Kokemuksiani psykoterapiasta
Haluaisin tässä tuoda esiin muutamia kokemuksiani psykoterapiasta ja kohta voi nähdä kytkennän myös homoseksuaalisuuteen. Ehkä minun ei pitäisi tätä kirjoittaa mutta onneksi ko. lääkärit ovat vaitiolovelvollisia. Nämä asiat nimittäin todella tapahtuivat.
Nämä ovat nousseet mieleen, koska olen nyt hyvin masentunut ja minulla on jälleen pakko-oireita. Minua ei häiritse mikään elämässä (onneksi), joten olisiko tämä epätasapainoa aivojen kemiallisessa toiminnassa. Pääaineeni on yhtä kurssia vaille valmis, pääsen siitä eroon keväällä (Luojan kiitos).
YTHS:n kautta pääsin KELA:n kustantamaan 2-vuotiseen terapiaan, josta osa ajasta oli ihan siedettävää. Vähän ajan kuluttua aloin huomata ongelmia. Monet henkilöt itkivät hänen vastaanotolla. Kahvihuoneessa väki hiljeni, kun itku alkoi. Minua itseäni sanottiin terapian aikana useasti hintiksi. En koskaan kertonut tälle miespsykiatrille mitään orientoitumisestani, joten hän vain arvasi sen. Oikein kylläkin arvasi. Lisäksi minua kehotettiin monesti itkemään vastaanotolla. Väsyin, olin sekaisin ja lopulta lopetin terapian. Miespsykiatri puhui kaiken maailman kapulakunnista, miten niitä sietää niitä, ja että kerralla voi olla vain yksi sukupuoli, eikä kahta jne...
Sitten kului vähän aikaa, että uusin reseptini yleislääkärillä. Kesällä paikka oli kuitenkin kiinni ja otin sähköpostitse yhteyttä vanhaan naispsykiatriin, joka oli edellinen lääkärini. Ajattelin jos hän olisi uusinut reseptini maksua vastaan. Minulla olisi ollut myös lääkärinlausunnot, KELA-kortti jossa koodi 112 ja tämän miespsykiatrin reseptit. Tämä nainen tarjosi minulle uniikkia lääkekoeohjelmaa, ja vastineeksi sairaslomaa ties miten paljon. Mutta en saanut niitä lääkkeitä, joita tarvitsin ja hän otti kaikki lausuntoni, joiden avulla sain minulle sopivia lääkkeitä. En tiedä miten suhtautua tähän lääkäriin. Vastaanotolla hän siveli käsiäni, hymyili ja puhui treffeistä. Mutta lausuntojani en koskaan takaisin olisi saanut. Lisäksi hänkin puhui välillä loukkaavasti (tai siis oli hän oikeastaan ystävällinen). Tiesi luultavasti mitä ajoin takaa (halusin lausunnot saadakseni lääkkeet). Halusin lopettaa lääkekokeen, en edes ottanut lääkkeitä oikein. Olisin kyllä halunnut auttaa. Myöhemmin hän lähetti sähköpostia ja olisi halunnut tulla käymään luonani. Onko se tavallista?
Kyllä elämä on omituista. Toivottavasti hän sentään tajusi kirjoittaa raporttiin, että koehenkilö keskeytti tutkimuksen sivuvaikutusten vuoksi. "x number of patients discontinued the drug therapy due to adverse effects. " Sopii hyvin kuvaan koska yritys, joka tutkimusta teki ei tätä ko. lääkettä valmista. Heillehän se on vain plussaa.
Minusta psykoterapia ei oikein toimi. Yleislääkärit ovat minusta jopa parempia kuin psykiatrit. Jos potilas tarvitsee pieniä määriä lääkkeitä, niin miksi niitä ei hänelle voi sitten kerta antaa. Sairauksia on niin monia erilaisia. Miksi tämä tekisi poikkeuksen?
Tämä lääkäri muuten palautti lausuntoni. Koen jotenkin syyllisyyttä tapahtuneesta. Mutta kannattaisiko asia unohtaa. Joulukortinkin häneltä sain. Pitäisiköhän ottaa yhteyttä? Voisinhan kiittää kortista.
