Irak versus USA

Lisää uusi viesti
Oletettu tilanne:
Bush liittolaisineen ei olisi lähtenyt ojentamaan Husseinia vaan Hussein olisi saanut oletetut joukkotuhoaseensa valmiiksi ja valloittanut ns. länsimaat.

Nyt visioimaan...millainen olisi elämä homoseksuaalisesta näkökulmasta katsottuna yhteiskunnassa, joka perustuu itsevaltiuteen ja sumeilemattomaan vähemmistöjän tuhoamiseen.

Itse eläisin Bush rinnallain.
  • 2 / 63
  • Public eye
  • 20.3.2003 11:40
Heh, olettaa voi tietysti vaikka mitä, mutta miten realistisia ne oletukset ovat, on eri asia. Vaikka Irak onkin suhteellisen suuri arabivaltio ja sillä on merkittävät öljyvarat, on aika hurja kuvitelma, että se olisi koskaan pystynyt luomaan sellaista asearsenaalia, joka olisi pystynyt uhkaamaan saati "valloittamaan länsimaita".

Eikä pelkkä länsimaiden - mitä ne sitten ovatkaan - valloitus olisi riittänyt, kun maailmassa on muitakin. Kuka voi tosissaan kuvitella, että juuri yksikään valtio, arabimaat mukaan lukien, olisi antanut Saddamin noin vain alkaa laajentaa vaikutuspiiriään. Kyllä siinä olisi tullut seinä vastaan, ja tämän kaistapäisinkin fanaatikko - myös Saddam - tajuaa.

En haluaisi elää sen paremmin Saddamin kuin Bushinkaan rinnalla. Kummankaan heistä eliminoimista en kuitenknaan haluaisi maksattaa sadoillatuhansilla viattomilla ihmisillä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta puolustautua kuin kaivaa kuoppa talon taakse ja mennä sinne odottamaan ensimmäistä ja viimeistä pommia.
Niinpä. Ei maailma onneksi ole niin mustavalkoinen että olisi valittava joko Bush tai Saddam.

Diktatuuri on väärin, mutta juuri tällaisia tilanteita varten vahva YK on tarpeen. Kun yksi valtio (oli se sitten mikä tahansa) alkaa leikkiä maailman napaa, tulee siihen puuttua YKn toimesta lujasti ja päättäväisesti, jopa voimatoimin (muutoin ei ole todellista pelotetta).

Vastakkainasettelu on pelottavaa, sillä silloin päädymme tukemaan pienempää pahaa hyvän sijasta. Ja sitähän USA taitaa haluta. Vai?
Meikäläinen taas täällä:

Antin aloitusviesti kuulostaa vähän naivilta. Mitä järkeä tätä asiaa on puida vähemmistönäkökulmasta? Oleellisempaa olisi kansalaiskeskustella siitä, miten kriisi vaikuttaa ihmisten arkipäivään ympäri maailman, ja ennen kaikkea miten Suomen tulisi kriisin edetessä toimia. Hallitus on tänä aamuna ottanut kantaa asiaan. Myös YK.n roolia kriisin ratkaisussa ja järjestön uskottavuutta olisi syytä pohtia.

Samat kysymykset esitin muuten eduskuntavaalit-keskustelussa siitä syystä, että Irak oli vaaleissa kovasti esillä..
Eli mitä mä etsin vastausta siihen, onko hyökkäys oikeutettu.

