Syylistämisen mestarit

Olen tässä jo monen vuoden aikana miettinyt ihan itsekseni kuinka kauan sitä jaksetaan vatvoa ja valittaa juutalaisten karmeeta kohtaloa toisen maailmansodan aikana.
Ennen kuin te läikytätte Kosmopolitanit drinkki laseistanne näppäimmistölle, lukekaa lopuun kirjoitukseni.

Vaikkakin aihe ei ole niin Homo-teemainen mutta uskokaa tai älkää tässäkin tapauksessa “Kaikki tiet vievät Romaan”.

Tarkoituksenai ei ole kuin kysäistä tiedän mielpidettä asiaan ja missään nimessä ei vähätellä asiaa taikka kieltää että näin on joskus käynnyt (kuten osa uusi natseista väittävätkin).

Toisen maailmansodan juutalaisvainot olivat hirveä asia mutta minua on ainakin pikku hiljaa alkanut kyllästyttämään tämä loputon asiasta muistuttaminen. Ei mene vuottakaan ettei joku filmaa teemasta leffaa, tv-sarjaa taikka dokkaria. Tai sitten paljastetaan joku muistomerkki/patsas, puhumattakaan joku seminaari asian tiimoilta.
Riittää jo!
Minusta juutalaiset käyttävät juttua kalastaakseen itselleen maailman myötätuntoa loputtomiin vaikka esim Israelin toimet ovat kaikkea muuta kuin hyväksyttäviä taikka myötätuntoja herättäviä. No joo, tiedän että esim Suomen uskovaiset hyväksyvät nyt ihan mitä tahansa mitä juutalaiset tekevät Israelissa.

Miksi esim Stalinin hirmuteot eivät koskaan päässeet samaan „parrasvaloon“ kuten Hitlerin?
Vaikka molempien veritekojen urhi luvut liikkuvat miljoonissa.
Ovat nämä uhrit saaneet patsaan, muistomerkin taikka heidän tarinasta kertovan elokuvan?

Kuinka on unohdettu esim Chilessä tapatuneet kansanmurhat? Ainakin yksi hyvä elokuva sentään tuli 80-luvulla nimeltä Missing, pääosissa oli Sissy Spacek ja Jack Lemmon.
Mutta onneksi on tulossa tämä yksi oikeudenkäynti jossa toivottavasti Pinocet saa tuomion vaikka elinpäiviä ei taida riittää edes yhteen päivään vankilassa istumiseen.

Ruandan kansanmurha oli järkyttävä josta tuli juuri elokuva mutta en usko että siitä tulee meille pysyvää muistutusta, kuinka karmea verilöyly maassa käyntiin 10 vuotta sitten.

Entäpä Cambodiassa monta vuotta hallinnut Pol Pot?

Ent. Jugoslaaviassa on koettu käsittämättömiä julmuuksia ja kokonaisia kyliä lahdattiin, aivan meidän rakkaan Euroopan “takapihalla”.
Mutta heikosti on sitä markkinoitu meille muistuttamaan nykypäivänäkin tapahtuvasta kansanmurhista tai yhden kansakunnan kohtalosta.

Milloin on muiden vuoro päästä yhtä tehokkaan markkinakoneiston pyöritettäväksi kuten Juutalaiset ovat onnistuneet? (Tosin he omistavat suurimmaksi osaksi viideteollisuuden johtopaikoista...)

Asiakkaista ei ole pulaa...ja julmuudet jatkuvat. Annettaisiin muiden päästä välillä valokeilaan, vaikka sorretujen homojen. Joita tapetaan taikka heitetään vankiloihin tälläkin hetkellä, ainoastaan seksuaalisen suuntautumisen takia.

En tiedä oletko ikinä käynyt katsomassa keskitysleireillä, millaista siellä on ollut? Tai vanhoissa itäeurooppalaisissa juutalaiskortteleissa? Kyllä on ihan riittävän karseaa tajutakseen, että juutalaisvainoissa ei ollut kyse leikistä ja että asiasta on syytä puhua nyt ja tulevaisuudessa, ettei asia unohdu.

Auschwitzin keskitysleirillä kerrotaan myös muista kuin juutalaisista. Siellä näytettiin eri tunnukset, joita eri ihmisryhmillä oli. Homoilla oli omansa, romaneilla omansa, olisiko slaaveilla ja vammaisilla ollut omansa. Puolalainen älymystö oli oma vainottu ryhmänsä ja juutalaiset olivat vain yksi, mutta suurin yksittäinen ryhmä muiden tuhottavien joukossa. Leirillä vieraileville tulee kyllä selväksi, että leiri ei ollut vain juutalaisille.

Mutta on muitakin. Budapestissä on sellainen museo kuin "House of terror." Käykää ihmeessä siellä jos liikutte Budapestissä. Se on talo, jossa on harjoitettu terroria Unkarissa unkarilaisia kohtaan, mutta samalla se on eräänlainen kunnianosoitus muunmaalaisillekin eri diktatuurien uhreille. Talossa on kronologisesti erikseen natsivallan ja kommunistivallan osastot. Sosialismin rikokset tulevat siellä hyvin tutuiksi kidutuskammioineen. Stalinia ei muistella hyvällä.

Itse olen matkustellut paljon itäisessä Euroopassa ja siellä muistellaan kyllä enemmän sosialismin rikoksia kuin juutalaisia. Toisaalta natsejakaan ei, varsinkaan Puolassa, muistella lämmöllä.

Mutta olet kyllä osittain oikeassa. Minustakin voisi huomiota kiinnittää enemmän siihen, että maailmassa on miljoonia ja taas miljoonia ei-juutalaisia vainojen ja hirmutekojen uhreja joten eivät juutalaiset nyt missään erikoisasemassa mielestäni ole. Itsehän kuulumme seksuaalivähemmistöön ja olemme taatusti historian saatossa yhtä halveksittu ja vihattu vähemmistö.

