kenestä halosen seuraaja ????

Suomi on siitä ihmeellinen maa, että ihmisoikeuksissa sosialistit on kohtuu suvaitsevaisia. Kun katoo maailman oikeita sosialistisia maita, joissa ei siis ole markkinatalous voimassa, ihmisoikeuksista ei ole tietoakaan.

Mä oon aina ihmetellyt, kuinka sateenkaarijoukosta löytyy sosialisteja, jotka katsoo itään ja ihastelee. Neovostoliitossa se oli henki pois, jos oli poikkeava.

Mun mielestä yksilön vapaus on ainut tapa järjestää asiat oikeudenmukaisesti kaikille. Eikä se sitten tarkoita, ettei muista pitäisi välittää, mutta kun lainsäädännöllä aletaan liikaa "säätämään" niin häviäjien joukko vaan kasvaa..

Mistä sitten löytyy sellai pressa, joka ei ole konsu eikä sosialisti... Mä todela oottelen sitä päivää, että Stubb asettuu ehdolle!

Mistä muuten mahtaa johtua, että joillekin tulee sosialismista tai "vasemmistolaisuudesta" aina mieleen vain Neuvostoliitto?

Ei sosialismia siellä keksitty, ja käytännössä kai kaikissa länsieurooppalaisissa demokratioissa on aina väliin vallassa sosialistiseksi katsottu puolue. Mikä trauma tuosta Neuvostoliitosta on tullut joillekin? Se kehitti irvikuvan sosialismin aatteista samalla tavoin kuin vaikkapa Pinochet oikeistolaisuudesta, Chile vain on paljon pienempi ja Pinochet kaatui paljon nopeammin.

Kerro yksikin sosialistinen maa, jossa toteutetaan ihmisoikeuksia!

Siis sellainen maa, jossa ei ole markkinataloutta ja jossa sosialistit ovat yksiselitteisesti vallassa. Mä en sanonut missä sosialismi keksittiin tai missä on sosialistisia puoleita vaan missä sosialistit on yksiselitteisesti vallassa eli missä ne pääsee pelkästään päättämään. Siitä voi päätellä sitten mikä on sosialistisen maailman suhtautuminen saateenkaari-ihmisiin.

Kysymyksenasettelu on absurdi. Jos puhumme demokratioista, ei kai voida sanoa että puhtaasti sosialistista tai puhtaasti kapitalistista maata on olemassakaan.

Diktatuurit, joissa vallanpitäjät julistavat noudattavansa jotain vasemmistolaista tai oikeistolaista aatesuuntaa, ovat asia erikseen. Ei mitään poliittista aatetta voi arvioida diktatuurin perusteella, siinä valta on aina tärkeämpää kuin aate.

Vai uskotko Tarja Halosen pyrkivän tekemään Suomesta yksiselitteisesti sosialidemokraattisen puolueen hallitseman yksipuoluejärjestelmän?

"Kerro yksikin sosialistinen maa, jossa toteutetaan ihmisoikeuksia!
Siis sellainen maa, jossa ei ole markkinataloutta ja jossa sosialistit ovat yksiselitteisesti vallassa ... eli missä ne pääsee pelkästään päättämään "

Ei tarvitse katsoa itään. Lähimmäksi pääsee kai Ruotsi: sosiaalidemokraattisia hallituksia 30-luvulta asti, kahta jaksoa lukuun ottamatta. Siitä voi mielestäni hyvinkin päätellä mikä on sosialistisen maailman suhtautuminen saateenkaari-ihmisiin.

En tahdo päästä irti "taipumuksestani" ajatella myös asioiden historiallista ulottuvuutta. Niinpä en tässäkään.

Myöhempiä tapahtumia ajatellen oli kai historian ironiaa, että seuraavan kerran sitten Ranskan vallankumouksen ja Code Napoléonin (1810) jälkeen bolshevikit kumosivat homouden rangaistavuuden. En tiedä, pitääkö aivan täsmällisesti paikkaansa se, että nimenomaan Leninin puoliso Nadeshda Krupskaja ja eräät muut bolshevikkinaiset ajoivat periaatetta, jonka mukan valtion tulee pitää näppinsä irti ihmisen seksuaalisuudesta. Varsin vapaan seksuaali- ja perhepolitiikan aika jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Stalinin lujitettua valtansa tapahtui käänne konservatiiviseen suuntaan - kutakuinkin samaan aikaan, kun natsit nousivat valtaan Saksassa. Homous kriminalisoitiin uudelleen.

Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa olivat monissa asioissa, kuten perhe- ja seksuaalipolitiikassa tai taidenäkemyksessä, veljeksiä keskenään. Toista maailmansotaa seuranneena vuosikymmenenä taas Yhdysvallat ja Neuvostoliitto noudattivat kutakuinkin samanlaista politiikkaa suhteessa homouteen.

Eurooppalainen työväenliike on 1800-luvun lopulta saakka ollut yleisesti ottaen varsin vapaamielisen seksuaali- ja perhepolitiikan kannalla. Puolueiden ja maiden välillä on tietysti ollut - ja on - eroja ja myös saman puolueen asenteissa historian eri vaiheissa. Poliittiseksi lyömäaseeksi homous on niillekin joissakin tilanteissa kelvannut.

Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana Suomen puolueista Skdl/Vasemmistoliitto ja Rkp sekä pienen epäröinnin jälkeen Sdp ja uutena puolueena Vihreä Liitto ovat olleet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevissa asioissa edistyksellisimpiä ja avarakatseisimpia.

Jos edellä käsiteltyjen asioiden näkökulmasta ottaa kantaa potentiaalisiin presidenttiehdokkaisiin, Tarja Halonen edustaa kestävää traditiota - ja onhan hänellä henkilökohtaisetkin ansionsa.

Halonen pressaksi, ei siellä tule kuitenkaan olemaan lähellekään saman luokan taitajia vastassa.

Moi,

Public eye kirjoitti: "käytännössä kai kaikissa länsieurooppalaisissa demokratioissa on aina väliin vallassa sosialistiseksi katsottu puolue"

eurooppalaisella termistöllä kyllä, koska meidän demarimme ovat (kuulemma :-) Euroopassa sosialisteja. Suomalaisessa sanastossa sosialisteilla on ainakin minun kieltämättä lyhyenä elinaikanani totuttu tarkoittamaan esim. Neuvostoliiton haikailijoita, "ja mehän vastustamme kaiken sortin pasifismia"-oikeustaistelijoita ja muita mukavia otuksia. (Tällaista se pahimmillaan on: http://www.sosialistiliitto.org/murros/68/pasifismi.html ) Demarit ovat meillä demareita eivätkä sosialisteja (tämän lauseen voi tulkita aivan kuten haluaa :-).

Oikeisto-/vasemmistojako ei itselleni kyllä enää riitä nykyisiin luokittelutarpeisiini. Osa ihmisistä tarkoittaa tämän jaon "vanhentuneisuudella" sitä, että politiikka on alennettava managerismin tasolle, jossa asiantuntijat optimoivat jonkinlaisilla hyvinvointi- ja moraalimarkkinoilla ratkaisuja ongelmiin tilanteessa, jossa tavoitteet on annettu. Olen melko lailla eri mieltä tästä, kyllä vallan _pitäisi_ kuulua kansalle eikä päättäjille.

Minulle jaon riittämättömyys kilpistyy kai ennen kaikkea kysymykseen: mitä kumman vasemmistoa se sellainen on, joka tuomitsee iloisena gadziljoona köyhää nälkään, sairauksiin ja äärimmäisten sääilmiöiden keskelle vain saadakseen pihdata suomalaisista savupiipuista ja työttömyyskorvausten senteistä? On hieman tuskastuttavaa, että kaiken maailman näkymättömiin käsiin uljaasti uskovat vapaakauppaintoilijat Kokoomuksessa puhuvat näistä asioista vasureita enemmän, vaikkakin vain nimeksi. (Esim. http://www.ylioppilaslehti.fi/2005/050211/piia.html , jaaritukseni asiasta http://iki.fi/heikki.korpela/kirjoitukset/koyhat-eivat-kaipaa-taivaita.html )

Oikeiston/vasemmiston (paljonko työläinen saa palkkaa) ja arvoliberalismin/totalitarismin (saako työläinen touhuta seksiä kenen kanssa haluaa) suhteista kannattaa vilkaista esim. http://www.politicalcompass.org

- Heikki

Näkyy Haloskan pohjoiskorealaisissa luvuissa tapahtuvan lievää laksua: huraa! Ehkäpä saamme sittenkin mallemme vielä oikeasti edustuskelpoisen presidentin, kun tehtävä keskittyy tuohon edustuspuoleen nykyisin.

SDP: n hegemonia on saatava nurin.

Toivon ettette tassa tapauksessa kumminkaan tuossa hankkeessa onnistu.

Onko yhden puolueen hegemonia sinusta siis hyvä asia?

