Kertokaa ihmiset mitä odotatte toimivalta suhteelta? Onko homojen "perisynti" kyllästyä kumppaniinsa parin viikon päästä vai voiko suhde kestää oikeasti pidempäänkin? Voiko kundi tuntea oikeaa rakkautta toista kundia kohtaa?
Mistä on toimiva suhde tehny?
Hei, jos joku selvittää tuon, voiko kertoa myös mulle. Olen alkanut jo uskotella itselleni, että yksin olen maailmassa ja kun lopulta kuolen, teen sen yksin ja pikku villakoirani jyrsii minut pala palalta.
Ongelmatonta suhdetta ei ole olemassakaan, kyse on oikeastaan vain siitä miten ongelmiin suhtaudutaan. Tässä mielessä ei ole eroa heteroiden ja homojen parisuhteilla. Mutta tottakai, ympäristön paineet ovat homosuhteelle erilaiset. Ihan jo siksi, että homojen kasvuprosessi aikuisuuteen on erilainen.
Ehkä homojen kasvaminen hyväksymään oma erilaisuutensa on juuri se tekijä, joka haittaa suhteiden muodostumista pysyviksi. Kun kasvaa hyväksymään oman erilaisuutensa, menettääkö jotain kyvystään päästää toinen ihminen lähelle?
Ehkä homojen kasvaminen hyväksymään oma erilaisuutensa on juuri se tekijä, joka haittaa suhteiden muodostumista pysyviksi. Kun kasvaa hyväksymään oman erilaisuutensa, menettääkö jotain kyvystään päästää toinen ihminen lähelle?
Vaikka en koskaan itse ole seurustellut, niin silti olen seurannut monenkin miesten keskinäistä seurustelua. Jostakin kumman syystä monilla homoilla tuntuu olevan se idioottimainen käsitys, että seksikumppanin on vaihduttava tiuhaan. Näille dehumanisoijille sanottakoon, että selibaatti tekee pelkästään hyvää. Ne nahkahousut kannattaa pitää vetoketju kiinni jaloissa...
Niin, tiedän suhteita, joissa miehet ovat eläneet yhdessä lähes neljännesvuosisadan. Samoin monia muita vuosikausia kestäneitä suhteita.
Suurin tekijä on seurustelevien henkilöiden psyykkisessä vakaudessa. Epävakaat persoonat eivät pysty sitoutumaan useinkaan pitkäksi aikaa. Pettäminen ei sovi suhteeseen. Ihmissuhteissa vaaditaan luovuutta ja mikäli sitä on riittävästi, ei kumppaniin kyllästy todellakaan helpolla. On myös muistettava se rakkauden arkipäiväistyminen, joka tapahtuu ennen pitkää. Sitten on ymmärrettävä, että arki on juhlaa. :)
Niin, tiedän suhteita, joissa miehet ovat eläneet yhdessä lähes neljännesvuosisadan. Samoin monia muita vuosikausia kestäneitä suhteita.
Suurin tekijä on seurustelevien henkilöiden psyykkisessä vakaudessa. Epävakaat persoonat eivät pysty sitoutumaan useinkaan pitkäksi aikaa. Pettäminen ei sovi suhteeseen. Ihmissuhteissa vaaditaan luovuutta ja mikäli sitä on riittävästi, ei kumppaniin kyllästy todellakaan helpolla. On myös muistettava se rakkauden arkipäiväistyminen, joka tapahtuu ennen pitkää. Sitten on ymmärrettävä, että arki on juhlaa. :)
Eiköhän parisuhteessa kuitenkin ole kyse lähinnä yksilöistä ja heidän välisestä kemioistaan, eikä tässä tarvitse ajatella vain HBLT-pareja vaan kaikki parisuhteet.
Toimiva parisuhde toimii mielestäni pitkälti ajatuksella kompromissia kompromissin jälkeen. Kaikilla yksilöillä on aina omat toiveensa ja halunsa ja vaikka kuinka rakastaisi kumppaniaan, niin silti eivät yksilöiden toiveet mene aina yksiin parisuhteessa.
Ja vaikka nyky-yhteiskunnassa onkin vaikea luottaa toisiin ihmisiin, niin silti mielestäni toimiva parisuhde vaatii luottamusta kumppaniin.
Kyllä kaikilla parisuhteilla on mahdollisuutta kestää yhtä kauan olkoon kyse millaisesta suhteesta tahansa, se vain on kiinni siitä kuinka paljon ollaan valmiita tekemään parisuhteen eteen. Täytyy tietenkin muistaa että kaikkia yksilöitä ei ole tarkoitettu yhteen, niinpä myös on pystyttyvä toimimattomassa suhteessa tajuamaan tilanne ja pystyttävä lopettamaan suhde.
Myös keskustelulla siis aidolla keskustelulla päästään pitkälle, jo pelkästään ongelmienkin ratkomisessa. Se mitä kaikkea muuta toimiva parisuhde vaatii riippuu paljon yksilöistä ja heidän tarpeistaan, haluistaan ja toiveistaan.
Toimiva parisuhde toimii mielestäni pitkälti ajatuksella kompromissia kompromissin jälkeen. Kaikilla yksilöillä on aina omat toiveensa ja halunsa ja vaikka kuinka rakastaisi kumppaniaan, niin silti eivät yksilöiden toiveet mene aina yksiin parisuhteessa.
Ja vaikka nyky-yhteiskunnassa onkin vaikea luottaa toisiin ihmisiin, niin silti mielestäni toimiva parisuhde vaatii luottamusta kumppaniin.
Kyllä kaikilla parisuhteilla on mahdollisuutta kestää yhtä kauan olkoon kyse millaisesta suhteesta tahansa, se vain on kiinni siitä kuinka paljon ollaan valmiita tekemään parisuhteen eteen. Täytyy tietenkin muistaa että kaikkia yksilöitä ei ole tarkoitettu yhteen, niinpä myös on pystyttyvä toimimattomassa suhteessa tajuamaan tilanne ja pystyttävä lopettamaan suhde.
Myös keskustelulla siis aidolla keskustelulla päästään pitkälle, jo pelkästään ongelmienkin ratkomisessa. Se mitä kaikkea muuta toimiva parisuhde vaatii riippuu paljon yksilöistä ja heidän tarpeistaan, haluistaan ja toiveistaan.
Upeaa Xanty, Upeaa !
"Vaikka en koskaan itse ole seurustellut"
Nehän ne aina täällä tietävät asian kuin asian parhaiten.
