Laajenna musiikkimakuasi

Jos musiikinkuuntelusi ei ole jämähtänyt akselille Madonna-Britney-Kylie tai haluat parantaa sitä, ja toosastasi näkyy ranskankielinen TV5, sinun kannattaa seurata kanavan tarjontaa. Musiikkiohjelmien seuraamiseksi edes ranskankielen taito ei ole kovin olennainen, mutta paranee tietysti koko ajan.

Eilen illalla suorastaan liimauduin ruudun ääreen, mitä ei tapahdu kovin usein. Syynä oli musiikkielokuva Latcho Drom, joka sisälsi kaksi tuntia tanssia ja musiikkia akselilla Pohjois-Intia - Egypti - Turkki - Romania - Unkari - Sovakia - Ranska - Espanja. Punaisena lankana oli romanien musiikki eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Elämys oli henkeäsalpaava. Esiintyjien ikä vaihteli välillä 4-100, silti kaikki olivat mestareita.

Ramadanin kunniaksi TV5 esittää kolme tunnin mittaista dokumenttia arabimusiikin suurista nimistä:

- pe. 5.11. klo 18.05 "Egyptin ääni", laulajatar Oum Kalsoum
- la. 6.11. klo 22.00 egyptiläinen yli 1500 kappaletta säveltänyt Mohamed Abdelwahab
- pe. 12.11. klo 18.05 Egyptin elokuvamusiikin kiistaton kuningas Farid Al-Atrache

Jaa-a. Kerran suhteilin libanonilaisen miehen kanssa joka kuunteli vain lähi-idän musiikkia ja aika vaikealta ja primitiiviseltä se ainakin kuulostaa noin länsimaisen korvissa.

Kun erehdyin kysymään että kuunteleeko kaveri omaa suosikkiani Ofra Hazaa (olkoon hällä lepo rauhaisa) niin tyyppi suurinpiirtein pamahti ja haukkui Ofra Hazan "juutalaishuoraksi" etc. Suutuin ja aloin itse haukkua Fairuzia (joka on Libanonissa, Syyriassa yms. maissa puolijumalatar ja kristitty nainen mutta silti aina kannattanut palestiinalaisia).

Riita kasvoi ja levisi. Sinä yönä emme nukkuneet samassa osoitteessa. (Joka oli tietysti hyväkin sillä komeasta ulkomuodostaan huolimatta tuo mies oli aivan toivoton homoseksissä.)

"Suhe" kariutui aika pian tuon miehen pirullisiin -minuun kohdistettuihin- kiukunpuuskiin ja poliittisuskonnolliskulttuurisiin eroavaisuuksiin.

Mies oli estottoman vahingoniloinen Madridin junapommeista koska Espanja oli osallistunut Irakin sotaan. Mies sanoi ettei espanjalaisten tule itkeä koska ovat tehneet niin paljon pahaa, mutta he itkevät silti paljon.

Kauhistuin, mutta huomautin silti rauhallisen sarkastisesti että jos oma poikasi (jollainen sillä oli suomalaisen naisen kanssa) kuolisi tuollaisessa iskussa, osaisitkohan vain noin viileästi erotella tunteitasi. Se johti tietysti taas uuteen raivariin.

Kuuntelen musiikkia yli kielirajojen,
koska enklantia pursuaa nykyään joka tuutista.
Ainoan rajoitteen tuo kielimuuri.
Pidän kielistä, jossa on paljon erilaisia ässiä,
espanjan kielen ärrästä pidän myös.

Ranskan TV5 on hyvä kanava musiikin suhteen, mutta
kaapelikanavien tarjonta ei riittänyt meikäläiselle.
Piti hankkia satelliittivastaanotin vermeineen.

Radiokanavat ovat sen parhainta antia ja niiden myötä
trendeistä poikkeava musiikki.
Muunmuassa Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Saksasta
löytyy kymmenittäin eri vaihtoehtoja listamusiikin ulkopuolelta.
Tutustumisen arvoisia ovat ehdottomasti entisten Itä-blokin maiden radioasemat.

