Poliisikoulun ovet auki sivareille

Eduskunta hyväksyi 10.12.2004 lain poliisikoulutuslain muuttamisesta. Hallituksen joulukuussa 2003 jättämän lakiesityksen mukaan varusmiespalveluksen suorittaminen olisi edelleen edellytys miespuolisille, ei-ahvenanmaalaisille poliisikouluun hyväksyttäville. Edellytys kuitenkin poistettiin laista eduskuntakäsittelyn aikana perustuslain vastaisena. Jatkossa siis myös sivari voi päästä poliisiksi.

Poliisiksi pääsemättömyys oli yksi viimeisiä institutionalisoituja, uranvalintaa ja koulutuksen hankkimista koskevia siviilipalvelusmiesten syrjinnän muotoja. Aseistakieltäytyjäliitto kävi jättämässä asiasta lausuntonsa eduskunnan hallintovaliokunnalle huhtikuussa.


http://www.aseistakieltaytyjaliitto.fi/sivari/poliisikoulu.html

Enpä halua olla pikkumainen, mutta miksi ihmeessä poliisiksi pitäisi päästä henkilön, joka vastustaa aseiden käyttöä? Tosin harvoinhan suomalaiset poliisit aseita käyttävät, mutta silti. Ainakin itse kaipaan "turvallisia" poliiseja, jotka harkiten pystyvät ja haluavat käyttää heille sallittuja voimakeinoja. Aseen turvallinen käyttöhän on osa poliisin koulutusta eli pitäisikö nämä aseistakieltäytyjät vapauttaa siitä? Ai niin onhan meilläkin näitä poliisejä jotka vain vartioivat lähetystöjä ja vahtaavat liikennettä...

Siviilipalveluksen suorittaminen kertoo vain henkilön valinnasta asevelvollisuuden suorittamistapojen välillä. Se ei kerro mitään hänen suhtautumisestaan aseisiin ja ns. väkivaltakoneistoon. Siksi on hyvä, että tällainen perustuslain vastainen ehto lopultakin poistettiin.

Eiköhän pääosalla sivareista/aseistakieltäytyjistä ole juuri niitä, eli aseistakieltäytyjiä jotka vastustavat "väkivaltakoneistoja" kuten armeijaa ja poliisia. Joten miksi ihmeessä vähiä paikkoja poliisikoulussa pitäisi antaa henkilöille, jotka eivät halua puolustaa isänmaataan tai sitten tarvittaessa hädässä olevia yksittäisiä kansalaisia? Jos on vain hinku poliisilaitokselle töihin, niin kyllä sinne pääsee myös siviilinä, jolloin ei tarvitse opetella sitä voiman käyttöä, jota niin kovasti vastustavat.

Onhan sitä paljon muitakin ammatteja, joissa asetetaan rajoituksia sisäänpääsyyn, sillä perusteella, että on tullut tehtyä jotain vuosien varrella, tai ei ole "hyvämaineinen" kuten eräissä vaatimuksissa sanotaan...

Ei poliisi ole mielestäni osa väkivaltakoneistoa. Poliisi on turvaamassa yhteiskuntarauhaa. Hyvä, että homoja on myös poliiseina! Ihme, että sellaisia löytyy. Gay cop, do your good work. Gay cop, jess , olet sellainen, joka on uskaltanut valita alan, joka voi olla vaikea homolle. Hienoa!

"...henkilöitä, jotka eivät halua puolustaa isänmaataan..."

Mutta mitä ymmärrämme isänmaan puolustamisella, sitä kannattaa pohtia, ennen kuin leimaamme osan suomalaisia sellaisiksi, jotka eivät halua puolustaa isänmaataan.
Tarkoittaako se vain isänmaan aseellista, sotilaallista puolustamista? Ja tarkoittaako se vain Suomen alueen/rajojen aseellista puolustamista?

Jos vastaus näihin kahteen kysymykseen on kyllä, meillä alkaa olla yhä kasvava joukko (mies)kansalaisia, joita ei tarvita isänmaan puolustamiseen, vaikka he olisivat kuusi kuukautta sitä ase kädessä harjoitelleetkin, ja seuraavien parin vuosikymmenen kuluessa on yhä suurempi joukko niitä, joita ei edes kutsuta harjoittelemaan isänmaan puolustamista aseellisesti.