Nehän ne aina täällä tietävät asian kuin asian parhaiten.
Xanty iski suoraan asian ytimeen. Kyllä se näin on, että luottamuksesta se kaikki lähtee. Sitten tietty paljon vaikuttaa tuo kemia, yhteiset tavoitteet, me-henki ( ei vain minä). Puolin jos toisinkin joutuu katsomaan kompromisseja ratkaisuihin ja ennenkaikkea on opeteltava ajattelemaan VASTUUTA myös toisen ihmisen hyvinvoinnista, ei pelkästään omastaan.
Asia ei tosiaankaan ole homopiirien yksinomainen, ihan samat ongelmat ja surut , niinkuin ilot ja herkät hetket ovat myös heteroilla.
Meillä homoilla taitaa vain tuo itsekeskeisyys ja joustamattomuus olla tavallista korkeammalla - kun " taistellaan" paikasta auringossa, eli hyväksynnästä muiden ihmisten silmissä. Vai luulenko vain niin?
Asia ei tosiaankaan ole homopiirien yksinomainen, ihan samat ongelmat ja surut , niinkuin ilot ja herkät hetket ovat myös heteroilla.
Meillä homoilla taitaa vain tuo itsekeskeisyys ja joustamattomuus olla tavallista korkeammalla - kun " taistellaan" paikasta auringossa, eli hyväksynnästä muiden ihmisten silmissä. Vai luulenko vain niin?
Kä-Kä, niin, sattumoisin minulla on laaja ystäväpiiri ja olen heitä huomioinut ahkerasti ja tarkkaillut heidän toimintaansa. Ystävyyssuhteessa on periaatteessa samat perussäännöt ymmärtääkseni kuin parisuhteessakin.
Ainakaan siihen ei tarvita mitään jatkuvaa, tulenpalavaa intohimoa tai edes kaiken ylittävää, elämää suurempaa rakkautta. Parisuhteen molemmilla osapuolilla pitää kyllä olla tarve olla parisuhteessa ja eriyisesti: heidän pitää tulla _hyvin_toimeen_ keskenään sekä toistensa kavereiden, sukulaisten yms. sidosryhmien kanssa. Toinen ärsyttää välillä aivan varmasti mutta jos kokonaisuutena menee hyvin, sen yleensä kestää.
(Hmm. Aika arkiselta ja rationaaliselta kuulostaa, mutta sellaista se ainakin meillä enimmäkseen onkin. 4.5 vuotta and counting.)
(Hmm. Aika arkiselta ja rationaaliselta kuulostaa, mutta sellaista se ainakin meillä enimmäkseen onkin. 4.5 vuotta and counting.)
juu, sitähän se suhde on luottamusta ja arjen pyöritystä, enimmäkseen. ollaan kohta pari vuotta oltu yhdessä eikä ainakaan tällä hetkellä ole pienintäkään tarvetta vaihtaa. mulle uskollisuus on ykkönen, en petä enkä halua tulla petetyksi. liikaa näkee homoilla suhteita joissa kumpikin pettää ja ihan luvan kanssa ja sit kuitenkin niistä ulkopuolisista suhteista tulee sit myöhemmin riitaa ja kaikkea. mä saan tarpeeksi seksiä suhteessa joten ei tarvitse miettiä tollasia.
mun arjen ainakin tekee paljon siedettävämmäksi se kun on joku kenen kanssa jakaa ilot ja surut, poikaystävä on mulle samalla se paras ystävä. älkää ajatelko että me nyhjättäis aina vaan kahdestaa himassa, meillä on laaja kaveripiiri joiden kanssa tehdään kaikkea. ihan perusjututkin toimii paremmin kun on kaksi ihmistä tekemässä, vuokrakin on puolta pienempi :)
mun arjen ainakin tekee paljon siedettävämmäksi se kun on joku kenen kanssa jakaa ilot ja surut, poikaystävä on mulle samalla se paras ystävä. älkää ajatelko että me nyhjättäis aina vaan kahdestaa himassa, meillä on laaja kaveripiiri joiden kanssa tehdään kaikkea. ihan perusjututkin toimii paremmin kun on kaksi ihmistä tekemässä, vuokrakin on puolta pienempi :)
Tajusin taannoin uutena vuotena, että olen seurustellut neljä vuotta, enkä voi millään ymmärtää miten aika on mennyt niin nopeasti. Mietin ja muistelin että joo joo, kaikenlaista on tapahtunut ja oon miettinyt että mitä järkeä koko hommassa on, mutta aina lopulta vieläkin musta tuntuu että olen rakastunut enkä haluais olla kenenkään muun kanssa.
Ymmärrän periaatteessa sen tunteen, että joskus saattaa katsella jotakin toista miestä ja aatella että millaista olisi yrittää tuon kanssa, olisiko elämä parempaa jne. Mutta toisaalta on tajuttava, että eniten omaan elämään ja omaan suhteeseen voi vaikuttaa kuitenkin itse.
Minusta on kovin tärkeää, että parisuhteessa molemmat tekevät koko ajan jotain uutta myös omassa elämässään. Silloin ei voi kyllästyä toisen naaman tuijottamiseen, koska elämä kulkee eteenpäin ja sitä voi yhdessä kokea ja jakaa. Minusta on hyvä, jos voi sanoa, että en minä etkä sinä ole samanlainen ihminen kuin neljä vuotta sitten.
Ymmärrän periaatteessa sen tunteen, että joskus saattaa katsella jotakin toista miestä ja aatella että millaista olisi yrittää tuon kanssa, olisiko elämä parempaa jne. Mutta toisaalta on tajuttava, että eniten omaan elämään ja omaan suhteeseen voi vaikuttaa kuitenkin itse.
Minusta on kovin tärkeää, että parisuhteessa molemmat tekevät koko ajan jotain uutta myös omassa elämässään. Silloin ei voi kyllästyä toisen naaman tuijottamiseen, koska elämä kulkee eteenpäin ja sitä voi yhdessä kokea ja jakaa. Minusta on hyvä, jos voi sanoa, että en minä etkä sinä ole samanlainen ihminen kuin neljä vuotta sitten.
Minulla on ongelmaksi (?) muodostunut se että minulla on (olisi) kauhea tarve (osoittaa että pidän toisesta?) halailla/pussailla kultsiani.. sitten aina törmään tosi kivaan mieheen, joka ei voi sietää "pussailua/jatkuvaa halailua" tai jotain .. ; (
Ei siis mitää julkisella paikalla/baarissa, vaan kotona, leffaa katsoessa, kun tulee töistä, aamulla, jos (liian harvoin) on mahdollista kultsin kanssa yhdessä herätä ilman kiirettä..
