Rakastu suomenruotsalaisen...tai älä.

Olen kaksi kertaa ollut todella ihastunut suomenruotsalaiseen poikaan. Tunne on myös ollut molemmilla kerroilla molemminpuolinen. Molemmat suhteet ovat kuitenkin aina kaatuneet enemmän tai vähemmän siihen, että olen suomenkielinen. Toinen jopa sanoi suoraan, ettei voi ikinä vakavasti seurustella suomenkielisen kanssa.

Onko muilla kokemusta suomenruotsalaisen kanssa seurustelusta. Yhteinen kieli periaatteessa löytyy, mutta ei sitten kuitenkaan. Haluaako suomenruotsalainen aina seurustella omista piireistä tulevan kanssa? Kaveripiirin se ainakin näyttää määrittelevän 50-99 prosenttisesti. Jos joku suomenruotsalainen sattuu lukemaan tätä niin selittäkää vähän. Ja niitä onnellisiakin tarinoita olisi hauska kuulla.

Suht paljon on ylimielisiä tyyppejä niissä porukoissa. Omaa äidinkieltä posmotetaan itsepintaisesti vaikka suomea osattaisiinkin, vaikka vastapuoli ei osaisikaan ruotsia ja yrittäisi parhaan tahtonsa mukaan vääntää yläasteella opiskelemaansa alkeellista ruotsia heikoin tuloksin. Äärimmäisyyksiin menevä pedanttisuus ja joustamattomuus omasta äidinkielestä on ällöttävää ja elitististä. Eikö kuitenkin ole pääasia että kaksi ihmistä pystyy kommunikoimaan keskeenään ja ymmärtämään toisiaan?!

Mikä siinä sitten on etteivät suomalaiset heput edes yritä viitsiä opetella alkeellista ruotsia? Joka toinen pulputtaa espanjaa (miksiköhän - ei varmaan nappisilmillä Ibizalla ole mitään tekoa asiassa ;> ) ja kaikki puhuvat englantia, mutta ruotsia ei kukaan, vaikka sitä voisi harjoitella Stockalla joka päivä. Miksi vähemmistön pitäisi *aina* mukautua valtaväestöön. Eikö edes rakkauden (no okei: seksin ;) vuoksi voisi opetella litet svenska. Jag undrar...

Mulla on aika erilaisia kokemuksia ruotsinsuomalaisista. Yhden kanssa seurustelenkin, eikä hänellä ole mitään tuollaisia asennevammoja. Suomenruotsalaiset ovat käsittääkseni pysyneet paremmin kotiseuduillaan ja siten yhteydet sukulaisiin, naapureihin ja koulukavereihin säilyvät usein läpielämän. Mikä tosin voi joskus näkyä tiettynä sisäänpäinlämpiävyytenä. Aina ovat kuitenkin puhuneet automaattisesti suomea, kun olen ollut mukana keskustelemassa. No, oman poikaystäväni kaveripiiri on valtaosaltaan suomenkielistä, joten tiedä sitten sanoa niistä, joilla tilanne on toisinpäin.

Been there, done that - ja saatiin se kolmas tai neljäskin kotimainen mukaan ;-)

Taannoisen ruotsinkielisen poikaystäväkokelaani yksi parhaita vetoja, jonka muistan, tapahtui kun eräs hänen ei suomenkieltä osaava suomenruotsalainen ystävänsä tuli kylään:
"voit sinä sille englantiakin puhua, jos sinulla on otsaa".

Huh-huh.

Well, I won't hold it against other Swedish-speaking darlings, anyway...

Asiat ovat vain niin paljon yksinkertaisempia, kun on yhteinen äidinkieli. Väsyneenä, omalla sohvallaan, ei millään jaksaisi puhua suomea. Sitä joutuu puhumaan muutenkin ihan jatkuvasti. Tunteiden tarkka ilmaisu, huumori ja nyanssit jäävät puolitiehen.

Vanhojen kavereiden kanssa liikkuessa on mukavaa olla niin kuin 'aina'. Ruotsia taitamattomaan pitää aina kiinnittää huomiota, minä en ainakaan tahdo muistaa pikkusievässä lörpötellä suomeksi ihmisille, joille olen aina puhunut ruotsia. Aikansa jaksaa yrittää, selittää ja tehdä töitä toisen sopeutumisen eteen, mutta tuskastuttavaksi se lopulta muuttuu. Kärsivällisyys loppuu, ehkä vielä ei niin suurta rakkautta ole tullut eteen..

kokemus tämäkin:rakastuimme kauan sitten,rakkautta kesti 3 viikkoa,oma kaverini oli niin kaapissa,ettei voinut ajatella vakavaan suhteeseen,mitä mammakin sanoisi,vaikka kaveri oli jo aikuisen kirjoissa,intohimoa oli ja kaikkea, mutta niin turkasen onneton loppu,että vieläkin ihmetyttää se typeryys

prkl se alko sillee, että tyyppi vaan jäi. No mutta laulan omia laulujani ja puhun suomea. Mutta kavereita en kyllä jaksa kestää. Joku sietoraja on kummallisesti alkanut tulla vastaan. No tää suhde tuntuu kestävän tai mikä tää on?

kun tarpeeksi näkee ruotsinkielistä porukkaa ei kiinnosta edes Ruotsiin matkustaminen kauniiden maisemien perässä.
Mutta reissu Italiaan voisi tulla kysymykseen.

no on ruotsinkieliset ihan hyviä ihmisiä, mutta ihan samalla tavalla kuin heitä korpee jatkuva suomenkieli niin kyllä ruotsin kujertelukin alkaa korpeemaan.

ei se yhteinen äidinkieli ole aina must. vaikkakin otsikosta poiketen seurustelen saksalaisen kanssa, niin ei meillä suurempia ongelmia ole kielellisest. molemmat puhuvat suomea, saksaa ja englantia. jos ei jaksa ruveta miettimään kieliopillisia rakenteita niin vaihtaa vaan omaan äidinkieleen. toinen kuiteski ymmärtää.

ei pidä aiheuttaa turhia ongelmia kielestä :)

No on ollut surkeita tapauksia, mutta minulla on just nyt poikakaveri, joka on ruotsalainen. Itse olen suomalainen, mutta meillä menee hyvin. Onkohan se siinä, että heitetään hetulaa ruotsin kielellä ja hän joskus suomeksi, niitä vähäisiä sanoja,jota hän on oppinut. mutta jos ei osaa ruotsia, niin se on jo heikompaa että suhteesta tulisi hyvä. Onhan minulla ollut myös japanilainen, mutta kun en osanut japania, niin ollaan vaan kavereita edeleen. kyllähän se menee myös englannin kielellä myös, mutta onhan se suomen kieli se paras, eiköhän vaa. puss och kram...

En ole koskaan edes tainnut tavata suomenruotsalaista homoa, mutta yks frendi on joskus ollut ihan lääpällään semmoseen ja sekin oli vähän samanlainen, että ei oikein halunnut ruveta suhteeseen ummikko- suomenkielisen kanssa.

Aluks kuulostaa tosi ahdasmieliseltä että suomenruotsalaiset ei rupeais suhteeseen, sen takia etteivät jaksa lörpöttää suomea niin intensiivisesti, mutta toisaalta, jos haluaa sitten pitää mielummin kiinni siitä kielestään kuin miehestä, niin sehän on sitten oma valinta.

Ruotsin kieli ei mun mielestäni ole mitenkään kaunis kieli tai sellainen kieli jota mä huvikseni käyttelisin. Mielummin mä espanjaa löpisen kuin ruotsia, vaikka osaan kyllä espanjaa huonommin. En viitsi loukata ruotsinkielisiä ihmisiä rupeamalla vääntämään huonoa ruotsia, se varmaan rupee särkemään korvia jossain vaiheessa.

Herz: "...sen takia etteivät jaksa lörpöttää suomea niin intensiivisesti, mutta toisaalta, jos haluaa sitten pitää mielummin kiinni siitä kielestään kuin miehestä, niin sehän on sitten oma valinta"
"En viitsi loukata ruotsinkielisiä ihmisiä rupeamalla vääntämään huonoa ruotsia..."

Nyt multa ainakin katosi jossain kohtaa ajatuksen logiikka. Siis jos ruotsinkielinen haluaa pitää kiinni äidinkielestään, se on ahdamielistä joten olkoon yksin, mutta suomenkielinen voi pitää kiinni omasta äidinkielestään, ettei "loukkaisi" ruotsinkielistä?

Mun suomenruotsalainen poikaystava taalla Englannissa sano tohkeissaan tassa yks paiva et "hei kato ma ostin tosi hyvan rotsin Riverista. Ne pulittaa vaan 50 puntaa siita." Ma olin et "Hehheh, no tosi hyva jos ne sulle sen 50 puntaa pulittaa". No toki ma kerroin sille miten ko sanaa kaytetaan. No sit aina kun se kysyy et "Ska vi ova svenska?" niin ma sanon et "Nej.. inte nu" ja sit taas puhutaan suomea :) Et kylla ne taipuu kun pitaa vahan hyvana.

Minun mielestäni ruotsin kieltä opetetaan tylsästi ja se vie mielenkiinnon siitä. Nythän päinvastoin liikemiehet ovat joutuneet menemään ruotsin kielen tunneille, koska he joutuvat olemaan kanssakäymisissä ruotsalaisten kanssa yritysfuusioiden takia.

Ruotsi ja ruotsalaiset ovat hauskoja ja kivoja. Ahvenanmaa on taas ihan paska. Suomenruotsalaiset puhuvat tyhmää sekakieltä ja ovat joskus nenäkkäitä.

Miksi ruotsalaisia miehiä haukutaan homohtaviksi? He ovat minusta erittäin fiksuja ja pukeutuvat hyvin ja ovat sitäpaitsi komeita.

Public Eye: Ilmaisin itseni huonosti. En tarkoittanut että se on ahdasmielistä pitää kiinni omasta kielestään tiukasti, mutta sehän on valinta, kuinka tiukasti siitä pitää kiinni, jos seurusteleekin sitten vain pelkästään toisten suomenruotsalaisten kanssa, niin se on jo aika tiukkaa.

