Virosta
Suomihan itsenäisty v.1917 ja Viro v.1918, mut Viro ei sitten pysyny itsenäisenä. En siis haluu morkata virolaisia millään tavalla, mut haluaisin kysyy yhen kysymyksen joka on askarruttanu jo jonkin aikaa:
Jos kerran Viro on ollu itsenäinen vasta jotain 36 vuotta (ens vuonna siis 37 vuotta), niin miks virolaiset kuitenkin juhlii ens vuonna 87. itsenäisyysvuottaan? Tällä saitilla käy varmaan virolaisia (esim. mees?), jotka osais vastata tähän. On varmaan tosi tyhmä kysymys, mut en vaan ymmärrä et mistä tää oikein johtuu.
En ole virolainen, mutta ajattelisin sen olevan morkkista venäjän vallan alta. Taitaisin itsekkin juhlia samoin, jos Suomi olis talvisodassa menettänyt itsenäisyyden ja olis Viron kanssa samalla linjalla nykyään.
Hyvä kysymys. Tosi asiassa en ole itsekään sitä täysin ymmärtänyt. Kai se vastaus piilee tunnetasolla.
Virallisesti nykyinen “Eesti Vabariik” on sen edellisen, ennen neuvostomiehitysta perustetun, tasavallan oikeusseuraaja (en tiedä tarkkaa suomenkielista termia). Sen perusteella erkanimme Neuvostoliitosta. Sillä pohjalla oli se kokonaan mahdollinen. Pitihan myös jollakin tavalla näyttavatsti esittellä koko maailmalle että me ollemme se sama Viro mitä olimme ennen ja että me haluamme vihdionkin Toisen Maailmansodan loppuvan.
Viroa ovat hallinneet läpi aikojen kaikenlaiset vallanpitäjät (saksalaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset, venäläiset) 1918 saatiin vihdoinkin perustettua oma valtio. Se on joka tapauksessa juhlimista väärti.
Ehkä halutaan myöskin kohottaa omaa itsetuntoa. Jos oletkin yli 700 vuotta ollut vieraan vallan alaisena, yrität jollakin tavalla henkisesti nostaa itseääsi herraskansojen rinnalle.
Ok. Tuo selvitti asiaa paljon. Kiitos vastauksesta, mees :)
Minulla on näin ulkopuolisena sellainen käsitys, että neuvostoaika Virossa tulkitaan itsenäisen maan miehitykseksi, eli periaatteessa maa oli koko ajan itsenäinen, vaikka siellä tosiasiassa naapurit (ja heidän enemmän tai vähemmän kuuliaiset juoksupoikansa) valtaa käyttivätkin.
Myös kansainvälisoikeudellisesti tulkinta oli useimmissa tapauksissa tämä, "uutta" itsenäistymistä ei tarvinnut erikseen tunnustaa, koska useimmat maat eivät olleet virallisesti ilmoittaneet hyväksyvänsä itsenäiseksi jo aikaisemmin tunnustamansa Viron liittämistä Neuvostoliittoon.
Public eye, olet oikeassa. Se on se asian virallinen puoli. Juuri sitä mä tarkoitin sanoilla “edellisen tasavallan oikeusseuraaja”. Monissa (ei useimmissa) maissa oli Viro virallisesti todellakin koko ajan itsenäinen. Juuri siksi “uusi” itenäistuminen onnistui.
Täysin toista mieltä ovat tavalliset virolaiset.
Neuvostomiehityksen aikana kukaan ei uskonnut sen olevan vapaata maata. Myös Vapaasta Virosta puhuminen oli vaarallista. Lapsille kerrottiin tästa asiasta, vasta kun ne olivat tarpeeksi vanhoja ettei tulis kodin seinien ulkopuolella ongelmia. Kansallislippu edusti sitä tarunomaista onnelaa, millaiselle suulinen kansanperinne oli lisännyt jopa myytista hehkua.
Nyt kun juhlitaan Viron Tasavallan vuosipäivaa, ovat tavalliset virolaiset aikaa hämmillään kun siihen liitetään myös ryssävallan aika.
Sopivasti keskustelun aiheeseen.
Viimme päivinä on Virossa tapahtunut yhtä ja toista. ”Eesti Päevaleht” mukaan yli puolet virolaisista on Viron hallituksen toimintaa vastaan.
20. elokuuta pystytetin Lihulaan, vnälaisia vastaan, saksalaisten puolella sotineiden virolaisten muistomerkki. (Saksalaisessa univormussa sotilaan kohokuva ja teksti “1941 – 1945 bolshevismia vastaa sotineiten sotilaiden muistoksi”) Seuravalla viikonlopulla antoi pääministeri J. Parts käskyn sen muistomerki postamiseksi. (Kuultavasti suoraan, USA-n uuden suurlähettilan kanssa tapaamisen jälkeen.) Sen käskyn mukaan lähetetiin yöllä paikalle nosturi ja poliisin erityisyksiköt. Omaa, virolaista kansaa vastaan käytetiin kumipamppuja ja pippurikaasua.
