Koulu

Mitenkäs koulussa nykyään puhutaan homoseksuaalisuudesta vai puhutaanko lainkaan? Lähinnä kirjoitan tätä viestiä sen takia, että olen viimeaikoina muistellut paljon erästä tapahtumaa omalta kouluajalta ja täytyy nyt jotenkin saada tämä asia ulos. Tää on näitä tilanteita jotka ei koskaan mee mielestä pois...

Kymmenisen vuotta sitten katseltiin yläasteella terveystiedon (tai mikähän sen aineen nimi nyt oli) tunnilla useampaan otteeseen erilaisia seksuaalikasvatusvideoita. Tässä yhdessä videossa seikkailivat piirroshahmot ja myös homoseksuaalisuutta sivuttiin - kaksi poikahahmoa löysi ujosti toisensa ja halailivat jäykistyneet penikset vastakkain (sori mut oli pakko olla näin kuvainnollinen *virn*). Luokasta kuului tietysti tyypillisiä "hyi!" "yök!" kommentteja mutta mulle tuli jotenkin hirveen hyvä fiilis kun tällasta asiaa edes käsiteltiin ja videolla sanottiin jotain tyyliin et toiset on erilaisia ja se on ihan normaalia ja hienoa jos löytää toisen samanmielisen jne. Se oli jotenkin niin erikoinen, lämmin, positiivinen fiilis, sellanen olo että ei tää nyt ehkä niin kamalaa olekaan tykätä pojista...noh, sitä ei kauaa kestänyt ja kovaan maahan romahdettiin korkeelta ja lujaa tunnin lopussa kun opettaja sanoi filmin päätyttyä vielä haluavansa lisätä jotain. No hän halus vain korostaa että se mitä videolla sanottiin homoista niin ei se nyt ainakaan NORMAALIA ole...koitti tietysti muotoilla sanansa tyyliin että jokainen olkoon mitä on MUTTA...

Miten sitä voikaan olla niin herkkäuskoinen ja tyydyttäytyä hyvään fiilikseen noin helposti...kuitenkin tässä maailmassa heti romutetaan kaikki hyvä. Varmaan ensimmäinen positiivinen esitys homoseksuaalisuudesta ja heti perään kylmää vettä niskaan. Olo oli kuin ois pudonnu kymmenennestä kerroksesta maahan...herkkänä teininä tuo aiheutti jopa itsemurhafiiliksiä, nyt sen uskaltaa jo myöntää. Toivottavasti tällaisiä opettajia ei ole enää kouluissa!

Oma terveystiedon opettajani(vuotta vaille eläkkeellä oleva mieshenkilö) sivusi koko seksuaalivalistuksen antamalla itsenäisen työn jokaiselle:Internetistä piti etsiä tietoa seksistä ja sukupuolitaudeista.Ei maininnut ääneenkään sanaa homo.tai itse asiassa mitään muitakaan sanoja.Koko aihe tuntui olevan vaikea ja hävettävä.(ongelmia oman seksuaalisuuden kanssa?)

Terveystiedon kirjassa koko seksuaali-osastossa oletuksena oli tietenkin heteroseksuaalinen lukija ja vasta kirjan lopussa (tässä vaiheessa ei lukijaa enää sinultetu) kerrottiin, että on olemassa myös erilaisia ihmisiä kuten transseksuaalit,pedofiilit,homot,fetistit ja itsensäpaljastajat.Kuvassa oli transumies tupakki suussa.

"Homoseksuaalisuus

Nykyisin homoseksuaalisuutta pidetään poikkeavuutena, ei sairautena tai häiriönä, joka tulisi parantaa,eivätkä homoseksuaalit yleensä haluakaan 'parantua' .Kysyttäessä homoseksuaaleilta ottaisivatko he heteroksi muuttavan pillerin,jos sellaien olisi olemassa, suurin osa vastaa kieltävästi syrjinnästä ja epäluuloista huolimatta.

Homoseksuaalisuus on persoonallisuuden ominaisuus,joka ei muutu iän myötä,vaikka asian tiedostaminenja seksuaalisuuden toteuttaminen voivat muuttua ja kehittyä.homoseksuaalisuus ei tartu (!),eikä heteroseksuaalisesti suuntautunutta ihmistä voi käännyttää homoseksuaaliksi.
Homoseksuaalisuuta on verrattu vasenkätisyyteen,joka sekin saattaa vaikeuttaa elämää oikeakätisten maailmassa, mutta jota ei kuitenkaan määritellä puutteeksi tai sairaudeksi" (jatkona lisätietolaatikko homoseksuaalisuudesta ja laista)
(terveystiedon kirja lukioon,Kunnon Kirja,WSOY

Olin itsekin yläasteella samoihin aikoihin ja näin saman piirrosvideon ja muistan itsekin siitä ilahtuneeni.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tuolloin 90-luvulla oli kuitenkin vielä voimassa kehoituskieltopykälä, eli periaatteessa jos joku opettaja olisi erehtynyt sanomaan jotakin hiukankin positiivista (tai ei-tuomitsevaa) homoseksuaalisuudesta, niin rikossyyte olisi ollut mahdollinen.

No, olihan kehoituskieltopykälä tuohon aikaan jo lain kuollut kirjain, mutta noin periaatteellisella tasolla kuitenkin vastenmielinen lainsäädäntö, joka aiheutti sen, että hlbt-koululaisille oli tieten tahtoen päätetty olla kertomatta mitään asiallista heidän suuntautumistaan koskevista asioista. Ainakin kehoituskieltopykälä aiheutti sen, että opetussuunnitelmista pidettiin tasan tarkkaan poissa kaikki aiheeseen viittaava.

Montako itsemurhaa, vakavaa masennusta ja muuten vain tuhoutunutta nuorta elämää tällä aiheutettiin? Kuka ottaa vastuun? Kuka on pyytänyt anteeksi? - Ei kukaan. Emmehän me sitä ansaitse. Eikä tästä asiasta Suomessa edes puhuta.

voi itku.

poika, miltä vuodelta tuo kirja on, siis painovuosi?

itsellä kävi onneksi tuuri, ja seiskaluokalla ollessa kävi setalta vierailija (mies), joka oli hemmetin hyvä. ei tietenkään terveystiedon mutta elämänkatsomustiedon tunnilla...

