Suomen kieli
Yksi vaikea kysymys. Minä olen asunut Suomessa nyt 5i vuotta ja minä olen oppinut suomen kieltä. Usein se on vaikeaa, moni sanat.
Missä, mistä voi löytää hyvä hakukone jos haluaa löytää oikea sana tai miten minä kirjoitan oikea muoto ?
Esimerkki : minä en ymmärrä, onko "minkämaalainen" yhdyssana vai erisana : "minkä maalainen" ? ja miksi ?
2. esimerkki : kysymys: "kenessä on kuumetta" ? Opettajani sanoo että väärin ? Miksi?
Onko täällä toisia ulkomaalaisia homo ihmisiä jotka oppii suomen kieltä? Miten te osaatte Suomea?
Davidk, sinulle lohdutukseksi, että samojen yhdyssana- ja oikeinkirjoitusongelmien kanssa me äidinkielenäkin sen oppineet pähkäilemme.
Muutama vinkki.
Apua voit saada hiukan tekstinkäsittelyohjelmien tekstintarkistuksen toiminteesta. Sen kanssa kannattaa olla kuitenkin tarkkana. Ainakin Word ehdottelee välillä aivan kummallisia kirjoitusvaihtoehtoja. Sinun tuosta kirjoituksestasi Word löysi vain yhden huomautettavan: "minkämaalainen" se ehdotti korvaamaan "miniämaalainen", joka ei tarkoita mitään.
Kielikone Oy:ltä voit tiedustella ohjelmaa WinVirkku. Se on vanha, vanhanaikainen ja mahdollisesti ei enää myynnissä, koska sitä ei enää tueta. Se huomauttelee myös tyyliin ja kielioppiin liittyvistä asioista. Joskus sekin neuvoo aivan väärin. Opittuani ohjelman oikut, siitä on ollut minulle hyötyä.
Kielikone Oy:ltä voisit tiedustella myös verkossa tarjottavia palveluita.
Opettajasi on varmaan kertonut toimintatapoja ilmaisusi kehittämisessä. Minä ehdotan, että kirjoitat mahdollisimman paljon ja annat jonkun suomea äidinkielenään käyttävän vilkaista tekstisi joskus läpi. Mielestäni kaikkein tärkeintä on, että tulet ymmärretyksi. Edellä olevasta kirjoituksestasi minulle ei tullut pienintäkään ongelmaa ymmärtää ajatuksiasi.
Arvostan paljon sitä, että joku jaksaa opetella tätä kieltä.
Onnea ja menestystä opintoihisi.
Juhani
Vastaus
"minkämaalainen" yhdyssana vai erisana : "minkä maalainen" ?
Oikein tuossa lauseessa oli vain yhdyssana, "erisana" sanana en tunne, joten tuota sanaa ei ole edes olemassa. Minkämaalainen tai minkävärinen ovat väärin kirjoitettuja sanoja. Sanat kirjoitetaan erilleen eli minkä värinen (auto), minkä maalainen mies. Mutta minkälainen on kuitenkin yhdyssana.
2. esimerkki : kysymys: "kenessä on kuumetta" ? Opettajani sanoo että väärin ? Miksi?
Opettajasi on oikeassa. Oikein on "kenellä on kuumetta". Et voi vastata, "minussa on kuumetta", vaan "minulla on kuumetta".
Kyllä suomen kieltä osaa (suomalaisten on omaa kieltään osattava), jos kieltä haluaa opiskella.
opiskelija21:n vastaus on väärä.
Opiskelija21:sen viimeisessä lauseessa ei ole päätä eikä häntää. Totta kaik suomalaisen on osattava äidinkieltään hyvin, mutta jos joku näkee tarpeeksi vaivaa opiskellakseen tätä siansylttyä niin se hatunnoston arvoinen teko. Mahdoton kielioppi yhdistettynä parikymmentä merkkiä pitkiin sanoihin takaavat sen, että tehtävä ei ole helppo.
Hämmennetäänpäs tätä soppaa vielä hieman, eli kielemme kirjoitetaan seuraavalla tavalla: "suomenkieli" tai "suomi". Siis pienellä, ja yhteen jos käytetään "kieli" -sanaa.
(Väärin: suomen kieli, Suomen kieli, Suomenkieli.)
;)
peter kirjoitti: " - - jos joku näkee tarpeeksi vaivaa opiskellakseen tätä siansylttyä niin se hatunnoston arvoinen teko - - ".
Pyh Kielemme on kaunis ja ilmaisuvoimainen, eikä mitään sikojen sylttyä. >8(
Sitäpaitsi suomi on myös hyvin looginen kieli, jota ei ole niin vaikea oppia kuin usein kuvitellaan. Vaikeinta opittavaa toisenkielisille lienevät sijamuodot, mutta nekin saa melko vaivattomasti päntättyä päähän, jos vain on viitseliäisyyttä.
Hehee... Taas kerran väännetään peistä suomen kielestä. Ja hienoa, että joku haluaa opiskella suomea. Itseäni kiinnostaisi ruveta perehtymään eurooppalaisiin pieniin kieliin, niin indoeurooppalaisiin kuin suomalais-ugrilaisiinkin. Sääli vain, että en voi revetä moneen osaan (ainakaan niin, että toimisin vielä sen jälkeen), ja vuorokaudessakin on vain 24 tuntia. Joten haaveeksi jää.
Habituksen kommenttin vielä pieni viilaus:
Suomessa viralliset kielet ovat suomen kieli (kielen nimi kirjoitetaan siis erikseen ja pienellä) ja ruotsin kieli, joten Suomen (valtiossa puhutut) kielet ovat suomi ja ruotsi. Enemmistönä ovat suomenkieliset (adjektiivina ollessaan se kirjoitetaan yhteen, ja toki myös pienellä). Pohjoisessa vähemmistökielenä puhutaan myös saamea.
Tapasin äskettäisellä Wieniin suuntautuneella matkallani paikkakuntalaisen, joka opiskeli yliopistossa intensiivisesti suomea. Se on hänestä riittävän haasteellinen kieli.
Juhani
Taas menee asian vierestä. DavidK hakee vastauksia. Minä vain peruskoulun ja kauppaopiston käyneenä(merkomina) ja suomalaisena en hallitse kieltäni kieliopillisella puolella. Minkä maalainen vai minkämaalainen, huhpista, en osaa sanoa. Eiköhän täällä ole viisaampia. Mitä opisk21 edellä kirjoitti voi olla oikea vastaus?
Kuumeesta, kuuloistaisi paremmalta sanoa että minulla on kuumetta. Minussa on kuumettta kuulostaa siltä että minulla olisi kuume sisällä vai? Ei tämä kieli mikään helppo ole eikä mikään pas....kieli. Hieno kieli suomi on!