Voisiko olla niin raadollista että juutalaisten karmea kohtalo on "myyvempää" viihdeteollisuudessa? Siksi siitä tehdään niin paljon elokuvia ja kirjoja. Mutta muistomerkkien suhteen en kyllä menisi takuuseen. Varsinkin Itä-Euroopassa pestään koko ajan sosialismin rikosten jälkipyykkiä. Nyt siitä alkaa olla kulunut sopiva aika.

Toivottavasti sait jotain tolkkua tästä kirjoituksesta.

En ole käynnyt katsomassa vanhoja keskitysleirejä jos matkan varelle osuu, niin mikä ettei.
Ymmärrän hyvin ettei kysymys ollut leikistä, ei toden totta ja asioista on syytä puhua.
Mutta minua närästää se että joka kerta kun puhutaan natisen hirmutöistä, valokeilassa ei paistattele kuin yksi kansanväestö, juutalaiset.
Olette varman huomannut sen mediassa, viimeksi tuli riita kun paljastettiin muistomerkki toisenmaailman sodan uhreille niin puheenvuoron eivät saaneet kuin juutalaiset jotka myös "omivat" merkein ja tilaisuuden kokonaan itselleen. Aivan kun muita uhreja ei olisi ollutkaan.
He olivat ja ovat tärkein "uhri" tässä vainotussa maailmassa, nyt ja ikuisesti.
Minulle on tullut vaan sellainen olo että tätä käytetään turhan usein "suojakilpenä", anntetaan muillekkin "uhreille" huomiota ja myötätuntoa.
Toisen maailmasodan jälkeen on mennyt jo niin monta vuotta ja rikoksia ihmiskuntaa kohtaan sen kun jatkuvat, käänetään katse välillä nykypäivään. Ei tarvitse aina odottaa noin 15 vuotta ennen kuin asiasta "kehdataan" puhua tai nostaa asia julkisuuteen, me olemme eläimiä eikä se miksikään muutu.
Juutalaisvainot ovat myyvempi juttu kuin Ruanda, Cambodia ja sen uhrin "jälkeläiset" ovat vallankahvassa (hyvin vahvasti tällä hetkellä, viihdeteollisuus), sieltä on helppo muistuttaa maailmaa.

Nahdakseni nuo aloituskommentissa mainitut hirveydet ovat kylla jokainen paasseet "parrasvaloihin".
Esim. Kommunismin musta kirja, Kamputsea; Killing Fields, ja uunituore elokuva Ruandasta pyorii juuri nyt elokuvateattereissa. Homojen kohtaloista, joita tassa kai peraankuulutetaan, on tehty useita kirjoja ja elokuvia.
Senkun etsit ja luet!

Kun keskitysleirien elossa selvinneet vangit 1945 vapautettiin, eri ihmisryhmat saivat osakseen erilaista kohtelua. Homoseksuaalisuus oli rikos monessa maassa (melkein kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi Ranskassa...), samoin romanien elamantapa ja kulttuuri.
Stalinin Neuvostoliitossa keskityslerivankeja epailtiin yhteistyosta vihollisen kanssa, ja nain taisi tapahtua samantien myos sosialistisiksi muuttuvissa puna-armeijan miehittamissa maissa, ainakin Unkarissa ja syntyvassa DDR:ssa.
Puolassa karkotettiin joukko juutalaisia omin voimin pian sodan jalkeen, jo 40-luvun lopulla.

Yli kuuden miljoonan juutalaisen tappaminen toisen maailmansodan aikana ei kylla ole asia, josta ei "enaa" pitaisi puhua.

Ehka keskitysleirien vangeista ja uhreista pitaisikin puhua edelleen enemman - samalla sitten juutalaisten ohella muistakin uhreista.

Juutalaisten ja homojen/lesbojen tilanteessa oli se ero, että homot saattoivat selvitä hengissä ja jopa osallistua vainoihin Wehrmachtin tai jopa SS:n riveissä. Vuoden 1935 rotulait määrittivät juutalaiset, 1. ja 2. asteen Mischlingit ja näiden asteiden toteaminen onnistui dokumentoituja sukujuuria tutkimalla. Sen sijaan homojen tunnistamien ei ollut niin yksinkertaista ja kun käytännössä lähes koko ikäluokka joutui Hitler-jugendiin, vähemmän BDM:aan, homoja ja lesboja oli myös univormuissa.

Vastikään ilmestyi artikkelikokoelma, jossa on myös muutamia homoja koskevia tekstejä: D. Herzog: Sexuality in German Fascism (2005). Arkistoja on valitettavasti tuhottu/tuhoutunut paljon, joten kuva tästä ajasta jää pakostakin puutteelliseksi.

Se, että nimenomaan holocaust on niin paljon pinnalla Euroopassa, johtuu varmaan siitä että se nyt on kuitenkin lähimpänä omaa napaa. Vaikka tässä nyt kuinka yritettäisiin väkisin maailmaa syleillä, niin esimerkiksi Afrikan historia ja siitä kumpuavat yhteiskunnalliset / poliittiset ilmiöt / vaikutteet eivät vain ole niin lähellä kuin WW2 ja sen seuraamukset Euroopassa.

Siitä voi sitten olla montaa mieltä, ratsastavatko juutalaiset edelleen holocaustin mainingeilla ja milloin syyllistäminen loppuu. Minä olen sitä mieltä, että kuuden miljoonan ihmisen lahtaaminen ei saa ihan heti unohtuakaan. Ikävä kyllä Israelilla on ollut vaikeuksia erottaa historiaa ja nykyisyyttä toisistaan. Jos eurooppalainen valtio (etenkin Saksa) kritisoi mitään Israelin toimia, niin se on automaattisesti antisemitismiä.

Muuten: kaikki WW2:sen tai natsipuolueen teemalla ratsastavat filmit viime vuodelta taitavat tulla Saksasta eikä Hollywoodista. Täällä on asian työstäminen edelleen kesken... toisin kuin Itävallassa, missä sitä ei ole edes aloitettu.

Niinpä, juutalaiset ovat saaneet äänensä kuuluville. Hollywood on pitänyt huolen siitä, etti yksikään ole jäänyt tästä paitsi...

