Inhimillinen tekijä/Synti vai siunaus

Ensiajatus tuota katsoessa oli että miksi molemmat mukanaolijat oli sitä ääripäätä, joka on joutunut käymään läpi sairaus/masennus/terapia jne? Ja vielä kirkkoon tavalla tai toisella liittyviä henkilöitä?

Antaa mahdollisesti hassun kuvan meistä homoista (hetskuille, jotka ei henk. koht. tunne homoja, mutta toivottavasti mielenkiinnosta katsovat ohjelmaa, jollei muuten niin aiheen trendikkyyden vuoksi), jotka kuitenkin ollaan 99.98 pros. "ihan tavallisia kaduntallaajia", ilman läpikäytyjä terapioita tms.

Joku muu saa kommentoida heidän puheitaan. Täsmällisiä ja rauhallisia puhujia.. Monet kohdat valitettavasti meni ohi minun elämänpiirin, koska en ole uskonnollinen ihminen.

Katselin eilen Inhimillistä tekijää ja täytyy sanoa, että jutut olivat rankkoja. Vuosikymmenten kituuttamista ja itseruoskintaa, pahimmillaan masennus oli vienyt mieskeskustelijan teho-osastolle tiputukseen. Tottakai rankkoja kokeneetkin saavat osallistua keskusteluun, mutta jäin ihmettelemään onko kirkossa toimivilla homoilla tosiaan yleensä noin rankkaa. Heteroille ja kaapissa oleville tuli tosi musta kuva homoudesta.

Toivottavasti äitini ei katsonut ohjelmaa ja luullut, että mun elämä on ollut yhtä helvetillistä...

Tietysti keskustelijat oli otettu kirkon piiristä, koska kysymys oli miten kirkko suhtautuu homoihin.
Tuntuu , että kirkon sisällä on ristiriitainen ja hämmentävä tilanne, miten ottaa kantaa tähän kysymykseen.
Suurin osa homo- ja bi-ihmisistä tuskin tarvitsee mitään terapiaa tai joutuu muuten depressioon. Osaavat ottaa vallitsevat olosuhteet huomioon.
Tosin suuntautumisesta riippumatta Suomessa on mielenterveysongelmat on kasvussa ja itsemurhissa olemme kärkimaita.

Tuo ohjelma tulee kaiketi uusintana joskus viikonloppuna. En eilen päässyt sitä katsomaan. Nimestä päätellen voisi odottaa, että ohjelmassa löytyisi myös jokin myönteinen näkökulma.

Mielestäni ohjelma oli oikein myönteinen - haastatellut olivat löytäneet elämänilon ja rauhan itsensä kanssa. Kritiikki kohdistui lähinnä kirkkoon, ja mielestäni erittäin relevantti oli sen Yhteys-liikkeen naisen kommentti: hän sanoi, että on käsittämätöntä, miten vääristynyt kuva fundamentalistikristityillä voi olla maailmasta. Toisen rakastaminen ajatellaan synniksi maailmassa, jossa ahneus ja julmuus ovat todellisia merkkejä "sielunvihollisesta".

Itsekään en ole uskonnollinen, mutta se ei samastumista vaikeuttanut. Depressiotkin ymmärrän, kun olen niistä aikanaan itsekin kärsinyt, tosin en homouden takia. Hyvä, että ihmiset uskaltavat puhua pahasta olostaan.

Ohjelmasta kävi kyllä selvästi ilmi, miten suuri sukupolvien välinen kuilu tässä homoasiassa jo on. Itse olen kasvanut kuitenkin varsin suvaitsevaisessa yhteiskunnassa ja tiennyt vilkkaan yleisen keskustelun vuoksi homo-sanan merkityksen vähän aikaisemmin kuin 16-vuotiaana :).

Mielestäni se lesbonainen sanoi kauniisti jotenkin sillä lailla, että hän kokee tehtäväkseen valon tuomisen niille ihmiselle, jotka ovat julman jumalakuvansa armoilla.