Se on jo toinen muistomerkki, mitä on “uuden” Viron Tasavallan aikana poistettu, komean avaustseremonian jälkeen. (Ensimmäinen oli J. Pitkan täydessa hiljaisuudessa poistettu muistomerkki Tallinnassa, Kaarli puistokatulla). Mutta ensimäinen kerta Viron historiassa kun, rauhan aikana, omaa kansaa vastaan on käytetty suoraa fyysista voimaa.
Virossa on herännyt voimakas keskustelu – onko Toinen Maaimansota meidän kannalta todellakin loppunut. – Valtion raja ei ole samassa paikassa kuin ennen. Väeston koostumus ei ole samaa kuin ennen sotaa. Koko Viro on täynna miehityksen aikana pystytettyja ylellisia ryssien muistomerkkeja. Olemme vieläkin “suurien” sätkynukkeja.
Oletteko olleenkaan kuulleet tapahtumista? Millainen kuva on muodostunut siitä Suomessa? Mitä itse henkilökohtaisesti ajattelette koko asiasta?
Herkkiä ovat historialliset asiat vieläkin Eestissä/Virossa ja Baltiassa. Leninin pronssinen patsas seisoo kait edelleenkin Tartossa teollisuusalueella roskisten vieressä.
Suomalaisille olisi varsin terveellistä käydä Tarton KGB-museossa. Ei siitä kovinkaan kauan aikaa ole, milloin se oli täyttä todellisuutta Eestissäkin. En kuitenkaan suosittele heikkohermoisille.
Uutista, josta Mees puhuu, en ole täällä huomannut. Viime aikoina olen huonosti kotimaiset lehdet lukenut.
Vähän ehkä asian vierestä, mutta yleensäkin olisi viisasta olla rehellinen menneisyyden kanssa. Kovin usein pyritään hävittämään kaikki merkit vanhasta, esimerkkinä nuo Leninin patsaat. Toisaalta se kai normaali reaktio vapauduttaessa ja rakennettaessa uutta, uljasta maailmaa. Historiaa ei vaan pitäisi unohtaa, ei edes niitä kurjempia yksityiskohtia. Harvoinpa Suomessakaan näkee niitä jatkosodan aikaisia valokuvia, joissa hakaristiliput liehuivat Mannerheimintiellä kunniakujana.
JuhaniV. Valaisenpa vähän asiaa.
Tämä menee täysin yli ymmartämykseni. Missä vapaassa ja demokraatisessa valtiossa olis hallituksella mahdollinen menna omaa kansaa vastaan kumipampuilla ja pippurikaasulla.
Kysymys ei ollut edes mielenosiotuksen hajoittamisesta. Kun kaikki tapahtui yölla, pimeyden varjossa, niin paikalliset menivat vain tietämättömina epäjärjestysta estämään (Vasta pari päivää sitten oli muistomerkki avattu juhlallisin menoin). Kaikilla paikallisilla TV–kanavilla näytetiin uutisissa kuvia tappelusta aseitettujen poliisijoukkojen ja muistomerkkia puolustamaan menneiden virolaisten välilla. Myöskin haastateltiin pieksettuja ja verisia ihmisia.
Tapahtuma aiheutti kylläkin sellaisen reaktion että venäläisten muistomerkkeja on alettu valella punaisella värilla jms.
Mees, en yhtään ihmettele, miksi se fasistinen muistomerkki poistettiin: koska se symbolisoi muuta kuin demokratiaa. Ei kai viro halua sinne uusnatseille uutta pyhiinvaelluspaikkaa. Tyhmä!
Kuten yleensä kaikkien uutisten kohdalla, tässäkin tuntuu siltä että tosiasiat ja taustat ovat monimutkaisempia, kuin mitä lehdet kertovat. Sain juuri lisävalaisua asiaan, mutta en jaksa sitä nyt dokumentoida. Pitäisi ensin perehtyä itsekin tapahtumaan tämän hetkistä paremmin.
No eihän nyt ehkä kumipampuilla olis kiinni ihmisiin saanut käydä, mutta mua kyllä vähän ihmetyttää, että tuollaisia suoraan 30- luvun tyylisiä "bolshevishmiä" vastaan taistelevien muistomerkkejä pitäisi pykätä pystyyn? Onko virolaisten mielestä hyväksyttävää, että heidät leimataan natsimyönteisiksi fasisteiksi? Koska sellaisen kuvan kyseinen asia antaa. Tietysti virolaisten ja venäläisten yhteinen historia on niin vaikeaa, monimutkaista ja useimmiten kammottavaa, että hieman vaikea edes suomalaisen (joilla sentään on vähän samansuuntaisia kokemuksia) on ehkä ihan ymmärtää virolaiskansallista sielunmaisemaa.