Minun hirvittävä halipulani on kauheata, pitäisi varmaan mennä kallonkutistajalle ;)
Ei siis mitää julkisella paikalla/baarissa, vaan kotona, leffaa katsoessa, kun tulee töistä, aamulla, jos (liian harvoin) on mahdollista kultsin kanssa yhdessä herätä ilman kiirettä..
Minun hirvittävä halipulani on kauheata, pitäisi varmaan mennä kallonkutistajalle ;)
Joku mies, siksi monilla homoilla on koira tai kissa, koska ne tuovat lohtua hellyydentarpeeseen. Se on joskus aivan liikuttavaa nähdä. Toiset taas keräävät pehmoleluja. Olen huomannut, että minulla on silloin tällöin valtava uteliaisuus leluihin juuri sen takia, mutta minulla on vain 2 pehmolelua.
Itse asiassa.. mulla on iso nalle ;)
Niin on mullakin
Rakkaudesta, luottamuksesta, kumppanin kunnioittamisesta, toveruudesta, intohimosta, huumorista, kommunikaatiosta, yhteisestä ja omasta ajasta, mutta ennen kaikkea
_halusta sitoutua_ toiseen ihmiseen ja
_vastuun ottamisesta_ itsestä ja toisesta,
niistä on toimiva suhde tehty. :)
_halusta sitoutua_ toiseen ihmiseen ja
_vastuun ottamisesta_ itsestä ja toisesta,
niistä on toimiva suhde tehty. :)
Onko kukaan koskaan miettinyt, että lienekö sitoutumishaluisia homoja olemassakaan? Toinen ihminen, kun tuntuu usein olevan esine, ei ihminen.
Älkääkä väittäkö, että näin heteroillakin. Tottakai, mutta siellä sitoutuminen on kuitenkin suhteellisesti enemmän kunniassaan ja hurvitteluvaihe vain osa elämää.
Älkääkä väittäkö, että näin heteroillakin. Tottakai, mutta siellä sitoutuminen on kuitenkin suhteellisesti enemmän kunniassaan ja hurvitteluvaihe vain osa elämää.
Ainakin minulle tärkeintä on se, että ihminen ei ole esine. Päinvastoin, jos minulla olisi kumppani, tärkeintä olisi samanlainen sitoutuminen toiseen kummankin puolelta, samanlaiset perusarvot, taito keskustella ja taito myös kunnioittaa. Kummankin tulee rakastaa toisiansa ja ennen kaikkea pystyä kuuntelemaan. Kumpikaan ei saa dominoida suhteessa (no, s/m-leikit ovat ihan vain hyväksi, jos molemmat pitävät niistä).
Toivon, että vastaisuudessa kuulemme onnellisista miespareista yhä enemmän. Ja miksipäs emme voisi kuulla?
Toivon, että vastaisuudessa kuulemme onnellisista miespareista yhä enemmän. Ja miksipäs emme voisi kuulla?
ping pong kirjoitti: "Älkääkä väittäkö, että näin heteroillakin. Tottakai, mutta siellä sitoutuminen on kuitenkin suhteellisesti enemmän kunniassaan ja hurvitteluvaihe vain osa elämää."
No jaa, miten tuon nyt ottaa.. Noin puolet heteroavioliitoista päättyy eroon, ja lähestulkoon sama osuus heteroista pettää kumppaniaan, olipa sitten avo- tai avioliitossa. Vois kai sanoa, että toisin kuin homoilla niin heteroilla vain sattuu olemaan yhteiskunnallinen normipaine sitoutumiseen, paikoilleen asettumiseen ja perheen perustamiseen. En usko, että keskiverto heteromies kuitenkaan olisi jotenkin sisäsyntyisesti yhtään sen halukkaampi sitoutumaan kuin keskiverto homoveljensä. Heteronaisten kestovalituksenahan on kautta aikain ollut miestensä sitoutumiskammoisuus.
Schlager kirjoitti: "Toivon, että vastaisuudessa kuulemme onnellisista miespareista yhä enemmän. Ja miksipäs emme voisi kuulla?"
Vastaan omalta osaltani toiveeseesi: kuusi ja puoli vuotta onnellista yhteiseloa takana oman Kullan kanssa, tulevaisuuden näkymissä/toiveissa vielä mahdollisimman monta yhteistä vuosikymmentä. Toivottavasti hamaan loppuun saakka. Ihanaa. :)
No jaa, miten tuon nyt ottaa.. Noin puolet heteroavioliitoista päättyy eroon, ja lähestulkoon sama osuus heteroista pettää kumppaniaan, olipa sitten avo- tai avioliitossa. Vois kai sanoa, että toisin kuin homoilla niin heteroilla vain sattuu olemaan yhteiskunnallinen normipaine sitoutumiseen, paikoilleen asettumiseen ja perheen perustamiseen. En usko, että keskiverto heteromies kuitenkaan olisi jotenkin sisäsyntyisesti yhtään sen halukkaampi sitoutumaan kuin keskiverto homoveljensä. Heteronaisten kestovalituksenahan on kautta aikain ollut miestensä sitoutumiskammoisuus.
Schlager kirjoitti: "Toivon, että vastaisuudessa kuulemme onnellisista miespareista yhä enemmän. Ja miksipäs emme voisi kuulla?"
Vastaan omalta osaltani toiveeseesi: kuusi ja puoli vuotta onnellista yhteiseloa takana oman Kullan kanssa, tulevaisuuden näkymissä/toiveissa vielä mahdollisimman monta yhteistä vuosikymmentä. Toivottavasti hamaan loppuun saakka. Ihanaa. :)
mista on toimiva suhde tehty... avoimesta keskusteluyhteydesta, toisen kunnioituksesta ja arvostamisesta. Keskinaisesta kiimasta ja innosta, omasta uhrautumishalusta ja rakkaudesta. Naista ja monista muista asioista on toimiva suhde tehty. Ja viela siita extrasta, josta en kenellekaan kerro;)
Normipaine onkin se mitä ajatuksissani syyksi epäilen. Homoilla kun tuntuu tuo normipaine olevan seksuaalisen vapauden tavoittelu, joka ilmenee myös sitoutumattomuutena.
Vaikka avioeroprosentti olisikin 50, veikkaisin homojen suhteiden päättymisprosentin olevan 80 luokkaa.
