Aasian tsunami vs Afrikan pakolaisleirit

Viime aikaiset uutiset ovat olleet Euroopan laajuisesti täynnä Aasiassa tapahtunutta tuhoisaa tsunamia. Asia on paisunut uutisarvoltaan niinkin suureksi, että Suomenkin kaltaisessa maassa useat kunnat luopuivat uuden vuoden ilotulituksista. Niitä kaupunkeja suomittiin, jotka eivät tällaiseen peliin lähteneet.

Asioilla on aina kaksi puolta. Voisimme pysähtyä hetkeksi miettimään tämän kaiken tsunamirummutuksen keskellä, missä ovat torvensoittajat, jotka painostavat Eurooppaa tekemään jotain Afrikassa Sudanissa sijaitsevien pakolaisleirien olojen parantamiseksi – tai pakolaisten saamiseksi takaisin koteihinsa, joista heidän on ollut pakko lähteä sissien ja hallituksen joukkojen keskinäisen kahakoinnin takia? Missä ovat näiden ihmisten auttamiseksi keräykset, joita mainostettaisiin televisiossa, netissä joka toisella saitilla ja valtakunnallisissa lehdissä? Onko se tosiaankin niin, että jos siellä ei ole eurooppalaisia, niin asian uutisarvo on pienempi ja siitä ajatellaan, että ”se nyt on siellä jossain”?

Kyllä, Aasiassa tapahtunut luonnonkatastrofi koskettaa välillisesti varmasti useaa suomalaista ja eurooppalaista. Mutta tekeekö tämä asiasta jotenkin enemmän uutisarvoisemman ja pahemman? Miksi emme tuntisi samanlaista empatiaa esimerkiksi niitä siviilejä kohtaan, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa tai kuolemaan toisten ihmisten mielivallan takia ja tämän takia asumaan säkkikankaista tehdyissä hökkeleissä jo yli vuoden?

En missään nimessä väheksy tsunamia ja sen aiheuttamia tuhoja, saati sen aiheuttamia henkisiä ja fyysisiä traumoja. Minä vietin yhden liian epätietoisen päivän palvellen lentokoneessa asiakkaita samalla kun ajatukseni kääntyivät jatkuvasti siihen, oliko tuttuni hengissä vai ei ja sekin oli paljon.
Istuessani kavereitteni uuden kodin lattialla Stansted Mountfichetissä sytytimme kaksi kynttilää ja pidimme hetken hiljaisuuden, tuijotimme kynttilöiden liekkeihin ja lähetimme lämpimän ajatuksen niille, jotka ovat olleet paikalla tai joiden omaiset ovat sellaisen tarpeessa. Muistinpa lisätä siihen myös oman ajatuksen niille, jotka muuallakin ovat avun tarpeessa.

--Druusi

Tuota samaa mietin itsekin viimeksi syyskuun 11. päivän tapahtumien tienoilla.

Mutta niinhän se on, että kun ongelma koskee suoraan omaa maata ja pahimmassa tapauksessa omaa/tuttujen perhettä, siitä panikoimaan enemmän. Ihminen on itsekäs. Ikävä kyllä.

On niinkin, että pakolaisten ja kehitysmaiden ongelmat ovat jatkuvia. Oma elämä jäisi elämättä, jos niistä jatkuvasti surtaisiin tällaista kollektiivista surua.

Tällä en tarkoita, ettei niistä pitäisi kantaa huolta. Länsimaat ovat yhteistuumin ajaneet ihmisiä hätään ja sen jälkeen jättäneet heidät oman onnensa nojaan. On ihan selvää, ettei panostuksemme heidän hätäänsä ole mitenkään riittävä.

Mutta kuten sanottu, se on jatkuva ja hitaasti kytevä katastrofi eikä tällainen äkillinen superpommi, joka rysähtää ymmärrykseen täysin äkkiarvaamatta.

Lopuksi vielä: en usko, että kyse on vain ja ainoastaan siitä, että tapaus koskettaa omiamme. Jos vastaavaa olisi käynyt Afrikassa, luulenpa silti koko maailman osallistuvan huolenpitoon.

Millä tavalla länsimaat ovat yhteistuumin ajaneet ihmisiä hätään?