Hmm. Olen katsellut YTHS:n sivuja, ja sen kautta löysin heidän jonkun terapeuttinsa sivut, joilla mm. väitetään että biseksuaalisuus on illuusio, ja että ihmisen täytyy ymmärtää että hän syntyy joko mieheksi tai naiseksi. Suoraan sivuilla ei sanota, että mieheksi tai naiseksi syntyminen määrittelisi jotenkin myös ihmiselle ainoan oikean seksuaalisen suuntautumisen (=heteroseksuaalisuus), mutta tuo kyseinen sivusto sai minut joka tapauksessa niin epäileväksi, että olen päättänyt jättää YTHS käynnit väliin...
Tämä on ainoastaan arvailua mutta voisiko joillakin psykiatreilla olla itsellään jotain mielenongelmia. Sen perusteella mitä näin ja koin, en pitänyt sitä nyt ihan täysin normaalinakaan.
Joopajoo. Valitettavasti tuosta edellä kerrotusta käy ilmi, että psykiatrit ovat ammattitaidottomia.
Minusta kaikenlainen koskettelu saa rajoittua kättelyyn. Olisin itse, jos olisin terapeutti, todella varovainen.
Liian läheinen tuttavuus luulisi haittaavan itse terapiaa.
Ei se ole ennenkuulumatonta sekään, että psykiatri sekaantuu potilaaseen( vrt.Paloheimon tapaus).
On kummallista, että kun haluaa apua, niin heti joutuu jonkun ihme systeemin orjaksi tai pompoteltavaksi, josta etenkin KELA on surullisen kuuluisa. Heti alistetaan joksikin ihmeen "epä-ihmiseksi" ja kohtelu on sen mukainen...
Valita ihmeessä jonnekin Imagination.
Minä puhuin tuosta miespsykiatrista muiden potilaiden kanssa ja he olivat huomanneet myös samoja asioita. Minä en vain kestänyt enää sitä nimittelyä, vaan jouduin ilmoittamaan asiasta ylilääkärille. Hän soitti tälle lääkärille. Millään muulla keinolla terapiasta en luultavasti irti olisi päässyt. Kyllähän myös potilaat tekevät virheitä - ymmärrän sen, mutta tämä oli aika tarpeetonta ja jatkuvaa.
Tämän keskustelun perään en voi paljon muuta kuin lainata itseäni. Aiemmin eräässä toisessa viestiketjussa olen kirjoittanut seuraavasti, ja kirjoittamani sopii tämänkin keskustelun jatkoksi:
"Mikäli terapiaan hakeutuu, niin kannattaa heti alussa terapeuttia valitessa tosi tarkkaan tsekata mitä hän ajattelee seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä asioista.
Tämä on erittäin keskeistä mikäli lähtee seikkailemaan analyytikkojen pariin. Valitettavasti nuo vedet ovat vaarallisia, joten kannattaa väistellä karikoita. En halua analyytikkojen koko ammattikuntaa tässä leimata, mutta asiakkaan täytyy tiedostaa myös nuo vaarat!
Asiakas valitsee terapeutin siinä missä minkä tahansa muunkin palveluntuottajan: autokorjaajan, putkimiehen tai parturin. Otetaan siis selvää mitä ammattilainen ajattelee keskeisestä työskentelyn kohteena olevasta asiasta ja sitten päätellään kannattaako hänet pestata hommaan vai ei."
Keskeistä on tämä: Asiakas / potilas valitsee terapeutin, ei toisin päin!
Itse kävin viime vuonna YTHS:n psykologin vastaanotolla puoli vuotta masennuksen vuoksi. Tänä aikana kävimme läpi kaikkia elämänvaiheitani ja myös seksuaalisuuteni (tai oma hämmennykseni sen suhteen siis lähinnä, koska minulla oli vaikeuksia tulla sinuiksi asian kanssa) tuli esille.
