämän keskuudessa. Monet konservatiiviset tahot ovat yrittäneet jarruttaa lain kumoamista. Virallisesti päätös astuu voimaan 18. marraskuuta.
http://ranneliike.net/artikkelit.php?alue=uutiset&juttu=uut935597976
Britannian homot juhlistavat paikallisen "kehoituskiellon" - surullisenkuuluisan 28. pykälän - loppua. Margaret Thatcherin vuonna 1988 läpiajama homofobinen laki kielsi homoseksuaalisuuden "edistämisen" kouluissa. Käytännössä se esti asiallisen tiedon kertomisen homoseksuaalisuudesta - ja samalla se leimasi vähemmistöä voimakkaasti.
Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavat yhteisöt ovat pykälän voimaantulosta asti pyrkineet kumoamaan sen. Lain kumoamiselle on laaja kannatus homojärjestöjen lisäksi niin kasvattajien kuin viihde-elämän keskuudessa. Monet konservatiiviset tahot ovat yrittäneet jarruttaa lain kumoamista. Virallisesti päätös astuu voimaan 18. marraskuuta.
http://ranneliike.net/artikkelit.php?alue=uutiset&juttu=uut935597976
Terve matti222!
Kun kerran kysyit, tässä on tarkempaa tietoa ns. kehotuskiellosta, josta minulla on kokonainen luku väitöskirjassani. Nimitän sitä 'psykiatriseksi sensuurilaiksi'.
Menepä FinnQueerin pdf-kirjastoon seuraavasta linkistä ja surffaa lukuun 9.10 (Kehotuskielto) sivulla 369:
http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf
Kuten väitöskirjan julkaisemisen jälkeen lisätystä alaviitteestä huomaat, hallitus antoi esityksen sensuurilain kumoamiseksi vuonna 1997, mutta sen täytäntöönpano venyi vuoteen 1999.
Kehotuskiellon taustavoima tosiaan oli pappi-psykiatri Asser Stenbäck, joka toimi Kristillisen liiton ns. asiantuntijana kehotuskieltoa säädettäessä vuonna 1971. Asser Stenbäck teki myös molemmat rikosilmoitukset (vuosina 1975 ja 1976) Yleisradiota vastaan, mikä johti käytännössä täydelliseen sensuuriin Yleisradiossa 1970-luvun loppuun saakka.
Tässä FinnQueerin analyysi Asser Stenbäckin ja tämän seuraajan Kalle Achtén harjoittamasta psykiatrisesta vähemmistösorrosta ns. eheytysterapian nimissä:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=40_10_1
Pelko Yleisradiossa ja sitä seurannut itsesensuuri oli niin totaalista, että Ulf Månssonin kehotuskiellon historiaa koskevan gradun mukaan radion sensorit 1970-luvulla tutkivat jopa soittolistat etukäteen ja kun he näkivät, että oli tulossa ruotsalaisen trubaduurin Jan Hammarlundin esitys, he kielsivät tämän soittamisen.
SETA päätti protestoida silloin totaalista sensuurilakia vastaan YK:hon. Olin itse viemässä väitöskirjassa mainittua kantelua YK:n Ihmisoikeuskomitealle Geneveen vuonna 1978. YK käsitteli asiaa usean vuoden ajan ja tuli vuonna 1982 mielenkiintoiseen nahkapäätökseen: koska ketään ei oltu vangittu Suomessa lain perusteella, YK:n Ihmisoikeuskomitean enemmistö ei uskaltanut ottaa selkeästi kantaa lakia vastaan.
Tämä juridis-semanttinen epäselvyys johti siihen, että Kansainvälinen juristikomissio kiinnitti huomiota SETA:n kantelun esiin nostamaan ongelmaan ja kehotti YK:ta selkeyttämään käytäntöjään kantelujen käsittelyssä. Kuten täälläkin todettiin, SETA:n jäsenet pyrkivät monen vuoden ajan saamaan itsensä tuomituksi "julkisesta kehottamisesta" ja vangituiksi, jotta saataisiin aikaan selkeä oikeudenloukkaus, joka täyttäisi YK:n kriteerit.