Kielen oppii parhaiten siten että viettää mahdollisimman paljon aikaa paikallisten (=suomalaisten) kanssa. Ei kielestä tarvitse tietää, miksi sanotaan "minulla on kuumetta", ei "minussa on kuumetta". Selitykset ovat aina selitysyrityksiä, ja alkuperäistä totuutta tuskin tietää kukaan. Apinointi on paras ja ainoa oikea kielenopiskelutapa.
Minä olen yksi ulkomaalainen myös. Olen oppinut suomea vähän enemmän, jo 7 vuotta. Onneksi minulla on suomalainen tyttökaveri. Me puhumme paljon suomea. Minä rakastan sinua.
Pilkun kanssa on ongelmi, yhdyssanan ja taivutusten kanssa. Alussa minä ymmärtänyt; minä opin suomea, minä puhun suomea, suomenkieli on suomalaisten kieli, mutta...... minusta suomea on vähän vaikea kieli (miksi oikein; minusta suomi on vähän vaikea kieli).
Sinun kysymys David.
Minkämaalainen vai minkä maalainen, minkä värinen vai minkävärinen? Hyvä kysymys. Minä en tiedä myös.
Kenessä on kuumetta vai kenellä on kuumetta? Samoin.
Julia
minkämaalainen, minkävärinen on oikein, samoin kuin erikseen kirjoitettuna.
kenessä on kuumettä on myös oikein, kuten kenellä on kuumetta.
suomi, suomenkieli on oikein (pienellä kirjoitettuna, tarkoittaen kieltä).
Toivottavasti tämä ketju lohduttaa vieraskielisiä ystäviämme. Suomenkielen kielioppi on jokaisella vähän erilainen, tuskin täydellisen oikeaa muotoa osaa kukaan täällä kertoa. Joskus jopa kielioppisäännöstö voi olla ristiriidassa hyvältä kuulostavan ja sujuvan kielenkäytön kanssa.
Sanallinen ilmaisu kirjoitettuna näyttää suurimmalla osalla olevan suorastaan järkyttävällä tasolla. Osittain jopa vieraskielisten kirjoituksista saa paremmin selkoa, kuin suomalaisten teksteistä. Suullista ilmaisua, tai esiintymistä en uskalla edes arvailla...
Sanoma, ja sen esilletuominenhan se pääasia on? Ei kielioppi, tai yksittäiset sanat?
Hyvin näyttävät sujuvan myös geminaatat ja diftongit, jotka ainakin minun poikakaverilleni tuottavat eniten päänvaivaa. Tosin hän tulee täysin erilaisesta kieliympäristöstä, jopa merkistönkin osalta.
Täällä näköjään jaellaan tarkoituksella vääriä vastauksia?! Hävettää meidän suomalaisten puolesta, kun emme osaa vastata . . .
1. esimerkki
minkämaalainen tai minkävärinen ovat väärin kirjoitettuja sanoja. Sanat kirjoitetaan erilleen eli minkä värinen (auto, talo, kynä), minkä maalainen (nainen, mies, laiva). Mutta minkälainen on kuitenkin yhdyssana.
2. esimerkki
"kenessä on kuumetta?" on väärin.
Oikein on "kenellä on kuumetta". Et voi vastata, "minussa on kuumetta", vaan "minulla on kuumetta".
Tuo "kenessä on kuumetta" on väärin siksi, että suomeksi sairauksista puhuttaessa käytetään omistusmuotoa aivan kuten englannissakin: "who has (got) the feaver" --> "kenellä on kuume(tta)" eikä "who has fever in him" --> "kenessä on kuumetta". Muoto "-ssa" viittaa yleensä ihmisen persoonaan (esim. "hänessä on jotakin kummallista").
Kyllähän suomi on vaikea kieli, ei sitä voi kieltää. Nostan hattua kaikille muualla kuin Suomessa syntyneille, jotka ryhtyvät opiskelemaan kieltä. Taivutusmuodot ovat vaikeita ja erityisesti yhdyssanat ovat monelle syntyperäisellekin todella hankalia. Mm. Terho Itkosen Kielioppaassa on asiaa käsitelty neljä sivua todella tiiviissä muodossa. Sieltä lainattua:
"Genetiivialkuiset -inen-loppuiset yhtymät ovat horjuvampia. Yhteen kirjotetaan *yleensä* vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyehkö adjektiivi, esim. monenlaatuinen, senhetkinen, samansuuruinen, minkäkokoinen (myös: minkä kokoinen), ...".
Itse lisäisin tuohon selitykseen vielä sen, että nämä jostain syystä kuitenkin melkein aina *lausutaan* yhteen vaikka kirjoitettaisiinkin erikseen.
Kysymykseen "minkämaalainen" vs. "minkä maalainen" uskaltaisin tuon perusteella väittää, että molemmat ovat oikein. Itse asiassa löysin Googlella jostain Ylen kieliohjelmasta kaksi eri esimerkkikeskustelua, joissa toisessa käytettiin yhteen ja toisessa erikseen kirjoitettua versiota. Suomea opettelevalle alunperin ulkomaalaiselle suosittelisinkin melkein kirjoittamaan nämä kaikki "-inen"-sanat erikseen (paitsi "minkälainen/millainen").
Usein saman sanan voi tosiaan kirjoittaa sekä yhteen että erikseen, jolloin merkitys ehkä muuttuu aivan vähän. Substantiiveissa esim. "lampun varjostin" = jonkin tietyn lampun yksittäinen varjostin ja "lampunvarjostin" = yleisnimi paperihäkkyrälle, joka pannaan lampun päälle. Tapauksessa "minkämaalainen" vs. "minkä maalainen" vivahde-eroa ei juurikaan ole.
Mainoksista ei missään tapauksessa kannata ottaa mallia: niissä kirjoitetaan sanoja tahallaan erikseen koska tavuviiva ilmeisesti pilaisi tekstin asettelun.
Kolme asiaa oikeinkirjoituksesta:
Asia 1
Kieli elää ja muuttuu kaiken aikaa. Opiskelin joskus kieltä Englannissa/Isossa-Britanniassa. Pyysimme opettajaamme kertomaan jonkin ilmaisun oikean käytön. Hän totesi vain, että kysymys on liian aikainen ja pyysi tulemaan kysymään samaa asiaa kolmen vuoden kuluttua. Ilmaisun käyttö on silloin vakiintunut uuteen muotoonsa.
Asia 2
Jostakin kumman syystä kielen oikeaoppiseen käyttöön on sitoutunut huomattavan paljon tunteita. Olenpa pähkäillyt että miksi. Mitä se palvelee? Myönnän toki lukevani mieluiten viimeisteltyä tekstiä, kuin huitaisemalla kirjoitettua. Tämä taas johtuu siitä, että jouduin joskus tarkistuslukemaan suuria määriä tekstiä. Tekstin virheet hyppivät silmille ärsyttävästi.