Lainaus:
"Kuka voi tosissaan kuvitella, että juuri yksikään valtio, arabimaat mukaan lukien, olisi antanut Saddamin noin vain alkaa laajentaa vaikutuspiiriään. Kyllä siinä olisi tullut seinä vastaan, ja tämän kaistapäisinkin fanaatikko - myös Saddam - tajuaa"

Tää ongelmahan on jo vanha...about 12 vuotta...siis kun Irak hyökkäsi Kuwait nimiseen maahan. Silloiset YK:n päätöslauselmat on Irakin taholta kyseenalaistettu ja Irak ei ole toiminut tekemiensä sitoumuksiensa mukaisesti. Muistaakseni USA oli silloin joka puuttui asiaan - arabimaat nikottelivat.
Miksi asiaoita ei pohdittaisi myös vähemmistön näkökulmasta? Miksi siinä ei olisi mitään järkeä? Mielestäni se on yksi lähestymistapa muiden joukossa - ja ranneliike.net selkein paikka lähestyä asioita siitä näkökulmasta. Suomessa on kymmeniä medioita, joissa katsantokanta on muu kuin vähemmistön silmät. Ranneliike.net on se paikka, josta katsotaan muualle nimenomaan vähemmistön (tarkemmin sanottuna homon) näkökulmasta.

Ei yhdestä vinkkelistä katsominen mielestäni sulje pois sitä, etteikö asioita voisi toisissa yhteyksissä tuoda laajemmaltikin esiin. Toki täälläkään laajempi näkökulma ei ole pannassa millään tavoin - on jopa suositeltavaa tarkastella asioita laajemmin. Mutta tämä on se paikka, jossa sen vaaleanpunaisen näkemyksen voi huoletta tuoda esiin. Ehkä sinne "sekalaista" -alueelle on avattava keskustelu "homomaailma" vs. "muu maailma". Ettei jokainen keskustelu mene muilla alueilla sen kysymyksen miettimiseen... ;)

Mielestäni kysymys islamin suhtautumisesta homoihin on hyvin mielenkiintoinen - lähinnä opettavainen. Itse tuskin voin keskusteluun osallistua, sillä en Islamin maailmaa tunne, enkä ole koskaan ollut paikassa, jossa Islam - varsinkaan sen äärisuuntaukset vaikuttavat. Mitä tulee skenaarion "islamislainen maailmanvalloitus" realistisuuteen, niin se on sitten jo ihan toinen juttu.
smo: ok, pointti selvä, mutta tämä asia lienee kuitenkin ainakin minun mielestäni sen kaltainen, että homous ei oikein liity mitenkään siihen.

Mielestäni suurin kysymys kriisin kannalta on YK.n rooli jatkossa. Ainakin turvallisuusneuvoston asema on kummallinen, koska USA liittolaisineen on toiminut sen kannasta huolimatta ja veti vielä loppuvaiheissa uuden päätöslauselmaehdotuksen pois käsittelystä. Teoreettisella tasolla kysymys kuuluu, voiko yksi valtio yksipuolisesti rikkoa toisen valtion suvereenisuutta tilanteessa, jossa kaikki tahot ovat painottaneet maailmanjärjestön merkitystä. Samalla logiikalla mikä tahansa maa voisi hyökätä toisen valtion kimppuun, ilman YK.n hyväksyntää. Tämä on se suuri kysymys.

Toinen keskeinen näkökulma liittyy Irakiin valtiona. Vastoin yleistä käsitystä Irak on etnisesti hyvin hajanainen. Maan pohjoisosaa asuttavat kurdit ja assyrialaiskristityt, joiden keskinäiset suhteet ovat ongelmalliset, ja joita Husseinin hallinto on vuosien ajan järjestelmällisesti sortanut. Valtaryhmiä maassa ovat shiiat ja sunnit. Pelkän, että Husseinin hallinnon kukistuminen voi johtaa maassa valtaviin etnisiin ristiriitoihin, jotka saattavat heijastua koko Lähi-idän alueelle. Myös kriisin heijastumat muualle maailmaan ovat arvaamattomat. Lisääntyykö terrorismi? Miten eri ääriliikkeet reagoivat USA:n entistä vahvempaan läsnäoloon Lähi-idässä? Heijastuuko Irakin kriisi yllättävällä tavalla Israelin ja Palestiinan suhteisiin, jotka ovat ennestään jo katkeamispisteessä. Onko Lähi-itä kohta pelkkää sotatannerta?
Sodan ja rauhan kysymykset eivät liity seksuaaliseen suuntautumiseen; irakilaiset, niin homot kuin heterot, ovat nyt kuolemanvaarassa. Olkoon Bush hetero tai homo, sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on vain sillä, että hän on rikollinen ja aloittanut laittoman ja moraalittoman sodan.