Poliisi kuuliaisesti keräsi plakaatit todisteina, mutta joka kerran tehtiin joko syyttämättäjättämispäätös tai tuomari vapautti syytetyt rikoksen vähäpätöisyyden takia. Tällä menettelyllä Suomen valtio onnistui välttämään tuomion, joka olisi voitu viedä YK:n Ihmisoikeuskomiteaan.
SETA:n järjestämät mielenosoitukset Suomessa ja muissa pohjoismaissa 1980-luvun alussa kiinnittivät kuitenkin muiden maiden oikeusministerien ja kansainvälisten psykiatriorganisaatioiden huomion ja esim. Yhdysvaltain psykiatriyhdistys (APA) ilmaisi huolestumisensa Suomen hallituksellle. Esim. ruotsalaiset järjestivät näyttäviä mielenosoituksia Suomen lähetystön edessä ja norjalaiset julkaisivat kokosivun mainoksen paikallisessa päivälehdessä protestiksi sensuurilakia vastaan.
Myös Suomen sisältä saatiin tukea sananvapauden vaatimuksille. Ihmisoikeusjuristi Tarja Halonen, joka oli 1980-luvun alussa ollut
SETA:n puheenjohtaja, nimitettiin sittemmin oikeusministeriksi ja ulkoministeriksi, varmisti lopullisesti kehotuskiellon hautaamisen vuonna 1999: http://www.helsinki.fi/~eisaksso/tarja.html
Ajatuksia? Miten voitaisiin taata, ettei tällaisia sensuurilakeja enää koskaan säädetä Suomessa?
Kun kerran kysyit, tässä on tarkempaa tietoa ns. kehotuskiellosta, josta minulla on kokonainen luku väitöskirjassani. Nimitän sitä 'psykiatriseksi sensuurilaiksi'.
Menepä FinnQueerin pdf-kirjastoon seuraavasta linkistä ja surffaa lukuun 9.10 (Kehotuskielto) sivulla 369:
http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf
Kuten väitöskirjan julkaisemisen jälkeen lisätystä alaviitteestä huomaat, hallitus antoi esityksen sensuurilain kumoamiseksi vuonna 1997, mutta sen täytäntöönpano venyi vuoteen 1999.
Kehotuskiellon taustavoima tosiaan oli pappi-psykiatri Asser Stenbäck, joka toimi Kristillisen liiton ns. asiantuntijana kehotuskieltoa säädettäessä vuonna 1971. Asser Stenbäck teki myös molemmat rikosilmoitukset (vuosina 1975 ja 1976) Yleisradiota vastaan, mikä johti käytännössä täydelliseen sensuuriin Yleisradiossa 1970-luvun loppuun saakka.
Tässä FinnQueerin analyysi Asser Stenbäckin ja tämän seuraajan Kalle Achtén harjoittamasta psykiatrisesta vähemmistösorrosta ns. eheytysterapian nimissä:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=40_10_1
Pelko Yleisradiossa ja sitä seurannut itsesensuuri oli niin totaalista, että Ulf Månssonin kehotuskiellon historiaa koskevan gradun mukaan radion sensorit 1970-luvulla tutkivat jopa soittolistat etukäteen ja kun he näkivät, että oli tulossa ruotsalaisen trubaduurin Jan Hammarlundin esitys, he kielsivät tämän soittamisen.
SETA päätti protestoida silloin totaalista sensuurilakia vastaan YK:hon. Olin itse viemässä väitöskirjassa mainittua kantelua YK:n Ihmisoikeuskomitealle Geneveen vuonna 1978. YK käsitteli asiaa usean vuoden ajan ja tuli vuonna 1982 mielenkiintoiseen nahkapäätökseen: koska ketään ei oltu vangittu Suomessa lain perusteella, YK:n Ihmisoikeuskomitean enemmistö ei uskaltanut ottaa selkeästi kantaa lakia vastaan.