Asia 3
Omille virheille on sokea. Olen joskus tehnyt todella viimeisteltyä ja virheetöntä tekstiä. Toinen henkilö löytää tuotoksestani takuuvarmasti jotakin korjattavaa. Asia vain on näin.
Davidk:lle kiitokset mielenkiintoisesta keskustelun avauksesta.
Juhani
Paljon kiitoksia vastauksista. Minä olen lukenut kaikki viestit ja minä ymmärsin melko paljon. Jos ei, minulla on sanakirja, se ei auta aina, jos sana on eri muoto.
Habatusen viesti auttaa minua paljon. Hän kertoi paljon hyvää asiaa. Nyt ymmärrän. Kiitos.
Se oli mielenkiintoinen kuinka paljon muut kirjoittivat kielestä.
Myös että löytyy muita ulkomaalaisia, Julia.
Minulla ei ole ongelmia Suomessa. Minä puhun englantia ja kaikki ymmärtävät minua ja kaikki haluavat puhua englanti minun mukana. Minä pyydän että he puhuvat suomea minulle. Mutta he sanovat että se on helppo minulle että englantia. Minä kysyn, olenko minä huono kielessä? He ovat hiljaa ja puhuvat englantia eteepäin.
Huomenna minun täytyy kirjoittaa koe. Se on syy miksi minä kysyn minun 1. kysymys minkämaalainen yhdyssana vai erisana (se on väärä sana, mikä oikea????). Tämä sana tulee huomenna minulle ja minä haluan tehdä oikea.
Kirjoittaninen on helpppompaa kuin puhuminen. Paljon äää, öö, yy ja tupla konsontantti on vaikeaa. Minä en ymmärrä aina toinen puhuu paljosti, nopeasti ja nykyaikainen kieli, ei suomen kirjakieli.
Minä toivon että suomalaiset puhuu meidän ulkomaalainen mukana suomenkieltä, ei englantia! Me haluamme oppia. Suomenkieli me oppimme suomalaisten mukana. Kiitos lukemisesta ja paljon hyvää päivää. (minun viestissä paljon virheet mutta minä en sure).
"Myönnän toki lukevani mieluiten viimeisteltyä tekstiä, kuin huitaisemalla kirjoitettua."
Niin minäkin. Mieluiten viimeisteltyä. Mieluummin kuin huitaistua. ;)
davidk: "yhdyssana vai erisana (se on väärä sana, mikä oikea????)"
Sanaliitto.
Suomenkielen pitäisi pyrkiä eroon yhdyssanoista. Ei englannissa ole kuin muutama hassu yhdyssana ja silti tekstin ymmärtämisessä ei tule ongelmia.
Sitävastoin esimerksiksi kolmivaihekilowattituntimittari on helvetin hankala hahmottaa vilauksella, vaan silmien on pysähdyttävä tavaamaan sana tavu tavulta. Ei mitään järkeä.
Ai niin, lisään vielä että tuo sanojen yhteenpötkötys(!) on vain ja ainoastaan hurrien ja sakemannien peruja siltä ajalta kun kielioppia oltiin apinoimassa kirjoitettuun suomenkieleen.
Halusit tietää miksi "sinussa on kuume" on väärin ja "sinulla on kuume" on oikein.
- Kuume on ominaisuus, määre. Kuume ei ole esine. Se ei voi olla kenenkään sisällä. Se ei siis ole "sinussa" vaan se on "sinulla", koska se on määre. Autolla on väri. Omenalla on maku. Keitolla on tuoksu. Sinulla on kuume. Sinulla on kiire.
- Ominaisuuksien lisäksi voidaan ilmaista myös koostuminen osista tai omistaminen: Kukalla on lehdet.
Ihmisellä on kädet. Sinulla on vaatteet ja asunto. Sinulla on myös varpaat. Omistat varpaat. Ne ovat myös osa sinua. Ne eivät kuitenkaan ole sinun sisässäsi. Varpaat eivät siis ole sinussa. Ne ovat osa sinua. Ne ovat sinulla.
- Voidaan myös ilmaista sijaintia jonkin vieressä tai päällä: Katolla (katon päällä), autolla (auton päällä, auton vieressä, auton lähellä), kadulla (kadun päällä). Kadussa olisi kadun sisällä. Asfaltin alla. Myös väline voidaan ilmaista samalla sijamuodolla: Autolla, veitsellä, harjalla.
Jos taas sanot "sinussa on kuume", tarkoitat että kuume on sisällä, sisäpuolella. Tämä on tietenkin väärin. Ei kuume ole kenenkään sisällä. Sitä ei saa ulos. Syöpä voi olla ihmisessä. Kirurgi voi leikata syövän pois veitsellä.
Aina asia ei ole näin selkeä: Sinulla on haava. Sinussa on haava. "Sinulla on haava" ilmoittaa toiselle, että hän sellaisessa tilassa, joka vaatii toimia. "Sinulla on haava" kertoo haavan olemassaolosta ja tilanteesta. "Sinussa on haava" kertoo että haava on SINUSSA. Kädessäsi on reikä. Olet rikki.
Jos tapahtuu onnettomuus, paikalla on kaksi henkilöä ja maassa on verta, voi toinen kysyä "kummalla haava on?" Vastaus "haava on sinussa" kertoo kummassa henkilössä verta vuotava reikä on. Yleensä kuitenkin sanotaan "haava on sinulla".
Jotain poikkeuksiakin tulee mieleen:
- Hattu on päässä (pään päällä). Lapanen on kädessä. Kengät tai housut jalassa.
Sinun kannattaa lukea lauseoppia ja selvittää minkälaisia suhteita eri sijamuodot voivat ilmaista. Selvitä ainakin mitä eroa on inessiivillä (sinussa) ja adessiivilla (sinulla).
Mutta nyt on Lintuli ajatellut ihan liikaa...
Täytyy lopettaa...
Tviit!
Ja armeijassa kenttähartaudessa paljastimme päämme. Yleensä kuitenkin vain yhden pään. Ihmisellähän on tunnetusti kaksi päätä: yläpää ja alapää. ;-)
Davidk:lle. Älä edes yritä ymmärtää edellistä. Suomeksi tätä kutsutaan pilkunviilaamiseksi. Sen toteuttaja on, kuten minä nyt, pilkunviilaaja (nit-picker eng.)
Juhani
Hmm...
Lehti on ehdottomasti pöydällä, mutta ruoka on pöydässä tai pöydällä. Istun tuolissa, vaikka todellisuudessa istun tuolin (istuimen) päällä. Minulla on takki päällä mutta housut jalassa.
Onhan muissakin kielissä asioita, jotka vain täytyy hyväksyä, vaikka eivät mitään järkevää sääntöä noudatakaan.