Ensinnäkin kommenttina Hekolle. Demarit kaikkein eniten nykyisistä hallituspuolueista olivat sen kannalla, että kehitysyhteistyömäärärahoja täytyy nostaa. Lisäksi demarit haluavat vähentää maataloustukia ja muuttaa niitä. Ihan oikeasti kehitysmaiden ongelma on se, että kehittyneet maat tukevat omaa maatalouttaan huimasti, estävät kehitysmaiden tuotteiden pääsyn markkinoilleen, ja kaiken huipuksi vientitukien avulla dumppaavat omaa ylijäämäänsä kehitysmaihin niin halvalla, että se häiritsee kehitysmaiden taloutta.

Mitä tulee sosialismiin, niin Suomessa useimmiten sillä käsitetään Neuvostoliitto - muualla Euroopassa asia on toisin. Kenties tämä johtuu NL:n pitkästä naapuruudesta. Sosialistit jakaantuivat n. 100 vuotta sitten kahteen eri liikkeeseen, sosialidemokraatteihin (SDP Suomessa) ja kommunisteihin. Monissa EU-maissa SDP:n sisarpuolueen nimi on sosialistinen puolue. Esim. Espanjassa, Portugalissa ja Belgiassa. Demarinuorten eurooppalainen kattojärjestö on nimeltään "Young European socialists".

Mitä tulee demareiden yksinvaltaan, niin se on täyttä puppua. Tässä maassa on ollut porvarienemmistö eduskunnassa vuodesta 1970.

Matti Nykänen presidentiksi!

Ensiksi pitää sanoa, että kerrankin on täällä mielenkiintoinen keskustelu ja pysyy jopa kohtuullisesti asiassa ilman älyttömiä nälvimisiä, hyvä!

Faery kirjoitti: 'Sosialistit jakaantuivat n. 100 vuotta sitten kahteen eri liikkeeseen, sosialidemokraatteihin (SDP Suomessa) ja kommunisteihin...'

Mun mielestä sossut ovat pitkän historiansa aikana olleet tätä maata rakentavaa ja kokoavaa porukkaa. Hyvin selvästi se tuli ilmi sodan aikana, kun porvarit ja sossut sopivat 'aseveljeydestä' yhteistä vihollista Neukkulaa vastaan. Tuolloin painettiin villaisella porvarien ja sosialistien väliset vihat ja kapinan aikaiset tapahtumat ja keskityttiin olennaiseen eli tämän maan olemassaoloon -onneksi.

Sodan jälkeen oli pelko vasemmiston vallankaappauksesta ja kaiketi tekijänä olisi ollut SKDL. Oli Kemin satamatyölaisten lakkoja jne... Ay-liikkeissä oli tuolloin kova kädenvääntö demareiden ja kommareiden kesken. Sikäli jos olen ymmärtänyt vanhoista kirjoituksista, niin sota ja sodanjälkeiset tapahtumat oleellisesti jakoivat vasemmiston Suomessa vallankumousta tavoittelevaan 'kommareihin' ja toisaalta olemassa olevaa yhteiskuntaa tukevaan demareihin.

Mutta johdatuksena alkuperäiseen aiheeseen... Vaikka demarit saavatkin vaaleissa reilu 20% äänistä, niin siitä huolimatta heillä on äänimäärää suurempi valta yhteiskunnassa johtuen varmaan osittain siitä, että osa virkamiehistä valtio- ja kuntatasolla on heillä eikä kannata unohtaa ay-liikkeen osuutta yhteiskunnassa. Toisaalta kepu pitää selkeästi valtaa kunnissa...

Jos Tarja ei jatka niin kuka olisi demareista se hyvä vaihtoehto? Ei ainakaan Erkki Liikanen, joka pääjehuna viemässä tätä maata historian syvimpään lamaan! Muista en osaa sanoa...

Vastaukseni on että Matti Vanhanen. Hän on mies paikallaan; asiallinen ja rauhallinen ja pystynee ilmeisesti ottamaan asiat asiana päinvastoin kuin vaikkapa Lipponen, jolla on taipumus vetää herneitä nenään milloin mistäkin... Pääasia on minulle kuitenkin se, että presidentti ajattelee omilla aivoilla ja on kykenevä mielipiteenvaihtoon eikä edusta ajatuksillaan/teoillaan mitään ääriliikettä.

Ei Kemin uittotyöläisten lakko 1940-luvun lopulla mikään vallankumousyritys ollut, vaan lakko, jossa oli kysymys palkoista ja muista työehdoista. Tilanne kärjistyi, kun Kemijokisuun uitolle haalittiin rikkureita. Ilmapiiri oli erittäin jännittynyt. Lakkolaisten kulkueen marssiessa Kemijokisuulle syntyi kärhämä poliisien kanssa. Yksi lakkolainen sai surmansa poliisin luodista, toinen kuoli auton alle.