Ensi lauantaina klo 14 kokoonnumme Rautatietorille osoittamaan mieltä sotaa vastaan - olimmepa sitten heteroita tai transihmisiä.
Jos Yhdysvallat ei olisi maailman johtava valtio ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa niin YK pian tuomitsisi Yhdysvallat ja suunnittelisi hyökkäystä Washingtoniin... mutta kun Yhdysvallat tuota on, niin YK tuskin pystyy tekemään mitään.

Yhdysvallat on kansainvälinen rikollinen, mutta siinähän ei ole mitään uutta "US first" - asenne jyllää yhä jenkkilässä.

Lauantaina nähdään!
Todella v-mäinen tilanne.

Jos olisin trendikäs ja lähtisin mielenosoitukseen sotaa vastaan. Silloin veisin mahdollisesti tilaisuuden niiltä lukemattomilta naisilta (heidän seksuaaliseen käyttäytymiseen katsomatta) oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja samalla riistäisin heiltä mahdollisesti oikeuden nauttia Husseinin ja hänen viehättävien poikiensa hellästä ja isällisestä huolenpidosta jatkossakin....

Hmmm.. toisaalta jos käyttäytyisin epätrendikkäästi ja ...
Uskookohan joku todella, että Yhdysvallat on hyväntekijänä auttamassa Irakin kansaa, tai muuta maailmaa sotimalla Irakissa?
Toivottavasti ei, sillä sotimalla ei maailmaa paranneta. Taloudelliset intressit ovat ainoa asia mikä Bushia kiinnostaa. Mikään demokraattinen valtio Irak ei ole, mutta sotimalla ei sen kansan tilannetta voi kuin huonontaan. Mitä sitten tulee yhdysvaltain demokratian tasoon on eri asia, maassahan on presindenttinä mies joka sai vähemmän ääniä kuin vastaehdokkaansa(Gore)
G.W.Bushin lukutaitokampanja maailman naisille on valitettavasti etenemässä väärässä järjestyksessä. Hänen olisi selvästikin pitänyt ensin hyökätä opettajineen Pakistaniin; siellähän on vallassa diktaattori, maalla on joukkotuhoaseita, ja naisista vain 29% on lukutaitoisia, kun miehillä osuus on 58%.
Irakilaisista naisista "peräti" 43% osaa lukea, ja miehistäkin 64%. Tietolähde on CDfacta 2002, joten luvut pitänevät edelleen suurin piirtein paikkansa.
Irakin kansa saa ilmeisesti parhaillaankin nauttia Bushin dynastian hellästä ja isällisestä huolenpidosta, ikävä kyllä he saattavat vain olla liian trendikkäitä osatakseen nauttia siitä yhtä paljon kuin Antti.
Sota on jo alkanut, joten ainakin itse koen, että mielenosoituksilla ei ole olennaista vaikutusta tilanteeseen.

Muutenkin suhtaudun hieman kriittisesti mielenosoituksiin vaikuttamiskanavana...ainut tulos joka niillä on saatu, on hillitön sotku kaupungeissa ja kulut yhteiskunnalle paikkojen särkemisestä...