Saksalaisen logiikkaan ei esimerkiksi mahdu, että jonkun mielestä elämät ovat sellaisia - so sind die Leben. Saksalaisen mielestä elämä on sellaista (yks.) - so ist das Leben.
Elämä on =)
Mutta: suomen kieli noudattelee lahes paasaantoisesti saantoja, jotka VOI opetella (kuten saksa ja latina). Sattuu vaan olemaan niin, etta niita saantoja on sitten tarpeeksi...
Hallittu englannin kielen taito taas vaatii enemman toisenlaista opettelemista, se kun on taynna epasaannollisia sopimuksia kielioppisaantojen sijaan.
Ota viela kiinan kieli, David, niin kasissasi saattaa olla kolme eri tavoilla maailman hankalimmin opeteltavissa olevaa kielta.
Onneksi puhutun kielen ei tarvitse olla taydellista, eika kirjoitetunkaan, kun sen foorumi on sellaisissa paikoissa kuin tama.
Julkaisukelpoisen kirjoitetun kielen apuna taas toimivat sanakirjat ja kielioppia selittavat kirjat. Siispa ei hataa.
(Sorry taas skandien puuttumisesta)
"Hämmennetäänpäs tätä soppaa vielä hieman, eli kielemme kirjoitetaan seuraavalla tavalla: "suomenkieli" tai "suomi". Siis pienellä, ja yhteen jos käytetään "kieli" -sanaa."
Väärin. Suomen kieli kirjoitetaan erikseen samoin kuin muutkin kielet (esim. ruotsin kieli tai kiinan kieli). Huomaa kuitenkin: suomenkielinen, ruotsinkielinen, kiinankielinen jne.
Dooris!
Mitä tarkoitat, kun kirjoitat, että suomalaisten tulisi hylätä ikiaikainen yhdyssanaoppinsa? Miksi? Oletko äidinkieleltäsi ei-suomalainen? Siinä tapauksessa ehkä hieman ymmärrän, miksi esität tällaista. Mutta jos olet suomalainen, minkähän ikäinen mahdat olla?
Mikä niissä yhdyssanoissa nyt sitten niin tökkii? Se, mikä englannissa on oikein, ei sovi suomeen. Entä miten sitten ratkaisisit muut oman äidinkielemme osaamista vaativat opettelukysymykset? Suomihan on synteettinen kieli (sijamuodot ilmaistaan sanan vartalon loppuun lisättävillä päätteillä, eikä erillisillä pienillä prepositioilla, kuten siinä coolissa nuorisokielessä, englannissa), haluaisitko siis muuttaa sen analyyttiseksi kuten englanti: "Me asumme in the punainen tiili talo on the pieni mäki." Tai entä sitten lause, joka kuuluu englanniksi: "I saw the man go out." Luontevaksi suomeksi käännettynä se kuuluisi: "Näin miehen menevän ulos." Pitäisikö meidän nyt sitten vast'edes ruveta ilmaisemaan sama asia: "Minä näin mies menee ulos."
Pidät englantia nähtävästi jonain normina, jonka mukaiseksi kaikkien muittenkin kielten tulisi maailmassa muuttua. Tekstissäsi ilmaisit suoraan halveksuntasi paitsi suomea, myös ainakin saksaa ja latinaa kohtaan.
Et kertonut, miten suhtaudut nykyisiin romaanisiin kieliin. Niissähän ei ole yhdyssanoja juuri lainkaan. Harvoja poikkeuksia ovat jotkin lainasanat (ranskassa esim. le weekend, englannista [sic!]), mutta yleensä kaikki ilmaisut, jotka meillä vaativat yhdyssanoja, hoidetaan näissä sanaliitoilla: paperikori = kori paper(e)ille, lihakeitto = keitto lihalla, lukulamppu = lamppu lukemiselle jne. Imeekö (sucks) ranskan kieli muutoin vain, sekin kun arvattavasti on anglofiili-Dooriksen mielestä epäcool, vaikka se ei ehkä olekaan yhdyssanojen vuoksi muinaisjäänne?
Ennen ihmiset oppivat kansa- tai peruskoulun oppimäärällä riittävän luku- ja kirjoitustaidon yhdyssanoineen, sanaliittoineen, lauseenjäsenineen, pää- ja sivulauseineen, alisteisine kysymyslauseineen jne, jne (listaa voisi jatkaa paljon pidemmällekin). Mikä siinä nyt sitten oikein on syynä, että tämän saman asian oppiminen on nykynuorisolle niin ylivoimaista? Ovatko nykylapset ja nuoret niin paljon tyhmempiä kuin aikaisemmat sukupolvet ja ikäluokat, että tyydyttävän luku- ja kirjoitustaidon hankkiminen peruskoulun oppimäärällä ei enää näiltä onnistu ilman, että kieltä pilkotaan pienemmiksi yksiköiksi ja oikeinkirjoituksen sääntöjä löysennetään? Ja mistä tämä johtuu? Onko tämä kehitys seurausta esim. pohjaveden saastumisesta?
Oman äidinkielensä hallitseminen (niitä, joilla se on jokin muu kuin englanti, on maailman n. 6 mrd:sta [anteeksi, Doorikselle täytynee selventää: mrd on miljardin lyhenne] asukkaasta yli 5,5 mrd) ja siinä ohessa ehkä vielä jonkin muunkin "muinaisjäänteen" osaaminen on sitä, mitä voisi kutsua ihmisen yleissivistykseksi. Dooriksen historiantietämys ja -kiinnostus ei kuitenkaan ilmeiseti ulotu aikaan, jolloin ihmisen oli hyödyllistä osata lukea pitempiäkin kuin tekstiviestimittaan mahtuvia artikkeleita ja jaksaa keskittyä niihin. Sellaisella elämänasenteella nähtävästi voikin laistaa kaikki pienimmätkin haasteet, joissa tätä yleissivistystä tarvittaisiin.
Nämä kielen infantilisoimista kannattavat yhdyssananvierojat perustelevat kantaansa usein väittämällä, että kielen ymmärrettävyys paranisi yhdyssanojen muuttamisella substantiivin ja sitä täsmentävän attribuutin sanaliitoksi. Tämäkään ei pidä paikkansa. Kirjoitin edellä: "Entä miten sitten ratkaisisit muut oman äidinkielemme osaamista vaativat opettelukysymykset?" Jos se muutettaisiin muotoon "Entä miten sitten ratkaisisit muut oman äidin kielemme osaamista vaativat opettelu kysymykset", olisi lause luettava ainakin kahteen kertaan, ennen kuin syntyisi edes horjuva mielikuva siitä, milloin sanaa "muut" välittömästi seuraava käsite alkaa, millä sanalla se alkaa, mitkä sanat kuvailevat ja määrittävät käsitettä, ja mikä se käsite yleensäkin on: syntyy hatara vaikutelma, että puhutaan oman yhteisen äitimme (olisimme siis sisaruksia) suussa jauhavan lihaksen motorisista valmiuksista. "Opettelu kysymysten" sisältöä en uskalla kovin pitkälle edes arvailla, mutta ensivaikutelmaksi muodostuunee, että kysymys olisi joistain johonkin tiettyyn tenttiin valmistautumiseen liittyvistä kysymyksistä, joihin on osattava vastata suorittaakseen tentin hyväksytysti. Ehdottamallasi tavalla kirjoitettuna siis tässäkään lyhyessä lauseessa ei olisi päätä eikä häntää. Yhdyssanojen runtelemisella kielen kaikki ymärrettävyys katoaisi. Yhdyssanoja tarvitaan vastaisuudessakin.