En tiedä onko se sitten niin ahdasmielistä, muakin ehkä vähän ajan jälkeen alkaisi rasittamaan, jos ei pystyis ollenkaan kommunikoimaan äidinkielellään. Useimmat suomenruotsalaiset taitaa kuitenkin osata suomea hyvin, joten en usko että kyseessä oleva ilmiö on kovin laaja.

Sekä tarkoitin että en osaa ruotsia kauhean hyvin. Ruotsi ei luonnistu minulta kouluruotsin ulkopuolella niin hyvin, että kehtaisin sitä hirveästi käyttää. Jos mahdollisuus olisi ahkerasti käyttää ruotsia, niin varmaan käyttäisin, jos se olisi järkevää ja luontevaa, mutta näin ei asiat ole.

Siis, jos on aivan pakko kommunikoida ruotsiksi, niin sitten kyllä ruotsia suostun vääntämään. Äidinkielen kohdalla on aika vaikea puhua ahdasmielisyydestä, koska sekin taas kuuluu ihmisten identiteettiin ja kulttuuri-identiteettiin niin voimakkaasti.

Mieleeni kuitenkin juolahti, että jos henkilö A on ruotsinkielinen ja suostuu seurustelemaan vain ruotsinkielisen kanssa, mutta osaa hyvin suomea, niin kyseessä voi olla tekosyy, jotta henkilön A ei tarvitsisi seurustella henkilö B:n kanssa, joka on täysin suomenkielinen. Ellei suomen puhuminen ihan mahdotonta ole, niin en usko, että kielimuuri olisi kovinkaan suuri este, jos todella haluaa olla jonkun kanssa.

Kyllä multakin ruotsi lentäis, jos unelmapoju sattuis olemaan ummikko. Hankalaahan se aluks ainakin olis tietty...

Löytyy kokemusta suomenruotsalaisen kanssa seurustelusta. Oikeastaan kahdestakin, riippuu vähän miten seurustelu määritellään. Molempien kanssa olen yhteydessä ja puhutaan ruotsia ja suomea, välillä toista, välillä toista, välillä sekaisin molempia.

Ei mitään ongelmia kielen suhteen. Eikä minkään muunkaan suhteen. Ei ainakaan sellaisia ongelmia, jotka palautuisivat ruotsinsuomalaisuuteen. Sen olen huomannut, että "niitä" on ällistyttävän paljon, kun olen ollut näiden hurrien kanssa liikkeellä.

(Ja niitä on kiva kiusata sanomalla, että ne on ruotsalaisia, sellanen niitä nyppii.

- Vi är ju finska, hörru.
- Nåmen, nejdå. Ni e ju finlandsSVENSKA, alltså svenska. Alltså ni hurrar på Sverige. Utan tvekan.
- Nu har du int fattat dehär! Saken e ju klar. Vi e finska, vi bor i Finland, vi jobbar i Finland, våra rötter finns här -
- Sant, men iallafall ni kallas för finlandsSVENSKA. För mig e ni svennor som bor i Finland. I mitt land, du vet.

jne., osv., sitä sai aina krapulassa kikatella tälle pitkitetylle huonolle vitsille jonka joku ottaa joskus puolitosissaan. Nyt tuli ikävä. Voi ei.)

Se oli vähän samanlainen valaistuminen kun tajusin, että meitä homojakin vilisee pitkin katukuvaa kuin pipoa.

Joskus lievästi harmittaa, kun kaikki ruotsinkieliset vaihtavat suomeen, jos yksikin puhuu suomea. Parin vuoden ajan pakotin ensimmäisen svedumiehimyksen puhumaan pelkkää ruotsia. Nyt ruotsi sujuu ihan tyydyttävästi enkä pelkää tai häpeä käyttää sitä. SVT:stä tulee paljon huonoja ohjelmia, mutta hyviä ei tartte jättää väliin siitä syystä ettei osaa ruotsia. (Juu, kanavasurffailu on ykkösurheilulajini.)

Henkilökohtaisesti ruotsin osaamattomuus otti minua pitkään päähän ja olen tyytyväinen suomenruotsalaisen käyttäjä jo monen vuoden ajalta, vaikka aktiivikäyttö onkin jo hiipunut.

Joskus käy kateeksi kun kaveri vain bongaa kaupan kassan nimikyltistä ruotsinkielisen nimen ja kailottaa "hei på dej" ja sitten puhutaankin ruotsia kuin oltaisiin salaseuran jäseniä.

Vaikka onhan salaseurat tosi siistejä.

Sääli. Ruottinkieliset on usein meitä komeempia. Ehkä johtuu siitä, ettei o sitä savolais-lappalaista verta niinkään, kun ovat sisäsiittoisempaa tavaraa.

"Sääli. Ruottinkieliset on usein meitä komeempia. Ehkä johtuu siitä, ettei o sitä savolais-lappalaista verta niinkään, kun ovat sisäsiittoisempaa tavaraa."

Oletko sä nyt ihan tosissas? Siitä komeudesta en tiedä, enkä kyllä sisäsiittoisuudestakaan, mutta sisäsiittoisyys ei ole mitenkään hyvä asia.

Mun ymmärtääkseni suomenruotsalaiset ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen sisäsiittoisia, että kyllä siitä on ainakin viime vuosikymmeninä varmasti luovuttu, samaan aikaan muiden suomalaisten kanssa.

Suomenruotsalaiset ei kyllä ulkonäöllisesti minusta eroa muihin nähden edukseen tai tappiokseen. Ihan samanlaisia finnemanneja me kaikki ollaan....

Kielen mukana kulkeutuu paljon. Se on ajattelun väline. Suomenruotsin ja saamen kielten säilyminen on hieno asia.

Miksi minun pitäisi seurustella pojan kanssa, joka ei suostu puhumaan ruotsia ja on epäluuloinen kaikesta pikkiriikkisenkin erilaisesta? 'My way or highway'-mentaliteetilla ei rakenneta minkäänlaista parisuhdetta. Ei suomenruotsalaisen kanssa seurustelu olen sen kummempaa. Kai olette huomanneet, että Suomi on täynnä kaksikielisiä perheitä.

Miksi seurustella sellaisen kanssa joka repii ahterinsa heti kun tarvitsisi hiukkaakaan luopua ruotsinkielisen eliitin kohtuuttomista etuoikeuksista? Ihmettelen sellaista miesmakua joka edes johtaa noihin paskoihin "rakastumiseen". Kaikille ruotsinkielisille extra verorasitus korvaukseksi kuluista joita turha kaksikielisyys aiheuttaa!

Håkan: Miksi minun pitäisi seurustella pojan kanssa, joka ei suostu puhumaan ruotsia ja on epäluuloinen kaikesta pikkiriikkisenkin erilaisesta? 'My way or highway'-mentaliteetilla ei rakenneta minkäänlaista parisuhdetta. Ei suomenruotsalaisen kanssa seurustelu olen sen kummempaa. Kai olette huomanneet, että Suomi on täynnä kaksikielisiä perheitä."

Olen kyllä samaa mieltä, mutta kyseessähän tässä oli nimenomaan että suomenruotsalainen ei alkanut seurustelemaan suomenkielisen kanssa.

Onko se sitten minun kohdaltani suurempi synti olla haluamatta pulputtaa ruotsia minun parisuhteissani, jos kerran suomenruotsalaiset kuitenkin katsovat oikeudekseen elellä ihan ummikkona. Vähän semmoinen mentaliteetti välillä paistaa läpi. Siis eihän meidän tarvitse suomea osata, mutta suomenkielisten ummikoidenkin on nyt ihan välttämätöntä osata ruotsia. Outoa logiikkaa.

Suomi on varmaan kyllä ainoa maa maailmassa, jossa vähemmistökielen asema on niin ainutlaatuinen, että koko muun kansan on sitä osattava. Mistäköhän syystä?

Outoa kyllä, tämä keskustelu on kääntänyt mut varsin ruotsinkielin vastaiseksi, koska tämä konsensus tuntuu olevan sellainen, että kyllähän sitä ruotsia pitäisi nyt väkisinkin osata, ettei varmaan kukaan erehdy luulemaan suomijuntiksi.

Herregud. Nyt ruotsi kyllä jäi meikäläiseltä siihen.

on tosiaan kaksikielisiä perheitä.. mun kouluruotsi oli hirveetä. aloin sitte kuitenkin seurustelee suomenruotsalaisen kanssa. opettelin ruotsia vähitellen. vaimolla on onneksi riittänyt kärsivällisyys siihen että mä pulisen välillä ruotsiksi mitä sattuu.

meillä puhutaan kotona vuorotellen suomea ja ruotsia. miten sattuu. innostuessani mä vaihdan kielen suomeen ja hän ruotsiin. ja nykyään mä jopa ymmärrän...!

ei oo tarvinnu tehdä ongelmaa asiasta. tietty sehän riippuu tyypistä, jonka kanssa seurustelee/tms.

monet suomenruotsia äidinkielenään puhuvat muuten OSAA suomea (niinku suurin osa suomenkielisistä osaa ruotsia), mutta sitten kun pitäis oikeesti puhua niitä alkaa hirvittämään että mitä-jos-mä-nyt-sanon-jotain-tyhmää. ihan niinkuin monia suomenkielisiä hirvittää ruotsin puhuminen, eikä oikeet sanatkaan tuu just mieleen jne.

on tosiaan kaksikielisiä perheitä.. mun kouluruotsi oli hirveetä. aloin sitte kuitenkin seurustelee suomenruotsalaisen kanssa. opettelin ruotsia vähitellen. vaimolla on onneksi riittänyt kärsivällisyys siihen että mä pulisen välillä ruotsiksi mitä sattuu.

meillä puhutaan kotona vuorotellen suomea ja ruotsia. miten sattuu. innostuessani mä vaihdan kielen suomeen ja hän ruotsiin. ja nykyään mä jopa ymmärrän...!

ei oo tarvinnu tehdä ongelmaa asiasta. tietty sehän riippuu tyypistä, jonka kanssa seurustelee/tms.

monet suomenruotsia äidinkielenään puhuvat muuten OSAA suomea (niinku suurin osa suomenkielisistä osaa ruotsia), mutta sitten kun pitäis oikeesti puhua niitä alkaa hirvittämään että mitä-jos-mä-nyt-sanon-jotain-tyhmää. ihan niinkuin monia suomenkielisiä hirvittää ruotsin puhuminen, eikä oikeet sanatkaan tuu just mieleen jne.