2001 painettu,muutama vuosi sitten kyseisen kurssin kävin.
Nyt Koululla näyttää olevan uusi ja nuorempi ope.Toivottavasti homoseksuaalisuus edes mainitaan ääneen tai jopa käsitellään hieman.Nuoret pelokkaat homopojat saavat ainakin jotain tietoa.
Tytöillä vastaavalla tunnilla opettaja oli kertonut omasta kaverista,joka on lesbo tyylin että asialla ei ole mitään väliä ja ihan arkipäivää erilaisuus nykyisin on.Paljon siis opettajasta kiinni opetuksen laatu ja tyyli.

Itsekin olin yläasteella 90-luvulla, tosin loppupuolella, mutta meillä ei kyllä muistaakseni käsitelty homoseksuaalisuutta ollenkaan. Ainoa mitä käsiteltiin (mikäli oikein muistan) oli biologian tunneilla ehkäisy, jotta ei tule raskaaksi tai saa sukupuolitauteja. Toinen kerta oli terkkarilla tapahtunut kammottava "hauska leikki", jossa meidät tytöt oli ainakin jaettu ryhmiin, jossa sitten vastattiin terkkarin valvovan silmän alla miesten ja naisten anatomiaa koskeviin kysymyksiin...

Mutta seksuaalinen suuntautuminen kyllä sivuutettiin totaalisesti, mikä oli harmi, sillä tuntui, että itse ainakin elin aika lailla tyhjiössä koko elämäni ennen kuin menin lukioon ja tajusin että muitakin ihmisiä on olemassa kuin heteroita=)

Minä kuulun ikäryhmään, joka kävi peruskoulua -80 luvulla. Ylä-asteella seksivalistus kuului tuolloin terveydenhoitajan tehtäviin ja ronski matami kun oli osasi kyllä asiansa - siellä oltiin koko teiniryhmä dildot ja kondomit käsissä ja sujauteltiin 'sadepukuja' jellyihin :-) Hauskaa oli, kuten seksissä kuuluukin - tämä oli monelle ensimmäinen "seksikokemus".

Muu sukupuolikasvatus oli sitten tyrkätty Herrasiunaa kaikenlaisten jauhohattujen vastuulle, kuten liikanmaikka - no kaikki arvaa mihin se johti. Ope jakoi jonkun lärpykän, jossa oli puisevaa pälinää kukista ja mehiläisistä ja seurustelusta - homoutta ei muistaakseni mainittu laisinkaan suoraan, mutta viittauksia siihen tuli kylläkin muodossa "kumppani, ystävä, toveri".

Vuosia tapahtuman jälkeen sain kuulla, että terkkari oli saanut huomautuksen toimistaan - juuri seksuaalisesti herääville teineille ei missään nimessä saa näyttää esimerkiksi dildoja!! Muutenkin oli tämä ihastuttava rouva ollut liian suorasanainen ja tehnyt aktista liian hyväksyttävää!!??

Kaipaan tuota ihmistä - voi kun hän olisi saanut hoitaa myös muun sukupuolikasvatuksen - olisin säästynyt paljolta kun olisin voinut kuulla ammatti-ihmisen sanoja homoudesta.

Meillä tällälailla:

Kia
06.04.2005, 10:28 Uskomatonta?

Meidän oppilaat pitivät juuri hienon aamunavauksen homoseksuaalisuudesta ja seksuaalisesta erilaisuudesta.

Olen pölkyllä päähänlyöty :D

Kia

Ja asiasta on keskusteltu niin oppilaiden kesken käytävillä jne ja joillain tunneilla sekä opettajat opettajanhuoneessa jossa enemmistönä ovat ne suvaitsevaiset ja keskustelevat opettajat, jotka käyvät myös kanssani Mannssilla oluella tai jopa ilmankin minuakin aina välillä töiden jälkeen. Meillä on aika hieno koulu sanoisin, vaik joskus kuuleekin jotain typeriä homokommentteja mut onneksi ne ovat vähemmistössä ja joku nuijii noit pöllöjä sanansäilällä takaisin :-

)

Minä olin peruskoulussa 1980-luvulla. Seksuaalivalistus oli samanlaista kuin Kiinassa: sitä ei ollut lainkaan. Koulussa oli sellainen tunnelma, että seksuaalisuutta ei ole tai jos on niin se vaietaan kuoliaaksi.

Valistuksettomuus oli ainakin tehotonta sillä koulusta on tullut runsaasti homoseksuaaleja ja biseksuaaleja :) ja yksi hetero opetusministeri, mutta häntä ei lasketa.

Minä sain peruskoulun päättötodistuksen viime vuonna. Ja nyt pitää kyllä mainita, että homoudesta ei kertaakaan yhdelläkään terveydenhoitajan pitämällä seksivalistustunnilla puhuttu. Mainitsinkin siitä tälle jo vanhahkolle rouvalle, ja hän vastasi "no homous ei koske ketään teistä, niin siitä ei tarvitse puhua". Silloin kyllä hieman kiehahti, ja sanoinkin rouvalle että tätä neitiä se koskee ja paljon. Sen jälkeen en ollutkaan tervetullut terveydenhoitajan vastaanotolle.

Nykyisessä koulussani homous on hyväksytty mielestäni hienosti. Meitä vinokkaita löytyy sieltä enemmänkin, lähemmäs kahden tuhannen opiskelijan opisto kun se on. Opettajatkin tuntuvat hyväksyvän homouden hyvin, parin sellaisen kanssa olen siitä jopa jutellut ihan kunnolla.

Toivon vaan kovasti, että tulevaisuudessa peruskouluissa homoseksuaalisuutta käsiteltäisiin avoimemmin ja enemmän.

Vajaa kymmenen vuotta sitten, kun oli yläasteella, seksivalistusta oli tasan yhden kerran.
Kaikki oppilaat marssitettiin koulun liikuntasaliin ja kouluterveydenhoitaja piti kalvosulkeiset missä karmeiden kuvien kera kerrottiin millaista jälkeä sukupuolitaudit pahimmillaan tekevät. Ja loppuhuipennuksena terveydenhoitaja esitteli ison porkkanan avulla kuinka kondomia käytetään.....

Nimimerkille Dosed:

Mielestäni tuollaisista tapauksista pitäisi ehdottomasti (vaikka näin jälkikäteenkin) tehdä aina ilmoitus kyseisen terveydenhuoltoalan ammattilaisen esimiehelle.

Tässä tapauksessa kyseisen kunnan kouluterveydenhuollosta vastaava henkilö olisi se, jolle ilmoitus pitäisi tehdä. Kunnan terveystoimen vaihteesta voi kysellä kuka tuo henkilö on. Kunnan nettisivuiltakin varmasti löytyy kun hetken klikkailee. Voihan sen ilmoituksen tehdä nimettömänäkin. Kirje kulkee postissa.