Stalin lahtasi 1900-luvulla kaikkiaan noin 20 miljoonaa neuvostokansalaista ja luulisi asian sen verran kiinnostavan elokuvateollisuutta, että siitä tehtäisiin enemmän leffoja... no toivoa sopii että venäläiset joskus saisivat aikaiseksi jotain jenkkien tapaista elokuvateollisuutta...

"Mutta minua närästää se että joka kerta kun puhutaan natisen hirmutöistä, valokeilassa ei paistattele kuin yksi kansanväestö, juutalaiset."

Homoseksuaaleille keskitysleirissä natsivallan päättyminen tarkoitti sitä että keskitysleirin salkoon vetäistiin erinäköinen lippu kuin ennen, eikä mikään homoseksuaalien vainoamiseen syyllistynyt valtio halua tätä tunnustaa. Heräisi nimittäin se ikävä kysymys jonka Baader-Meinhof ryhmä esitti aikoinaan eli miten nykyinen hallinto eroaisi natseista.

Jep. Nain erityisesti syntyvassa ns. "Ita-Euroopassa" (NL ja sen "ystavavaltiot"),
and in the land of hope and glory.

Rokkihomo kirjoitti: "...and in the land of hope and glory."

Ei kai sentään Isossa-Britanniassa asiat niin huonosti ole, ainakaan enää.

Tuon Brittiläisen imperiumin ihanuutta julistavan Elgarin hymnin "Land of Hope and Glory" sanat muuten kirjoitti satakunta vuotta sitten Canterburyn arkkipiispan poika Arthur Christopher Benson, joka tunnettiin yleisesti homoksi.

Moi,

"kuinka kauan sitä jaksetaan vatvoa ja valittaa juutalaisten karmeeta kohtaloa toisen maailmansodan aikana."

Juutalaiskysymyksestä tekee mielestäni mielenkiintoisen se, että juutalaisia päädyttiin lahtaamaan yhteiskunnassa (-kunnissa), jolla olisi pitänyt olla edellytyksiä olla myös oikeusvaltio ja demokratia. Se on mielestäni tavallaan tuskastuttava esimerkki siitä, että pelkkä äänestysdemokratia -- tai oikeastaan mikään muukaan instituutio, joka nojaa muulle kuin ihmisten vastuulle -- ei voi taata sitä, että syyllistymme hirmutekoihin. Olisi hyvin helppoa ja mukavaa ajatella, että on olemassa mekanismeja, jotka korjaavat lähes mystisellä tavalla yksilölliset itsekkäät, huolimattomat, ahneet, typerät, tietämättömät ja toisinaan suorastaan ilkeät ja sadistiset tekomme kollektiivisesti hyviksi -- jotkuthan uskovat markkinamekanismin toimivan näin. Valitettavasti taitaa olla kuitenkin niin, että suomalaisetkin voisivat (jälleen) tulevaisuudessa pystyttää keskitysleirejä, jos oikeusvaltion instituutioiden takana olevat ihmiset lakkaavat uskomasta sydämellään demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Juuri _tämä_ on se olennainen syy, miksi kammoksun tapaa esittää natsiajan ja sitä edeltävä Saksa demonisimpana valtiorakenteena koskaan maan päällä, tai vihjata, että kuolemista Sudanista ei kannata jauhaa yhtä lailla, koska se ei ole suuri eurooppalainen sivistysvaltio.

Eräs olennainen havainto (okei, tulkinta) natsiajan historiasta niin maailmalla kuin muuallakin on se, että peruskansalaisvapaudet uhkasivat jäädä leipäkeskustelun alle. Äärioikeistolaiset liikkeet pääsivät vakuuttamaan kansaa siitä, että jos nämä halusivat materialistista apua nälkäänsä ja ahdinkoonsa, oli tingittävä vapauksista ja oikeuksista. Vastaan nousseet liikkeet olivat voittopuolisesti vasemmistolaisia vastauksia, jotka usein tarjosivat tavallaan vain toisenlaista kansalaisvapauksista tinkimistä tilalle. On minusta mielenkiintoinen kysymys, olisiko historia ollut toisenlainen, jos nimenomaan sellaista "luxusta" kuin mielipiteen-, sanan-, liikkumisen, rakastamisen ja viime kädessä henkilökohtaisen turvallisuuden oikeuksia oltaisiin tuolloin ryhdytty puolustamaan aktiivisesti yhtenä rintamana.

- Heikki

Heikki kirjoitti että "...instituutio, joka nojaa muulle kuin ihmisten vastuulle -- ei voi taata sitä, että syyllistymme hirmutekoihin." Mielenkiintoinen ajatus. Mutta mikä on se vastuu joka tämän takaa? Katsokaapa vaikka Syberbergin haastatteluleffa Winifred Wagnerista, joka oli oikea perinatsi. Vielä 70-luvulla hän oli tiukasti sitä mieltä että Hitler ja Natsi-Saksi oli hyvä juttu ja Winifred oli omasta mielestään vastuullinen, periaatteen ihminen. Vastuullisuudelle ei ole yhtä sellaista määritelmää jonka kaikki hyväksyisivät.

Olen itsekin ihmetellyt joskus sitä, miksi juutalaisten lisäksi keskitysleireille joutuneiden muiden ryhmien puolesta ei ole noussut samanlaista sympatiakulttuuria. Pora-liikkeen ja rokkihomon kommentit selittävät pitkälti asiaa.

"Valitettavasti taitaa olla kuitenkin niin, että suomalaisetkin voisivat (jälleen) tulevaisuudessa pystyttää keskitysleirejä, jos oikeusvaltion instituutioiden takana olevat ihmiset lakkaavat uskomasta sydämellään demokratiaan ja ihmisoikeuksiin." Tämän minäkin allekirjoitan. Vallankäytössä on väärinkäytösten mahdollisuus, riippumatta siitä mikä ryhmä/yksilöt valtaan nousee.

Piti tietysti olla "instituutio -- ei voi taata sitä, että emme syyllisty hirmutekoihin". :-) No, sisälukutaitosi taisi riittää tulkkaamaan.

