Musamaku

Millainen musamaku puree? Minua ei sytytä klassinen ainakaan näin kesäaikaan, joskus pimeällä sitä voi sietää jotenkuten. Heavy ja teckno out, enemmänkin viime vuosisadan musa okkei. Euroviisut ok. Tangomarkkinat ovat alkaneet, se kiinnostaa ja nyt pian junaan ja Seinäjoelle.

Keskustellaan mieluummin siitä, millainen musiikki ei todellakaan nappaa. :) Itse en todellakaan jaksa kuunnella minkäänlaista heviä, kamalaa huutamista. Karmeimpia radiokanavia taasen on Radio Nova. Tunti Novaa on vaikutukseltaan samaa luokkaa kuin jos olisi joutunut syömään pelkkää kaurapuuroa useita vuosia putkeen. Klassinen on minun korviini vähän hissimusiikkia, mutta konserttisalissa sen vaikutus on kyllä aivan mahtava.

Makuani kuvannee parhaiten: kevyt melodinen. Vähän tarkemmin: euroviisumusa, ruotsalainen tanssimusa (slager), suomalainenkin tanssimusa (iskelmä+modernimpikin kt. Disco), vanhempi klassinen ja vanhempi jazz. Kun tuossa aiemmin Nova tuli esille, niin ei ole kanava munkaan suosikkilistalla. Sen sijaan poikaystäväni suosikki asema se on. Muutenkin musiikkimakumme ovat kaukana toisistaan. Euroviisut voimme kuitenkin katsoa yhdessä. :)

Aivan aluksi täytyy sanoa että Euroviisut eivät meinaa minulle ei sitten mitään, mielummin menen Helluntai seurakunnan kokoukseen ja kuuntelen sitä jorinaa komediana.
Jaa ettäkö miksi? Euroviisut eivät ole mitään muuta kuin köyhänmiehen Euroopan mestaruuskisat (miksi Israel on näissä kisoissa,ikuinen mysteerio) joista ei sikiä hitin hittä muuta kuin jokaisen osallistujan kotimaassa noin 1kk ajaksi.
Eri olivat ajat 70-luvulla ennen klobaalista MTV:tä.
Sekä nykyinen tanssi musa on aivan kaottista skeidaa, yhtä samaa melodian puolikasta (jos kappale on niin onnekas sellaisen sisältää).
Toistetaan noin 6-7 min ajan jossa välillä tulee breikki osuus ja rumpu kone päristyttää tanssi yleisön uudelleen hurmoksen lupaen jostain paremmasta jota koskaan ei sitten tule.
Sama pätee nykyiseen heavy/rock sceneen Lim Bizkitit jne samaa puuroa...
Itse en jaksa enää innostua kuin korkeitaan Van Halenista tai rehdistä rock biiseistä.
Muuten musa maku menee soul/funk/jazz/pop/dance puolelle ja valitettavasti täytyy sanoa siitäkin että vain sampleillä vanhoista biiseistä saadaan biiseihin kunnon melodiat.
Sekä suomi pop+iskelmät saavat toivomaan itseni Beethoveniksi (vanholilla päivillään).

sinatra on number one
sitten bee gees,abba,beach boys,donna summer,kylie minogue,carpenters,t.rex,sweet, eli useimmat nuoruuden aikaisia idoleja,
vaikka kyllä euroviisutkin puree,ajattelinkin lähteä kiovaan ensi vuonna,
ilman musiikkia en olisi selvinnyt hengissä elämän vastoinkäymisistä

Sinatra on ihan ok, ei kylläkään number one - paitsi ehkä myyntilukujensa puolesta. Mieluummin kuuntelen vaikkapa upean samettiäänistä Nat King Colea (Unforgettable, Autum Leaves ym.).

Naissolisteista taas kärkijoukkoon kuuluu esim. Dinah Washington, jonka laulama "Mad About the Boy" soi takavuosina myös Levi's tv-mainoksessa.

Klassinen musiikki taas on luku sinänsä, sitä ei voi niputtaa yhteen, sillä alueelta löytyy valtava kirjo erilaisia teoksia ja tulkintoja. "Hissimusiikkina" klassista pitävä ei ole varmaan sitä muualla kuunnellutkaan kuin hississä elektronisesti tuotettuna muzakina.