Tästä eteenpäin 90 prosenttia sotilaallisen maanpuolustuksen resursseista käytetään 100000 miehen kouluttamiseen ja varustamiseen. Loppuporukalla ei juurikaan ole tekoa. Ja noita sataatuhatta koulutetaan yhä enemmän siihen, että heillä on sotilaallisia hommia maamme rajojen ulkopuolella rauahnturvaamisessa ja kriisinhallinnassa.

On siis aika oppia ajattelemaan isänmaan puolustamista uudesta vinkkelistä. Sivarit ovat osaltaan olleet tuomassa muita kuin asevaraisia keinoja keskusteluun isänmaan puolustamisesta. Yhä laajenevat kansainväliset tehtävät taas muistuttavat siitä, että isänmaata ja sen turvallisuutta puolustetaan myös maamme rajojen ulkopuolella. Kysymys ei ole vain sotilaallisesta kriisinhallinnasta, vaan myös kriisien ennaltaehkäisystä ja siviilikriisinhallinnasta.

Joten kyllä sivarit poliiseiksi sopivat, jos muuten selviävät pääsykokeista.

Olettaisin, ettei lainsäätäjien tarvitse ajatella sivarien puolesta, että koska he eivät halua armeijaan, he eivät myös halua poliisiksi. Jos joku sivari haluaa poliisiksi, niin kuinka moni täältä olisi valmis sanomaan, että "etpäs halua"?

1

Hallituksen joulukuussa 2003 jättämän lakiesityksen mukaan varusmiespalveluksen suorittaminen olisi ollut edelleen edellytys miespuolisille, ei-ahvenanmaalaisille poliisikouluun hyväksyttäville.

Kyse on sukupuolten välisestä tasa-arvosta, joka nyt vihdoin toteutui hallituksen joulukuussa 2003 jättämän miehiä syrjineen lakiesityksen kaaduttua.

Tuskin jokainen sivari on armeijasta kieltäytynyt pelkästään aseiden takia. Veikkaan, että sivareissakin on niitä, jotka eivät vain tuota puolustusvoimien ideologiaa muutoin halua nykymuodossa kannattaa.

Jokaisella lienee syynsä kieltäytyä aseellisesta palvelusta. Toisaalta voi olla myös motivaatio kysymys: armeija opettaa varsin vähän sellaisia asioita, joilla siviilielämässä on merkitystä - mieleen tulee oikeastaan vain ruoka- ja lääkintähuoltoon liittyvät tehtävät, jossain määrin esimieskoulutus.

Siviilipalvelussa olevat oppinevat palvelupaikoissaan uskoakseni paljon muitakin asioita, kuin sokean käskyjen tottelemisen kyseenalaistamatta niitä. Vähäisimpänä tuskin voidaa pitää sosiaalisia taitoja, joita sivari hankkii reilun vuoden ajan, varusmiesten 6 - 11 kk:n sijaan...

Itse palvelin varusmiesajan lääkintähuollossa - joskaan minusta ei tullut hoitoalan ammattilaista - hiton hyvän ja kattavan ensiaputaidon sain hankittua ainakin. En kuitenkaan - kotikasvatuksestani huolimatta - kyseenalaista sivareiden oikeutta tai mahdollisuutta vastaaviin tehtäviin kuin varusmiespalveluksen suorittaneet.
Suomi on ollut koko itsenäisyytensä ajan yksi edelläkäviöistä tasa-arvon suhteen - naisten äänioikeus yhtenä esimerkkinä. Miksi sivareiden työnsaanti olisi siis toisarvoisessa asemassa "miesten koulun" käyneisiin verrattuna. Ainakaan, kun vertaa reilun vuoden takaisiin kohu-uutisiin, joissa kerrottiin alokkaiden vaatehuollon ongelmista. Puhumattakaan siitä, että nykyiset alokkaat ovat kunnoltaan huonompia kuin kymmenisen vuotta sitten, saati ylipainoisia. Toisaalta - varusmiespalveluksessa vuodesta toiseen opitaan eräs piirre, josta ei todistettavasti olla päästy eroon koskaan - simputtaminen. Vaikka simputtamisesta ei puhuta julkisesti, jokainen varusmiespalveluksen suorittanut omaa kuitenkin siitä omakohtaisia kokemuksia - simputettavana, ellei simputtajanakin.

