Kateutta vai mitä?

Ajattelin kirjoittaa tänne minua askarruttaneesta asiasta, joka liittyy muutamaan ns. ystävääni, tai oikeammin kahteen.

Toinen heistä on sellainen, että kun olen hänen kanssaan kahdestaan, meillä on hyviä keskusteluja, aiheita ja asioita riittää jne, mutta sitten kun kolmas ihminen tai useampi tulee samaan seurueeseen alkaa kyseisen ihmisen taholta alituinen pienimuotoinen näykkiminen ja vittuilu. Tuntuu siltä kuin olisin jotenkin alempiarvoinen ihmisenä.

Taas toinen ns. ystäväni toimii muiden ihmisten seurassa niin, että jättää minut aivan täysin noteeraamatta, aivan kuin minua ei olisi olemassakaan. Hän osaa taidokkaasti johdatella keskustelua aina siten, että se mitä sanoin on kuin ilmaa. Jos joku muu yrittää käydä dialogia kanssani, tai vastaa sanomaani hän puhuu röyhkeästi päälle varmistaakseen sen, että vain häntä kuunnellaan. Vähän aikaa jaksan yrittää olla keskustelussa mukana, mutta sitten en jaksa enää, olen rauhassa näkymätön, ja annan tämän itseriittoiseksi muuttuneen ihmisen loistaa. Tämä siis vain seurassa, ja erityisesti kahden tietyn tuttavani mukana ollessa. Kahden kesken hän on siis ollut todella mukava ja hieno ihminen. Olen alkanut kuitenkin pikku hiljaa ihmoamaan noita kahta ihmistä.

Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa? Kokevatko he minut jollain tavalla uhaksi sosiaalisessa tilanteessa, olen kensties heitä jollain tavalla parempi tai mielenkiintoisempi? Onko heillä vain siis jonkinlainen alemmuuskompleksi? Ovatko he minulle jollain tavalla kateellisia? Ainakin muilta ihmisiltä olen saanut osakseni varsin suurta mielenkiintoa ja minsta on aina pidetty sekä ihmisenä että ihan muutenkin. Omasta mielestäni olen sosiaalinen ja osaan myös kuunnella. Tiedän, että keskusteluissa minulla on hyvä tilannetaju, eli en jää jauhamaan tiettyä asiaa vaikka siitä olisi ehkä sanottavaakin, jos keskustelu on rönsyillyt eteenpäin.

Heidän ystävyytensä sinua kohtaan ei ole luonteeltaan vilpitöntä. He ovat ystävä, kun he eivät jaksa olla yksin. Tavallaan he riistävät sinua ja teeskentelevät sinulle itsekkyydestä. Voit testata tilanteen sillä lailla, että pyydät heiltä jonkinlaista palvelusta pyyteettömästi: tulevatko he auttamaan sinua silloin, kun tarvitset apua, mutta et korvaa sitä vastapalveluksella? Ystävyyteen kuuluu avuliaisuus, vaikka ei saa siitä mitään.

Ei kuitenkaan kannata sanoa ihan noin, että "tarvitsen apua, tuletko auttamaan vaikka en korvaa sitä vastapalveluksella?" Pyydä vain apua esim. muuttoon tai johonkin, äläkä mainitse mitään mahdollisesta vastapalveluksesta. Toisaalta, jos he kysyvät, että "tuletko sitten auttamaan minua muutossa?", niin sinun on kyllä vastattava kyllä, jotta olisit itse ystävä.

Mutta kaikessa tapauksessa, minusta tuntuu etteivät "ystäväsi" arvosta sinua. He ovat seurassasi "paremman puutteessa" japitävät sinua ehkä lähinnä hyvän päivän tuttuna. Ehkä sinun kannattaisi alkaa katsella uusia ystäviä.

Kyllä. He kokevat jäävänsä jollain tavalla varjoosi. Olet heitä mielenkiintoisempi ihminen. Nuo ihmiset eivät ole ystäviäsi. He ovat kateellisia, kieroutuneta luusereita. Näytä heille, että sinulla on varaa valita kaverisi ja ystäväsi - ja uskon, että sinulla onkin. Niin olet itsekin onnellisempi ja tasapainoisempi ihminen.

Jotain samantyyppisiä kokemuksia on ollut. Se ihminen ei ole enää kuvioissa, en halua tavata häntä.

Voi tosiaan olla, että kertomasi tapaukset kokevat pätemisen tarvetta ja pyrkivät osoittamaan olevansa jotain alentamalla sinua. Kateus ja epävarmuus tulevat mieleen myös. Tiedät itse kyllä oletko houkuttavamman näköinen, menestyneempi jne kuin he. Syy voi olla siinä.

On tosiaan perusteltua miettiä, miksi pitäisit heitä ystävinäsi.

Itselläni on juurikin samantyyppisiä kokemuksia. Jos vain mahdollista niin tällaiset "ystävät" kannattaa jättää pikimmiten.

Omalla kohdallani tilanne on se, että nämä nykyiset vittuilijat ovat kanssani samalla luokalla, joten heidän jättäminen on astetta vaikeampaa. Tosin tämä pään aukominen on niin satunnaista, että ei siitä oikein ota selvää.

Toi on kyllä mielenkiintoinen huomio että tämä johtuisi siitä, että varjoon joutunut olisi mielenkiintoisempi ihminen ja että he kokevat jäävänsä hänen varjoon. Näkökulma antaa aivan uudet lähtökohdat käsitellä asiaa...

Itselleni ei tulisi koskaan mieleenkään ruveta dissaamaan jotakin toista tyyppiä kaveriporukassa - tai missä tahansa porukassa. En välttämättä edes pystyisi siihen!