Tämä juridis-semanttinen epäselvyys johti siihen, että Kansainvälinen juristikomissio kiinnitti huomiota SETA:n kantelun esiin nostamaan ongelmaan ja kehotti YK:ta selkeyttämään käytäntöjään kantelujen käsittelyssä. Kuten täälläkin todettiin, SETA:n jäsenet pyrkivät monen vuoden ajan saamaan itsensä tuomituksi "julkisesta kehottamisesta" ja vangituiksi, jotta saataisiin aikaan selkeä oikeudenloukkaus, joka täyttäisi YK:n kriteerit.
Poliisi kuuliaisesti keräsi plakaatit todisteina, mutta joka kerran tehtiin joko syyttämättäjättämispäätös tai tuomari vapautti syytetyt rikoksen vähäpätöisyyden takia. Tällä menettelyllä Suomen valtio onnistui välttämään tuomion, joka olisi voitu viedä YK:n Ihmisoikeuskomiteaan.
SETA:n järjestämät mielenosoitukset Suomessa ja muissa pohjoismaissa 1980-luvun alussa kiinnittivät kuitenkin muiden maiden oikeusministerien ja kansainvälisten psykiatriorganisaatioiden huomion ja esim. Yhdysvaltain psykiatriyhdistys (APA) ilmaisi huolestumisensa Suomen hallituksellle. Esim. ruotsalaiset järjestivät näyttäviä mielenosoituksia Suomen lähetystön edessä ja norjalaiset julkaisivat kokosivun mainoksen paikallisessa päivälehdessä protestiksi sensuurilakia vastaan.
Myös Suomen sisältä saatiin tukea sananvapauden vaatimuksille. Ihmisoikeusjuristi Tarja Halonen, joka oli 1980-luvun alussa ollut
SETA:n puheenjohtaja, nimitettiin sittemmin oikeusministeriksi ja ulkoministeriksi, varmisti lopullisesti kehotuskiellon hautaamisen vuonna 1999: http://www.helsinki.fi/~eisaksso/tarja.html
Ajatuksia? Miten voitaisiin taata, ettei tällaisia sensuurilakeja enää koskaan säädetä Suomessa?
Kirkkohallituksen lausunnossa seksuaalirikoksia koskevan lain uudistamisesta 1960-luvun lopulla esitetään ajatus, jonka mukaan homoseksuaalisuuteen vietteleminen pitäisi voida kieltää. Viettelyteoriaa pitivät yllä myös monet psykiatrit ja psykologit.
Mauno Koiviston hallituksen esitykseen alkuvuodesta 1970 kehotuskieltoa ei sisältynyt. Eduskuntavaalien läheisyyden vuoksi eduskunta ei ollut valmis käsittelemään lainmuutosesitystä, jolloin hallitus eduskunnan pyynnöstä veti esityksensä takaisin. Vaalien jälkeen muodostettu Ahti Karjalaisen hallitus antoi asiallisesti aikaisemman sisältöisen esityksen eduskunnalle, joka hyväksyi syksyllä 1970 lain pääosin hallituksen esityksen mukaisena.
Lakivaliokunnassa lakiin lisättiin kehotuskielto. Sen voimallisin ajaja oli kokoomuksen kansanedustaja Timo Mäki, erittäin konservatiivinen juristi. Kehotuskielto jäi lakiin äänestyksen jälkeen. Ko. pykälän vastustajia oli miltei kaikissa eduskuntaryhmissä, ja Skdl:n ryhmä oli ainut, joka yksimielisesti äänesti kehotuskieltoa vastaan.
Eduskunta hylkäsi Skdl:n kansanedustajan Helvi Niskasen ponnen, jossa hallitusta olisi kehotettu seuraamaan pykälän vaikutusta asialliseen tiedonvälitykseen ja ryhtymään toimiin, jos ko. pykälä aiheuttaa siinä ongelmia.
