Homoseksuaalisuus ja potilastiedot
Hei!
Osaisiko joku sanoa, tuleeko potilastietoihin merkintä homoseksuaalisuudesta, jos käy psykologin juttusilla parisuhteeseen liittyvistä ongelmista?
Muistan joskus törmänneeni lakipykälään, jossa sanottiin, että potilaan seksuaalisesta suuntautumisesta ei saa tehdä merkintöjä potilastietoihin. Mutta potilaskertomuksen kirjoittaminen lienee tuossa tapauksessa melko mahdotonta mainitsematta asiasta raportissa?
Älä mieti, pyydä tai vaadi tietosi nähtäväksi.
No kun en ole vielä uskaltanut käydä siellä vastaanotolla, kun en haluaisi niitä merkintöjä mihinkään papereihin :)
fundeeraaja, psykologilla ei ole ilman sinun suostumustasi käsittääkseni mitään oikeutta luovuttaa tietoja sinusta kenellekään. terveyttä koskevat tiedot ovat erilainen asia kuin rikosrekisteri, terveyteensä liittyvistä tiedoista voi antaa oikeuden luovuttaa tarvittaessa vain joitakin tietoja.
kehottaisin menemään psykologille, ja puhumaan tuosta pelosta sielläkin, varmasti kumppanin sukupuoli voidaan jättää mainitsematta missään sairauskertomuksessa, mutta psykologin se kandeisi tietää, jotta hän voi sinua auttaa...
helsingissä ainakin on se terveyspalvelu-nro (10023), josta voi kysyä kaikenlaista, varmaan tuossakin asiassa osaavat neuvoa vähintään, mistä tietoa saa... ja tuollaisia puhelinnumeroita on. tai soita vaikka setaan. tietysti jos täällä jollain on rautaista asiantuntemusta, niin hyvä niin.
itsekkin " joskus " psykologin juttusilla käyneenä , minulta ainakin psykologi on aina kysynyt , saako minun tietojani " levittää " muille , minun ja hänen mielestään tarpeellisille yhteistyötahoille .
minä olen ainakin luvan antanut , koska muuten omat hommani ei olisi edistyneet , jos ei eräät yhteistyötahot olisi tietojaan saaneet .
jotenka siltä osin tuskin on pelkoa että tieto leviää . jotenka sano vaan rohkeasti " sukupuolinen suuntautumisesi " , jos kerran on kyse sinun ja puolisosi välisistä asioista.
Ei sinne mitenkään erikseen homoseksuaalisuutta koodata, kuten ei esim. hiusten väriäkään. Mutta tietenkin psykologi tekee omat muistiinpanonsa - ja voi sinne kirjoittaa merkinnän esim. homoseksuaalisuudesta tai hiusten väristä. ;-) Homoseksuaalisuus ei ole mikään sairaus, joka pitäisi koodata. Siis ei ole enää. Ja vaikka olisikin, psykologi ei aseta diagnooseja.
Sinulla on oikeus nähdä mitä sinusta on kirjoitettu muistiin. Käytännöt myös vaihtelevat sen mukaan missä käyt - julkisen terveydenhuollon puolella vai muualla. Psykologeja työskentelee myös paikoissa, joissa ei Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvalla pidetä mitään kortistoja tai rekisterejä potilaista.
Asiasta osaa kertoa enemmän esim. Psykologiliitto (www.psyli.fi) tai Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (www.teo.fi).
Kyllä moni sen asian ylös kirjoittaa, jos vaan mainitset, joten älä mainitse. Minulle on käynyt aina niin, mikä on paljastunut vasta, kun olen saanut kopioita asiakirjoista. Kuuluminen seksuaaliseen vähemmistöön on sama asia kuin eläisit joskus 60-luvulla USA:ssa. Olet kakkosluokan kansalainen.
Psykologin "sairauskertomuksista" en sen tarkemmin tiedä, onko heillä joitain erivapauksia. Yleisesti ottaen tilanne kuitenkin selvä: sairauskertomuksiin tehtävä merkinnät olennaisista asioista. Homoseksuaalisuus tietysti harvoin elämän ja kuoleman kysymys, eikä välttämättä olennainenkaan, mutta epäselvissä tilanteissa sairauskertomus on se dokumentti ja virallinen asiakirja, mihin kaikki perustuu. Sairauskertomustietojen antaminen muille, kuin organisaation sisällä työskentelville vaatii aina potilaan luvan. Kukaan ulkopuolinen ei sairauskertomuksia myöskään saa lukea, esim. lääkäri tai hoitaja ei saa lukea sellaisen potilaan tietoja, jonka hoitoon ei osallistu.
On myös hyvä muistaa, että jokainen saa halutessaan omat sairauskertomustietonsa nähtäväkseen. Sen sijaan itse ei voi määrätä, mitä sairauskertomuksessa lukee, tai mitä sieltä pitäisi poistaa.
"Olet kakkosluokan kansalainen." Siis jos paljastat homoutesi lääkärille, psykologille etc.
Kaikista terveydenhuollon ammattilaisista ei tietystikään voi mennä takuuseen, mutta sittenkin pitäisin sitaateissa olevaa lausetta liioitteluna ja luulotteluna.
Vakavasti syöpään sairastunut elämänkumppanini sai erittäin hyvää hoitoa, vaikka niin lääkärit kuin sairaanhoitajatkin tiesivät hänet homoksi. Minua kohdeltiin hänen läheisimpänään, aivan kuin puolisoa. Minkäänlaista homoudesta aiheutuvaa karsastusta en havainnut. Tämä kuvaukseni on yli kymmenen vuoden takaa.
Itse jouduin aikoinaan vakavan työuupumuksen vuoksi hakeutumaan psykiatrille. Suhtautuminen oli ammatillisesti pätevää ja vailla mitään homouteeni liittyvää "sivumakua".
Potilastiedot ovat luottamuksellisia. Jos havaitsee niiden vuotamista asiattomille tahoille, asiaan pitää tarttua ja tiukasti.
Sen ruotsalaisen murhatun naispoliitikon potilastiedot muistaakseni vuoti lehdistölle. Kertoo se jostakin.
Olen nähnyt potilaiden sairauskertomuksissa merkintöjä homoseksuaalisuudesta, mutta merkinnät ovat olleet hoidon kannalta asiaankuuluvia. Esim. psykiatrin sairauskertomuksissa kuvataan yleensä potilaan lähipiiri, kenen kanssa ihminen elää, minkälaisissa oloissa ja näissä tapauksissa mielestäni on ihan ok kirjoittaa, esim. "Potilas elää ikäisensä miehen kanssa avoliitossa..." Hoitoon se tietysti vaikuttaa sillä tavoin, että esim. järjestettäessä perhetapaamista pyydetäään, että potilas kutsuisi kumppaninsa siihen. Eli jos homoseksuaalisuus on oleellinen asia potilaan hoidon kannalta, se voidaan kirjata. Tietysti kirjaamisen voi myös kieltää kuten edellä mainittiinkin, mutta miksi?
Psykiatrin kirjoittamat sairaskertomukset eivät ole kaikkien terveyskeskus- ym. lääkäreiden nähtävänä. Eli jos menet hoitamaan poikkimennyttä jalkaa, ei kukaan tiedä että olet homo. Psykiatrin sairaskertomuksiin pääsee käsiksi vain toiset psykiatrit tai lääkärit, jotka oikeasti tarvitsevat ko. tietoja.
USAssa nykyisin kysytään aina ensiksi potilaalta, onko tämä harrastanut seksiä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, kertoi USAssa työskentelevä italialainen lääkäri-ystäväni. Ihmettelin tätä kovasti, mutta hänen mukaansa sillä voidaan sulkea pois tiettyjä sairauksia. Amerikkalaiset kuulemma vastaavat mukisematta ja jotkut tädit ovat olleet huojentuineita kun ovat voineet tunnustaa joitain salaisuuksia. Itse en haluaisi kyllä moisia kysymyksiä.