Naispsykiatrini oli erittäin mukava ja keskusteli asiallisesti kanssani enkä todellakaan havainnut minkäänlaista aivopesua tai muuta vastaavaa asiasta puhuessamme. Hän oli muutenkin erittäin ammattitaitoinen ja auttoi minua paljon. Täten minulla on ainakin vain pelkkää hyvää sanottavaa YTHS:n psykologeista vaikka varmasti niitä ammattitaidottomiakin tapauksia mahtuu joukkoon mukaan.
En toki tarkoita, että nämä asiat koskisivat kaikkia psykiatreja. Minullakin oli YTHS:ssä alussa mukava psykologi, jonka kanssa ei ollut ongelmia.
Mutta en minä kyllä ikinä usko, että nämä psykiatrit, joista mainitsin ihan selväjärkisiä ovat.
Näissä keskusteluissa menee herkästi puurot ja vellit sekaisin:
- psykologi
- psykiatri
- psykoterapeutti
- psykoanalyytikko
Oli miten oli - tietenkin ammattitaitoista apua tulisi saada kaikkien ammattikuntien edustajilta, riippumatta siitä, tietääkö asiakas / potilas itsekään missä on ja kenen vastaanotolla.
Psykologi on psykologian maisterin tutkinnon suorittanut henkilö. Psykiatri sen sijaan on alun perin lääketieteen lisensiaatti. joka sittemmin on saanut psykiatrian erikoiskoulutuksen. Psykoterapeutti voi olla mitä vain, aina pseudotieteiden edustajista (kuten homeopaatit) oikeisiin psykoterapeutteihin (kuten psykologi, sosiaalityöntekijä tai teologi tai jopa erikoissairaanhoitaja). Psykoanalyytikko on luultavasti psykoanalyyttisen koulukunnan oppeja käyttävä psykoterapeutti.
Minulla oli ensin YTHS:ssä psykologi, jonka jälkeen alkoi psykoterapia psykiatrilla. Olen eri mieltä tuosta asiasta, että kuka tahansa voi käyttää nimikettä psykoterapeutti. Minusta tuntuu, että asia oli joskus näin mutta ei enää. Psykoanalyytikko nimityksen olen kuullut mutta en tiedä mikä se on.
Schlager: "Psykoterapeutti voi olla mitä vain"
Väärin.
Psykoterapeutti on psykologi tai psykiatri, joka on suorittanut perustutkintonsa lisäksi psykoterapeutin erikoistumisopinnot. Psykoterapeutin ammattinimike on suojattu ja sen myöntää TEO (Terveydenhuollon Oikeusturvakeskus).
Minä muuten kuulin yhdeltä ystävältä, että esim. amerikassa on ihmisiä, jotka esiintyvät lääkäreinä mutta todellisuudessa heillä ei ole sitä koulutusta ollenkaan :O, tai ei oikeutta harjoittaa ammattia. Yhdessä teho-osasto sarjassahan oli tapaus, jossa ensiapuun tuli uusi lääkäri. Myöhemmin osoittautui, että tätä ennen hän oli näytellyt asianajajaa.
Jos vielä hieman tarkennetaan, niin TEO ei _myönnä_ psykoterapeutin ammattinimiekttä, vaan se saadaan määrätyn koulutuksen perusteella "automaattisesti". TEO merkitsee psykoterapeutit rekisteriin, mutta siltä ei siis tarvitse erikseen _pyytää_ oikeutta käyttää psykoterapeutti-nimikettä.
Psykoterapeutin ammatti on nimikesuojattu, mikä tarkoittaa, että sitä saa harjoittaa kuka tahansa henkilö, jolla on riittävänä pidettävä koulutus, kokemus ja ammattitaito, mutta pyskoterapeutiksi saa _kutsua_ itseään vain varsinaisen psykoterapeuttikoulutuksen läpäissyt henkilö. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, mikä psykoterapian tarjoajan ammattinimike on.
Eri asia ovat sitten laillistetut ammattihenkilöt, kuten esimerkiksi lääkäri ja psykologi, joiden on haettava TEO:n laillistusta voidakseen harjoittaa ammattiaan.