Kyllä tehokkain vaikuttamisen keino edelleen on poliittinen vaikuttaminen. Sodan ja rauhan kysymyksissä sillä, että ihmiset marssivat kaduilla, ei ole paljonkaan merkitystä.
No mitenpä ns. tavallinen kanslainen voi poliittisesti sitten vaikuttaa? Kyllä mielenosoitukset ja kaikenlaisten vetoomusten allekirjoittaminen yms. ovat minun nähdäkseni näitä ainoita kansan suoria vaikuttamiskeinoja. Parempi sekin marssiminen rauhan puolesta, kuin tekemättä yhtään mitään, vai kuinka? Ja kun miljoonat ihmiset ympäri maailmaa marssimalla ovat ilmaisseet kantansa tähän sotaan, niin väitätkö, että sillä ei olisi mitään vaikutusta mihinkään?
Ja tuosta polittisesta vaikuttamisesta tuli juuri hyvä uutinen: Suomi ei aio E.Tuomiojan mukaan vastoin USA:n pyyntöä sulkea Irakin lähetystöään. Tuo on juuri sitä oikeaa poliittista vaikuttamista korkealla tasolla. Suomen olisi myös pitäny kyllä virallisessa lausunnossaan sodan alettua T.Halosen suulla jyrkemmin tuomita sota, eikä vaan pitää sitä "valitettavana".
Pee: Olet oikeassa siinä, että mielenosoitus on varmasti yksittäisille ihmisille keino TUNTEA vaikuttavansa asioihin.
Mutta mikä niiden todellinen merkitys on, sitä voi arvailla. Julkisuushyöty on yksi, muita en oikein keksi.

Irakin sotaan liittyvistä mielenosoituksista: Sotaa on valmisteltu reilu vuosi, siihen on sidottu satoja miljardeja dollareita, joukkoja on liikkeellä puoli miljoonaa, kyse on myös öljystä, ja aseteollisuus on maailman suurin teollisuudenala - nämä taustat huomioon ottaen vaikka sata miljoonaa ihmistä marssisi, niin vaikutus on minimaalinen.

Suhteellisuuden vuoksi on myös todettava, että maailmassa on sodittu ja soditaan parhaillaan paljon muuallakin kuin Irakissa. Tsetsenia, eräät Afrikan ja Kauko-Idän maat, entinen Jugoslavia. Miten on helppo onkaan unohtaa tässä mediatykityksessä nämä sodat ja niiden uhrit.

Pee, lähtisitkö marssimaan myös Tsetsenian sotaa vastaan ensi lauantaina?
?+?: Luuletko että sodankäynti on ilmaista? Että kenellekään ei tule mitään kuluja? Kyllä rahan valta on suurin tässäkin asiassa. Jos katsot esimerkiksi ketkä ovat presidentti Bushin suurimpia tukijoita, niin kyllä sieltä löytyy amerikkalainen aseteollisuus, siis miljardibisnes. Että järkeäkin saa käyttää..
Joo, mut hei SATOJA miljardeja on kyl ehkä VÄHÄN liiottelua.
Vertaappa vaikka usan Bkt:seen.
(United States purchasing power parity - $10.082 trillion (2001 est.)

Lähde: http://www.cia.gov/cia/publications/factbook/fields/2001.html

Mut kuitenkin sota on perseestä ja Kapitalisisiat poraa itsensä vaikka väkisin itään, kerran on hyvä syykin kun edellinen kerta ei onnistunut. Ja vielä syysk.11.
(seuraa vaikka huolestunutta kiinaa ja venäjää)

- Mehän ollan jo peli menetetty eu:n mukana...
Dude: Kyllä, monelle riittää jo se, että TUNTEE vaikuttavansa asioihin. Se miten se sitten aivan konkreettisesti vaikuttaa mihinkin asiaan, voi olla jo vähän vaikeampaa tiedostaa ja hahmotella. Itse nyt näkisin kuitenkin tärkeänä sen, että kun miljoonat ihmiset todellakin vastustavat sotaa, niin eihän sitä voi olla kukaan huomaamatta. Jos istuttaisiin hiljaa ja voivoteltaisiin, niin silloinhan sodan kannattajat ymmärtäisivät sodan olevan oikeutettu, mitä tämä sota ei kyllä mielestäni ole!