Jos näitä ei raportoida, niin mikään ei muutu.

Kundi -78, en koskaan silloin ajatellut että siitä mitään ilmoitusta tekisin, joten jätin asian omaan arvoonsa.

Nyt tämä kyseinen rouva on jäänyt eläkkeelle, näin kertoi pikkuveljeni joka käy samaa yläastetta kuin minä kävin.
Nyt siellä on kuulemma nuori ja oikein mukava terveydenhoitaja, joka osaa asiansa. Hyvä niin.

Onpas kiva kuulla että joku muukin tietää ja muistaa kyseisen videon! Äh olispa kiva nähdä se uudelleen joskus, mahtaiskohan jostain kirjaston arkistoista vielä löytyä...pitäis tietää nimi ja toisaalta kehtaiskos sellasta mennä lainaamaan... :o

Liikunnanope se tämä meidänkin yläasteen "valistaja" oli...ensimmäisen kerran koulussa oli seksikasvatusta jo muistaakseni kuudennella luokalla terveydenhoitajan toimesta. Lukiossa varsinaisen terveystiedon kurssilla en muista käsiteltiinkö aihetta lainkaan, mutta kyllä tuossa kirjassa (Nuorten terveystieto, Otava, 1996) näyttää ihan asiallista ympäripyöreetä tekstiä olevan.

Dosed, tuo on kyllä jo aika paksua...tästä taas nähdään kuinka tiukassa hetero-oletus varsinkin vanhemmilla ihmisillä voi olla. Täti on sitten kyllä väärällä alalla ja sietäisi saada ojennuksen.

Muistan hyvin kuinka nihkeää aiheen käsittely oli yläasteella.. Ihmisen biologia oli ainoa missä aihetta käsiteltiin ja sielläkin se hoidettiin hyvin nopeasti alta pois, eikä kirjassakaan ollut kuin alle puolen sivun kappale aiheesta. (Kirjan mukaan homoseksuaaliset tunteet kuuluvat murrosikään, mutta menevät kuitenkin ohi.)

Yritin myös saada Setan kouluttajan käymään koululla, mutta kukaan ei sitä halunnut järjestää, joten sitäkään ei sitten tullut.

Suurimman yllätyksen teki kyllä uskonnon opettaja, joka valinnaisen uskonnonkurssin oppilaille järjesti vierailun Setan tomistolle. Lähdin sen porukan mukaan toimistolle vaikka en kurssille kuulunutkaan. Kuulemani mukaan kyseinen opetteja järjestää edelleen retkiä Setan toimistolle.. :)

---

Ammattikoulussa taas missään vaiheessa ei puhuttu muistaakseni mitään ihmissuhteisiin tms. liittyvää. Ei tainnut olla edes mitään oppiaineita mihin ko. aiheet olisi sopinu.

Siellä tulikin sitten itse opetettua hieman tapoja muille ryhmäläisille. :)

Olen käynyt yläasteen 2000-luvulla ja meillä homoseksuaalisuus käsiteltiin mielestäni hyvin. Bilsan tunnilla keskusteltiin suhteen rekisteröimisestä ja aika monet olivat sen puolella. Uskonnon ja äidinkielen tunneilla puhuttiin homojen ja lesbojen adoptio-oikeudesta ja lähes kaikki ilmaistut milelipiteet olivat myönteisiä.

Oli todella tärkeää, että opettajien mielestä homoseksuaalisuus oli täysin hyväksyttävää. Meille ei mitään "homous ei tartu", "homous ei ole sairaus" -juttuja kerrottu, niitä pidettiin itsestään selvyytenä.

Oli myös positiivista herättelyä bilsan opettajalle(vaikka hän täysin pätevä opettaja olikin) kun hän eräälle pojalle sanoi "kun sinä pekka sitten löydät tyttöystävän..." ja poika korjasi "tai poikaystävän". Tämä poika on kyllä hetero, mutta kommentti ei silti tullut vitsillä. Oli hyvä muistuttaa opettajaa siitä, että tuollaiset oletukset(vaikka ne suurella todennäköisyydellä oikein menevätkin) voivat jopa loukata jotakuta.

Loistavaa, jos 2000-luvulla on päästy jo noin pitkälle! Minä olen kouluni päättänyt 90-luvun loppupuolella, enkä muista, että homoseksuaalisuutta olisi käsitelty alkuunkaan.

Mieleen on vaan elävästi jäänyt se, kun lukiossa liikanopen pitämällä terveystiedon "luentosarjalla" [tai mikä se sitten olikaan] tämä tyttöjen liikunnanopettaja sanoi seksuaaliosiossa, että "Tyttöjen kannattaa sitten pitää varansa, kun pojat haluavat vaan sitä yhtä, ja tytöt ei koskaan halua seksiä". Kauhea älämölö siitä syntyi luokassa, ja opettajaa nolotti kovasti, kun tytöt huusivat täyttä kurkkua, että mitvit, eikö me halutakaan seksiä.

Että ei tuollaisen opettajan tunnilla todellakaan oltais kajottu homoseksuaalisuuteen aiheena... Sopii toivoa, että entisen kouluni opettajistoa on päivitetty uudelle vuosituhannelle.

Itse terveystieto tunneilta en muista paljoakaan minkään sorttista seksuaalivalistusta - yleensä keskityttiin vain sukupuolitauteihin, ruokavalioon ynm. Mutta tuli kova halu kertoa yksi mukava juttu liikuntatunneilta. Yleensä (olettaisin ?), että liikunnan opettajat eivät kauhean suopeasti suhtaudu homoseksuaalisuuteen. Kuitenkin itselleni jäi todella hyvä muisto oman yläaste aikani liikunnan opettajasta. Eräällä liikkatunnilla 9.luokalla ryhmäläiset innostuivat huutamaan "helvetin homo!" "vitun homo!" ynm. loukkauksia enemmän kuin yleensä ja tunnin jälkeen opettaja pyysi kaikkia jäämään saliin vähäksi aikaa.

Hän kertoi meille joitan pikku asioita homoseksuaalisuudesta hyvin positiivisesta näkökulmasta (hän siis itse on hetero(?), vaimo & lapsi) ja lopuksi vielä sanoi, että hänellä jopa on muutamia homokavereitakin ja, että hänen lempiohjelmansa on "Älä kerro äidille". Se sai hyvälle mielelle, kun joku joka varmasti toimi joillekin luokkatovereille roolimallina kertoi tuollaista, eikä kukaan sanonut mitään vastaan ja käyttäytivät aivan asiallisesti.