Enkä mitenkään tässä mustamaalaa. Mietin vain faktoja. Tottakai on pitkiä suhteita homoillakin, mutta ne näyttäytyvät poikkeuksina. Kun taas pitkät heterosuhteet näyttäytyvät vakiona.
Tosiaan, olen huomaavinani myönteistä kehitystä. Parikymmpisissä homoissa on jo paljon niitä, jotka pitävät vakaata suhdetta arvossa. Tosin pelottavan paljon on yhä "huorausmentaliteettia", myös nuorissa.
Vaikka avioeroprosentti olisikin 50, veikkaisin homojen suhteiden päättymisprosentin olevan 80 luokkaa.
Enkä mitenkään tässä mustamaalaa. Mietin vain faktoja. Tottakai on pitkiä suhteita homoillakin, mutta ne näyttäytyvät poikkeuksina. Kun taas pitkät heterosuhteet näyttäytyvät vakiona.
Tosiaan, olen huomaavinani myönteistä kehitystä. Parikymmpisissä homoissa on jo paljon niitä, jotka pitävät vakaata suhdetta arvossa. Tosin pelottavan paljon on yhä "huorausmentaliteettia", myös nuorissa.
ping pong kirjoitti: "...veikkaisin homojen suhteiden päättymisprosentin olevan 80 luokkaa."
Antaapas tulla jotakin faktaa väitteittesi tueksi.
Juhani
Antaapas tulla jotakin faktaa väitteittesi tueksi.
Juhani
ping pong puhuu yllä faktoista. Ja mihinkähän otokseen perustuvista faktoista?
En ole tilastoihminen, enkä ole tutustunut mihinkään homo- tai heteroliittotilastoihin. Toisin sanoen kaikki mitä kirjoitan alla, edustaa omaa hyvin subjektiivista ja rajoittunutta näkemystäni. Olisikohan näin sattunut käymään myös pingpongilla?
Oma suhteeni liittyy kymppikerhoon keväällä (siis 10v yhteistä taivalta). Sanottakoon myös, että tuo 10v on merkittävä osa aikuisikääni. Käsittääkseni suhteessamme asiat ovat melko lailla kunnossa: ei erityistä kiihkoa, mutta olemme hyviä kavereita, puhumme keskenämme paljon, ja meillä on yhteisiä harrastuksia - teemme siis paljon asioita yhdessä. Lisäksi molemmilla on myös omia harrastuksia ja omia kavereita, eli emme mitenkään vietä kaikkea vapaa-aikaa keskenämme.
Tunnen useita muita pariskuntia, sekä nais- että miespareja, jotka ovat vastaavalla tavalla vakiintuneita ja pitkissä suhteissa. Toisaalta tunnen myös sinkkuhomoja - osa heistä kai hyvinkin aktiivisia seksuaalisesti, toiset elelevät enemmän yksikseen.
Tämän subjektiivisen otokseni perusteella en missään tapauksessa väittäisi, että jokin hatusta vetäisty prosenttiluku kuvaisi tyypillistä homo- tai lesboparisuhteen kulkua.
Miksi muuten parisuhteen pitäisi välttämättä kestää maailman tappiin? Avioliittoa solmittaessa vannotaan ikuista rakkautta, mutta miksi tällaista mallia pitäisi välttämättä noudattaa tai ihannoida ainoana oikeana?
En ole tilastoihminen, enkä ole tutustunut mihinkään homo- tai heteroliittotilastoihin. Toisin sanoen kaikki mitä kirjoitan alla, edustaa omaa hyvin subjektiivista ja rajoittunutta näkemystäni. Olisikohan näin sattunut käymään myös pingpongilla?
Oma suhteeni liittyy kymppikerhoon keväällä (siis 10v yhteistä taivalta). Sanottakoon myös, että tuo 10v on merkittävä osa aikuisikääni. Käsittääkseni suhteessamme asiat ovat melko lailla kunnossa: ei erityistä kiihkoa, mutta olemme hyviä kavereita, puhumme keskenämme paljon, ja meillä on yhteisiä harrastuksia - teemme siis paljon asioita yhdessä. Lisäksi molemmilla on myös omia harrastuksia ja omia kavereita, eli emme mitenkään vietä kaikkea vapaa-aikaa keskenämme.
Tunnen useita muita pariskuntia, sekä nais- että miespareja, jotka ovat vastaavalla tavalla vakiintuneita ja pitkissä suhteissa. Toisaalta tunnen myös sinkkuhomoja - osa heistä kai hyvinkin aktiivisia seksuaalisesti, toiset elelevät enemmän yksikseen.
Tämän subjektiivisen otokseni perusteella en missään tapauksessa väittäisi, että jokin hatusta vetäisty prosenttiluku kuvaisi tyypillistä homo- tai lesboparisuhteen kulkua.
Miksi muuten parisuhteen pitäisi välttämättä kestää maailman tappiin? Avioliittoa solmittaessa vannotaan ikuista rakkautta, mutta miksi tällaista mallia pitäisi välttämättä noudattaa tai ihannoida ainoana oikeana?
Ennen outingiani minulla oli mielenkiintoinen keskustelu parisuhteen olemuksesta kotona. Äitini oli sitä mieltä, että nykypäivänä kenenkään ei pitäisi mennä naimisiin, koska niin pitkälle menevä emotionaalinen ja taloudellinen side kahden ihmisen välillä ei nykyään kerta kaikkiaan voi toimia. Hän epäili sitä paitsi vahvasti, että ihminen olisi ylipäätään tarkoitettu elinikäiseen, monogaamiseen suhteeseen. Ja kun tosiaan katselee näitä avioerotilastoja, niin hänellä taisi olla hyvä pointti.
En tiedä, minä en ole ekspertti parisuhteissa.
En tiedä, minä en ole ekspertti parisuhteissa.
Juhanille ja JL:lle: mistä sitä faktaa saisi?
Tarkoitin tietysti omiin kokemuksiin perustuvia havaintoja. Ne ovat yhtä faktaa, kuin tähän ketjuun kirjoittaneiden kokemukset omasta (tai lähipiirin) pitkästä miessuhteestaan.
Se todellinen fakta, eli tilastotieto, olisikin mielenkiintoista luettavaa.
Kyllä minäkin tunnen tai tiedän muutaman liki ja yli kymmenen vuotta yhdessä olleen homo tai lesboparin. Sitä vasten tunnen tai tiedän vähintään kymmenkertaisen määrän sellaisia samanikäisiä homoja tai lesboja, jotka eivät ole koskaan seurustelleet muutamaa kuukautta pidempään.
