Kertauksista luistaminen

Kävin aikanaan armeijan johtajakoulutuksen ja sain vastuullisen tehtävän. Sittemmin olen tullut kaapista ja muuttunut kovin epäurheilulliseksi ja monin tavoin pehmeämmäksi inttiajoista. Armeija on alkanut tuntumaan ahdistavalta instituutiolta ja on alkanut tuntua, että en selviä minulle uskotusta tehtävästä enää. Miten pystyn välttämään kertausharjoitukset pysyvästi?

niist voi kieltäytyä ja mennä sivarin täydennyskoulutukseen, kai.

Yleensä käsky kertausharjoituksiin tulee kirjattuna kirjeenä. Olen vain yksinkertaisesti jättänyt hakematta ko. lähetyksen, kun olen huomannut sen tulevan Puolustusvoimilta. Ja tällä tapaa olen luistanut jo kolmet kertaukset. Lusmu mikä lusmu.

Onneksi toi ikä jo suojelee kh-kutsuilta...

Kertokaas miten vois luistaa tuollaisten vapaamatkustajien ja lusmuilijoiden elättämisestä. Tuollaisten siipiveikkojen ainoa oikea paikka on saunan takana...

Jäitä hattuun, Zeppelin. Mitä vähemmän ihmisiä kertausharjoituksiin osallistuu, sitä halvemmaksi homma sinulle tulee.

Eivät matkusta sinun kustantamallasi lipulla kertaamaan, ole nostamassa sinun rahoittamaasi päivärahaa eivätkä syömässä sinun ostamaasi ruokaa. Lisää tällaisia vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka pitävät itse huolen ylläpidostaan!

????
Ihan mielelläni osallistun kustannuksiin, joita aiheutuu heikompien puolustamiseen varautumisesta.
Se joka yrittää luistaa velvollisuuksistaan on hyvin harvoin muissakaan asioissa vastuuntuntoinen. Joten herääpä PB ruusunpunaisista unistasi todellisuuteen.

Yksi varma vaihtoehto on muuttaa ulkomaille. Puolustusvoimat ei maksa matkoja kuin Suomen rajojen sisällä, joten eivät pysty velvoittamaan osallistumiseen. Näin on ainakin mulle sanottu.

Näitä saunan taakse kiikuttajiahan piisaa, milloin mistäkin syystä. Jos joku ei ole samaa mieltä kanssani oikeasta isänmaallisuudesta, verotuksesta, uskonnosta, seksistä tai mistä muusta tahansa, sinne vaan samaan joukkohautaan koko porukka.

Maanpuolustus on hyvä asia. Se on kuitenkin nähtävä vähän laajemmin kuin pelkkänä lataa-varmista-harjoitteluna. Ja en itsekään ymmärrä, miksi kertausharjoituksista täytyy laistaa kaiken maailman vippaskonstein, kun voi aivan suoraankin ilmoittaa, että kieltäytyy touhusta.

Muuten olen sitä mieltä, että sivarit nimenomaan ovat puolustamassa kaikkein heikoimpia, heille kun osoitetaan etupäässä hoivatehtäviä. Valtaosa etulinjassa taistelijoista taas edustaa juuri keskimääräistä heikommassa asemassa olevaa väestöä, joka nimenomaan joutuu hengellään puolustamaan itseään parempiosaisten omaisuutta ja oikeuksia.

Mikäli Public Eye olisi malttanut perehtyä keskustelun alla olevaan aiheeseen, hän olisi ehkä(?) myös osannut osallistua siihen saamatta vastaustaan tuntumaan infantiililta.
Kukaan muu ei ole puhunut 'laataa-varmista' kertauksista. Päinvastoin aloituksessa puhuttiin johtaja-tason kouluttautumisesta. Näin ollen puheet etulinjas(kin) tuntuvat omituiselta höpötykseltä.
Muutenkin syy ja seuraus-käsitteet ovat joillekin aika vaikeita. Vastuuntuntoinen ihminen pyrkii ykeensä estämään sellaisen tilanteen syntymisen, missä avunantaja joutuu toimimaan.
Mutta kunnon hinttarin tavoin täälläkin monen näkökenttä rajoittuu kahden sentin päähän puuteroidusta nenästä.

Kannattaisiko 'eräiden' ihan oikeasti harkita omaa osallistumiskynnystään ihan joka aiheeseen. Varsinkaan mikäli ei oikeasti ole mitään sanottavaa.