Minulla jopa oli pieni heikko kohta siihen komistukseen, todella mukava ihminen. Toivottavasti tuollaisia saataisiin jokaiseen kouluun!

Meillä 90-luvun alkupuolella ei yläasteella suuremmin homoudesta puhuttu. Ainoa maininta minkä muistan, oli kyllä sitten kohtuullisen asiallinen. Bilsan ihmisbiologiassa käsiteltiin ihmisen seksuaalisuutta ja ensimmäiseksi vihkoon kirjoitettiin, että on olemassa kolme normaalia sukupuolista suuntautumista, hetero-, bi- ja homoseksuaalisuus. Piste. Myös transseksuaalisuus käsiteltiin ihan neutralisti. Ja lisäksi hirveä liuta erilaisia perversioiksi nimettyjä asioita, joista suuresta osasta en ollut sitä ennen ikinä kuullutkaan, enkä kyllä sen jälkeenkään pahemmin.

80-luvulla kerrottiin koulussa homoista meille naureskelevaan sävyyn, että he ovat negatiivisia.

Minä en muista että koulussa oltaisi milloinkaan puhuttu homoseksuaalisuudesta. Kävin peruskoulun 90-luvulla. Myöhemmin sain kuitenkin kuulla että toinen liikunnanopettajistamme siinä koulussa on lesbo ja että hän oli tullut ulos kaapista koko koulun edessä ja esitellyt tyttöystävänsäkin. Tämä jäi valitettavasti minulta näkemättä mutta siihen aikaan en vielä itsekään tiedostanut suuntautumistani.

Mutta että taisipa tulla sille ympäristölle aikamoisena terveellisenä yllätyksenä!:)

No, joo. Meillä koulussa ei puhuta melkein ollenkaan homoista, lesboista tai biseksuaaleista, muuten kun niin että pojat haukkuvat toisiaan ja meitä. Kun kysäisin opettajalta, onko hän aivan varma, että kaikki meistä välttämättä ovat heteroita, hänen vastauksensa oli, "No eihän tuolla tavalla saa puhua."
Sohaisin siihen että en minä ainakaan ole, mutta en ole varma ottiko hän sitä todesta. Aika surullista...

Aika ankealta siis kuulostaa yhä vielä vuonna 2005. Itse aloitin peruskoulun vuonna 1980 ja lukiossa olin 80-90 -lukujen taitteessa. Mieleen ei tule juurikaan tapauksia, että homoseksuaalisuutta olisi käsitelty. Eli saatan yhtyä aiempiin kirjoittajiin.

Aids-kohu oli jo ehtinyt laantua siinä vaiheessa, kun pääsin yläasteelle, jossa terveystiedossa puhuttiin sukupuolitaudeista. Siinä yhteydessä homoseksuaalisuus oli esillä. Lukiossa, jos en ihan väärin muista, aihe oli esillä lyhyesti psykologiassa ja biologiassa.

Tosiasia on joka tapauksessa se, että koulu ei ainakaan 80-luvulla tarjonnut mitään asiallista tietoa homoseksuaalisuudesta.

Opiskelijavinokkaiden nettisivuilla on maino katsaus homoseksuaalisuudesta oppikirjoissa otsaikolla OVIn oppikirjatutkimuksen satoa. Se löytyy osoitteesta http://www.helsinki.fi/jarj/ovi/avaaovi/oppikirjat.html

PS. Juuri äsken mieleeni pulpahti, että 90-luvun alussa järkeilin, että täytyyhän meidän 250 oppilaan lukiossa olla joku muukin homo, sillä olin jostain lehtiartikkelista lukenut, että noin prosentti väestöstä on homoja. Sittemmin olen saanut tietää, että itseni lisäksi ainakin kaksi on meikäläisiä... Ja tuo käsitys noin prosentista on päivittynyt muutamaksi prosentiksi :)

minä kävin peruskoulua 80-luvulla eikä homoseksuaalisuudesta puhuttu kuin kerran , eikä muissa oppilaitoksissa myöhemminkään.

Seksivalistusta kyllä oli, niin ja muistankin kun otin oikein terveydenhoitajan kanssa tunnilla selkoa aidsista joka silloin oli jotenkin puheenaiheena juuri homosuhteissa. En vain jostain syystä pitänyt hänen tavastaan puhua aidsista.. ja ne muutamat sanat vähemmistöistä...en Vain tykännyt hänen puhetyylistään. Muistan ajatelleeni, ajatelkoot muut oppilaat mitä haluaa mutta haluan perusteluja hänen väittämilleen.

Hassua sinänsä siitä pikkuruisesta koulusta josta kaikki opintie alkoi, tiedän varmuudella että meitä oli siihen aikaan monta.=)

Meidän terveystiedon tunnilla ei ollut yhtään tuntia seksivalistusta. Bilsan tunneilla sitä oli kolme jossa käytiin lähinnä sukupuolielinten eri osat läpi ja sitten opeteltiin kuukautiskierto. Ope sano että pojillekin on tärkeä asia ''niin tiedetään sitten milloin tyttöystävän kanssa paranee harrastaa seksiä''. Hohhoijaa sanon minä. Sanaa homoseksuaalisuus en ole meidän koulussa opettajan suusta kuullut. Ja peruskoulun 9. luokalla olen.

Minun kouluaikanani ei kertaakaan muistaakseni ole mainittu mitään homoista, yläasteella oli sen vertasen vanhentuneet kirjat ettei sieltä ainakaan mitään löytänyt. Tuossa jo aikaisemmin mainitussa "kunnon kirjassa" on ainoa maininta ollut, ja tosiaan, ei se mitenkään "wohoo" efektejä aiheuttanut. :) Meidän lukion äidinkielen maikka kyllä on mukavasti homouteen suhtautunut, hyvin positiiviseen/neutraaliin sävyyn on puhunut luokalle asiasta,sivuhuomautuksena jonkun kirjailijan yhteydessä. :))

Yläkoulussa ei käsitelty minkään oppiaineen tunneilla homoseksuaalisuutta, mutta onneksi kävi kaksi kertaa Setalta ihmisiä kertomassa oppilaille seksuaalivähemmistöistä yms., ja se kohotti itsetuntoa huomattavasti (lisäksi saatiin jokainen ilmaiseksi Z-lehden nuorisonumero :D). Asenteetkin muuttuivat luokassa, ainakin joiltakin osin.

