Almodovarin Huono Kasvatus

Täytyy suositella Pedro Almodovarin uutta gay-draamatrilleriä Huono Kasvatus!Ehdottomasti viimevuosien parhaita leffoja ja kivaa nähdä valtavirrassa vihdoin tälläinen homoleffa.Leffa on jännittävä,eroottinen,kaunis,viihdyttävä,aivain loistava!
Loistoleffa. Onneksi en lukenut arvosteluja etukäteen, niin jäi itsellekin löydettävää. Oli muuten paljon "piireistä" tuttuja Kinopalatsin ensi-illassa. :)
Aivan mieletön leffa, vaikka eipä Almodóvar huonoa elokuvaa ole tähän mennessä tehnytkään. Ja Gael García Bernal on pääosassa totaalista herkkua silmille ja mielelle.

Kerta kaikkiaan hauska, traaginen, fiksu ja menevä elokuva.
Olisiko kenelläkään mitään syvällisempää kerrottavaa elokuvan sisällöstä?

Olen kuullut, että katolista kirkkoa ei tässä elokuvassa kovin lempeästi kohdella.
Yksi tarinan juonteista on, että katolinen pappi (katolisen poikakoulun rehtori) käyttää pikkupoikaa hyväkseen. Itse en tulkinnut tätä millään lailla itse kirkon kritiikiksi. Väärin tekijä ja kusipää oli rehtori itse henkilönä. Esimerkiksi hänen kollegansa olivat aivan hyviä ihmisiä.
  • 8 / 31
  • Public eye
  • 26.9.2004 19:56
Minusta on kohtuutonta ja epäreilua muita kohtaan alkaa vaatia elokuvan juoniselostusta tällaisella palstalla, jonka lukijoista suurin osa ei ole elokuvaa nähnyt. Minulle ainakin pilaa nautinnon liian yksityiskohtainen etukäteistietämys siitä, mitä on odotettavissa.

Mieluiten menen katsomaan Amodovarin kaltaisten ohjaajien elokuvia mahdollisimman vähin ennakkotiedoin itse sisällöstä. Jo tekijän nimi on sen verran varma tae laadusta, että kovin pahasti en ole ainakaan tämän ohjaajan elokuvista pettynyt tähän mennessä vielä kertaakaan.
Karhua suurempi merikotka tulee ja vie poikasilleen ruoaksi, jos arvostelee JuhaniV-herraa.
Ei juoniselostus ole ainut tapa lähestyä elokuvaa. Olisin toivonut jonkinlaisia syvempiä kommentteja tai näkökulmia.

Tuntuu siltä, että nykyisin koulujen ohjelmaan ei mediakasvatusta kuulu.

Minä ainakin olen opiskelun yhteydessä saanut arvioida elokuvia monelta kantilta
- ohjaus
- käsikirjoitus
- kerronnan uskottavuus
- ajanjakso jota kuvataan. Onko kuvallinen kerronta sen mukainen
- mitä elokuvalla halutaan katsojalle sanoa
- kuvaus, maisemat, kuvakulmat
- puvustus
- kuinka elokuva liittyy yhteiskunnalliseen tilanteeseen
jne.

Juuri nyt katolinen kirkko on syvässä kriisissä. Espanjassa nykyinen hallitus aikoo rajoittaa voimakkaasti kirkon voimassa olevia laajoja etuoikeuksia. Jos suunnitelmat toteutuvat, katolinen kirkko jää saamatta huomattavia summia. Espanjaan on tulossa laki, jolla samaa sukupuolta olevien avioliitot laillistuvat. Aborttilainsäädäntöä aiotaan lieventää. Nainen voisi myös nousta valtaistuimelle.

Katolinen kirkko pistää raivokkaasti kampoihin.

Onko tämä elokuva kenties puheenvuoro maallistuneen Espanjan ja kirkon suhteista?

Tällaisia näkemyksiä olisi kiinnostavaa kuulla.

Koetan toki mennä katsomaan elokuvan mahdollisimman pian.
Olen muuten testannut useita kertoja eri ihmisiltä elokuvan katselun jälkeen, että mitä heille on jäänyt mieleen. Eipä juuri mitään. Juonen kuvailukin takertelee. Seuraavana päivänä saattaa elokuvan nimi toki vielä tulla mieleen.

Olisikohan tässä kysymys asennoitumisesta tähän taidemuotoon? Sitä ei pidetä kenties merkityksellisenä tai vakavasti otettavana?
Voi hyvä ihme, Juhani. Sinä kysyit, suhtautuuko elokuva KATOLISEEN KIRKKOON penseästi. Minä kerroin oman näkemykseni asiasta. Et millään tavalla tuonut ilmi, että haluat seikkaperäisen juoniselostuksen ja vielä syväluotaavan analyysin päälle.

