Onko tieteen vapaus vaarassa?

Silloin tällöin törmää sellaisiin mielipiteisiin, että yliopistot pitäisi saada tulosvastuullisemmiksi. Tulosvastuullisuusajattelu sopii ehkä ammatillisiin oppilaitoksiin ja ammattikorkeaan, joiden tehtävä on kouluttaa mahdollisimman osaavia työntekijöitä teollisuuden ja elinkeinoelämän tarpeisiin, mutta yliopistot ovat _tiedekorkeakouluja_ ja niissä tehdään _tiedettä_. Yliopistojen tehtävä on kehittää ajattelua ja tuottaa uutta tietoa, eikä sillä todellakaan tarvitse olla välitöntä sovellusarvoa. Tätä kutsutaan perustutkimukseksi. Yliopistoissa tehdyn perus(ja soveltavan)tutkimuksen pohjalta ammattikorkeakoulut sitten selvittävät uuden tieteellisen tiedon sovellusarvoa ja muokkaavat opinto-ohjelmiaan ja opetussuunnitelmiaan, jotta saadaan ammattitaitoisia ihmisiä työelämään. Soveltaviin korkeakouluihin tulosvastuullisuus sopii siis kuin nenä päähän.

Perustutkimus on tärkeä osa tieteen tekemistä, sillä nykyajan lyhytnäköisistä tarpeista käsin ei voida tietää mikä tulee olemaan tärkeää tulevaisuudessa. Tutkimalla monipuolisesti erilaisia ilmiöitä voidaan myös yllättäen löytää sellaisia sovellusaloja, joita ei olisi löydetty ilman perustutkimusta. Tieto on myös tärkeää sellaisenaan, itsensä tähden. Ihan hyvä jos sitä kyetään soveltamaan melko piankin, mutta se ei ole tiedekorkeakoulujen (=yliopistojen) ensisijainen tehtävä. Täten kaikenlainen tulosvastuullisuus yliopistoissa on kaikkea muuta kuin tervetullut asia. Yliopistojen ei kuulu olla tilivelvollisia yrityksille, valtiolle tai kirkolle. Yliopistojen tulee olla autonomisia laitoksia, jotka tuottavat vapaata ja objektiivista uutta tietoa. Tästä tieteen objektiivisuus- ja vapausajattelusta juontaa myös juurensa ns. "akateeminen vapaus", jota ollaan kovaa vauhtia romuttamassa erilaisilla perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden opiskeluoikeuden rajoituksilla.

Valitettavasti yritykset yrittävät kuitenkin ulottaa lonkeroitaan myös yliopistomaailmaan. Tähän sisältyy kaksi vaaraa: 1) Tutkimuksia rahoittavat yritykset pyrkivät vaikuttamaan tutkimusten kulkuun vilpillisin keinoin tai vääristämään tutkimustuloksia, ja 2) tutkimusrahoitus rajautuu vain sellaisiin aihepiireihin, mistä yritykset voivat hyötyä paljon ja nopeasti. Näin monet arvokkaat ja mielenkiintoiset tutkimusaiheet jäävät ilman rahoitusta vain siksi, että joku ei voi heti tehdä niillä rahallista voittoa. On esimerkiksi hieman hankala kuvitella mitä (taloudellista) hyötyä saavutetaan tutkimalla ihmiskunnan muinaishistoriaa tai vaikkapa dinosaurusten fossiileita, mutta näitäkin asioita tutkimalla saadan paljon arvokasta ja erittäin mielenkiintoista tietoa, mikä rikastuttaa elämäämme.

Kuulemma jo nyt noin kolmannes yliopistojen rahoituksesta tulee yksityisiltä yrityksiltä. Onneksi yritykset eivät ilmeisesti saa vielä itse kuitenkaan täysin päättää, että mihin tutkimusprojekteihin niiden rahat menevät. Sekin on ilmeisesti tosin vain ajan kysymys.

Hej!
Olen itsekin tämän aiheen ottanut esille muilla foorumeilla ja keskustellut siitä. Koen juuri mainitsemasi uhat hyvin vakavina tieteen arvovapaudelle. Tietenkin tiede aina jossain määrin kuvastaa oman aikansa arvoja ja arvostuksia, mutta itse tieteen teossa ei tulisi sitoutua ETUKÄTEEN mihinkään yksittäiseen arvolauselmaan.