Eikä SKDL vallankumousta ajanut. Se oli vasemmistolaista reformistista liikettä, vasemmalle sosialidemokratiasta.

Kommunistien joukossa oli porukkaa, kommunistisen puolueen johtopaikoillakin, joilla oli vallankomouksellista uhoa, mutta puolue ei puolueena ollut lähdössä väkivaltaisen kumousyrityksen tielle. Vuoden 1948 tapahtumia on paljon tutkittu, mutta mitään sellaista, joka osoittaisi SKP:n johdon suunnitelleen vallankaappausta, ei ole osoitettu. Oliko jokin pienempi porukka sellaista kaavaillut, siitä on vaikea saada tietoa. Joka tapauksessa ilmapiiri maassa oli jännittynyt.

En tarkoittanut, että Kemin lakko olisi sellaisenaan ollut vallankumousyritys mutta laajetessaan sen vaikutukset olisivat olleet arvaamattomia...
Niin kauan kuin SKDL oli olemassa, sen periaatteisiin kuului vallankumous. Kokonaan toinen asia on se, kuinka suuri osa puolueen jäsenistä sitä todellisuudessa kannatti... sitä ei tiedä kukaan.

Mä luulen, että tuo sodan jälkeinen aika oli enemmän veitsen terällä kuin näin jälkeenpäin ajatellaan. Aika on tasoittanut monen ihmisen mielipiteet eikä kaikkea muisteta niin vakavasti... mutta painostusta ja suoraa puuttumista Suomen asioihin Neuvostoliiton taholta oli paljon ja toisaalta sisäpoliittinen tilanne oli erittäin kireä ja poliittisissa piireissä melko runsain mitoin ihmisiä jotka fanaattisesti olisivat tehneet mitä tahansa vallankumouksen edistämiseksi... ei se ollut mitään puuhastelua ajankuluksi...

"Teroboy", yksinkertaistat niin etta sattuu.

Ja ihan varmuuden vuoksi tarkennan: sanoin etta "tassa tapauksessa", siis koskien istuvan presidentin uudelleenvalintaa, jos han ehdokkaaksi suostuu.

Taitaa tuo vallankumouksesta puhuminen olla vasemmistopiireissä sitä kiusallisempaa, mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan. Siitä kun voi seurata vastavallankumous kuten parhaillaan Kirgisiassa.

Ainakin kouluaikaisessa historian kirjassani mainittiin, että noin sata vuotta sitten sekä sosiaalidemokraatit että kommunistit tavoittelivat molemmat sosialismia eli tuotantovälineiden yhteisomistusta, mutta että sosiaalidemokraatit pyrkivät siihen rauhanomaisin ja laillisin keinoin, kun taas kommunistit kannattivat vallankumousta. Noista ajoista tavoitteet ovat ehkä muuttuneet tai ainakin sumentuneet.

Silmäilin SDP:n nettisivuja, ja yritin päästä selville, mikä on puolueen tämän hetken tavoite. Sosialismia ei tavoitteista löytynyt, mutta ajan hengen mukaisesti SDP on listannut itselleen arvot; siis ne joita jokainen itseään kunnioittava firma liikkeenjohdon konsulttien avustamana itselleen laatii. SDP:n arvoja ovat oikeudenmukainen yhteiskunta, maailman vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuutta. Kuulostaa hienolta, ainakin otsikoiden tasolla.

Tasapuolisuuden vuoksi tarkastin myös Kokoomuksen, Keskustan ja Vihreän liiton tavoitteet heidän sivustoltaan. Kokoomuksen tavoitteet on puserrettu muutamaan kivalta kuulostavaan lauseeseen ja periaatteet on listattu kompaktisti. Keskustalla ja Vihreillä ei näyttäisi olevan lainkaan tavoitteita, vain yksittäisiä kannanottoja. Keskustalla on lisäksi läkähdyttävän pitkä ja leveä periaateohjelma. Ehkä se on sitä aatteellisuutta, kun ei ole selviä tavoitteita (= mitä ja miksi tehdään) mutta on silti periaatteita (= miten tehdään).