Opettajat huomauttivat aina, jos oppilas käytti sanaa homo toisen oppilaan halventamiseen, pilkkasi homoja tai teki muuten pilaa seksuaalivähemmistöjen kustannuksella. Asiaa ei koskaan sanottu suoraan, mutta opettajien viestinä oli aina se, että samaan sukupuoleen suuntautuminen on normaalia, ja että ihmiset ovat erilaisia.

Yleisesti oppilaat suhtautuivat positiivisesti seksuaalivähemmistöihin ja nostivat metelin, kun niiden oikeuksia loukattiin. Oli tietenkin olemassa myös erittäin homokammoinen ja -vihainen oppilasjoukko (poikia kaikki). Ja joukko joka ei ymmärtänyt. Monet luulivat homoseksuaalisuuden olevan yksilön valinta ja johtuvan traumoista vastakkaisen sukupuolen kanssa. :/ Onneksi eivät kaikki.

Tuohon ylläolevaan vielä lisää.

Onpa kummallista, olin vähällä unohtaa, että oikeastaan homoseksuaalisuus olikin aiheena parilla uskonnontunnilla (osa-alueena etiikkaa ja moraalia, tosin). Aiheeseen liittyvä opetus ja keskustelu oli hyvin asiallista ja myönteistä, vaikka homoseksuaalisuuden luonnetta ja syytä olisi voitu käsitellä tarkemmin. Silti ei ole huonoja muistoja noista oppitunneista.. :D

Kävin koulua 80/90-luvuilla. Yläasteella homoseksuaalisuudesta ei puhuttu sanallakaan, kun taas lukiossa homoseksuaalisuutta sivuttiin lähinnä biologiassa, historiassa, uskonnossa ja äidinkielessä. Biologian kirjasta muistan maininnan siitä, että on olemassa muitakin tapoja saada sukupuolinen tyydytys kuin pelkästään miehen ja naisen välinen yhdyntä ja tässä yhteydessä kerrottiin parilla virkkeellä homoseksualaisuudesta.

Lukion uskonnon etiikkaa käsittelevässä kurssissa eräs tytöistä koostunut ryhmä teki esitelmän homoseksuualisuudesta; tähän liittyi pieni anonyyminä tehty galluppi asenteista. Se, mikä tuosta gallupista jäi erityisesti mieleen, oli se, että n. 90% tytöistä ei nähnyt mitään huomittavaa homoseksuaalisuudessa, kun taas lähes 90% pojista piti sitä tuomittavana. Mielenkiintoinen ero. Keskustelu homoseksuaalisuudesta näytti muutenkin olevan erityisen vaikea pala pojille; osa pyöritteli peukaloitaan ja tuijotteli ilmeettömänä seinille.

Historiantunnilla homoseksuaalisuus liittyi muistaakseni Antiikin Kreikkaan, koska se näytti olevan siellä sen verran luonnollinen osa yhteiskuntaa. Tosin, eipä siitä historiantunnillakaan paljoa puhuttu. Åidinkielen eräs kurssi käsitteli ulkomaista kirjallisuutta ja tuossa yhteydessä mainittiin joidenkin kirjailijoiden seksuaalisesta suuntautumisesta ja sen merkityksestä kirjalliseen tuotantoon.

Peruskoulusta en nyt muista kuin yhden maininnan homoseksuaalisuudesta, terveystiedon tunnilla katsottiin seksuaalisuutta koskeva video ja siinä oli joku hauska (?) pikku kohtaus jossa päähenkilö mainitsi ettei nyt sentään homo ole ja toinen siihen että "ai, harmi, minä olen". Mutta eipä sitä tuon enempää käsitelty. (Helpollahan sitä opettaja pääsee kun heittää vaan videon pyörimään, ei tarvitse asiasta itse kertoa, eikä yleensä noiden videoiden katselun jälkeen minkäänlaiseen keskusteluun kannustettu.)

Lukiossa asiaa ei käsitelty myöskään erityisemmin, mitä nyt uskonnon tunnilla rakas opettajamme mainitsi homouden olevan moraalin rappeumaa :D

Homous ei ehkä niinkään ole moraalin rappeumaa, vaan jonkinlainen kehityshäiriö. En usko, että homot ja lesbot olisivat yhtään sen rikollisempia kuin heterotkaan, mutta homoseksuaalisuus ei myöskään ole mikään ilon tai ylpeyden aihe. Siitä ei pidä tehdä hyvettä. Minua ei lainkaan häiritse se, että ympärilläni elää homoseksuaaleja aivan samoin kuin heteroitakin, mutta en pidä tästä nykyisestä kampanjoinnista, joka pyrkii tekemään homoilusta ja lesboilusta "aivan normaalia" ja heterouden kanssa samanarvoista, koska sitä se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Ei koulussa tarvitse opettaa tai lietsoa homoutta, koska ne, joista sellaisia tulee, oppivat alan joka tapauksessa. Jos homoutta käsiteltäisiin koulussa aivan normaalina ja hyväksyttävänä elämäntapana, pitäisi siinä tapauksessa kouluopetukseen sisällyttää valistusta muistakin heteroaviositoutumisesta poikkeavista ja perheinstituution kanssa yhteensovittamattomista vaihtoehtoelämäntavoista, kuten esim. avionrikkomisesta.

Sitävastoin uskonnonopetuksessa homoseksuaalisuutta tulisi lähestyä yksilö- ja perhetason tragediana. Homous tai lesbolaisuus on synti siinä missä aviorikoskin, ja syntinen ihminen tarvitsee armon. Jumala lähetti maailmaan poikansa Jeesuksen Kristuksen, jotta syntiä tehneet, lihassaan heikot ("heikkous lihassa" tulee ymmärtää laajemminkin kuin vain seksuaaliseksi holtittomuudeksi tai ahdingoksi: tämä inhimillinen heikkous näkyy todellisuudessamme monina muinakin tragedioina, kuten esim. päihdeongelmina, epäluuloisuutena, ahneutena, itsekkyytenä, tunnevammaisuutena jne.) ihmiset saisivat armon, eivätkä joutuisi kadotukseen.

Ihmettelen, miksi uskonnonopettaja ei ole jakanut homouden tai lesbolaisuuden vaivaamille kristinuskon kaikkein tärkeintä: lohduttavaa sanomaa synnistä vapautumisen toivosta Vapahtajamme ristinkärsimyksen sekä ylösnuosemuksen kautta, ja miksi opettaja ei ole kehottanut asianosaisia rukoilemaan Jumalalta apua, jotta homoseksuaalisuus väistyisi heidän elämästään. Rukoillaanhan myös alkoholi- ja huumeongelmaisten sekä rakoilevien (hetero)avioliittojen puolesta.