Mainittu kirkkoon liittyvä juonne on yksi, joskin tärkeä, Huonon kasvatuksen osasista. Minulle jäi mieleen monia muitakin juonen osia ja asioiden käsittelytapoja.

Minusta erityisen elähdyttävää on Almodóvarin nuorallatanssi äärimmäisen traagisuuden ja toisaalta rehevänkin farssin välillä. Nämä ääripäät kohtasivat, ja sellaista vastakohtien sulautumista on todella vaikea tehdä muuten kuin mauttomasti. Tässä se oli toteutettu tyylikkäästi.

Siinä sulle analyysia. Se tuskin sinulle, Juhani, kelpaa. Mutta onneksi meillä, Juhani, on kaltaisiasi suuria ymmärtäjiä, jotka osaavat tulkita elokuvia viisaasti.
Kiitos Japalle lisäanalyysistä.

Edellisissä sanomissani olevat seikat olivat lähinnä vastausta siihen, että vain juonikuvaus on se mitä olisin halunnut.

Olin hieman epätietoinen sen jälkeen kun hyvä kaverini ja kulttuurinkin tuntija kertoi ensi-illasta palattuaan olevansa elokuvaan syvästi pettynyt, eikä hän edes halunnut sitä enempiä kommentoida. En ymmärrä millaisin odotuksin hän sitä katsoi.
Noh, ihan ok leffa. Ei mikään loistava, mutta ihan viihdyttävä. Tarina oli ajoittain melkein ylijalostettua ja kuvattu jokseenkin naiivisti. Kuvaustekniikka puolestaan oli oikein viihdyttävää, samoin ohjaus.

Näyttelijät olivat ok. Stoori vaan oli jollakin tapaa "halpa". Mitään järin syvällistä kannanottoa nykyaikaan ei leffa juurikaan anna -tosin miksi pitäisikään.

Plus mä en vieläkään siedä sitä, että espanjalaisissa leffoissa kaikki on aina niin pirun ruskeaa ja öllähtäneen oloista.
"Plus mä en vieläkään siedä sitä, että espanjalaisissa leffoissa kaikki on aina niin pirun ruskeaa ja öllähtäneen oloista."

Minusta tuo pätee enemmänkin Kaurismäkeen. Olihan tässäkin elokuvassa paljon värejä ja visuaalista kauneutta.
Kävinpä katsastamassa elokuvan.

Sitä ennen jouduin ryöstön kohteeksi: Cafe Strinberg maksattaa itsepalveluna otetusta pikkukupista kahvia 2,20 euroa!

Maxim 1 on ihan miellyttävä teatteri. Niskatuet voisivat olla korkeammat. Äänentoisto oli sopiva. Ei tarvittu korvatulppia.

Yleisö oli nuorehkoa. Bongasin katsomossa yhden miesparinkin. Huomasi, että yleisö oli todella tullut katsomaan elokuvaa.

Vältän yleensä elokuvateattereita, koska en kestä pahalta haisevaa popkornia mussuttavia ja karkkipusseja rapistelevia ihmisiä. Huonon tuurini mukaisesti viereeni istahti nuori mies suuren ja rapisevan karkkipussin kanssa. Uskoi, kun lopulta huomautin. Adrenaliinini ehti kuitenkin kohota.

Maximin ulosmenokäytävään oli sijoitettu vaarallisesti roskasäiliö. Jos teatterissa olisi syntynyt paniikki jostakin syystä, se olisi aiheuttanut vaaran poistuttaessa.

Juhani

P.S. Käsikirjoitus oli muuten hyvä.

:-)
Ei, ei. Kaurismäen leffat ovat synkkiä. Mustaa, sinistä jne. Espanjalaiset leffat taas ovat ruskeita. Siis just sellaisia "välimerellisiä". Ja en nyt vaan satu pitämään sikäläisestä värimaailmasta. Tämä on siis ihan vaan oma fiksaationi, ei suinkaan elokuvan vika.

Ei muuta.
Olipa mielenkiintoista lukea Juhanin kommentit leffasta sen jälkeen mitä on muilta käynyt täällä kovaan ääneen vaatimassa. Tuleepa mieleen eräs sanonta kolisevista tynnyreistä.

Itse kyllä aion mitä pikimmin käydä katsastamassa leffan, koska monet arvostelut ovat sitä kehuneet. Toivottavasti viereeni ei tule ketään tiukkapipoa kitisemään ja häiritsemään leffanautintoa.
Vitsi, Vitsi!

