Vanhemmuudesta

Terve!

Haaveissamme olisi tyttöystävän kanssa perustaa myöhemmässä elämänvaiheessa perhe, joka koostuisi itsemme ja lasten lisäksi lasten isäpariskunnasta. Asia ei ole vielä aivan ajankohtainen, mutta huomaan pohdiskelevani yhä useammin, josko haave tulee kaatumaan jo siihen, että kysyntä on näillä markkinoilla paljon suurempi kuin tarjonta.

Onko jollakin tuntumaa tähän asiaan. Haaveilevatko pari-kolmikymppiset homomiehet ylipäätään vanhemmuudesta? Oletko itse sellainen? Minkälainen perhemalli itsellesi olisi mieleinen? Homomiehet, oletteko joutuneet naisparilauman saartamaksi tässä asiassa?

Hyvin useasti kun naispari hakee homoisää tulevalle lapselle, niin lähtökohta on se, että tuleva isä saa kyllä olla osa lapsen elämää, mutta mitään oikeuksia hänellä ei ole lapseen. Yhteishuoltajuutta harvoin esitetään vaihtoehdoksi. Isällä ei vastuuta - ei oikeuksia.

Sikäli ymmärrän asetelman; naisparihan hakee lasta itselleen, eikä halua liiaksi jakaa lasta isän kanssa. Isä saa siis olla "kiva sukulaissetä", mutta kuta kuinkin vailla oikeuksia omaan lapseensa. - No, kyllähän tuollaisia isäkandidaatteja löytynee pilvin pimein. Vaan löytyykö naista / naisparia, joka olisi valmis tunnustamaan myös isän oikeudet lapseen?

En ole tässä elämänvaiheessa itse isäksi ryhtymässä, mutta ehkä se joskus tulee ajankohtaiseksi ajatukseksi. Vastenmieliseltä kuitenkin tuntuisi ajatus siitä, että itselläni olisi lapsi, joka asuisi jossain muualla eikä minulla olisi lapseen muuta kuin satunnainen tapaamisoikeus, joka perustuisi lähinnä äidin / äitien hyvään tahtoon ja olisi voimassa niin kauan kuin hyvät välit säilyvät. Kamala ajatus.

Heippa!

Kiitos vastauksesta ja rehellisten mielipiteiden ja näkökulmien esittämisestä :) Juuri tämänkaltaista keskustelua kaipaankin, sillä itse olen elänyt jonkinlaisessa pimennossa asian suhteen; ympärillämme on toki erilaisia perheitä, sellaisia joissa on neljä aktiivista vanhempaa ja sitten erityyppisiä kahden tai kolmen vanhemman perheitä. Silti en ole ollut laajemmalti tietoinen erilaisten osapuolten näkemistä ja kokemista mahdollisista riskeistä ja loukkauksista, mitä asiaan liittyy.

Ymmärrän hyvin, että ajatus "luovuttajaksi" tai "hauskojen päivien isäksi" ryhtymisestä kammoksuttaa. Olisi kauheaa olla riippuvainen jokseenkin uusista ihmisistä ja yrittää luottaa heidän lupauksiinsa asiassa, jossa kysymys on kuitenkin omasta lapsesta.

Joka tapauksessa. Lohdutuksen sana sinulle (ja minulle :) ): Tiedän nais- ja miesparin, jotka ovat yhdessä lapsia hankkineet siten että isyydet on tunnustettu ja ajanvietto yhdessä niin kunnossa kuin se voi olla. En tiedä, olenko idealisti ja vain yhden tietämäni tapauksen sokaisema, mutta mielestäni se vaikuttaa omaltakin kannaltamme parhaalta vaihtoehdolta, mikäli löytyy hengenheimolaismiespari; sellainen jonka kanssa kukaan neljästä ei olisi lähtökohtaisesti ahdistunut toisen pariskunnan kummastakaan osapuolesta.