Äh, tuntuu jotenkin tyhmältä selittää tällaisia asioita ranneliike.netissä, mutta kun ei kai noita eri mieltä olevien viestejä voi poistaakaan (vai, voiko?) niin kai tällaiseen voi vastatakin.

Mun mielestä tunnustuksellinen uskonnonopetus pitäisi poistaa. Oppilaille ei siis tulisi opettaa elämään raamatun mukaan. Paremminkin tulisi opettaa uskontojen ymmärtämistä ja suvaitsevaisuutta, sekä nykyisen elämänkatsomustiedon tapaista, "filosofian" kaltaista ainetta.

Aviorikos ja homoseksuaalisuus kylläkin poikkeavat heteroseksuaalisesta avioliiton ihanteesta, mutta täysin eri suuntaan. Joten noita asioita on typerä rinnastaa samalla tapaa.

Kuulun ikäluokkaan, jolle ei seksuaalisuudesta tai muustakaan siihen viittaavasta kouluopetuksessa hiiskuttu sanaakaan. Koulun pihalla jutut olivatkin varsin reheviä.

Tavallaan ymmärrän opettajia. Seksuaalisuuden opettamisessa mennään aivan liian lähelle omaa itseä. Ei ole oikein mahdollista vetäytyä yksinomaan oppikirjan taakse. Monelle opettajalle myös nuo sanatkin ovat vieraita. Ei oikein tiedä miten ne asettaisi.

Tunne on itselleni tuttu vaikkapa tilanteesta, jolloin päätin puhua omille kasvattilapsillemme seksuaalisuudesta. Yhden äkin ne sanat, joita käytän opettaessani kouluissa seksuaalisuudesta, olivatkin kadoksissa. Mitä sanoja tuon ikäisten kohdalla on sopivaa käyttää. Oli suorastaan avuton olo läheisten ihmisten edessä. Suoriuduin oikeastaan vain keskinkertaisesti.

Juhani

Tässä keskustelussa on muutamaan kertaan mainittu Setan koulutuskäynnit. Tuota työtä tehdään jatkuvasti pääasiassa vapaaehtoisvoimin, vaikka periaatteessa se kuuluisi yhteiskunnan järjestettäväksi. Tärkein asia palautteista päätellen lienee se, että oppilaat saavat eteensä ihkaelävän homon tai lesbon, mieluiten molemmat.

Huomenna aamulla lähden jälleen erääseen pääkaupunkiseudun kouluun luennoimaan yhdeksännelle luokalle. Kanssani on nuori lesbonainen. Tuo koulu pyytää joka vuosi Setan kouluttajia luennoimaan. Kauniainen kouluttaa Setan avulla joka vuosi kaikki yhdeksännet luokat.

Setan kouluttajille erittäin iso, mutta myös mieluinen urakka ovat Prometeus-leirit, joita tänäkin kesänä järjestetään yli 60. Yleensä jokaisella niistä käy Setan kouluttaja. Prometeus-leirit ovat erityisesti uskontokuntiin kuulumattomille nuorille tarkoitettuja aikuistumiskoulutuksia, hieman samaan tapaan kuin rippileirit.

Protuleirit ovat meille mukavia siksi, että ne ovat kaikkea muuta kuin luokkaopetusta. Useimmiten kauniin luonnon keskellä. Kuulijat ovat erittäin motivoituneita ja valmiita keskustelemaan.

Olen menossa kouluttajakumppanin kanssa viidelle leirille: Yksi pidetään Saaremaalla, Eestissä, muut ovat Etelä-Suomessa. Kaksi niistä on englanninkielisiä, kaksi suomenkielisiä.

Juhani

Koulumuistoihin kuuluu kohokohtana kerta kun 9-luokkalaiset koottiin urheilusaliin, jossa nuori naislääkäri kertoi seksuaalisuudesta, eli ehkäisystä. Näin 80-luvulla pienessä maalaiskoulussa. Varttitunnin jälkeen lääkäri puuskahti tuskastuneena "ei tämä hauskaa ole minustakaan" ja sai kuin saikin kondominäytöksen loppuun. Muuten koulusta on jäänyt mieleen pari ihan asiallista selvitystä seksistä, tosin vain bilsan maikka, uskovainen mies, sai jotensakin arvovapaasti esitettyä homoseksuaalisuuden luonnollisena osana populaatiota.. Setan vierailu olisi tuolloin ollut minulle tervetullut

ei se nykypäivänäkään ole sen helpompaa.
olen itse lukiolainen, ja olen saanut aiheesta ihan tarpeeksi tietoa. vaikka joka paikka tulviikin näkemysiä: olkaa avoimia, homous on nykypäivää, ei kapissa olevalla kaverillani ole yhtään sen helpompaa.
varsinkin, kun vanhemmat ovat oikein vanhoillisesti uskonnolisia.

ihan kamalaa on katsoa toisen kamppailua vierestä, kun haluaisi tulla hyväksytyksi sellaisenaan,mutta pelkkä sano homo voi aiheuttaa niin suuren vastareaktion. onneksi kaapillamme on me.

Itse kävin yläastetta 90-luvun puolivälin jälkeen noin parinkymmenentuhannen ihmisen pikkukaupungissa. Meidän bilsan ope oli noin 40 (+/- 5)-vuotias nainen. Meillä muistaakseni homoseksuaalisuudesta puhuttiin ihan rakentavasti, tosin mitään tarkkoja muistikuvia ei ole.

Muistan kyllä, että katselimme jossain vaiheessa videon, jossa miehestä leikattiin nainen! Näintä muiden kommentteja lukiessa se kuulostaa aika edistyneeltä.

Meillä oli myös muistaakseni kasiluokalla olessani erityinen "seksivalistuspäivä" koko koululle. Siellä oli vierailemassa oikein joku ryhmä, joka osin huumorin kautta kertoili eri asioista. Jotain "Nännyjä" tai jotain ne oli. Mukana oli myös seurakunnan nuorisotyötekijöitä. Jossain vaiheessa oli sellainen tilanne, missä oltiin luokan kanssa jonkun ohjaajan kanssa ja se sanoi jotain väittämiä ja sitten piti siirtyä luokan vasemmalle tai oikealle puolelle sen mukaan, kannattiko ajatusta. Näissä oli myös muistaakseni jotain homoseksuaalisuuteen viittaavia juttuja.

