ihania kuvia

  • 1 / 11
  • imagination
  • 22.1.2005 22:54
Minun ei ehkä pitäisi puhua mutta keskustelin tässä taannoin kahvilla erään britin (gay) kanssa. Minulle tuli tällainen älytön mielijohde kysyä, pystyykö hän muuttamaan brtittiaksenttinsa sellaiseksi, kuin mikä amerikkalaisilla on. Hän ei oikein pitänyt ideasta ollenkaan!, hän ei näyttänyt oikein pitävän ollenkaan amerikkalaisten ääntämisestä. Sanoin, että olen nähnyt Mel Gibsonin tekevän niin. Yhdessä elokuvassa hän puhui kuin englantilainen. Tämä ystävä vastasi, että hänhän ei ole alunperin amerikasta, vaan Australiasta. Se voi selittää asioita. En oikein ymmärtänyt. No kuitenkin. Minusta monet kauriit on todella komeita. Esim. Val Kilmer oli nuorena todella komea. Ihania kuvia voi ihailla osoitteessa:

http://www.sunrise.com.br/users/LUNNA/mystarS/ValKilmer/default.htm

PS: tämä ei ollut kauris. En tullut hänen kanssaan toimeen. Hän oli oinas.
Mel Gibson muuten ON alunperin amerikkalainen. Hänen vanhempansa saivat jonkinlaisen arpajaisvoiton hänen ollessaan ihan skidi ja niillä rahoilla muuttivat Australiaan. Hän on siis syntynyt USA:ssa USA:laisille vanhemmille, mutta kasvanut Australiassa...
  • 3 / 11
  • imagination
  • 23.1.2005 14:06
Kiitos tiedosta. Ensi-ihastukseni sattui olemaan kauris (eräs elokuvanäyttelijä). En tiedä, mikä ihme siinä horoskooppimerkissä on niin kiehtovaa. Toinen, jonka kanssa tulen miltei aina toimeen on kalat.

Eikö australialaiset äännä englantia erilailla kuin britit, tai amerikkalaiset? Voisikohan kyse olla vähän samasta asiasta jos suomalainen yrittäisi puhua eri murretta. Minä olen joskus kysynyt, onko puheessani jtkn murretta. Minulle on vastattu, että puheeni vaikuttaa aika neutraalilta. En kyllä haluaisi edes puhua millään murteella (en edes osaisi puhua suomea mitenkään muutoin). Ainoa minkä useampi on huomannut, että ääneni on aika hiljainen ja tasainen.
Australian english on erilaista,vahan mumistua mongerrysta.British ja American english ovat myos erilaisia,Britit kayttavat viela vanhoja sanoja ja tavausta.Mutta naihin kaikkiin patee viela eri paikkakuntien murteet missa kukin asuu ja puhuu.Meidan Canada english on sama kuin rajan takana etelassa usa.
Hauskaa, että kukaan tähän läppänä heitettyyn aloitukseen on edes vastannut...mutta coco hyvä: onhan Kanadassa puhuttu englanti nyt erilaista kuin amerikanenglanti! Tutustu alkajaisiksi vaikka sivustoon http://www.cornerstoneword.com/misc/cdneng/cdneng.htm. Ja USA:ssakin kieli ja sen käyttö eroaa laajastikin, alueellisista, sosioekonomista jne. tekijöistä riippuen.
  • 6 / 11
  • Rokkihomo
  • 25.1.2005 17:27
...Amerikalle, amerikkalaisille ja amerikan englannille naureskellaan aika paljon Englannissa nykyaan (kuten monessa muussakin maassa, tietty). Ehkapa siksi brittiystavasi ei ollut kovin innoissaan "kielen vaihtamisesta".
  • 7 / 11
  • Sami Chub
  • 25.1.2005 22:06
Olisi kiva tietää mitä murretta Ab Fab:in Bubbles ja Madga puhuu?
Dear blanco,ei tarvitse tutustua,olen taalla asunut koko ikani.Mainitsin jo saman,kielen kaytto eroaa mainitsemisasi tekijoista.
Australian (ja Uuden Seelannin) englanti on pohjimmiltaan sekoitus brittiläisiä "alemman luokan" murteita, jossa erityisesti cockneyn ja pohjoismurteiden (Yorkshire, Manchester, Liverpool, joskus jopa Skotlanti) tuntuu voimakkaana. Syynä on yksinkertaisesti se, että Australiaan laivattiin ensin rangaistusvankeja, jotka rikollisina tulivat luonnollisestikin "alemmista" kansankerroksista, ja myöhemmin köyhemmät ihmiset olivat niitä, jotka lähtivät sinne onneaan etsimään.