Verrattuna tuntemiini tai tietämiini heteroihin ero on selkeä.
Huom! Tämä ei ole tietellinen foorumi, tänne kirjoittaminen on vapaamuotoisempaa. Minusta on turhaa hyökätä ylimielisesti vaatimaan päätä vadille. Miksi ei vain esitä päinvastaista tietoa tai näkökulmaa, jos sellainen kerran on! Vai mitä Juhani V? Jään odottamaan painavia sanojasi.
Tarkoitin tietysti omiin kokemuksiin perustuvia havaintoja. Ne ovat yhtä faktaa, kuin tähän ketjuun kirjoittaneiden kokemukset omasta (tai lähipiirin) pitkästä miessuhteestaan.
Se todellinen fakta, eli tilastotieto, olisikin mielenkiintoista luettavaa.
Kyllä minäkin tunnen tai tiedän muutaman liki ja yli kymmenen vuotta yhdessä olleen homo tai lesboparin. Sitä vasten tunnen tai tiedän vähintään kymmenkertaisen määrän sellaisia samanikäisiä homoja tai lesboja, jotka eivät ole koskaan seurustelleet muutamaa kuukautta pidempään.
Verrattuna tuntemiini tai tietämiini heteroihin ero on selkeä.
Huom! Tämä ei ole tietellinen foorumi, tänne kirjoittaminen on vapaamuotoisempaa. Minusta on turhaa hyökätä ylimielisesti vaatimaan päätä vadille. Miksi ei vain esitä päinvastaista tietoa tai näkökulmaa, jos sellainen kerran on! Vai mitä Juhani V? Jään odottamaan painavia sanojasi.
Huom. kirjoitin yllä "mietin vain faktoja" ja "veikkaisin ..."
Missä kohden siitä sai käsityksen, että jotain tieteellistä totuutta olen jakamassa? Tai edes väittämässä! Kyse on mielipiteestä!
Taitaa luetun ymmärtämisessä olla vikaa. Vai kuinka Juhani, pyydä edes anteeksi! Olet törkeä.
Missä kohden siitä sai käsityksen, että jotain tieteellistä totuutta olen jakamassa? Tai edes väittämässä! Kyse on mielipiteestä!
Taitaa luetun ymmärtämisessä olla vikaa. Vai kuinka Juhani, pyydä edes anteeksi! Olet törkeä.
Ihanaa, kun tällaisessa kysymyksessä voi ajatella tuota Toista. Vai onko hän toinen; olemme myös niin Yksi.
Haluan olla uskollinen - lähden omasta itsestäni tällä kohdin. En halua sitoa häntä väärin (esim. alistamalla), vaan hänellä on saatava olla vapaa tahto ja hän on itsenäinen ihminen (tämä on ollut kaikkein vaikeinta!).
Yritän nähdä toisen parhaan aidosti ja arjessa toteuttaa sitä niin, että hänellä on iloa. Samalla en käytä tätäkään valtavälineenä. Mikä luottamus voikaan syntyä!
Kaikessa, juhlassa ja arjessa, on mukana tuo toinen taso, joka saa minut tuntemaan valtavaa riemua hänen olemassaolostaan ja olemuksestaan sen kaikkine vivahteineen. Ajatella, että hänen kaltaisensa tosiaan on olemassa ja olen häneen voinut tutustua.
Tahtomme kohtaavat!
9 vuotta
Haluan olla uskollinen - lähden omasta itsestäni tällä kohdin. En halua sitoa häntä väärin (esim. alistamalla), vaan hänellä on saatava olla vapaa tahto ja hän on itsenäinen ihminen (tämä on ollut kaikkein vaikeinta!).
Yritän nähdä toisen parhaan aidosti ja arjessa toteuttaa sitä niin, että hänellä on iloa. Samalla en käytä tätäkään valtavälineenä. Mikä luottamus voikaan syntyä!
Kaikessa, juhlassa ja arjessa, on mukana tuo toinen taso, joka saa minut tuntemaan valtavaa riemua hänen olemassaolostaan ja olemuksestaan sen kaikkine vivahteineen. Ajatella, että hänen kaltaisensa tosiaan on olemassa ja olen häneen voinut tutustua.
Tahtomme kohtaavat!
9 vuotta
jee jee ja tämä onkin ollut sitten liitossa ihan kummallisuuteen asti eli 19 vuotta tulee keväällä täyteen.....että....
Ja me taidamme ollakin sitten IHAN kummallisia, kun viime juhannuksena tuli 31 vuotta täyteen yhdessä elämistä. Virallisesti naimisissa (rekisteröidyssä parisuhteessa) olemme olleet kohta kolme vuotta.
Ehkä toimiva suhde on tehty yhteisistä kokemuksista, hyvistä ja huonoista.
Juhani
Ehkä toimiva suhde on tehty yhteisistä kokemuksista, hyvistä ja huonoista.
Juhani
Ikää 29, ja oman kullan kanssa viimeiset 8 vuotta. Niistä rekisteröidyssä parisuhteessa vajaa 3 vuotta.
Mä oon ollu jo koht 18 vuotta yhdessä saman hlön kaa. Me ollaan aviossa jne.
En usko, et parisuhteen onnistumiselle olis mitään sen tärkeempää ku samankaltainen maailmankuva ja syvä luottamus toiseen. Alkuvuosien kiihkee seksuaalinen lataus on muuttunu aikojen saatossa kovastikin, eikä meil tällä hetkellä juurikaan oo fyysistä seksiä keskenämme. Tiedän kuitenki varmasti sen, et vaikka kumpi tahansa meistä harrastais/harrastaa seksiä muiden kaa, siitä ei tuu koetinkivee meidän jatkuvalle yhteiselolle.
Tärkeetä on antaa toiselle tilaa ja tehdä jokapäiväsissä asioissa jatkuvasti kompromisseja. Siitä saa kiksejä ku näkee et toinen voi hyvin, niinhä se metsä vastaa ku siihen huutaa.
Kuulin muuten joskus hyvän vertauksen: ei elohopea nyrkissä pysy...
En usko, et parisuhteen onnistumiselle olis mitään sen tärkeempää ku samankaltainen maailmankuva ja syvä luottamus toiseen. Alkuvuosien kiihkee seksuaalinen lataus on muuttunu aikojen saatossa kovastikin, eikä meil tällä hetkellä juurikaan oo fyysistä seksiä keskenämme. Tiedän kuitenki varmasti sen, et vaikka kumpi tahansa meistä harrastais/harrastaa seksiä muiden kaa, siitä ei tuu koetinkivee meidän jatkuvalle yhteiselolle.