Kehotuskielto oli alusta saakka juridisessa mielessä kuollut pykälä. Siitä muodostui viikunanlehti, jolla saattoi peittää oman homofobiansa. Kun ei muista syistä halunnut julkaistavaksi radio- tai tv-ohjelmaa, saattoi vedota lakipykälään.
Oikeuteen asti mentiin 4.9.1976 lähetetystä Gunnar Tångin ohjelmasta "Arbetsmarknadens uteslutna", josta Asser Stenbäck oli kannellut. Helsingin raastuvanoikeus hylkäsi syytteen 16.3.1977.
TV 1:n viihdetoimituksen päällikkö Aarre Elo hyllytti tammikuussa 1979 Marko ja Tuovi Putkosen ja Reima Nikkisen neliosaisen ohjelman "Meitä on moneksi". Ohjelmajohtaja Pekka Silvola, entinen keskustapuolueen puoluesihteeri, puolusti menettelyä kehotuskiellolla.
Täydellistä sensuuria Yleisradio ei kuitenkaan 1970-luvulla pitänyt yllä. TV 1 lähetti 12.6.1975 Sepi Niemen dokumentin "Homoseksuaalit - eräs vähemmistö", joka oli ensimmäinen homoutta asiallisesti käsitellyt kotimainen tv-ohjelma.
Elokuun 17. päivänä samana vuonna televisio esitti filmin "Vihattu vähemmistö", joka käsitteli Yhdysvaltain homojen ja lesbojen elämää ja mm. heidän perustamiaan kirkkokuntia. Asser Stenbäck teki rikosilmoituksen, mutta ohjelmasta vastannutta toimittaja Kaarle Steweniä vastaan ei nostettu syytettä, mutta hän sai kirjallisen varoituksen. Ohjelmajohtaja Pekka Silvola jakoi Ylen sisällä 30.10.1975 paimenkirjeen, jossa kehotettiin toimittajia "mahdollisimman suurta tarkkuutta ja huolellisuutta myös silloin, kun homoseksuaalisuudesta annetaan asiallista informaatiota".
Aikaisemmissa viesteissä on kerrottu, kuinka on yritetty provokoida poliisia tarttumaan "kehottamiseen". Kehotusjulisteen takavarikoiminen ja sen kantajan samoin kuin iskulauseita huutaneiden mielenosoittajien kuulusteleminen tapahtui vuoden 1981 vapautuspäivien yhteydessä. Vuonna 1984 Seta keräsi yli 400 allekirjoituta kehotusadressiin, josta osa toimitettiin poliisilla ja pantiin esille Setan toimiston ikkunaan Toisella Linjalla. Poliisi ei reagoinut mitenkään. Poliisi ei puuttunut myöskään SETA-lehdessä 3/89 allekirjoituksen julkaisuun kehottamiseen.
Eräässä viestissä edellä kerrottiin, kuinka vuoden 1985 vapautuspäivillä joku oli käynyt Radio Cityssä protestoimassa aseman soittaman musiikin vuoksi. Kummallista - en muista moista tapausta, vaikka olin paikalla vapautuspäivien tilaisuuksissa, jopa joiltakin osin järjestelyvastuussa.
Mauno Koiviston hallituksen esitykseen alkuvuodesta 1970 kehotuskieltoa ei sisältynyt. Eduskuntavaalien läheisyyden vuoksi eduskunta ei ollut valmis käsittelemään lainmuutosesitystä, jolloin hallitus eduskunnan pyynnöstä veti esityksensä takaisin. Vaalien jälkeen muodostettu Ahti Karjalaisen hallitus antoi asiallisesti aikaisemman sisältöisen esityksen eduskunnalle, joka hyväksyi syksyllä 1970 lain pääosin hallituksen esityksen mukaisena.
Lakivaliokunnassa lakiin lisättiin kehotuskielto. Sen voimallisin ajaja oli kokoomuksen kansanedustaja Timo Mäki, erittäin konservatiivinen juristi. Kehotuskielto jäi lakiin äänestyksen jälkeen. Ko. pykälän vastustajia oli miltei kaikissa eduskuntaryhmissä, ja Skdl:n ryhmä oli ainut, joka yksimielisesti äänesti kehotuskieltoa vastaan.
