Noin vuoden ajan jatkuneen vetkuttelun jälkeen vihdoin olemme saaneet mieheni kanssa byrokratian käytyä läpi täällä Belgiassa, ja muutama päivä sitten kunnantalolla sovittiin hääpäivä. Menemme naimisiin aprillipäivänä 2005. Kun ei muutakaan parempaa päivää keksitty, heh!
Päätimme mennä naimisiin...
Onneksi olkoon vastakihlautuneille!
(Eikös se kihlausta tarkoita, kun lupaudutaan toinen toisilleen ja sovitaan, että naimisiin mennään?)
(Eikös se kihlausta tarkoita, kun lupaudutaan toinen toisilleen ja sovitaan, että naimisiin mennään?)
Kiitos Public Eye. Sitähän se taitaa tarkoittaa... en edes ajatellut sellaista. Eikä meillä ole edes sormuksia. Ostettiin vain vihkisormukset jo valmiiksi, siinä kaikki.
Minkälaiset ovat häät ja missä ne tullaan viettämään ja ketä sinne kutsutaan?
Fantasioin kahdesta mustiin pukeutuneesta miehestä taluttamassa kahta mustaa isoa leijonaharjaista villakoiraa maistraattiin tai missä se rekisteröityminen nyt sitten tapahtuukin...tietenkin musta leopardi olisi makeampi, mutta vaikeampi pidellä aisoissa.
Tehkää jotakin näyttävää niistä häistä.
Älkää unohtako tarjota sikareita miehille.
Fantasioin kahdesta mustiin pukeutuneesta miehestä taluttamassa kahta mustaa isoa leijonaharjaista villakoiraa maistraattiin tai missä se rekisteröityminen nyt sitten tapahtuukin...tietenkin musta leopardi olisi makeampi, mutta vaikeampi pidellä aisoissa.
Tehkää jotakin näyttävää niistä häistä.
Älkää unohtako tarjota sikareita miehille.
Mies: Fantasioi ihan mistä lystäät, valitettavasti minulla on sinulle huonoja uutisia: meillä on hyvin vaatimattomat häät. Näyttävää on ainoastaan meidän omalle mielikuvituksellemme, ja unohtumattomia hetkiä toivottavasti myös ystäville, joita joidenkin sukulaisten lisäksi kutsutaan. Huomaa että sukulaisemme ja ystävämme asuvat linjalla Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Slovenia, Iso-Britannia, Viro, Kanada ja Yhdysvallat, joten vaikka moni haluaisikin tulla, heillä ei ole siihen välttämättä mitään suuria mahdollisuuksia , emmekä me ole voittaneet sitä lottovoittoa, jolla kaikki kustannettaisiin.
Mickebear, sylintäydeltä onnea Rysseliin! Kyllä se on oikein, että ihmiset vihdoin pääsevät naimisiin :)
Mickebearille ja kumppanillesi vielä kerran paljon onnea.
Avioliitostanne on puhuttu myös Seta Foorumilla ihan komean kuvanne kera. Siellä tuli ilmi, että juriidisesti tämä tuleva liittonne on varsin mielenkiintoinen. Lakipykälät tässä asiassa ovat Belgiassa erilaiset kuin Suomessa. Liitostanne voipi kehkeytyä vaikka minkälainen ennakkotapaus. ;-) Te voitte kenties viedä esimerkillänne EU:ssa samaa sukupuolta olevien ihmisten asioita askelen eteenpäin.
Kyllä "homohäät" ovat vieläkin aika kova juttu. Meidän häihimme kohta kolme vuotta sitten kaukaisimmat vieraat tulivat USA:n länsirannikolta asti. Siellä ystävä- ja tuttavapiireissä tapahtumasta puhuttiin paljonkin.
Avioliitostanne on puhuttu myös Seta Foorumilla ihan komean kuvanne kera. Siellä tuli ilmi, että juriidisesti tämä tuleva liittonne on varsin mielenkiintoinen. Lakipykälät tässä asiassa ovat Belgiassa erilaiset kuin Suomessa. Liitostanne voipi kehkeytyä vaikka minkälainen ennakkotapaus. ;-) Te voitte kenties viedä esimerkillänne EU:ssa samaa sukupuolta olevien ihmisten asioita askelen eteenpäin.
Kyllä "homohäät" ovat vieläkin aika kova juttu. Meidän häihimme kohta kolme vuotta sitten kaukaisimmat vieraat tulivat USA:n länsirannikolta asti. Siellä ystävä- ja tuttavapiireissä tapahtumasta puhuttiin paljonkin.