Nykyään kun elintaso on Suomessa korkea eikä yhtä suuria yhteiskunnallisia epäkohtia ole kuin joskus teollistumisen alkuvuosikymmeninä, niin vasemmisto-oikeisto -akselista puhuminen vaikuttaa suomalaisella puoluekartalla vanhanaikaiselta. Yhtä hyvin voisi tehdä muunkinlaisia jakoja kuten:
- aatteellisuus (Keskusta, Vihreät) vs. tavoitteellisuus (SDP, Kokoomus),
- kannattajakeskeisyys (Kokoomus, Keskusta) vs. maailmanparannus (Vihreät, SDP),
- kaupunkilaisuus (Vihreät, SDP, Kokoomus) vs. maalaisuus (Keskusta),
- yhteisöllisyys (SDP, Keskusta, Vihreät) vs. yksilökeskeisyys (Kokoomus),
- junttimaisuus (SDP, Keskusta) vs. tyylitietoisuus (Vihreät, Kokoomus).
[ Nämä ihan vain omia arvioitani, ei pidä näistä hermostua. ]

Loppujen lopuksi kun pitäisi jotakin puoluetta tai henkilöä äänestää, niin aika pitkälle imago ratkaisee. Se minkälaista imagoa on hakemassa taas riippuu äänestäjästä itsestään.

Moi,

"...Vihreillä ei näyttäisi olevan lainkaan tavoitteita, vain yksittäisiä kannanottoja."

vihreiden web-sivut ovat aivan totta surkeat. On heillä kuitenkin kokonaisempiakin tavoitteita. Uusin periaateohjelma löytyy http://www.vihrealiitto.fi/ohjelma.shtml . Vaikutelma tavoitteettomuudesta ei ehkä silti liene pelkkien web-sivujen syytä: vihreiden sisälläkin on keskusteltu paljon poliittisesta managerismista ja siitä, pitäisikö puolueen olla yleispuolue vai ympäristöpuolue. Toisaalta riippumatta näistäkin linjauksista ovat vihreät kai aina olleet yksilönvapautta korostava puolue, jonka puoluekuri on pidetty verraten löyhällä. Tämä tietysti on sitten näkynytkin muutamana viestinnällisesti melko epäonnistuneena tempauksena. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden tuleva uusi periaateohjelma vaikuttaa muuten minun silmiini paljon jännemmältä (henkilökohtaisemmalta utopialta) kuin Vihreän liiton, mutta se onkin poliittinen _nuoriso_järjestö.

Itse pidän valitettavana sitä, että Halonen pääsi presidentiksi, koska se on tarkoittanut sitä, että hän ei enää ole häärännyt hallituksessa, eduskanassa, ministeriöissä jne. Kun vahinko on kuitenkin jo päässyt tapahtumaan, kannatan hänelle nyt jatkokautta. Kannatan lisäksi myös muita ehdokkuuksia, erityisesti Heidi Hautalaa.

faery: Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen tarkoittaisi tietenkin vähintään lupausten pitämistä sekä edes jonkinlaista kurjuuden lieventämistä, ja siksi on hyvä, jos demarit ajavat asiaa. Tarkoitin kuitenkin tympiintymiselläni "vasemmistoon" sitä, että tärkeimmät vasemmistolaiset tahot (SDP:n, Vasemmistoliiton ja ay-järjestöjen eniten siteeratut edustajat) viestivät huomattavaa muutosvastarintaa mm. siitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen vie Suomesta työpaikat, eivätkä myöskään esitä riittävän terävää kritiikkiä siitä, että Suomessa on täysin mahdollista laillisesti kuluttaa kaupan hyllystä sellaista köyhien ihmisten työvoiman ja luonnonvarojen riistoa, joka ei olisi ikimaailmassa Suomessa mahdollista, jos tuotteet olisi alusta pitäen tuotettu Suomessa. En tietenkään missään nimessä tarkoita sitä, etteikö joku mielivaltainen vasemmistolaiseksi itsensä mieltävä ihminen, järjestö tms. voisi näin toimia, vaan sitä, että pelkkä vasemmisto- tai oikeistolippujen liehuttelu ei tule näitä maailman kouriintuntuvimpia ongelmia ratkaisemaan.

Pyydän anteeksi asiasta lipsumistani; ehkä keskustelun jatkamista hamuavat voivat niin halutessaan siirtää sivujuonteet muuhun ketjuun...

Kauhaa,
- Heikki

Heko.

Suomen kehyrahoja ollaan nostettu viime vuosina suhteessa bruttokansantuotteeseenkin. Minun mielestäni ei tosin tarpeeksi. Mun tietääkseni demarit ja vasemmistoliitto äänestivät lähes yksimielisesti päästökauppalain puolesta, joten on puppua väittää, etteikö vasemmisto ottaisi ilmastonmuutosta todesta. Esim. Eero Heinäluoma on ottanut ympäristöasiat esille kampanjassaan puoluejohtajaksi.