Jopa.. Pakko on ottaa kantaa tahan.. Tosin tama ei hirveasti liity keskusteluun.. Niin se vaan on, etta jos osaat ruotsia niin se avaa monia ovia. Ma olen taysin suomalainen poika, mutta mulla on etu etta osaan seittemaa kielta lahes taydellisesti, vaikka olenkin vasta 17.. Talla hetkella asun Japanissa. Ma ja mun kaverit ei puhuta suomea, koska ei tykata hirveasti puhua sita. Jos ollaan shoppaamassa tai baarissa tai missa vaan niin puhutaan ruotsia, englantia jne. Ja fakta on, etta suomenruotsalaiset on vaan niin paljon parempia ihmisia kun taysin suomalaiset, jotka on talla "hurrit perkele ei oo mistaan kotosin, nappi kalloon"- asenteella. Ja mun mielesta myos paljon paremman nakosia, ja jotenkin paljon taydellisempia. Ma olenkin jo pitkan aikaa yrittanyt loytaa jostain suomenruotsalaista kundikaveria, ja mulla olikin suomenruotsalainen kundikaveri, mutta suhde kariutui siihen kun mun taytyi muuttaa tanne Aasiaan.. Mutta han ei ollu yhtaan ylimielinen tai muuta vaikka olenkin suomalainen, johtuu varmaan siita etta ma en puhunut hanen kanssaan suomea vaan ruotsia.. Et silleen.. Opetelkaa ruotsia, elama on helpompaa, nih..

Kansallinen alemmuuskompleksi kunniaan, niinkö -mango-? Onneksi joillakin meistä on sentään selkäranka ja hyvä itsetunto, kyky kokea ylpeyttä suomalaisuudestaan, omasta kielestään ja kulttuuristaan. Kaltaisesi nöyristelevät lakeijat ovat yksi osasyy siihen miksi ruotsinkielellä on Suomessa niinkin erityinen asema kuin sillä on. Ihan hyvä, että viihdyt siellä Aasiassa.

Jos vain se suomalaisten ylpeys näkyisi muutenkin kuin uhoavana kurkokulttuurina, moukkamaisuutena, pikkusieluisuutena ja käytöstapojen puutteena.

Toisaalta siinähän se kulttuurin vaikutus juuri näkyy... voiko sellaisesta sitten olla erityisen ylpeä ja pitäisikö sitä vaalia on toinen juttu.

Enemmänkin näin nuoressa kulttuurissa kuin Suomen, tulisi pyrkiä eteenpäin kuin pitätyä jossain ohuessa kansallisidentiteetissä. Ja eteenpäinhän sitä koko ajan mennäänkin...

Välillä nuo puheet kansallisesta ylpeydestä vaan tuo mieleen pelkästään känni junttien suomiuhon. Massojen käyttäytyminen näkyy ja kuuluu.

Kansallinen ylpeys ei ole mitään uhoamista, päinvastoin uhoaja näyttää vain heikon itsetuntonsa uskottelemalla itselleen, että olemme muka jotenkin erityisasemassa ja parempia kuin muut. Aito ylpeys kansallisuudestaan on sitä, että luottaa identiteettinsä vahvuuteen tarpeeksi voidakseen myöntää sen erilaisuudet ja samankaltaisuudet muiden kansallisuuksien rinnalla, uhoamatta tai häpeilemättä.

Mihin perustuu puhe suomalaisen kulttuurin nuoruudesta? Vaikka olemme olleet itsenäisiä vasta alle sata vuotta, on Suomessa ollut kulttuuria myös ennen sitä. Sitä paitsi kulttuurimme pohja on hyvin laaja, siihen on tullut vaikutteita sekä idästä, lännestä että etelästä, unohtamatta myöskään omaa arktista ulottuvuuttamme. Moneen keskieurooppalaiseen maahan verrattuna olemme toisistaan hyvin selvästi poikkeavien kulttuurien kohtaamispaikassa, mikä on lyönyt kansalliseen identiteettiimme oman leimansa, niin hyvässä kuin pahassa.

On valitettavaa, jos jonkun itsetunto on niin alhaalla, että hän pyrkii välttämään jopa äidinkielensä puhumista maailmalla. Kansalaisuuden voi vaihtaa, mutta kansallisuus seuraa läpi elämän, vaikka sitä kuinka pyrkisi peittelemään. Valheellisuus paistaa läpi ja on vähintään yhtä kielteinen ominaispiirre kuin varsinkin massatapahtumissa ilmenevä olemattomilla ansioilla uhoaminen.

Juntteja löytyy, kuten tiedämme, kaikista kansallisuuksista. Emme kuitenkaan arvioi muitakaan vain näiden moukkien perusteella. Se on pelkkää pintakuohuntaa, kansan todellinen luonne näkyy aivan muista asioista.

Tällaisia (ei omia) mielipiteitä löytyi koneelle tallennettuna. Netistä jostain...linkin laitan kunhan löydän.




-"Minulle on ollut ruotsin kielen osaamisesta hyötyä. Kyllä ruotsin kieli kannattaa pitää pakollisena."

Se, mikä on yhdelle ihmiselle sattumoisin hyväksi, ei ole välttämättä hyväksi muille. Usein ruotsin pakko-opetusta kannattavat työelämässään ruotsin kielestä hyötyneet. Eivätkä he välitä, vaikka muut eivät vastaavaa hyötyä saisikaan. Heille oma kokemus on riittävä empiirinen todiste pakkoruotsin erinomaisuuden puolesta.
Kun itse on hyötynyt pakkoruotsista jostain syystä, pakollinen koko kansaa koskettava rasite voi muuttua omassa mielessä hyväksi ja kannatettavaksi asiaksi. Kysymys on laajasti koko kansaa koskettava ja siksi asiaa täytyy myös vaivautua ajattelemaan laajasti.
----------


-"Ruotsin kieli kuuluu yleissivistykseen. Sivistynyt ihminen osaa ruotsia. Ruotsin kieli on rikkaus."

Samalla tavoin voitaisiin väittää venäjää, saamea, romania tai mitä tahansa vähemmistökieltä hienosti yleissivistykseksi. Koko yleissivistys-käsitteen kanssa ollaan muutenkin aivan tuuliajolla.

Äidinkieli ja joitain universaaleja aineita voitaisiin hyväksyä yleissivistykseksi. Pakkoruotsi ei ole universaali lukuaine. Suomessa se on vain pienen vähemmistön äidinkieli.
Voimavarat on suunnattava viisaasti. Niitä ei saa hukata. Kaikkien mielenkiintoisten kielten opiskeluun ei keltään riitä aikaa. Pakkoruotsi on Suomen suomenkielisten sortamista. Se rajoittaa vapautta. Pakkoruotsin opiskeluun kulutetut tunnit ja eurot ovat kaikki pois muiden kielten ja kouluaineiden opiskelusta.

Ei ole sinänsä huono ajatus velvoittaa koululaisia opiskelemaan kieliä ja vähintään yhtä vierasta kieltä äidinkielen lisäksi. Me suomalaiset emme ole yksin tässä maailmassa. Haluamme käydä kauppaa, haalia tietoa ja vaikutteita muista maista ja haluamme myös osaltamme vaikuttaa tämän maailman asioihin niin kuin muutkin kansat. Suomalaisten täytyy osata kommunikoida muiden kanssa. Mutta siinä tapauksessa suomalaisten valittavina pitäisi olla todellisia maailmankieliä, eikä vaihtoehtoja saisi rajata etukäteen jonkun nimenomaan pohjoismaisen naapurimaan kielen hyväksi. Valikoimassa voisi olla arabia, kiina, venäjä, espanja, ranska, saksa, italia, japani ja muita (ruotsiinkin verrattuna) tunnetumpia ja puhutumpia kieliä.
----------


-"Ruotsin opetteleminen on suomalaisille tärkeää, jotta he oppisivat sitten helpommin muita kieliä, esimerkiksi saksaa, jonka kielioppi on hyvin lähellä ruotsia."

Tässä olisikin hyvä peruste saksan kielen lukemiselle ruotsin sijasta. Saksaa puhuvia on euroopassa hieman enemmän kuin ruotsia puhuvia. Sittenhän ruotsin kieltä tarvitsevat suomalaiset voisivat vapaaehtoisen saksan kielen opintojen jälkeen tai sen rinnalla lukea vapaaehtoisesti ruotsia. Tai sitten he saattaisivat vapaaehtoisesti valita ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen ruotsin.
----------


-"Avaapa Hesarin työpaikkasivu ja huomaat, että hyvin monessa työpaikassa vaaditaan ruotsin taitoa Viimeaikaiset yritysfuusiot osoittavat ruotsin tarpeellisuuden."

Kyseessä on yksi tyypillinen ruotsin opettajien viljelemä letkautus. Täytyy myöntää, että se on ovela, mutta vain harhautusmielessä. Harhautus on siinä, että Hesari ei ole yhtä kuin kaikki Suomen sanomalehdet. Helsingin Sanomat on nimensä mukaisesti pääkaupunkiseudun asioihin keskittynyt sanomalehti. Hesarissa ei myöskään julkaista kaikkia avoimia työpaikkoja, vaan suurin osa työmarkkinoista välittyy muita teitä.

Helsingin seudulla asuu suhteellisen paljon ruotsinkielisiä verrattuna muuhun Suomeen. Tämä pitkälti selittää ruotsin osaamisen vaatimuksen Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksissa. Toinen syy on virallisesti kaksikielisen Suomen hallintobyrokratian keskittyminen Helsingin seudulle.