Siis kiitos Juhanille, Pojottorille ja Stacylle.
Niin, tästä tulee vielä kiinnostavaa. Mietimme parhaillaan kuinka otamme asian sekä Suomen että Ranskan viranomaisten kanssa esille. Meidän kaltaisiamme pareja ei Belgiassakaan ole paljoa, ja varsinkaan sellaisia rääväsuita, jotka eivät mitään pelkää (vaikka ehkä pitäisi). Hommat mutkistuvat, kun aiomme ostaa kesämökkimme Sloveniasta, voitte vain kuvitella...
Noin ylipäänsä voin sanoa, että tähän mennessä Suomen viranomaisten kanssa on ollut erittäin helppo asioida, palvelu on ollut ystävällisen asiallista. Miehelläni ei ole ollut ollenkaan niin helppoa Ranskan viranomaisten kanssa, ja hän on alkanut olla yhteydessä nyt oman maansa poliitikkoihin, kuten mm. Noël Mamereen, Beagles'n pormestariin (joka vihki ensimmäisen ranskalaisen homoparin, liitto purettiin oikeudessa, mutta pari on valittanut muistaakseni Euroopan neuvostoon... ehkä joku lukija korjaisi mun ajatuksenjuoksua), jotta saisimme selkeyttä tilanteeseemme.
Kerron (jos kysytte) erinäisistä reaktioista ja kokemuksista mielelläni, mitä meille on sattunut, ja mitä sattuu matkan varrella.
Niin, tästä tulee vielä kiinnostavaa. Mietimme parhaillaan kuinka otamme asian sekä Suomen että Ranskan viranomaisten kanssa esille. Meidän kaltaisiamme pareja ei Belgiassakaan ole paljoa, ja varsinkaan sellaisia rääväsuita, jotka eivät mitään pelkää (vaikka ehkä pitäisi). Hommat mutkistuvat, kun aiomme ostaa kesämökkimme Sloveniasta, voitte vain kuvitella...
Noin ylipäänsä voin sanoa, että tähän mennessä Suomen viranomaisten kanssa on ollut erittäin helppo asioida, palvelu on ollut ystävällisen asiallista. Miehelläni ei ole ollut ollenkaan niin helppoa Ranskan viranomaisten kanssa, ja hän on alkanut olla yhteydessä nyt oman maansa poliitikkoihin, kuten mm. Noël Mamereen, Beagles'n pormestariin (joka vihki ensimmäisen ranskalaisen homoparin, liitto purettiin oikeudessa, mutta pari on valittanut muistaakseni Euroopan neuvostoon... ehkä joku lukija korjaisi mun ajatuksenjuoksua), jotta saisimme selkeyttä tilanteeseemme.
Kerron (jos kysytte) erinäisistä reaktioista ja kokemuksista mielelläni, mitä meille on sattunut, ja mitä sattuu matkan varrella.
Suomessa nämä samaa sukupuolta olevien naimisiin menot ovat niin arkipäivää, että tilastot enää oikeastaan jaksavat kiinnostaa.
Minä nyt ihan oikeasti kysyn sinulta kiemuroista, joita olette kohdanneet aikoessanne mennä naimisiin. Olisi suorastaan hyvä kuulla muun maailman meiningeistä näissä asioissa. Tulee hieman vertailukohtaa tilanteeseemme Suomessa.
Minä nyt ihan oikeasti kysyn sinulta kiemuroista, joita olette kohdanneet aikoessanne mennä naimisiin. Olisi suorastaan hyvä kuulla muun maailman meiningeistä näissä asioissa. Tulee hieman vertailukohtaa tilanteeseemme Suomessa.
Mitäs niitä kiemuroita olis nyt ollut... Aivan aluksi kun kaiken suunnittelu alkoi, noin 1.5 vuotta sitten, olimme flaamilaisessa TV-lähetyksessä ilmaisemassa oman mielipiteemme kaavaillusta uudesta, sukupuolineutrista avioliittolaista. Kerroimme että hyvä laki, mutta rasistinen, koska se ei koska Belgiassa vakituisesti asuvia ulkomaan kansalaisia.
Emme olleet todellakaan ainoat valittajat. Mm. EU:n komission lesbo- ja homojärjestön puheenjohtaja tarttui vikkelästi asiaan, ehkä myös siksi, että hän seurustelee suomalaisen miehen kanssa, ja hekin haluavat mennä naimisiin. Vuosi sitten tämä pariskunta oli meillä sitten kylässä, he kertoivat, että laki muuttuu helmikuussa 2004.
