Auttamisen ongelmatiikkaa

Erään ystäväni kanssa olemme pohtineet auttamisen ongelmallisuutta. Hesarissa oli samasta aiheesta pitkä kirjoitus Vieraskynä-osiossa 21.7.2005. otsikoituna: Hyväntekeväisyys on sorron väline?

Kirjoituksen lopusta lainaus:
"On hirveää ajatella, että hyväntekeväisyys on väärin ja että ihmisten kärsimystä ei saisi koskaan helpottaa, koska näin heistä tulisi riippuvaisia. Mutta kenen kärsimystä sinulla on velvollisuus helpottaa? Ja miten? Ja miten kauan? Ja miksi todella teet sen: heitä vai itseäsi varten? Ilmaisetko anteliaisuuttasi vai valtaasi? Vaikeus on siinä, että näitä kysymyksiä on mahdotonta erottaa toisistaan."
Crispin Sartwell
Kirjoittaja opettaa poliittista filosofiaa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa sijaitsevassa Dickinson-yliopistossa.


Lainaan tähän ystäväni kirjoituksen hänen luvallaan.
Juhani

***************
Se ajatus, josta olen sinulle aiemmin puhunut muutaman kerran, voidaan myös kääntää toisin päin.

Homojärjestöjen lahjoittaessa rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen he samalla tulevat osaksi yhteiskuntaa, huolehtimalla toisten hyvinvoinnista. Silloin tietenkin toisilla tulee kiitollisuudentunne homoja kohtaan jne.

Samalla tavoin kirkko on toiminut. Kerää ihmisiltä rahaa edelleen lahjoitettavaksi, jolloin tehdäänkin politiikkaa ja hankitaan lisää jäseniä.

Sri Lankan budhalaiset hermostuivat keväällä, sillä kristillinen kirkko oli alkanut "lahjomaan" paikallista väestöä. Lahjoittamalla rahaa ja tavaraa paikallisille kirkko sai lisää kannattajia.

Jos homot haluavat saada nykyistä vakaamman aseman yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä, heidän TÄYTYY alkaa välittämään toisista ihmisistä ja yhteiskunnasta nykyistä laajemmin.

Ajattele mitä iloa ja vuosien keskustelua saisi aikaan kun joku homojen järjestämä dragshow olisi jossain vanhustentalossa!!! Siinä jäis säryt ja kolotukset pitkäksi aikaa pois ;-)

Mitä luulet, minkälaisen äläkän saisi aikaan kun jokin homojärjestö lahjoittaisi uudet lätkämailat junnujen jääkiekköjoukkueelle?

Metsästysseuralle vois lahjoitta uudet sateenkaariliivit hirvijahtiin jne.

Välittäminen toisista ihmistä ei tarvitse olla myöskään rahan jakamista, vaan se voi myös muunlaista tekemistä. Seuraavilla Prideilla voi olla vaikka lasten teatteri, vanhuksille verenpaineen mittaus, heteromiehille muotivinkkiteltta. Homoparturit voisivat käydä pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla leikkaamassa potilaiden hiukset.......... lista on loputon, mutta hyvä auttava mieli täytyy olla mukana ja tehdä se kaikki välittävällä sydämellä!

Voin luvata, että julkisuusefekti olisi aivan toinen kuin Pride-paraatilla!!!

Vai onko niin, että homoja ei kiinnosta muut kuin toiset homot - panon toivossa? ;-)

Juuri näin. Mikään hyväntekeväisyysjärjestö ei ole puhtaasti altruistinen (altruistisuus ilman mitään muita pyyteitä lienee vain teoreettinen tila; ainahan samaan ihmiseen ja tekoon sisältyy monia motiiveja. Edellistä lausetta ei siis saa ymmärtää väärin - kyse ei ole kyynisyydestä vaan teoretisoinnista).
Kukin toimija uskoo tekevänsä oikein, omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaisesti. (Esim. kirkko avustaa kehitysmaita ja samalla vie omaa arvomaailmaansa kohdeyhteisöihin. Tämän takia muuten tarvitaan myös valtiollista kehitysapua, ei vain kansalaisjärjestöjen (=kirkko) tuottamaa!)