Tärkeetä on antaa toiselle tilaa ja tehdä jokapäiväsissä asioissa jatkuvasti kompromisseja. Siitä saa kiksejä ku näkee et toinen voi hyvin, niinhä se metsä vastaa ku siihen huutaa.
Kuulin muuten joskus hyvän vertauksen: ei elohopea nyrkissä pysy...
6 vuotta edellisen kanssa ulkomailla ja nyt kohta 3 vuotta nykyisen kanssa (ulkomaalainen täällä Suomessa... Mikähän muakin vaivaa, ettei suomalaiset tunnu kelpaavan...). Meinataan virallistaa kesällä, kun kummatkin on yhtä persaukisia jotta avioehtoakaan ei tartte tehdä. Kun toinen kuolee, toinen perii velat ;-D
Jaaha eli tästä nyt perinteinen "kuka on seukannut pisimpään" -kilpailu. Eli pitkä seurustelu = olen ylempänä muita. Hulppein esimerkki em. asenteesta oli kerran kaverilla, joka teilasi suoralta kädeltä kaikki mielipiteeni parisuhdeasioista, kun oli seurustellut pidempään ja uskoi näin hallussaan olevan äärimmäinen, tyhjentävä tieto asiasta.
Toimiva suhde syntyy mun(kin) mielestä fyysisen sun muun kemian lisäksi kuuntelemisesta, huomioon ottamisesta, kunnioittamisesta, kompromisseista, puhumisesta ja pussaamisesta (vielä ekan kuukauden jälkeenkin).
Toimiva suhde syntyy mun(kin) mielestä fyysisen sun muun kemian lisäksi kuuntelemisesta, huomioon ottamisesta, kunnioittamisesta, kompromisseista, puhumisesta ja pussaamisesta (vielä ekan kuukauden jälkeenkin).
Hyvä Bog, luojan kiitos joku muu huomasi saman.
Täällä on pidemän aikaa ollut olemassa pieni kilpailu: "Kuka on paras homo?"
Eikä pelkästään tässä osiossa.
Itse olen sitä mieltä että ihmiset muutuvat ja kasvavat ajan myötä, siinä samassa myös suhde. Kommunikointi on avain sana, ainakin meillä.
Täällä on pidemän aikaa ollut olemassa pieni kilpailu: "Kuka on paras homo?"
Eikä pelkästään tässä osiossa.
Itse olen sitä mieltä että ihmiset muutuvat ja kasvavat ajan myötä, siinä samassa myös suhde. Kommunikointi on avain sana, ainakin meillä.
Hei!
Kuka on ihan oikeasti kirjoittanut täällä kilpailevansa suhteen keston pituudella ja varsinkaan esittävänsä sen perusteella kuuluvansa parempaan kastiin. Tosiasia on, että minun suhteeni on kestänyt 9 vuotta! Tiedän myös itse parin, jolla se on kestänyt jo yli 20 vuotta!
On myös huomattava keskustelun aloittelijan viestissään ilmoittama ajatus. Siis huomatkaa... suhteet voivat kestää kauemminkin.
Kuka on ihan oikeasti kirjoittanut täällä kilpailevansa suhteen keston pituudella ja varsinkaan esittävänsä sen perusteella kuuluvansa parempaan kastiin. Tosiasia on, että minun suhteeni on kestänyt 9 vuotta! Tiedän myös itse parin, jolla se on kestänyt jo yli 20 vuotta!
On myös huomattava keskustelun aloittelijan viestissään ilmoittama ajatus. Siis huomatkaa... suhteet voivat kestää kauemminkin.
Bög kirjoitti: "Jaaha eli tästä nyt perinteinen "kuka on seukannut pisimpään" -kilpailu. "
Mietin, miksi tällainen kommentti piti esittää.
Arveluni on, että kun kertoo julkisesti pitkäkestoisesta, samaa sukupuolta olevien liitosta, rikkoo homopiirien ikiaikaisen mantran "Homosuhteet eivät koskaan kestä pitkään". Tuolla mantralla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, mutta niin ilmeisesti on pakko edelleen sanoa. Muuten tulee moitteita.
Juhani
Mietin, miksi tällainen kommentti piti esittää.
Arveluni on, että kun kertoo julkisesti pitkäkestoisesta, samaa sukupuolta olevien liitosta, rikkoo homopiirien ikiaikaisen mantran "Homosuhteet eivät koskaan kestä pitkään". Tuolla mantralla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, mutta niin ilmeisesti on pakko edelleen sanoa. Muuten tulee moitteita.
Juhani
Keskustelua näyttää riittävän...
Minä ja puoliskoni kihlauduimme ikään kuin "virallisesti" eilen kahdella hopeasormuksella ja Cava-pullolla...
Virallistaminen edessä kesän korvalla, joten pitäkää peukkuja!
Petri
Minä ja puoliskoni kihlauduimme ikään kuin "virallisesti" eilen kahdella hopeasormuksella ja Cava-pullolla...
Virallistaminen edessä kesän korvalla, joten pitäkää peukkuja!
Petri
Joo, kyllä siitä rekkaamisestakin puhuttiin, eikä minulla mitään sitä vastaan ole. Suhde vaan ei kestänyt, mutta miltei 3 vuotta kuitenkin. Olen siis ihan valmis asettumaan aloilleni eikä rakkaudella ole rajoja. Omaa miestään rakastaa tottakai, eikö niin? Minulle ei ainakaan ole muuta tapaa toimia.
Juhani V kirjoittaa:
" Arveluni on, että kun kertoo julkisesti pitkäkestoisesta, samaa sukupuolta olevien liitosta, rikkoo homopiirien ikiaikaisen mantran "Homosuhteet eivät koskaan kestä pitkään"."
Edelleen itseäsi mukaellen: Mikä ihmeen "ikiaikainen mantra" tämä on, annapa tulla todisteita.
" Arveluni on, että kun kertoo julkisesti pitkäkestoisesta, samaa sukupuolta olevien liitosta, rikkoo homopiirien ikiaikaisen mantran "Homosuhteet eivät koskaan kestä pitkään"."
Edelleen itseäsi mukaellen: Mikä ihmeen "ikiaikainen mantra" tämä on, annapa tulla todisteita.
Siispä todistelua.
Toistan jo aikaisemmin kertomaani.