Johan yhdyssanan tunnistaa jo lausutussa puheessakin, koska paino on suomen kielessä aina ENsimmäisellä TAvulla: "KÄvelen Usein YStäväni KANSsa PITkiä LENKkejä." Paino ei siis ole koskaan esim. toiSEKsi viimeiSELlä taVULla kuten italiassa useimmiten (vrt sanan amore lausuminen: 'aMOOre'; tai partire - lähteä: laus. 'parTIIre'). Siis SÄHkölasku on lasku (maksusuoritus) käytetystä sähköstä, eikä SÄHkö LASku (Mitähän se tarkoittaisi? Jänniteen romahtamista sähköverkossa?).
Kun nyt äkkiseltään ja kylmiltään silmiini osui tekstistäsi "kolmivaihekilowattituntimittari", ei se ainakaan minulle tuottanut mitään ongelmia. Hahmotin sen tosiaankin vilaukselta. Jos olet itsekin äidinkieleltäsi suomalainen, oletko varma, ettei sinulla ole jonkinlaista luki- tai hahmotushäriötä? Oletko ollut tutkimuksissa asian selvittämiseksi. Yhdyssanat eivät ole yleisesti ja objektiivisesti ottaen yli-inhimillisen vaikeita. Jos olisivat, ne eivät olisi koskaan kieleemme (kuten myös saksaan, ruotsiin ja moneen muuhun) vakiintuneetkaan.
Sensijaan kielen ilmaisuvoimainen osaaminen ja oikeinkirjoituksen hallinta ovat yleisesti romahtaneet niin, että se on jo uhka kirjalliselle viestinnälle. Sen tarkoitus kun on informaation välittäminen siten, että kirjoitetun tekstin lukijakin ymmärtää, mitä tekstin kirjoittaja on yrittänyt tehdä ymmärrettäväksi.
Ihmettelenkin, mitä kouluissa nykyään tehdään? Rullalautaillaanko siellä vain? Ja miksi sitä yleensäkin käydään, jos minkään asian opetteleminen ei kiinnosta (ei ole cool)?
Varmasti paras tapa oppia kieltä on lukea edes jonkin verran, eikä aina välttämättä juuri korkeakirjallisuutta, vaan esim. päivittäin jotain uskottavaa sanomalehteä (City-lehden ja HS:n Nyt-liitteen kaltaiset julkaisut eivät ole sellaisia). Suosittelen sinullekin, Dooris!
Mainittakoon lopuksi, etten ole sinua puoli vuosisataa vanhempi vaari, vaan olen hieman yli 30-vuotias ei-akateeminen heteromies, joka harrastaa nettikeskustelua mitä moninaisimmilla keskustelupalstoilla aina silloin, kun jokin mielenkiintoinen tai muuten koskettava keskustelu käynnistyy jonkun aloitteesta. Nyt sellaisen tarjosit sinä täällä.
Kyllä nyt menee aivan sopaksi ja puuroksi, mitä nuo ulkomaalaiset opiskelijat nyt ajattelevat, erikseen, isolla vai yhteen??? !!! Minä 100% suomalaisena en myöskään ymmärrä.
Missä ovat kieliopin ammattilaiset, jotka työkseen käyttävät Suomen kieltä vai Suomenkieltä vai suomenkieltä vai suomen kieltä (?!), eli opettajat, toimittajat ja kertoisivat etenkin meille, suomalaisille ja kieltä oppiville ulkomaalaisille ystävillemme, miten asian laita on, yhteen, isolla vai erikeseen.
Minä kirjoitan Suomen kieli, suomenkielinen, äidinkieli, suomalainen, Suomi (maa, valtio), suomi (kieli)... väärinkö?
Silppusäkki.: "Missä ovat kieliopin ammattilaiset, jotka työkseen käyttävät Suomen kieltä vai Suomenkieltä vai suomenkieltä vai suomen kieltä (?!), eli opettajat, toimittajat ja kertoisivat etenkin meille, suomalaisille ja kieltä oppiville ulkomaalaisille ystävillemme, miten asian laita on, yhteen, isolla vai erikeseen.
Minä kirjoitan Suomen kieli, suomenkielinen, äidinkieli, suomalainen, Suomi (maa, valtio), suomi (kieli)... väärinkö?"
Minä käytän suomea työkseni ja voin vakuuttaa, että suomen kieli on oikea kirjoitusasu. Muuten kirjoitit sanat prikulleen oikein.
Japalle ensiksi kiitos (vastauksesta kysymykseeni). Toisen kiitoksen ansaitsee Eero, pitkästä ja erinomaisesta kirjoituksesta, oli mukava lukea hyviä kommentteja (hetero(miehetkin) ovat tervetulleite tänne, meidän homojen foorumille, minun puolesta.)
En halua myöskään unohtaa Davidk:ta hyvästä keskustelunavauksesta. Hyvä aihe. Toivottavasti jaksat jatkossakin opiskella suomea.
Japalle
Valtion nimi kirjoitetaan isolla kirjaimella. Aina. Myös genetiivissä. "Suomen kieli" on oikea kirjoitusasu. Sanaa "suomenkieli" taas ei ole olemassa.
Englannin, Saksan, Ranskan ja Suomen kieltä myöskin ammatikseen kirjoittava...
P.S. Olenkohan löytänyt kaikkein pisimmän suomenkielisen yhdyssanan? Opettajana ollessani törmäsin nimittäin opetushallituksen "Liikennevalistusopetusmateriaalitilausvahvistusilmoi-tuslomakkeeseen"
"Yksi vaikea kysymys. Minä olen asunut Suomessa nyt 5i vuotta"
Joo, tässä tulee se vaikea kysymys: MIKSI IHMEESSÄ???!!!
"ja minä olen oppinut suomen kieltä. Usein se on vaikeaa, moni sanat."
Se on sen mukaan niltä kielialueelta tulee, vaikeaa se on jos pohjana on jokin indoeurooppalainen kieli.
"Missä, mistä voi löytää hyvä hakukone jos haluaa löytää oikea sana tai miten minä kirjoitan oikea muoto ?