Menimme käymään kunnantalollamme maaliskuussa 2004 kokeilemaan kepillä jäätä. Oikeusministerin lupaama lakimuutos olikin pelkkä laintulkinta, joten kunnanjohtajat päättivät olla noudattamatta tulkintaa, sillä korkein oikeus oli ilmoittanut kyseenalaistavan näitä ulkomaalaisten välisiä avioliittoja. Syynä kansainvälisen yksityisoikeuden tulkinta, sitä ei ollut laissa selkeästi määritelty, ja oikeusministerin tulkintakirje oli vain sitä: tulkintakirje. Meidänkin valittaessa oikeusministerin kansliaan, saimme vastauksen että ministeri aikoo muuttaa lakia ennen senaatin ja eduskunnan kesälomia.
Lomat tulivat ja menivät, kuvittelimme että näinkös lupaukseksi jäi... kunnes syyskuun puolenvälin kieppeillä laki olikin voimassa. Menimme hetimiten uudelleen kunnantalolle, juttelimme kunnanjohtajan kanssa, joka lupasi heti hoitaa asiamme kuntoon. Jo ennen sitä, kunnantalolla oltiin varauduttu meidän, ja muidenkin homoparien tuloon, joten esim. meille kerrottiin mitä papereita pitää tuoda.
Papereiden hankintareissulla minua onnisti, sain kaiken hoidettua muutamalla puhelinsoitolla ja kaikki kirjeitse kotiin, kun taas mieheni joutui fyysisesti käymään kotikunnassaan hakemaan syntymätodistusta, eikä hän edes saanut kaikkia papereita, niitä ei yksinkertaisesti hänelle annettu, koska hän menee homoavioliittoon.
Kun sitten olimme kunnantalolla, mieheni yhden paperin uupuminen aiheutti sen, että kunnantalon piti viedä avioaiepaperimme uudestaan korkeimpaan oikeuteen: piti päättää noudatetaanko Ranskan vai Belgian yksityisoikeutta. Päätöksen saamiseen meni 2 kk, vihdoin saimme puhelinsoiton 1.5 viikkoa sitten, että kaikki on ok, voitte tulla taas kunnantalolle, niin laittavat loput paperit kuntoon.
Sitten kunnantalolla viime viikolla. Ensiksi meidän kunnantalolta (Schaerbeek, Region Bruxellois, Belgia) ei ainoastakaan paperista löytynyt sukupuolineutria ilmaisua, joten meidän kohdallamme kaikki naissukupuoleen viittaava pyyhittiin mustekynällä yli ja kirjoitettiin tilalle että miehiä ovat molemmat puolisot. Meillä kunnantalolla muuten kysyttiin, kummasta tulee perheen pää. Ei edes keretty miettiä, kun virkailija kysäisi, kumpi on nuorempi, johon minä että minähän se olen... Eli miehestäni tuli siis perheen pää. Ei kai tuolla muuta merkitystä ole kuin veroilmoituksen tekemisessä, koska se on sitten sen perheen pään velvollisuus.
Mutta olen varma, etteivät nämä erikoiset kokemukset vielä tähän lopu, entäs kun otetaan pankkilaina Ranskasta ja ostetaan kesämökki Sloveniasta (siellä mieheni kansalaisuudella 'Ranska' ei saa mitään kiinteää omaisuutta ostaa, kun taas Suomi on solminut erikoissopimuksen Slovenian kanssa), olen varma että vaikeaksi vielä menee. Belgiasta lainan ottamista emme ole vielä tutkineet, mutta olen kuullut, että se on hankalaa, jos omaisuutta hankkii muusta maasta.
Jos joku vielä haluaa fantasioida, siitä vaan, toivotan onnea matkalla sekopäisyyteen;)
Emme olleet todellakaan ainoat valittajat. Mm. EU:n komission lesbo- ja homojärjestön puheenjohtaja tarttui vikkelästi asiaan, ehkä myös siksi, että hän seurustelee suomalaisen miehen kanssa, ja hekin haluavat mennä naimisiin. Vuosi sitten tämä pariskunta oli meillä sitten kylässä, he kertoivat, että laki muuttuu helmikuussa 2004.