Suomessa viranomaisilta vaaditaan ruotsin kielen taitoa. Sitä perustellaan ruotsin kielen virallisella asemalla. Virallisen kielen asemaa taas perustellaan noin kuuden prosentin kielivähemmistöllä. Tämän kaiken vuoksi suomalaisten koululaisten, lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden täytyy opiskella ruotsia.

Sellaisessakin tapauksessa, jossa ruotsin kieli osoittautuisi tarpeelliseksi jonkin ammatin ammattiopinnoissa, ammatissa tarvittavan ruotsin kielen taidon voisi hankkia myöhemminkin, siis suomalaisen koulutusputken jälkeen. Kyllä lukioissa ja yliopistoissa opiskellaan muutenkin kieliä vapaaehtoisesti. Miksi ruotsin pitäisi olla poikkeus?
Suomen perustuslait määrittelevät vain yhteiskunnalle velvoitteet suorittaa tietyt viralliset palvelut ja asiat kahdella kielellä. Minkään kielen pakko-opetusta peruskoululaisille ja lukiolaisille ei perustuslaissa määritellä.

Suomen vääristyneet kielilait aiheuttavat ruotsin kielen osaajien kysynnän. Kysyntä ei siis ole itsestään olemassaoleva syy, vaan seuraus hölmöistä laeista.
---------


-"Pakkoruotsi on käsitteenä virheellinen. Tai sitten voitaisiin yhtä hyvin puhua pakkouskonnosta, pakkomatematiikasta, pakkomistätahansa."

On aivan eri asia velvoittaa opettelemaan universaaleja aineita, kuten matematiikkaa, kuin jonkin kielivähemmistön kieltä, jota joidenkin Suomen rannikkokuntien lisäksi puhutaan vain lahdentakaisessa naapurimaassa.

Suomen kouluissa opetetaankin pakkoruotsin lisäksi muita aineita, joiden olisi eräiden mielestä hyvä olla vapaaehtoisia. Usein on nostettu esiin pakkouskonto, pakkomatematiikka, ja muutamia muita. Pakkouskonnosta on taidettu jo päästäkin. Jos niistä muista jotkut olisi saatava vapaaehtoisiksi, niin ymmärrän kyllä, jos joku ryhtyy vaatimaan niiden vapaaehtoiseksi saattamista. Mutta jonkin toisen huonon pakkoaineen olemassaolo ei vielä mitenkään ratkaise pakollisen ruotsin opetuksen asiaa suuntaan tai toiseen. Yksi vääryys ei oikeuta toista vääryyttä. Vaikka ehdottomasti vapaaehtoisiksi muutettavia huonoja pakkoaineita olisi tusina, ne eivät olemassaolollaan tekisi pakkoruotsista yhtään parempaa kuin se on.

Esimerkkinä käytetyn matematiikan universaalisuus selittyy sillä, että matematiikka pätee ja on käyttökelpoinen missä tahansa. Ruotsin kielen käyttökelpoisuus rajoittuu sinne, missä ruotsin kieltä käytetään.
Joidenkin kouluaineiden pakollisuudelle on hyvät perusteet, toisille taas ei. Pakkoruotsille ei ole Suomessa hyviä perusteluja, kuten yleishyödyllisyys, joka taas Ruotsissa asuvalle olisi ilmeinen peruste.
----------


-"Miksi suomenruotsalaisia vihataan?"

Kyse ei yleensä ole ruotsalaisiin, suomenruotsalaisiin tai ruotsin kieleen kohdistuvasta vihasta, vaan yleensä se on katkeruutta tarpeettoman kielen opetteluun hukatusta ajasta ja rahasta.
Suomenruotsalaisille ei ole edullista se, että suomalaiset koululaiset ja opiskelijat inhoavat pakkoruotsia. Se ei edistä suomenruotsalaisen identiteetin selviämistä Suomessa.
Ei ole aivan tavatonta sekään, että joskus jotain persoonatonta asiaa kohtaan tunnettu kauna kääntyykin syyttömiä ihmisiä vastaan. Toisaalta muutamat herkkänahkaiset tulkitsevat pakkoruotsin arvostelun ruotsinkielisten arvosteluksi.
----------


-"On vain suomalaisille eduksi osata pohjoismaista yleiskieltä, ruotsia. Sitä ei koskaan tiedä, milloin ruotsia sattuu tarvitsemaan."

Suomalaisille olisi edullista osata muitakin kieliä. Esimerkiksi saksan, venäjän, italian, espanjan, ranskan, jne. kielten osaamisesta olisi suomalaisille paljon hyötyä. Myös oman äidinkielen parempi osaaminen olisi hyväksi.
Kyse on ensisijaisesti rajallisten voimavarojen kohdentamisesta. Niille voimavaroille on asetettu huomattavan suuri kiintiö ruotsin opetuksen hyväksi, vaikka sen avulla saavutetuista hyödyistä ei ole vastaavaa näyttöä. Pakkoruotsi on voimavarojen tuhlaaja ja kansantaloudellinen rasite Suomen kansalle, joka maksaa tuhlauksen veroina.
Joillekin pakkoruotsi on hyödyllinen, mutta useimmille pakkoruotsinsa lukeneille suomalaisille ruotsin taidosta on harvoin mitään hyötyä.

Ruotsalaisten kanssa voi keskustella yleensä myös muilla kielillä kuin ruotsiksi, sillä ruotsalaiset ovat suhteellisesti varsin kielitaitoista väkeä. Ruotsalaisten ja suomalaisten yritysten yhteydenpito tapahtuu nykyään lähes täysin englanniksi. Kieli on molemmille yhtä vieras, eikä kumpikaan osapuoli pääse hyötymään omasta kielestään.
----------


-"Koska ruotsin kieli on maamme toinen virallinen kieli, sitä on toki suomalaisten osattava."

Yksikin virallinen kieli Suomessa riittäisi vallan hyvin, kuten muissakin maissa, joissa on kielivähemmistöjä. Ruotsissa kielivähemmistöt asioivat ruotsiksi, joka on siellä enemmistön kieli.
Virkamiehiltä edellytetään molempien virallisten kielten osaamista. Ruotsin kielen osaamista ei pitäisi edellyttää virkamiehiltä muuten kuin kaksikielisissä tai ruotsinkielisissä kunnissa, heiltäkin vain tarpeen mukaan. Ruotsin kielen asema Suomen tasavallan virallisena kielenä on muutenkin kyseenalainen. Pieni kielivähemmistö on aika heikko peruste.
----------


-"Ruotsi on Suomen toinen kansalliskieli. Ruotsin kieli on osa suomalaista identiteettiä."

Ruotsi on suomenruotsalaisten kansalliskieli. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisten suomenkielisten suomalaisten kansallisen identiteetin kanssa. Suomenruotsalaisille sillä on merkitystä. Ruotsin kieli ei kuitenkaan ole muuttunut osaksi suomenkielisten suomalaisten identiteettiä, vaikka jotkut ruotsinkieliset niin haluavatkin uskoa.
----------


-"Ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi suomalaisten on osattava jonkin verran ruotsia. Tämä on ratkaistaan kätevästi velvoittamalla kaikki koululaiset opettelemaan ruotsia."

Suomessa on toki muitakin kielivähemmistöjä. Mitä siitä tulisi, jos Suomen virallisia kieliä olisivat suomen ja ruotsin lisäksi saame, romani, venäjä ja somali ja jos sen lisäksi suomalaisten olisi opiskeltava kaikkia mainittuja kieliä pakollisina jo peruskoulussa?
Ruotsinkielistenkin palvelut voidaan turvata mainiosti ilman pakkoruotsia.
Ruotsin opiskelun velvollisuus voitaisiin kohdentaa esimerkiksi tasan niihin tehtäviin, joissa ruotsia tarvitaan. Siitä tulee sen verran iso joukko kuitenkin, että kurssien järjestäminen järkevänkokoisille ryhmille tulee hyvin mahdolliseksi.
Suomessa ruotsin kielen osaamisen vaatimus voitaisiin muutenkin kohdistaa tarkemmin, paitsi alueellisesti, myös ammattikunnittain. Tälläkin tavoin voimavarat paremmin suuntaamalla tuotettaisiin parempia palveluja ja kokonaisuuden kannalta paljon nykyistä edullisemmin.
Ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen pakkoruotsin avulla on kuin ampuisi haulikolla kärpästä, vaikka kärpäslätkäkin on käsillä.

No kylläpä tätäkin tehdään vaikeaksi ihan turhaan... Omalta osaltani ei ole ollut ongelmaa siitä, että mieheni on suomenkielinen. Hän puhuu erinomaista ruotsia, mutta keskenään puhutaan suomea. Aika omituista, jos joku suomenruotsalainen ei haluaisi suomenkielistä poikaystävää kielen takia. Kai rakkaus tärkeämpi sentään on kuin kielierot.

En kuitenkaan malta olla kommentoimatta edellisen kirjoittajan tekstikohtaa "Ruotsi on suomenruotsalaisten kansalliskieli. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisten suomenkielisten suomalaisten kansallisen identiteetin kanssa." Ruotsinkieliset ovat kuitenkin pitkälti "syyllisiä" siihen mitä suomalainen identiteetti on. Ajattelen tässä ruotsinkielisiä herroja Snellman, Sibelius, Edelfelt, Mannerheim jne.

Minusta on aivan ihanaa saada puhua suomea, mutta myöskin ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa tai hollantia. Yks lysti, mitä kieltä käytän, kunhan pystyn kommunikoimaan.

Nykyisen työpaikkani sain nimenomaan ruotsin- ja suomenkielen taitoni vuoksi. Ruotsinkielen oppimisesta saan kiittää ex-miestäni, joka on siis suomenruotsalainen. Yritimme puhua jossain vaiheessa kovasti ruotsia, mutta kun totuimme puhumaan keskenään suomea, ruotsi jäi. Olen huomannut, että kun totut puhumaan jotain kieltä monikielisen kaverisi kanssa, on hankalaa alkaa vaihtaa kieltä toiseksi, tuntuu jotenkin epäluonnolliselta.