Esimerkki : minä en ymmärrä, onko "minkämaalainen" yhdyssana vai erisana : "minkä maalainen" ? ja miksi ?
2. esimerkki : kysymys: "kenessä on kuumetta" ? Opettajani sanoo että väärin ? Miksi?"
Samanlaisia ongelmia on suomea äidinkielekseen puhuvillakin, vaikkapa minun on vaikea uskoa että "mielummin" onkin oikeasti "mieluummin" tai vaikka miksi on Vanhankaupunginlahti vaikka ei ole Vanhankaupunkia kun Pitkälahti taipuu kuitenkin Pitkälahden?
Paikannimien eli asutusnimien taivutus on luku sinänsä, siinä ei yleisistä kielioppisäännöistä ole juuri apua. Ratkaisevampaa on, miten paikkakuntalaiset itse nimeä taivuttavat ja käyttävät. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Kotus) tutkii muun muassa näitä asioita, ja sen nettisivuilta löytyy paljon muitakin vinkkejä siitä, miten suomea nykyisin suositellaan (ei siis 'määrätään') puhuttavaksi ja kirjoitettavaksi.
Myös useimmille äidinkielisille suomalaisille uutta tietoa siitä, milloin on käytettävä sisä- ja milloin ulkopaikallissijoja ja milloin yhdyssanamuotoisen nimen adjektiiviosa taipuu ja milloin ei, on osoitteessa
http://www.kotus.fi/kielitoimisto/kielijutut/2004_11_paikannimien_taivutus.html
Omat taitonsa suomalaisten paikannimien käyttäjänä voi taas testata osoitteessa
http://www.kotus.fi/kielitoimisto/nimisto/nimitestit/nimitestit.html
Nämä testit on siis tarkoitettu äidinkielenään suomea puhuville, joten sitä vieraana kielenä opiskelevan ei tarvitse missään nimessä masentua mahdollisesti huonosta testituloksesta. Monet vastauksista on vain tiedettävä, kaikkia niistä ei voi minkään säännön perusteella päätellä.
"Valtion nimi kirjoitetaan isolla kirjaimella. Aina. Myös genetiivissä. "Suomen kieli" on oikea kirjoitusasu. Sanaa "suomenkieli" taas ei ole olemassa.
Englannin, Saksan, Ranskan ja Suomen kieltä myöskin ammatikseen kirjoittava..."
Valtion nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, mutta kieli ei ole valtio. Mistä tahansa suomen kielen oppaasta löytyy kyllä oikeinkirjoitussäännöt ja suomen kieli on suomen kieli vaikka voissa paistaisi. Isolla alkukirjaimella suomen kieltä ei kirjoiteta. Ja tämä on fakta, jonka voi tarkistaa suomen kielen oppaista.
Niin; suomen kieli ei ole Suomen valtion kieli, vaan kieli, jonka nimi on suomi. Esimerkiksi itävaltalaiset tai osa sveitsiläisistä eivät puhu Saksan valtion kieltä, vaan saksaa, saksan kieltä.
Ammatikseen suomea kirjoittavatkin tarvitsevat aina silloin tällöin kielenhuollon kertauskursseja...
Hyvät Vilhelmi ja Public eye.
Tarkistin jo. Olette väärässä. Sanayhdistelmässä "Suomen kieli" sana Suomi viittaa valtioon tai entiteettiin, ei kieleen, koskapa sen lisänä kerran tarvitaan sana "kieli".
Yksinkertaista kun vähänkin vaivautuu päätään käyttämään, eikö totta?
Saksalaiset, sveitsinsaksalaiset ja itävaltalaiset taas muuten kirjoittavat kielensä nimen joka tapauksessa isolla kirjaimella aina. (Deutsch, Deutsche Sprache)
Whatever Pete, whatever.
Suomi (maa), suomen kieli ja suomi (kieli) ovat oikein.
Deutsch (adjektiivi) kirjoitetaan pienellä, kuten die deutsche Sprache.
Deutsch isolla on substantiivi, ja tarkoittaa saksan kieltä.
Näin siis yleisesti käytössä olevan kieliopin mukaan. Saat toki kehittää omat säännöt ja noudattaa niitä, jos haluat.
Kun nyt sitä pilkkua nussitaan niin...
"Suomen kieli" on mahdollinen, tosin sen esiintyminen on epätodennäköistä. "Suomen kielet" olisi myöskin mahdollinen, kaksikielisessä maassa kun ollaan, mutta on vaikea kuvitella kontekstia, jossa se luontevasti esiintyisi. Yleensä puhuttaisiin "Suomen virallisista kielistä".
Kielitoimiston sivut ovat aika näppärät, niitä tulee itsekin töissä käytettyä aina silloin tällöin. Artikkelissa Yhteen vai erilleen? kerrotaan mm. seuraavaa:
Genetiivialkuisten -inen-adjektiivien kirjoitustapa horjuu. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyt adjektiivi, esim. samansuuruinen, minkäkokoinen, tämänkaltainen, pahanhajuinen. Lukuisat substantiivialkuisiset sanat ovat niin ikään yhdyssanoja: asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen. Useimmat substantiivalkuiset tapaukset ovat kuitenkin sanaliittoja, esim. pöytäkirjan mukainen, yön pituinen.
...Kaikesta TASTA huolimatta, David, ala luovuta.
Hyvää huomenta. Kiitos paljon monista viestistä. Minä yritin lukea läpi kaikki ja osa minä ymmärsin, en kaikki. Ehkä minä voin lukea paremmin parin vuosi kuluttua.
Minulla oli testi ja se oli minusta vaikea. Mutta minä tein minun paras. Siellä oli kysymyksiä mitä minä täällä kysyin ja te täällä kirjoitetti (opin suomea, kirjoitan suomeksi, asun nyt Suomessa, en ole suomalainen ja niin edelleen).
5 vuotta Suomessa. Muutama ihminen sanoo että minä puhun huonoa suomea, toinen sanoo hyvää suomea, kolmas sanoo hän haluaa puhua minun mukana vain englantia, neljäs ihminen ei halua mitään puhua, hän on liian ujo?
Se on monia luonne millainen ihminen on.
Minä olen normaali ihminen ja minä en halua olla parasta tai yrittäää paras. Minä puhun suomea ja minä teen aina virheet mutta minä haluan vain parantaa minun suomi. Siellä on joskus ihminen se aina korjaa minun kieli, joka sana, ja hän sanoo minulle: sano xxxx, sano xxx. minä olen apina? se ei ole hyvä asia.
Toinen ihminen tekee korjata joskus minä teen paha virhe. Se on hyvä asia. Se on kuitenki hyvä asia he puhuvat suomea minun mukana ei englantia. Minun mielestä hyvä-paras oppii suomea suomalainen mukana.