Rakas mies. Älä nimittele tyhmäksi.
“..en yhtään ihmettele, miksi se fasistinen muistomerkki poistettiin: koska se symbolisoi muuta kuin demokratiaa.” Mitä on mielestäsi demokratiaa?
Muistomerkilla ollut univormu kai tekee siitä fasistisen? Eikö Suomessa ole yhtään univormua kantavaa muistomerkkia? Viron pääkaupunkin keskustassa Kaarli kirkon vieressa seisoo pronssinen neuvostosotilan patsas. Hän on univormussa, aseistettu ja täydessa taisteluvarustuksessa. Rinnalla näkyy kunniamerkit. Viereisilla seinamilla on kaikki atribuutit – viisihaarainen tähti, sirppi ja vasara. (Onko se demokratiaa ? Tai kommunistien pyhinvaelluspaika ?)
Kysymyksessä olevalla poistetulla muistomerkilla, kohokuvassa, oli käytetty “relva-SS” univormua (sanatarkka tulkkaus on “ase-SS”, en tiedä suomenkielista vastinetta). Se oli sotilaan univormu. Juuri semmoista käyttivat saksalaisten puolella venälaisia vastaan sotineet virolaiset (asiaa on viimme päivien keskusteluissa monta kertaa vahvistettu sotaasiantuntioilla), ei siis mitään erikoista.
Sehän on historiamme. Kilttipoika tässa jo sanoi mielestäni ihan oikein: “… yleensäkin olisi viisasta olla rehellinen menneisyyden kanssa. …” Omia juuria ja historia ei pitää unohtaa.
Ongelmallisia tässa ovat mielestäni toiset asiat.:
1. Suurvaltojen sätkynokkeina oleminen ja oman historiallisen identiteetin hylkäminen. Pitäis säilyttaa selkäranka eikä taipua joka kerta kun se jotakuta ei miellytä. (Itse asiassa ei ole mahdollista olla jokaiselle mieleen. )
2. Hallituksen voimankäyttö noin 300 aseistamatonta virolaista vastaan. Olisko se demokratiaa? En olis henkilökohtaisesti koskaan uskonut että sellainen on Virossa mahdollista. (Veikkaan että kun kyseesä olis ollut voimaan käyttaminen paikallisia venälaisia kohtaan, olis seurauksena tullut Venäjälta diplomaatisia nuotteja. Semmöista pelätään , mutta omaa kansaa vastaan … )
Arvelin että ihmisoikeuskysymykset näinkin lähella Suomen rajaa ja vieläpä EU-n sisälla tapahtuva epädemokraatinen toiminta voisivat kiinnostaa suomalaisia. Myöskin on teilla samankaltaisia historiallisia kokemuksia.
Olin ilmeisesti väärassa. Suomalaiset ole erityisen kiinnostuneita asioista rajojensa ulkopuolella.
Siis väin tiedoksi niille joita se kiinnosta.
Eilen illan pimeässa sytytetiin kynttilöita. Yli 30 000 palavasta kynttilasta raktentui linja Tallinnan venälaisen pronssisoturin ja Lihulan hautausmaan (poistetun muistomerkin paikan) välillä. Tarkoituksena oli muistuttaa että virolaiset sotivat erilaisissa univormuissa ja että kaikkia Viron vapauden vuoksi kaatuneita pitää muistaa samanvertaisesti sekä kunniotaa heidän muistoa. Jyrkästi tuomitiin Viron hallituksen voimatoimia. Yritetiin rauhoitaa tilannetta ja kehotetiin lopetamaan venälaisten muistomerkkien tahraaminen punaisella värilla.
Voi olla että viikon kestänyt tilanne rauhoittuu nyt vähän, mutta Viron hallituksen ja pääministeri Juhan Partsin kannatus ei ole koskaan ollut näin alhainen.
Tämä asia oli tänään ylittänyt myös MTV3:n uutiskynnyksen, ja asiasta saatiin mielestäni aivan kelvollinen kuva, jossa kerrottiin Lihulan muistomerkin pystyttämisestä sekä tapahtumista sen jälkeen. Hallituksen tapa reagoida todettiin hyvin neuvostoaikojen toimintatapoja muistuttavaksi. Myös kynttilämielenosoitus huomioitiin ja sen järjestäjien edustajaa haastateltiin.
Tämäntyyppiset asiat taitavat olla meidän suomalaisten ajatusmaailmalle nykypäivänä aika vieraita, eivätkä vastaavanlaiset ristiriidat ole tulleet näin voimakkaasti esille suomalaisessa yhteiskunnassa.
Nykyisin on alkanut kuitenkin tulla tipoittain esiin uusia tietoja suomalaisten sodanaikaisista toimista, joista on tähän asti vaiettu ja joiden mukaan meidänkään toimintamme ei näin jälkeen päin nykyajan standardein arvioituna aina ollut niin kovin kunniallista.