Eli kerrataanpa vielä:
PSYKOLOGI:
Psykologian maisterin tutkinnon suorittanut henkilö. Psykologien tutkimuskohteena on laaja-alaisesti ihmisen psyyke ja sen toimintaan liittyvät asiat, kattaen kaikki inhimillisen elämän osa-alueet - niin patologisen kuin ei-patologisen. Psykologien koulutuksessa pääpaino on psykoterapeuttisissa työskentelytavoissa (lisätietoa psykologeista saa mm. psykologiliiton nettisivuilta, osoitteesta
http://www.psyli.fi).
PSYKIATRI:
Psykiatri on lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan. Lääkärin peruskoulutus on keskittynyt somaattisiin sairauksiin ja psykiatrian erikoistumisopinnoissa pääpaino on siten psykofarmakologiassa. Psykiatrien tutkimuskohteena on erityisesti psykopatologia ja psyykkisten häiriöiden lääkehoito (lisätietoa psykiatreista saa mm. psykiatriyhdistyksen nettisivuilta, osoitteesta
http://www.psy.fi).
PSYKOTERAPEUTTI:
Psykoterapeutti on psykologi tai psykiatri, joka perustutkintonsa lisäksi on suorittanut psykoterapeutin erikoistumisopinnot. Myös teologian maisteri tai erikoissairaanhoitaja voi hakea psykoterapeutin erikoistumiskoulutukseen, mikäli hän on täydentänyt perustutkintoaan erikoistumiskoulutukseen soveltuvalla tavalla.
PSYKOANALYYTIKKO:
Psykoanalyyttisesti suuntautunut psykoterapeutti.
Ilopilleri on oikeassa. Asia on juuri noin.
Todella omituista kertomaa sinulta. Toivon, että saat boltsisi sisällön jotenkin järjestykseen.
Itsekin olen käynyt psykoterapiassa YTHS:llä aikoinani. Mutta ei siitä mitään tullut. Kyllähän homouteni oli selvää sanomattakin (olin heti aluksi sen ohimennen maininnut - psykoterapeutit kysyvät, kuinka seksuaalisuutensa kokee, se on kaiken ihmisyyden a&o), mutta jotenkin menin ihan lukkoon terapeutin "asenteen" takia. En osaa edes sanoa, mistä oli kyse. Jotenkin vain väistelin asiaa loputtomasti, koska koin, ettemme puhu samaa kieltä. Niinpä tavallaan suojelin minua parhaan kykynsä mukaan auttanutta terapeuttia ja itseänikin.
Silti en sano, että "tulokseton" terapia olisi ollut tuloksetonta. Se auttoi KUITENKIN minua pohtimaan itseäni ja suhtautumaan ongelmiini järjellisesti ja hoitamaan itseäni vaikkapa masennuslääkityksellä. Panemaan asiat oikeisiin lokeroihinsa. Siis terapia, jossa ei tapahtunut "edistystä", ei silti ollut turhaa.
Parasta oli, että aloin ajatella itseäni pitkällisen työskentelyn jälkeen sairaana. Sairaus ei ole häpeä. Sairautta voi lievittää.
Olisinko edes elossa enää ilman uudenlaista näkemystä itsestäni? Sitä voi kysyä.
En vello enää hahmottoman vaikeassa ja tuskaisessa elämässäni. OLEN kroonisesti masentunut ja pientä vaikeasti määriteltävää persoonallisuuden häiriötäkin minulla on. (Kuulemma tyypillistä seksuaalisen identiteettinsä/ympäröivän yhteiskunnan asenteiden kanssa kamppaileville nuorille.)
Psykiatriset diagnoosit ovat vain tapoja ymmärtää ihmistä ja ohjata heidät sekä hoitohenkilökunta oikeaan suuntaan hoitotyössä. Ne eivät ole itsetarkoituksellisia leimakirveitä. Tämänkin tajuaminen oman itsen vuoksi on monilla työn ja tuskan takana.
Voimia kaikille.
Tarkoitit siis näiden psykiatrien käytöstä. Ei siitä kannata välittää. Tämä miespsykiatri oli vanha katkeroitunut mies, jolla oli vain vähän potilaita. YTHS osti hänen palvelujaan mutta nyt se ei enää ymmärrettävistä syistä käytä niitä. Siis minä en voi muuta kuin ymmärtää potilaita. Kuka jo työssäkäyvä haluaa maksaa 120 euroa - KELA korvaukset viikossa itkettämisestä? Tuskin se terapiaakaan on.