Kolikolla on kaksi puolta, siksi lienee syytä osata katsoa asioita useammalta kannalta. Aikanaan kun poliisikouluun on tehty (joskus aikojen alussa) pääsyvaatimuksia, ne on tehty sen hetkisiä oloja varten, ja tuskin niihin olisi nytkään kajottu, ellei tasa-arvon nimissä joku olisi ottanut asiaa esille. Maailma muuttuu, samoin yhteiskunnalliset arvostukset, siksi myös yhteiskunnan on muututtava - sääntöineen - ajanmukaisemmaksi. Vanhoellinen "koti-uskonto-isänmaa" - ajattelu ei toimi globaalissa ympäristössä - ellei halua erakoitua täysin.

Tuskin aivan yksin mielipiteineni olen...

Viimeiset kymmenen vuotta ovat merkinneet asevelvollisuusinstituution auringonlaskua Länsi-Euroopassa. Ainakin Belgiassa, Hollannissa, Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa asevelvollisuus on lopetettu tai sitä ollaan lopettamassa. Useimmissa niissäkin maissa, joissa asevelvollisuus on edelleen voimassa, on siirrytty nk. valikoivaan asevelvollisuuteen: palveluksen suorittaa vain osa asevelvollisuusikäisistä nuorista miehistä. Tällainen järjestelmä on voimassa Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Todennäköisin lähiaikojen kehityssuunta Suomessa lienee muiden Pohjoismaiden kaltaisen "valikoivan asevelvollisuuden" toteuttaminen, jolloin palvelukseen tullaan kutsumaan vain osa asevelvollisuusikäisistä miehistä. Menetelmät, joilla tämä osa valikoituu, vaihtelevat eri maissa. Keskeisiä todellisia perusteita ovat kuitenkin yleensä henkilön motivaatio ja hyödyllisyys armeijan kannalta.

Syys-lokakuun vaihteessa tehdyn mielipidetutkimuksen (MTS) mukaan 15 prosenttia suomalaisista kannattaa valikoivaa järjestelmää, jossa vain osa ikäluokasta saa sotilaallisen koulutuksen. Näin ajattelevien määrä on noussut edellisvuodesta neljä prosenttiyksikköä. Nousua on kaikkien puolueiden kannattajien keskuudessa lukuunottamatta tutkimuksen ryhmää muut puolueet, johon sijoittuvat pienimmät puolueet (RKP ja sitä pienemmät). Eniten valikoiva järjestelmä saa tukea vihreiden (23 %) ja Vasemmistoliiton (22 %) kannattajilta.

Väistämätön suunta on valikoivaan järjestelmään. Tätäkin taustaa vasten aseellisen varusmiespalveluksen suorittaminen poliisikoulutukseen pääsyn ehtona on aikansa elänyt. Tulevaisuudessa opiskelijat olisi pitänyt rekrytoida yhä pienenevästä joukosta, jos lakia ei olisi muutettu.

Kuten täällä huomautettiin, useimmissa eurooppalaisissa maissa ei enää ole asevelvollisuusjärjestelmää (ainakaan suomalaisittain ymmärrettynä) eikä suurin osa ikäluokasta siis suorita armeijaa. Tulisiko poliisivoimat siis rekrytoida vain siitä vähemmistöstä, joka suorittaa asellisen palveluksen ?

Täsmennän vielä "väkivaltakoneisto"-käsitettä. Väkivaltakoneistolla ainakin minä ymmärrän julkisen vallan ylläpitämää armeija- ja poliisilaitosta. Nimitys ei liity niissä työskentelevien väkivaltaisuuteen tai väkivallan käyttöön päivittäisissä toiminnoissa; pakkokeinojen ja väkivallankin mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa ja tähän on varauduttava.

Kannatan palkka-armeijaa. Se on ainoa järkevä malli. Silloin olisi oikeat ammattilaiset asialla. Nykyinen suomalainen armeija on vain ajan ja rahan tuhlausta. Sitäpaitsi siellä tapahtuu paljon alokkaiden kiusaamista, mikä kertoo siitä, minkälaisia miehiä kantahenkilökuntaan valikoituu. Jotkut heistä harrastavat ihan selvää homoseksuaalista sadismia. Yksi esimerkki oli se, kun vessoissa ei ollut edes ovia( selvää nöyryyttämistä), mitkä muutama vuosi sitten saatiin järjestettyä.

Gay cop minkälaista on olla homona poliisivoimissa?

Poliisiksi pyrkiminen perustuu vapaaehtoisuuteen, varusmies- ja siviilipalvelus eivät.

Joopa joo...