Aikanaan Psyke ry:n (Setan edeltäjä) kellarissa sijaitsevalle klubille tultuani nuori nainen esitteli paikan ihmisiä tyyliin: "Kaikki naivat täällä kaikkia ja homosuhteet eivät koskaan kestä pitkään". Tuosta on kulunut kymmeniä vuosia.
Monia vuosia myöhemmin homomies kysyi että olenko vapaa vai varattu. Kerroin olevani parisuhteessa jo N:ttä vuotta. Luku N oli tuolloin 10 ja 20 välillä. Hän vastasi oitis: "I am very sorry!"
Tätä mantraa olen kuullut piireissä niin kauan kuin olen niissä liikkunut. Sitä eivät koskaan lausu parisuhteessa elävät vaan nimenomaan sinkut.
Voisi tätä pohtia syvällisemminkin. Ehkä tuolla mantralla sinkut myöntävät siltikin olevansa pariutuneisiin nähden jostakin syystä heikommilla taikka huonompia. Se on sinällään tarpeetonta vertailua. Katson asenteen olevan suoraan kopiota heteromaailmasta. Yksi hyvä esimerkki on komediasarja Frasier (tänään tv 1 klo 22:05). Siinä päähenkilö on parisuhteiden ikuinen luuseri. Hänen kompuroinneilleen on jo vuosikaudet naurettu. Samalla tietenkin nauretaan itselle ja omille epäonnistumisille samoissa asiossa.
Juhani
Toistan jo aikaisemmin kertomaani.
Aikanaan Psyke ry:n (Setan edeltäjä) kellarissa sijaitsevalle klubille tultuani nuori nainen esitteli paikan ihmisiä tyyliin: "Kaikki naivat täällä kaikkia ja homosuhteet eivät koskaan kestä pitkään". Tuosta on kulunut kymmeniä vuosia.
Monia vuosia myöhemmin homomies kysyi että olenko vapaa vai varattu. Kerroin olevani parisuhteessa jo N:ttä vuotta. Luku N oli tuolloin 10 ja 20 välillä. Hän vastasi oitis: "I am very sorry!"
Tätä mantraa olen kuullut piireissä niin kauan kuin olen niissä liikkunut. Sitä eivät koskaan lausu parisuhteessa elävät vaan nimenomaan sinkut.
Voisi tätä pohtia syvällisemminkin. Ehkä tuolla mantralla sinkut myöntävät siltikin olevansa pariutuneisiin nähden jostakin syystä heikommilla taikka huonompia. Se on sinällään tarpeetonta vertailua. Katson asenteen olevan suoraan kopiota heteromaailmasta. Yksi hyvä esimerkki on komediasarja Frasier (tänään tv 1 klo 22:05). Siinä päähenkilö on parisuhteiden ikuinen luuseri. Hänen kompuroinneilleen on jo vuosikaudet naurettu. Samalla tietenkin nauretaan itselle ja omille epäonnistumisille samoissa asiossa.
Juhani
Noh guys! Eipäs tehdä tästä kiistaa. Ainakin minä olen kuullut parisuhteen dissausta myös heterosinkkunaisten suusta. Mutta ei ne sitä mieltä olleet oikeasti.
Pistäähän se harmittamaan, jos joku baareilla puhuu hyvästä pitkästä suhteestaan ja itse on vaikka juuri eronnut tai muuten yksinäinen. Sitä voi sitten siinä sanoa, että ei se suhde ole onni&autuus ja että sinnkunakin voi olla ihan ok. Kuka haluaa kesken baari-illan tilittää, että on yksinäinen sinkku, joka kaipaa miestä rinnalleen. Epätoivo ei ole toivottu vieras. Tottakai sitä selitetään asiat parhaiten, etenkin muukalaisille.
Pistäähän se harmittamaan, jos joku baareilla puhuu hyvästä pitkästä suhteestaan ja itse on vaikka juuri eronnut tai muuten yksinäinen. Sitä voi sitten siinä sanoa, että ei se suhde ole onni&autuus ja että sinnkunakin voi olla ihan ok. Kuka haluaa kesken baari-illan tilittää, että on yksinäinen sinkku, joka kaipaa miestä rinnalleen. Epätoivo ei ole toivottu vieras. Tottakai sitä selitetään asiat parhaiten, etenkin muukalaisille.
Hej!
Jokainen suhde on omanlaisensa, koska kaikki olemme omanlaisiamme. Onkin kummallista ryhtyä yleistämään! Eikö tämän takia juuri jouduta ristiriitoihin???
Koko vertailu-keskustelu on aivan järjetöntä, koska emme voi vertailla keskenään vertailukelpottomia suhteita. Jos joku aidosti uskoo luvun esim. 20 (yhdessäolovuotta) tuovan itsessään jotain lisäarvoa suhteelle, niin palvokoon muotoja. Itse keskityn sisältöön. Toki pääsääntöisesti pitkä suhde tuo jatkuvasti lisää kokemuksia ja syventää suhdetta, mutta ei se mikään yhtäläinen asia ole kaikilla eikä edes taattu asia syventymisen osalta.
Jokainen suhde on omanlaisensa, koska kaikki olemme omanlaisiamme. Onkin kummallista ryhtyä yleistämään! Eikö tämän takia juuri jouduta ristiriitoihin???
Koko vertailu-keskustelu on aivan järjetöntä, koska emme voi vertailla keskenään vertailukelpottomia suhteita. Jos joku aidosti uskoo luvun esim. 20 (yhdessäolovuotta) tuovan itsessään jotain lisäarvoa suhteelle, niin palvokoon muotoja. Itse keskityn sisältöön. Toki pääsääntöisesti pitkä suhde tuo jatkuvasti lisää kokemuksia ja syventää suhdetta, mutta ei se mikään yhtäläinen asia ole kaikilla eikä edes taattu asia syventymisen osalta.
Petri!
Onnitteluni teille molemmille kihlautumisen johdosta!
Onnitteluni teille molemmille kihlautumisen johdosta!
Kiitti Martin!
Vaikka tässä onkin jo "de facto" oltu kimpassa jo kohta kolme vuotta (keskinäiset vakuutukset, yhteinen asunnon vuokrasopimus, koira etc.), se oli silti emotiomaalisesti aika iso juttu.
Vaikka tässä onkin jo "de facto" oltu kimpassa jo kohta kolme vuotta (keskinäiset vakuutukset, yhteinen asunnon vuokrasopimus, koira etc.), se oli silti emotiomaalisesti aika iso juttu.
Pete....huokaus....en ihan ymmärrä. Truly.