Mä oon niin kovin tylsä, että diggaan vaan hyvää musiikkia. Oli genre mikä oli. Okei, tietenkin on genrejä joita tulee seurattua tarkemmin, mutta kyllä poikkigenrenkin hyvän musiikin silti tunnistaa hyväksi.

Toisaalta, mä koen musiikkia aika funktionaalisesti. Eli musiikki fiiliksen mukaan, ja harvemmin fiilis musiikin mukaan. Jos aurinko paistaa ja linnut laulaa niin ei vaan yksinkertaisesti pysty fiilistellä (esim) heviä, saati sitten talvipakkasilla jotain sokerista kesälänkytystä.

Jotain päälinjoja voi tietenkin aina lähteä vetämään: musta musiikki (musta niinkuin afrikkalaisperäinen, eikä niinkään black metal), rytmimusiikki, bassomusiikki ja jungle on love of my life, hence the nickname (jungle -> junkka).

Mitään listoja on turha varmaan alkaa tekemään, kun tulisi käsittämättömiä rimpsuja artisteja ja genrejä joita juuri kukaan ei tunne (miami bass anyone?)

Kaikki menee, kunhan ei jatsia tungeta. Mistä muuten johtuu, että jatsia tuetaan mm. valtuin varoin niin mahdottomasti suhtessa vaikkapa kansanmusiikkiin?

Minä nautin suuresti heavy metallista, tällä hetkellä Nightwish. Siinä on samaa iskevää intensiteettiä kuin elämässäni yleensä.

Sitten kyllä orkesteriviulistin poikana eläydyn aivan kiihkeästi johonkin Bachin, Brahmsin ja Sibiksen viulukonserttoon.

Sen hevimpää ei mielestäni ole :)

Mitä me kuunnellaan?
Heavy metallia tyyliin Iron Maiden, Rammstein, Anthrax, Iron Savior
Helloween, Gamma Ray, Ministry, Finntroll, Moonsorrow, Manitou, Stratovarius, Thunderstone, Cradle of Filth, Solitaire, Hammerfall, Edguy, Bad Religion, Megadeth.

Ja mitä me EI missään nimessä kuunnella

Iskelmää ja turhanpäiväisiä Teiniprinsessoja tyyliin Britney Spears, Madonna, Laura Voutilainen, Paula Koivuniemi, Lea Laven, Souvarit, Humppaveikot, Marion Rung, Matti Nykänen, Jari Sillanpää, Christina Aquilera, ja kaikkea mikä ei liity heviin

Nykypäivän Euroviisut ovat aika tylsiä verrattuna 70-80 lukujen Euroviisuihin.

Ylläoleva on terkut Triplavähemmistöltä eli meiltä

Ei missään nimessä ainakaan heavyä, jazzia tai jotain kummaa blesia. Iskelmää sen olla pitää, tango käy vallan hyvin ja euroviisut!!!

Heavy menee oikein hyvin salitreenien yhteydessä; antaa kivasti potkua. Radio Nova on ihan ok silloin kun ajaa autolla vaikka pohjoiseen ja eikä halua kiristellä hermoja. Iskelmäprinssit ja -prinsessat ei kiinnosta sitten ollenkaan kuten ei myöskään jazz, soul jne...

Hanoi Rocks, Iggy and The Stooges, Blondie, Velvet Underground, Doors, The Rolling Stones, Janis Joplin, Nico, HIM, Suede, Kula Shaker, Madonna, David Bowie, Jimi Hendrix, New York Dolls, Lords of the New Church ja niin edelleen.

Ehkä joku nyt ymmärtää, miksen käy DTM:ssä.

Aika samoja löytyy kotoa kuin tuolla japalla. Tsekkaa, japa ja muutkin, Pixies. Radiota en kuuntele enää nykyään koskaan.

Silloin kun olin ihan pieni ja poksahdin homoksi, oli oikeastikin vaikeaa pari vuotta tottua abbaan ja radiodiscobiitteihin ulkona käydessä. Vähän niinkuin pastaa maustepippurilla.

...ja sitten tuli vielä leidit lavalla -potpuri... Huh huh.

