Homo diplomaattina?

Hei. Olen siinä vaiheessa elämää että pitäisi miettiä tulevaa uraa ja yhtenä vakavana vaihtoehtona haaveissa siintää diplomaatin ura. Samalla mieleeni juolahti kuitenkin muutamia käytännön kysymyksiä. Voiko homo olla diplomaattina? Kuulostaa varmaan typerältä kysymykseltä mutta jos mietitte tarkemmin niin onko se niin yksinkertaista? Suomen valtion lainsäädäntö kieltää syrjinnän, mutta diplomaatti matkustelee ympäri maailmaa vuosikausia kerrallaan edustamassa Suomea. Puoliso, tässä tapauksessa siis samaa sukupuolta, seuraisi perässä. Mitenkä tällaiseen suhtauduttaisiin? Suostuisiko isäntämaa järjestämään puolisolle töitä? Edes ottamaan vastaan? Pitäisikö asiaa salata?

Jos täällä on joitakin sellaisia, joilla on oikein käytännön kokemusta asiasta, olisin kiitollinen. Olen menettänyt muutamat yöunet tätä asiaa pohtiessa. Ehkä tämä tuntuu joistakin typerältä kysymykseltä mutta olen aivan tosissani. Toivoisin muutenkin teiltä jonkinlaista pohdintaa. Kiitos jo etukäteen.

Itse työskentelen multilateraalidiplomatiassa kansainvälisessä järjestössä, ja meitä homoja on täällä kyllä pilvin pimein ;)

Eikä Suomen ulkoasiainministeriökään ole mitenkään homovapaata vyöhykettä, monta tuttua on eri puolilla maailmaa ja käsittääkseni samaa sukupuolta oleviin puolisoihinkin on suhtauduttu ymmärtäväisesti (tietenkin vastaanottavan maan kulttuurin ja lainsäädännön puitteissa). Nykyäänhän voi olla laillisesti naimisissa (virallistetussa parisuhteessa), jolloin UM:llä ei ole edes mitään sanottavaa asiasta, eikä siellä varmastikaan haluta kohua asiasta, jos sinulla muutoin on sopiva akateeminen koulutus, hyvä kielitaito ja sen sellaista.

Anna palaa, minä pidän peukkuja pystyssä puolestasi!

Oon tavannu ikäisiäni (35-45vee) suomalaisia diplomaattihomoja tosi monta, osa työskentelee Suomessa, osa ulkomailla. Diplomaattipiireissä on ammattia kautta vuosien pidetty sellaisena, että homot näyttävät alalle hakeutuvan. Tuossa ammatinvalinnassa ei oo mitään pelättävää, kun osaat käyttäytyä diplomaattisesti!

Homoja on kautta aikojen ollut diplomaatteina. Jo ajat sitten mananmajoille mennyt Jussi Mäkinen oli suurlähettiläänä Wienissä, ja hänellä oli Vatikaani jalkamaana. Hän vei viralliselle vierailulle Vatikaaniin elämänkumppaninsa, muodollisesti taloudenhoitajaksi esitellyn, jonka kaikki kuitenkin ymmärsivät homopuolisoksi.

Paitsi Suomessa, ulkoministeriö on ollut kautta aikain erityisen "gay" sekä Iso-Britanniassa että USA:ssa.
Bill Clintonin kaudella yksi hänen suurlähettiläistään (olisikohan ollut Belgiaan akkreditoitu) oli täysin julkisesti homo, ja hän ja hänen elämänkumppaninsa olivat aiva virallisesti "Suurlähettiläspari".

Eräässä amerikkalaisessa SciFi -kirjassa (en muista kirjoittajaa enkä nimeä, mutta ehkä muisti palautuu pätkittäin) päähenkilö muistelee lapsuuttaan, ja kuinka Partioleirillä hänen vartionjohtajansa vietteli hänet. Hän ei pannut vastaan, vaan nautti tapahtumasta, vaikka hänen mukaansa sikäläisen moraalikoodin mukaan hänen olisi täytynyt "paeta kirkuen vuorille tai mennä ulkoministeriöön töihin" ;-)

Olen itse toiminut monet vuodet YK:n palveluksessa tehtävissä, jotka ovat enemmän tai vähemmän diplomaattisen koskemattomuuden alaisia. No Problem.

Siitä vaan!

Tekeekö diplomaatti työtäkin?
Edustamisen & työsuhdeajoneuvon & autonkuljettajansa ohessa.
Entä tämä koskemattomuussääntö?