Hienoa. Eri näkökulmat on nyt huomioitu kattavasti. Sekä kahteen senttiin ulottuva syvyysnäkö että kahden sentin levyinen putkinäkö.

Zeppelinille. Sinun kannattaisi miettiä myös osallistumistasi keskusteluun, jos et osaa muuta sanoa kuin loukata muita.

ASEPALVELUKSEEN päätyy jatkossa vain 70 prosenttia ikäluokasta, koska yhä useammalla ei ole fyysisiä edellytyksiä siihen, arvioi Suomen reserviupseeriliiton puheenjohtaja Tapio Peltomäki Turun Sanomille. Nykyisin koulutuksen saa 82 prosenttia ikäluokasta. Puolustusvoimat kiistää väitteen.

Kaipa se nuorison kunto rapistuu, kun netissä chattaily, keskustelupalstoille kirjoittaminen ja imuroitujen kuvien katselun ohella "tumputtaminen" ovat ainoita lihastoimintoja vaativia aktiviteetteja.

Naismaisuus ei todellakaan ole este kertausharjoituksiin osallistumiselle. Huomasin, että luutnantista ylöspäin monet kertaajat olivat itseasiassa keskivertomiestä naisellisempia. Tämän selittää se, että naismaiset (homot?) miehet ovat jääneet monesti leikki-ikään murrosiän jälkeenkin, jolloin sotaleikitkin ovat heille "ihania, kun oppii niin paljon uusia asioita!".

Miehekkäimpiä ovat alikersantit ja kersantit, myös natsattomat on miehekästä sakkia, vaikkakin usein hiukan yksinkertaista.

Kuten ylempana todettu, kertauksista voi kieltaytya ja menna sivareiden taydennyskoulutukseen (reilun viikonlopun mittainen). Taman polun "suoritti" yksi hyva ystavani, mielensa muuttanut alikersantti, nykyinen "sivari".

Ainakin mina olen tyytyvainen, jos teet niin, etka enempaa kannata aikansa elanytta maanpuolustusorganisaatiota, tuota poikien leikkikenttaa, jonka jokaisen "kunnon" pojan pitaa kayda "suorittamassa" tullakseen "kunnon miehiksi", koska "se nyt vaan on niin".

Terv, Sivarirokkihomo

Kukaan ei ole tainnut vastata alkuperäiseen kysymykseen. Kertausharjoituksista voi kieltäytyä ilmoittamalla esikuntaan, että kieltäytyy uskonnollisin tai eettisin perustein. Tämä ilmoitus riittää. Jatkossa osalle kertausharjoituksista kieltäytyjiä voidaan määrätä korvaavaa palvelua, mutta se taitaa olla aika harvinaista.

Jaahas. Muutama ihan oikea vastauskin tuli. Kiitos niistä.

Ehkä vikaa pitäisi etsiä itsestäni?

Miksi olin varusmiesaikana kovakuntoinen alikessu (Cooper 3150m, lihaskunto helposti kiitettävä), mutta sen jälkeen olen lopettanut urheiluharrastukset ja taantunut lähemmäs "perushinttiä", koska urheilu oli minulle osittain pakokeino homoudestani.

Katsoin myös aikanaan, että kova urheilullisuus oli ristiriidassa homouteni kanssa. En halunnut enää urheilla kaapista tultuani, pukuhuoneet ja urheilupiirit tuntuivat masentavilta ja uhkaavilta paikoilta. Joten lopetin täysin fyysiset harrasteet.

Nyt minulta odotetaan kertauksissa, että olen "kova mies" vaikka olen kaikkea muuta, nörtähtänyt pullamössöpoika.

Maaanpuolustus on tärkeää juu. Lapsista ja vanhuksistakin pitää kai jonkun huolehtia, mutta varsinainen aseellinen hyökkäys on se todellinen uhka. Tiedän että jos menen sivariksi, poden siitä syyllisyydentuskaa koko loppuikäni. Homous itsessäänkin aiheuttaa jo ihan tarpeeksi syyllisyyttä.

Mitä tulee siihen väittämään, että aseellinen hyökkäys on se ensisijainen uhka Suomelle, niin kehottaisin tutustumaan esim. turvallisuuspoliittiseen selontekoon. Siellä, kuten muissakin asiantuntijavisioissa aseellinen hyökkäys Suomeen on uhkista vähäisin, ensin tulevat mm. ympäristökatastrofit ja terrorismi.