Eduskunta hylkäsi Skdl:n kansanedustajan Helvi Niskasen ponnen, jossa hallitusta olisi kehotettu seuraamaan pykälän vaikutusta asialliseen tiedonvälitykseen ja ryhtymään toimiin, jos ko. pykälä aiheuttaa siinä ongelmia.
Kehotuskielto oli alusta saakka juridisessa mielessä kuollut pykälä. Siitä muodostui viikunanlehti, jolla saattoi peittää oman homofobiansa. Kun ei muista syistä halunnut julkaistavaksi radio- tai tv-ohjelmaa, saattoi vedota lakipykälään.
Oikeuteen asti mentiin 4.9.1976 lähetetystä Gunnar Tångin ohjelmasta "Arbetsmarknadens uteslutna", josta Asser Stenbäck oli kannellut. Helsingin raastuvanoikeus hylkäsi syytteen 16.3.1977.
TV 1:n viihdetoimituksen päällikkö Aarre Elo hyllytti tammikuussa 1979 Marko ja Tuovi Putkosen ja Reima Nikkisen neliosaisen ohjelman "Meitä on moneksi". Ohjelmajohtaja Pekka Silvola, entinen keskustapuolueen puoluesihteeri, puolusti menettelyä kehotuskiellolla.
Täydellistä sensuuria Yleisradio ei kuitenkaan 1970-luvulla pitänyt yllä. TV 1 lähetti 12.6.1975 Sepi Niemen dokumentin "Homoseksuaalit - eräs vähemmistö", joka oli ensimmäinen homoutta asiallisesti käsitellyt kotimainen tv-ohjelma.
Elokuun 17. päivänä samana vuonna televisio esitti filmin "Vihattu vähemmistö", joka käsitteli Yhdysvaltain homojen ja lesbojen elämää ja mm. heidän perustamiaan kirkkokuntia. Asser Stenbäck teki rikosilmoituksen, mutta ohjelmasta vastannutta toimittaja Kaarle Steweniä vastaan ei nostettu syytettä, mutta hän sai kirjallisen varoituksen. Ohjelmajohtaja Pekka Silvola jakoi Ylen sisällä 30.10.1975 paimenkirjeen, jossa kehotettiin toimittajia "mahdollisimman suurta tarkkuutta ja huolellisuutta myös silloin, kun homoseksuaalisuudesta annetaan asiallista informaatiota".
Aikaisemmissa viesteissä on kerrottu, kuinka on yritetty provokoida poliisia tarttumaan "kehottamiseen". Kehotusjulisteen takavarikoiminen ja sen kantajan samoin kuin iskulauseita huutaneiden mielenosoittajien kuulusteleminen tapahtui vuoden 1981 vapautuspäivien yhteydessä. Vuonna 1984 Seta keräsi yli 400 allekirjoituta kehotusadressiin, josta osa toimitettiin poliisilla ja pantiin esille Setan toimiston ikkunaan Toisella Linjalla. Poliisi ei reagoinut mitenkään. Poliisi ei puuttunut myöskään SETA-lehdessä 3/89 allekirjoituksen julkaisuun kehottamiseen.
Eräässä viestissä edellä kerrottiin, kuinka vuoden 1985 vapautuspäivillä joku oli käynyt Radio Cityssä protestoimassa aseman soittaman musiikin vuoksi. Kummallista - en muista moista tapausta, vaikka olin paikalla vapautuspäivien tilaisuuksissa, jopa joiltakin osin järjestelyvastuussa.
Heitän teille tässä kysymyksen, onko kehotuskieltoa sittenkään kokonaan kuopattu?
Miltä asiaan perehtyneet ovat mieltä SPR:n linjasta "homoilla ikuinen verenluovutuskielto" ja kehotuskieltoon liittyvästä KKO:n lausunnosta?
KKO:n lausunnolla oli muinoin tavoite.
Itse näen tuossa valitettavan kirkkaan yhteyden.