Kommenttina siihen, mitä joku sanoi: ettei illalla jaksa alkaa puhua toisen partnerin kieltä... älyllistä laiskuutta, sanon minä.

Meillä kotona (mun mieheni on ranskalainen) puhutaan ranskaa. Alussa oli hankalaa, kun en vielä ranskaa osannut, ja mieheni valitti muutama vuosi sitten samasta aiheesta, ei jaksanut puhua englantia... Vastasin, ettei hän ajattele minua ollenkaan: kenen kanssa minä pystyisin puhumaan suomea, koska asun Belgiassa... Kommenttini mykisti mieheni, hiljaa oltiin loppuillan. Seuraavana päivänä molemmat kiltisti yrittivät puhua toistensa kieltä (tai siis, ranskaa ja englantia, koska tuo suomi tuntuu niin vaikealta hänen oppia:).

Meillä asia ratkaistiin sitten niin, että päätettiin sopia päivistä, jolloin puhuttiin vain englantia tai vain ranskaa. Sitä kesti aikansa, nyt kotikieleksi on tullut ranska. Pienet mahdollisuuteni puhua omaa äidinkieltä tuntuvat päivän juhlahetkiltä!

Poikakaveri on saksalainen ja osaa suomeksi sanoa "autolla". Kommunikoipa siinä sitten omaa äidinkieltäsi käyttäen..

Leikki sikseen. Meillä on tultu siihen tulokseen että puhutaan saksaa, mutta minua ei ole pakotettu kommunikoimaan millään kielellä. Minulle tämä on erinomaisen tärkeä pointti; yhteisen kielen löytäminen ei ole aina helppoa jos on useampia vaihtoehtoja, mutta tästä ei saa tehdä vallankäytön välinettä. Minua ihmetyttää kovasti, kuinka monessa viestissä tällainen tahtojen taistelu tulee esille.

Toisaalta en usko että itse osaisin seurustella ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan viettänyt pidempää aikaa vieraskielisessä ympäristössä. Sitä katselee asioita toiselta kantilta kuin ennen.

Lintuli huomaa että asiaa puidaan kovin tunnepitoisesti.

Jos homobaariin tulee hetero, suvaitaanko häntä? Jos kielivähemmistöön tulee kielienemmistön edustaja, suvaitaanko häntä? Vähemmistö = vähemmistö. Aina sama juttu. Pitää pitää puoliaan, ettei jää enemmistön jalkoihin?

Vaihda: Suomenruotsalainen <-> Homo,
ja mieti uudelleen.

Entä yksilön kannalta?

Olet vapaalla. Haluat rentoutua. Jutella kavereittesi kanssa. Rennosti. Hauskasti. Olla vaan. Entä jos kehiin heitetään ulkomaan eläjä? Väännätkö Ingleesea? Päivän? Kaksi? Alussa se sujuu. Pitkän päälle huomaat, että tökkii. Keskustelu ei suju vieraalla yhtä hyvin kuin kotimaisella. Haluat päästä takaisin rennommalle, sujuvammalle tasolle. Puhut äidinkieltä. Tai isän. Ja katso: joku on nyt ulkopuolinen.

On helpompi yhden oppia kaveriporukan kieli, kuin kaveriporukan oppia yhden kieli.

Niin paljon energiaa tuhlataan tähän joutavanpäiväiseen suomeksi-ruotsiksi väittelyyn. Kieli on kommunikointiväline. Jos se ei toimi, otetaan toinen.

Lintuli lennähtää nyt oksalle lepäämään

Esimerkiksi tanskalaisen ja suomalaisen tai saksalaisen ja suomalaisen välillä ei ole koskaan mitään ongelmaa nyanssien tai huumorin katoamisen suhteen yhteisen kielen TÄYDELLISEN puuttumisen takia, jos kaverit todella pitävät toisistaan.

Minua ei todellakaan jaksa kiinnostaa suomenruotsalaisten ongelmat suomalaisten kanssa ja vielä vähemmän suomenruotsalaisen homovähemmistön vaikeudet seurustella suomenkielisten kanssa - jos joku heistä yleensä Suomeen jää.

Niin että Helan går ja ei muuta kuin lussekattee majstångin ympärillä lärviin vaan, who cares, really..

PYH! oioioi...nythän vasta päästiinn asialliselle tasolle! *impressed*

Minulla ainakin on useita tuttavapariskuntia, jotka ovat toinen suomen-, toinen ruotsinkielinen. Tosin ovat kyllä heteroita, mutta tekeekö se asian nyt niin erilaiseksi?

Hei!
Itse olen suomenruotsalainen. Ihmettelen tällaista valtavaa jaottelua.
Suomenruotsalaiset ovat osa suomalaisuutta. Todella kummallista yrittää karsia pois suurta osaa historiaamme ja nykypäiväämme.
Ilmeisesti ongelma kielen suhteen on ensisijaisesti kielellinen ja vasta sen myötä eri kielikulttuuriin liittyvä. Vähemmistökielenä ruotsin kieli jää usein taka-alalle, jos paikan päällä on yksikin suomenkielinen. Sanoisin itse, että tässä me ruotsinkieliset likaamme vain omaa pesäämme: todella moni suomenkielinen haluaisi harjoitella kieltään, mutta hänelle ei anneta mahdollisuutta. Osa syystä on kieltämättä meidän ruotsinkielisten ylimielisessä asenteessa.
Haluan myös erikseen vielä sanoa, että kaiken kielen (>kulttuurin) ylläpito maksaa - myös suomenkielisen kulttuurin. Kulttuuri taitaa lakata, jos siitä tulee pelkkä rahakysymys, eikö?

Sorry about aika pitkähkö juttu, mutta en malttanut olla kommentoimatta...

Aloitin ruotsin lukemisen koulussa silloin kun muut aloittivat englannin. Syynä oli se, että äidinäitini oli alunperin ruotsinkielinen ja vanhempani halusivat minun kykenevän puhumaan ruotsia hänen kanssaan.

Koskaan ei sanaakaan vaihdettu ruotsiksi. Hän oli aivan täysin "suomenkielistynyt".

Myöhemmin opiskeluaikanani kurssikaverinani oli kundi joka oli suomenruotsalainen. Hän oli alunperin umpihelsinkiläinen, mutta muuttanut vanhempiensa kanssa 12 -vuotiaana Porvooseen, joka vielä tuolloin oli hyvin Ruotsinkielinen, ja unohtanut aika paljon Suomenkielestä.

Koska opiskelupaikkamme oli ensimmäisen vuoden ajan sisäoppilaitos, olimme jatkuvasti toistemme kanssa tekemisissä ja meistä tuli parhaita kavereita (lisäksi hän oli tosi söötti... Valitettavasti hän sittemmin nai entisen missin :-().

Teimme diilin: hän puhuu minulle pelkkää suomea ja minä hänelle pelkkää ruotsia aina ulos (diskoon etc.) mennessämme. Jokainen virhe maksoi yhden ison tuopin, ja valmistumispäivänä katsottiin, kuka on velkaa kenellekin ja kuinka paljon.

Kun kaikki virheet laskettiin (toisen virhe nollasi toisen virheen), lopputuloksena taisi olla että maksoin hänelle kaksi tuoppia. Molemmat hyötyivät pirusti...

Opiskeluaikanani suoritin myös valtion virkamiehen Ruotsin kielen kielitutkinnon.

Valmistuttuani menin töihin Hankoon. Kaupunki oli hyvin ruotsinkielinen, vaikka oma työpaikkani olikin eräänlainen suomenkielen "linnake" siellä. Jouduin jokapäiväisessä elämässäni puhumaan ruotsia päivittäin.

Kaverini päätyi (yllätys, yllätys) Tammisaareen, Dragsvikiin.

(Välikommentti: jos joku ei nyt vielä huomannut, niin kyse on siis Kadettikoulusta ja Puolustusvoimista...)

Vähintään joka toinen viikonloppu lähdin siis bailaamaan Tammisaareen (joka oli lähin edes kutakuinkin sivistynyt paikka) kaverini, ja sittemmin kavereitteni (hänen työkavereitaan, joihin tutustuin) kanssa. Ja puhuimme ruotsia. Koko ajan. No problemo.

Omaksuin ruotsin siis tosi hyvin. nyttemmin se on kyllä ruostunut aika lailla. Ruotsista oli minulle kuitenkin paljon hyötyä sekä kommunikoidessani omassa ympäristössäni että pohjana muille germaanisille kielille (englanti ja saksa; vaikkakin englantini oli jo koulussa parempaa kuin ruotsini, ja koulusaksani opin hiomaan paremmaksi asuessani Saksassa).

Ruotsin kielen opiskelu auttaa muiden germaanisten kielten opiskelua. Tämä on faktaa.

Mutta:
Kuinka monen kohdalla siitä on todella hyötyä? Itselläni kyllä, mutta miten joku, joka jossakin Ilomantsin Tuupovaaran Öllölän kylässä joutuu pänttäämään ruotsia tietäen, että hän ei isona kotitilansa isännäksi ryhtyessään tule tarvitsemaan sitä ei niin v***n koskaan...
Hän saattaa tarvita englantia selvitäkseen joistakin EU:n tukiaisohjeiden tulkinnasta, mutta että vielä ruotsia?

Herätään todellisuuteen. Ruotsinkielisten määrä Suomessa ei ole ollut kuutta prosenttiakaan enää vuosiin. Viimeisen tutkimuksen mukaan se oli 5 pilkku jotain pientä, ja tämä oli jo vuosia sitten tehty. Nyttemmin se lienee jo alle 5% ja koko ajan vähenee...

