Bayreuthin oopperajuhlat
Onko joku päässyt joskus Bayreuther Festspiele eli Bayreuthin oopperafestivaaleille ihastelemaan Wagnerin teoksia?
Kuinka monta vuotta saitte odottaa lippuja? Toivottavasti minäkin pääsen joskus. :)
Pariin kertaan oltu Bayreuthissa. Produktiot ei yllättäen ole aina mitenkään kummoisia - Helsinkiin tulee varmasti parempi Pasifal kuin Bayreuthin uusin sekoilu. Parasta vihreällä kukkulalla on satumaisen upea akustiikka ja pyhinvaellusmainen, keskittynyt tunnelma. Paras tapa saada lippu on liittyä Suomen Wagner-seuraan joka saa vuosittain tietyn kiintiön jota sitten jakaa jäsenilleen.
Saanko laajentaa keskustelua koskemaan myös Wagneria ja hänen musiikkiaan yleensä?
Ajattelin nimittäin kysyä, mistä teoksista pidätte eniten hänen oopperatuotannossaan ja miksi. Eli mitä esim. näkisitte Bayreuthissa mieluiten?
Tietysti koko tuotanto ;)
Mutta jos pitää nokkimisjärjestykseen laittaa niin
Parsifal
Ring-tetralogia
Lentävä hollantilainen
Nürnbergin mestarilaulajat
Tristan ja Isolde
Tannhäuser
Lohengrin
Die Feen
Die Hochzeit
Rienzi
Tosin kolmea vikaa ei Bayreuthissa esitetä.
Tristan ja Parsifal on omaa luokkaansa Wagnerin tuotannossa: Niillä on tainnuttava vaikutus, aikakäsitys muuttuu ja tapahtuma siirtyy ulkoisesta sisäiseen. Ringin jotkut kohtaukset on upeita, mutta esim. Siegfriedin ekassa näytöksessä mun tulee joskus katseltua kelloa. Ring on muutenkin aika erikoistapaus teatterikokemuksena; harvoinpa sitä jaksaa esim. levyltä kuunnella. Mestarilaulajien lopun saksalaisuuden ylistys saa mut näkemään punaista, samoin Lohengrinin militantit kuorot. Tannhäuser on yksi kaikkein kiinnostavimpia, jos sen sovinistisen madonna-huora -naiskäsityksen on valmis nielemään. Paljon riippuu ohjaajista, ja Harry Kupfer on mun ehdoton suosikki Wagner-tulkkina. Eli menkää ihmeessä katsomaan hänen uutta Parsifalia Kansallisoopperaan jos vielä onnistutte saamaan lipun.
Minulla järjestys seuraava:
Parsifal
Tristan und Isolde
Ring-tetralogia
...
Kerronnallisella sisällöllä en aseta oopperoita tähän järjestykseen, vaan lähes puhtaasti soittohurmion perusteella.
Ringissä Vorabend: Rheingold on ehkä kerronnallisesti ikävin osuus, mutta sisältää upeaa musiikkia (ajattelen erityisesti osaa Einzug der Götter... (esim. Boulezin levytetty versio!!!)).
Ringin levytyksissä jokaisella lienee suosikkinsa. Minulle on esim. Walküressa tärkeää alkuosan Siegmundin ja Sieglinden osuus. Sieglindenä on valtavan ihanaa kuunnella Leonie Rysanekia Böhmin versiossa.
Bayreuthista Helsinkiin: mitä mieltä olitte Kansallisen Parsifalista? Jäi itseltäni väliin.
Kärki-Wagnereita ovat minustakin nuo Martinin mainitsemat, tosin järjestys on Tristan, Ring, Parsifal. Suurin suosikkini on kuitenkin Hollantilainen, mikä lienee kunnon wagneriaanin mielestä on vasta harjoitteluteos ja populaarimusiikkia. Kuitenkin oopperan tarinan kaari kestää ja musiikki on hyvää. Sentan ja Hollantilaisen duetossa toteutuu "ajan muuttuminen avaruudeksi" huomattavasti paremmin kuin Wagnerin myöhäisemmissä töissä. Niissä kun tuohon tilaan koitetaan joskus päästä tylsistyttämisen kautta ;)
No kyllähän tuon nyt katseli ja kuunteli - siis Kansallisen Parsifalin. Tosiasia vaan on, että Parsifal koettelee enemmän takamusta kuin kulttuurinystyröitä...
On jotenkin jännää, että nyt tuntuu olevan jokin ihmeellinen Wagu-kausi menossa, Ringiä ja muita raskaan sarjan Wagu-biisejä tulee joka tuutista. Kaikki nää mitä on tehty Hesasta ovat olleet suurin piirtein samaan aikaan Genevessä, ja tuntuvat olevan myös hämmästyttävän monessa muussa oopperatalossa ympäri Eurooppaa.
Hej!
Aiemmin en juuri pitänyt Lentävästä hollantilaisesta sen juonen takia, mutta yhdyn nykyään Otson huomioon, että juuri tässä oopperassa on hienosti kantava kaari!
Olisikohan ainakin Suomen wagner-buumiin yksi syy wagner-seurat. Niitä on Suommessa käsittääkseni ainakin kaksi, ehkä siellä on tehty aktiivista myyräntyötä. Vielä kymmenen vuotta sittenhän wagneria ei Suomessa juuri esitetty.
Ja lisää Wagneria on tulossa Kansallisoopperaan puskaradion mukaan
parin vuoden vuoden päästä.