Miltä asiaan perehtyneet ovat mieltä SPR:n linjasta "homoilla ikuinen verenluovutuskielto" ja kehotuskieltoon liittyvästä KKO:n lausunnosta?
KKO:n lausunnolla oli muinoin tavoite.
Itse näen tuossa valitettavan kirkkaan yhteyden.
SPR:n verenluovutuskiellolla ei ole kehotuskiellon kanssa mitään tekemistä, ei myöskään kirkon asenteilla esimerkiksi avoimesti homona tai lesbona elävään työntekijäänsä. Kysymys on eriarvoiseen asemaan asettamisesta seksuaalisen suuntautumisen perusteella, syrjinnästä.
Evijärven suntion erottaminen äskettäin testaa työsyrjinnän kieltoa kirkon osalta, jos asia etenee oikeuskäsittelyyn saakka.
Aikaisammin Vaasan hallinto-oikeus kumosi Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksen, jolla se ei katsonut samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa elävää kelpoiseksi kappalaisen vaaliin.
Kehotuskieltopykälässä sanottiin suurin piirtein niin, että joka julkisesti kehottaa kahden samaa sukupuolta olevan keskeiseen "haureuteen", rangaistakoon jne. - Pykälä siis kriminalisoi julkisen kehottamisen tekoon, joka tekona on laillinen.
Evijärven suntion erottaminen äskettäin testaa työsyrjinnän kieltoa kirkon osalta, jos asia etenee oikeuskäsittelyyn saakka.
Aikaisammin Vaasan hallinto-oikeus kumosi Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksen, jolla se ei katsonut samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa elävää kelpoiseksi kappalaisen vaaliin.
Kehotuskieltopykälässä sanottiin suurin piirtein niin, että joka julkisesti kehottaa kahden samaa sukupuolta olevan keskeiseen "haureuteen", rangaistakoon jne. - Pykälä siis kriminalisoi julkisen kehottamisen tekoon, joka tekona on laillinen.
Evijärven jutussa kannattanee odotella rauhassa. Näyttää siltä, että julkisuudessa on paljon tunteita, mutta vähän tietoa.
Olen sitä mieltä, että kirkkotyönantaja tulisi joutua selkeästi tilanteeseen, jossa voitaisiin osoittaa että syrjintäsuojalaki koskee myös tätä työnantajaa. Ei ole kysymys yksin lesboista ja homoista. Edelleenkään kaikille kirkossa ei ole selvää, että nainen on oikeutettu papin tehtäviin siinä kuin mieskin.
Olisi erittäin valitettavaa, jos osoittautuisi Evijärven suntion kohdalla todeksi sellainen, että hän ei ole hoitanut kunnolla tehtäviään. Tiukan paikan tullen olisi vetäissyt hihastaan homokortin. Tällainen tilanne olisi kokonaisuuden kannalta hyvin vahingollista.
Mielestäni näyttöä ei ole ainakaan julkisuudessa ollut riittävästi kumpaankaan suuntaan. Mitä ilmeisimmin asia ratkaistaan oikeudessa.
Juhani
Olen sitä mieltä, että kirkkotyönantaja tulisi joutua selkeästi tilanteeseen, jossa voitaisiin osoittaa että syrjintäsuojalaki koskee myös tätä työnantajaa. Ei ole kysymys yksin lesboista ja homoista. Edelleenkään kaikille kirkossa ei ole selvää, että nainen on oikeutettu papin tehtäviin siinä kuin mieskin.
Olisi erittäin valitettavaa, jos osoittautuisi Evijärven suntion kohdalla todeksi sellainen, että hän ei ole hoitanut kunnolla tehtäviään. Tiukan paikan tullen olisi vetäissyt hihastaan homokortin. Tällainen tilanne olisi kokonaisuuden kannalta hyvin vahingollista.
Mielestäni näyttöä ei ole ainakaan julkisuudessa ollut riittävästi kumpaankaan suuntaan. Mitä ilmeisimmin asia ratkaistaan oikeudessa.