Tuttavani, joka työskentelee/toimii diplomaattina, oli lukenut Agradon viestin. Hän pyysi minua välittämään kommenttinsa tähän keskusteluun:

"Parisuhdelaki on voimassa ulkoasiainhallinnossakin, joten partneri saa saman käsittelyn kuin aviopuolisokin. Miten paikallinen protokolla suhtautuu, on kunkin vastaanottavan maan asia. Diplomaatin puoliso ei voi yleensä tehdä ansiotyötä asemamaassaan luopumatta immuniteetistaan, koska puolisoa ei voitaisi käytännössä vetää oikeuteen."

"Suomessa ei ministeriössä homoja syrjitä. Monia suurlähettiläitäkin on ja on ollut homoja. Ei sen kanssa kannata revitellä tietenkään, mutta kun käyttäytyy muuten kunnolla. Asia on huomattavasti arkipäiväistynyt niissä noin kolmessakymmenessä vuodessa, kun olen talossa ollut. Antoisaa työtä, mutta raskastakin."

Kaunis kiitos kaikille vastanneille. :) Tuli moni asia selvemmäksi. Eli homous ei rajoita tällaista ammatinvalintaa, se on tärkeintä. Tulevaisuus näyttää josko minäkin tuolle alalle päädyn.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Viitaten lausahduksiin Juhani V:n ystävän viestissä:

"Ei sen kanssa kannata revitellä"


Niin, tuo jo kertoo paljon. Eli homo saa olla, kunhan on sitä hiljaa - tekemättä siitä "numeroa". Mikä mahtaa olla revittelemistä. Monen mielestä se voisi olla vaikka sitä, että kertoo menevänsä kumppaninsa kanssa lomamatkalle Ruotsiin. Revittelyksi voi katsoa minkä tahansa sellaisen ilmaisun, jossa ei ymmärrä salata suuntautumistaan.


"...kun käyttäytyy muuten kunnolla."


Eli tämä huono puoli suvaitaan, kunhan on MUUTEN moitteeton! Homoutta voidaan siis katsoa läpi sormien, mutta samaan pakettiin ei sitten kyllä mahdu ENÄÄ mitään muuta epäsoveliasta.



Pehmennys ryöpytyksen varalta: Ei Juhanin eikä hänen ystävänsä pidä ottaa tätä mitenkään heille esitettynä henkilökohtaisena kritiikkinä. Juhanin ystävä vain kertoi miten asiat ovat ja minä asiantilaa kommentoin.

Tuosta revittelystä ja kunnolla käyttäytymisestä tulee mieleeni Jorman edellä mainitsema Jussi Mäkinen. Hänen tempauksistaan liikkui homopiireissä ja muissakin piireissä siihen aikaan aikamoisia tarinoita. Uskoisin osan niistä olleenkin totta. Ne eivät mielestäni olleet kunniakkaita homomiehelle, eivätkä muutenkaan hänen asemassaan olevalle henkilölle.

Ymmärsin hänen olleen presidentti Kekkosen suosikkipoika, jonka temppuihin ei UM:ssä oikein uskallettu kajota. Taisi Mäkinen lopulta kuitenkin päätyä dispoon.

Juhani

Agradolle vielä omana mielipiteenäni, hieman otsikosta sivuun. Kannattaa pohtia tarkoin onko tehtävä omalle luonteenlaadulle sopiva. Diplomaatin hommassa on erityisesti siihen liittyviä ja organisaatiosta johtuvia epämiellyttäviäkin piirteitä, joista ei julkisuudessa juurikaan huhuilla. Kenties jonkun katkeroituneen, hommastaan potkitun paljastuskirjassa. Kaikkea hänkään ei voi kirjassaan kertoa, vaikka haluaisi. Esimerkiksi minä en olisi voinut kuvitella aikaisemmin, enkä nytkään itseäni diplomaatin hommaan.

Juhani

Miten diplomaatiksi pääsee? Mitä koulutusta jne vaaditaan?

Normaali tie diplomaatin ammattiin on UM:n kansainvälisten asioiden valmennuskurssi, jolle hakemuksesta otetaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, mieluiten n. 23-25-vuotiaita, ei juurikaan 30 v. täyttäneitä. Tämän ns. KAVAKU:n käyneillä on pitkä tie suurlähettilääksi, tiedossa ulkomaankomennuksia ja töitä kotimaassa ministeriössä.

Nykytilannetta en tiedä, mutta ainakin tasavuosina otettiin kehitysyhteistyötehtäviin virkamiehiä ohi em. kurssin, esimerkiksi jonkin alan asiantuntijoita, tai sitten työntekijöitä määräaikaisiin työsuhteisiin. Tasavuosina saattoi kehitysyhteistyössä työskennellyt päästä ns. diplomaattikarriääriin. Martti Ahtisaari on yksi esimerkki: hän oli ensin kehitysapuhommissa ja sittemmin mm. suurlähettiläänä Tansaniassa ja myöhemmin UM:n korkeimmalla pallilla, valtiosihteerinä.

