Suomen kieli, englanti ja saksakin
Keskustelin tiedettä tekevän ystäväni kanssa sanakirjaprojektista, jossa hän on ollut mukana. Hän piti englantia hankalampana ja rajoittuneempana kuin suomen kieltä. Suomen kieli on myös varsin napakkaa tieteilijän kannalta.
Lainaan tähän Hesarista 23.1. Suomessa asuvan saksalaisen, Roman Schatzin lausumaa:
- Otetaan esimerkiksi sananvaihto "Mitä jätkä?" "Paskaaks tässä." Jossain muualla joudutaan käyttämän läpi 16 repliikkiä, jotta saadaan välitetyksi sama informaatio.
Opiskelin joskus Saksassa prosessitietokonetta. Painajaismaisia muistoja ovat esimerkiksi rekisterien nimet, jotka olivat ainakin kilometrin mittaisia. Toki ne saksalaisella täsmällisyydellä ilmaisivat kyseisen rekisterin tehtävän siinä systeemissä. Oli niissä opettelemista.
Juhani
Kyllä nuo kuulumisten kyselyt saksaksikin onnistuvat yhtä napakasti. "Wie geht's?" "Na... es geht (/man lebt)".
Kyse lienee enemmänkin mentaliteetista kuin kielestä. Saksalainen saa olla aika maassa, että jutut jäisivät tuolle tasolle, kun taas suomalainen voi olla samassa tilanteessa täynnä tarmoa ja aivan innoissaan jostakin. Mutta meillä mennäänkin sitten muodollisuuksien jälkeen nopeammin itse asiaan ja small talk jää vähemmälle. Eli kaikki palaa taas tapakulttuuriin ja perinteisiin.
Suomen sananmuodostusta vaikkapa tieteellisiin tarkoituksiin helpottaa se, että meillä sanoja voi liittää sopivilla sijamuodoilla yhdyssanoiksi tai pitkiksi yhdistelmiksi, jotka kertovat asian melko selvästi. Englannissa taas joudutaan turvautumaan prepositioilla linkitettyihin sanaketjuihin, jossa sanojen keskinäiset suhteet ja viittausjärjestys eivät välttämättä heti avaudu, ellei kyse ole vakiintuneesta käsitteestä. Ne vakiintuneet käsitteet puolestaan esiintyvät tekstissä usein akukirjaimista tehtyinä lyhenteinä, joista muodostuu itsenäisiä uusia sanoja.
Ja tietysti tieteellisessä suomen kielessä vilisee englanninkielisiä sanoja...
Yleensä ihmiset kokevat voivansa ilmaista itseään täsmällisimmin omalla äidinkielellään. Harva suomalainen loppujen lopuksi pystyy ilmaisemaan itseään tarkasti englannilta, vaikka niin kuvittelisikin.
ananakselle: niin, kun ranskaa ja sen historiaa ei tiedä, voi hyvinkin päästä ko. johtopäätöksiin. Ranskaa valitettavasti kirjoitetaan vieläkin kuten muutama sata vuotta sitten, vaikka ääntämys on mennyt menojaan (kuten jokaisessa elävässä kielessä)...
...ja englanninkieli on taynna "valiintuneita kasitteita", eraanlaisia herrasmiessopimuksia, joiden pohjalta minkaanlaista kattavaa kielioppisaannostoa tahan kieleen on mahdotonta laatia.
Tilanne on melkoisesti toinen suomen, saksan ja ruotsin kielten kanssa.
Lisaksi: noissa kielissa on kenties yhteensa yhta paljon sanoja kuin englanninkielessa, joka on aivan ylivoimaisesti maailman sanarikkain kieli.
Tuolta pohjalta, englantia ei lopulta voi opetella kunnolla.
Eivat englantilaisetkaan.
Broken English on maailman puhutuin "kieli", ja eikohan se ole riittava kielitaito ei syntyperaiselle englanninkielen puhujalle - jonka sanavarasto voi kuitenkin hyvinkin olla laajempi kuin joka toisen englanninkielisessa maassa vastaantulevan kaduntallaan.
Vankka mielipiteeni on, etta kielia kannattaa opiskella useita. Kehittaa avaruudellista ajattelua, jota tassa maailmassa on liian vahan.
Kuulumisten kysymiset onnistunevat nopeasti sekä suomeksi että saksaksi, mutta silti on todettava, että suomen kielen lauseiden "Mitä jätkä?" ja "Paskaaks tässä." ja saksan kielen lauseiden "Wie geht's?" ja "Na, es geht." välillä on huomattava tyyliero. Saksalainen lause on yleistyylinen ja korrekti, suomalainen taas rennompi, puhekielinen ja hieman vulgääri. Lisäksi niiden herättämät sosiaaliset konnotaatiot ovat erilaisia. Suomalaiset lauseet kertovat sinällään paljon enemmän tilanteesta. Saksassa kyseiset kuulumisten kyselemiset toimivat vain johdantona varsinaiseen keskusteluun, suomessa ne taas toimivat jo sinällään keskusteluna.
Suomen kieli on kyllä tosi hauskaa..kiitos kaiken maailman päätteiden:
"Tietämättömyydellänsäkinköhän"
Palvottavaa!
Englanti on myös mukava kieli. Joskus sitä ilmaisisi jonkin asian paremmin enkulla kuin suomella, mutta hyvät naurut saa kun suomen kieltä alkaa tosissaan vääntämään!
Nakkikoju=pienoislihalieriömyymiö
:-D
Tuosta puuttuu ä.
"Tietämättömyydelläänsäkinköhän"
Kääk!:D
Ei puutu.
Tietämättömyydellään <> tietämättömyydellänsä.
Hm. Minulla pitäisi nyt varmaan olla jotain sanottavaa tähän keskusteluun, mutta ei nyt oikein tunnu löytyvän. Käytän suomea, englantia ja saksaa melkein päivittäin, mutta useimmiten puhun saksaa. Kun saksa on työkielenä, muiden kielten funktio muuttuu melkolailla. Jos joku suomalainen kaveri kysyy, mitä teen töissä tai muuten, niin minulla kestää ihan tajuttoman kauan ennen kuin saan asian sanottua suomeksi.
Fazit: en pysty vertaamaan näitä kolmea objektiivisesti.
Tuohon alun esimerkkitervehdykseen sanoisin kyllä sen verran, että vastaus "paskaaks tässä" voi tarkoittaa että menee hyvin tai menee huonosti, kun otetaan intonaatio peliin. Pohjois-Englannissa on samantapainen tervehdystapa, joka voi myös ilmaista sekä positiivista että negatiivista tunnelmaa
"You're alright?"
"Alright."
Britit tuntien tervehdys jää tietysti usein tyhjäksi keskustelun avaukseksi, jos ei ole tosi hyvä kaveri kysymyksessä.
Saksasta en kyllä saa kaivettua vastaavaa esimerkkiä.
Englantilainen suomalaiselle: "How are you?"
Suomalainen: "Do you really want to know?"
Juhani