kulttuurienvälisiä suhteita

Onko muilla kokemuksia kahden eri kulttuurista tulevan ihmisen parisuhteesta: arjen iloista riitojen riemuihin? Olisi muakava jakaa tuntemuksia.

Me ollaan suomalais-slaavilainen naispari. Yhdessä ollaan oltu jo 2 vuotta. Luulen, että aika pienet on ne arkipäivän erot, mutta tottakai niitä löytyy. -Erityisesti tempperamentti on sellainen! ;-) Mutta kahden vuoden aikana olemme hioneet toisistamme niitä pahimpia säröjä pois. Tietysti menneisyytemme ovat hyvin erilaisia kasvuympäristöstä ja kasvatuksesta lähtien. Mutta toisaalta meidän näkemyksemme elämästä, rakkaudesta yms. sellaisista asioista ovat yllättävänkin yhteneväisiä.

Millaisia on sun kokemukset?

No, kymmenkunta vuotta yhdessä slaavin kanssa: ja vasta nyt alkaa mennä hermo ajoittain... Jotenkin erot kärjistyvät, tai siis ovat kärjistyneet, ajan mittaan - vai lisääntynyt ikäkö lienee syynä? Täsmälliseen suomalaiseen kun yhdistää neuvostokasvatuksen saaneen slaavin, siitä voi seurata monta jännää kokemusta - osa onneksi ihan myönteisiäkin.

Miten sitä voisi oppia tuohon erilaiseen aikakäsitykseen suhtautumaan?

Meilläkin on hieman erilainen aikakäsitys - se myönnettäköön - mutta meillä se on toisinpäin. Entisen Jugoslavian alueelta tuleva kultani on minua täsmällisempi, joten hän olisi parempi vastaamaan tähän kysymykseen.

Meillä suurimmat erot liittyvät kai ruokaan ja ruoanlaittoon. Minä kun olen tottunut suomalaiseen suola ja pippuri maustamiseen ja kokeillut sellaisia "eksoottisia" ruoka-aineita ja makuja kuin valkosipuli ja chili vasta aikuisella iällä. ;-)

Ruokajutskissa isoimmat erot menevät siinä, mikä on asenne rasvaan ja toisaalta suolaankin. Ei oikein tuo läski kuulu meikäläisen superherkkuihin, eikä tönkkösuolattu yhtään mikään! Mausteita viljelemme ruoassa kumpikin mieluusti.

Joo, tuttu juttu! Meillä on hyvin erilainen suhde öljyyn (ja myös suolaan). Toinen käyttää sitä melkein joka ruoalla (salaateissa, paistoon, keittämiseen yms.), kun taas minä korkeintaan lirautan sitä pari tippaa pannulle ennen paistamista.

Ulkopuolelle kaikkein hedelmällisin ero luultavasti on riitelyssä. Mulla on vähän sellainen suomalainen mökö-luonne. Kun taas vastapuolella slaavi-tempperamentti määrää. Silloin, kun naiseni hermostuu, kannattaa olla kaukana. Se on sellainen pyörremyrsky, joka ei jätä yhtään nurkkaa läpikäymättä. Mutta toisaalta, puhdasta tulee! ;-)

Itselläni on kokemusta reilun puolentoista vuoden verran aasialaisesta kulttuurista. Tähän mennessä mitään suuria ristiriitoja ei ole esiintynyt, eroja kylläkin.

En nyt lähde sen kummemmin tilannettamme analysoimaan, mutta kyllä sitä temperamenttia löytyy tuoltakin suunnalta. Yhdyn edelliseen tuossa "mökö-luonne" kommentissa. Pohojalaaset sukujuureni vääntävät riitatilanteessa suuni entistäkin soukemmalle, mikä on pahinta myrkkyä luonteeltaan muutenkin erityisen ekstrovertille kumppanilleni. Muutaman kerran on pitänyt hengittää syvään, laskea kymmeneen ja aloittaa tilanteen purkaminen alusta. Yhteinen kielemme on tällä hetkellä englanti, mutta vaikka kummatkin olemme hyvinkin sujuvia ko. kieltä käyttämään, väärinymmärryksiä tuppaa silti joskus tapahtumaan. Äänenpaino ja eleet tulee toki huomioida - joskus ne ovat tärkeämpiä kuin itse sanat.