Tuloksellisuus on jo tieteen teossa itsessäänkin ongelmallinen käsite. Onko tutkija, joka kirjoittaa enemmän artikkeleita tieteellisiin julkaisuihin, tuloksellisempi kuin joku toinen tutkija, joka ei julkaise niin paljon? Monilla tieteen aloilla tutkimukset voivat vaatia vuosikausia. Ei välttämättä ole myöskään mielekästä kirjoittaa artikkeleita, joissa ei juurikaan tuoda esille mitään uutta tai olennaista. Julkaisujen taso myös kärsisi tällaisesta. Itse asiassa monet julkaisusarjat eivät ota julkaistavakseen tällaista. Onko tutkija siis tulokseton tällöin?
Opiskelijoiden osalta on sanottava lisäksi, että tutkimus ei vaadi ainoastaan älykkyyttä ja lahjakkuutta, vaan myös kypsyyttä. Nämä eivät kulje käsikädessä. Kypsyyteen vaaditaan kokemuksia.

Kaikkein ongelmallisinta on yritysrahotteinen tutkimus. Mikäli se ei vääristä tutkimustuloksia, niin se ainakin vääristää tutkimuskentän painotuksia. Minkä yhtiöiden taloudellisessa intressissä on tukea esim. egyptologiaa tai assyriologiaa?

Olin mukana Saksassa yliopistoni vastustaessa tiedekuntaneuvostoihin tehtäviä muutoksia, joissa tarkoituksena oli ottaa niihin talouselämän edustajia. Valtavasta protestiaallosta huolimatta (meilläkin professorit ja kansleri oli mukana mielenosoituksessa) osaksemme tuli tappio. Seuraukset näkyvät jo: Tiedealoja on karsittu kokonaan pois ja varsinkin humanistisella puolella rajusti myös yhdistelty. Pelkään samaa Suomessa, sillä aivan samat kehityslinjat ovat nyt täällä.
Sivistyksemme on kapenemassa.

Tässä sotketaan nyt kaksi asiaa, tieteentekijöiden mahdollinen tulosvastuu ja tieteen tekemisen rahoituspohja.

Yksityisen rahoituksen hyväksymisessä on riskinsä, se on ihan totta. Niin kauan kuin valtiolla on varaa rahoittaa kaikkea mahdollista tieteentekemisen nimissä, kaikki on mitä mainioimmin. Mutta jossain vaiheessa varmasti tulee valtion pussista pohja vastaan. Silloin voi olla jopa toivottavaa, että ainakin jotkut tieteenalat saavat osan rahoituksestaan yksityisistä lähteistä - edellyttäen, että rahoittajat eivät pääse sormeilemaan tutkimustuloksia. Kaikki tieteenalat eivät varmasti löydä yksityistä rahoitusta, esimerkkejä on jo aiemmissa kirjoituksissa. Niiden rahoitus on tietysti saatava kasaan julkisista varoista.

En tunne yliopistomaailmaa niin hyvin, että pystyisin ehdottamaan konkreettisia laadun mittareita. Niitä kuitenkin varmasti löytyy, sekä määrällisiä että laadullisia, niin opetukseen kuin tutkimukseenkin.

Paljon puhuva oli erään tuoreen lingvistiikan proffan kommentti, jonka satuin kuulemaan vähän aikaa sitten. Kaksi viikkoa professuurin myöntämisen jälkeen täti sanoi, ettei aio julkaista enää yhtään mitään, koska ei enää aio ottaa itselleen sellaista stressiä. On yksinkertaisesti väärin, että moisella mentaliteetilla voi nauttia kuuden tonnin nettoansiota kuukaudessa.

Jep.

Rokkihomon "jep" oli siis tarkoitettu kahdelle edelliselle kommentille eikä minulle.

Peter!
Olen JYRKÄSTI eri mieltä! Ensinnäkin minun ja Habituksen kirjoituksissa käsitellään erillisinä tulosvastuu ja rahoituspohja. Kyse molemmissa kirjoituksissa - näin näkisin - on kuitenkin juuri NIIDEN YHTEISESTÄ ARVOMAAILMASTA! Yhtiöiden rahoituksen mukaantulo tieteentekoon on samaa prosessia ja samaa arvomaailmaa kuin tulosvastuu.
Tulosvastuussa tutkija on sitoutunut tekemään tulosta. Näin hän on taloudellisen perspektiivin "tulos" vanki. Mikä on siis tutkijan "tulos" ja miten se mitataan? Tulos ei mitenkään ole tutkimuksen ainoa osa-alue eikä se ole pakotettavissa. Yliopisto ei ole tuotantolaitos, vaan tutkimuslaitos. Sen tarkoituksena on tutkia, ei saada tulosta. Tulosvastuulla on samoin kuin rahoituspohjalla siirretty tieteen perspektiivi pois itse tekemisestä lopputulokseen, jolle voidaan tämän mallin mukaan antaa kriteerejä, johon tutkijan tulee tutkimuksensa "rajoittaa" ja "kohdentaa".