USA:ssa toimii hyvin 'arvojen supermarket'. Kaikille yhteiskunnan osa-alueille on eri arvomaailmoja edustavia järjestöjä. Voisin kuvitella, että esim. perheiden hyvinvointia ajavia etujärjestöjä on ainakin kirkoilla, puolueilla ja myös ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa ajavilla järestöillä. Nämä eivät vain lobbaa, vaan myös toimivat käytännössä ihmisten kanssa. Esim. USA:ssa yhdistykset ovat merkittävä sosiaaliavun tarjoaja. Myös Euroopassa moni toimii kirkossa, koska voi saada sieltä sosiaalista ja taloudellista apua. Onhan suomessakin kirkon verotuloilla subventoituja lastentarhoja, lauluiltoja, ruoka-apua, leirikeskuksia, edullisia asuntoja seurakuntalaisille jne.

Hyvä esimerkki avunannon, politiikan ja arvojen yhteenkietoutumisesta oli presidentti Bush vanhemman esitys supistaa merkittävästi sosiaaliturvaa USA:ssa. Hän ei sanonut julkisuudessa suoraan, että apua vähennetään, vaan kuvaili kauniisti, miten 'ympäri USA:ta syttyy avun kynttilöitä - vapaaehtoisia lähimmäisistään välittäviä yhteisöjä, jotka tukevat heikompiaan'. Toisin sanoen siis: julkinen tuki pois ja yhdistykset ja kirkot auttakoot köyhiä ja kipeitä jos viitsivät. Usein taloutta lähellä olevat konservaatiiviset/republikaaniset yhteisöt olivat tähän kykeneväisempiä ja saivat samalla levitettyä omaa arvomaailmaansa ja propagandaansa. Lainsäädännöllä, esim. veropolitiikalla, ja järjestötuilla lisäksi tuettiin juuri näitä yhteisöjä.

Summa summarum: Juu, tulisi perustaa jos jonninmoisia yhteisöjä, järjestöjä ja kampanjoita. Niissä ei edes välttämättä tarvitse välittää propagandaa. Työ tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta on oikean(!) asenteen ja arvomaailman välittämistä kaikessa toiminnassa. Jos me emme sitä tee, muut tekevät.

Seuraavaksi herääkin kysymys, nikä olisi hlbt-ihmisten kannalta kannattavin tapa ojentaa auttava käsi? Kuinka tuoda oma suuntautuminen esille sillä tavalla, ettei reaktio ole hylkivä ja apu joudu suoraa ö-mappiin.... miten luontevasti yhdistää oman seksuaalisuutensa esille tuominen vapaaehtoistyöhön?

"Homojärjestöjen lahjoittaessa rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen he samalla tulevat osaksi yhteiskuntaa, huolehtimalla toisten hyvinvoinnista. Silloin tietenkin toisilla tulee kiitollisuudentunne homoja kohtaan jne."

Minusta sekä minun vuokranantajallani että pomollani pitäisi olla kiitollisuudentunne minua kohtaan. Ja Stockmannin Herkulla.
Maailma on perin kiittämätön paikka.

Voin sanoa että aika moni täällä ja myös minä henkilökohtaisesti tuimme Aasian tsunamiuhreja siitäkin huolimatta että Indonesia ja Malesia ovat islamistisia terroripesäkkeitä. On tietysti aivan turha odottaakaan, että nämä kansat aikuistuisivat siinä määrin että he joskus tukisivat vastavuoroisesti länsimaiden homoseksuaaleja.

Minä myös odottaisin että yritykset ja rikkaat tulisivat osaksi tätä yhteiskuntaa lopettamalla ainaisen ruikuttamisen veroista.

"Samalla tavoin kirkko on toiminut. Kerää ihmisiltä rahaa edelleen lahjoitettavaksi, jolloin tehdäänkin politiikkaa ja hankitaan lisää jäseniä."

Kirkon jäsenmäärä laskee jatkuvasti.

"Ajattele mitä iloa ja vuosien keskustelua saisi aikaan kun joku homojen järjestämä dragshow olisi jossain vanhustentalossa!!! Siinä jäis säryt ja kolotukset pitkäksi aikaa pois ;-) "

En usko Drag-showlla olevan mitään vaikutusta särkyihin tai kolotuksiin.