Ruokakulttuurien erot ovat melkoiset. Itse olen tottunut kotiruokailussa siihen, että jos päivälliseksi on esim. lihasoppaa, niin se on sitten sitä lihasoppaa eikä mitään muuta. Puolisoni kulttuuriin sitävastoin kuuluu, että jokaisella aterialla on lihaa, kalaa, kasviksia, ehkäpä jotain keittoa, hedelmiä ja tottakai riisiä. Riisiä tarjoillaan myös aamiaisella. Mausteita käytämme kumpikin kohtuudella, mutta monipuolisesti.

Eri kulttuurien väliset suhteet ovat aina mielenkiintoisia. Itse olen melkoinen sieni imemään vaikutteita ulkopuolelta. Koskakohan minun suomenkieleni on Keke Rosberg -tasoa? :-)
(tjaa, mahtaakohan näistä lukijoista monikaan tietää kuka Keke on?)

Joo: ei meilläkään pelkkä keitto ikinä ole riitä ateriaksi! Ja näkisittepä ne asetelamt, koita hän tekee juuts- ja makkarasiivuista, kun tuo ne pöytään tarjolle, siis ihan arkena ja ihan vain meille!

Suolaa: sitä pitää ehdottomasti panna mm. tuoresalaattiiin.

Noin muilla elämän aloilla sitten: kengät ovat varmasti kiiltävät, ja hiukset on laitettava jo sitä tilannettakin varten, että sattuu viemään roskapussin! Lakanoitten vaihtamista ei tehdä muuten koskaan, jos en minä huomauta, että oiskoos aika maata puhtaissakin... Ikkunat - pestäänkös niitä Suomen ulkopuolella koskaan? Entäs jääkaappi? - - Niin, en minä ihan kaikkea kulttuurierojen piikkiin halua panna: ei Suomessakaan kaikkien arki ole samanlaista.

Nyt pääsiäsaikaan tulee mieleen miten muissa kahden kulttuurin (usein myös uskonnon) kodeissa vietetään juhlapyhiä. Opetatteko kumppaneillenne omia perinteitä / opettavatko he teille? Mä olen tosi huono opettamaan. Ei ettenkö haluaisi tai etteikö tyttöni olisi innokas oppimaan. Jotenkin en vain saa aikaiseksi. Olemme nyt asuneet vuoden yhdessä ja olen toistaiseksi ollut pääasiassa kaikki juhlapyhät töissä. Joten on jäänyt perinteet ainakin tämän vuoden osalta väliin. Entä teillä???

Meillä myös Aasialais-Suomalainen koti.
Pääsiäisenä, kuten muinakin juhlapyhinä Aasialainen puolisko paneutuu huomattavasti huolellisemmin ko juhlan piirteisiin. Lähinnä ulospäin näkyviin merkkeihin, koskapa kumpikaan emme ole varsin uskonnollisia. Tosin uskontomme ovat sisällöltäänkin kovin lähellä toisiaan. Itse toin pääsiäisenä kotiin yhden pienen liikelahjaksi saamani ruukkunarsissin. Kumppani toi mämmit ja pashat ja pääsiäismunat ja valtavan ison kevätkukka-asetelman (maksoi enemmän, kuin minä olen koko ikänäni kukkiin sijoittanut...) jne...

Edelläkin on kerrottu ja myös meillä mielestäni jopa näkyvimpänä erona on suhtautuminen ruokailuun. Itse olen vähän "nakit ja muusi"-porukkaa, mutta meilläpäs nyt sitten onkin näyttävät kattaukset, monta ruokalajia, aina jälkiruokaa ja niiiin kauniisti aseteltuina, että huh... Ja niin...sitä riisiä juu :) Toisaalta en kyllä olisi vain Uncle Ben's:iä käyttäneenä voinut kuvitellakaan kuinka erilaista ja maistuvaa riisiä voi olla olemassa.
Ja kerran kuussa syödään perunoita ja silliä :) (kumppani syö omansa n. viiden punaisen chilin kera, heh)

Kun kerran tykkään lauantai-iltaisin naatiskella koti-illasta muutaman olusen kera, niin sitä vartenhan on täytynyt hankkia näyttävät astiat joihin minulle tehdään pientä suolaisen palaa...makkaroita, pähkinöitä, oliiveja, juustoja yms.