Jos "vastuulle" löytyisi jokin universaali, yksiselitteinen määritelmä, se olisi jo instituutio: poliisi, oikeuslaitos tai vaikka heimoyhteisö voisi valvoa sen toteutumista vertaamalla jotain kaavakirjaa ihmisten käytökseen. Vastuun on lähdettävä juuri omastatunnosta. Voimme siitä huolimatta (tai juuri siksi) aivan hyvin sanoa, että meidän mielestämme jokin toiminta on väärin -- itse asiassa maailma, jossa ihmiset _eivät_ koskaan voisi sanoa, että jokin väite tai arvo on toista todempi tai moraalisempi, vaikuttaa minusta täysin mahdottomalta. Keskustelevassa yhteiskunnassa olennaista on, että olemme valmiita asettamaan omatkin käsityksemme kuulustelupenkkiin, katsomaan ympärillemme ja arvioimaan uudelleen, ovatko ne sittenkään joka tilaneessa niin päteviä ja hyviä kuin olemme tottuneet uskomaan. Toisaalta oikeusvaltiossa se, että muutama ihminen on vakaasti eri mieltä siitä, mitä yhteisön normien tulisi olla, voidaan sietää juuri siksi, että viime kädessä näitä muutamia ihmisiä voidaan estää joukkopaineella. Se, että Suomessakin on jokunen uusnatsi, ei vielä ole riittänyt kääntämään Suomen kurssia (uudestaan) fasismin suuntaan.

Juutalaiset ovat tietysti määrältään suurin Natsi-Saksan uhriryhmä, ja heidänkin vainonsa jatkuivat esim. idässä vielä Natsi-Saksan jälkeen, joten ei liene täysin luonnotonta, että juuri heitä sympatisoidaan fasismin uhreina. Toisaalta järkyttävän moni ihminen on historiassa halunnut kiistää nimenomaan juutalaisten joukkohautojen olemassaolon, joten tietyltä kannalta on ymmärrettävää, että siilipuolustuksenomaisesti kaikki yritykset kiinnittää huomio muihin tuon ajan uhreihin torjutaan antisemitisminä. Lopuksi on pakko huomata, että länsimaisen historian kirjoittajat eivät välttämättä ole suhtautuneet esimerkiksi kommunisteihin tai homoihin itsekään kovin myötämielisesti, vaikka eivät näitä omissa maissaan ole yhtä silmiinpistävästi myöskään lahdanneet. Vaikka historiaa ei sovikaan unohtaa, olisi kuitenkin ehkä paikallaan katsoa peiliin ja miettiä, olisiko meillä itsellämme juuri tällä hetkellä sittenkin jotain tekemistä sekä sotien että nälän, puhtaan veden ja lääkkeiden puutteen tai ympäristökatastrofien uhrien kanssa. Juutalaisten kuolema ei muutu yhdentekeväksi siitä, että hetken aikaa miettisimme sitä, kenet voisi ja pitäisi pelastaa nyt.

Pitkälti asiat ovat kulttuurisidonnaisia, siksi sellaisten käsitteiden kuin esimerkiksi vastuu, omatunto, oikein ja väärin käyttäminen on vaikeaa ja jää usein avoimeksi tulkinnoille. Voipi olla että olemme tässä ihan samaa mieltä.

Yhteiskunnat joista puuttuu sananvapaus ja kokoontumisvapaus saavat omat hälytyskelloni soimaan, luultavasti siksi että itse haluan itse liikkua, seurustella eri ihmisten ja ryhmien kanssa vapaasti. Tämän suon myös muille ja sen eteen olen valmis toimimaankin. Muu peiliin katsominen jää sitten vähemmällä. Hyvä että onglemia tuodaan esille, silloin niihin tulee helpommin reagoitua ( - olipa nerokasta päättelyä ;). Historiaa meillä ja muualla on itse kunkin hyvä tuntea.

Keskitysleirien vapauttamisesta eteenpain viela 60-luvun lopulle, Public Eye (Must say Ure a smart ass, darling ;) )

Seksuaalisen suuntautumisen perusteella syrjimista vastaan saatiin laki vasta vuonna 2003, mutta useassakin kaupungissa poliisikunta ei sita huomioi. Okeusistuimet toki, mutta "ensiavun" kanssa voi olla heikompaa - ja on ollutkin.

Hei,

otso kirjoitti: "Pitkälti asiat ovat kulttuurisidonnaisia, siksi sellaisten käsitteiden kuin esimerkiksi vastuu, omatunto, oikein ja väärin käyttäminen on vaikeaa ja jää usein avoimeksi tulkinnoille."

Kyllä, jos tarkoitukseni olisi puhua natsi-Saksan kulttuuriin kuuluville, asettelisin varmaankin sanani toisin. Aluksi pitäisi kieli joka tapauksessa vaihtaa saksaan. :-) Sen sijaan kun sanon, että ihmisillä olisi silloin pitänyt olla samanlaista valmiutta puolustaa kansalaisvapauksia kuin uskon suomalaisilta nykyisin (tai toistaiseksi) pääasiassa löytyvän, oletan nimenomaan että kuulijoilla on suhteellisen yhteinen käsitys siitä, mistä mahtaa olla kyse. En näe tässä mitään suurta anakronian vaaraa. Asia olisi kokonaan toinen, jos puhuisin nykyisille suomalaisille antiikin homoseksuaaleista ja tarkoittaisin todellisuudessa esimerkiksi antiikin omaa käsitystä pederastiasta.

"heko
30.03.2005, 21:44 Moi,

tuskastuttava esimerkki siitä, että pelkkä äänestysdemokratia -- tai oikeastaan mikään muukaan instituutio, joka nojaa muulle kuin ihmisten vastuulle -- ei voi taata sitä, että syyllistymme hirmutekoihin. "

Tarvitaan lisäksi käytännössä toimiva sananvapaus.