Hej!
Kuinka hienoa ottaa esille emotionaalinen osuus elämässämme. Usein kuulee sanottavan, että "tunteet häiritsevät". Järjen palvontamme on saanut syrjiviä muotoja persoonamme osalta. Millään JÄRKI-syillä ei tarvitse puolustella tunteidensa olemassaoloa.
Kuinka hienoa ottaa esille emotionaalinen osuus elämässämme. Usein kuulee sanottavan, että "tunteet häiritsevät". Järjen palvontamme on saanut syrjiviä muotoja persoonamme osalta. Millään JÄRKI-syillä ei tarvitse puolustella tunteidensa olemassaoloa.
Itse olen löytänyt toimivan suhteen joka toimii kaikilla osa-alueilla.
Kumpikin haluaa läheisyyttä, turvaa ja harrastuksetkin sopivat 100 % -sesti yhteen.
Välillämme tuntuu olevan kuin jonkinlainen psyykkinen yhteys, koska tuntuu aina että ajattelemme samalla tavalla.
Mieheni on ihminen, jonka edestä tekisin mitä tahansa.
Tätä kaikkea on toimiva suhde minun mielestäni. Erityisesti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itsestänikin tuntuu koko ajan että elän vuosisadan rakkaustarinaa..
Kumpikin haluaa läheisyyttä, turvaa ja harrastuksetkin sopivat 100 % -sesti yhteen.
Välillämme tuntuu olevan kuin jonkinlainen psyykkinen yhteys, koska tuntuu aina että ajattelemme samalla tavalla.
Mieheni on ihminen, jonka edestä tekisin mitä tahansa.
Tätä kaikkea on toimiva suhde minun mielestäni. Erityisesti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itsestänikin tuntuu koko ajan että elän vuosisadan rakkaustarinaa..
eiköhän se toimiva suhde perustu , molemminpuoliseen luottamukseen , avoimmuuteen , rehellisyyteen ja rakkauteen.
Mikä ihme siinä on, että erotellaan homojen ja heteroiden
kykyä elää yhdessä? Itse olin suhteessa 7 vuotta, mikä
sitten kariutui monestakin syystä. Kaksi tuttavapariani
ovat olleet yhdessä jo 20 ja 25 vuotta. Nyttemmin toiset
jo eläköityneinä yhtä rakastuneen tuntuisia ja kumpikaan
ei voisi kuvitella suhteeseen ulkopuolista.
Mutta kaikkiin mahtuu myös niitä, joille vain "miun
oma napa on tärkeä". On sitten homo tai hetero.
Tai sitten merkillinen näyttämisen halu.
Itselleni kävi niin, että kun monen vuoden jälkeen tunsin
olevani valmis uuteen suhteeseen, niin melkein alkajaisiksi
uusi kaverini esitteli minulle entisen suhteensa. Lähde
siinä sitten mitään enää rakentamaan.
Summa summarum, ihmiset ovat ihmisiä ja käyttäytyvät
kuin ihmiset, pitävätpä sitten mistä tahansa.
kykyä elää yhdessä? Itse olin suhteessa 7 vuotta, mikä
sitten kariutui monestakin syystä. Kaksi tuttavapariani
ovat olleet yhdessä jo 20 ja 25 vuotta. Nyttemmin toiset
jo eläköityneinä yhtä rakastuneen tuntuisia ja kumpikaan
ei voisi kuvitella suhteeseen ulkopuolista.
Mutta kaikkiin mahtuu myös niitä, joille vain "miun
oma napa on tärkeä". On sitten homo tai hetero.
Tai sitten merkillinen näyttämisen halu.
Itselleni kävi niin, että kun monen vuoden jälkeen tunsin
olevani valmis uuteen suhteeseen, niin melkein alkajaisiksi
uusi kaverini esitteli minulle entisen suhteensa. Lähde
siinä sitten mitään enää rakentamaan.
Summa summarum, ihmiset ovat ihmisiä ja käyttäytyvät
kuin ihmiset, pitävätpä sitten mistä tahansa.
Oon huomannu että suhde päättyy tasan siinä paikassa kun "puheenaiheet loppuu". Eli siis monet polttaa suhteensa alkuvaiheessa silleen että sitten ei oo enää mitään puhuttavaa... Mulla on monta suhdetta kariutunu tällaseen. Sen oikean tietää löytäneensä sitten kun puhuminen ei yksinkertasesti lopu kesken (: Niinku mulla nykysen kultin kanssa. Huumori kukkii ja puheenaiheet ei todellakaan lopu. Ollaan oltu jo vuodenpäivät yhdessä... Oon huomannu että uuteen kultaan kyllästyminen tulee helposti siinä parin - neljän kuukauden seurustelun jälkeen. Jos tämän vaiheen pääsee kunnialla yli niin sillon voi olla hyvinkin pitkä suhde edessä.
Nykysen kultin kanssa muistan että oli samanlainen vaihe (: Ei voinu vähempää kiinnostaa mitä hän sanoi ja monet piirteet alkoi ärsyttämään. Nykysin vuosi tuon vaiheen jälkeen en vois enempää rakastaa niitä piirteitä (: Jokanen niistä on upeita piirteitä... Se vaihe piti vain kestää. Ei se kauan kestäny, mutta olisi voinu olla kuolinisku suhteelle siinä vaiheessa. Sillon tosin keskityin töihin niin paljon että se "vaihe" meni pikkuhiljaa ohi ja tämän jälkeen alkoi kultikin taas kiinnostaa (:
Kyllä sitä heikkoa ihmistä koetellaan ... Mutta palkinto on kanssa sen arvoinen jos "testauksen" pääsee kunnialla läpi (:
Nykysen kultin kanssa muistan että oli samanlainen vaihe (: Ei voinu vähempää kiinnostaa mitä hän sanoi ja monet piirteet alkoi ärsyttämään. Nykysin vuosi tuon vaiheen jälkeen en vois enempää rakastaa niitä piirteitä (: Jokanen niistä on upeita piirteitä... Se vaihe piti vain kestää. Ei se kauan kestäny, mutta olisi voinu olla kuolinisku suhteelle siinä vaiheessa. Sillon tosin keskityin töihin niin paljon että se "vaihe" meni pikkuhiljaa ohi ja tämän jälkeen alkoi kultikin taas kiinnostaa (:
Kyllä sitä heikkoa ihmistä koetellaan ... Mutta palkinto on kanssa sen arvoinen jos "testauksen" pääsee kunnialla läpi (: