Mistä onnelliset ihmiset on tehty?

Tieteen Kuvalehti (16/2004) tarkastelee onnellisuutta. Lainaan sieltä muutamia mielestäni kiinnostavia kohtia.

Perimällä on merkittävin osuus ihmisen onnellisuuteen.

Seuraavana on avioliitto. Pelkkä parisuhde tai avoliitto eivät pärjää avioliitolle. Syynä lienee lainsäädännön tuoma vahva turva. Tässä mielestäni yksi peruste samaa sukupuolta olevien avioliitoille tai parisuhteen virallistamiselle.

Hyvät ihmissuhteet parantavat elämänlaatua selvästi.

Siinä kolme merkittävintä seikkaa, jotka lisäävät onnellisuutta.

Hajahuomioita jutusta. Raha ja rikkaus ei ole onnen tae. Ulkoinen viehättävyys ei myöskään ole oikotie onneen. Ne ihmiset, jotka hyväksyvät oman ulkonäkönsä eivätkä vertaile itseään koko ajan muihin, ovat keskimäärin onnellisempia.

Monesta haastatellusta myös tuntui, että elämänlaatu vain paranee vanhemmiten.

Tutkijat olivat haastatteluissa todenneet myös, että itsensä onnellisiksi kokevat ihmiset tekevät keskimääräistä enemmän vapaaehtoistyötä.

Onnellisuus ei näytä olevan Ranneliikkeessä juurikaan keskustelun arvoinen asia. Mielenkiintoista.

Jatkan yhdestä edellisen lehtijutun kohdasta, nimittäin omasta ulkomuodosta ja onnellisuudesta.

Olin nuorena varsin vahvasti sitä mieltä, että olen oikeasti ruma, eikä yksikään mies minua koskaan huolisi kumppanikseen ulkomuotoni vuoksi.

Ihmettelin pitkään, miksi niin hyvän näköinen mies kuin puolisoni tavatessamme oli, saattoi minusta kiinnostua.

Olin myös jatkuvasti ulkomuodostani huolissani ja onneton.

Skannaan parhaillaan diakuva-arkistoamme tietokoneen ymmärtämään muotoon. Vuoden 1976 kuviin kuuluu parin viikon sukellusretki Maltalle. Sillä matkalla filmiä paloi runsaasti niin rannalla kuin veden allakin.

Kuvia katsellessani olen ihan oikeasti hämmästynyt. Tuolloin olinkin todellisuudessa varsin hyvän näköinen ja erinomaisessa fyysisessä kunnossa. Uimarantakuvat ovat suorastaan mukavaa ja tietenkin nostalgista katseltavaa. Vyötärönmitta noissa kuvissa on tänään pelkkä unelma.

Nuoruuden ulkomuodosta ei paljoakaan ole jäljellä. Vyöhön on joutunut tekemään uusia reikiä. Kaikesta tuosta huolimatta nykyinen ulkomuoto ei paljoakaan mielessä käväise. Tunnen olevani varsin tyytyväinen nykyiseen kroppaani. Ei miehenikään ole siitä paljoa moittinut. Joskus vyötärön mitasta.

Olen omien kokemusten kautta samaa mieltä Tieteen Kuvalehden jutun kirjoittajan kanssa.

Olisi kiva määritellä "onni" jotenkin, että mitä se oikeasti on. Onko se vain jonkinlainen kestävä euforian tila Raamatun paratiisissa, vai voiko olla onnellinen, vaikka eläisi minkälaisen kaaoksen ja sorron keskellä.

...Oma onneni ei ole ainakankaan ulkonäöstä kiinni (siitä päätellen, etten ole mitenkään erikoisen ihastuttavaa laatua, mutta en minä silti ranteitani ole viillellyt). Eikä edes muiden ulkonäöstä - mitä pidän jo melkoisena saavutuksena. Mutta jos se parisuhteesta on kiinni, niin sitten olen pahasti nesteissä, suhdetoiminta ei ihan tunnu olevan ominta alaa.

Elämänlaatu ei parane vanhemmiten.

"Parasta ennen päivämäärä on 30-40 vuoden välillä."
Antti Hervonen
gerontologian professori
Tampereen yliopisto

Itse olen onnellinen, jos tulen huomioiduksi. Tosin toisaalta onni on elämän pieniä asioita. Jo, se, että joku ilahtuu minun näkemisestäni, on onnellistava asia.