Miespapista ajattelin, että on todella sääli, että hän ei ole saanut tilaisuutta harjoittaa papinvirkaa, koska juuri kovia kokeneita ihmisiä kirkko tarvitsee, jotta sillä olisi todellisista ymmärrystä ja empatiaa kärsiviä kohtaan.

Joo eli sunnuntaina kello 15.30.

Onneksi se "pappi" ei ole saanut harjoittaa saatanallista virkaansa... syntiä, pakanallista ja sairasta.
Lukekaa Raamattua ja tehkää parannus.

En tiedä olisiko ollut kauhean rakentavaa pyytää ohjelmaan haastateltavaksi Dtm:n tyhjäpää-hinaajia (anteeksi karrikoitu kielenkäyttöni), jotka vaan bilettävät ja hässivät viisveisaten muusta elämästä.

Inhimmillinen tekijähän osoitti nimenomaan sen, kuinka helvetilliseksi ahdistava ja syrjivä yhteiskunta, kirkko mukaanlukien, voi vähemmistöseksuaalisen ihmisen elon tehdä! Molemmat haastateltavathan myös kertoivat, kuinka heidän elämänsä oli lopulta muuttunut tyydyttäväksi ja hyväksi.

Loistavat ja sielukkaat haastateltavat toivat todella ohjelman nimen mukaisesti "inhimillisesti" esiin elämäänsä. Täydet kymmenen pistettä laadukkaalle ja toivon mukaan monien silmät avaavalle ohjelmalle!

Sir_JoN kirjoitti:
> "Onneksi se "pappi" ei ole saanut harjoittaa saatanallista
> virkaansa... syntiä, pakanallista ja sairasta.
> Lukekaa Raamattua ja tehkää parannus."


Sir_JoN, tee sinä parannus ja suutele haulikon piippua.

Tuo ohjelma oli kyllä hyvin tehty. Aluksi pelkäsin, että naisrovasti oli pyydetty mukaan opponentiksi, mutta oli todella lämmittävää kuunnella hänen ymmärrystä. Kaipa sitä voisi sanoa todelliseksi kristillisyydeksi ja humanismiksi.

Itse erosin kirkosta muutama vuosi sitten, kun keskustelu parisuhteesta kävi kuumimmillaan. Ei se päätös vaikea ollut ja oli käynyt mielessä aiemminkin, mutta se keskustelu sai minut vihdoinkin toimimaan ja varaamaan kalenteristani sen kymmenen minuttia eromaista varten. En kertakaikkiaan enää halunnut maksaa veroja instituutiolle, joka ei kuitenkaan hyväksy minua sellaisena kun todellisuudessa olen. Rahani siis olisi kyllä kelvannut. Ymmärrän homoja, jotka tahtovat uskonsa takia kuulua kirkkoon, mutta vaikea tajuta niitä homoja, jotka ovat jäsenenä vain pelkästä perinteestä.

On hyvä, että tuon tyyppisiä keskusteluohjelmia tehdään missä ei ajauduta tyhjäpäiseen kiistelyyn ja vastakkainasetteluun oikein(totuus) vastaan väärä. Sillä absoluuttista totuutta ei ole olemassa vaan jokainen totuus on subjektiivinen.

On myös hyvä tuoda esille se, että kaikki homot eivät todellakaan ole tyhjäpäisiä dtm:n huoraavia tyyppejä vaan on olemassa myös homoseksuaaleja jotka kokevat kristillisen sanoman tärkeänä elämässään. Miespuolisen keskustelijan "rankka historia" taas nosti kysymyksiä kulttuurimme suvaitsemattomuudesta, ja kristillisen tradition "tuomitsevuudesta", vaikka itsessään kristinusko pitäisi Jeesuksen oppien mukaan puolustaa aina vähäosaisia, alistettuja ja syrjittyjä.