"Mitä luulet, minkälaisen äläkän saisi aikaan kun jokin homojärjestö lahjoittaisi uudet lätkämailat junnujen jääkiekköjoukkueelle?

Metsästysseuralle vois lahjoitta uudet sateenkaariliivit hirvijahtiin jne."

Kummatkaan ryhmät eivät vastaa minun mielikuvaani tämän hetken puutteenalaisista ihmisistä.

"Vai onko niin, että homoja ei kiinnosta muut kuin toiset homot - panon toivossa? ;-)"

Hyvä alku. Siis että löytyisi solidaarisuutta edes omaa jengiä kohtaan.

Menee tietysti aiheen vierestä, mutta ihmettelen suuresti silloin tällöin kuulemaani sanaa ongelmatiikka. Se vaikuttaa kielitajuni vastaiselta yhdistelmältä äidinkieltä ja lainasanaa. Sana problematiikka olisi kotoperäisemmin ilmaistuna lähinnä ongelmallisuus, ongelma-alue, -aihe tms. Jompaakumpaa, problematiikkaa tai ongelmallisuutta, pitäisi mielestäni käyttää tämänkin keskustelun otsikoinnissa.

Vai onko kielen kauneusarvotiikka aivan triviaalisijaista?

Kielikeskustelua voi jatkaa "sekalaisissa", jossa sitä on aiemminkin menestyksekkäästi harjoitettu.

Menee ehkä hieman asian vierestä, mutta musta on erittäin mielenkiintoinen ja harkitsemisen arvoinen idea:

"Välittäminen toisista ihmistä ei tarvitse olla myöskään rahan jakamista, vaan se voi myös muunlaista tekemistä. Seuraavilla Prideilla voi olla vaikka lasten teatteri, vanhuksille verenpaineen mittaus, heteromiehille muotivinkkiteltta. Homoparturit voisivat käydä pitkäaikaissairaiden vuodeosastolla leikkaamassa potilaiden hiukset.......... lista on loputon, mutta hyvä auttava mieli täytyy olla mukana ja tehdä se kaikki välittävällä sydämellä!"

Miksi siis juhlia itse itseään itsensäkaltaisten kesken? Jos halutaan saada hyväksyntää heteroenemmistön keskuudessa ja osoittaa, että mekin olemme tavallisia ihmisiä, toi voisi olla hyvä tapa luoda goodwillia.

Mikä vitsi. Hyvätekeväisyydestä tulee mieleen heti parikin ongelmaa; ensinnäkin Yhdysvalloissa toimiva hyvätekeväisyys on Suomea massiivisempaa johtuen yksinkertaisesti siitä, että hyväntekeväisyyteen laitetut roposet saa suoraan vähentää verotuksesta - eli se siitä hyvästä tahdosta - ja toiseksi; kumpikohan näistä kohteista saisi enemmän avustuksia; lastensairaalan astmaosasto vaiko AIDS:iin sairastuneet homoseksuaalit? Saattaisi jäädä homojen hoito vähiin, kun rahoitus perustuisi hyväntekeväisyyteen. Valtio sentään pyrkii jonkinlaiseen tasapuolisuuteen, kun taas yksityisten kohdalla tämä jää täyttymättä ja tämän tietävät myös ne, jotka hyväntekeväisyydestä puhuvat mielin kielin :-P

Hyväntekeväisyys on mulle vähän kaksipiippuinen juttu .

Toisaalta luottamus on mennyt , kun ei tiedä meneekö rahat kerättäviin kohteisiin vai kenties kerääjän omaan taskuun .
( Syöpäjärjestö huijaus . )

Tällä hetkellä luotan ainoastaan punaiseenristiin ja wwf: n joillekka rahaa annan .

Mutta toisaalta mihinkä se ihmisten auttamis halu olisi kadonnut , kyllä sitä aina on ja tulee aina olemaankin .

Se tosin herää vasta sitten kun kotimaassa tai maailmalla sattuu jotai suuria katastrofeja .

Tsunamikatastrofin aikaankin sen hyvin huomasi , kun SPR:N keräyspisteillekkin oli jopa jonoja .