Kun kerran ei saa kommentoida leffaa muuten kuin vain epämääräisin viittauksin, niin teinpä sen totaalisesti toisin. Ei ole vaaraa, että jonkun katselunautinto vähenisi.

Kukahan se tiukkapipo nyt loppujenlopuksi onkaan? :-)
Minusta Juhanin kommentti oli loistava ja osoitti syvällistä elokuvan tajua. ;D

Ei kun ihan oikeesti, se oli hurjan hauskaa ironiaa!
Tykkäsin kovasti leffasta ja Helsingin Maxim todella sopiva paikka tälle elokuvalle,ei ollut ääliö popcorn tyyppejä!
Mun mielestä Huonon kasvatuksen juonen kertominen yhden katselukerran perusteella on kohtuullisen kova vaatimus. Kaikki vaikuttaa ihan selkeältä suunnilleen elokuvan puoliväliin, sitten "esirippu tipahtaa" ja ainakin minä tipahdin osittain kärryiltä. Täytyy katsastaa leffa uudestaan.

En mitenkään halua asettaa elokuvia Huono kasvatus ja Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä paremmuusjärjestykseen, mutta näin ne samana viikonloppuna (jälkimmäisen ennakkonäytöksenä) ja voin todeta, että siinä missä humoristis-nostalginen Populaarimusiikki menee jakeluun heti, Huono kasvatus on haasteellinen elokuvakokemus. Hyviä elokuvia molemmat.
Amerikkalaiseen, valmiiksi pureskeltuun viihteeseen kyllääntyneenä Huono kasvatus oli jotain aivan toisenlaista ja täysin odottamatontakin, kuten Jarkki tuossa totesi. Sellaiset elokuvat ovat mieleeni, jotka jättävät mietittävää pitkäksikin aikaa jälkeen päin. Elokuvan katsoo silloin mieluusti jonkin ajan kuluttua uudelleenkin. Parhaassa tapauksessa monta kertaa. Esimerkiksi elokuva Cabaret on minulle avautunut hitaasti, joka katsomiskerralla hieman enemmän.

Erityinen kiinnostuksen kohteeni Huono kasvatus -elokuvassa oli suhde katoliseen kirkkoon ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön siellä. Sehän on ollut viime vuodet katolisen kirkon yksi suurista ongelmista, samoin suhtautuminen homoihin ja erityisesti homopappeihin.

Epäilin, että elokuva olisi voinut toimia koston välineenä katolista kirkkoa kohtaan. Odottamaani ylilyöntiä ei tapahtunut. Näinkin vakava asia pystyttiin käsittelemään asiallisesti.
No huhhuh, jos joku jaksaa elokuvateatterissakin vaivautua toisten popcornin tai karkin syönnistä. Jossain konsertissa se nyt on aivan selvää, kun musiikki on pääosassa mutta Haloo jos pitää elokuvissa mennä vielä vieressä istuvalle huomauttelemaankin. Jos niin kamalasti ahdistaaa niin menkää mieluummin huomauttelemaan elokuvateatterin kassalle. Ne niitä tuotteita myyvät ja siten antavat luvat niitä salissa mussuttaa.
Menee kyllä aika lailla ot, mutta sanon nyt kuitenkin :

Itse en juurikaan elokuvissa vaivaudu käymään ,juuri sen vuoksi kun en jaksa kuunnella jatkuvaaa karkkipapereiden ja -pussien rapistelua tai torjua joltain puolelta ylijääneiden popcornien päällevyöryä.

Olemme hyvin "ameriikkalistuneet" suomessa, sen kertoo jo tuo keskipainon nousu. Kamlaa on myös katsoa, miten joillakin käsi käy tiedottomasti kuin kone, kasaten loputonta virtaa jotain syötävää suhun. Taukoamatta.

Toinen syy leffateatteriboikottiini on tietenkin ainaisesti valittamani lippujen kohtuuttoman korkea hinta.

-AXP-
Huono kasvatus pääsee syvälle ja selkeästi Almodovaria satuttaneisiin aiheisiin. Helvetin upea leffa.
Jos ei leffaa vielä ole nähnyt kannattaa se todellakin mennä katsastamaan!Huomenna ke hyvä mahis jos halvalla haluaa,Helsingissä Maximissa liput kaksi yhden hinnalla!
On kuulunut ikäviäkin uutisia leffan tienoilta,viime viikolla yhdestä näytöksestä oli poistunut keski-ikäinen pariskunta 15 minuutin jälkeen koska elokuva oli "homoeroottinen" ja olivat kassalla valittaneet miksei yleisöä varoiteta moisesta sisällöstä etukäteen...Että näin avomielistä kansa Suomessakin tänä päivänä.
Tulin justiinsa katsomasta ko. leffaa. Söin leffassa, niin kuin aina, keskikokoisen popcorn-astian ilman mitään huonoa omaatuntoa. Niin teki moni muukin. Nyt janottaa...