Edes Ruotsalaisen Kansanpuolueen kannatusprosenttiin vertaamalla ei voi saada todellisia lukuja. Niin monet ruotsinkieliset äänestävät muita puolueita ja vielä useammat suomenkieliset RKP:tä heidän "liberaalin ja ihmisläheisen" politiikkansa vuoksi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että näissä asioissa "ei kukko käskien laula". Mikäli pakkoruotsi poistettaisiin, opiskeluinto niillä jotka todella haluaisivat ruotsia opiskella luultavasti kasvaisi, kuten myös niillä, jotka haluaisivat opiskella jotakin muuta kieltä.
Germaanisten kielten oppimisen pohjana voisi yhtä hyvin olla englanti, jota sentään kaikki puhuvat.

Entäpä sitten Ruotsi verrattuna Suomeen? Ruotsissa suomi on vasta vastikään saanut "vähemmistökielen" aseman, joka on siis kuin saame Suomessa. Ei siis "toinen virallinen".

Ruotsissa on kuitenkin suomea äidikielenään puhuvia prosentuaalisesti enemmän kuin Suomessa ruotsia puhuvia (Länsipohja, Lappi, Västerbotten, Finnskogar Norrbottenissa (muistaakseni) sekä kaikki ne siirtolaiset), kuin Suomessa ruotsinkielisiä...
Eipä siellä Suomen kieltä juuri paapota niin kuin ruotsia meillä.

Puolisoni on skotlantilainen ja kotikielemme on englanti, mutta silti hän haluaa käyttää tietyistä asioista Skotlannin gaelinkielisiä ilmauksia. Vaikka hän on aika vasemmistolainen (kuten minäkin), hän on myös Skotlannin itsenäisyyspuolueen kannattaja, vaikkakin täysin englanninkielinen, ja käyttää vain niitä noin tusinaa gaelinkielistä sanaa, jotka osaa...

Se vaan on hieman eri juttu. Gaelic on Skotlannissa yhtä vähän (tai vielä vähemmän) puhuttu kieli kuin ruotsi Suomessa, vaikka se on se alkuperäinen.

Aivan kuin Suomen kieli olisi hävinnyt taistelussa ruotsia (tai venäjää) vastaan, ja nyt meitä suomenkielisiä olisi vain pieni vähemmistö...

Mutta kuten sanoin, Ruotsinkielisissä kundeissa ei kyllä ole mitään vikaa ;-)

Petri Ålander

(hah! huomaa sukunimi... Se on Savosta, ja umpisuomalainen, hullua kyllä...)

Anteeksi, huomasin virheen viestissäni. Västerbotten = Länsipohja. Piti sanomani Tornionjokilaakso, joka on eri asia.

Kuitenkin totuus on se, että jo ennen suomalaisten massamuuttoa Ruotsiin siellä oli Suomenkielisiä Ruotsin kansalaisia enemmän kuin Suomessa Ruotsinkielisiä.

Pete

Kuten jo edella mainitsin, haluaisin siis vain selventaa: virallinen kaksikielisyys on sellainen rikkaus Suomessa, jota harva tuntuu TODELLA kasittavan. Itseani harmittaa, etten osaa esim. venajaa tai saamea, joista molempia voisi kutsua myos suomalaisiksi kieliksi, aivan kuten myos tataaria tai romaa, ja ehkapa suomensomalia sadan vuoden paasta.

Jos yrittaisin verrata Suomea Belgiaan (jossa on kolme virallista kielta), Suomessa on kuitenkin pystytty aika sivistyneesti hoitamaan kielikysymykset, ilman suurempia kielisotia (sitten 30-luvun jalkeen), toisin kuin taalla Belgiassa. Taalla esim. yksi junaonnettomuus muutama vuosi sitten olisi jaanyt tapahtumatta, jos junasignaalimiehet olisivat suostuneet kuuntelemaan toisenkielista veturinkuljettajaa. Seuraus: 9 kuollutta, ja vain siksi, etta hadankin keskella taytyi pitaa sitkeasti kiinni kielellisesta tasa-arvosta.

Totta on, ettei kaikkien TARVITSE osata kaikkia Suomessa puhuttuja kielia, se olisi utopiaa, mutta suotavaa olisi etta ainakin suvaitsevaisuus ja toisten ihmisten kielellisen erilaisuuden kunnioitus lisaantyisi, mika ei kay kylla ilmi kaikkien taman keskustelun osanottajien kommenteista.

Minulla taas toinen mummoni oli jokseenkin ruotsinkielinen. En sano, että hän olisi ollut "suomenruotsalainen", koska hän ei koskaan oikeastaan elänyt ruotsinkielisillä paikkakunnilla saati sitten, että olisi tuntenut itsensä jotenkin erityisen "ruotsalaiseksi" täällä Keski-Suomessa. Kuitenkin hän puhui ruotsia. Hämmästyttävää. Mistä se oikein oli peräisin? Ei hänellä oikeastaan ollut mitään siteitä ruotsinkielisiin paikkakuntiin sikäli kuin minä tiedän eikä oikein sukusiteitäkään.

Kyllä hän mielellään ruotsia puhui, kun siihen tarjoutui mahdollisuus, tosin hyvin harvoin täällä. Muistan, että hän leperteli minulle jotain ruotsiksi - ehkä siitä on jäänyt jotain mieleen.

Tietenkin vasta hänen pois menonsa jälkeen nämä asiat ovat palanneet mieleeni ja olen todellakin pohtinut häntä kohtaloineen ihmisenä. Tulos: melko tuntematon tausta.

Ihmeellistä.

Ehkä tämä oli hieman off-topic.

Sami!
Hyvin mielenkiintoisen asian (ei-asiaan liittyvänäkin)kerroit!!! Olisiko autuas isoäitisi halunnut historiallisista tai esim. hierarkkisista syistä käyttää ruotsia? (on vaikea puhua sosiaalisista syistä Keski-Suomessa, kun ja jos hänellä ei juurikaan ollut muita ruotsia puhuvia ystäviä, tuttavia tms.)
Toivottavasti voit selvittää tuon - kuulostaa todella ainutlaatuiselta ja sen takia tutkimisen arvoiselta.

On muistettava, että vielä 1900-luvun alkuun saakka oli olemassa kaupungeissa porvaristoa, joka käytti ruotsia kommunikaatiossaan.

(Todellinen) rakkaus ei tunne kielirajoja, ei maantieteellisiä, eikä poliittisiä rajoa, ei ikärajoja, ei sukupuolten välisiä rajoja, ei...

-mare-

Noi ulkolaiset laukoo aina asian vierest. Taas tyypillistä. Täällä juttuna on suomenruottalaiset, joko rakastuu niihin tai ei.

Äiti on kaksikielinen, ja isoisä lähes ummikkoruotsinkielinen. Silti minusta tuli lähes ummikkosuomenkielinen, äiti kuulema ajatteli että ruotsin voisi opettaa myöhemminkin. Kouluruotsi oli ikävien opettajien takia sen verran traumaattinen kokemus, että jäi ikuinen kammo koko kieltä kohtaan. Olen oppinut muita kieliä koulun jälkeen, mutta jotenkin sitä oikein välttää oppimasta ruotsia.

Olen ollut pari kertaa ihastunut suomenruotsalaiseen, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että he mieluummin seurustelevat samaa kieltä taitavien kanssa. Jos ajattelen, että itse seurustelisin sellaisen ruotsinkielisen kanssa, joka ei osaa ollenkaan suomea, ja minun pitäisi pitää keskustelua yllä heikolla ruotsintaidollani, jolla en ikinä voisi ilmaista itseäni yhtä hyvin kuin hän, niin kyllä olisi lempi koetuksella. Ei kai se täysin mahdotonta olisi, mutta en usko, että sellainen suhde on kovin kestävä, jossa on kommunikointiongelmia. Englanniksi ehkä pärjäisi hiukan paremmin, mutta tuntuisi vähän oudolta käyttää kolmatta kieltä.

Oletteko muuten huomanneet, että kaikenlaisiin taide- ja viestintäammatteihin ajautuvat ihmiset, joilla on ruotsinkielinen sukunimi. Johtoportaasta puhumattakaan.

Ruotsinkielinen sukunimi tekee ihmisestä yhteiskunnassa jotenkin paremman, fiinimmän. Vaikka se olisikin ummikkosavolaisen isoisän päähänpisto. Kumma juttu.

Täällä sisälainen viestittää seuraavaa:

On todella kummallista lukea näistä traumaattisista kokemuksista. Miten niitä on niin monella??? Tuskin keskimäärin ovat ruotsinopettajat muita opettajia inhottavampia. En voi sille mitään, mutta pakostakin herää kysymys asenne-ongelmasta oppilaiden keskuudessa...

Ja HALOO (!!!), kielistä kiinnostuneelle ei pitäisi olla mitään ongelmaa!

Tuskin voit arvioida toisten kokemuksia, jos et itse ollut siellä.

Yläasteen alussa minulla olikin ihan mukava ruotsinopettaja, ja pärjäsin ruotsissa ihan mukiinmenevästi. Sitten hän jäi äitiyslomalle, ja meillä oli pitkään sijaisia, jotka eivät pystyneet pitämään luokkaa järjestyksessä, ja siellä harva tuskin pystyi edistymään opinnoissa, vaikka ei olisi itse aktiivisesti häiriköinyt. Tätä jatkui melkolailla yläasteen loppuun.

Lukiossa olinkin täysin uudessa ryhmässä oopilaita, joilla ei vastaavaa ongelmaa ollut. Ruotsinopettajani kai tiesi, että olin aika hyvä oppilas muissa lukuaineissa, ja otti jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena sen, etten pärjännyt yhtä hyvin ruotsissa. Niinpä hän otti minut silmätikukseen ja nöyryytti minua parhaansa mukaan luokan edessä, mm. roikottamalla pistariani, jossa oli iso punainen viitonen tai kuutonen luokan edessä. Ketään muuta hän ei kohdellut samalla tavalla. Ruotsin tunneista tuli minulle sellainen kauhukokemus, että kotona yritin vain parhaani mukaan unohtaa ne, enkä siis myöskään juuri panostanut ruotsin läksyihin. Seurauksena sama kierre jatkui.