Mutta mutta, ulkona on käytävä. On syitä ja syitä.

Minulle oli joskus aikanaan iso yllätys, että oli olemassa ns. "homomusiikkia". Yksi syy, miksi koen homoklubit yms. aika vieraiksi on se, että nämä kaikki nämä Kyliet, teknot, boybandit ynnä muut ei oikein iske. Olen pitänyt pääni ja kuuntelen juuri sitä mitä huvittaa, eli aika paljon rokkia, jazzia, soulia ja klassista...jopa metalli ja räppi puree.

Musiikkimakuani ehkä parhaiten kuvaa se fakta, että kuuntelen autossa aina Groove FM:ää. Siis sekalaista ja laadukasta musaa. Kanavalla on suhteellisen laaja soittolista ja se soittaa myös listan ulkopuolisia kappaleita. Hevi ei taivu, mutta lähes kaikki muu. Myös klassinen konserteissa (etenkin homomies Pjotr Tsaikovskin pianokonsertot). No ei ehkä gospel sentään uppoa. Silloin keskiviikkoiltaisin Groove FM:n Higher Ground -ohjelma saa minut kääntämään NRJ:n puolelle. Kun ko. kanava saa sitten minut puutumaan ylisuuresta määrästä poppia, kääntyy kanava Novalle. Sieltä kun saattaa kuulla aina silloin tällöin kanavamainosten ("paras sekoitus...", jne.) seasta kaikille kelpaavaa mains stream musaa, jota jaksaa kuunnella korkeintaan parin päivän ajojen verran. Sitten alkaa J. Karjalainen ja Eppu Normaali närästää, ja pahasti. Näin ollen on taas pakko siirtyä Groove FM:n taajuudelle. Kiss FM:ään en ole vielä päässyt kiinni. Pitäisi kuunnella enemmän, mutta yleensä voiton vie NRJ.

Euroviisuista pidin myös. Siis pidin vielä 80-luvulla. No, kun kerta Herreysin Digiloo Digilei -viisut tuli nauhalle vuonna 1984, jäi siitä keräilyinto päälle. Niinpä minulta löytyy kaikki sen jälkeiset viisut videolta yhtä vuotta lukuunottamatta. Tämäkin vuosi tuhoutui vahingossa. Viime vuosina en tosin ole viisuja juuri katsellut uudelleen videolta. Kunhan kerään niitä talteen. Vähän samaan tapaan kuin joku kerää postimerkkejä. By the way, Israel on viisuissa mukana sen vuoksi, että ko. maa on Euroopan yleisradioiden liiton EBU:n jäsen.

Mamassa ja Hercussa tulee käytyä juuri mukavan klubi- ja discomusan vuoksi (niin, ja silmänruoan vuoksi tietenkin). Näissä paikoissa soitettavasta nykytuotannosta ohimon suonen saa räjähtämispisteeseen tietyntyyppiset koketeeriset taidepläjäykset, joista puuttuu tietty tanssittava kevyt eteenpäin rullaus ja joita jengi tuntuu silti joraavan ihan homona. Nyt ei tule muita esimerkkejä mieleen kuin joku Mama Marmalade (tai jotain sinne päin) tai Madonnan Music.

Hercun DJ:t vievät musavalinnoillaan voiton Mamasta etenkin alkuillan osalta (havaintoni ovat pääasiassa perjantai ja lauantai illoista). Mamassa tunnutaan tehtävän kaikki voitava, jotta kukaan en mene tanssimaan ennen klo. 01:00, kun taas Hercussa musa on myös alkuillasta mielestäni enemmän mukaansa tempaavaa.

Erityisessä suosiossani on elektroninen musiikki (Jean Michel Jarre, Vangelis, etc.)

Kuuntelen hyvin vähän musiikkia, en juuri ollenkaan. Kuitenkin päivisin on töissä aina radio päällä. Aikaisemmin nrj, mutta nykyään yleX, koska siellä on leppoisampi tunnelma (=juntimpi).