Minä ollut vähän aikaa oppia suomea. Nyt minä halua oppia paljon. Paljon motivaatio.
Teillä on kaunis kieli. Suomi on harvainen kieli. Ei kaikki ihminen puhu maailmassa suomea. Suomen paljon murre on hyvä asia. myös. Minä ajatettlen murre tuo paljon väri ja elämä.
Minä en pidä paljon ihmiset puhuu suomea-englantia aboutia, genrea ja niin edelleen. Miksi? Haluko ihminen tehdä itse paras vai yritää tehdä jotain? Minua naurattaa. Sinä puhu normaali suomea suomeksi! Ja minä olen onnelinen.
DavidK, sinä taidat olla harvinaisen sitkeä luonne.
Kaikki mitä edellisessä sanomassa kirjoitat, on aivan ymmärrettävää. Sehän on se ensimmäinen tavoite.
Ajattelin itseäni ulkomailta Suomeen muuttaneen, kieltä opiskelevan housuihin. Täällä käydyn keskustelun vuoksi olisin jo pakannut tavarani, muuttanut pois tästä maasta. En koskaan edes kusisi tähän suuntaan. (Davidille, viimeinen lause on alatyylinen ilmaus jonkun syvästä vastenmielisyydestä jotakin asiaa kohtaan.)
Juhani
Menee ehkä asian vierestä, mutta yhdyssanoista vielä.
Välttäisin menemästä ravintolaan joka tarjoaa listallaan "mummonlihamureketta" "mummon lihamurekkeen" sijasta.
Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen www-sivuilla (
http://www.helsinki.fi/hum/skl/) mainitaan laitoksen oppiaineet:
- suomen kieli
- kotimainen kirjallisuus
- Suomen kieli ja kulttuuri
Näin ollen oikea kirjoitusasu on varmasti suomen kieli.
Miksi sitten viimeiseksi mainitussa oppiaineessa on iso S? Siinä on kyseessä Suomen (alueen / valtion / kansalaisten) kieli ja kulttuuri.
Sekoittiko tämä entisestään?
Huomatkaa myös laitoksen uusi nimi ja sen ruotsin- ja englanninkieliset kirjoitusasut:
"Suomen kielen laitoksen nimi muutetaan 1.6.2005 lukien suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitokseksi (ruotsiksi institutionen för finska språket och litteraturen, englanniksi Department of Finnish language and literature)."
Minä en osaa kirjoittaa kunnolla suomen kieltä ja luulen sen johtuvan monestakin seikasta.
Asuin syrjässä pienellä paikkakunnalla, jonne eksyi huonotasoisia opettajia mm. koulussamme ruotsin maikka nojaili tauluun ja huitoi puolihuolimattomasti kepillä kohti taulua sinne päin, mihin hän oli riipustanut jotakin. Kouluissa ja asuinpaikkakunnilla on valtavia taso-eroja, mitä tulee opetuksen laatuun. Nythän se huononee entisestään, kun keksittyjen(!) säästösyiden nojalla luokkakokoja suurennetaan ja kouluja lakkautetaan.( Suomessa aina pelätään etukäteen asioita ja eletään fobioiden vallassa, siis poliitikot, ja tehdään päätöksiä hätiköiden ja ilman tarkkaa harkintaa)
Koululaitosta ei saisi huonontaa! Siitä kärsii koko kansa! Pahinta, mitä voi olla on se, että kokee olevansa tyhmä ellei osaa kääntää tätä Nietsciläisittäin ( meni varmasti väärin, mutta sitä sattuu) voimavaraksi.
Suomen kielen opettajamme oli siis niin tylsä tapaus, että hänen läsnä-olonsa tappaisi, minkä tahansa elävän 10 km säteellä, kuten neutronipommi. Tarkoitan tällä sitä, että, opettajan taitoa on tehdä aineestaan kiehtova, mikä vaatii valtavasti luovuutta, ammattitaitoa ja kekseliäisyyttä, koska lapsien keskittymistä on vaikea saada pysymään pitkään aikaan yhdessä asiassa, mikä on luonnollista, koska lapset ovat kuin elohopeaa ja aina liikkeessä( paitsi tietenkin säikyt homot, jotka vihaavat liikuntaa ja ovat yleensä nenä kiinni kirjassa ja omien estojensa takia kilttejä eivätkä kapinoi, kuin vasta parikymppisinä, jolloin he vasta alkavat elämään. Sitä ennen heistä kumminkin tulee pikkuvanhoja näsäviisastelijoita, koska se on ainoa tapa ilmaista aggressiivisuutta, mikä on tukahdutettuna siellä jossakin. Tämä tapa jää sitten heille luonteenomaiseksi läpi elämän- pilkun viilaaminen tai nussiminen).
Useiden kielien opiskelu saattaa sekoittaa kielioppisääntöjä ja sitten alkaa kirjoittamaan finnenglishiä tai jotakin siansaksaa.
ATK:n kieli on englanti eikä suomi.
Angloamerikkalaisen kulttuurin invaasio maahamme( TV ja elokuvat). Etenkin "Kauniit ja Rohkeat" tyylinen potaska ja "Star Wars" tai se yksi Örkki-elokuva, en muista nyt nimeä.
Olemme tyhmiä, kun annamme kaiken tämän tapahtua.
Mistähän Pete on asian tarkistanut? Sekä Terho Itkosen Kieliopas että Osmo Ikolan Nykysuomen opas kehottavat kirjoittamaan suomen kieli, mutta esimerkiksi Suomen kansa. Isolla kirjoittamiseen löytyvät siis aivan omat asiayhteydet, joita ei kannattaisi väärinkäsitysten takia sekoittaa normaaliin kirjoitusmuotoon, kun puhutaan suomesta kielenä. Edellä jo mainittiin, että Suomen kieli tai kielet on mahdollinen mutta harvinainen kirjoitusmuoto, joten ei siihen enää lisättävää.
Suomen kielen perussanakirjan mukaan puhumme suomen kieltä ja näin ollen olemme suomenkielisiä.
Ettei asia olisi noin yksinkertainen lisään soppaan vielä muutaman sanan.
Suomenajokoira, suomenkarja, suomenhevonen ja laiva, jolla Ruotsista tullaan Suomeen on suomenlaiva. Voidaan käyttää myös muotoa Suomen-laiva.
Toisaalta voidaan sanoa joko suomenruotsalainen tai Suomen ruotsalainen ja kieltä ilmaistaessa voidaan käyttää muotoa suomenruotsi tai Suomen ruotsi !
Samat tiedot löytyvät myös nykysuomen sanakirjasta.
