Homot kutsuilla

Olin herrakutsuilla. Tulee käytyä yleensä harvakseltaan.

Pisti silmääni eräs ilmiö. Toki olen sen havainnut moniaita kertoja aikaisemminkin. Osa vieraista asettuu paikoilleen, jäävät siihen, eivätkä liikauta eväänsäkään ottaakseen kontaktia kehenkään. Seurasin joitakin, jotka istuivat koko sen ajan, jonka olin paikalla, vaihtamatta sanaakaan kenenkään kanssa. Ihmettelen, miksi he yleensä vaivautuvat edes kutsuille. Näytti siltä, että he olivat paikalla sitä varten, että heihin otetaan kontaktia ja heidät huomioidaan.

Minulle jo kauan sitten opetettiin, että isäntäväellä on omat velvollisuutensa ja myös vierailla omansa. Vieraiden velvollisuus on ainakin seurustella paikallaolijoiden kanssa. Minusta tuppisuisuus kutsuilla on epäkohteliaisuutta ainakin isäntäväkeä kohtaan.

Jäykkiksiin törmää tuollaisissa tilaisuuksissa melkein aina. Se, mistä jäykistely johtuu, riippuu varmaankin yksilöstä - toiset ovat ylimielisiä, jotkut yksinkertaisesti ujoja. He kieltämättä usein luovat ilmapiiriä ahdistavaksi, eikä heille juuri tee mieli mennä juttelemaan, kun ilme on valmiiksi nyrpeän torjuva.

Sitä en kyllä ymmärtänyt, miten asia liittyy otsikossa mainitsemiisi homoihin.

Olen aina vältellyt kutsuja ylipäätään. "Herrojen kutsuilla" pärjään jos juon sen verran, ettei nirppanokat hermostuta. Ilmiö on itseään ruokkiva: Paikalla olijat pitävät itseään erinomaisina eivätkä vaivaudu ottamaan kontaktia kun ei ole vertaisia. Jos joku kelpaa niin ollaan ylpeitä eikä vahingossakaan näytetä kiinnostusta ellei olla kaatokännissä. Ujoutta, ylpeyttä, estoisuutta, itsetunto-ongelmia...?

japa kirjoitti: "...miten asia liittyy otsikossa mainitsemiisi homoihin."

Liittyy hyvinkin. Ranteiden liikkeistä päättelin kaikkien noihin kutsuihin osallistuneiden olleen homoja. Tehokas jutun otsikointi lisää myös kiinnostusta :-)

No ihan oikeasti, tuppisuuilmiö on havaittavissa niin hetskukutsuilla, kuin herrakutsuillakin. Naistenkutsut lienevät tässä suhteessa poikkeus. Arvelen vaan kun ei ole kokemusta.

Tuo tuppisuisuushan on ihan yleinen suomalainen ilmiö, edustivat kutsuillaolijat sitten mitä seksuaalista suuntautumista hyvänsä. Syynä lienee perinteinen ujous ja suomalainen epäily ja alemmuudentunne. "En minä ilkeä aloittaa juttua" tai "Miksi tuo minulle tuli juttelemaan?".

Keskivertosuomalaisen on vaikea luoda kontaktia muihin ilman erikoista syytä. Siksi esimerkiksi urheilun ympärillä ja varjolla keskivertomiehet pystyvät tuon muurin murtamaan. Suomessa (maaseudulla) on myös vahva talkookulttuuri ja kyläyhteisökulttuuri. Yhteistä näissä on se, että kaikki tulevat samoista ympyröistä.

Keskiverron metsäsuomalaisen tottumuksiin ja tapakulttuuriin ei yksinkertaisesti kuulu se, että ventovieraita, eri piireistä tulevia ihmisiä kootaan jonnekin vain olemaan. Asian varjolla kohtaamiset ovat eri asia.