Menimme käymään kunnantalollamme maaliskuussa 2004 kokeilemaan kepillä jäätä. Oikeusministerin lupaama lakimuutos olikin pelkkä laintulkinta, joten kunnanjohtajat päättivät olla noudattamatta tulkintaa, sillä korkein oikeus oli ilmoittanut kyseenalaistavan näitä ulkomaalaisten välisiä avioliittoja. Syynä kansainvälisen yksityisoikeuden tulkinta, sitä ei ollut laissa selkeästi määritelty, ja oikeusministerin tulkintakirje oli vain sitä: tulkintakirje. Meidänkin valittaessa oikeusministerin kansliaan, saimme vastauksen että ministeri aikoo muuttaa lakia ennen senaatin ja eduskunnan kesälomia.
Lomat tulivat ja menivät, kuvittelimme että näinkös lupaukseksi jäi... kunnes syyskuun puolenvälin kieppeillä laki olikin voimassa. Menimme hetimiten uudelleen kunnantalolle, juttelimme kunnanjohtajan kanssa, joka lupasi heti hoitaa asiamme kuntoon. Jo ennen sitä, kunnantalolla oltiin varauduttu meidän, ja muidenkin homoparien tuloon, joten esim. meille kerrottiin mitä papereita pitää tuoda.
Papereiden hankintareissulla minua onnisti, sain kaiken hoidettua muutamalla puhelinsoitolla ja kaikki kirjeitse kotiin, kun taas mieheni joutui fyysisesti käymään kotikunnassaan hakemaan syntymätodistusta, eikä hän edes saanut kaikkia papereita, niitä ei yksinkertaisesti hänelle annettu, koska hän menee homoavioliittoon.
Kun sitten olimme kunnantalolla, mieheni yhden paperin uupuminen aiheutti sen, että kunnantalon piti viedä avioaiepaperimme uudestaan korkeimpaan oikeuteen: piti päättää noudatetaanko Ranskan vai Belgian yksityisoikeutta. Päätöksen saamiseen meni 2 kk, vihdoin saimme puhelinsoiton 1.5 viikkoa sitten, että kaikki on ok, voitte tulla taas kunnantalolle, niin laittavat loput paperit kuntoon.
Sitten kunnantalolla viime viikolla. Ensiksi meidän kunnantalolta (Schaerbeek, Region Bruxellois, Belgia) ei ainoastakaan paperista löytynyt sukupuolineutria ilmaisua, joten meidän kohdallamme kaikki naissukupuoleen viittaava pyyhittiin mustekynällä yli ja kirjoitettiin tilalle että miehiä ovat molemmat puolisot. Meillä kunnantalolla muuten kysyttiin, kummasta tulee perheen pää. Ei edes keretty miettiä, kun virkailija kysäisi, kumpi on nuorempi, johon minä että minähän se olen... Eli miehestäni tuli siis perheen pää. Ei kai tuolla muuta merkitystä ole kuin veroilmoituksen tekemisessä, koska se on sitten sen perheen pään velvollisuus.
Mutta olen varma, etteivät nämä erikoiset kokemukset vielä tähän lopu, entäs kun otetaan pankkilaina Ranskasta ja ostetaan kesämökki Sloveniasta (siellä mieheni kansalaisuudella 'Ranska' ei saa mitään kiinteää omaisuutta ostaa, kun taas Suomi on solminut erikoissopimuksen Slovenian kanssa), olen varma että vaikeaksi vielä menee. Belgiasta lainan ottamista emme ole vielä tutkineet, mutta olen kuullut, että se on hankalaa, jos omaisuutta hankkii muusta maasta.
Jos joku vielä haluaa fantasioida, siitä vaan, toivotan onnea matkalla sekopäisyyteen;)
Sitten kysymys (esitetty SETA-foorumissa): Mitä jos muuttaisitte joskus tulevaisuudessa Suomeen, niin pidettäisiinkö teitä täällä juridisesti avioparina vai muuttuisiko se avioliittonimike rekisteröidyksi parisuhteeksi?
Vastaus: Soitin viime keväänä oikeusministeriöön. Sieltä vastattiin hyvin hyvin ystävällisesti ja asiallisesti, että avioliittomme tulee rekisteröidä Suomen suurlähetystössä Brysselissä, mutta Suomessa se vastaa rekisteröityä parisuhdetta - ja mikä kummallisempaa, koska en ole missään edes kuullut moista puhuttavan: kun (!) Suomessa avioliittolakia muutetaan joskus sukupuolineutriksi, muuttuu meidän rekisteröity parisuhteemme takaisin avioliitoksi. Kuinka joku virkamies uskalsikin mennä sanomaan tuollaista, on toinen juttu. Valitettavasti olen hukannut emailin, joten en pääse tarkistamaan virkamiehen nimeä.