Grigori
Eero: “ Suomihan on synteettinen kieli (sijamuodot ilmaistaan sanan vartalon loppuun lisättävillä päätteillä, eikä erillisillä pienillä prepositioilla, kuten siinä coolissa nuorisokielessä, englannissa), haluaisitko siis muuttaa sen analyyttiseksi kuten englanti...“
Kielet jaetaan yleisimmin analyyttisiin (=ei juurikaan taivutusta, esim. kiina ja joruba), polysynteettisiin (=paljon taivutusta->lausemaisia sanoja, esim. länsi-grönlanti) ja synteettisiin (=taipuviin), jotka jakautuvat fusionaalisiin (=affiksit vaikeasti erotettavissa sanavartalosta, esim. englanti ja latina) ja agglutinoiviin (=affiksit helposti erotettavissa sanavartalosta, esim. suomi ja turkki).
Pete: ” Valtion nimi kirjoitetaan isolla kirjaimella. Aina. Myös genetiivissä. "Suomen kieli" on oikea kirjoitusasu.”
Silppusäkki: ” Minä kirjoitan Suomen kieli, suomenkielinen, äidinkieli, suomalainen, Suomi (maa, valtio), suomi (kieli)... väärinkö?”
Toki voi kirjoittaa Suomen kieli, jos tarkoittaa sillä valtion artikulaatioelintä ;-) Sama ero näkyisi muodoissa äidin kieli ja äidinkieli. Muut Silppusäkin ehdotukset ovat aivan oikein.
davidk:lle haluaisin toivottaa onnea suomen opinnoissaan. Kaikki kokeessasi kirjoittamat muodot (opin suomea, kirjoitan suomeksi, asun nyt Suomessa, en ole suomalainen ja niin edelleen) olivat täysin oikein. Ehkä hankalinta suomen opiskelussa ulkomaalaiselle onkin juuri suomalaisten sosiaalinen etäisyys ihmisiin yleensä.
Ja jos jotakuta kiinnostaa, olen 22-v. ja opiskelen kielitieteitä Turun yliopistossa.
viesti 19
"yhdyssana vai erisana (se on väärä sana, mikä oikea????)"
helpointa on varmaan kysyä "kirjoitetaanko yhteen vai erikseen?"
Eero:
Iso käsi sisällöstä. Aavistuksenomainen tuohtuneisuus näkyi rivien välistä, mikä on sinänsä ymmärrettävää, jos itselle korrekti kirjallinen ilmaisu on tärkeää. Ymmärrän, kun jengi dissaa suomea, niin se rassaa.
Mutta osasyynä voi olla se, että meillä on näitä Peten kaltaisia opettajia ja suomen kieltä myöskin ammatikseen kirjoittavia räävittömän ammattitaidottomia äidinkielenkäyttäjiä, jotka levittävät omaa epätietämystään ehdottoman totena, vaikka tarkistavat lähteistä ja vaivautuvat käyttämään päätään.
Grigori:
Itse kävin äskettäin risteilyllä ruotsinlaivalla, joka on Suomen ja Ruotsin väliä liikennöivä matkustajalaiva (*). Se voi olla myös Ruotsin-laiva. Tosin paluumatkalla se olisi voinut muuttua suomenlaivaksi, joka on Suomeen liikennöivä matkustajalaiva (*). Toki myös Suomen-laiva.
(*) Lähde: Kielitoimiston sanakirja.
Niin ja sanaa 'suomenkieli' voi ihan hyvin käyttää. Se ei vain ole vallitsevan kielenhuollon normin mukainen asu. Esimerkiksi Finlandia-palkittu Kari Hotakainen käyttää suomen kielestä tuota muotoa.
Sorry vaan boys and girls jos olen ollut väärässä. Äidinkielenopettajani (vai pitäisikö sanoa äidinkielen opettajani?) näin minulle aikoinaan kertoi ja olen myös tarkistanut toimittajatuttaviltani.
Nämä olivat yksimielisesti Suomen kielen ja suomenkielen kannalla...
Eri asia on sitten, kannattaako tästä asiasta edes nostaa moista kalabaliikkiia. Itse puhun (ja kirjoitan) kotikielenäni nykyisin englantia, joten hyväksyn kyllä mahdollisten virhepäätelmieni korjausyritykset...
Tuntuu siltä, että (Suomen) kieli muuttuu jatkuvasti, eikä ranskalaisen mallin mukaista kielenhuoltoinstituutiota ole olemassa (L'Academie Fráncaise) Toivottavasti aksentit meni oikeaan suuntaan, kun Ranskan kieli (HAH!) on vähän ruosteessa...
Pete
Pete, väärässä oleminenhan on ihan inhimillistä ja aika tervettä touhua.
Mutta jos esittää omia mielikuviaan menneisyydestä jämäkkänä totuutena ja antaa vielä kuvan ammatillisten lähteiden käytöstä ja silti väittää kolmivuotiaan tavoin itsepintaisesti kuvaannollisesti, että maapallo on litteä kerta iskä sanoi ja hiekkalaatikon lapset kans, vaikka totuus toinen onkin, niin sitten voisi alkaa pohtia meneekö omien tietojen venyttäminen epätotuuksien puolelle myös muilla elämänsaroilla.
Jossakin paljon vastuullisemmassa asiassa tai tehtävässä liiallinen luottamus omiin tietoihin ja muiden asiantuntemuksen suoranainen pilkkaaminen ja täydellisesti huomiotta jättäminen voi johtaa huomattavan vakaviin seuraamuksiin.
Ei kysyvä tieltä eksy.
(Pikkujuttu, mutta pilkku on kireä nussittava...)
No niin tuntuu joillekuille olevan...
Joopa. Kieli on siisti juttu. Sillä voi suuseksin ohella tehdä kaikkea siistiä. Sitä voi jopa kirjoittaa ja lukea. Ei aivan vallaton peli, vaikka vallattomaksi välillä pääseekin. Kielelle kaikki kunnia ja homoille oma liputuspäivä!
Pakko ilmoittaa oma mielipiteeni asiasta....
Mielestäni pääasia on että ihmisillä löytyy sanottavaa, tuleeko siinä kirjoitusvirheitä on sivuseikka mutta kuten sanoin tämä on Minun mielipide.
Suomessa juuri on erittäin hyvä ja toimiva kielenhuoltoinstituutio: Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielitoimisto. Silti mikään mahti maailmassa ei voi pakottaa ihmisiä käyttämään kieltä tietyllä tavalla. Normittamista voi yrittää, mutta loppujen lopuksi kieliyhteisö sanoo viimeisen sanan. Siksi esim. tavan adessiivit (ilolla, rakkaudella jne.) on jouduttu hyväksymään yleiskieleen - näitä erimerkkejä riittää.
Todella hyvä lähde oikeinkirjoitusasioissa on uunituore Kielitoimiston sanakirja (vain rompulla). Myös Suomen kielen perussanakirja on hyvä, mutta uusimmat ohjeet on Kielitoimiston sanakirjassa.