Elokuva oli ohjaajaltaan taattua laatua. Ja juuri sellainen, että se pitää nähdä uudelleen myöhemmin DVD:ltä, jotta juonen kaikki käänteet sisäistyvät katsojalle. Kieltämättä minäkin menin hieman sekaisin henkilöiden käänteistä. Se on tyypillistä takautumaleffoille. Tässä takautumia oli siis 60-, 70- ja 80-luvulta. Joten ei mikään ihme. Eli leffa on hyvä, kun se pitää mielenkiinnon yllä katsomisen jälkeenkin.

Ehkä se espanjalaisten elokuvien ruskeus tulee siitä lämpimän ilmaston ja hiekkaisemman miljöön kuvauksesta?

Tarina toi mieleeni elokuvan "Lilja". Sekin kertoi takautuvasti muistaakseni katolilaisesta papista, joka on nuoriin kauniisiin poikiin päin. Ja siinäkin on elementti, jonka edellä olevat keskustelijat ilmeisesti unohtivat, tai ehkä jäi heiltä huomaamatta: Myös päähenkilöinä olleet lapset ja nuoret olivat homoeroottisesti kiinnostuneita toisistaan, ja tämä väritti heidän myöhempää elämää ja kohtaloita.

Muistan nähneeni vuosia sitten TV:ssä mainoksen eräästä YLE:n dokumentista, jossa kerrottiin venäläisten pitkästä varusmiespalveluksesta. Ja siitä kuinka se vaikuttaa nuoriin miehiin. Mainoksessa annettiin ymmärtää, että on käynyt ilmi, että noin kaksivuotisen palvelun aikana varusmiehet ovat herkempiä keskenään homoseksuaaliseen erotiikkaan ja tunteisiin kuin mitä heille tapahtuisi siviilissä. Etenkin, jos lomille ei pääse yhtä usein kuin Suomessa. Ei siis ihme, jos sisäoppilaitostyyppisissä yhden sukupuolen yhteisöissä myös asukit alkavat herkässä iässä käyttäytyä homoeroottisesti. Etenkin, jos se taipumus on myös geeneihin kirjoitettu niin kuin homoseksuaaleilla uskoakseni on. Maaperä ainakin on hyvä taipumusten esilletuloon. Ja näin systeemi ruokkii itseään. Homoudessa sinänsä ei ole mitään pahaa, mutta jos siihen sisältyy hyväksikäyttöä, sitten ei kaikki ole hyvin. En sitten kuitenkaan nähnyt tätä varsinaista dokumenttia. Mainos kyllä jäi mieleeni. Sattuneesta syystä.

Mitä tähän leffan pappiin tulee, molemmissa elokuvissa kerronta keskittyy heihin henkilöinä. Kirkon systeemiä ei sinänsä käsitellä. Toki katsoja oivaltaa, että ehkä tällaisiin töihin on todella hakeutunut runsaasti henkilöitä, kirkollisesta kutsumuksestaan tai sitten ei, joilla on kiinnostusta nuoriin poikiin, kun ko. työssä pääsevät heidän kanssaan tekemisiin. Ja tämän ovat oivaltaneet jo lapsena, kun olivat itse tällaisessa yhteisössä, vaikka eivät välttämättä itse joutuneet hyväksikäytön kohteeksi. Tässä uudemmassa leffassahan pappi myös erosi tehtävästään, perusti perheen ja ryhtyi maallisempaan työhön kirjakustantajaksi. Että se siitä kutsumuksesta.
Statisti, tarkoititko kanadalaista elokuvaa Lilies, http://akas.imdb.com/title/tt0116882/

"1952: Bishop Bilodeau visits a québécois prison to hear the confession of a boyhood friend jailed for murder 40 years ago. The inmates force the prelate to watch a play depicting what really happened in 1912. "

Suomen telkkarissakin se on jo esitetty, nimellä Liljat. Hyvä leffa, herkempi ote kuin Almodovarin leffassa.
Just sitä. Löytyy minultakin nauhalta TV:stä otettuna. On jo aikaa, kun viimeksi katsoin sen. Siksi hieman hatara nimimuisti. Elokuva teki erikoisuudellaan suuren vaikutuksen. Nyt ko. elokuvan saa myös DVD:nä netistä minkä olenkin pannut iloiten merkille.