Suomessa puolestaan sisareni kertoi, että hän oli kerran löytänyt työterveysasemansa laskutuksen hänestä esimiehensä pöydältä eräässä keskusjärjestössä. Siitä oli käynyt ilmi hänen terveysasemansakäyntinsä syyt.
Itse ollessani ulkomailla töissä suomalaiselle työnantajalle sain mennä lääkäriin paikalliselle erikoislääkärille. Lasku lähetettiin Suomeen, mutta sääntöjen mukaan laskun taakse piti ilmoittaa käynnin syy. Pidin tästä metelin luonnollisesti, koska syy ei kuulu taloushallinnon kollegoille päämajassa oli kyse sitten flunssa tai peräpukamien hoito
Eivät vuotaneet. Ei kerro.
Tarkennettakoon vielä, että seksuaalinen suuntautuminen on arkaluontoinen tieto ja on erikseen mainittu, että sitä ei pidä turhaan kirjata ylös. Toinen vastaava laissa erikseen mainittu arkaluontoinen tieto on esim. ammattiliiton jäsenyys. ;-)
Sivuraide: valtion virastoissakin asiakirja menee salaista tarkoittaviin pinkkeihin(!) kansiin jos siitä selviää "seksuaalinen suuntautuminen" ja pyydetyistä kopioista kohta sutataan tussilla yli. Ja tämä termihän sitten tarkoittaa vain homoutta; heteroudessa kukaan ei ajattele olevan mitään arkaluontoista. Jos miestä koskevassa paperissa lukee vaikka "...asuu vaimonsa kanssa...", ei sitä taatusti salata.
Toisin sanoen selvästi asiayhteyteen kuuluvan maininnan tai sanan *puuttumisesta* voi usein päätellä yhtä sun toista. Esim. sanan "elämänkumppani" käyttö (kenestä tahansa muusta kuin tasavallan presidentin nykyisestä aviomiehestä) tekee selväksi, ettei ko. henkilö ole ainakaan hetero.
Aika harmillista oikeastaan, että suuntautumista pidetään yhä arkaluontoisena asiana. Ei se ainakaan positiivista suhtautumista edistä. Isona minusta tulee hullu tiedemies joka kehittää viruksen, joka sitten saa leviää koko maailmaan ja saa kaikille homoille kasvamaan ne suipot korvat, että päästään tästä ongelmoinnista.
Jaahas... pidetäänkö seksuaalista suuntautumista sairaaloissa arkaluontoisena tietona? Ja toki tämä koskee myös heteroiden seksuaalista suuntautumista...?
Mitä arkaluontoista on seksuaalisessa suuntautumisessa? sitä paljastetaan jatkuvasti erilaisissa arkisissa tilanteissa toisille, jopa tuntemattomille ihmisille. Jos joku nilkkansa nyrjäyttänyt täti-ihminen sanoo sairaalassa että" voinko soittaa miehelleni", niin hän onkin jo paljastanut hoitsulle seksuaalisen suuntautumisensa. siitäkös hoitsu jo punastuu kun on noin intiimin asian tajunnut, että heteroita on tuokin rouva, hui.
Nimimerkki jormah kirjoitti: "... mutta sittenkin pitäisin sitaateissa olevaa lausetta liioitteluna ja luulotteluna."
Mielestäni pitäisi olla tarkkana ja herkkänä, ettemme leimaisi syrjinnän kohteiksi joutuneita häiriintyneiksi ja luulosairaiksi. Silloin käyttäytyisimme samoin kuin vanhan polven psykoanalyytikot (Bergler, Bieber), jotka pitivät yhtenä häiriintymisen oireena, että lesbot ja homot vain "kuvittelevat" olevansa syrjittyjä.
On totta, että sairausleimat ovat poistuneet kaikista luokituksista. Missään ei tietääkseni liisätä sairausleimaa automaattisesti potilaspapereihin. Silti on tapahtunut, että potilaspapereissa on voinut olla asiayhteyteen liittyvä maininta seksuaalisesta suutautumisesta, jota sitten joku on väärinkäyttänyt. Kerron esimerkkinä kaksi itseäni koskevaa tapahtumaa 1990- ja 2000-luvuilta.