Mikä on yleensä harvinaista .

Olen pohtinut aihetta useinkin.
Loppujen lopuksi joko auttaa tai jättää auttamatta. Itse teko, teko lähimmäiselle, on olennainen.

Mikäli luottamus järjestöihin on mennyt, niin ettei rahaa uskalla antaa tai jos ei ole rahaa mitä antaa, niin ainahan voi lähteä vapaaejtoiseksi. Suomessakin on paljon järjestöjä ja ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Esim. naapurin mummo, jolle käy pilkkomassa talvipuut tai laitos jossa voi käydä "seuraneitinä", aina kannattaa kysyä vaikka siltä taholta jonka itselleen kokee läheiseksi, josko auttaville käsille olisi tarvetta...

Pikkukivi, juuri noin!

Meidät on totutettu siihen että monet asiat on laitostettu tai yhteiskunnallistutettu, auttaminen ja kuolemakin. Meistä on tehty avuttomia, kun pitäisi oikeasti toimia. Ainakin näin on kaupungeissa. Maaseudulla olen huomannut osallistumisen ja auttamisen olevan edelleen muodissa. Se on välttämätönä, että selvitään yllättävissä tilanteissa, kun apu on monen tunnin ja/tai monen sadan kilometrin päässä.

Juhani

Auttaminen, hyväntekeväisyys, sponsorointi ja lahjonta menevät JuhaniV:n ensimmäisessä viestissä mukavasti lomittain.. JuhaniV on aikaisemmin viestinyt homoseksuaalisuuden arkipäiväistämistä hyvänä tapana auttaa itse kunkin elämää, se on minustakin järkevämpi tapa kuin lähteä harrastamaan hyväntekeväisyyttä vastavuoroisuuden toivossa. Se aito auttaminen kun taitaa sittenkin lähteä enemmän halusta auttaa kuin halusta hyötyä.

Presidentti Putin on myöskin miettinyt näitä asioita. Hesarin pääkirjoitus tänään: "Putin sanelee pelisääntöjä kansalaisjärjestöjen toiminnalle".

Lainaus pääkirjoituksesta: "Putin saneli niiden toiminnalle joitakin tiukan tuntuisia pelisääntöjä, joihin kuului Suomeakin sivuava varoittelu ulkomaiseen rahalliseen ja muuhun tukeen nojautumisesta."

Pääkirjoituksessa todetaan Neuvostoliiton aikanaan tukeneen aikanaan suurillakin summilla puolueita Suomessa. CIA puolestaan tuki mm. SDP:tä. Rahakuriiri jäi kiinni tullin rutiinitarkastuksessa ja asiasta nousi valtava haloo.

Kyllä lahjoituksilla joskus pyritään vaikuttamaan, avoimesti taikka salaisesti lahjoittajan etujen suuntaan.

Juhani

Auttaja aina vaikuttaa kohteeseensa. Tästä ei pääse yli eikä ympäri.

Esimerkki:

Jos päätät hakata puita mummolle, jolla on puulämmitys, vaikutat siihen, että hän voi elää puulämmityksensä kanssa. Jos taas et auta puunhakkuussa ja vaikka itse kärräät hänet sosiaalitoimistoon, hän ehkä saa vanhainkodista sähkölämmitetyn asunnon.

Jonkin mielestä on hienoa, että mummo puunhakkausavun turvin voi asua omassa kotitalossaan laitostumisen sijaan. Toisen mielestä taas mummon olisi parempi olla turvallisessa ja hyväkuntoisessa asuntolassa.

On mahdollista, että et hakatessasi puita edes tule huomanneeksi, että teet teollasi sosiaalipolitiikkaa: Jos kaikki mummot saavat jonkun hakkaaman puita, yhteiskunnan ei tarvitse vastaavaa palvelua tarjota. Joidenkin mielestä tämä on hyvä, koska näin säästyy rahaa ja syntyy ihmissuhteita ja sosiaalista vastuuta. Toisten mielestä tämä on huono, koska jossain voikin olla mummo, joka ei olekaan löytänyt puunhakkaajaa, koska elää erakkona tai on vaikkapa niin ilkeä ettei kukaan halua auttaa.