Seksuaalinen orientoitumiseni ei ole koskaan aiheuttanut minulle ahdistusta. Ongelmani ovat aivan muualla. Homoseksuaalisuudessa ei ole mielestäni kyse mistään pahanlaatuisesta, vaan itse asiassa luonnollisesta asiasta. Mutta en voi kieltää etteikö minua kiinnostaisi tietää mistä se johtuu. Kysymys taitaa tosin olla aika irrelevantti jos useimmat meistä ovat enemmän tai vähemmän biseksuaaleja (yksi teoria).
Eihän homoseksuaalisuudessa mistään pahanlaatuisesta olekaan kyse.
Kuka tuollaista edes väittää nykyään? Tosin monilla psykoanalyytikoilla on omat käsityksensä suuntautumisen "syistä" (heh, etiologiasta...) ja ehkä he näkevät sen taustalla jotain psykopatogeenistä.
Mutta auttaa hekin yrittävät. Analyysi vain on analyysiä. Siitä ei moni homo paljoa kostu.
Pitäisi ymmärtää, että homoseksuaalisesti suuntautuneen ongelmat kerta kaikkiaan ovat erityislaatuisia.
Ihmisenhän pitää olla jokseenkin sopeutunut. Ihmisiä yritetäänkin RIITTÄVÄSTI sopeutumaan. Analyytikoilla on käsityksensä, mutta eivät hekään enää yhtä ideologisia ole kuin ennen, jolloin jonkun homon ymmärtävästi ja tukevasti suhtautuviin omaisiin/ystäviinkin saatettiin suhtautua suurin piirtein: "aha... hekin siis menevät siihen mukaan...". (=ovat samassa "sairaudessa" mukana eivätkä realiteettina ulkopuolisina "terveyttä kehitystä" tukemassa.)
Minulle psykoanalyyttisesti suuntautunut psykiatri lopulta sanoi: "No MINÄ olen heteroseksuaali, ole sinä HOMOSEKSUAALI! Siitähän on nykyään ihan uutta tietoa olemassa"".
Eli kimpaantui hieman lopulta minuun ja homosurkeudessa vellomiseeni! (Kiitos siitä.) Hän oli kuitenkin ennen kaikkea LÄÄKÄRI, joka ei ota terapiakoulutuksensa viitekehystä Jumalan sanana, jos todennettua tietoa on olemassa.
Minusta vaikuttaisi siltä, että seksuaalisuuden kautta selitetään oireita tyyliin, koska olen homoseksuaali niin, siksi voin näin huonosti ja olen huono/paha ihminen. Asioita arvotetaan mielestäni liian suoraviivaisesti enkä usko siihen.
En yhtään ihmettele, että nykyisessä yhteiskunnassamme moni voi huonosti, sillä niin sairas se on. Se on sairas monella tapaa eikä se, ettei "sopeudu" ole merkki sairaudesta, vaan päinvastoin, asia voikin olla toisinpäin.
Heteroseksuaalit eivät näe omia perversioitaan ( perversio ei ole aina luonteeltaan seksuaalista) , vaan ovat niille sokeita. Heille riittää se, että heillä on tietyt asiat kuten enemmistöllä suomalaisista, niin he ovat "hyviä, kunnon kansalaisia", vaikka useimmiten on niin, että he ovatkin hirviöitä. ( heteroseksuaalisuus= "me hirviöt"!) Tältä minusta joskus näyttää. Eikö teistä koskaan?
Ilopillerin jäljempi korjaus psykoterapeutista on juuri sitä, mitä tarkoitinkin. Mutta sen tiedän, että sosiaalityöntekijöillä on ollut sama mahdollisuus ainakin aikaisemmin kuin teologeilla ja erikoissairaanhoitajilla.
Mutta nyt minua ei saa käsittää väärin. Minulla ei ole periaatteessa sitä vastaan mitään, että psykoterapeutti nimikettä voisi käyttää helposti. Halusin korjata lähinnä väärinkäsityksen. Minusta tuntuu, että esim. hypnoterapeutti voi olla lähes kuka tahansa, joka on käynyt jonkun hypnoosikoulutuksen mutta en ole tästä varma.