Kaikki ressut ovat enemmän tai vähemmän repsahtaneita, joten siinä et ole muita huonompi. Ei kertausharjoituksissa enää oletetakaan että äijät hötkyilisi, ryynäisi ja singahtelisi teinien tavoin. Hommat tehdään rauhallisemmin ja aivoja enemmän hyväksi käyttäen. Illalla ehkä upseerikerholle parille oluelle sosiaalistumaan.

Faery - ympäristökatastrofin ja terrorismin todennäköisyys on ehkä suurempi kuin sodan, mutta haitta väestölle moninkertaisesti vähäisempi ja mahdollisesti paikallinen kuin esim. vihollismiehityksen ja täysimittaisen sodan.
Ympäristökatastrofien ehkäisemiseksi voi yksittäinen ihminen kantaa osansa vihreillä arvoilla ja muilla suht helpoilla toimilla, terrorismin uhkaa vastaan on valtiolla omat järjestelynsä, mutta aseellista hyökkäystä vastaan tarvitaan koko kansan panos. Suomi on liian pieni maa palkka-armeijaan ja uskottava puolustus (joka Suomella tällä hetkellä on) rakentuu varusmiehistä.

Upser - totta kyllä laajasti ajatellen. Itsellä varusmiespalveluksesta ei ole kuitenkaan pitkää aikaa ja tehtävä oli melko vaativa. Tietenkään perusmosurilta ei voida edellyttää mitä vain. Kertausharjoituksetkin riippuvat aselajista paljon, esim. laskuvarjojääkärien kertausharjoitukset ovat melko vaativia ja vaativat reserviläisiltä fyysisen kunnon ylläpitoa. Itse olen tiedustelujoukkueen johtaja. TiedK on maavoimien perusyksiköistä vaativimpia, sinne on karsintaa, eli fyysisesti heikoin aines laitetaan suoraan alussa jo muualle.

Kertausharjoituksia ei voi välttää pysyvästi kuin kieltäytymällä aseellisesta palveluksesta, kuten tuossa edellä joku tiesi neuvoa. Tämä kyllä tarkoittaa lähes varmasti käskyä korvaavaan koulutukseen siviilipalvelukeskukseen noin viikon ajaksi. Tällä "sivarikurssilla" sotaväki kai haluaa varmistaa, ettei vakaumus yht'äkkiä liian helposti muutu kertausharjoituskäskyn kolahtaessa postiluukusta.

Helpompi tie lienee hakea lykkäystä kertausharjoituksesta ihan laillisin perustein. Tuossa alla lykkäyksen hakemiseen liittyvät ohjeet.

Nyt kun kertausharjoituksia ollaan vähentämässä, on aika epätodennäköistä, että lykkäystä saanutta käsketään kovin pian, jos koskaan enää harjoitukseen.

Olishan se hyvä, jos kaikki haluaisivat reippaasti suorittaa kansalaisvelvollisuutensa maanpuolustuksen suhteen, mutta ei sinne kannata hampaat irvessä mennä. Varsinkin jos kuuluu päällystöön ja on pärjäämisestään epävarma ja demotivoitunut koko hommaan.

******ohjeitahttp://www.mil.fi -sivustolta*******

Lykkäystä kertausharjoituksesta voidaan myöntää asevelvollisuuslain 18 §:n perusteella:

- asevelvolliselle, jolle lykkäys hänen perhe- tai taloudellisten olojensa taikka ammatin taikka elinkeinon harjoittamiseen liittyvien syiden vuoksi on erittäin tarpeellinen,
- asevelvolliselle, joka valmistuu toimeen tai ammattiin tai opiskelee tai käy koulua ja jonka kehitys ilman lykkäystä tuntuvasti kärsisi sekä
- erityisestä syystä asevelvolliselle, jonka osallistuminen kertausharjoitukseen aiheuttaisi hänen työnantajan toiminnalle oleellista haittaa tai vahinkoa, sekä myös
ulkomailla toimen tai ammatin vuoksi oleskelevalle.

Lykkäyshakemus on tehtävä kirjallisesti sotilasläänin esikunnalle. Hakemukseen on liitettävä mahdollisimman yksityiskohtainen selvitys sekä todisteelliset perusteet niistä syistä, joilla lykkäystä haetaan.