Kiitos, martin. En olisi itse osannut paremmin sanoa asiaa. :) Tulosvastuuajattelu on todellakin yksi seuraus siitä, että yritysmaailmaan arvot valtaavat alaa jokaisella yhteiskunnan sektorilla, myös yliopistoilla ja tieteen teossa. Tulosvastuuajatteluun sisältyy implisiittisesti oletus siitä, että tutkija on tilivelvollinen jollekin taholle: "Me maksamme, sinä teet niin kuin me haluamme. Jos et tee kuten haluamme niin tuhoamme tutkimusprojektisi ja viemme virkasi."

Lakoninen samanmielisyyteni koski ja koskee Martinin huomiota siita, miten sivistyksemme on kapenemassa.

Se on iso asia.

Kaventuvan ja ohuemmaksi kayvat yleistiedon myota maailmassa(mme) takuulla lisaantyvat sellaiset asiat kuin erilaisten stereotypioiden pitaminen tosiasioina - tahan liittyen mm. erilaiset rasismin, sovinismin ja homofobian muodot.

Eli se on myos erittain paha asia, vaitan.

...Yksityinen rahoitus sinansa on jo jonkin aikaa ollut oleellinen osa tutkimusrahoitusta suomalaisissa yliopistoissa. Varsinaisiin tutkimustuloksiin se ei saa vaikuttaa.
...Tai siis, ainakaan viela ei olla kasittaakseni niin lapinakyvia.

Voisit vähän rajoittaa tätä elinkeinoelämän vastaista ristiretkeäsi ainakin tällä foorumilla, habitus. Ei se tutkimustyötä varmasti tuhoa, jos yritykset tukevat sellaista tutkimusta joka tuottaa hyötyä niille. Eikä se tehokkuuskaan aina paha asia ole. Onko esimerkiksi tällaisesta nollatutkimuksesta kenellekään mitään hyötyä?

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/kultt/pg/myohanen/

Naisten alushousut ja katsomisen kulttuuriset säännöt
Taina Myöhänen

Johdannossa jo:
"Käytän teoreetisena lähtökohtana Jean Paul Sartren ja Michel Foucaultin kirjoituksia katseesta, joiden avulla kuvaan katseen toimintaa ja sen vaikutuksia katsottavaan."

No tuota. Niin pitkään kuin valtiolla on varaa jakaa rahaa kaiken maailman tutkimuksiin ja kaikille on ihan sama mitä niillä rahoilla tehdään, niin hyvä on. Kaikilla on kivaa ja voidaan tehdä tutkimuksia katseen ja naisten alushousujen suhteesta.

Tietysti voisi myös sanoa, että jos firmoilla on intressiä rahoittaa jotain tutkimusprojektia, niin projektin voi saman tien yksityistää kokonaan. Valtion vähät rahat voisi käyttää kohdennetummin muutamaan kunnolliseen perustutkimusprojektiin. Minun käsitykseni suomalaisten yliopistojen tutkimustasosta on se, että kaikki haluavat välttämättä vääntää omia juttujaan ja yhteistyötä ei juuri ole eri laitosten välillä. Tämä johtaa siihen, että pienen maan ja pienen populaation vähät resurssit levitetään niin laajalle, ettei mistään tule mitään.

Tämä nyt sitten taas johtaisi siihen, että lukuunottamatta muutamaa valtion rahoittamaa perustutkimusta kaikki muu olisi jossain vaiheessa copyrightin piirissä. Sikäli olisi ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto hyväksyä yksityinen rahoitus yliopistoihin kuin antaa tutkimuksen ajautua yksityiselle sektorille.

Tai en minä tiedä, ehkä Suomen valtiolla on vielä niin paljon rahaa ettei yksityiseen rahoitukseen ole tarvetta. Tätä rohkenen kyllä kovasti epäillä.

Nimimerkki roin esittama "nollatutkimus" on pro gradu tyo, maisterin tutkintoon kuuluva opinnayte siis, ei valtion tai yksityisen tahon rahoittama tutkimustyo.

Kyseisen heiton perusteella minulle ei kylla selvinnyt, milla perusteella ko. gradu on "nollatutkimus" (vaikka tunnistankin sen naurun, joka ulkopuolisessa havainnoijassa voi nousta, kun kyseessa ei ole se aivan konventionaalisin aihepiiri)...

Noita varsinaisia tutkimustoita sitten, niitahan erilaiset yksityiset tahot rahoittavat kylla talla hetkella isolla kadella. Voisi olla paikallaan muistaa, etta kyse ei ole vain yrityksista, vaan erilaisista saatioista ehdottomasti myos.