Toinen asiani koskee tätä naispsykiatria. Olisiko mahdollista, että tulkitsin häntä väärin? Jos se käsien siveleminen oli jonkinlaista lohdutusta. Mutta en ollut kyllä surullinen yhtään, kun se tapahtui. Miksi hän vielä sen jälkeen, kun olin ilmoittanut halustani lopettaa lääkekoeohjelman halusi tulla käymään luokseni. Tässä alkaa jotenkin oma maailmankuva vääristyä. Ei tiedä enää kuka tarkoittaa mitä.
No joka tapauksessa nämä tapaukset ehkä ilmentävät, että sekä potilaat että eräät psykiatrit tekevät virheitä. Kukaanhan ei ole täydellinen.
Mä en ymmärrä teitä. Eikös nykyään ole kehitetty jo tehokkaita pillereitä, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi, oli tilanne mikä tahansa. Turhaa ajan ja rahan tuhlausta tuollaiset mielipuolipsykiatrit!
Ainakin masennuksesta puhuttaessa pillereillä hoidetaan hyvin usein taudin oireita, ei niinkään syitä. Yhdistämällä lääkehoitoon ammattitaitoinen terapia saadaan aikaan pysyviä ja parempia tuloksia. On hyvä, että on olemassa vaihtoehtoja: joillekin ihmisille lääkkeet eivät sovi lainkaan, toisaalta on myös olemassa ihmisiä, jotka eivät sovellu terapiaan. Tutkimusten mukaan esim. masennuksen hoidossa parhaimmat tulokset saavutetaan kuitenkin yhdistelmähoidoilla (= lääkkeet + terapia).
Lääkkeet eivät tee ketään onnelliseksi, puhe "onnellisuuspillereistä" on täyttä puppua ja median yksinkertaistusta.
Masennuslääkkeet korjaavat pikku hiljaa masennuksessa tyypillistä aivojen välittäjäaineiden (serotoniini) epätasapainoa ja siten oireet lievittyvät.
Korkeintaan ne helpottavat pääsemään jatkuvasta onnettomuuden tunteesta. Jotkut kokevat parantuvansa ja saavansa elämänsä takaisin; joillekin lääkityksestä ei ole ratkaisevaa apua, muttei nykyisistä juuri haittaakaan.
Hyvä, että asioista nykyään puhutaan ja ihmiset ymmärtävät hoitaa itseään edes lääkkein. Terapiaa ei ole kaikille joka hengenhätään saatavilla eikä se ole kaikille tarpeenkaan.
Ja joskus käy niin, että potilas joutuu käymään eri pillerikokeiluja läpi. Pahimmillaan ne johtavat vielä pahempiin tilanteisiin....
Tarkoitin sillä, että maailmankuva muuttuu esim. sitä, että tämä miespsykiatri totesi unihäiriöitteni johtuvan syyllisyydestä kyrvän runkkauksesta. Mutta myös tämä koetta tekevä naislääkäri pyysi minua täyttämään lomakkeita, joissa kysyttiin minusta todella intiimejä asioita.
Olisiko niin, että seksuaalisuus merkitsee noin keskivertoisesti ihmisille hyvinkin paljon? Ja ei unihäiriöni kyllä syyllisyydestä johdu. Analyysi oli virheellinen. Mutta minulla on kyllä oudon voimakas hiv -pelko. En tiedä onko se aiheellinen.
Omasta itsestä on mukava löytää niin feministisiä ominaisuuksia kuin maskuliinisia. Maskuliiniset ovat selvästi seksuaalisesti kivempia. Seksuaalista mielihyvää suorastaan imee käyttäytyessään kuin heteromies (siis tarkoitan ei-neiti -tyyppi). Mutta nyt minulla on serotoniinin takaisin oton estäjä, joten se siitä. Tai ei se haittaa. Nyt minulla on mahdollisuus tutustua feministisiin ominaisuuksiini. Minulla on kyllä varmasti aika outoja toimintamalleja :)