Suomalaisten olen luullut olevan puhdasta ja hygieenistä kansaa, siis noin keskimäärin, mutta aasialainen puhtaus on jotain aivan uskomatonta.

Mykkäkouluakin meillä on yritetty, mutta eihän tämä jaksa sitä kolmea tuntiakaan..

Meidän taloudessa ei juuri pääsiäisestä jakseta innostua. Kumpikaan meistä ei ole kovin uskonnollista sorttia (vaikka toinen pastorin poika onkin). Joulu sen sijaan on juhlien juhla. Kulttuuriin kuuluu, että koristeet kaivetaan esiin jo marraskuun alussa. Mitä räikeämpi, vilkkuvampi, äänekkäämpi koriste-esine, sitä parempi. No, meillä kotosalla ei ällöttävää valoköynnöstä ja vilkkuvia Petteri Punakuonoja nähdä; kynttilät tuovat rauhallisemman, suomalaisemman joulutunnelman, joka (onneksi) sopii meille molemmille.

Minä elän vieraassa yhteiskunnassa, jonka kansalainen kumppanini on ja kahdeksan vuoden jälkeen olen valmis jättämään kehän. Olen kaikki nämä vuodet ollut "anoppini" tappolistalla. "Vieläkö se mies elää?" on ollut vuosien kysymys anopiltani. Ymmärrän hyvin "toisen naisen" elämää, sillä sitä olen elänyt kuluneet vuodet. Minua ei ole olemassa muille kuin meille kahdelle. Jopa ystäväpiirissä (homo) aistin kateuden ja ennakkoluulot. Aluksi uskoin se johtuvan siiitä, etten puhunut paikallista kieltä, mutta opittuani kielen, opin myös ymmärtämään ennakkoluulot ja kateuden. Tässä yheiskunnassa voi elää avoimesti homona suurissa kaupungeissa, mutta me elämme pienessä kaupungissa, jossa kumppanini on yrittäjä. Ei oikein rotareihin ja leijoniin kutsuta, jos puoliso onkin varustettu munilla. Ei tule kauppaa eikä business pyöri, jos elää julkisesti homona.
Olen elänyt piilossa kaikki vuodet ja opetellut olemaan paikalla silloin kun ei ole muuta tärkeämpää tai läpikuultavien valheiden jälkeen on saatu vapaa viikonloppu muusta, käyttäytymään heterosti (mitä se sitten lieneekään), pitämään mielipiteet sisälläni ja juomaan discossa vain yhden juoman, joka kuuluu lipun hintaan. Suomalaiset kun ovat mahdottomia juoppoja. Ruoasta ei ole tullut kinaa, sillä kumppanini on kaikkiruokainen ja olemme tehneet sopimuksen, että minun keittovuorollani syödään suomalaista ruokaa ja hänen vuorollaan paikallista.
Nyt olen valmis luopumaan tästä piiloleikistä, sillä en enää halua olla se, joka alistuu ja muuttuu.

Huh, missä noin hurjaa on uolevi?
Meidän kotona ei ole kuin hienosäätö eroja ja ne tulee enemmän persoonien eroista kuin kultuuri taustoista.
Minulla ei taida olla oikein mitään Suomalaista kulttuuri perinteittä harteilla, ehkä ainoa on jouluna muutama suosikki jouluruoka, siinä se.
Tuppi suuksi minua ei voi kutusua, päinvastoin taitaa olla temperamenttia pienen kylän edestä.
Niin kauan kun Euroopassa pysyn (ja USA tai Kanada) en usko kohtaavani ylitsepääsemättömiä kulttuuri eroja.

Tule Italiaan, joka on kaikkien mammanpoikien sisäsiittola! Tässä yhteiskunnassa on kaksi naista, joiden yli ei kävellä. Äiti ja pyhä Neitsyt! Amen.