Jatkaakseni keskustelua keveämmällä linjalla, voinen kertoa Ofra Hazasta joka on useimmille -jos heillekään- sama asia kuin Im nin Alu.

Ofra Haza syntyi jemeniläiseen teatteriperheeseen, joka kuitenkin ajettiin Jemenistä maanpakoon siksi että perhe oli juutalainen. Asettuttuaan Israeliin Ofra Haza alkoi laulaa ja esiintyä perheensä mukana, kävi armeijan joka Israelissa on naisillekin pakollinen, ja aloitti laulajan uransa noin 1980-luvun puolivälissä sellaisilla levyillä kuin Seven gates of wisdom, Desert winds ja Yemenite songs.

Ennenkuulumattomasti lähi-idän artistille Ofra Haza huomioitiin melkein alusta asti ulkomailla, Euroopassa ja jopa Amerikassa asti.

Muun muassa kovan luokan rappari EricB Rakim lainasi Ofra Hazan lauluosuuksia levyilleen ja Ofra Hazaa kuullaan myös tällä 1980-luvun M.A.R.R.S-klubiklassikolla Pump up the volume.

Tiedä, vaikuttiko tuo, mutta Ofra Hazan 1988 albumilla Shaday kuullaan länsimaisia tanssirytmejä ja tuo albumi sisältää Im nin Alun.

Noihin aikoihin Ofra Haza alkoi kiinnittää huomiota arabimaissa koska hän lauloi usein arabiaksi, aramean ja heprean ohella ja pukeutui jemeniläisen naisen kansallispukuun esiintyessään.

Oli kuohuttavaa että "juutalaishuora" lauloi arabiaksi ja pukeutui jemenin kansallispukuun. Mutta miksei olisi laulanut ja pukeutunut, koska arabia oli Ofra Hazan äidinkieli ja hän oli syntyjään jemeniläinen.

Ofra Hazalle sateli tappouhkauksia ja hänet yritettiin murhatakin mutta ilman toivottuja vaikutuksia. Ofra Haza oli niitä harvoja naisia joissa on oikeasti "munaa".

1990-luvulla Ofra Haza levytti yhä mutta harvemmin koska hän oli sairastunut Aidsiin. Viruksen hän oli saanut joskus nuorempana likaisesta verensiirrosta. Ofra Haza menehtyi 1990- ja 2000-lukujen taitteessa.

Tiedä sitten mitä sanoa Fairuzista, joka on kristitty libanonilainen blondi. Nyttemmin jo yli 70-vuotias, takana kymmenien vuosien ura ja melkein yhtä monta levytystä. Fairuz on aina ollut kiivaasti palestiinalais-asian puolella ja tiedä vaikuttaako se naisen lähes legendaariseen suosioon.

Homoille Fairuz on sikäli kiinnostava että vikkelä Madonna samplasi hänen lauluaan Erotica-biisinsä taustalle, mutta jätti lähteen mainitsematta.

Fairuz raivostui ja uhkasi Madonnaa lakituvalla, mutta vaikka Fairuz onkin lähi-idässä lähes presidentin veroinen vaikutusvaltainen hahmo, on aika selvää kumpi voittaa oikeudessa jos Madonna ja Fairuz asetetaan vastakkain.

Omistan ainoastaan yhden Ofran cd:en ja muistaakseni se on tuo Desert Wind, ilmestymis vuosi oli kaiketi 1989. Sen on tuottanut Arif Mardin, siispä soundeiltaan hyvin moderni, olen jaksanut kuunella tuota levyä vielläkin.
Todellisuudessa asiaan vaikuttaa eniten juuri tuottajan penkillä istunut Mardin jonka tuotoksista olen aina pitänyt, Chaka Khan, Scritti Politti, Aretha Franklin...