Mitä tulee reiluun kauppaa, niin Reilun kaupan edistämiseyhdistyksessä toimii demareita, demariopiskelijat sekä - nuoret ovat siinä jäsenenä. Ja juuri SAK:lla on kampanja, joka koskee työntekijöiden oikeuksia myös kehitysmaissa. Reilua kauppaa ja reiluja kansainvälisiä työsäädöksiä tulisi edistää juuri ay-liikkeen kautta. Vihreiden ja ay-liikkeen kohtaktit ovat aika minimaalisia. Jos kaikki ne, jotka valittavat ay-liikkeen olevan vain työllisen asialla, menisivät ay-liikkeeseen mukaan, ay-liike voisi jopa muuttua. Tosin sitten ei taida olla mitään, mistä valittaa...

Ja onhan se nyt itsestään selvä, ettei maailman ongelmat poistu lippuja liehuttamalla tai kansainvälistä laulamalla,, heh... :)

Hei,

en oikein osaa sanoa, kuuluuko tämä presidenttiketjuun enää mitenkään, mutta ehkä se seuraava viesti sitten jo pääsee omaansa...

"Mun tietääkseni demarit ja vasemmistoliitto äänestivät lähes yksimielisesti päästökauppalain puolesta, joten on puppua väittää, etteikö vasemmisto ottaisi ilmastonmuutosta todesta."

Pidän Kioton sopimusta suurena saavutuksena juuri siksi, että se on monille tahoille ollut niin vaikea muutos. Se ei kuitenkaan pysty vakavasti sinällään hillitsemään ilmastonmuutosta, jolla seuraukset ovat suhteellisen todennäköisesti siedettävällä tasolla. Nyt pitäisi päästä keskustelemaan tulevista vakavista päästövähennyksistä. Olen kiinnostunut kaikista keinoista, joilla ay-liikkeen ja vasemmistopuolueet saisi toden teolla innostumaan niistä. :-) Osa ammattijärjestöistä on tietysti merkittävissä määrin eri kannoilla kuin toiset, ja toisaalta kenttäväen mielipiteet voivat poiketa usein suuresti johdosta, minkä Metalliliiton touhut kai melko selvästi osoittavat. Kokonaisuutta tämä ei kuitenkaan vielä horjuta.

Kokoomuksen kohdalla pidän merkittävänä älyllisenä rehellisyytenä sitä, että eräs kokoomuslainen sentään tohti minulle myöntää, että Kokoomuskin on "kestävän kehityksen" liturgiassa mukana, mutta ei toteuta sitä käytännössä. Valitettavasti vasemmistolaiset eivät tunnu yhtä halukkailta myöntämään tätä, vaikka esim. SAK:n Viialaisen kommentit siitä, miten päästökauppa ja kallistuva sähkö vievät Suomen elintärkeän metalliteollisuuden kilpailukyvyn mennessään, eivät osoita suurta keskinäistä harmoniaa hänen aiempien ylevien tavoitteidensa kanssa. Näin kirjoittaa Viialainen Helsingin Sanomissa: "Taakanjakopäätös on vihreiden tietoinen ja ympäristöministeriön aivan tarkoituksella tekemä silmukka suomalaisen teollisuuden kaulaan". (5.2.04) Politiikasta kiinnostuneena kai ymmärrätkin, että Viialainen voi kirjoittaa kauniita pyrkimyksiä toiseen paperiin, ja toisessa puheenvuorossa päivitellä sitä, miten kauhea on ajatus siitä, että intialaiset pian tuottaisivat henkeä kohden laskettuna kymmeneksen suomalaisten tuottamista kasvihuonepäästöistä. Siksi en aivan ymmärrä, miksi minun pitäisi nyt vaikuttua siitä, että joku on _kampanjoinut_ ympäristöasioilla. Eiväthän poliitikot ole vastuussa kampanjoistaan viime kädessä kenellekään elleivät niin itse halua.