"Valitettavasti taitaa olla kuitenkin niin, että suomalaisetkin voisivat (jälleen) tulevaisuudessa pystyttää keskitysleirejä, jos oikeusvaltion instituutioiden takana olevat ihmiset lakkaavat uskomasta sydämellään demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Juuri _tämä_ on se olennainen syy, miksi kammoksun tapaa esittää natsiajan ja sitä edeltävä Saksa demonisimpana valtiorakenteena koskaan maan päällä"

Se tulevaisuus on nyt:
1) työttömistä ollaan tekemässä orjatyövoimaa.
2) mielenterveysongelmaisia on paiskattu putkaan ilman minkäänlaista syytettä.
3) Vakuutuslääkärikirjan kirjoittaja vangittiin ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä.

Suomessa vallitsee konsensusterrori. Julkisuuskuvalle ikävistä asioista vaietaan:

1) Huhtiniemi
2) laajamittainen huumeidenkäyttö ennen sotia ja sotien seurauksena ja näiden narkomaanien hylkääminen.
3) Neuvostoliiton rauhantarjous siinä vaiheessa kun Suomi oli jatkosodassa voitolla.
4) laajamittainen prostituutio sata vuotta sitten.
5) Suomettumisen aika kokonaisuudessaan
6) Vähemmistöjen kohtelu Suomessa.
7) Menetelmä jossa virkamiehet tukevat toisiaan kansalaista vastaan oikeusgangsteria myöten eli korruptio.


Jatkuvasti järkyttyy siitä kuinka ihmisoikeusvastaisia täälläkin ihmiset ovat. Poliisi saa esimerkiksi kohdella ala-arvoisesti vaikeaa asiakasta (joka ei ole edes aseistautunut). Ylipäätään flirttailemme poliisivaltion kanssa. Poliisi saa tehdä mitä tahansa ja oikeusistuimet vain toimivat kumileimasimena hyväksymässä poliisijohdon rikokset.

Suomen tappio oli talvisodan "voittaminen". Siitä syntyi se uho että olemme jotenkin ylivertaisia sisupusseja ja meidän tulee antaa kaikkemme yhteisen eli kapitalistien hyvän eteen.

"Eräs olennainen havainto (okei, tulkinta) natsiajan historiasta niin maailmalla kuin muuallakin on se, että peruskansalaisvapaudet uhkasivat jäädä leipäkeskustelun alle."

Niin on nytkin. Kun lukee mielipiteitä niin työttömiä haluttaisiin orjiksi nälkäpalkalla. Koko ajan pelotellaan sillä että miten työttömyys maksaa kauheasti.

Kulttuurisidonnaisuus ja kasitteiden tulkinnanvaraisuus:

Niin! Tassa ovat mukana sellaiset perusasiat kuin "maalaisjarki" seka "enemmiston mielipiteet", jotka tietenkaan eivat ole mitaan tosiasioita sinansa. NE ovat kulttuurisidonnaisia, ja 1940-luvun Saksassa oli "yleista tietoa" etta juutalaiset ovat ahneita ja pyrkivat ajamaan Saksan talouden ja saksalaisen / eurooppalaisen kulttuurin nurin.
Ja kun torimummo Hampurissa naki gheton tyhjenevan ja junien menevan taysissa lasteissa itaan, sinne itaan laitettiin menemaan joukko ihmisia, joille ei kuulunutkaan olla sijaa kunnollisten ihmisten joukossa.

Nyt, kun osa naista ihmisista on viela elossa, puhumattakaan seuraavasta sukupolvesta, ollaan sitten vaatimassa vaikenemista asiasta. Vaikeneminen on tuhoamista siina kuin tappaminenkin, edelleen - tapetaan "totuuksista" osa pois.

- - -

Pora-liikkeen listaan: talla sivustolla oli keskustelussa vahan aikaa sitten myos elakelaisten aanioikeuden pois ottaminen.

Hej!
Myötätunto on hyvä nähdä tuntona, joka ei ole vain yhdensuuntaista liikettä!

Israelin valtio on sionistisesti (en ryhdy määrittelemään tässä) tulkitun juutalaisuuden synnyttämä. Täysin suoraa moraalista jatkumoa ei ole natsien juutalaisvainoista Israelin valtioon. Ylipäänsä on arveluttavaa käsitellä instituutioiden ja ilmiöiden "moraalia". Tapahtumaa on toki hyvä pitää jatkuvasti ihmisten muistissa niin, että moraaliset arviomme ja ratkaisumme voivat olla hyviä. Kyse ei minun mielestäni nimittäin ole yksinomaan juutalaisista vaan ihmisten kyvystä tehdä hyvää/pahaa toisilleen.

Palaan tässä ensimmäiseen viestiin: Toivoisi todella, että yhden kysymyksen käsittelyssä ei ajauduttaisi syyllistämään sellaisia ihmisryhmiä, joita ei ensiksikään voi käsitellä yhtenäisenä kokonaisuutena ja toisekseen ryhmänä, jolla ei ole suoraa yhteyttä asiaan. Suomessa "uskovat" (siis KETKÄ???) käsittelisivät termiä uskovien Israel eivätkä Israelin valtio. Monet tietävät lisäksi hyvin, että monet palestiinalaiset ovat kristittyjä. Yhteisöjen moraali ei ole yhtenäinen (emme ainakaan juutalais-kristillisessä kulttuurissa elä enää yhtenäiskulttuurissa).
Historia osoittaa, että voittajien kulloinkin sopivaksi katsoma puoli tapahtumista on esillä. Historioitsijoiden (kuulun heihin) on mahdoton kirjoittaa neutraalia historiaa. He ovat nimittäin aina itsekin osa oman aikansa hermeneuttista (esi)ymmärrystä.
Moraalin osalta on mielestäni tärkeää, että kaikilla näkökannoilla on vapaus tulla esitetyksi. Juuri näin on suurella todennäköisyydellä estettävissä se, että mikään yksittäinen (yksipuolinen) moraalinen järjestelmä olisi vallalla. Kooditettu lähimmäisenrakkaus voisi olla hirveintä tyranniaa!
Missä ovat siis Suomessa valtakunnalliset homopuheenvuorot?