Niin, että tuskin sinä, Martin, olet oikea henkilö arvioimaan oliko syy minussa. Enkä muutenkaan erityisemmin nauti kieltenopiskelusta, minua ovat aina enemmän kiinnostaneet ns. reaaliaineet, mutta olen kuitenkin opetellut joitain kieliä välttämättömyyden vuoksi, mm. asuessani ulkomailla.

Hej!
Melli hyvä! En tarkoittanut kommenttiani Sinulle henkilökohtaisesti! Tiedän itsekin, että on yksittäisiä opettajia, jotka eivät vastaa yleistä, keskimääräistä opettajakuvaa. Tarkoitin itse juuri vain kommentoida sitä, että ruotsinopettajat tuskin YLEISESTI eroavat muista opettajista. Sen takia ajattelinkin syyn voivan olla myös oppilaissa ja voin kertoa itse (toki olen nyt sitten vain yksittäistapaus!) kertoa joissakin kouluissa opettaessani ruotsia suomenkielisille (ja omasta mielestäni paneutuneena oppilaiden opettamiseen todella) kokeneeni valtavaa turhautumista.
Pyydän todella anteeksi, jos koit kirjoitukseni hyökkäykseksi Sinua kohtaan. Haluaisin myös pahoitella suuresti kokemaasi julmaa ja järjetöntä kohtelua...oikeastaan ko. opettajan pitäisi pyytää Sinulta anteeksi. Olin itse aivan järkyttynyt kirjoituksestasi. Miten opettajasi käytös voisi edistää ruotsin oppimista?

En usko että on jotain yleipätevää lääkettä, jolla opettaja voisi edesauttaa kielen oppimista.

Kun asuin Hollannissa ja opiskelin maan kieltä, vaihtuivat opettajat melkein joka kurssilla. Parhaiten pärjäsin silloin kun opettajat olivat rentoja, eivätkä tehneet suurta numeroa epäonnistumisista, mutta rohkaisivat silloin kun onnistui.

Sitten oli sellaisia opettajia, jotka yrittivät "piiskata" onnistumaan tarjoamalla moitteita. Joku muu kehui, että juuri sellaiset aktiiviset opettajat olivat parhaita, jotka "pakottivat" oppimaan. Ehkä heille sellaiset opettajat olivatkin parhaita.

Minä kuitenkin pärjäsin huonoiten juuri niillä kursseilla, joilla oli ankarat opettajat. Luulen, että syy on siinä, että olen ennestään niin itsekriittinen että jos vielä opettajakin esittää kovaa kritiikkiä, tulen siihen tulokseen, ettei tästä kuitenkaan tule mitään, ja luovutan yrittämästä.

Luin tuon ensimmäisen jutun ja silmäilin muita, joten voi olla että joku on jo kirjoittanut samoin tästä jutusta kuin minä. Mutta kirjoitanpa nyt vielä.
Minulla on toinen vanhemmista suomenruotsalainen tai rantaruottalainen, kuten meillä päin sanotaan. Toinen on sitten ihan "oikeen ulkolainen" . Eli Suomessa tunnen itseni lähinnä rantaruottalaiseksi.

Mielestäni tässä ei ole kyse mitenkään varsinaisesti kielestä, vaan kulttuuritaustasta. Vaikka mammani on Helsingistä kotoisin, niin koen siellä sukulaisissa käydessäni erillaisuutta heihin. Monelle suomen suomalaiselle, kun ei ole tullut mieleen ruotsinkielisten jakautuvan useampaan eri ryhmään. Pelkästään kielellisesti Porvoosssa, Vaasassa ja esim. Paraisilla puhutaan melko erillaista kieltä, samoin perinteet ovat pitkälti erillaisia.

Minulla on hyvä ystävä, joka on ihan suomenkielisestä kodista, mutta samankaltaisen taustan omaavana pidän häntä samaan ryhmään kuuluvana , kuin itseäni. Jos nyt ymmärrätte mitä yritän sanoa. Eli juttu ei jakaannu siten puhutko suomea vai ruotsia , vaan onko sinun pihallasi juhannuksena salko vai ei , syötkö turskaa muulloinkin kuin vain jouluna lipeäkalana jne, menetkö vappuna Turussa Vartiovuorenmäelle vaiko Puolalanpuistoon jne. Selvenikö ?

Kuulin just kivan jutun : Mistä erottaa suom.kielisen vaimon ruots.kielisestä ? No, hurri poimii marjat mettästä, finne supermarketista. Ei kai tällaisella "totuudella" ole mitään tekemistä kielen vaan kulttuurin kanssa ?

Joku tuossa jotain eroitteli ruotsinkielisiä sukunimiä, joillain aloilla. Ihan vaan tiedoksi osalla ruotsinkielisiä on suomalainen tai muumaalainen sukunimi, mutta läheskään kaikki ruotsinkielisen nimen omaavat eivät ole saman kielisiä, vaan suomenkielisiä. Itse olen ruotsinkielisessä työpaikassa, jonka 12 työntekijästä vain toinen on kanssani kaksikielisestä perheestä, kaikki muut ovat suomenkielisiä, vaikka töissä "pakosta" ruotsia käyttävätkin.

Tässä keskustelussa oli sellainen mielestäni ikävä yleistämisen maku, jota en toivoisi minkään/kenenkään yhteyteen. Eihän meistä kukaan pidä siitä, että heterot kertovat "millaisia kaikki homot ovat" ? Vai mitä. Minä en ainakaan pidä, kun joku kertoo heti arvanneensa minun olevan lesbo,"koska kaikki lesbot ovat lattatissisiä ja suomenruottalaisia...." En pidä , en. Vaikka mielestäni en varsinaisesti ole kumpaakaan, toiset vaan aina tietävät paremmin asiani.....

Eiköhän sitä kummallakin ole halu oppia tuntemaan toinen läpikotaisin, siis kieltä myöten, ja oppia ymmärtämään sitä, jos suhteessa on oikeasti kyse rakkaudesta. Siihen kun kuuluu kiinnostus toisen osapuolen asioihin, jos ette ole huomanneet - ja jos ei kuulu, kannattaa miettiä, mikä sen suhteen motiivina oikeasti on. Kaikesta sitä pitääkin tehdä ongelmaa kun eri äidinkielistäkin...

Lukiko kukaan muuten Hesarin NYT-liitteen (5/2005, s.53) haastattelua suomenruotsalaisesta aktivistista? Aika pelottavaa tekstiä, tuli mieleen eräskin äijä joka harrasti tässä jokunen vuosikymmen sitten rankemman puoleisia etnisiä puhdistuksia. Tässä haastattelussa haastateltava suorastaan kiihtyi selittäessään, miten häntä harmittaa kun suomalaiset ottavat kunnian suomenruotsalaisten kulttuurista ja niin edelleen.

Toivon totisesti, että tuo haastattelu on jonkinlainen provo. Omiaan pilaamaan suomenruotsalaisten mainetta vielä lisää ja syventämään kuilua kieliryhmien välillä.

Onhan suomenkielisilläkin aivan vastaavanlaisia lausuntoja antava oma yhteenliittymänsä; olikohan se suomalaisuuden liitto.

Joo niinhän se taitaa olla. Toivoisin molemmilta osapuolilta että hillitsisivät itseään. Loppupeleissä kukaan ei hyödy tuollaisesta kiihkoilusta vaan se synnyttää pelkästään negatiivisia reaktioita.

Luin kyseisen haastattelun, enkä voinut tulla muuhun johtopäätökseen kuin että kyseessä todellakin oli provo.
Ei kuitenkaan lavastettu, vaan toimittajan "tekemä", haastatellessaan henkilöä, jonka he varmaankin tiesivät jo entuudestaan olevan "not the brightest candle of the christmas tree" tai "missing a few sandwiches from the picknick basket" tai sitten vain niin blondi, kuin ristiverinen voi olla... (i.e. idiootti)

Pete

Minua häiritsee suomenruotsalaiset vain silloin jos he käyttäytyvät ylimielisesti. Itse pidin ensin ruotsin opiskelusta mutta kun se jatkui pakkopullana niin kiinnostus lakkasi.

Minä en usko tarvitsevani koskaan ruotsin kieltä. Mainio englanninkielen taitoni korvaa sen. Minusta olisi järkevämpää harjoitella ennemmin universaalimpaa kieltä (kuten englantia) kuin ruotsia jota puhuu suunnilleen yhtä monta ihmistä maailmassa kuin on suomenkielisiäkin joten se ei sillä tavallla niin kannata. Ja se että koko Suomen väestön pitäisi osata vähemmistön takia ruotsia niin on aika älytöntä. Onhan Ruotsissakin suomalaisia muttei siellä mitään pakkosuomea ole.

Ei se muuten ole niin sanottua että ruotsalaisilla olisi niin hyvä kielitaito. Muutaman kerran kaupassa asioidessani Tukholmassa yritin hoitaa asiat englanniksi mutta myyjä ei osannut edes sen vertaa. Englanti on siitä hyvä kieli että se on mielekästä, loogista ja helppoa ja sitä puhutaan kaikkialla. Sitä kannattaisi opetella silloin enemmän ja keskittyä myös oman äidinkielen osaamiseen enemmän.

Mutta eiköhän parisuhteessa kielimuurit ole ylitettävissä rakkauden voimalla.

...Minua hairitsevat suomenkieliset ja ruotsinkieliset suomalaiset aivan tasapuolisesti. Ovat monet aivan kasittamattoman putkinakoista porukkaa...

Vaan eipa silti, olen ollut rakastunut noihin molempiin "leireihin".

Rakastukaa tekin.

Monet suomenruotsalaisista ovat valitettavasti oikeasti suomenkielisiä. Paras kaverini oli perheestä, jossa isä oli suomenruotsalainen, tyyppi osasi ruotsia huonommin kuin minä. Ensimmäisessä kesätyöpaikassa seuraava oli normaalia kielenkäyttöä: ”Bringa här ne punaiset kaapelit!”, ja seuraava on ote paikallisradion ruotsinkielisestä ohjelmasta: ”Vad är den där saken, som de finskspråkiga kallar terveyskeskus?”.