Totta, useita sotia käydään ympäri maailmaa koko ajan, kyllä minä sen tiedän ja en ole unohtanut niitäkään.

Mutta onko niillä sodilla juuri nyt näin suurta vaikutusta koko maailman tilanteeseen kun tällä USA:n käynnistämällä sodalla on? Tämä sotahan on jo vaikuttanut YK:n arvovallan menetykseen ja sen toiminnan lamaantumiseen. Se on vaikuttanut kireyden lisääntymiseen lukuisten eri maiden suhteissa. Ja yleisesti ottaen se on aiheuttanut suurta levottomuutta ja epätietoisuutta tuntemottomasta tulevaisuudesta?

Ja mitä kaikkea tästä siis voi seurata? Sitähän ei kukaan vielä tiedä, vaihtoehtoja on monia ikäviä:

- Irak ajautuu sisäiseen sekasortoon johtuen siellä elävistä lukuisista eri kansoista ja uskonnoista.
- Humanitäärinen kriisi on melko varma;
- Pakolaisia.
- Viattomia siviilejä kuolee, yksikin sodan aiheuttama kuolema on liikaa.
- Konflikti laajenee lähi-itään muuallekin.
- Suurvaltojen suhteet kiristyvät entisestään.
- Viha USA:ta kohtaan varsinkin muslimikansoissa lisääntyy, joka voi johtaa mm. uusin terrori-iskuihin jne.

Näitä kauhuskenaarioita on vaikka mitä, jotkut jopa pelkäävät kolmatta maailmansotaa, itse en nyt vielä sen suhteen piruja seinälle maalaisi.

Kyllä voin marssia myös muitakin sotia vastaan lauantaina! ;-) Ja kyllähän näitä muitakin sotia vastustetaan mm. joka vuosi YK:n päivänä on aina Helsingissä järjestetty mielenosoitus rauhan puolesta kaikia sotia vastaan.

Tämä nykyinen kriisi vaan on nyt tällä hetkellä laajuudeltaan ja vakavuudeltaan sellainen, että se herättää spontaanit vastareaktiot joka puolella.
No kun joku mainitsi että sotimalla ja esim. Saddam Hussein syrjäyttämällä saataisiin naisten olot paremmaksi ym. levitettyä länsimaista kulttuuria arabimaihin niin tuskin, eivät ne esim. Irakin ja Afganistanin oppositioihmisetkään ole yhtään sen demokraattisempia ja länsimaalaisempia.

Ja mitä tulee mielenosoituksella vaikuttamiseen niin eipä sen enempää kuin mitä suuri mielenosoitus Suomessa vaikuttaa, ole vaikutusta esim. jonkun Keskusta-puolueen "sota on tyhmää" - julkilausumalla. Yleensäkin olen sitä mieltä että sekä mielenosoitukset että puolueisiin tai muihin kansalaisjärjestöihin kuulumalla ja siellä toimimalla voi vaikuttaa, nuo keinot eivät ole toisiansa pois sulkevia eikä toisen voi sanoa olevan toista parempi tapa vaikuttaa asioihin.
Aivan, näin yleisellä tasolla sanoisin, että tilastojen virhemarginaalit huomioon ottaen ei liene käytännössä paljoakaan merkitystä aloitetaanko lukutaitokampanja maailman naisille Pakistanista vai Irakista. Listasta poimittuja yhteisiä nimittäjiä kuin löytyi...diktaattori vallassa, joukkotuhoaseet, ja väestön (miehet ja naiset) alhainen luku-kirjoitustaito.

Valitettavaa, että Pakistanin kansa ei luultavasti ymmärrä olla yhtä trendikkäitä osatakseen nauttia pysyvästä onnentilastaan yhtä paljon kuin Public eye.
Peace, Antti, tarkoitukseni ei ole lähteä kilpailemaan siitä, kuka keksii nokkelimman kommentin edelliseen viestiin - siihen aihe on aivan liian vakava.