Meillä oli tänä vuonna, lukion kakkosella terveystiedossa ihan hyvin aiheena tuo homoseksuaalisuus. Ensin oli kysymyksiä pohdittavaksi seksuaalisuudesta, joukossa myös kysymys onko homoseksuaaleilla mielestäsi oikeus adoptioon ja kirkossa vihkimiseen. Ja suurin osa (n.20/30) olivat hyvin suvaitsevaisia asian suhteen. Tuli ihan järkevää keskusteluakin, opettaja kertoi myös tutusta lesboystävästään yms. Ihan positiivinen mieli jäi. Suhkoht paljon aikaa aiheeseen käytettiin, kun koko seksuaalisuus käsiteltiin yhdessä kaksoistunnissa. Ehkäisyt ja taudit käytiin vain nopeasti läpi, painopiste oli seksuaalisen henkisessä puolessa. Hyvä niin.

Muuten ei ole asiaa oikein koulussa mainittu. Mitä nyt bilsan ja mantsan maikka syytti AIDS:n leviämisestä yksinomaan "homppelimiehiä"... Ja olipa joku opettaja kai leikkimielessä murjaissut että heterot on perseestä. :) Ainakin näin abit muistelivat potkijaisissa.

Että näin täällä päin. :)

täytyy nyt tunnustaa... puhuin itse aika pahoja sen ainoan kerran kun meillä koulussa puhuttiin homoseksuaalisuudesta silleen kunnolla. Olimme ylä-asteella katsoneet äikäntunnilla Fucking Åmålia jonka jälkeen erittäin sympaattinen opettajamme jota todella arvostin, yritti saada meitä puhumaan homoseksuaalisuudesta. Hän puhui siitä hyvin luonollisella ja positiivisellä tavalla. Hän yritti ja yritti herättää keskustelua. Kaikki vaikenivat. Ajattelin että mitä tekopyhyyttä! Nuo tyypithän pitävät homoutta iljettävänä... No, jonkinlaisen keskustelun herättämiseksi rupesin nyt teininä puhumaan opettajaani vastaan. Puhuin jostain biologiasta ja kopioin äitini sanoja, ihan vaan vittuilun merkeissä kun vaan oli pakko olla toista mieltä ja erottua joukosta. En kuitenkaan ollut sitä mieltä oikeasti, lausuin vain lievemmässä ja tieteellisemmässä muodossa ne sanat jotka tiedän että toiset olisivat halunneet sanoa mutta eivät uskaltaneet... mitäköhän he kaikki tuumisivat jos he tietäisivät minusta nyt... entä vanha opettajani? Voi tätä elämän ironiaa. Tiedän etten oikeasti tarkoittanut sitä mitä silloin sanoin mutta hävettää kuitenkin...

mew: Eikö tuo liene juuri sitä tyypillistä torjuntaa, kun ei pysty hyväksymään itsessään jotain piirrettä tai tunteita?

voi olla... mutten ihan vielä tienyt mitään omasta suuntautumisestani silloin... ehkä sitten alitajuisesti...

Opetetaanko koulussa nykyään homo- ja lesbotietoutta? Hieman sellaisen vaikutelman saa, kun lueskelee tätä keskustelua. Jo on maailma täydellisesti kieroutunut. Ei sellaista kauheutta saisi missään opettaa, vaan päinvastoin lapsia tulisi varjella elämän nurjalta puolelta.

Entä mihin on jäänyt pontikankeiton, huumeidenkäytön, perheväkivallan, maksuvälinepetosten, pimeän työn tekemisen ymv. vedätyksen opettaminen?

Ehkä se johtuu vain väsymyksestä, mutta Pontiquen viesti sai minut nauramaan. Niin ihanan ilmiselvä trolli. :D

Kun minä kävin peruskoulun (pääsin sieltä muistaakseni v. 2000), ei meille missään välissä mainittukaan homoseksuaalisuudesta. Toki ehkäisyt ja sukupuolitaudit ja muu helahoito käytiin läpi, mutta eiiii, ei tullut mieleenkään kertoa, että jotkut jopa poikkeavat normista. Oli sitten vielä pitkälti sen jälkeen vähän vajaa kuva koko tästä seksuaalisten vähemmistöjen kentästä, kun kaikki aiheeseen liittyvä oli "opittu" lapsellisista homovitseistä.

Nyt jälkeenpäin osaan jopa olla ärsyyntynyt koululle tästä sivistyksen puutteesta. Mitenköhän monet depressiot ja itsemurhat silläkin vältettäisiin, että lapsille opetettaisiin jo kouluiässä muunkin kuin heteroseksuaalisuden olevan olemassa ja normaalia.

häpeäisit pontique

Häpeäisin mitä? Koulun tulisi valmentaa kasvavia lapsia, tulevaisuuden aikuisia, vastuuseen itsestään ja yhteiskunnastaan, sekä ohjata tulevaisuuden yhteiskunnan ylläpitäjiä terveisiin asioihin. Homous tai lesbous ei sitä ole. Se on väestön enemmistölle vastenmielinen juttu, jota jostain syystä nyt silti yritetään tehdä kaikkien mielestä "ihan ok-jutuksi". Eikö tästä touhusta sitten kukaan saisi olla eri mieltä?

Ja onko jokaisen homon ja lesbon ihan pakko yleensäkin esitellä se "kaappinsa" kaikille kanssaihmisilleen? Tällaista samanlaista "seksuaalisuudellaan" ilakoimista ei ns. normaaleilla kansalaisilla yleensä esiinny. Heterot osaavat pitää sentään edes suurimman osan "seksuuaaliasioistaan" kaapissa, ilman että näillä on pakkomielle ilahduttaa työ- naapuri-, perhe-, opiskeluyhteisöjään, ja kun sekään ei enää riitä, lopulta koko yhteiskuntaakin niiden esittelemisellä milloin missäkin tv-ohjelmassa. Miksi tämä hienovarainen toisten ihmisten kunnioittaminen ei homoilla ja lesboilla millään onnistu, mikä ihmeen itsensä paljastamisen pakkomielle heillä on? Se on usein hyvin kiusallista muille ihmisille. Onko homous tai lesbous jokin kutsumus, johon vastataan sitoutumalla tämän palvelemiseen 24h/vrk, 7 pv/vko ja 365vrk/vuosi, paitsi karkausvuosina, jolloin yksi enemmän?