Lykkäyshakemus on tehtävä riittävän ajoissa ennen harjoitusta, jotta se ehditään sotilasläänissä käsitellä ja tarvittaessa kutsua uusi henkilö tilalle. Lykkäyshakemuksen tekeminen ei oikeuta harjoituksesta poisjäämiseen.

Kielteisestä lykkäyspäätöksestä valittamisesta ohjeet on lykkäyspäätöksen liitteenä. Hakemuksen hylkääminen johtuu toisinaan puutteellisista lykkäysperusteista. Valitus pyydetään lähettämään sotilasläänin esikunnan kautta, jolloin sotilasläänin esikunta voi tarvittaessa peruuttaa harjoituskäskyn valituksen lisätietojen perusteella.

Terveydentilan perusteella voidaan kertausharjoituskäsky peruuttaa. Lääkärintodistus on toimitettava oman sotilasläänin esikunnalle.

Upseeri, ole hyvä ja kerro, mikä on naismaista miehessä ja jos olet homo, niin kerro, miten salaat sen? Mitkä ovat ehdottomia "ei, ei" asioita ja miten taas varmasti kärähdät eli paljastut hintiksi?

Oletko "heteron näköinen" ja minkälainen mies "näyttää heterolta olematta sitä"?

Mikä lienee olisi "riittävä" opiskeluja vaikeuttava este?
Itsellä kyllä jää silloin 10 päivän luennot käymättä, kyllähän se vaikuttaa ratkaisevasti opintoviikkojen kertymiseen. Mutta ei kai se riitä syyski. Pitäisi olla joku väitöstilaisuus tms.

Alikersantit ja kersantit ova yleensä parikymppisiä urheilullisia, isoja miehiä. Ikäluokkansa "sotilaallisinta" ainesta.

Korkeampiarvoiset taas ovat jo vanhempia, iän mukana ja sisätöissä pehmentyneitä. Naismaisia nyt aika harva. Älyllisyys ja vastaanottavaisuus voidaan tavallaan tulkita naismaiseksi jos halutaan mennä äärimmäisyyksiin, fyysisyys ja nuoruuden kuumapäisyys (mitä alikersanteilla ja kersanteilla usein löytyy) miehekkääksi.

Ei oikeastaan liity keskustelun sisältöön mutta aloin vaan ihmettelemään että mitä nuo sotilasarvot nyt niin kauheasti asiaan kuuluu...tai jos reserviläisistä puhutaan niin eihän ikä sinällään tuo mitään ylennyksiä..alikersantti voi olla yhtälailla 80-vuotiaana. Toisaalta ihmettelen että "alkuperäinen kirjoittaja" on sotilasarvoltaan alikersantti? ja tiedustelujoukkueen johtaja? Onko ollut upseereista pulaa?

No, ehkä pari mielipidettä vielä itse asiastakin:
Jos ideologia on muuttunut niin ettei enää halua aseeseen tarttua, tai muuten vaan laiskottaa niin ei kai sitä sitten kannata/voi kertaamaan mennä.
Kaikki muut syyt on mielestäni turhia: Sinne mennään sillä kunnolla mikä on ja otetaan se irti mitä saadaan. Asenteena auttaa sama kuin armeijassakin, eli tosissaan mutta ei liian vakavasti. Sillä erotuksella että otetaan asiat vaan rennommin ja turhia jäykistelemättä: "Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat!"

Intistä nyt kymmenen vuotta, eikä kertauksiin kutsua ole kuulunut. Elän jo toivossa, että minut kokonaan unhoitettu. No lakkautettiinpa varuskuntakin, jossa palvelin....

Suoritin asepalveluksen kaksikymmentä kaksivuotta sitten miehen fyysisessä olomuodossa ja nykyään minulla on uusi sotilaspassi naisen nimellä. Oli muuten ensimmäinen tapaus, jonka pääesikunnan oikeudellinen osasto käsitteli. No ei vain ole kuitenkaan kertausharjoituskutsua kuulunut. Kaverin isä on entinen puolustusvoimain komentaja ja se sanoi mulle, että soita sinne sotilaspiirin esikuntaan jos haluat kertaamaan. No en ole soittanut, kun tuskin ottavat enää yli 40-v naista kertaamaan. Ikärasismia? He he...

alkuper kirj kirjoitti: "Mikä lienee olisi "riittävä" opiskeluja vaikeuttava este? Itsellä kyllä jää silloin 10 päivän luennot käymättä, kyllähän se vaikuttaa ratkaisevasti opintoviikkojen kertymiseen."