Toimit (ehkä tiedostamatta) sen mukaan, mikä on arvomaailmasi: Jos arvostat individualismia, itsenäisyyttä, puutaloasumista ja ei-yhteiskunnallista auttamista, hakkaat puut. Jos taas katsot, että yhteiskunnan tulee turvata jäsenten hyvinvointi, autat mummoa saamaan tarvittavin mukavuuksin varustetun asunnon.

Eli: kaikenlaisilla teoilla voimme edistää omaa arvomaailmaamme; olipa se vaikkapa suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet. LGBT-liikkeidenkin tulisi olla siis aktiivisia mahdollisimmman monella yhteiskunnan sektorilla!

Mun mielestä homot vois aloittaa auttamistyön homoista: siinä olis tavoitetta aivan riittävästi, mutta ymmärrän kyllä J.V: tä....joillekin elämä on oman kilpensä kiillottamista loputtomiin.

Miesmies, alkavatko ajatuksesi ehtyä, vai miksi pitää kesken kaiken ryhtyä piikittelemään?

Levittelet heikkoa itsetuntoasi kaikkien nähtäväksi kuin pyykkimuija risaisia kalsareita pihan pyykkinarulle. Kumpikin yhtä vastenmielisiä näkyjä.

Juhani

Eikö pyykkimuijakin kaipaa apua? Risaisiin kalsareihin voisi sponssata kivan logon tai peräti lahjoittaa uusia kalsareita. Eiköhän siitä ainakin paikallislehteen saisi jutun :)

Mun mielestä auttamisessa ei ole tärkeintä auttamisen vaikutus eikä auttamisen kohde vaan auttamisen tunne. Anteliaisuus ja onnellisuuden toivominen toiselle voi saada materiaalisen muodon, mutta se on toisarvoista auttamisenhalulle, joka ei mielestäni ole epätoivoinen (liittyen auttamisen onnistumisen mahdollisuuksiin), vaan toiveikas, positiivinen ja kaikissa muodoissa palkitseva halu jakaa omastaan.

Auttaminen siis lähtee auttamisen asenteesta. Jos se puuttuu, kyseessä ei ole auttaminen, vaikka antaisikin esimerkiksi rahaa hyväntekeväisyysjärjestölle. Auttamisesta hyötyy eniten auttaja itse, vaikka hän haluaakin eniten hyödyttää kaikkia, varsinkin huonommassa asemassa olevia. Auttamisen asenne myös vaikuttaa auttajan ympäristöön positiivisesti.

Monet meistä eivät todella halua antaa - tai pikemminkin jakaa, joten suhtaudumme avunantoon epäilyksellä, emmekä yritä voittaa esteitä. Tällä foorumilla on kaikenlaisia näkemyksiä. Ne jotka "eivät usko" hyväntekeväisyyteen tai auttamiseen saattavat valita logiikkansa kielteisen asenteensa perusteella, joka on voinut syntyä esimerkiksi kielteisistä kokemuksista (tai sitten vaan yleisestä skeptisyydestä tai kitsaudesta). Auttajat taas saattavat kokea auttamisen yhteiskunnan oletukseksi tai muun minäkuvansa vaatimukseksi, tai ehkä jotkut heistä oikeasti kykenevät samaistumaan vähempiosaisiin ja haluavat heille paremman olon tai jakavat luonnollisesti omasta kylläisyydestään.

Höpöhöpö J.V.

Sun "auttamismall"i oli suunnattu heteroväestölle ainakin esimerkkien perusteella. Minusta se on lähinnä "silmänpalvomista" eli hyvän tekemistä kiitoksen ja julkisuuden takia eli huomion hakuista toimintaa, jonka tavoitteena on oman itsensä korottaminen eli se ei ole aitoa, vaan teeskentelyä. Siinä avun kohde on välikappale.Siksi "kilven kiillotus" heitto.

Mielestäni homojen tulisi auttaa ensisijaisesti omiaan ja pyrkiä siinä esimerkilliseen toimintaan, MUTTA miksi se ei innosta???