1. Vuonna 1990 tunsin äkillistä kipua alavatsassa ja menin Helsingin yliopiston työpaikkalääkärille. En ollut koskaan tavannut häntä aikaisemmin. Siksi hämmästyin sitä, että hän kieltäytyi antamasta mitään hoitoa vedoten siihen, että "...teidän kaltaiset ovat turhan valittajia".
Se johti minut hengenvaaraan, koska kyseessä oli puhjennut umpilisäke, joka oli päässyt leviämään vatsakalvon tulehdukseksi. Kun olin toipunut henkeni pelastaneesta leikkauksesta, vaadin saada katsottavakseni yliopiston terveysaseman paperit, joihin vedoten lääkäri oli kieltäytynyt antamasta hoitoa.
Huomasin, että työhöntulohaastattelussa olin kertonut olevani
SETA:n aktivisti ja että se oli tuottanut stressiä.
Työpaikkalääkäri oli siis toistanut vanhaa psykoanalyyttistä ennakkoluuloa homoista turhan valittajina.
Tein valituksen lääkintäviranomaisille: ko. lääkäri sai varoituksen hoitamatta jättämisestä.
2. Vuonna 2000 hain kuntoutustukea ja terapiaa, jouduttuani moninkertaisiin ongelmiin mm. aiheettoman rikosilmoituksen takia väitöskirjastani ja jouduttuani puolustautumaan pitkään tutkimustulosteni ryöstämistä vastaan. Sittemmin käräjäoikeus totesi, että minua vastaan nostettu syyte oli perusteeton. Ammattiliittoni (Tieteentekijöiden liitto) juristi yritti myös estää tulosteni julkistamisen muiden nimissä, todeten tapauksen olevan "tekijänoikeuden ryöstö".
Siinä vaiheessa olin todella maahan lyöty ja kliinisen masennuksen musertama. Minulle suositeltiiin kuntoutustukea masennuksen vuoksi. Onnettomuudeksi suosituksen antanut lääkäri kirjoitti henkilötietoihin sukupuolen ja iän lisäksi merkinnän "homoseksuaali".
Tämä johti siihen, että Helsingin kaupungin terveysvirasto edustaja vaati, että minut on homoseksuaalina ohjattava tietyn terapeutin
(H.H.) hoitoon, josta tuli tunnettu hyvin homovihamielisenä. Tästä olen saanut lausunnon SETA:n pääsihteeriltä.
Kun kieltäydyin menemästä homovihamieliselle terapeutille, Helsingin terveysvirasto byrokraattilääkäri perui minulle annetun hoitosuosituksen, vedoten siihen että oilin kieltäytynyt menemästä vaaditulle terapeutille.
Jouduin kriisiin, jonka seurauksena jouduin myymään asuntoni saadakseni tarvitsemani terapian. Sain erinomaista apua Mielenterveysyhdistys Helmistä ja Yhteysliikkeen terapeutilta. Sittemmin mielenterveysasioihin erikoistunut lakimies antoi minulle ohjeita ja tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että Helsingin kaupungin terveysvirasto on ehkä rikkonut perustuslain syrjinnän kieltävää kohtaa yrittämällä pakottaa minut homovihamieliselle terapeutille.
Mainittu terapeutti (H.H.) on ilmaissut homovihamielisyytensä julkisuudessa mm. kirjoittamalla, että psykoanalyysin mukaan naisen genitaalit edellyttävät täydennyksekseen miehen penistä.
Itse olen sitä mieltä, että minun genitaalieni rakenteesta ei voi johtaa mitään käyttäytymissääntöjä. Ajattelen yläpäälläni, en alapäälläni.
Onko kantani "liioittelua ja luulottelua"? Olenko "vainoharhainen" kun kehotan varovaisuuteen ammattiauttajien suhteen?
Kerron aikanaan mitä mieltä eduskunnan oikeusasiamies oli.