Yhtäältä valitetaan, että "homous on vieläkin tabu, johon edelleenkin suhtaudutaan aina jollain tavalla, ja positiivinenkin huomio kertoo siitä, että asia kuitenkin vielä huomioidaan jollain tavalla, mutta aitoa tasa-arvoa olisi se, että asiaa ei noteerattaisi yleensä ollenkaan, kuten ei heterouttakaan" (ynnä muuta lässyn lässyn) ja sitten toisaalta taas itse tungetaan joka paikkaan julkihomoilemaan ja -lesboilemaan. Kerjätään huomiota, ja kun sitä saadaan, valitetaan taas siitäkin. Tuntuu siltä, että homot ja lesbot eivät ollenkaan osaa päättää, mitä haluavat. Ja nytkö tämä sama kuvio pitäisi vielä ulottaa kouluunkin, missä sentään on (tai pitäisi olla) tarkoitus kasvattaa tasapainoisia ja aikanaan ehkä perheenkin perustavia ihmisiä?

Ei kiitos.

Lesbous ja homous on epätervettä siksi, koska se on väestön enemmistön mielestä vastenmielistä? Pontiquella on kuitenkin vielä toivoa, onneksi ihmisen ajattelu voi kehittyä. Toivon meidän kaikkien vastuuntuntoisten aikuisten kansalaisten vuoksi että niin käy, sillä jos tuollaiset asenteet lisääntyy on tasapainoinen tulevaisuus yhä harvemmalla.

Nimimerkki Pontiquen mielipidekirjoituksista paistaa sellainen tietämättömyys ja ennakkoluuloihin sekä kehäpäätelmiin perustuva logiikka, että niitä ei jaksa edes kommentoida. Ja toki hänellä on oikeus mielipiteisiinsä kuten kenellä tahansa.

Voin vain suositella hänelle esimerkiksi tämän sivuston FAQ-osiota osoitteessa
http://ranneliike.net/pride.php?alue=homoFAQ

Ehkä sieltä löytyisi edes vähän valaistusta asioihin, jotka ovat kaikesta päätellen hänelle itselleen hyvin vieraita ja käsittämättömiä. Tosin saattaa olla, että mikään tieto ei pääse tunkeutumaan liian paksun ennakkoluulojen panssarin läpi.

Pontique kirjoitti: "Homous tai lesbous ei sitä ole. Se on väestön enemmistölle vastenmielinen juttu"

Taloustutkimuksen tekemän mielipidekyselyn mukaan 65 prosenttia suomalaisista, eli selvä enemmistö hyväksyi parisuhdelain neljä vuotta sitten.

"Koulun tulisi valmentaa kasvavia lapsia, tulevaisuuden aikuisia, vastuuseen itsestään ja yhteiskunnastaan, sekä ohjata tulevaisuuden yhteiskunnan ylläpitäjiä terveisiin asioihin."

Aivan. Suvaitsevaisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen tulee olla opetuksen tavoitteena. Ei suinkaan homofobian.

Vaikka koulujen opetuksessa edelleenkin on paljon puutteita, oppikirjat usein vanhentuneita ja seksuaalisuuden (ml. homous) käsittely usein kiinni nimenomaan opettajasta ja hänen asenteistaan, muutos hyvään suuntaan on ollut huikea 80-luvun alusta, jolloin koulujen ovet ensimmäisiä kertoja aukenivat Setan ihmisille.

Monet opettajat ovat sisällyttäneet homouden pysyvästi osaksi opetussuunnitelmaa. Hyvä esimerkki tästä on Sibbo svenska gymnasium. Käsiteltäessä etiikkaa uskontotunnilla lukion toisella luokalla ryhmä oppilaita, useimmat tyttöjä, on valmistellut lyhyen alustuksen sekä kysymyksiä paneelille. Setan edustajan lisäksi siinä on tavallisesti ruotsinkielisen seurakunnan edustaja ja jehovantodistaja sekä vaihtelevasti oppilas kolmannelta luokalta, koululaisen vanhempi yms.

Oman kokemukseni mukaan oppitunnit ovat erittäin asiallisia, vaikka erilaisia näkemyksiä tuleekin esille. Jehovantodistajan yksisilmäisyydelle hymyillään vinosti. Tytöt ovat poikia aktiivisempia. Selvästi näkee, että luokassa istuu aina muutamia poikia, joilla olisi hyvinkin jyrkkää sanottavaa, mutta he eivät saa suutaan auki.

Muistelen olleeni Sibbo svenska gymnasiumissa ensimmäistä kertaa 90-luvun puolivälissä, joten traditio yltää varsin pitkälle. Koko ajan on ollut sama opettaja, nainen.

Vastaavanlaisia positiivisia esimerkkejä on varmaan muitakin.

Hmm... "erittäin asiallisia." "Jehovantodistajien yksisilmäisyydelle hymyillään vinosti."
Erittäin asiallista olisi olla hymyilemättä vinosti Jehovantodistajien kohdalla.

Tietenkin hurjan myönteistä kehitystä! Itsekin 1980-luvulla murrosiässä ja nuorena aikuisena muistan suuren kehityksen nykypäivään.

martin kirjoitti: "Erittäin asiallista olisi olla hymyilemättä vinosti Jehovantodistajien kohdalla."

Ottaen huomioon yleisön ikä, täydellisen pokerinaaman säilyttäminen olisi jo ylitöasiallisuutta tai osoittaisi kuulijan nukkuvan. Mielestäni pelkkä vino hymy tuollaisessa tilanteessa on hyvinkin "erittäin asiallista", kun siihen ei liity sarkastisia kommentteja tms.

Me saatiin ala-asteella pojille tarkoitetut mehiläisiä ja kukkia -tyyppiset esitteet, jossa puhuttiin seksuaalielinten anatomiasta ja murrosiästä. Sellasta heteronormatiivista sälää tyyliin "pojalle kasvaa karvat ja sitten se alkaa tykkäämään tytöistä". Ylä-asteen loppuaikoina noin vuodelta 2000 muistan yhden biologian tunnin, jossa käsiteltiin seksiä ja seksuaalisuutta (samaan syssyynhän ne tietenkin kuuluvat?). Naisopettaja ei ollut erityisen avoin seksin harjoittamiseen liittyvistä asioista, mutta hän kyllä kannusti runkkaamaan ilman syyllisyyttä. Homoseksuaalisuutta sivuttiin ihan asiallisesti fetissien ja transvestiittien lomassa, tosin sinuttelu jäi pois ja asiayhteys leimaa homouden enemmän fetissiksi ja taipumukseksi kuin heterouden vastapariksi.

Miksi hitossa opettaja ei tänä päivänä voi sanoa töräyttää, että "täällä luokassa on todennäköisesti ainakin kaksi homoseksuaalia, ja neljä bisseä.", olematta poliittisesti epäasiallinen??? Ketä muuta se loukkaa kuin niitä vähemmistöjä, jotka ottaavat lantut pattiin darvinismistakin?

Vai silleen kallellaan...