Halusin vain Pakistan-vertauksellani osoittaa, miten sinisilmäistä on kuvitella USA:n olevan "vapauden" nimissä pommeineen levittämässä maailmaan sivistystä, hyvinvointia ja demokratiaa. Demokratia ei ole tuontitavaraa, eikä väkivallalla ole koskaan muutettu mitään valtiota yhdellä rysäyksellä vapauden ja oikeudenmukaisuuden paratiisiksi. Sen sijaan esimerkkejä rauhanomaisesta siirtymisestä diktatuurista demokratiaan on kertynyt historian mittaan runsaasti.

Ellei asia ole vielä tullut selväksi, väänettäköön rautalangasta, että en missään nimessä pidä Saddamia hyvänä tai toivottavana hallitsijana. Kyseessä on suuren luokan rikollinen ja paatunut psykopaatti, josta Irakin kansan ja koko maailman olisi mitä pikimmin päästävä eroon.

Jos kuitenkin kaikki se pääoma, joka sotavalmisteluihin Irakia vastaan on jo kulutettu ja tullaan kuluttamaan, puhumattakaan niiden tuhojen hinnasta, joita sota tulee vielä aiheuttamaan, olisi käytetty YK:n johdolla rauhanomaisiin keinoihin Irakin kansan olojen parantamiseksi, tulokset olisivat olleet monikertaisia verrattuna siihen Irakiin, joka sodan jälkeen jää muun maailman paikattavaksi. Puhumattakaan siitä vihan ja kaunan ilmapiiristä, jota nyt meneillään olevat yksipuoliset ja kansainvälisen oikeuden vastaiset toimet aiheuttavat eri puolilla maailmaa ja jonka kerrannaisvaikutuksista koko ihmiskunta joutuu vielä vuosikymmenten ajan kärsimään.

Minulla ei ole vähäisintäkään epäilystä siitä, etteikö Yhdysvalloilla ei olisi valmiina listaa maista, jotka se haluaa vapauttaa yksi kerrallaan, kunhan "kampanja" Irakissa saadaan ensin päätökseen. Suomi ei toivottavasti ole kyseisellä listalla kovin korkealla, onneksi meillä ei ainakaan ole öljyä.
"Onko Lähi-itä kohta pelkkää sotatannerta?"

Hahaha! Koska lähi-itä _ei_ ole ollut sotatanner? Jos mediasta kuulee väkivaltaisuuksista niin 80% tapahtuu aina siellä lähi-idässä. Kummallisen eripuraista joukkoa.

Mitä minulla on omia kokemuksia arabeista niin epätavallisen agressiivia ovat kaikki olleet. Eli se on jotenkin heillä geeneissä.
Tunnen pakottavaa tarvetta heittää tänne seuraavan kirjoituksen by Terry Jones...

Letter to the London Observer, from Terry Jones (Monty Python) Sunday January 26, 2003

I´m really excited by George Bush´s latest reason for bombing Iraq: he´s running out of patience. And so am I!

For some time now I´ve been really pissed off with Mr Johnson, who lives a couple of doors down the street. Well, him and Mr Patel, who runs the health food shop. They both give me queer looks, and I´m sure Mr Johnson is planning something nasty for me, but so far I haven´t been able to discover what.

I´ve been round to his place a few times to see what he´s up to, but he´s got everything well hidden. That´s how devious he is. As for Mr Patel, don´t ask me how I know, I just know - from very good sources - that he is, in reality, a Mass Murderer. I have leafleted the street telling them that if we don´t act first, he´ll pick us off one by one.