Onhan tuo outoa käytöstä. Samaahan näkee homokapakoissa. Se on kykenemättömyyttä ottaa kontaktia ihmisiin. Mielestäni se kertoo yhdestä tavasta selviytyä homona tässä yhteiskunnassa. Ollaan hiljaa, jotta ei herättäisi huomiota.

Tämä hiljaa oleminen on suomalaista skitsoilua. Olen aina ihmetellyt tätä vaikenemisen kulttuuria, jossa ihannoidaan mm. hiljaisuuden retriittejä. Älyttömintä, mitä tiedän olisi mennä istumaan hiljaa jonnekin leirille. Voihan sen tehdä kotonaan. Tiedän esim. joululaulun, jossa hiljaisuudessa joulun lapsi muka tulee sydämeen. Hah. Meillä on perinteisesti ajateltu, että tulee hoitaa vain omat asiansa eikä puuttua mihinkään. Hävettävistä asioista vaietaan, joihin kuuluu myös homoseksuaalisuus.

Minusta hiljaa olevat ihmiset vaikuttaisivat olevan outoja ja jollakin tapaa kieroja, koska he eivät avaudu ja anna itsestään mitään kanssa-ihmisille. Tämä ei tietenkään ole totta, mutta kertoo heti epäilyksistä, joita herää. Yksi asia on se, että silloin voi kokea, että ei tule hyväksytyksi vaikenijan taholta, mikä sekään ei pidä paikkansa, vaan on harhaluulo. Onko rehellisempää kertoa itsestään jotakin? Asetat tietenkin itsesi silloin alttiiksi esim. arvostelulle. Voi olla, että vaikenijat ovat siinä määrin kohteliaita, että he sentään tulivat kutsuille, mutta eivät kykene sen enempään. Voi olla, että he pelkäävät toisia ihmisiä. Varmaa on, että he avautuvat ehkä vain tarpeeksi tutuille ja luottavat vain yhteen tai kahteen kerrallaan. Suuressa joukossa he valitsevat vaikenemisen, koska haluavat säilyttää oman yksityisyytensä. Silloin se vaikuttaisi enemmänkin suojautumiselta.

Meidän tulisi pyrkiä hyväksymään erilaisuus oikeasti ja sallia erilaiset mielipiteet. Silloin kunnioitamme ihmisyyttä. Myös homoseksuaalit ovat erilaisia eivätkä yhtenäinen ryhmä. Tämä on tyhmää ihannointia ja humanismia, millä ei ole kumminkaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Eivät ihmiset rakasta toisiaan siinä määrin, että kykenisivät näkemään ja ymmärtämään erilaisuutta.

Tietenkin on rasittavia myös ne, jotka taukoamatta puhuvat ja purkavat näin omaa jännittyneisyyttään toisten seurassa.

Joillakin on tapa ottaa viihdyttäjän rooli, jotta kaikilla olisi mukavaa ja jäisi miellyttävä muisto.

Seurustelu on taito sinänsä.

helppohan se on sanoa että pitää mennä keskustelemaan ihmisten kanssa, mutta joskus se ei kertakaikkiaan onnistu, ei keksi mitään sanottavaa... : /

...Niin, kyllä vieraiden velvollisuuksiin voisi kuulua myös päättää se, minkälaisiin kutsuihin mennään. Eli sellaisiin, joissa on puhuttavaa joidenkin muiden kanssa.

No ni, hyvää uutta vuotta, -R

"Osa vieraista asettuu paikoilleen, jäävät siihen, eivätkä liikauta eväänsäkään ottaakseen kontaktia kehenkään."

Ovat oppineet jo ajat sitten, että heitä pidetään pitkäpiimäisinä jaarittelijoina, joitten on parasta ymmärtää pysyä hiljaa, jos kukaan ei tee aloitetta heidän suuntaansa.

Yksinäisiä ihmisiä syyllistetään usein muitten ihmisten huonosta kohtelusta, vaikka tosiasiassa useimmiten on kyseessä perusystävällinen ja kiltti, mutta pitkästyttävä ihminen, joka ei vain osaa eikä opi olemaan mielenkiintoinen.