Maissintähkä ja EU -normien mukainen kasvihuonekurkkuhan käyvät ihan hyvin Nokian nuoriso-ohjaajan (nykyisin tosin Tonfa tai ASP...) korvikkeista.

Erityisen pitkät ja paksurankoiset auringonkukat soveltuvat varmaan hyvin mellakantorjuntaan (erityisesti ratsupoliisille), ja pehmustetut bondage -leikkikäsiraudat S&W:n tai Hiatts:ien asemasta kiinniotetun hallintaan...

Puukolla, puntarilla, muulla astalolla tai hulikolla päälle käyvä, hulluna humalassa riehuva pohjalainen peräkammarinpoika tai vuosaarelainen LSD -pöllyssä operoiva krooninen "autojen luvatta käyttöönottaja" puolestaan talttuvat varmaan viimeistään siinä vaiheessa kun siviilipalveluksen suorittanut konstaapeli huutaa "HUIII!!!, ÄLÄhän nyt siinä RÖTväile, senkin INha KÖNsikäs!!!", ja heiluttelee paheksuvasti rannettaan...

OK:
Leikki leikkinä ja ironia ironiana, mutta totuus on, että poliisikoulutus jopa nykyisessä "pitkässä" muodossaan (aikaisemmin 6kk, nyt käsittääkseni 2 tai 3v. työharjoitteluineen) ei pysty tarjoamaan sellaista stressinhallinnan, yhteistoimintakyvyn, poikkeusolojen toimintavalmiuden, yleisen psyykkisen kestävyyden ja itsensä rajojen tuntemusta jne. kuin puolustusvoimat/varusmiespalvelus. Siviilipalvelus nyt vielä vähemmän...

Poliisivoimat ovat paitsi rauhanajan organisaatio, myös keskeinen osa kriisiajan tai nk. "harmaan vaiheen" toimijoita, joiden tehtävänä vaikeissa olosuhteissa, jotka eivät kuitenkaan vielä vastaa täysin sotatilaa, on esim hallitsemattoman maahanmuuton torjunta yhdessä Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien (Sotilaspoliisi) kanssa.

Lisäksi sodanajan tilanteessa tai valmiutta nostettaessa poliisimiehiä kutsutaan palvelukseen siinä kuin muitakin. N. 65% (siis alle 45 -vuotiaat) kaikista siviilipoliiseista siirtyy puolustusvoimiin automaattisesti. Heidät sijoitetaan Prikaatien sotilaspoliisikomppanioihin päällystö/alipäällystötehtäviin. Heidät korvaavat eläkkeellä olevat poliisit, eläkeikää lähestyvät vartijat ja muut "luotettavat" nk. "täydennyspoliisit".

Siviilipalveluksen suorittanut poliisimies on mielestäni täysi mahdottomuus.

Petri Ålander, kapt evp/sotilaspoliisi, Former Deputy Chief of United Nations Security Service in Geneva ja homo.

Kuten joku jo aiemmin kirjoitti, varusmies- tai siviilipalvelus eivät perustu vapaaehtoisuuteen, mutta poliisikoulutus perustuu.

Eiköhän jokainen osaa omalta kohdaltaan itse päätellä, onko valmis toimimaan poliisina, vaikka ei haluakaan osallistua puolustusvoimien aseelliseen toimintaan.

Poliisilla on hyvin monenlaisia tehtäviä. Kaikki tavanomaiset poliisin velvollisuudet, vaikka päällisin puolin muulta saattaakin vaikuttaa, poikkeavat minun mielestäni hyvin paljon siitä, mihin sotilaita perinteisesti koulutetaan ja millaisissa tilanteissa ja millaisten päämäärien palvelemiseksi sotilaita voidaan vaatia (ja on vaadittu) sotakoneiston osana toimimaan.

