Homosäveltäjiä
Hej!
Miten lista jatkunee:
- Franz Schubert
- Pjotr Tshaikovski
- Eric Satie
- Benjamin Britten
- Leonard Bernstein
Lista on tietenkin epävarma, sillä lopullista varmuutta on usein vaikea saada. Varmuuden aste vaihtelee myös säveltäjillä. Jopa Ludwig van Beethovenista on kirjoitettu 1950-luvulla psykoanalyyttinen tutkimus (Sterba), jossa hänen väitettiin olleen homoseksuaalinen. Kirja tyrmättiin tuolloin täysin.
Voimme ottaa mukaan myös esim. kapellimestarit.
Jeffrey Tate ei ainakaan aktiivisesti peittele.
Suosikkisäveltäjäni, Gioacchino Rossinin, väitetään niinikään oleen homo.
Hej Erkka!
Rossinista en tuota väitettä tiennytkään. Tunnustan, että en ole ollut järin ihastunut hänen musiikkiinsa ja siksi on kaiken taustatiedon kerääminen hänen osaltaan jäänyt. Hänhän ei avioitunut. Olisiko se laittanut kyseisen huhun? liikkeelle? Mitä tiedät tästä?
Schopin (ei varma tieto)
Martin, en muista ihan tarkkaan, mutta juttelin Rossinista joskus vuosia sitten jonkun alan asiantuntijan kanssa. Ja olen tietysti lukenutkin jotain Rossinista, mutta en enää muista enää tarkkaan, mistä tuo tieto tarttui.
Joka tapauksessa Rossini on ymmärtääkseni ollut naimisissa kaksikin kertaa, mutta hänellä ilmeisesti oli myös hyvin läheiset suhteet johonkin libretistiin, jonka kuoltua hän vaipui vuosiksi syvään masennukseen jona aikana hän ei säveltänyt mitään. Ja taisin kuulla Rossinin homoudesta jostain muualtakin, mutta siitä on tosiaan jo niin kauan, että en muista yksityiskohtia.
Chopinin homoudesta ei todellakaan ole viitteitä, sen sijaan hänellä oli vuosikausia kestänyt intensiivinen ja myrskyisä suhde Geroge Sandin (taiteilijanimi, itse asiassa Amandine-Aurore-Lucile Dupin, myöhemmin Dudevant) kanssa.
George oli Chopinia joitakin vuosia vanhempi, hyvin eksentrinen kirjailija, joka pukeutui mielellään miesten vaatteisiin, poltteli sikareita sekä antoi piut paut seurapiirien käyttäytymissäännöille. Georgen ja Chopinin suhde oli kuitenkin tiettävästi varsin heteroseksuaalinen, ja Georgella oli myös tytär ja poika aiemmasta liitostaan paroni Dudevantin kanssa. Pahat kielet kyllä syyttivät Georgea myöhemmin lesboksi ja nymfomaaniksi.
Minä taisin tuossa keskustelussa "Mikä ooppera/mitkä oopperat" myös mainita kuulleeni että Rossini oli ilmeisesti homo. Hänellä oli myös koominen ooppera Le Comte Ory (Veijarikreivi), jonka voi tulkita kaksimielisesti, kun jossain vaiheessa lavalla on kaksi naiseksi pukeutunutta miestä, joista toinen yrittää kähmiä ja vietellä toista. Tosin Viettelijä luulee toisen olevan oikeasti nainen, ja käytännössä vieteltävää, naiseksi pukeutunutta miestä, esittääkin nainen.
Älkää unohtako barokkioopperaa, sillä se oli aikanaan ykkösfoorumi tuoda esiin avoimia tai piilotettuja homoeroottisia tuntemuksia. Genderblenderiä toivat jo barokkioopperan suurimmat tähdet, kastraatit, jotka saattoivat esittää niin miehiä kuin naisia ja joiden äänessä yhdistyivät molempien parhaat piirteet. Myös moni mezzo esittää miestä ja kontratenori naista, ja valepuvut ja salaiset suhteet kuuluvat oleellisesti kuvioihin. Missään muussa taiteenlajissa ei ole laskettavissa yhtä paljon gay-vihjailua. Säveltäjistä Händel ja Luylly olivat selvimmät tapaukset, mutta moniaa muitakin löytyy.
Orlando!
Kuinka oikeassa oletkaan. Ei tarvitse ajatella kuin esim. Marc-Antoine Charpentierin oopperaa David et Jonathas! Tällaisille oopperoille oli varmasti hovikulttuurissa aivan (julkilausumaton) tilaus jo yleisönkin taholta.
Barokkiopperoiden säveltäjät olivat myös hyvin rohkeita äänialojen yhdistelijöitä. Kuuntelin juuri Rameaun Les fêtes d'Hébén, jossa Lykurgos (kontratenori, ilm. kastraatin aikoinaan laulama) ja Tyrtaios (basso) (r. Lycurgue, Tirtée) lauluvat duettona.
P.S. Les fêtes d'Hébé on ihana ooppera-baletti!
Ja listaahan voisi jatkaa:
Ravel
Poulenc
Tippet
Cage
ja suomalaisista ainakin jossain määrin Melartin.
Cage?
Hej!
Oletteko lukeneet elämänkertoja mainituista säveltäjistä? Miten väitteitä perustellaan?
Yksi hyvä vinkki:
Klaus Mannin romaani "Symphonie Pathétique", kertoo Pjotr Iljitš Tšaikovskin maailmasta, elämästä, yksinäisyydestä, jatkuvasta paosta omaa itseään, homoseksuaalisuudesta jne Pietarissa, Berliinissä, Leipzigissa, Pariisissa ja Amerikassa.
Säveltäjä tunsi itsensä kaikkialla muukalaiseksi, pakolaiseksi, ei poliittisessa mielessä, vaan juurettomaksi, kodittomaksi.
Kotonaan Venäjällä hänen musiikkia pidettiin liian länsimaalaisena, epäaitona, ei tarpeeksi venäläisenä. Saksassa taasen hänen musiikkiin yhdistettiin aasialainen villeys sekoitettuna ranskalaiseen parfyymiin. Ranskalaisille hän oli liian germaaninen, Beethovenin jäljittelijä.
Romaanin kirjoittaja Klaus Mann oli säveltäjän sukulaissielu ja myös homoseksuaali.
Luin saksankielisen romaanin noin 7-8 vuotta sitten sitten, viikonloppuna aloitin toistamiseen.
P.S.1: englanninkielinen, eli alkuperäinen teos, "Pathetic Symphony", on monien kriitikoiden mukaan jopa parempi kuin saksankielinen.
P.S. 2: Tšaikovskin listalta löytyvät mm: baletit Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä, oopperat Evgeni Onegin ja Patarouva, sinforniat Nr. 4, 5, 6 (Pateettinen sinfonia, nimi em. romaanille).