KETKÄ OVAT NYKYISET PAARIAT?

"Niin! Tassa ovat mukana sellaiset perusasiat kuin 'maalaisjarki' seka 'enemmiston mielipiteet', jotka tietenkaan eivat ole mitaan tosiasioita sinansa. NE ovat kulttuurisidonnaisia, ja 1940-luvun Saksassa oli 'yleista tietoa' etta juutalaiset ovat ahneita ja pyrkivat ajamaan Saksan talouden ja saksalaisen / eurooppalaisen kulttuurin nurin."

Maalaisjärki voi olla kulttuurisidonnaista, kyllä. Yksilölliistä harkintaa on sen sijaan todeta, että jos omatunto tai moraali ja annetut institutionaaliset normit tai maalaisjärki, saati sitten jokin perhanan enemmistön mielipide, ovat vastakkain, ei pitäisi olla kysymystäkään siitä, mikä saa mennä. Tätähän itsestäänselvästi ei mikään kulttuuri tai yhteisöllinen normi voi taata, sillä koko juju on siinä, että oikeaa ja väärää ei tule ryhtyä ottamaan annettuna. Minun maailmankäsityksessäni juuri tätä tarkoittaa vapaa tahto. Se tarkoittaa myös sitä, että torimummo teki valinnan, ja erittäin todennäköisesti hänen oikeudentajunsa kyllä olisi vähintään _voinut_ sanoa, että tässä touhussa vedetään nyt ihmisyyttä vessasta alas. Se, kuinka _helppo_ ratkaisu tämä on kulttuurisesti, on tietenkin toinen asia eikä lainkaan irrelevanttia. Mutta jos mikään muutos ei olisi mahdollista, eläisimme yhä siinä totalitaristisessa kulttuurissa, jonka kourissa suurin osa maailmaa (ei vain Saksa) noihin aikoihin pyristeli.

- Heikki

"Tarvitaan lisäksi käytännössä toimiva sananvapaus."

Ei, mikään instituutio ei voi maagisesti taata itse itsensä jatkuvuutta. Ihmisten on pakko haluta turvata nuo vapaudet eikä rikkoa niitä vastaan.

Mainitsemistasi ongelmista moneen sietää suhtautua vakavasti. On täysin aiheellista huomauttaa, että perusoikeuksien toteutuminen ei voi eikä saa olla asia, johon meillä esimerkiksi on "varaa" vasta sitten, kun jotkut oman napamme kannalta tärkeämmät asiat on saatu hoidettua. Yhtä kaikki on mielestäni suhteettoman liioiteltua väittää, että meillä olisi ihmisten elämän reunaehdot keskimäärin yhtä rempallaan kuin totalitaristisissa valtioissa historiallisesti tai vaikkapa kehitysmaissa._On_ täysin aiheellista verrata suomalaisen työttömän ja subsaharalaisen työttömän mahdollisuuksia riittävään ravintoon, puhtaaseen veteen, lääkkeisiin ja peruskoulutukseen keskenään. Se ei tarkoita, etteikö kotimaisista ongelmista saisi puhua -- saa ja pitää --, mutta itse en ymmärrä, miksi _lähtökohtaisesti_ asioiden tärkeysjärjestyksen määräävät valtioiden tai valtioliittojen rajat (tai vaikkapa ihonväri).

Heko: kuvitteellisia enemmiston mielipiteita noudattelemaan pyrkivat mielipiteet ovat yleensa niita "helppoja ratkaisuja", eiko -?

Martin: nykyisia paarioita ovat ainakin transgender-ihmiset seka bi-seksuaalit. Siis taalla meidan kulttuurissa, lantisessa ja eurooppalaisessa.

"Martin: nykyisia paarioita ovat ainakin transgender-ihmiset seka bi-seksuaalit. Siis taalla meidan kulttuurissa, lantisessa ja eurooppalaisessa."

Lisään: interseksuaalit
Suomessa paarioita ovat venäläiset, vanhat ja uudet ja sitten vammaiset ja vanhukset, työttömät, pätkätyöläiset ja köyhät.

Hallituksen ilmeisenä tarkoituksena näyttää olevan työttömien tappaminen uuvuttavalla ja turhanpäiväisellä orjatyöllä. Olen kuullut että henkilö, jonka hemoglobiini oli 50 patistettiin työvoimatoimistosta tukityöpaikkaan!

Politiikka jossa (halpa)työ näyttää olevan vastaus kaikkiin ongelmiin ei olennaisesti eroa natsi-Saksan "Arbeit macht frei" -iskulauseesta.

Köyhyys taas on karannut täysin käsistä. Kaikkein pahimmassa asemassa ovat velkavankeudessa kituvat. Tänäänkin ihmiset etsivät ruokaa roskalaatikoista.

Vammaisista ja vanhuksista: Jos ihminen on sidottu pyörätuoliin tai ei muuten pääse rappuja ylös tai alas, niin miten hänen voidaan olettaa huolehtivan itsestään? Kuka käy hänelle kaupassa, kuka hoitaa laskut? Todennäköisesti joku yhtä pahassa tilanteessa oleva tai joku niistä joita hallitus yrittää niin kovasti työllistää. OMAISHOITAJAT on tässä maassa ajettu maan rakoon.

Sekä ensimmäissä viestissä luetelut kansanmurhat että parissa viimeisessä esillä olleet paaria-kysymykset liittyykin siihen kenelle ihmisarvo annetaan. Kun Hampurin torimummu teki valinnan, se oli luultavasti hänen käsityksensä mukaan ihan oikea ja moraaliltaan kestävä valinta johon hän vapaata tahtoaan käytti. Ihmisarvo ja kansalaisoikeudet eivät vaan hänen mielestään juutalaisille kuuluneet, niinpä heidän poistamisensa oli ok.

Perusoikeuksien kunnioitus, sananvapaus ja demokratia ovat kuitenkin ne keinot joiden avulla yhteiselo jotakuinkin hyvin saadaan sujumaan. Näiden oikeuksien piiriin kuuluvat kaikki, ei mihinkään yksittäiseen ryhmään kuten sukupuoleen, tulotasoon tai muuhun kuuluvat ihmiset.