Vastaus: Soitin viime keväänä oikeusministeriöön. Sieltä vastattiin hyvin hyvin ystävällisesti ja asiallisesti, että avioliittomme tulee rekisteröidä Suomen suurlähetystössä Brysselissä, mutta Suomessa se vastaa rekisteröityä parisuhdetta - ja mikä kummallisempaa, koska en ole missään edes kuullut moista puhuttavan: kun (!) Suomessa avioliittolakia muutetaan joskus sukupuolineutriksi, muuttuu meidän rekisteröity parisuhteemme takaisin avioliitoksi. Kuinka joku virkamies uskalsikin mennä sanomaan tuollaista, on toinen juttu. Valitettavasti olen hukannut emailin, joten en pääse tarkistamaan virkamiehen nimeä.
Kysymys sukunimestä (myös tästä olemme keskustelleet SETA-foorumissa):
Mitä tapahtuisi suomalaisessa byrokratiassa, jos joskus muuttaisitte takaisin Suomeen ja pitäytyisit tuossa haluamassasi järjestyksessä (sukunimeksi: Podgorski-Torvinen)?
Vastaukseni: Ajattelin tuon nimiasiankin hoidon aloittaa Suomen suurlähetystöstä. Jos mikään muu ei auta, Suomessahan saa (rahalla) nimensä muuttaa, jos niin haluaa, ja jos nimi ei ole loukkaava (ja oli niitä muitakin sääntöjä, kuten suojatut sukunimet, mutta siitä ei nyt ole kysymys). Podgorski-Torvinen tuskin sitä loukkaavuuden rajaa ylittää. Belgiassa joka tapauksessa meillä on molemmilla pakko olla oma sukunimi käytössä, täällä molemmat aviopuolisot yleensä pitävät oman nimensä.
Mieheni tilanne on täysin toinen. Vaikka hän haluaa muuttaa nimensä, se ei ole mahdollista. Ranskassa nimilaki on toinen, meidän avioliittoa ei Ranskassa tunnusteta, hyvä kun ovat vasta saamassa syrjintäsuojalakia kasaan. Joten katsotaan...
Mitä tapahtuisi suomalaisessa byrokratiassa, jos joskus muuttaisitte takaisin Suomeen ja pitäytyisit tuossa haluamassasi järjestyksessä (sukunimeksi: Podgorski-Torvinen)?
Vastaukseni: Ajattelin tuon nimiasiankin hoidon aloittaa Suomen suurlähetystöstä. Jos mikään muu ei auta, Suomessahan saa (rahalla) nimensä muuttaa, jos niin haluaa, ja jos nimi ei ole loukkaava (ja oli niitä muitakin sääntöjä, kuten suojatut sukunimet, mutta siitä ei nyt ole kysymys). Podgorski-Torvinen tuskin sitä loukkaavuuden rajaa ylittää. Belgiassa joka tapauksessa meillä on molemmilla pakko olla oma sukunimi käytössä, täällä molemmat aviopuolisot yleensä pitävät oman nimensä.
Mieheni tilanne on täysin toinen. Vaikka hän haluaa muuttaa nimensä, se ei ole mahdollista. Ranskassa nimilaki on toinen, meidän avioliittoa ei Ranskassa tunnusteta, hyvä kun ovat vasta saamassa syrjintäsuojalakia kasaan. Joten katsotaan...
Tosi paljon onnea!
Mikebear, kuullostaa etta miehesi on slovakian syntyinen,ranskan kansalainen.Enta sina?Mina olen Canadian,menimme naimisiin (mika sana)vihille viime kesana.Se on helppoa,ensin kaupungin talolle tayttaan anomus ja maksaan se. sitten ylakertaan tuomarin vihittavaksi.Tuomari on siella tyossa vihkimassa talle yksityis firmalle joka vuokraa taman huoneiston kaupungintalolla.Se maksaa myos,ja videokuvaajat ja muut yritykset kauppaavat palvelujaan siella myos.
Onnea teille.
Onnea teille.
Onnea, onnea :)
Kiitos Kimi, Coco ja Imagination.
Juu, ei ihan ole niin helppoa kuin Kanadassa. Mieheni on alkuperältään puolalainen, Ranskan kansalainen.
Juu, ei ihan ole niin helppoa kuin Kanadassa. Mieheni on alkuperältään puolalainen, Ranskan kansalainen.
Mickebear,Slavic tarkoitin.Ymmarran etta nain multi-kansallisella perheella on paljon red tape mista paasta yli.Paljon tyota siita,varmaan pian tulee oleen O.K.
kiitos Coco kannustuksesta. Nyt ollaan jo voiton puolella;)