Jonkin verran suoritetaan myös ns. sivurekrytointeja ja nimitetään esimerkiksi joku pitkään ministerinä toiminut suurlähettilääksi (Pertti Salolainen yksi esimerkki).

Lisäksi tiedotusalan ammattilaisia otetaan ministeriöön tiedotustehtäviin ja lähetystöihin lehdistöattaseaksi.

edelliseen viestiin tarkennuksena:
-enää ei ole erikseen hakua kehitysyhteistyötehtäviin eikä lehdistötehtäviin. toki erityistapauksessa voi varsinaisen kavaku-rekrytoinnin 'ohi' joku tulla valituksi, mutta se lienee harvinaista, varmaan jo vähemmän kuin 1/vuosi. erikseen palkataan kyllä esim. kielenkääntäjiä, lakimiehiä tai muita erityisasiantuntijoita, usein määräajaksi.
-um:ssä työskentelee kymmeniä harjoittelijoita tai määräaikaisia virkamiehiä, yleensä vastavalmistuneita maistereita; näitä hommia kannattaa um:stä kysyä, jos on alasta kiinnostunut.
-kavakun kautta rekrytoidut ovat kyllä keskimäärin vanhempia kuin mainittu 23-25v. keski-ikä lienee hiukan 30v alapuolella. usealla on työkokemusta, kellä mistäkin: mediasta, järjestöistä, tutkimuksesta, yrityksistä. koulutus usealla yhteiskuntatieteissä, tal.tieteessä, oik.tieteessä ym.

kommentti alkuperäiseen kysymykseen: um ei ole erityistapaus siinä, että elämä on sielläkin valitettavasti 'helpompaa' jos pitää 'matalaa profiilia' homoseksuaalisesta suuntautumisestaan. ilmapiiri um:ssä on kuitenkin kekimäärin fiksu ja yleensä ihmiset tietävät missä mennään. esim. liike-elämässä ja pienillä paikkakunnilla voi olla paljon vanhakantaisempaakin porukkaa. um:ssä ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan monenlaista ja monenmaalaista porukkaa, mikä avaa silmiä.

Suomen ulkoasiainministeriössäkin on useita enemmän tai vähemmän avoimesti homoksi tunnustautuvia ja onpa tainnut jonkun kerran samaa sukupuolta ollut partnerikin päästä ulkomaankomennukselle maahan, joka ei astaanottajana pane esteitä moiselle.

Multilateraalipuolelle eli siis kansainvälisiin järjestöihin taas hakeudutaan suoraan näiden järjestöjen rekrytointien kautta. Esimerkiksi YK järjestää vuosittain ns National Competitive Examinationin, joiden kautta aliedustettujen maiden (pääsykriteerit - akateeminen koulutus, kielitaito jne - täyttävät) kansalaiset voivat hakeutua YK:n palvelukseen. Ylemmille portaille palkataan YK:ssakin jonkin verran karriäärin sivusta. Aivan ylin YK-johto (apulais- ja alipääsihteerit) ovat pääsääntöisesti poliittisia nimityksiä.

Samantyyppiset järjestelmät ovat mm. Euroopan komissiolla sekä monilla muillla kansainvälisillä järjestöillä.

Käytönnön tietoja löytää mm. eri järjestöjen veppisivuilta, esim.http://www.un.org

Unohdin yllä mainita, että yksi kanava kansainvälisten järjestöjen tehtäviin ovat Junior Professional Officer -pestit. Suomi, kuten monet muutkin YK:n rahoittajamaat maksavat nuoria apulaisasiantuntijoita (siis JPO) yleensä 2 - 3 vuodeksi eri puolille YK:ta. Tämän jälkeen on ihan eri tavalla asiantuntemusta hakeutua kansainvälisten järjestöjen palvelukseen. Suomalaiset JPO:t palvelevat useimmiten YK:n kenttätehtävissä kehitysmaissa (usein YK:n kehitysohjelman, UNDP:n leivissä), mutta myös sihteeristötehtävissä Wienissä, Bangkokissa, Genevessä ja New Yorkissa on jonkin verran suomalaisia apulaisasiantuntijoita. JPO-tehtävistä saa lisätietoa UM:n veppisivuilta sekä kehitysyhteistyöosastolta Katajanokalta.

Euroopan Unionin komissiolla on samantapainen järjestelmä, josta ehkä joku Brysselissä työskentelevä voisi mainita sanasen täällä?