Onnellisuus on niin läpeensä subjektiivinen käsite, että sen muuttaminen objektiiviseen, yhteismitalliseen muotoon on käytännössä mahdotonta. Siksi karsastan tuollaisia "onnellisuustutkimusten" tuloksia. Varsinkin sellaisia, jotka yrittävät tänä geeniuskovaisuuden aikakautena redusoida kaiken perintötekijöihin.

Minusta avain onnelisuuteen on tasapaino elämässä.
Mistä tasapaino koostuu sitten??
Uskon sen jokaisen ihmisen päässä löytyvistä arvoista ja kun NE löytävät tasapainon.
...mutta sen myös sanon että pelkkä raha ja omaisuus EI sitä tee mutta helpottaa kummasti.
Sanotaan sitten vaikka näin:
- Raha/työ
- Terveys/kunto
- Rakkaus/ihmissuhde
- Ystävät!
Ulkonäköni suhteen olen aina ollut tyytyväinen ja ihmiset joita olen (todella) rakastunut ovat minusta komeita/kauniita niin ulkoisesti kuin sisäisesti siis MINUN mielestäni. Monet eivät ole olleet samaa mieltä mutta kauneus onkin katsojan silmässä.

Mitä vanhemmaksi olen tullut sen mielenkiintoisemmaksi elämäni on käynnyt ja todella ei ollut valittamista nuorempanakaan. Fantastic Vouage!

Xius kirjoitti: "Elämänlaatu ei parane vanhemmiten. "

Kiitos oikeasti tuosta kommentista. Se antoi aiheen siihen, että pitää todella hieman pohtia millä perusteilla koen henkilökohtaisesti täysin päinvastaista. Olisi muuten koko asia jäänyt pelkäksi siteeraukseksi tiedelehdestä asiaa enemmälti pohtimatta.

Lintuli ei ole aivan varma, mitä kaikkea kuuluu onneen.

Lintuli kuitenkin tietää, mitä siihen ei kuulu.

Onneen ei kuulu
1. pitkittynyt palelu, hikoilu, nälkä tai jano, vessahätä, kipu, väsymys, sairaus, seksinpuute, kutina, paha haju, kova meteli.
2. pelko, että edellisiä saattaa tulla lisää, epävarmuus tulevasta, tietoisuus kuolevaisuudesta (kivun pelko)
3. yksinäisyys, ystävien puute, arvostuksen puute, hyväksymisen puute, parisuhteen puute, tietoisuus kuolevaisuudesta (yksinäisyyden pelko)
4. pelko, että edellisiä tulee lisää
5. tylsyys, tekemisen puute, innostumisen ja löytämisen puute, itsensä toteuttamisen estyminen

Eli näyttää siltä että onnen edellytyksenä on että fysiologiset ja sosiaaliset tarpeet tulevat tarpeellisessa määrin tyydytetyiksi. Lisäksi kun ihmistä on kirottu tietoisuudella, tulee kehiin tulevan ennakointi ja sitä kautta myös abstraktimmat pelot ja outo tarve viihdyttää itseään. En tiedä, onko se aivoista johtuva fysiologinen tarve, vaiko jotain muuta, mutta toki todellista.

Kaikein ei tietenkään tarvitse olla kunnossa, kunhan tarpeeksi moni asia on. Mitä useampi asia ja mitä enemmän, sen parempi. Vähän terveyttä ja vähän ystävyyttä voi antaa isomman onnen saldon kuin täysi terveys muttei yhtään ystävää. Ja taitaa kuitenkin tuo sosiaalinen puoli painottua enemmän muutenkin...

Huomatkaa, että edellä sanotun nojalla hifi, kotiteatterilaitteet, alkoholi ym. eivät tuo onnea. Ne ovat vain välineitä, jotka saattavat oikein käytettynä luoda tilaisuuden tyydyttää esimerkiksi sosiaalisia tarpeitaan.

Joskus tarve tulla hyväksytyksi mukautumalla joihinkin normeihin saattaa saada ylivallan ja henkilö itsekin huomaa kontrolloivansa toimintaansa siinä määrin, että se vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä. Tähän varsin yleiseen ongelmaan on ihmiskunta kehittänyt lukuisia ratkaisuja, joista yleisin, toimivin ja vaarallisin lienee alkoholin käyttö estojen tilapäiseen poistamiseen. Kehoon siis levitetään aivoihin vaikuttavaa hermomyrkkyä (etanolia), joka on liiallisesti käytettynä pahaksi muillekin elimille ja puhtaana varsin pieninäkin annoksina tappavaa. Mutta saatu sosiaalinen bonus kuittaa yleensä fysiologiset haitat.

