syrjintää armeijassa ????

ajattelin kysellä ,että miten selvisitte " tästä pakollisesta miestenkoulusta " . armeeja jos mikä on aika vanhakantainen instituutio , näissä suvaitsevaisuus asioissa . pidittekö suntautumisenne omana tietonanne ,vai olitteko avoimesti sitä mitä olitte. simputtamisen pelosta huolimatta. itse käydessäni armeejan vuonna-86 , olin vielä " tiukasti kaapissa jopa itselleni " . en hyväksynyt itsestään selvyyttä , jonka kuitenkin tiesin olevan ennemmin tai myöhemmin edessä tunnustettavissa jopa itselleni . armeeja meni omalta kohdaltani aika vaivattomasti , kun ei juurikaan ajatellut omilla aivoillaan , vaan oli kuin " eräänlainen ohjelmoitu robotti " . josta sitten puolustusvoimmat koulutti " keskinkertaisen meritaistelijan " . = matruusin. vaikeinta minulle ainakin armeejassa oli se jatkuva kuri ja komentelu . kun olen luonteeltani tällainen " luonnonlapsi " ja tottunut itse päättämään niin menemisistäni kun tekemisistäni ja tulemisistanikin . mutta onneks kaikki on nyt siltä osin jo , muistoja vain .
  • 2 / 15
  • Kysymysmerkki
  • 4.2.2005 10:45
Jessi missä joukko-osastossa sitten palvelit? Montako kuukautta?
Minä palvelin vain vähimmäismäärän ja siksi tavallinen sotamies (80 luvun alussa). Minä oli kaapissa ja enkä silloin edes miettynyt mikä minä sitten olen. Mikä minua oikein suututti, niin herätykset, marssit, kaappitarkastukset, hälyytykset, simputtaminen, leirit, kaikki tyhjänpäiväsyydet. Minä vertaan aikaani tenavien temmellyskenttään. Minua ei kylläkkään syrjiytty ja eikä kiusattu. Olin aika tavallinen rivimies. Nykyisinkin aika tavallinen, mutta utelias.
Avoimesti homo armeijassa? Vuonna 1989? Se olisi ollut aika järjetöntä, enkä nähnyt moisessa mitään hyötyä. Ei sitä hyötyä kyllä ollut armeijassakaan noin henkilökohtaisella tasolla.
  • 4 / 15
  • Public eye
  • 22.2.2005 12:24
Suomen armeija voisi ottaa oppia vaikka brittilaivastosta, joka alkaa aktiivisesti rekrytoida vakinaiseen palvelukseensa homoja ja lesboja. Parisuhteensa rekisteröineet voivat saada ensi syksystä alkaen koko Britannian puolustusvoimissa myös perhemajoituksen.

Aika nopeaa kehitystä, kun homot ovat olleet siellä virallisesti hyväksyttyjä sotilasuralle vasta vuodesta 2000.

Ks. http://news.bbc.co.uk/1/hi/uk/4282175.stm
Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta homojen vs. heterosotilaiden stressinsietokyvystä sotatilanteessa? Olisi mielenkiintoinen tutkimusalue. Noin äkkipäältään voisi ajatella että homot olisivat pinkomassa ensimmäisinä pakoon, mutta totuus voi olla toinen.
Kaapissa oltiin intissä aikoinaan. Ei tullut mieleenkään kertoa seksuaalisesta suuntautumisestani siellä enkä oikein tiedä mitä hyötyä siitä olisi ollut kenellekään. En koskaan oikein mukautunut muutenkaan inttiin ja suoraan sanoen en usko että opin siellä mitään, ja sen vähänkin unohti jo parin vuoden päästä. No, matruusiksi kuitenkin päästiin (myöskin vuonna 86:)
13 vuotta armeijassa. Sotilaspoliisikapteeni evp. Nykyisin kielenkääntäjä, eikä todellakaan mitään ongelmia homouden kanssa kun kaapista ulos tulin silloin, kun olin vielä intin hommissa...
Hyvä Saalem.