Toivottavasti tulevaisuudessa myös yhteiskunta antaa siinä määrin myöten, että lainsäädäntö enemmänkin tukisi monimuotoisten perheiden muodostamista, kuin toisinpäin.

Täällä on naispari, joilla kaksi lasta siten että toisella oli jo lapset ennen suhdetta ja lapsilla isä, täysine oikeuksineen.
Nyt kun kolmatta haluaisimme ehdottomasti niin, että myös sillä lapsella olisi isä. Emme vain myöskään tiedä, mistä isä löytyisi. Kun meistä taas tuntuu siltä että spermaa kyllä saa muttei vastuuntuntoista isää joka ei missään vaiheessa häipyisi kuvioista.
On outoa, että naiset haluavat isättömiä lapsia kun itse näkee, miten tärkeä isä on lapsille ja itsekkin olisi aikoinaan läheisemmän isäsuhteen halunnut.
Mutta minkäs sille tekee, jos isäkandidaatteja ei yksinkertaisesti löydä mistään.

Seta Foorumilla, osoitteessa http://keskustelu.seta.fi/ (rekisteröityminen kohdasta "register") on sateenkaariperheiden oma kohtaamispaikka - Rainbow. Sinne vain moderaattorille toivomus päästä mukaan. Näitä asioita on pohdittu siellä monelta kantilta.

Suosittelen sopimista oikein paperilla, siitä mitä lapsen hankintaa aikovien osapuolien toivomukset ovat. Siten vältetään ennakolta turhia ristiriitoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että laki on aina painavampi, kuin keskinäinen sopimus. Jos sopimus on ristiriidassa lain kanssa, ne kohdat ovat sopimuksessa mitättömiä.

Itse pidän hyvänä isän osallistumista lapsen kasvattamiseen, jos sellaiseen on mahdollisuus.

Juhani

Kyllä isäkandidaatteja löytyy -- tässäkin yksi :) Mutta monimutkainen tilannehan lapsen hankinta on, kun kyseessä on naispari & miespari tai mies yksin. Itseäni pelottaa juuri nuo kundi-78:n mainitsemat asiat, että ei näe lastaan eikä pääse osalliseksi lapsenkasvatukseen.

Olisiko mitään ideaa järjestää jonkinlaisia tapaamisia lasta haluavien kesken? Ajatusten vaihto ja keskustelu etenisi huomattavasti nopeammin tapaamisissa kuin nettipalstoilla keskustellessa.

Heippa!

Tapaamiset voisivat olla ihan hyvä idea samassa tilanteessa olevien ihmisten vaihtaa ajatuksia. Omasta näkökulmastani, kun asia ei kuitenkaan ole vielä täysin ajankohtainen, ajatus suuremmasta kokoontumisesta tuntuu jotenkin ..öö.. suureelliselta ajatukselta. Ehkä perinteisesti lastenhankintaa on totuttu pitämään yhteiskunnassamme sellaisena "heteropariskunnan keskinäisenä, salaisena asiana", niin että itsestäkin tuntuu lähtökohtaisesti omituiselta kokoontua oikein porukalla puhumaan asiasta. No toisaalta, ei pidä olla ennakkoluuloinen ja kaavoihin kangistunut. Hyvä idea siis :)

Kundi-78 kirjoitti erittäin olennaisista asioista, enkä varmasti ole vielä edes tullut ajatelleeksi kaikkia asioita, joista pitäisi tulevan isän/isien kanssa sopia. Siinäkin mielessä ehdottamasi tapaamiset, olisivat siis varsin hyvä tiedonvaihtokanava puolin ja toisin. Positiivista, että kandidaatteja sentään on :) Jos haluat, kirjoita (ihkauuteen :) ) osoitteeseen: kitalaki@hotmail.com. Vaihdetaan ajatuksia, ja järjestetään tapaaminen isommalla tai pienemmällä porukalla, jos siltä tuntuu.