Armeijassa tykätään siitä, että kaikesta tehdään mahdollisimman virallinen dokumentti. Lykkäysanomukseen ei siis missään tapauksessa riitä joku oma sepustus. Tarvitset ehdottomasti puollon professorilta/lehtorilta/vast., jossa selitetään miksi poissaolosi opinnoista olisi pahitteeksi.

Perustelut kannattaa kirjoittaa itse ja hakea sitten puoltava allekirjoitus opettajalta. Luulisin, että hyvin selitetty "tälle kurssille osallistuminen on ehdottoman tarpeellista, jotta valmistun aikataulussa..." - tyyppinen tarina on riittävä. Sitten vaan pitää taivutella se opettaja allekirjoittamaan tuo.

Jos Sinulla on kurssilla joku isänmaallinen professori, voi puollon hakeminen olla vaikeaa. Vastaus saattaa olla tyyliin: "Mene kuule harjoitukseen vaan, ei tämä kurssi ole niin tärkeä. Järjestetään sulle oma tentti sitten".

Toisaalta joku sotilaalliseen maanpuolustukseen varauksella suhtautuva opettaja voi laittaa nimensä mielellään perusteluusi. Arvostathan oppiainetta enemmän kuin militaristien sotaleikkejä ;)

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että harjoitukseen kannattaa mennä. Jos ei muuta, niin moniarvoisuuden puolesta. Ei ne Sinua siellä syö, vaikkei cooper onnistuisikaan enää päälle kolmeen tonniin tai vaikka ranneliike olis tullutkin omaksuttua elekieleen :D

Varusmiespalvelusta jo yli kaksikymmentä vuotta.

Tehtyäni palvelusajan loppupuolella eräitä erityispalveluksia ”isänmaalle” =) kysyi silloinen esimieheni aliupseerikoulun johtaja: ”onko .... .....:lla vielä joitakin muita toivomuksia, jolla voimme palkita teitä hyvästä työstänne?”

Varovaisesti esitetty toivomus –kun ei koskaan tarvitsisi tulla kertaamaan- on toiminut hyvin kaikki nämä vuodet.

Nyt saattaisi olla ihan mukavaakin, muttei sinne tällaisia ikäloppuja kehäraakkeja taideta enää huolia.

Irokeesi, otitko siltä suihin, vai mitä tuo mainostamasi erityispalvelus oli..?

En, eikä myöskään päinvastoin.On sulla kanssa ajatuksenjuoksu.

Ihan hauska välikommentti 'mieheltä' :)
Ei tarvii ottaa kaikkea kuolemanvakavasti...

Se vaan ajatuksena olisi niin uskomattoman romanttista kuin suoraan jostakin pornoleffasta. Olisit irokeesi vaikka valehdellen myöntänyt sen, niin intistä olisi tullut hyvin suosittu kakskymppisten kundien parissa..Dadson fantasiat...mmmm...(huokaus).

Sen vaan haluaisin sanoa, että viime kesänä olin kertaamassa ensimmäistä kertaa viiteentoista (15...) vuoteen. Kutsu tuli enenmmän kuin järkytyksenä. Mut edelleen olen e-mail yhteydessä muutaman kertaus-taistelutoverin kanssa. Ei homous ja isänmaallinen uhrautuminen ole mitenkään toisian pois sulkevia aatteita.

"Suomi on hyvä maa ja sen puolustamiseen paras henkilö on suomalainen sotilas".
Adolf Ehrnrooth

Meikä ei mennyt armeijaan ollenkaan, enkä sivariin, enkä vankilaan. Viisas pääsee vähemmällä...

Etsin käsiini ymmärtäväisen psykologisedän jolle pirautin pari kyyneltä ja sepä kirjoitti paperin ettei intti sovi mun orvokinherkälle luonteelleni - vapautus palveluksesta. Ukossa oli tosin sen verran isänmaan paloa, että se saatana laittoi suositusluokaksi C eikä D, eli olisin sotatilassa joutunut palvelemaan vatiota.

Onneksi paikallisella terveysasemalla mut tutki juuri aloittanut keltanokka-lääkäri joka ei tiennyt luokan C ja D eroa ja kirjoitti paperiin D!