Minä: "Jos omatunto tai moraali ja annetut institutionaaliset normit tai maalaisjärki, saati sitten jokin perhanan enemmistön mielipide, ovat vastakkain, ei pitäisi olla kysymystäkään siitä, mikä saa mennä."

Rokkihomo: "Heko: kuvitteellisia enemmiston mielipiteita noudattelemaan pyrkivat mielipiteet ovat yleensa niita "helppoja ratkaisuja", eiko -?"

En nyt ole aivan varma, yritätkö vastata johonkin, mitä kirjoitin. Pointtinihan oli, että omaatuntoaan on osattava kuunnella -- ja pysähdyttävä kuuntelemaan -- silloinkin, kun normit tai enemmistön mielepide tai kaikki valmiit kategoriat pyrkivät tekemään jo kysymyksienkin asettamisen mahdottomaksi. Tämä on vastaus omaan kysymykseeni.

Siihen, onko tämä "helppoa", ei ole yleistä vastausta. Eivät enemmistön mielipiteet tietenkään myöskään ole sen enempää yleisesti oikeassa kuin väärässäkään. Riippuu asiasta.

"Kun Hampurin torimummu teki valinnan, se oli luultavasti hänen käsityksensä mukaan ihan oikea ja moraaliltaan kestävä valinta johon hän vapaata tahtoaan käytti. Ihmisarvo ja kansalaisoikeudet eivät vaan hänen mielestään juutalaisille kuuluneet, niinpä heidän poistamisensa oli ok."

Historiallinen aineisto ei oikeastaan kokonaisuutena tue tällaista käsitystä. Moni saksalainen on myöhemmin todennut omantuntonsa kolkutelleen jo kolmannen kalmakunnan aikoihin. Vielä suurempi kauhistuneisuus seurasi, kun saksalaiset alkoivat joukkona tajuta, mitä oikein oli tapahtunut ja missä laajuudessa. Saksalta kesti varsin pitkään taipua kollektiivisesta moraalisesta tyrmistyksestä ja pahoinvoinnista. On tietysti toinen asia pohtia, olisiko Hampurin torimummu puhunut nimenomaan ihmisarvosta tuolla _nimellä_, jos hänet olisi napattu Hampurista sellaiseen tilanteeseen, jossa hän olisi voinut arvostella tilannetta vapaasti. Esim. ihmisoikeuksien julistushan todettiin kuitenkin vasta nimenomaan reaktiona Saksan kauhuihin. Perustuslait ja kansainväliset sopimukset ovat teksteinä oikeudellisesti pintatason normeja. Olennaista on mielestäni kuitenkin se, millaisesta syvärakenteesta nuo normit löytyvät oikeutuksensa ja rajoituksensa.

Omaan ihmiskäsitykseeni kuuluu se, että "kaikille ihmisille on annettu järki ja omatunto" -- ja tuohon omaantuntoon useimmilla ihmisillä kuuluu jonkinlainen yhteinen käsitys siitä, mitä ihminen on ja mitkä hänen oikeutensa ovat. Se, millaisen ilmiasun tuo käsitys saa, ei ole aivan yhdentekevää, muttei myöskään kaikkein olennaisin kysymys. Omantunnon luonteeseen tietysti kuuluu se, että sitä vastaan voi rikkoa (muutenhan sitä ei lainkaan tarvittaisi) -- ja joissain tilanteissa rikkominen on helpompaa kuin toisissa. Tästä syystä meillä on lakeja, tapoja, yhteisöllisiä normeja, jne.

Minun käsitykseni mukaan ihmisoikeuksista puhuminen ei tule perustua ajatukseen siitä, että vedetään joku 1700-luvun perustajaisien elämää suurempi hengentuotos ja pirskotetaan siitä valaistuksen tuovaa vihkivettä moukkamaisen ja moraalittoman rahvaan päälle. Ihmisoikeuksista keskusteleminen perustuu minusta siihen, että löydetään se vipu, jolla saadaan ihminen itse suomaan hetki jutustelulle oman myötäsyntyisen oikeudentajunsa ja järkensä kanssa.

Hei,

Pora: "Hallituksen ilmeisenä tarkoituksena näyttää olevan työttömien tappaminen uuvuttavalla ja turhanpäiväisellä orjatyöllä. Olen kuullut että henkilö, jonka hemoglobiini oli 50 patistettiin työvoimatoimistosta tukityöpaikkaan!"

Hallitus ei tee yksittäisiä ihmisiä koskevia tukipäätöksiä. Hallinnossa virkamiehet voivat tietenkin tehdä virheitä siinä missä muutkin ihmiset, ja oikeusvaltiossa noihin virheisiin täytyy pystyä hakemaan oikaisua. En itse oikein muista saaneeni sellaista päätöstä keneltäkään virkamieheltä eläissäni, jossa tuota oikaisumahdollisuutta ei olisi eksplikoitu. Mitään sellaista lakia, jonka perusteella ihmisiä pitäisi tai olisi edes luvallista tappaa, ei Suomessa tietenkään ole. Tässä suhteessa tilanne eroaa natsilandiasta.

