Lapsikuninkaat

City-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli kuningaslapsista (http://www.city.fi/artikkelit/artikkeli.php?seskey=&id=1247&area=ihmiset).

Miten te muut, kys. ikäryhmään kuuluvat koette – elämmekö huvipuistossa, jossa hauskanpidolle ei tule loppua, ja josta pääsemme pois vain orjaksi myytynä asina…

Lapsikuninkaat määriteltiin kolmeen haaraan:
- viihdeviikareita, jotka käyttävät vapaa-aikansa peleihin ja elokuviin. Ihmisiä, jotka katoavat digitaaliseen lumemaailmaan todellisuuden painetta ja ahtaita rajoja
- toinen ryhmä on elämyksenetsijät; reppumatkoja ja äärimmäisyyslajeja harjoittavat ihmiset
- kolmantena bilettäjät, trendien ja juhlien perässä kiertävät yöeläjät

… ja tietenkin kaikkien kolmen edellisen sekoituksia.

Artikkeli hätkähdytti mua, koska olen kuvitellut olevani jotain muuta arvoiltani...tosiasiassa koostun noiden kolmen haaran yhdistelmistä kirjaimellisesti.

Hm...

Onko tuo ongelma? Että bilettää, elämystelee ja muutenkin nauttii elämästä, jos ja kun siihen kerran on mahdollisuus -? Eihän se sulje pois muita asioita, joita voi MYÖS pitää tärkeinä.

Eikö voisi ajatella niinkin, että kun kaikilla ei ole mahdollisuutta elämästä nauttimiseen syystä tai toisesta, niin meillä joilla on mahdollisuus, pitäisi suorastaan velvollisuutena käyttää hyväksi näitä mahdollisuuksia. Samalla elämästä nauttiminen voi olla etuoikeus, eikö -?

Liittyykö tämä taas noihin ikäviin "pullamössösukupolvikeskusteluihin" -?

Se on helppoa kuvitella olevansa elämäntavaltaan poikkeava. Se on myös imartelevaa, koska kuka haluaisi olla harmaa tavis tai muuten vaan looseri. Sinällään siinä ei ole edes mitään pahaa.

Ikävintä on, että tänäpäivänä markkinakoneistot repivät tyhmiltä fyrkat pois. Niinpä tuollaisille esim. cityn esittelemille ryhmille tai vaikka homoille on helppo suunnata kohdennettua mainontaa.

Alan uskoa siihen, että kyky todella nähdä vallitsevien suuntauksien ulkopuolelle ja luoda tai toteuttaa jotain täysin uutta on ihmismielelle jopa mahdotonta. Uudet, joskus jopa radikaalit suuntaukset syntyvät aina ajallisesti pitkien tapahtumaketjujen tuloksena ja ovat jo olemassa ajassa. Kyse on vain lähinnä siitä kuka ensin hahmottaa sen, että tässä on tälläinen uusi kokonaisuus ja ehkä antaa sille nimen. Usein sama asia keksitään melko samoihin aikoihin eri puolella maailmaa. Heitä joskus kutsutaan innovaattoreiksi, tutkijoiksi tai aatteellisiksi johtajiksi, sukupolviensa keulakuviksi tms.