Mutta, kuten Lintuli on aiemminkin todennut:

Juuri Tällä Hetkellä,
Onni on talipallo

----------------------------------------------------
Lintulin esitys saattaa muistuttaa Maslowin tarvehierarkiaa, josta Lintuli on pintapuolisesti kuullut. Lintulin ajatukset ovat kuitenkin Lintulin omia. Lintulin mielestä Maslovin esitykseen sisältyy myös turhaa hömpänpömppää.

Mielen tasapaino ja hyvä ruumiillinen kunto olivat ainakin muinaisten kreikkalaisten biseksuaalien mielestä onnea.

Mielestäni onnelisuus on vähentynyt globaalisti mitä pitemmälle menemme tätä uutta vuosituhatta.

Köyhyys on lisääntynyt ja köyhyys on valtava ongelma.

Luonto saastuu ja kaikki kauneus katoaa sen myötä. Eläimet kuolevat sukupuuttoon. Se vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen.

Seksuaalisten vähemmistöjen poliittisen siiven mukaan onnea on olla tasa-arvoinen hetero-enemmistön kanssa, mikä on oikeasti, kun sitä ajattelee aivan absurdi, koska silloin heteroseksuaalisuus määrittelee homoseksuaalien onnen. Tämä ikuinen heterojen kopoiointi ja matkiminen on naurettavaa, vaikka todellisuudessa heteromiesten seksuaalisuuuden tuntuu määrittelevän tämä vastakohtaisuus suhteessa homoseksiin. Vasta silloin heteromies kykenee määrittelemään, että hän on hetero, kun hän ei harrasta homoilua.Pah!

Onnellisuutta voisi olla oman yksilöllisyyden arvostaminen ja eläminen rohkeasti omana itsenään. Mikä on minun oikea minuuteni?( Onnea valitsemallesi tielle oli yhden TV:stä tutun typerän heteron mielilause) Tietenkin onnellisuutta auttaa hyvät
ystävyyssuhteet, mutta ei ole hyvä elää toisen ihmisen kautta.

Kaikki eivät ole menestyviä tässä elämässä eikä ole hyvä olla kateellinen niille, joilla on kykyjä ja lahjakkuuksia vaikka muille jakaa, joilla he loivat menestyksensä, koska yleensä he ovat kyllä tehneet kovasti työtä sen eteen.

Mielen rauha on minulle onnellisuutta. Onnea on myös nauttia ihmisistä sellaisina kuin he ovat, koska he ovat oikeasti hauskoja ja ihania.

jaa että elämä ja onnellisuus ei muka parane iän myötä ja parasta ennen on sitten jossain 30 ja 40v. välillä . no se on varmaan niin yksilöllistä , mutta mä ainakin oon ollut onnellinen 20v. asti . elikkä siitä lähtien kun kotoo muutin pois . nyt kun on jo 40 v. mittarissa , niin eipä ole juurikaan elämässä valittamista . ihan onnellista ja kaikinpuolin tasapainoista elämää tässä eletään. ei oo mihinkään kiire ja nuoruuden " vauhti vuodetkin " on jo onneks takana päin . kaikella on tietysti aikansa . niin nuoruuden jatkuvalla menemisellä , kuin nyt tällä keskiiän tasaisuudellakin joka vaihtuu sitten jossain vaiheessa vanhuuden rauhallisuuteen. jotenka kuten tapio rautavaara eräässä laulussaan sanoo : en päivääkään vaihtaisi pos . kaikki niin ylä kun alamäetkin elämässä , on van kaikinpuolista kasvamista ihmisenä . niin hyvässä kuin pahassakin.

Sisäinen rauha.

Mitä sen tekemiseen tarvitaan onkin sitten pidempi juttu.

onnellisuus koostuu pienistä ja suurista asioista.Kaikesta ympärillämme.

Ihan pakko kommentoida sunshinen kommenttia kun oli niin osuvasti sanottu sisäisestä rauhasta; se on se Suurin onnellisuuden lähde. Kaikki tuo muu sitä ympäröivää ja tukevaa.

Itse uskon, että onnellisen elämän perusaine on myönteinen elämänasenne. Pienet jutut ei heiluta ja isommistakin selviytyy, koska tietää, et elämä kulkee eteenpäin ja tuo taas uutta tullessaan.

Mut jos joku keksis mistä sen saisi annettua kaikille, niin se taitais olla Nobelin palkinnon arvoinen juttu.