Suomenruotsalaisuus on katoava luonnonvara, joten on ihan ymmärrettävää tuo, että eivät halua puhua suomea ja pelkäävät suorastaan suomenkieltä – sehän on oikeasti uhka. Kaikki lapset merkitään äidinkieleltään ruotsinkielisiksi, vaikka siihen ei olisi mitään edellytyksiä: syyt ovat lähinnä kielipoliittisia. Lopputuloksena on sitten edellä mainittua sekakieltä räpeltävä joukko, joka ei hallitse kunnolla sen paremmin suomea kuin ”ruotsiakaan”. Ongelma on tuttu lahden toiselta puolelta, missä se on ratkaistu siten, että kaikki ruotsinsuomalaiset lapset käyvät kielitesteissä, joiden perusteella lapset laitetaan joko suomalaiseen tai ruotsalaiseen kouluun (näin ainakin silloin, kun vielä asuimme Ruotsissa).

Ja sitten vielä yksi herkullinen yksityiskohta: luokallemme tuli Tukholmasta muuttanut tyttö, jonka isä oli oikeasti ruotsalainen. Tuo tyttö oli asunut 11 ensimmäistä vuotta Tukholmassa ja siitä huolimatta sai arvosanaksi ruotsinkielestä 8. Vanhempi naisopettaja ei voinut sietää Tukholman murretta, vaikka tyttö osasi taatusti paremmin ruotsia kuin luokan muut oppilaat.

Ransom,mutta eihän tuon pelon pitäisi homoja koskea. Aika harvoin vieläkin homot hankkivat lapsia, olivatpa sitten suomen- tai ruotsinkielisiä. Toki sateenkaariperheitäkin on, mutta silti.

Yleisesti ottaen eivät kaikki puhu hyvin edes äidinkieltään. Monet tuntemani suomalaiset puhuvat parempaa englantia kuin keskiverrot syntyperäiset englantilaiset (tai ainakin sikäläiset alempien sosiaaliluokkien edustajat), ja toisaalta kyllä sitä joskus kuulee niin huonoa suomeakin, että hirvittää. Toisaalta ympäristö kyllä vaikuttaa, lukekaapa vaikka Yhdysvalloissa, Kanadassa tai Australiassa ilmestyviä suomenkielisiä lehtiä, niin huomaatte että ne oikein vilisevät sellaisia anglismeja, että tekstiä on suorastaan vaikea ymmärtää.

Hej!
Tätä keskustelua on alkanut vaivata hyvin staattinen kuva kielestä. Kieli elää eri muodoissaan. Niinpä jonkin alemman sosiaaliryhmän slangi tai paikallisen alueen murre ovat kielen eri muotoja. Puhtausvaatimusten vieminen äärimmilleen on koomista, sillä standardikielikin muuttuu jatkuvasti. Hyvään kieleen voi toki pyrkiä, mutta sen ei tarvitse olla esim. oman sosiaalisen viitekehyksen hylkäämistä.

Voima-lehdessä 1/2005 Marjo Isopahkala (kaikesta päätellen rakastunut) kertoo "ikiomasta suomenruotsalaisestaan", jonka kanssa on mennyt kihloihin viime toukokuussa pahoista ennakkoaavistuksistaan huolimatta.

Tämä tyyppi kun ei toden totta "kiroile eikä ryyppää. Ruokapöydässä se istuu selkä suorana, ei pidä kyynärpäitä pöydällä, käyttää veistä ja haarukkaa, syö luonnottoman hitaasti ja vähän." Ja koko sen suku on aivan samanlaisia.

"Kovan koulutuksen jälkeen suomenruotsalainen osaa jo sanoa vakuuttavasti 'no on se ny saatana'.
Kaiken huipuksi: "Huolimatta tunteellisesta herkkyydestään suomenruotsalaisella seisoo koko ajan. Töissä, työmatkalla, kotona, toistenkin kotona. Harmi kyllä myös öisin."
Niinpä "yöunta ei näillä näkymin ole tiedossa loppuelämäksi, mutta onpahan ainakin komeat näkymät eikä tartte puhua ruotsia."

Että tällaisia ongelmia heteroilla.

Martin, en tarkoittanut ihan tuota, vaan sanavaraston laajuutta yms.

Public eye, voi heteroraukkaa! Kunpa minunkin ongelmani olisivat tuollaisia. Mutta ainakin saan nukkua yöni rauhassa.

Tuo oli aivan ihana, tuo Janinan kommentti ! Pusu sille.

Joo-o, varför inte ....Kääntäen : miksi ihmeessä pitää saamelaisten ja ruotsinkielisten ( varsinkin rantaruattalaisten ) opetella koskaan suomea ? Suomen kielen kokeet koulussa ovat suurimmalle osalle ei-suomenkielisille yhtä tuskaa. Siis, meille muille on ihan pakkojuttu saada oppia englantia suomen sijaan. Miksi ihmeessä opetella suomea, sitähän puhuu vaan ihan muutama ihminen, samanverran suunnillen, kuin ruotsiakin ( siis verraten Ruotsin asukasmäärään ). Menihän tämä nyt oikein, Janina ? Pakko suomi pois kouluista !

Muuten miten sellainen harhaluulo on jollekin tullut ruotsinkielisten paremmasta kielitaidosta vs. suomenkieliset ? Tervetuloa vaan Houtskäriin kesällä ja koittakaapa puhua englantia/ranskaa/saksaa.....meidän muffe ei välttämättä osaa ulkomaan kieliä yhtään sen paremmin, kuin muutkaan suomen syntyperäiset kansalaiset. Mitä taas tulee ruotsin puhumiseen, ei sen ole niin väliä millä murteella/korostuksella/kieliopillisella tasolla sitä puhutaan. Tärkeintähän on, att vi alla ha så jätte kiva tiden å sommaren !

"Englanti on mielekästä, loogista ja helppoa".
Ken on edes kertaalleen käynyt läpi englannin kieliopin, tietää että ei se ole looginen tai helppo. Mielekkyys on monen tekijän summa, eikä mikään absoluuttinen totuus.

Tohon rouva Isopahkalan seisomiskommenttiin voin kyllä yhtyä oman kokemuksen perusteella :P

Hmmm. Pitäisikö siis sittenkin kokeilla suomenruotsalaista? Tähän asti vain olen törmännyt ainoastaan varattuihin, jotka ovat olleet etsimässä vain vähän vaihtelua arkeen. Ehkä se on sen jatkuvan seisokin varjopuoli, että pitää päästä tökkimään sitä muuallakin kuin kotona. Ainakin jotkut suomenruotsalaiset miespuoliset kulttuuripersoonat ovat suorastaan tunnettuja uskottomuudestaan. Tai melkein kaikki heistä, siis.

Aina kannattaa kokeilla.

Martin.

Ymmärrän kyllä että puolustat "omaa tonttiasi", mutta silti:

Ruotsin pakko-opetus on täysin järjetöntä.

Suurin osa teistä ruotsinkielisistä olivat alunperin suomenkielisiä ennenkuin pastorit pääsivät keksimään sukunimiä ja ruotsinkielen pakko kehitettiin.

Ruotsinkielisyys Suomessa kuolee pois viidessäkymmenessä vuodessa.

Eiköhän ole aika tullut, että suomen- ja ruotsinkielisten korkeakoulujen ja yliopistojen sisäänpääsypisteet olisivat samat. (Åbo Akademi:n, Hankenin etc. sisäänpääsypisteet ovat älyttömän paljon alhaisemmat kuin suomalaisten opinahjojen.)

Pitäähän nyt toki päästä opiskelemaan, kun on niin hyvästä perheestä!

Niin ja muuten Martin.

Itse puhun kotikielenäni Englantia. Helppo, joskaan ei looginen kieli, joka muistuttaa sanavarastoltaan aika paljon ruotsia.

Mutta ehkä juuri se epäloogisuus ja sanojen alkuperän selvittely kelttien, roomalaisten, anglien, saksien, varsinaisten Viikinkien ja sittemmin Normannien osalta on niin kiinnostavaa...

Pete, minä en puolusta omaa "tonttiani", kun olen aivan suomenkielinen (myös nimeltäni), mutta ei se ruotsinkielisen sukunimen lätkäisy suomenkieliselle suvulle kenestäkään ruotsinkielistä tehnyt. Riikinruotsalaiset menevät usein halpaan, kun olettavat jokaisen 'Nyyperin' Suomessa puhuvan ruotsia kuin vettä vaan. Sen sijaan monet ruotsinkieliset suvut muuttivat satakunta vuotta sitten nimensä suomenkielisiksi, vaikka äidinkieli ja keskinäinen kommunikointikieli ruotsina pysyikin.

Eri kouluaineiden järjettömyydestä tai järkevyydestä saa itse kukin olla mitä mieltä tahtoo. Kaikesta päätellen koululaiset myös osaavat priorisoida, mihin aineisiin keskittyvät ja mihin ei. Tämänkin toimintatavan järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä, kuten muutamat meistä ovat saaneet myöhemmissä elämänvaiheissaan todeta.

Tuosta opiskelusta vielä pieni omaan kokemukseen perustuva huomio:
Pyrin kerran vuosia sitten Hankeniin, kun tunsin, että vähän voisi vielä kehittää itseään ;)

Pääsykoekirjoja en varmaan nähnytkään, sain kokeesta muistaakseni 1,5 (puolitoista) pistettä. Sisään pääsin kirkkaasti, kun minulla oli jo aikaisempi tutkinto, työkokemusta ja ennen kaikkea koska äidinkieleni on SUOMI. Ruotsinkielen taitoni tietysti testattiin, ja havaittiin riittäväksi, jotta pystyisin seuraamaan opetusta. Ikävä kyllä tuhlasin tämän mahdollisuuden; aika ei sittenkään riittänyt opiskeluun, kun en halunnut luopua kokopäiväisestä työpaikastani.