Juhani
Nyt kun kerran Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun (huom. ovat erillisiä yksiköitä) homoja koskeva verenluovutuskielto tuli tässä esille niin itse Punaisen ristin jäsenenä ja toimijana olen sitä mieltä että ainakaan toiminnassa mukana olevat ovat todella avomielisiä homoseksuaalisuuttani kohtaan. Jo Punaisen ristin periaatteet edellyttävät kaikkien tasa-arvoista kohtelua ja koskaan ei ainakaan minulla ole ollut moittimista. Halutessanne voin nostaa asian esille syyskuussa porissa pidettävässä yleiskokouksessa sikäli mikäli kun siellä Veripalvelun asioita käsitellään.
Mutta mikäli itse haluat lähettää palautetta Veripalveluun niin ole hyvä vain. Osoite on:
http://www.spr.fi/veripalvelu - Veripalvelu - Ota yhteyttä - Palaute
Mutta mikäli itse haluat lähettää palautetta Veripalveluun niin ole hyvä vain. Osoite on:
http://www.spr.fi/veripalvelu - Veripalvelu - Ota yhteyttä - Palaute
Kehotuskieltoon jollain tavalla liitetyssä KKO:n lausunnossa mainittiin, että:
"....tuntemaan ominaisuutensa poikkeavuutena joka on vaaraksi myös muiden terveydelle."
Veripalvelu kieltää verenluovutuksen homomiehiltä, koska se on vaaraksi muiden terveydelle....
siinä yhteys
"....tuntemaan ominaisuutensa poikkeavuutena joka on vaaraksi myös muiden terveydelle."
Veripalvelu kieltää verenluovutuksen homomiehiltä, koska se on vaaraksi muiden terveydelle....
siinä yhteys
Ray, SPR:n veripalvelu on syrjivä myös kansanedustajan mielestä.
Kansanedustajan vastaus:
Hei,
kiitos viestistä, josta käy ilmi ihan todellinen syrjintä SPR:n
verenluovutussäännöissä. Luulisin, että paras tapa hoitaa asia olisi ottaa yhteyttä Vähemmistövaltuutetun toimistoon, jonka tehtävä on huolehtia siitä, että ketään ei syrjitä esim. sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Siellä kakkoshenkilö on Rainer Hiltunen, jolla on pitkäaikainen kokemus SETAn toiminnasta. Kuulisin mielelläni, mikäli aiot edistää asiaa esim. tällä tavoin ja miten asiaan siellä reagoidaan.
Kansanedustajan vastaus:
Hei,
kiitos viestistä, josta käy ilmi ihan todellinen syrjintä SPR:n
verenluovutussäännöissä. Luulisin, että paras tapa hoitaa asia olisi ottaa yhteyttä Vähemmistövaltuutetun toimistoon, jonka tehtävä on huolehtia siitä, että ketään ei syrjitä esim. sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Siellä kakkoshenkilö on Rainer Hiltunen, jolla on pitkäaikainen kokemus SETAn toiminnasta. Kuulisin mielelläni, mikäli aiot edistää asiaa esim. tällä tavoin ja miten asiaan siellä reagoidaan.
En ottanut kantaa veripalvelun säännöstä mutta kyllä olen itsekin sitä mieltä että se on syrjivä muistin asiasta Suomen punaisen ristin:n hallituksen pääsihteeriä Kristiina Kumpulaa. Punaisen ristin toiminnan perusperiaatteista on tasapuolisuus jota tämä mielestäni rikkoo....