Suomessa on tietysti ihmisiä, jotka ajavat monen sorttista "politiikkaa". Siitä, millaista politiikkaa "hallitus ajaa", on ilmeisen mahdollista esittää täysin vastakkaisiakin tulkintoja: toisten mielestä olemme täydellinen holhousyhteiskunta, joka ryöstää yritteliäiltä viimeisenkin leipäpalan, toisten mielestä taas valtio ajaa vain hyvätuloisten etua. Oma käsitykseni on kyllä lähempänä jälkimmäistä kuin edellistä: Suomessa on kyllä köyhyysongelma, josta ei puhuta riittävästi, kyllä. Se ei tosin ole verrattavissa siihen, että ihmisiltä riistettäisiin suoraan henki tai leipä suusta. Mutta puhua vakavalla äänellä siitä, että Suomessa toteutetaan jotain "kyseenalaistamatonta" politiikkaa, joka perustuu olennaisesti johonkin muuhun kuin perustuslaillisiin edustuksellisen demokratian päätöksiin, saa kyllä huulilleni vienon hymynkaruun. Rinnastaa suomalainen politiikka suoraan natsi-Saksaan taas on jo mautonta. Jos äänestäjät, kansalaiset ja kansalaisten omat liikkeet oikeasti nostaisivat perseensä soffalta, kyllä köyhyysongelmalle saataisiin jo tehtyä jotain ilman, että minkään sortin SS-joukko ryhtyisi meitä lahtaamaan. Kysymys ei todellakaan ole siitä, että valtio (hallinto, oikeuslaitos) ei takaisi meille riittäviä oikeuksia, jotta voisimme muuttaa yhteiskuntaa, vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että riittävän suuri osa ihmisiä ei niin tee. Epäilen, että jos haluat mobilisoida ihmisiä, jokin hieman rauhallisempi -- ja helpommin tarkastettaviin faktoihin perustuva -- tapa viestiä voisi todellisuudessa vedota ihmisiin paremmin kuin pelkkä satunnaisten provokaatioiden esittäminen.

Jotkut ihmiset todellakin etsivät vapaaehtoisesti ruokaa roskalaatikoista: freeganit nimittäin. :-) Se onkin hyvä, koska syömäkelpoista ruokaa joutuu aivan liiaksi roskiin. Itse olen syönyt dyykattya ruokaa suhteellisen paljon eläissäni. Tietenkin parasta olisi, jos kukaan ei joutuisi näin tekemään, vaan ruoka tuotettaisiin ja jaettaisiin järkevästi jo alun alkujaan.

Torimummoja oli varmaan useampaan lähtöön taannoin Hampurissa. Jos sodassa olisi käynyt toisella tavalla, useamman saksalaisen omatunto olisi sen jälkeen kolkuttanut päinvastaiseen suuntaan.

Kun Heikki puhut omastatunnosta ja siihen liittyvästä oikeudentajusta, tunnut nojaavan paljolti noihin perustajaisien hengentuotoksiin, vapaus, veljeys ja mites se menikään. Osaa länsimaisen ajattelun perinnettä kannattaakin hyödyntää, mutta kulttuurista riippumatonta omaatuntoa en usko olevan.

Se, miten ihmiset saadaan uskomaan että ihmisoikeuksien toteuttaminen on sisäsyntyinen taipumus onkin omanlaistaan demagogiaa. Huonompaakin on nähty.

Moi,

"Torimummoja oli varmaan useampaan lähtöön taannoin Hampurissa. Jos sodassa olisi käynyt toisella tavalla, useamman saksalaisen omatunto olisi sen jälkeen kolkuttanut päinvastaiseen suuntaan."

Syitä sille, miksi ihmisen omatunto alkaa _kolkuttaa_ merkittävissä määrin (eikä vain natise jossain mielen perukoilla ja odota puheenvuoroa), on tietysti monia. Se, että häviää sodan, tietysti muuttaa monia asioita yhteisössä tavalla, joka voi hyvinkin edistää sitä, että omatunto pääsee ääneen. Joissain tilanteissa elämän reunaehdot -- kulttuurinen tai fysikaalinen ympäristö -- ovat sellaiset, että vaatii aikamoista moraalista selkärankaa päästää omatuntonsa valloilleen. Silti se ei tarkoita, että jotkut tietyt reunaehdot ovat ainoat mahdolliset; voittajavaltiotkin ovat myöntäneet erehtyneensä.

Yritin aiemmin sanoa juuri sitä, että joukko rohkeita ihmisiä voi myös saada aikaan tilanteen, jossa kaikki muutkin alkavat haluta asioita, jotka tekevät heistä rohkeita ja lempeitä. Parhaimmillaan ei tarvitse hävitä sotaa eikä muutoin käyttää pakkovaltaa. En kauheasti perusta sankarinpalvonnasta, mutta lienet kuullut Gandhista?

"Kun Heikki puhut omastatunnosta ja siihen liittyvästä oikeudentajusta, tunnut nojaavan paljolti noihin perustajaisien hengentuotoksiin, vapaus, veljeys ja mites se menikään."

Toki. Toisaalta, kuten sanoin aiemmin, jos puhuisin vaikka indonesialaisille, joutuisin varmasti aluksi pitkään opettelemaan, mitä sanoja minun kannattaisi käyttää heihin vedotakseni -- tätä voisi kai kutsua kielen opetteluksi. :-) Silti uskon, että se myötäsyntyinen ominaisuus, mihin heissä yrittäisin vedota, olisi pohjimmiltaan siinä määrin samaa useimmissa meissä, että siitä on yleensä mielekästä käyttää (suomeksi) yhtä sanaa: omatunto.

Epäilen kovasti, että olisi olemassa jokin universaali moraalikoodisto, josta vain puhutaan eri kulttuureissa eri nimillä / sanoilla. Ihmisoikeudet esimerkiksi ovat huomattavasti kulttuurisidonnaisempi juttu kuin suurin osa länsimaisista ihmisistä haluaisi ymmärtää. Kuten täällä jo joku mainitsi, niin eihän niitä ollut edes olemassa ennen WW2:sta.

Meneeköhän tämä jo jankuttamiseksi, mutta senkin uhalla ;)
Parhaiten ihmisarvon toteutuminen tapahtuu yhteiskunnissa joissa kaikille pyritään takaamaan riittävät elämän reunaehdot (elintaso, kansalaisvapaudet, demokratia…). Käsitteenä omatunto on epämääräinen ja jotenkin uskonnollinen… niin kuin sielu. Hyvän tuottaminen yhteiskunnan tasolla on helpommin ja paremmin perusteltavissa järkiperäisillä syillä. Rohkeiden ihmisten esimerkki on ylöskohottavaa, mutta rohkeus ei korreloi ”hyvyyden” kanssa. Totta kuitenkin, että yhteiselon mielekkyys on kiinni yksilöiden vastuullisuudesta.