Some of my neighbours say, if I´ve got proof, why don´t I go to the police? But that´s simply ridiculous. The police will say that they need evidence of a crime with which to charge my neighbours. They´ll come up with endless red tape and quibbling about the rights and wrongs of a pre-emptive strike and all the while Mr Johnson will be finalising his plans to do terrible things to me, while Mr Patel will be secretly murdering people. Since I´m the only one in the street with a decent range of automatic firearms, I reckon it´s up to me to
keep the peace. But until recently that´s been a little difficult.

Now, however, George W. Bush has made it clear that all I need to do is run out of patience, and then I can wade in and do whatever I want! And let´s face it, Mr Bush´s carefully thought-out policy towards Iraq is the only way to bring about international peace and security. The one certain way to stop Muslim fundamentalist suicide bombers targeting the US or the UK is to bomb a few Muslim countries that have never threatened us. That´s why I want to blow up Mr Johnson´s garage and kill his wife and children.

Strike first! That´ll teach him a lesson. Then he´ll leave us in peace and stop peering at me in that totally unacceptable way.

Mr Bush makes it clear that all he needs to know before bombing Iraq is that Saddam is a really nasty man and that he has weapons of mass destruction - even if no one can find them. I´m certain I´ve just as much justification for killing Mr Johnson´s wife and children as Mr Bush has for bombing Iraq. Mr Bush´s long-term aim is to make the world a safer place by eliminating ´rogue states´ and ´terrorism´. It´s such a clever long-term aim because how can you ever know when you´ve achieved it? How will Mr Bush know when he´s wiped out all terrorists? When every single terrorist is dead? But then a terrorist is only a terrorist once he´s committed an act of terror.

What about would-be terrorists? These are the ones you really want to
eliminate, since most of the known terrorists, being suicide bombers, have already eliminated themselves. Perhaps Mr Bush needs to wipe out everyone who could possibly be a future terrorist?

Maybe he can´t be sure he´s achieved his objective until every Muslim
fundamentalist is dead? But then some moderate Muslims might convert to fundamentalism. Maybe the only really safe thing to do would be for Mr Bush to eliminate all Muslims? It´s the same in my street. Mr Johnson and Mr Patel are just the tip of the iceberg. There are dozens of other people in the street who I don´t like and who - quite frankly - look at me in odd ways. No one will be really safe until I´ve wiped them all out. My wife says I might be going too far but I tell her I´m simply using the same logic as the President of the United States. That shuts her up. Like Mr Bush, I´ve run out of patience, and if that´s a good enough reason for the President, it´s good enough for me. I´m going to give the whole street two weeks - no, 10 days - to come out in the open and hand over all aliens and interplanetary hijackers, galactic outlaws and interstellar terrorist masterminds, and if they don´t hand them over nicely and say ´Thank you´, I´m going to bomb the entire street to kingdom come. It´s just as sane as what George W. Bush is proposing - and, in contrast to what he´s intending, my policy will destroy only one street.


Terry Jones
Ja lisään vielä seuraavaa:
Ainakin minä (ja käsittääkseni muutkin?) olin lauantaina osoittamassa mieltäni RAUHAN puolesta, sotaa vastaan. Ei siis suinkaan Saddamin tahi Irakin puolesta.

Mielenosoituksilla ei varmaankaan pystytä lopettamaan sotaa, mutta kun näihin mielenilmauksiin osallistuu miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa voidaan toivoakseni vaikuttaa siihen ilmapiiriin jossa päätöksiä tehdään. Käsittääkseni politikkojenkin on huomioitava kansalaismielipide päätöksiä tehdessään, jos nyt ei muista syistä, niin ainakin turvatakseen oman asemansa. (Paitsi Saddamin varmaankaan ;-)) Yksittäisellä henkilöllä ei nähdäkseni juuri ole muita keinoja vaikuttaa kuin äänestää, tai äänestää jaloillaan. Jonkun tuossa edellä mainitsema katujen roskaantuminen tms. kuulostaa jo aika tympeltä perustelulta mielenosoituksia vastaan, kun se otetaan esille tässä kontekstissa. Kyseessä tuskin olivat kenellekään asianosaiselle mitkään festarit. Toivon ja uskon näin.
Edelleen muistutan, että maailmassa on joidenkin laskelmien mukaan menossa tällä hetkellä n 160 erilaista konfliktia/aseellista yhteydenottoa. Kuinkahan moni teistä edelleen lähtisi vaikka huomenna marssimaan Tsetsenian sotaa vastaan?? Jotenkin paistaa läpi tämä aatteen ohuus ja muistin lyhyys, lähdetään nyt mielenosoittamaan kun ei ole muuta tekemistä...