Pääsääntöisesti tässä keskustelussa on poliisimieheksi mielletty vain järjestyspoliisi. Tämä katsantokanta heijastuu mm. Petri Ålanderin kirjoituksesta. On selvää, että järjestyspoliisin tehtävänkuva ja puolustusvoimissa hankittu aliupseerikoulutus, jota tähän saakka on pidetty miespuolisilla henkilöillä edellytyksenä kyseiseen tehtävään tarvittavaan koulutukseen pääsemiseen, ovat erittäin hyvin vastanneet niitä tavoitteita, joihin näiden kahden seikan toisiinsa kytkemisellä on pyritty.
Kun jokainen poliisimies pääsääntöisesti aloittaa uransa järjestyspoliisissa, tai tehtävissä, jotka muutoin luonteeltaan ovat tällaisia, varsinkin maaseudulla, on perusteltua edellyttää poliisimieheltä niitä taitoja sekä sellaisia fyysisiä ominaisuuksia, jotka parhaiten takaavat kulloisenkin eteen tulevan työtehtävän onnistuneen suoritamisen. Tästä syystä poliisimiehelle on määritelty vähimmäispituus, sekä edellytetty riittävän hyvää fyysistä kuntoa.
Moottoripyöräpoliisiksi ei vielä toistaiseksi ole ilmaantunut yhtään naista juuri siitä syystä, ettei kukaan naispuolinen henkilö ole kyennyt suorittamaan hyväksyttävästi moottoripyörän työntämis- ja ympärikääntämiskoetta.
Täysin toisesta näkökulmasta arvioidaan asioita silloin, kun tarkastellaan, millaisia vaatimuksia asetetaan vaikkapa rikostutkijalle alueenaan talousrikollisuus. Nämä, pääsääntöisesti keskusrikospoliisissa työskentelevät henkilöt kohtaavat työssään harvoin heihin itseensä kohdistuvaa väkivallan uhkaa, eivätkä joudu tilanteisiin, joissa voimakeinojen käyttö olisi muutoinkaan tarpeen.
Tällaisiin poliisin tehtäviin voidaan aivan hyvin kouluttaa ja virkaan nimittää henkilö riippumatta siitä, onko hänellä puolustusvoimain antamaa esimieskoulutusta vaiko ei.
Poliisin tehtävänkuva on siinä määrin laaja-alainen, ettei ole mahdollista vastata yksiselitteisesti siihen, tarvitaanko puolustusvoimain antamaa esimieskoulutusta ehdottomasti vaiko ei. Ainakaan mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella sitä voisi väittää haitalliseksi kyseisten ammattitehtävien hoitamisessa, ei mielestäni ole kyetty esittämään.

Tiedot ja taidot jotka on oppinut armeijan "esimieskoulutuksessa", tulee mahdollisimman tarkkaan unohtaa kun aloittaa esimiesuran siviilimaailmassa.
Siviivilielämässä ei simputeta eikä käskytetä tyyliin "Teetkö vai itketkö ja teet?" Ikävä kyllä näitä tyyppejä silloin tällöin vielä tapaa, mutta yleensä oppivat pian ihmisten tavoille tai ovat nopeasti entisiä esimiehiä.

Kun ajatellaan mitä armeijassa nykyään opetetaan varusmiehille, palvelun oikea pituus olisi noin 4 viikkoa, 8h/vrk.

”Täysin toisesta näkökulmasta arvioidaan asioita silloin, kun tarkastellaan, millaisia vaatimuksia asetetaan vaikkapa rikostutkijalle alueenaan talousrikollisuus. Nämä, pääsääntöisesti keskusrikospoliisissa työskentelevät henkilöt kohtaavat työssään harvoin heihin itseensä kohdistuvaa väkivallan uhkaa, eivätkä joudu tilanteisiin, joissa voimakeinojen käyttö olisi muutoinkaan tarpeen.”

Eräs tuntemani talousrikostutkija kauhisteli uransa alussa, kun joutui opettelemaan aseenkäyttöä. Nykyään pitää aseenkantamista virka-aikana päivänselvänä ja välttämättömänä asiana.

Niin, että kyllä siellä talousrikostutkinnassakin saattaa törmätä aika vekkuleihin velikultiin.

Hakuvaatimukset 15.5.2005 alkaen:

Poliisin perustutkintokoulutukseen valittavan tulee olla:
- Suomen kansalainen
- suorittanut vähintään ammatillisen perustutkinnon tai lukion oppimäärän tai suomalaisen ylioppilastutkinnon tai muun ylioppilastutkintoasetuksessa tarkoitetun tutkinnon
- terveydentilaltaan ja muutoin poliisin tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta sopiva
- saanut vähintään B-luokan ajo-oikeuden
- hankkinut vähintään vuoden työkokemuksen
- suorittanut hyväksytysti valintakokeen

Lähde: Poliisi

Hakijamäärää lisännevät eniten kuuden kuukauden varusmiespalveluksen suorittaneet, jotka eivät ole aiemmin voineet hakea poliisikoulutukseen, toteaa ylitarkastaja Jouko Pohjoismäki Poliisikoulun valintayksiköstä.