Katastrofi oli järkyttävä, vaikkakaan ei millään muotoa odottamaton. Aineellisen vaurauden ja terveydenhoidon kehittymisen myötä ihmispopulaatio on kasvanut sellaisiin mittoihin, että luonnononnettomuuksissa kuolee valtavia määriä ihmisiä. Muutama sata vuotta sitten alavilla rantamailla väentiheys oli murto-osa nykyisestä, jolloin kuolleiden määrä olisi jäänyt vähäisemmäksi. Mannerlaatat liikkuvat jatkossakin ja odotettavissa on vuosimiljoonien saatossa useita isoja kraatereita aiheuttavia taivaankappaleiden törmäyksiä.

Tekniikan, tieteen ja yhteiskunnan kehittymisen myötä noihin onnettomuuksiin tultanee varautumaan tulevaisuudessa paremmin. Nytkin uhrimäärä olisi jäänyt pienemmäksi, mikäli poliittiset järjestelmät olisivat toimineet paremmin (eräässä isossa Kauko-Idän maassa varoituksia pompoteltiin pitkään hierarkian tasolta toiselle ja jopa väärille ihmisille, ennen kuin viesti tavoitti uhan alla olleet).

Ihmisen itsekkyys on luonnollista. Kokonaisuus toimii paremmin kun ihmiset ovat riittävän itsekkäitä eli pitävät huolta niistä, jotka tuntevat paremmin (tuntevat heidän tarpeensa, tapansa ja kykynsä, jolloin voivat auttaa heitä parhaiten). Tuntemattomien ihmisten auttaminen jossain kaukana voi johtaa traagisiin seurauksiin autettaville. Liika itsekkyys tietenkin tuo omat ongelmansa.

Afrikka on menetetty. Ainakin osa siitä. Valtioita romahtaa kun paha hiv virus tappaa liian suuren osan työikäisistä ihmisistä. Afrikkaan lähetetään sen verran rahaa kun on sopimuksissa sovittu ei enemää, koska sillä ei enää ole merkitystä. Parempi laittaa rahaa sellaisiin katastrofikohteisiin joissa on toivoa paremmasta tulevaisuudesta

"Millä tavalla länsimaat ovat yhteistuumin ajaneet ihmisiä hätään?"

Viittasin tällä kehitysmaiden riistoon.

Kun mä kuulin tsunamituhosta, en voinut olla ajattelematta niitä kauheita tulvia Intiassa pari vuotta sitten. Suomen uutisissa mainittiin ne vain ohimennen. Siinä kuoli palllljon ihmisiä, että ei kiva!

En haluaisi suhtautua pessimistisesti tähän suomalaisten ja kaikkien avunrientoon, hyvä vaan että pohtii ja ottaa osaa. Silti on jotenkin surullista, että joka toinen sekunti lapsi kuolee nälkään (päivässä 40 000) ja kaikki tollaset mutavyöryt ja vaikkapa Sudanin sodat samaten vaa menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - jos niinkään paljon.

Mä ainakin kuvittelen itseni tasa-arvo-ajattelijaksi maailmanlaajuisella tasolla, tosin henkilökohtainen onnettomuus varmaan säpsähdyttäisi aivan omalla tavallaan, kuten nyt on käynyt suomalaisille. Tuntuupa jotenkin epätodelliselta että täällä pupatellaan niin innokkaina Thaimaasta ja Intiasta, kun Sri Lanka ja erityisesti Indonesia kokivat suurimmat vahingot. Thaimaan uhrit on sentään tuhansissa, eikä kymmenissä!

Tunnen kuitenkin myötätuntoa myös niitä kohtaan, jotka kärsivät täällä läheistensä katoamisista tai kuolemista. Mutten sen enempää kuin muita maan ihmisiä kohtaan, joita kuolee joka hetki! Eikä aina niin mukavissa oloissakaan!!

Musta on järkyttävää, että tää tsunami on saanut sellaiset mittasuhteet melkeinpä ainoastaan sen vuoksi, että muutama tuhat eurooppalaista sattui menehtymään samalla, kuin kymmeniä ja taas kymmeniä tuhansia aasialaisia menetti henkensä. Uutiset olisivat olleet parin rivin luokkaa, jos ei olisi (sinänsä siis prosentuaalisesti mitätön) osa vahingosta osunut eurooppalaisille.