Miesmies, aikaisemman sanomasi saattoi ymmärtää niin, että se oli suora piikki minulle. Kannattaisi sinun ehkä lukea vielä kertaalleen ensimmäinen sanoma tässä ketjussa. Se on pelkkää lainaa amerikkalaiselta yliopistomieheltä ja eräältä ystävältäni. Minulla on sellainen tunne, ettet ole kunnolla tätä keskustelua ymmärtänyt, mutta sanoa pitää.

Mielestäni jos sateenkaari-ihmiset haluavat tulla aikaisempaa enemmän vaikuttajiksi ja samalla näkyviksi, heidän tulee tehdä samoja tekoja kuin muutkin. Mitä tekevät monet kirkot, mitä teki aikanaan Neuvostoliitto, mitä tekee Yhdysvallat, mitä tekee Bill Gates jne. Kyllä he rahaansa ja kannanottojaan ohjailevat siihen suuntaan mikä on heille lopulta edullisinta esimerkiksi imagomielessä. He eivät tee sitä takuulla pelkästään kiitoksen vuoksi. Onko sellainen teeskentelyä?

Oma selkeä kantani on, että sateenkaari-ihmisten on elettävä tässä yhteiskunnassa samojen pelisääntöjen mukaan ja samoja vaikutuskeinoja käyttäen kuin muutkin. On aika lopettaa omaan napaansa tuijottaminen, jota sinun mielipiteesi oikein hyvin edustavat.

Juhani

Mielestani hyva keskustelunaloitus - ja huono lopetus.
Tyrkytankin oman kommenttini jatkamaan siita eteenpain.

Jos nyt ymmarsin oikein, niin "JuhaniV" peraankuuluttaa sateenkaari-ihmisia avustustoihin ja aktiivisiksi lajhoittajiksi jotta sateenkaari-ihmiset tulisivat paremmin hyvaksytyiksi yhteiskunnassa.
Tallalailla auttamisiin tulee monisuuntaisia motiiveja. No sehan on lopputuloksen - tai lopputulosten - kannalta hyva asia.
Pandakan mainitsema auttajan saama hyva olo on tietty myos yksi naista:
"Did you come here to play Jesus? -I did", kuten Bono itseironisesti lauloi taannoin.

Mutta eikohan "miesmiehella" ole pointtinsa tassa myos -?
Kukapa erilaisen avun tarpeessa mahdollisesti olevia homoja osaisi auttaa paremmin kuin toiset homot? Ja miksipa homot eivat homoina kayttaisi asiantuntemustaan, hm, "homoauttamiseen"?
(Kuten JuhaniV:kin on kasittaakseni tehnyt urallaan -?)

- - -

Pitaako sateenkaari-ihmisten elaa tassa yhteiskunnassa taman yhteiskunnan ehdoilla? Eikohan meidan pida, mutta onneksi ei aina.
Taman yhteiskunnan ehdot kun eivat ollenkaan aina ole alkuunkaan sateenkaari-ihmisten maarittelemia.

Itse en heteroiden ehtoihin, heteromaisuuteen (=heteromatriisi ja heteronormatiivisuus) suostu.
Saatte pakottaa aikalailla, ennen kuin taivun. Siihen asti kapinoin - ja mielestani syysta.

- R

J.V., ehkä sitten ymmärrät, mitä tarkoitin, kun miehestäsi aika jättää, jos niin onnelliseti käy, että olet häntä pitkä-ikäisempi. Onko esim. homomiesten tarpeita ja ongelmia koskaan kartoitettu? Epäilen.

Nyt alan päästä perille siitä mitä tarkoitat. Olemme puhuneet hieman toistemme ohitse. Ainakin ajatelleet eri tavalla. Pahoittelen ärtymistäni.

Tästä sinun ajatuksestasi olisi paljonkin asiaa. Nyt on niukalti aikaa, joten vain muutama seikka. Yleisellä tasolla ajatellen homomiehiä on ainakin kolme luokkaa:
1) parittomat
2) parilliset, naimattomat
3) parilliset, naimisissa (rekisteröity parisuhde)

Rekisteröidyssä parisuhteessa monet asiat on ratkaistu avioliittolaissa. Puolison määräämisoikeus kumppaninsa asioihin vaikkapa sairastumistapauksessa ja kuollessa. Perintöasiat on myös säädetty laissa. Sen lisäksi on oma kumppani lähellä.