Yli kolme kuukautta on jo kulunut, eikä JuhaniV ole vieläkään katsonut aiheelliseksi julkaista pohdintojensa tuloksia (viesti 8).

Pistin aiheen aikanaan mietintämyssyyn ja sinne se jäi.

Otetaanpa tarkasteluun, ehkä hivenen kypsyneenä.

En missään tapauksessa haluaisi tilannetta, jossa asiat olisivat kuten nuorena: rankka ristiriita omasta identiteetistä, ristiriita uskonnon kanssa, seksuaalisuuden hallitsevuus. Koin monesta syystä turvattomuutta. Parisuhteen luonti oli todella vaikeaa. Ei ollut mitään myönteisiä malleja, kuinka homoparisuhde voisi toimia. Rahaa ei ollut, olin köyhä kuin kirkonrotta.

Jotenkin asiat ovat aikaisempaa paljon paremmassa järjestyksessä. Olo on rauhallinen ja turvallinen. Ei tarvitse hötkyillä. Pystyn määräämään elämästäni varsin laajasti ja tekemään niitä asioita mitä haluan tehdä ja joista olen kiinnostunut. Taloudellinen tilanne sallii vapauksia, joita aiemmin en mitenkään uskaltanut edes kuvitella.

Nyt on myös viisautta ohjata ja järjestellä elämäänsä aikaisempaa paljon enemmän ja paremmin. Nykyinen yrittäjyyteni tuo mukanaan paljon vastuita ja joskus pitkiä työpäiviä. Toisaalta se antaa mahdollisuuden vapauksiin. Voin lähteä kesken päivän vaikkapa johonkin kiinnostavaan taidenäyttelyyn tai jumppaamaan. Pidän yrittäjyydestä. Sopii luonteenlaadulleni. Olisi pitänyt hoksata paljon aikaisemmin.

Olen saanut ystävikseni sekä nuoria että vanhoja ihmisiä, jotka edustavat hyvin erilaisia elämänalueita ja näkemyksiä. Monet heistä ovat kokeneet elämässä paljon ja pystyvät sitä jakamaan myös muille. Monesti heidän kanssaan käydyn keskustelun jälkeen olen todennut ikään kuin saaneeni heiltä ison annoksen happea, eli uutta elämänvoimaa.

Biologista vanhemmuutta en ole kokenut, mutta vanhemmuutta kuitenkin monellakin eri tavalla. Se on merkittävä rikkaus kokemusmaailmassani.

Tietoa on kerääntynyt paljon monelta elämänalueelta. Sitä jaan nyt opettamalla Seta-kouluttajana ja omien ammattialojeni tilaisuuksissa, sekä kirjoittamalla lehtijuttuja. Nuorena pelkäsin kuollakseni julkista esiintymistä. Nyt siitä pidän. Opettamisesta usein myös maksetaan. Setalta velotan kuitenkin vain kulut.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen tuntuu tärkeältä ja joskus palkitsevaltakin. Ajatellaan vaikka parisuhdelain läpimenoa. Olin sitä ajamassa minäkin hyvin monen muun ihmisen rinnalla.

Pitkä parisuhde lienee elämäni tärkein peruspilari. Ikääntyminen yhtä matkaa tuntuu oikein hyvältä. Kremppoja on jo tullut. Kumppanilta saatu tuki on silloin tärkeä.

Kauan sitten minulle kuvailtiin vanhuutta lähinnä mielen pirstaloitumiseksi. Havaintojeni mukaan se ei pidä läheskään aina paikkaansa. Tunnen ison joukon vanhuksia, joilla nuppi säteilee kirkkaasti, vaikka kontit eivät enää kannakaan. Heidän viisaita ajatuksiaan ja elämänkokemuksiaan on hyvä kuunnella.

Jos saisin nyt tiedon, että huomenna kuolen, voisin todeta eläneeni mielenkiintoisen ja joskus rankankin elämän. Niistä kokemuksista en mistään haluaisi luopua. Ne kaikki ovat kasvattaneet ja kypsentäneet. Sen jälkeen kuolla onnellisena eletystä elämästä.

Juhani

Onni on aurinkoisia unelmia, takkatulta, paahtoleivän tuoksua aamulla, kesäistä vesisadetta, lenkin jälkeistä iloa, kiirettömien aamujen pehmeitä peittoja, läheisyyttä, ystävyyttä, pitkiä keskusteluita ja yhteistä naurua.