Nyt olen pysyvästi vapaa! Kun se haikailemanne apokalyptinen sota saapuu, tepä lähdettekin paskaisiin metsiin kuolemaan kun taas meikä ottaa ekan koneen Ibizalle. Hähhää!!

...ainakaan mina en "lusmuilua" sellaisenaan kannata.
Kaipa alkup. kysymyksen esittajakin tekee lopulta jonkun muun ratkaisun.

Ja sinne Ibizalle nyt paasee kuka tahansa.

Akkinaisen sodan sattuessa (ehheh) pakolaisleiri Upsalassa - tai Viipurissa taitaisi tosin olla se reaalisempi osoite.

nuppu, ymmärrän puheenvuorosi provoksi, mutta en silti malta olla huomauttamatta:
Se Ibizan lento on todennäköisesti peruutettu, ja päämääränäsi onkin ehkä rooli vihollisjoukkojen viihdytyskeskuksen vetonaulana...

Hehhee :-D
Tuo oli tosi hyvä!!

Viitaten toisen threadin alle: se himoitsemasi D on alku eräästä termistä, jota saatat kriisitilanteessa päästä harjoittamaan PsykoKanan kollegana (kaikella kunnioituksella PsykoKanaa kohtaan...)

(Täällähän löytyy ihmisistä ihan hauskojakin puolia...yllätys.)

Nykyisin koulutuksen saa 82 prosenttia ikäluokasta. Ei nupun kannanotto välttämättä ole provo. Epämääräiset psyykkiset ongelmat ovat yksi usein käytetty vapautuksen peruste eritoten Etelä-Suomessa. Ei poikia enää panna ruotuun 1950- tai edes 1980-luvun mallliin.

Räjähdä kaikessa rauhassa, vanha impo! Ibizaa lukuunottamatta koko stoori on täyttä totta. Ja jos en pääse sinne, niin muutan muuten vaan pois jo ennen koko sotaa, mutta toki vasta sitten kun olen ensin opiskellut oikeen perkeleesti teidän rahoillanne ja maksattanut sossulla kaikki iloni dvd:istä ja oluista alkaen.

Juu, sorge, ei saa nauraa.
Sairaita ihmisiä pitää yrittää ymmärtää. Varsinkin henkisesti sairaita.

Kertausharjoituksista pääsee ikuisiksi ajoiksi, kun ilmoittaudut pääesikuntaan, että haluat siirtyä reservistä siviiliin.

Tämä ilmoittautuminen kannattaa tehdä silloin, kun ei ole saanut kutsua kertausharjoituksiin. Jos kutsu on saapunut ja teet ilmoituksen siviiliin siirtymisestä, palkitsee puolustusvoimat sinut parin viikon siviilipalvelukoulutuksella - vähän niinkuin näpäytyksenä kertausharjoituksesta kieltäytymisestä.

Näitä kutsuja ei siis tule, jos teet ilmoituksen silloin, kun kertausharjoituskutsu ei ole päällä.

"Yksi varma vaihtoehto on muuttaa ulkomaille. Puolustusvoimat ei maksa matkoja kuin Suomen rajojen sisällä, joten eivät pysty velvoittamaan osallistumiseen. Näin on ainakin mulle sanottu."

Siinä on pieni sivuongelma: menetät Suomen kansalaisuutesi.

Missähän vaiheessa kansalaisuuden menetys tapahtuu? Muutama vuosi sitten Suomen kansalaisuuden menetti automaattisasti, jos haki jonkin muun maan kansalaisuutta. Nykyisin tämäkään ei enää päde, koska Suomi myöntää kaksoiskansalaisuuksia.
Pointti on minun tietääkseni siinä, että ihmisen on pakko olla jonkin maan kansalainen eikä kansalaisuutta ihan niin heppoisin perustein menetä. Asevelvollisuuden olen suorittanut, mutta jos ei kertauksiin pääse, niin sitten ei.

Stacy kirjoitti: "Siinä on pieni sivuongelma: menetät Suomen kansalaisuutesi."

TÄH? Eihän Suomen kansalaisen tarvitse Suomessa asua!! Ei tämä ole Neuvostoliitto, se kuoli ja kuopattiin jo ajat sitten.