Parillisilla naimattomilla on kumppanin tuki, mutta ei muuta lain suomaa tukea. Perheen tilanteeseen voi vaikuttaa erillisillä sopimuksilla, verlkakirjoilla tms. Keskinäinen testamentti hyödyttää vasta kun kumppani on ehditty haudata. Sitä ennen kumppanin suku voi sanella mitä tapahtuu, naimattomasta kumppanista jopa piittaamatta.

Parittomilla on normaali yhteiskunnan ja mahdollisten ystävien tuki. Ei sitten muuta. Ellei hänellä ole kunnollisia sosiaalisia taitoja, voi olla varsin yksinäistä ja turvatontakin.

Juttelin keväällä varsin perusteellisesti lakimies Ulf Månssonin kanssa juuri näistä asioista. Lainoppineena hän puhui painokkaasti parisuhteen rekisteröinnillä lain kautta saavutettavasta turvasta.

Ainakin siis tällaisia asioita on mietitty ja sillä rintamalla saatu kiivaan taiston jälkeen asioita eteenpäin. Ainakin minulla on toiveena saada samanlainen avioliittolaki Suomeen kuin juuri Espanjassa.

Lesbonaisten Mummolaakson tapaista homomiehille tarkoitettua Iltaruskon ukkokotia on haaveiltu, mutta tietääkseni Suomessa kukaan ei ole pistänyt tikkua ristiin.

Miesmies, minua tuntuvasti nuorempana ajattelet varmaan myös jotakin muuta. Mitä muita asioita pohdit?

Juhani

P.S.
Kävin tänään HYKSissä tohtoria tapaamassa. Ilmoittauduttaessa kysyttiin läheisintä henkilöä. Muotoilu taisi olla juuri tuo neutraali ilmaus. Ilmoitin mieheni nimen. Virkailija kysyi kuka hän on. Vastasin: "puolisoni". Sellaisena tieto papereihin kirjattiin, ilmeenkään värähtämättä. Ei tämäkään asia ole automaattisesti meille tullut.

Verkostoituminen olisi tärkeätä. Joskus olisi hyvä saada jonkinlainen kotia-apu systeemi pystyyn, koska voi tulla tilanne, että et voi pitää huolta esim. koti-eläimistäsi, jos joudut vaikka kolarin ajaneena sairaalaan.
Silloin voit olla vaikka tajuton ja yksinäisenä homomiehenä perääsi ei välttämättä kukaan kysele. Tajuttomana kukaan ei välttämättä tiedä, kuka olet ja missä asuvat omaisesi.

Olen itse joutunut sellaiseen tilanteeseen. Minulla oli koti-eläimiä, joiden hoidosta sovin ex-mieheni kanssa, joka ei kuitenkaan hoitanut eläimiäni, ja ne meinasivat kuolla janoon. Sain asian hoiitoon, kun tarkistin ystäväni kautta tilanteen ja minulla oli vielä yhdet avaimet asuntooni.

Miesmies, verkostoituminen on jo tätä päivää. Mietin minkälaisessa umpiossa oikein elät.

Tuttava-, naapuri- ja ystäväpiirissä tällaista tapahtuu kaiken aikaa. Eikä siihen aina homoja edes tarvita.

Naapurini on vuosia silpunnut koneellaan oman tonttinsa puiden ja pensaiden leikkuujätteet. Samalla hän on hoitanut meidänkin oksat. Nyt hän on niin sairas, että osat ovat vaihtuneet. Katsomme myös hiukan, ettei mitään odottamatonta siellä pääse tapahtumaan.

Kun jouduin sairaalaan, miehestäni huolehdittiin ja samoin minustakin oikein hyvin.

Kaikki tuo tapahtuu ikään kuin itsestään, tavallisena ihmisten välisenä vuorovaikutuksena ja toisen avun tarpeen huomaamisena. Siihen kuuluu ilman muuta vastavuoroisuus. Jos vastavuoroisuus loppuu, voi apukin loppua.

Vai puhummeko nyt eri asioista?

Juhani