Jotain tuollaista saattaa olla muissakin maissa pienillä paikkakunnilla. Olen melko varma, ettei avoimesti homoa pariskuntaa välteltäisiin myös joissain Pohjois-Suomen pienillä, lestadiolaisenemmistöisillä paikkakunnilla. Oletteko koskaan harkinneet muuttoa suurempaan kaupunkiin?

po. että ... välteltäisiin.

kuumetta 37 astetta.

Mille asioille italialaiset ovat kateellisia?

Yllättävää tuo italiaanojen asenne, koska siellä kaikki nimekkäimmät designerit ovat homoja. Olettaisi heidän tottuneen homoihin.

Mamma mia, homoiluhan on syntiä! Paavi itse on sanonut niin!

olipas siina tekstia..
ite oon asunut milanossa paikallisen gf:n kanssa nyt pari vuotta. mun kokemukset eivat ole noin kauheita vaikka olosuhteiden pakosta taytyy olla joissain tilanteissa kaapissa. muuten oon kylla viihtyny.milanossa ollaan avoimempia, etela italiassa homoseksuaalisuutta pidetaan lahinna sairautena.

uolevi,missapain italiaa olet??

Eiköhän se ole niin että missä tahansa pikkukaupungissa katsellaan homoja nenänvartta pitkin. Asuin pari vuotta Etelä-Saksassa ei ihan niin pienessäkään kaupungissa (noin 150 tuh. asukasta) eikä sielläkään ollut homoille juurikaan mitään. Pari kertaa vuodessa taisi olla joku disko. Saksan isommat kaupungit on kuin eri maailmasta. Siihen menee vielä pitkä aika, ennen kuin meikäläiset pystyy tosiaan vapaasti päättämään missä haluaa asua.

Toisaalta, aika paljon pitäisi muuttua ennen kuin minut saisi takaisin pikkukaupunkiin vaikka niissä ei homoja syrjittäisikään.

Hola!

Pistipä tuosta Uolevin viestistä silmään toi "kaksi naista Italiassa"..=) Asun itse Espanjassa ja olen ollut nyt yhdessä poikaystäväni kanssa reilun vuoden.. .ja kyllähän ne on noi kaksi naista jotka jyrää täälläkin...=) itse olen sikäli "onnellisessa" asemassa, että anoppi ei tuuppaa häiritsemään - on lähinnä vain "ei kiinnostunut" tms... ja ei kyllä minun luonteellani mitään kitisevää anoppia katottaisikaan - olkoon sitten hispaano tai pahapäinen suomalainen...mutta kyllähän niitä eroja ja ongelmatilanteita löytyy...ruokailu on yksi hyvä esimerkki.. Espanjaaisen miehen mielestähän salaatit yms on ehdottomasti vain jänisten ruokaa... kunnon ruokaa on taas kaikki rasvassa käristetty.... ja toisen kulttuurin ruokia ei kyllä edes kohteliaisuuttaan kunnolla syödä... eli aikamoiset "tapetit alas" keskustelut on siitäkin käyty...toinen mielenkiintoinen ero on asioitten esittämisessä ts. valkoiset valheet... nimittäin tässä kulttuurissa valkoisia ja täysin merkityksettömiäkin valheita riittää ja se ei oikein kans suomalaiseen mentaliteettiin oikein helposti sovi...koska asumme tällä hetkelläkin yhdessä, äitikompleksi näkyy arkipäivässa sillä tavalla, että espanjalainen poikaystäni ei tasan varmaan ole omatoiminen siivoamisessa, tiskaamisessa, pyykkäämisessä tms... Onneksi kuitenkin on innostunut ruoan laitosta ja laittaapa vielä välillä herkullista ruokaakin...Eli yhteenvetona, ihan hyvin on yleisesti ottaen mennyt mutta kyllähän noi yllä olevat asiat pistää pikkuhiljaa vähän miettimään...

Sehän on vaan machoilua, mitä se sun kundikaverisi tekee. Kunnon TOP. Sitäpaitsi voipi olla, että turha hiilihydraattien mättäminen onkin terveydelle huonompi asia. Suomalaiset ovat hyvin sairasta kansaa ennenkaikkea juuri liiallisen hh syömisen takia. Opettele vaan syömään sikäläisittäin, voi olla, että elät kauemmin.