Serkkuni perheensä kanssa asuu myös täällä Brysselissä. Perheeseen kuuluu mm. armeijaikäinen poika. Poika lähti armeijaan Sodankylään. Valtio kustantaa hänelle kaksi matkaa palvelusajan aikana Sodänkylä-Bryssel-Sodankylä, koska hän virallisesti asuu Belgiassa. Joten puheet siitä, että ulkomailta käsin ei vois armeijaa käydä on ihan silppurista. Eikä kansalaisuuttaan menetä sen vuoksi, että asuu ulkomailla eikä käy armeijassa. Kuten joku jo sanoikin, kansalaisuuttaan on todella vaikea menettää, varsinkin nyt kaksoiskansalaisuuden ollessa mahdollista.

Armeijakaverini tuli suorittamaan palvelustaan Australiasta, jossa asui vanhempiensa kanssa. Oli luvattu nuo matkat ja kaksi kotona käyntiä. Kesken palvelun tuli kuitenkin tieto, ettei kaverille suostuttu maksamaan edes palvelukseensaapumiskustannuksia matkan kalleuden vuoksi. Ilmeisesti sieltä löytyi joku kattohinta noille ulkomaanmatkoille.

Aika isänmaallista toimintaa tulla suorittamaan varusmiespalvelus tänne Australiasta asti omalla kustannuksella =)

Irokeesi,
sisareni perheineen asuu Australiassa. Heillä on kaikilla myös kaksoiskansalaisuus. Pojista kaksi vanhinta aikoi tulla varusmiespalvelukseen Suomeen. En ole pitänyt sitä lainkaan hyvänä ideana ensinnäkin siksi, että me maksamme verorahoista heidän matkansa ja olemisensa. Kriisitilanteessa he taatusti eivät sieltä vääntäytyisi yhtä kotimaistaan puolustamaan. Lisäsyy olisi myös se, että he tulisivat meidän riesaksemme ja pitäisivät luultavasti toisena tukikohtanaan kotiamme koko palveluksen ajan.

He ovat nyt lopulta pitkän kädenväännön jälkeen anoneet vapautusta kaksoiskansalaisuuden perusteella. Kolmas veljeksistä on kuitenkin päättänyt tulla tänne varusmiespalvelukseen. Hänelle on luvattu ilman ehtoja nuo Irokeesin mainitsemat matkat.

Narisin jo esikuntaan kustannuksista yleensä ja verovarojen tuhlaamisesta erityisesti. Vastattiin jotenkin siihen tyyliin, että "kyllähän se niin on mutta kun....."

Irokeesi, olisin kovasti kiitollinen, jos voisit antaa jotain lisätietoja tuosta armeijakaverisi tilanteesta. Yhteydenotto voisi tapahtua henkilökohtaiseen postilaatikkooni.

Suomen Los Angelesin konsulaatti on kieltänyt myöntämästä Suomen jatkopassia jos armeijaa ei aiota käydä. Kertausharjoitusten kanssa voi olla eri menettely, sitä en tiedä.

Tuolloin Suomi ei hyväksynyt kaksoiskansalaisuuttakaan, joten periaatteessa armeijasta kieltäytyminen = Suomesta karkoittaminen. Ja koulussa vielä opetettiin aikoinaan että ainoa karkoitettu suomalainen on O. W. Kuusinen.

"Narisin jo esikuntaan kustannuksista yleensä ja verovarojen tuhlaamisesta erityisesti. Vastattiin jotenkin siihen tyyliin, että "kyllähän se niin on mutta kun.....""

Kiva kun muistutit että mihin ne verovarat menee! Heh, muukalaislegioonan ylläpitoon!

Tosi arvokkaita Suomelle sellaiset sotilaat jotka nippa nappa osaavat komentokieltä.

Mielenkiintoista on että jos on kaksoiskansalaisuus ja molemmat maat joutuvat sotimaan toisiaan vastaan niin tulee sitten kirje kahden maan armeijalta.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että varusmiespalvelun suorittaminen on monelle ulkosuomalaiselle loistava tapa tutustua vanhempiensa (isovanhempien) kulttuuriin.

Mieluummin lennätän veronmaksajien rahoilla nuoria tänne suorittamaan varusmiespalvelua kuin ministereitä, kansanedustajia ym ympäri maailmaa kaikenlaisille näennäis kokous- ja tutustumismatkoille.

