Liberaali pressaksi
En halua käyttää edesmennyttä ruhtinasta hyväksi, joten aloitin uuden ketjun. ;) Ruhtinaan kuolemalla otsikoidussa keskustelussa on viitattu moneen otteeseen liberaaleihin ja eräässä viestissä turhiin byrokraatteihin (turhuus omaa tulkintaani; toivottavasti en tulkinnut väärin). Liberaaleilla on menossa nimienkeruukampanja oman presidenttiehdokkaan puolesta. Ehdolla on yrittäjyyden professori Arto Lahti (HKKK). Kannattajakorttiin painetussa tekstissä sanotaan: "Kansakunnan todelliset rakentajat on nostettava kunniaan; keinottelu tuhoaa talouden ja poliittisen pelivaran. Julkiselta sektorilta voitaisiin vähentää noin 100.000 'turhaa politikoijaa ja byrokraattia', jolloin palvelu paranisi ja verot alenisivat noin 20 miljardia euroa. Näin luodaan edellytykset noin 200.000 yksityisen sektorin työpaikalle".
Vaikka Liberaalit ovat rekisteröity puolue, ovat isot puolueet joskus päättäneet, että puolueella pitää olla kansanedustajia, jotta voisivat asettaa (suoraan) ehdokkaan presidentinvaaleihin. Muut joutuvat keräämään 20.000 kannattajakorttia ehdokkaansa eteen.
Ellen aivan väärässä ole niin Liberaalit ovat olleet asiasta itsekin päättämässä ennen kuin puolue teki poliittisen itsemurhan liittymällä Keskustaan. Ja syynä liitokseen oli se, että kyvykkäät lipilaarijohtajat olivat ajaneet puolueen käytännössä konkurssiin.
"Kansakunnan todelliset rakentajat on..." Loppuun voisi hyvin lisätä vielä vaikka, että rötösherrat kuriin ja kyllä kansa tietää.
Kuinka paljon Suomessa on julkisella sektorilla työntekijöitä? 100 000 "turhaa byrokraattia" tuntuu aika suurelta (ja pyöreältä) luvulta.
Vai että 100 000 "turhaa byrokraattia".
Millä perusteella tuokin turhuus määritellään? Joka tapauksessa esim. valtiotyönantaja ei aio palkata uutta väkeä samaan tahtiin kuin vanhat siirtyvät eläkkeelle, vaan siinä yhteydessä toimintoja tehostetaan. Ja ne eläkkeelle lähtevät määrät valtiolla ovat todella suuret.
En nyt mitenkään kehuisi tuota yritysmaailmaakaan varauksettomasti. Vaikka en ole edes Elisan asiakas, ovat jotkut asiat vain käsittämättömän rasittavia.
Presidentti valitaan kansanvaalilla, joten sinne pääsee, kun pystyy puhuttelemaan massoja riittävästi.
Olen keskustellut tämän Arto Lahden kanssa, enkä ole lainkaan vakuuttunut hänen liberaalisuudestaan. Hän käyttäytyi kuin liukas saippua kun häneltä kysyi yksilönvapaudesta ja ihmisoikeuksista, ja vaikka kuinka toisti ja tarkensi kysymystä, selvin vastaus minkä hänestä sai irti, oli epämääräinen viittaus YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja yleiseen humanismiin. En voi suositella, enkä aio itsekään äänestää häntä.
Ren, aika lähelle totuutta. Mies joka ajoi muinoisen Liberaalisen Kansanpuolueen velkakierteeseen ja enemmän kuin puolitti sen eduskuntaryhmän yhdeksästä neljään, ja lopulta möi sen Kepulle koskaei halunnut joutua maksamaan allekirjoittamiaan vekseleitä oli kokoomuksen Ville Itälän setä Jaakko Itälä. Hänen veljenpoikansahan sitten melkein onnistui tekemään saman kokoomukselle.
Tästä huolimatta suomalaiset liberaalipuolueet ovat toki aikojen saaatossa tuottaneet kyvykkäitäkin johtajia, kuten K. J. Ståhlberg, Risto Ryti, Sakari Tuomioja, Pekka Tarjanne, ja monia muita. En kuitenkaan laskisi Arto Lahtea tähän joukkoon.
En oikeastaan laske Suomen nykyistä liberaalipuoluetta puolueeksi lainkaan. On valitettava historiallinen onnettomuus, että tuo perinne katosi Suomesta. Monissa muissa maissahan se toki elää edelleen vahvana, ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin tai Viroon, tai vähän kauemmas Alankomaihin tai Sveitsiin, niin liberaalipuolue on parlamentin kolmanneksi suurin, Tanskassa ja Belgiassa suurin.
Periaatteessa Suomen poliittinen historia ja muiden vastaavankaltaisten maiden esimerkki osoittaa, että täälläkin luultavasti olisi tilaa liberaalipuolueelle, mutta mahdollisuudet siihen on hukattu, enkä kyllä ymmärrä, miten nykyinen puolueentynkä enää pystyisi joskus nousemaan pinnalle.