Hei! Kumpula (pääsihteeri) vastasi minulle ja perusteli. luovutuskiellon aika hyvin. Eli 34% hiv-tapauksista on levinnyt miesten välisessä seksissä ja koska tuoreita hiv-tapauksia ei verikokeesta huomaa on homoseksiä harrastaneilla luovutuskielto. Kieltojen tarpeellisuutta puntaroidaan joka vuosi eri asiantuntijaelimissä ja kenties ko. kielto todetaan jossain välissä turhaksi. Kielto on laadittu 80-luvun alussa pahimman hiv-eiidemian aikana. Itse henkilökohtaisesti ymmärrän tämän kiellon tarpeellisuuden sillä jokainen meistä haluaa turvallisia verivalmisteita, eikö? En siis sano että jokainen homo on hiv-positiivinen, mutta kun ne tartuntalukemat edelleenkin ovat niin korkeat keskuudessamme, niin ymmärrän tämän kiellon tarpeellisuuden potilasturvan kannalta.
Herranjumala RAY. Sinä sanot siis suoraan että verenluovutuksessa on mahdollista saada HIV:n tai jonkin toisen pöpön sen vuoksi että sitä ei huomata heti... Kyllä minä ainakin tulen tästä lähtien pelkäämään mahdollista sairaalareissua missä pitäisi vastaanottaa verta.
Vitut homoudesta tai heteroudesta vaan siitä tosiasiasta että se heteroveri ei kyllä ole yhtään sen puhtosempaa kuin homoverikään... Varsinkaan nykysin kun ihmiset ovat seksuaalisesti hyvin aktiivisia "taannoisiin vuosiin nähden" tässä yliseksualisoituneessa yhteiskunnassa... Puhumattakaan narkkarien määrästä jnejne jotka kaikki on paisunu...
eli täällä myönnetään suoraan että veren testaus on lapsenkengissään ja sen vuoksi sitten veren MAHDOLLINEN puhtaus perustuu olettamukseen että heteroveri puhdasta ja homoveri saastaista?!!??!!
Mun mielestä tuohon tarttis saada parempi TESTAUS... Eikä jonkin kerettiläisen kyselykaavakkeen perusteella veren luovuttamista...
Vitut homoudesta tai heteroudesta vaan siitä tosiasiasta että se heteroveri ei kyllä ole yhtään sen puhtosempaa kuin homoverikään... Varsinkaan nykysin kun ihmiset ovat seksuaalisesti hyvin aktiivisia "taannoisiin vuosiin nähden" tässä yliseksualisoituneessa yhteiskunnassa... Puhumattakaan narkkarien määrästä jnejne jotka kaikki on paisunu...
eli täällä myönnetään suoraan että veren testaus on lapsenkengissään ja sen vuoksi sitten veren MAHDOLLINEN puhtaus perustuu olettamukseen että heteroveri puhdasta ja homoveri saastaista?!!??!!
Mun mielestä tuohon tarttis saada parempi TESTAUS... Eikä jonkin kerettiläisen kyselykaavakkeen perusteella veren luovuttamista...
Herkimmätkään testerit eivät huomaa tuoretta hiv-tartuntaa, et voi kiistää että 34 prosenttia ei olisi paljon. Pelkosi on kuitenkin turha koska viimeksi ihminen sai jonkun pöpön verivalmisteesta vuonna 1985. Juuri näillä kielloilla riski saada tarunta verivalmisteesta on olemattoman pieni.. Ja vertailun vuoksi kysytään verenluovutuskortissa paaaljon muutakin. Mutta totta on että ko. homoseksikysymys voitaisiin muuttaa muotoon oletko harrastanut SUOJAAMATONTA homoseksiä?
Ray,
kannat siis tosissaan elinikäistä verenluovutuskieltoa?
Mielestäni elinikäinen verenluovutuskielto on vähintäänkin erikoinen, ja se on syytä purkaa.
kannat siis tosissaan elinikäistä verenluovutuskieltoa?
Mielestäni elinikäinen verenluovutuskielto on vähintäänkin erikoinen, ja se on syytä purkaa.
Tällä verenluovutuskieltokeskustelulla - niin tärkeä ja ajankohtainen kuin se onkin - ei kylläkään ole mitään tekemistä alkuperäisen aiheen, kehotuskiellon kanssa.
En ehkä elinkautista mutta ymmärrän kyllä rajoitteet koska loppujen lopuksihan niillä ajetaan vaan ja ainoastaan potilaan etua.