Se, että vasurit olisivat eduskanassa yksimielisesti tukeneet päästökauppalakia, ei valitettavasti pidä paikkaansa. Esim. ympäristövaliokunnan mietintöön on tullut hiilivuodosta huolestunut eriävä mielipide nimenomaan vasurilta, joka on vastustanut koko päästökauppaa. Erityisen hellyttävää vihjeettömyyttä osoittaa eduskuntakeskustelussa SDP:n Lahtelan seuraava toivomus: "meidän pitäisi satsata siihen teknologiaan, millä putsataan, millä piipun päästä otetaan ne hiilet talteen"; vasemmistoliiton jäsen taas ensimmäisenä kaipasi poltettavaksi turvetta hiilen sijaan. Pääasiallisina vastustajina eduskunnan viimeisessä keskustelussa eivät olleet kokoomus tai keskusta, vaan demarit ja vasurit -- vasta turpeen tultua mukaan keskusteluun keskusta heräsi julistamaan "kansallista etua". Lopullisessa äänestyksessä 9 Vasemmistoliiton jäsentä ja 1 demari vastusti lakiesityksen hyväksymistä. Sitä, miten vasemmistopuolueet ovat vaikuttaneet hallituksen esityksen ja valiokuntamietintöjen muotoutumiseen, minun on vaikeampaa itse arvioida, mutta minun on annettu ymmärtää, että asenteet ilmasto-oikeudenmukaisuuden käytännön toteuttamisen suhteen ovat yhä kovin... epäilevällä kannalla valiokunnissa ja hallituksessa. Esimerkki tällaisesta on se, että eduskunnan keskustelussa demarien Skinnari joutui toteamaan mm., että vihreän valiokunnan jäsenen ponsiehdotuksen lievennys "on nimenomaan tullut elinkeinoelämätahon pyynnöstä kompromissimuotoiluna". Se, millainen äänestystulos olisi tullut, jos äänestettävänä olisi ollut jokin vakavasti IPCC:n välttämättöminä pitämiin päästötavoitteisiin tähtäävä esitys, jääköön tämän keskustelun perusteella arvailun varaan.

Reilusta kaupasta ei tietysti ole sinällään mitään haittaakaan, mutta nykyasenteilla se ei muuta kovin merkittävästi asioita, enkä ole varma, miksi otat sen esille puhuttaessa maailmankaupasta. Aloitteet siitä, että reilun kaupan tuotteet todella valtaisivat markkinat epäreiluilta, ovat jääneet perin vähäisiksi, eikä siihen tunnu olevan todellista intressiä SAK:lla, MTK:lälä tai Keskolla ja muilla yhdistyksessä mukana olevilla tahoilla. Toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että reilu kauppa olisi keskeisille toimijoille muuta kuin tapa saada kalastettua hieman rahaa ja suosiota tietyltä erityiseltä kohderyhmältä. RK ei olennaisesti muuta järkevämmäksi ja moraalisemmaksi kokonaisuutena sitä yksilöiden harkintaa kaupan tiskillä, jonka jokainen vakavissaan oleva taloustieteilijä myöntää hävettävän puutteelliseksi. Se ei mitätöi kehitysmaiden velkaa eikä muuta mihinkään kansainvälisten kauppajärjestöjen ja pankkien lainanannon ehtoja. Se ei sanktioi millään tapaa sellaisia rikkomuksia ulkomaisessa tuotannossa, jota emme katsoisi hetkeäkään kotimaassamme.

Suhtaudun kokemusteni perusteella melko epäillen siihen, että kansainvälisellä ja suomalaisella ay-liikkeellä olisi niin paljon yhteistä säveltä, että ne nykyisellään noin vain yhteen niputtamalla tehtäisiin kunniaa totuudelle. En myöskään usko mihinkään ortodoksisuuteen siinä, kenen kanssa maailmaa saa tai ei saa parantaa -- se, että olen hyvin pettynyt vasemmistoon puuhasteluissaan, ei tarkoita sitä, että kieltäisin heiltä toimimisen, vaan päinvastoin esitän sen toivomuksena muutoksesta. Niin kauan kun tuota muutosta ei kuulu, en kuitenkaan aivan ymmärrä, miksi omaatuntoaan kuuntelevan ihmisen pitäisi tinkiä periaatteistaan vain päästäkseen yhteistyöhön ay-liikkeen sen enempää kuin Kokoomuksenkaan kanssa. Surullista on myös se, että toisin kuin vihjaat, ei kentän ääni useinkaan kuulu: esim. PAM:ssa on monien työntekijäryhmien kuuluminen liittoon verraten pientä juuri siksi, että PAM ei ole halukas tarjoamaan heille mitään. Metalliliiton kuuluisa jäsendemokratia vuodesta 1990 ei myöskään anna kovin suurta toivoa siitä, että jäsenet pelkästään kuulumalla liittoon saisivat ajettua haluamiaan asioita.