”Mitä erilaisempia tekosyitä keksitään, että poliitiset valtuuskunnat pääsevät tutustumaan kaukaisten maiden elämään. Kaukomaiden lähetystöt ovat lähes yhtä usein tarkastusten kohteina kuin valtion laitokset Rovaniemellä keväthankien aikaan” Loka Laitinen / Tamminiemen pesänjakajat 1981 – eikä mikään ole muuttunut.

Suomalaisen kulttuurin tehopaketti: otetaan vastaan komentoja, hölkätään päättömästi pitkin metsiä ja madellaan. Terve muistutus siitä mistä tässä maassa on kyse.

Itse asiassa huomaan että minua sitovat kahden maan velvollisuudet, sillä Yhdysvallat on jatkuvasti halunnut minut valamieheksi oikeuteen ja aivan yhtä jatkuvasti minä olen siitä onnistunut luistelemaan. He tosin eivät maksa matkoja.

”Mitä erilaisempia tekosyitä keksitään, että poliitiset valtuuskunnat pääsevät tutustumaan kaukaisten maiden elämään. Kaukomaiden lähetystöt ovat lähes yhtä usein tarkastusten kohteina kuin valtion laitokset Rovaniemellä keväthankien aikaan” Loka Laitinen / Tamminiemen pesänjakajat 1981

Hyvin sanottu. Ja kuitenkin jatkuvasta tarkastuksesta huolimatta asiat ovat retuperällä. Mistähän johtuu?

Varusmiespalvelun aikana on vapaa-aikaa huomattavasti enemmän kuin varsinaista koulutusta.

Itse koin ainakin positiivisena puolena sen erilaisten ihmisten kirjon (silloin vain miehiä), johon varusmiespalvelun aikana oli mahdollisuus tutustua. Eri ikäisiä, eri alojen edustajia, eri puolilta Suomea. Kaikenlaisia ihmisiä, seassa yksi psykopaattikin.

Muistaakseni armeijassa oli ainakin ennen myös iltalomia, viikonloppuvapaita, henkilökohtaisia syylomia (? HSL), kuntoisuuslomia (KL). Kai niitä on vieläkin.

Tarkoitin vain, että on aivan eri asia tutustua Suomeen lyhyillä lomamatkoilla kuin elämällä useampi kuukausi täällä asuvien keskellä.

Muistan hämärästi, että varusmiehenä ollessani meidän komppaniaan tuli alokas Ranskasta. Koko varuskunta oli helisemässä, sillä herra ei puhunut kuin ranskaa, ja erittäin heikkoa englantia.

Ranskantaitoisia meistä noin 700 varusmiehestä löytyi tasan yksi, kantahenkilökunnasta ei ainoatakaan.

Jotenkin tämän tulkin välityksellä sain selville, että palvelustoveri ei ollut juurikaan käynyt Suomessa, vaikka toinen vanhemmista oli suomalainen, eikä koskaan puhunut vanhempansa kanssa suomea.

Ongelma ratkesi siten, että mies lähetettiin Sodankylästä Helsinkiin (jonnekin), jossa hän kuulemma oli loppuajan.

Vuosi oli 1988, ja tuolloin ei ollut mahdollisuutta kaksoiskansalaisuuteen. Joten jos halusi joko Suomen tai (tässä tapauksessa Ranskan) toisen maan kansalaisuuden, piti valita kummassa maassa kävi armeijan. Tuolloin myös Ranskassa oli asevelvollisuus. Suomessa armeijasta pääsi silloin 8 kuukaudessa, Ranskassa piti olla vähintään 12 kk. Olen aika varma, että tuo vaikutti nuoren miehen päätökseen.

Meillä oli vähän vastaavan oloinen juttu -85. Kaveri oli asunut Saksassa koko ikänsä, eikä puhunut yhtään suomea. Niin vain tyyppi kuitenkin notkui mukana koko palvelusajan. Motiiveista en osaa sanoa sen enempiä...

Jos johtajakoulutukseen on yltänyt, niin en tiedä onko järkevää luistaa kertauksista. Itse kieltäydyin kunniasta (siis aukista) ja luulen ettei minua kovin äkkiä kertaamaan kaivata.

Munkin palvelusaikana oli ulkosuomalaisia, yksi oli Ruotsista, toinen Saksasta. Ruotsista tullut puhui heikkoa suomea, saksasta tullut puhui taas varsin hyvää suomea. Kumpikin sai valita kävikö kummassa maassa asepalveluksen.