Mulle hevi on rakasta musaa... Eikä aito hevi ole todellakaan huutoa. Esim Anthrax, Finntroll yms huuto- ja örinämetalli ei ole aitoa heviä. Hevi on esim Black Sabbathia, Whitesnakea, Judas Priestiä... Mun ikäiset pitää aitona hevinä vain ja ainoastaan kasariheviä: melodista metallia siis (tai ainakin useimmat, en tietenkään voi puhua kaikkien puolesta). Jossain joskus määriteltiin että Sabbath on heavy metallia aidoimmillaan, eikä siinä tosiaankaan huudeta tai öristä mikrofoniin käsittämätöntä mössöä.

Discomusa uppoaa kyllä meikäläiseen, kunnon biitti kun alkaa niin tanssijalka vipattaa... Täytyyhän sitä olla musiikki aina mielentilan mukaan!! :)

nightwish:llä hyvää ideaa, mutta jätetty kesken ja sitä hirveää Englantia siinä ei kuuntele pirukaan!
Etninen musiikki yleensäkin ja kyllä vain tuo Irlanti- Scottimusiikkim iskee todella kovaa täällä.

Taidan olla harvoja täällä, johon iskee(tai tunnustaa kuuntelevansa) mm.Laila Kinnunen yhä uudelleen muitakaan etupäässä 1950-60 luvun laulajia siinä ohessa unohtamatta, on sitten kysymys vaikka italian, espanjan , saksan, ranskan tai vähän eksoottisemman kielialueen iskelmistä.
1970-luvulla tein oharin Progressiivisen rockin puolelta(Pink Floyd, Manfred Mann's Earth Band,Tangerine Dream,Tonto's Expanding Head Band,Klaus Schulze,Los Canarios,Tim Blake,...) Glam-rockiin(Mud,Slade,Sweet,Alvin Stardust,Gary Glitter,Suzy Quatro,...) ja jopa Punkkiin(Sex Pistols,Ramones, Nina Hagen,suomesta Se, Hassisen kone.Pelle Miljoona,Pyhät nuket,...).
1980-luvulla iski mm. New Wave + variaatiot(Argon: Kärpästen juhlat, The Art of Noise, Kraftwerk ja Yello, Yellow Magic Orchestra(YMO), Silly, Inga Rumpf, DAF,...(Deutsch American Freundshaft).
Lista tuntuu loputtomalta, koska siihen mahtuu niin mahottomasti ilman tärkeysjärjestystä.
Klassiseen musaan on alkanut myös tutustua eri tavalla kuin nuorena.

Meillä taas ei juurikaan kuunnella mitään, mikä on sävelletty vuoden 1900 jälkeen, ihan pieniä Sibbe-, Bártok- ja vastaavia poikkeuksia lukuunottamatta. Ylipäätään meillä ei kuunnella paljon; radionkuuntelu on kiellettyä turhan hälinän takia muualla paitsi autossa. Jos musiikkia haluaa, sitä voi kuunnella konserteissa livenä tai sitten korvakuulokkeilla muita häiritsemättä.

(Taitaa olla kovin yksinäinen mielipide tällä palstalla ;)

Mun täytyy kans ilmoittautua klassisen ystäväksi :)

Tällä hetkellä kuuntelen aika paljon Arvo Pärtiä ja Toru Takemitsua..tarvitsen myös paljon sellon ääntä esim. Henry Dutilleux'n sellokonserttoa. Giacinto Scelsin tuotanto oli pari vuotta sitten sekavassa elämäntilanteessani pop. Nykyään kaiuttimista pukkaa onneksi seesteisempää Palestrinaa, Pergolesia, Monteverdiä.. Ja Bach kuulostaa jälleen mukavalta :)

On minulla populäärimpääkin kamaa cd-hyllyssä, hyvää rockia ja poppia, triphoppia, reaggaetä, vanhaa jaskaa, kesympää heviä.. silläkin puolella on paljon mielenkiintoisia ja hyviä tekijöitä.

Mun musiikkimakuni on aika laaja ja kaikkiruokainen. Juuri nyt on kolahtanut kaikenlainen Ruotsi-pop, koska olen täällä oleillut. Raymond&Maria - Ingen vill veta var du köpt din tröja on ihan mahtava ;), Gyllene Tider (&Per Gessle), Fredrik Kempe, Pay TV, Eskobar, Shirley Clamp, Infinite Mass.

Suomalaisista kolahtaa juuri nyt esimerkiksi Irina.