- Heikki

Kirjoitin:

"[Kioto] ei kuitenkaan pysty vakavasti sinällään hillitsemään ilmastonmuutosta, jolla seuraukset ovat suhteellisen todennäköisesti siedettävällä tasolla."

Piti olla: "Kioto ei kuitenkaan pysty vakavasti sinällään hillitsemään ilmastonmuutosta kahden asteen lämpenemiseen, jonka seuraukset olisivat suhteellisen todennäköisesti siedettävällä tasolla."

- Heikki

hyvä toni.samaa mieltä. ja kyllä se vain niin on kuule jormah että kyllä niitä neuvostosuomen rakentajia löytyy sieltä sdp;stä vaan edelleen. Haloset, Tuomiojat, lipposet sun muut olivat aikanaan rakentamassa punalipuin tästä Neuvostoihanuutta ja Hassi yhtenä mukana eli turha sanoa että siellä oli joitain kommareita ennenaikaan. samat taistolaisvoimat ovat Suomessa edelleen valtaa pitämässä ja sisäisellä Sosialistisella pakolla tässä maassa asiat edelleen hoidetaan. eikö ole tullut mieleen miksi maassamme on niin vähän yrittäjiä ja varakkaita ihmisiä. Siksi kun sosialistit hyppivät pöydillä. edelleenkin....ja tänne kyllä sosialistipressa sopiikin. Olisihan se aivan kauheaa jos olisi Suomella oikeistolainen ja ahkera ja yrittävä pressa. Meillähän on aina arvostettu tyläistaustaa, laiskuutta, työttömyyttä, yrittämättömyyttä ja ennekaikkea kateutta.

Tässä maassa on kyllä yrittämisen vapaus. Tekosyitä valittamiset jostain sosialisteista rikastumisen tukkona.

Kirjoittelen vähän siitä näkökulmasta, millaista on ollut olla lapsi perheessä, jossa vanhemmat ovat olleet yrittäjinä ja jopa neljännessäja kuudennessa polvessa (ensimmäiset jo 1600-luvulla) ja miten minä olen nähnyt tämän yrittäjyyden tässä maassa oman vähän yli neljänkymmenen vuoden kokemuksella.

Tässä maassa on aina pärjännyt yrittäjänä millaisina aikakausina tahansa, jos on ollut vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeilla tuotteilla oikealla idealla ja oikealla asenteella sekä tietenkin myös oikealla osaamisella niin taloudellisessa osaamisessa, että taloudellisessa viisaudessa ja maalaisjärjenkäytöllä. Mielestäni on turha haukkua, että milloin ovat sosialistit ja kommunistit vieneet mahdollisuuden yrittää ja menestyä. Toki on totta, että esim 70-luvun öljykriisin seurauksena ja muistakin yhteiskunnalisista kehityssuuntauksista monet teollisuuden ja tuotannon alat tulivat Suomessa kannattamattomiksi. Mutta onnistumisessa yrittäjänä kuitenkin oleellista oli mielestäni tietty viisas riskienhallinta ja ymmärrys esim sopeuttaa yritystoiminta muuttuvissa olosuhteissa. Esim vaatetus- ja tekstiilialalla pienentää ja rationalisoida tuotantoa sellaisiksi, että ei tarvinnut kilpailla joidenkin Kaukoidän halpojen rättifirmojen massatuotteiden kanssa samoista markkinoista. Minusta tässä ei ole kommunisteilla tai sosialisteilla mitään tekemistä, että jotkin alat kuolivat ja näivettyivät olemattomiin.

Syy näihin näivettymisiin ja yritysten joukkokuolemiin on mielestäni siinä, että jossain päin maailmaa kapitalistit kykenevät riistämään lapsia ja naisia epäinhimillisissä oloissa vielä paremmin kuin länsimaissa ja sinne ne Tampereenkin rättifirmat niin kuin muutkin firmat ja työpaikat ovat kadonneet. Globalisaation ihana siunaus. Onkohan sekin kommunistien ja sosialistien vika Suomessa, kun sinne kaukoitään katoaa pian Perlokset Nokiat ja muut niin hienot pikkusieluisten nörttikapitalistien unelmamaailmojen ylläpitäjät. Kapitalismi on niin ihana ja sittenhän me tarvittaisiin vaikka joku ihana Jorma Ollila presidentiksi niin Suomi pelastuisi. Eikö?

No tämä maailma tulee hukkumaan paskaan tällä kehityksellä mutta ikävää on että viaton luonto tuhoutuu siinä samalla ihmisten ahneuden ja loputtoman kyltymätömyyden alttarilla.