Homosotilaat ovat kaikkein parhaita taistelukentällä. Alekksanteri Suuri ja "Kuolematon Legioona", sotajoukko, jossa jokainen taistelija taisteli homoseksuaalisen rakastettunsa vieressä.

Lienevät tämän jo todistaneet.
(N.k.Kuolematon Legioona koostui muuten kreikkalaisista jotka olivat värväytyneet persialaisten puolelle taistellakseen toisia kreikkalaisia vastaan.)

Homot ovat hyviä sotilaita. Minä tiedän. Minä olen.
Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, Helmikuu 2005

Noin yhdeksän prosenttia suomalaisista miehistä vapautetaan sekä ase- että siviilipalveluksesta. Kumma kyllä julkisesti ei puhuta siitä, että vapautuksen saaminen on ollut varsinkin luovissa ammateissa hyvin yleistä. Armeija ei kaipaa miehiä, jotka eivät sinne halua, ja siviilipalveluspaikoista on koko ajan pulaa.

Kuukausiliite keräsi listan miehiä, jotka ovat saanet vapautuksen sekä ase- että siviilipalveluksesta. Kaikilta on kysytty lupa nimen julkaisemiseen.

Listalta löytyivät:

Pentti Holappa, kirjailija
Mikko Silvennoinen, toimittaja
Jorma Uotinen, tanssija, koreografi
Mun sotilasarvo on tykinruoka - 302, jos jollekulle mitään sanoo ;)
Kavin armeijan (8 kk) Sodankylassa vuonna 1987-88, viestimiehena palvelin. Tulin kaapista ulos joillekin varusmiestovereilleni, eika se tuntunut heita haittaavan. Olemme jopa vielakin yhteyksissa.
Pete, minä uskon sen mitä kirjoitit .....y r great and ab fab....( lähettää lentosuukon).... ;)
Jesse, kyselit armeijakokemuksista. Itselläni siitä on paljon aikaa ja olosuhteet olivat niin erilaiset, ettei se ole kunnolla vertailukelpoinen tähän päivään. Totean vain, että minulla varusmiespalvelu sujiui tiukasti kaapissa. Mitään erityisiä ongelmia ei ollut, paitsi se, että menin sinne liian vanhana, 24v.

Ilmavoimien viesti on tekniikkalaji. Istuimme melkoisen osan ajasta oppitunneilla alokasajan jälkeen. Olin koko varusmiesaikana tasan yhden yön metsässä. Viimeiset kuukaudet piirtelin kytkentäkaavioita esikunnassa.

Nuorin pojistamme on parhaillaan varusmiespalveluksessa Upinniemellä. Viime perjantaina oli valatilaisuus, johon hän välttämättä vaati mieheni ja minut paikalle. En ole oikein innostunut äkseerauksista. Kulutin seremonioiden ajan kävelemällä suuren paraatikentän ympäri kolme kertaa. Se oli kuitenkin hyvä kuntolenkki.

Poika on nyt lomalla. Kysyin erityisesti varusmiesten suhtautumista uussuomalaisiin ja homoihin. Hänen tuvassaankin on yksi uussuomalaisen näköinen, joka on varmasti toista polvea. Puhui nimittäin sujuvaa suomea ilman mitään aksenttia.

Poikamme totesi, ettei hän ole syrjintään tai edes juttuihin törmännyt kertaakaan. Ei tiennyt komppaniasta ainuttakaan homoa. Totesipa vain, että kyllä noinkin suuressa joukossa varmaan joku löytyy joka ei tykkää homoista tai muualta muuttaneista.

Näyttää siltä, etteivät nuo jutut ole sen kummemmin esillä.

Juhani
PUOLUSTUSVOIMISSA tuli viime vuonna ilmi 35 simputustapausta, selviää pääesikunnan tilastoista. Määrä on pysynyt suurin piirtein samana koko 2000-luvun alun ajan. Poikkeus oli vuosi 2002, jolloin kirjattiin 20 tapausta.