Amerikanenglanti puolestaan ei ole mitenkään modernimpaa kuin brittienglanti. Oikeastaan päinvastoin. Amerikanenglannissa ovat säilyneet monet sellaiset ilmaisut ja sanat (esim. fall, amer.engl. vastaan autumn, brit. engl.), joita nykyisin kuvittelemme amerikkalaisiksi, mutta jotka ovat itse asiassa vanhahtavaa yleistä englantia, jotka kielen kehittymisen myötä ovat jääneet pois käytöstä Iso-Britanniassa.

Murteet Britanniassa muuten eroavat toisistaan huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Britannian "Queens English" eroaa amerikanenglannista. Itse asiassa pohjois- ja etelämurteet saattavat erota toisistaan enemmän kuin suomi eestistä.

Lisäksi on aika kiintoisaa, että Iso-Britannian kuningashuoneen jäsenet eivät puhu tuota usein niin ironisoitua "upper class" -englantia, vaan nykyiseen "BBC -English" -kieleen/murteeseen verrattuna itse asiassa erittäin "työväenluokkaista", jopa slangimaista kieltä...

Mikäli jotakuta aihe kiinnostaa, suosittelen Bill Brysonin kirjaa "Native tongue". Erinomainen, mielenkiintoinen ja hauska tutkimusmatka englatiin, sen syntyyn ja vivahteisiin kirosanoja ja kaikenmallisia ja kokoisia älyttömyyksiä myöten.

Pete
Australian (ja Uuden Seelannin) englanti on pohjimmiltaan sekoitus brittiläisiä "alemman luokan" murteita, jossa erityisesti cockneyn ja pohjoismurteiden (Yorkshire, Manchester, Liverpool, joskus jopa Skotlanti) tuntuu voimakkaana. Syynä on yksinkertaisesti se, että Australiaan laivattiin ensin rangaistusvankeja, jotka rikollisina tulivat luonnollisestikin "alemmista" kansankerroksista, ja myöhemmin köyhemmät ihmiset olivat niitä, jotka lähtivät sinne onneaan etsimään.

Amerikanenglanti puolestaan ei ole mitenkään modernimpaa kuin brittienglanti. Oikeastaan päinvastoin. Amerikanenglannissa ovat säilyneet monet sellaiset ilmaisut ja sanat (esim. fall, amer.engl. vastaan autumn, brit. engl.), joita nykyisin kuvittelemme amerikkalaisiksi, mutta jotka ovat itse asiassa vanhahtavaa yleistä englantia, jotka kielen kehittymisen myötä ovat jääneet pois käytöstä Iso-Britanniassa.

Murteet Britanniassa muuten eroavat toisistaan huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Britannian "Queens English" eroaa amerikanenglannista. Itse asiassa pohjois- ja etelämurteet saattavat erota toisistaan enemmän kuin suomi eestistä.

Lisäksi on aika kiintoisaa, että Iso-Britannian kuningashuoneen jäsenet eivät puhu tuota usein niin ironisoitua "upper class" -englantia, vaan nykyiseen "BBC -English" -kieleen/murteeseen verrattuna itse asiassa erittäin "työväenluokkaista", jopa slangimaista kieltä...

Mikäli jotakuta aihe kiinnostaa, suosittelen Bill Brysonin kirjaa "The native tongue". Erinomainen, mielenkiintoinen ja hauska tutkimusmatka englatiin, sen syntyyn ja vivahteisiin kirosanoja ja kaikenmallisia ja kokoisia älyttömyyksiä myöten.

Pete