Mielestäni Suomen hallituksen Irak-kannanotto oli asiallinen ja hyvä, ja siihen ovat yhtyneet myös muut poliittiset ja yhteiskunnalliset toimijat.

Mielenosoituksista vielä: Suomessakin Irak-mielenosoittajat olivat viikolla nahistelleet poliisien kanssa, ja jos katsotaan esimerkiksi maailmalla taloushuippukokousten yhteydessä järjestettyjen mielenosoitusten jälkisaldoa, niin se on kyllä tyrmäävä. Kukaan ei liene unohtanut, mitä tapahtui esimerkiksi Göteborgissa. Ja valtiolippujen polttaminen mielenosoitusten yhteydessä on mielestäni täysin ala-arvoista.
Eli siis; sillä perusteella että aikaisemmin ei (muka) ole järjestetty tähän eiliseen massiivisuudessaan rinnastettavia mielenilmauksia, tai samat ihmiset eivät edellisen kirjoittajan olettaman mukaan osallistuisi tuleviin mielenosoituksiin, voidaan nyt herännyttä kansalaisaktiivisuutta pitää pinnallisena ja lyhytnäköisenä?

Mielestäni ihmisten aktivoituminen kertoo nimenomaan siitä että Suomessakin, jossa mielenosoittamisella ei ehkä ole yhtä vahvaa perinnettä kuin joissakin muissa maissa, ihmiset kokevat Yhdysvaltojen hyökkäyksen niin epäoikeutetuksi että tahtovat osallistua.

Mitä taas tulee lipun polttamiseen, mikä oli myöskin minun mielestäni lapsekasta, voidaan todeta että se oli vain yksittäinen tapaus eikä näin ollen mielestäni yleistettävissä koskemaan/leimaamaan kaikkia 20 000 osallistunutta. Mielestäni, mielenosoitus sujui yleisestiottaen varsin rauhanomaisesti ja asiallisessa hengessä.
On ihmisiä jotka haluavat pitkittää hammaslääkärillä käyntiä, koska 10 minuuttia kestävä poraaminen voi sattua.

Sama juttu näiden mätäpaise maiden kanssa. Odotetaan asioiden korjaantuvan itsestään. Tässä on odotettu jo 20 vuotta, eikä meno edes meinannut muuttua Irakissa.

Onko parempi tappaa hiljalleen 10 000 ihmistä poliittisissa puhdistuksissa vai 250 nopeassa sodassa?
Jatkaakseni edellisen kirjoittajan vertauskuvallista linjaa, voisi mainita, että vaikka se suu olisi kuinka yhtä mätäpaisetta, niin ei sinne hammaslääkärinkään ole lupa väkivalloin tunkeutua.

Ja kun joku jauhaa edelleen Tshetsenian sodasta, niin edellisessä viestissäni kyllä kerroin jo mielestäni aika kattavan pointin siitä, miksi juuri tätä sotaa vastustetaan. Tämä kriisi on vaikuttanut jo tähän mennessä ja tulee vielä vaikuttamaan (monikaan ei vielä tiedä miten paljon) koko maailmanpolittiseen tilanteeseen ja rauhan tasapainoon, toisin kuin Tshetsenian sota, jolla nyt on aivan eri lähtökohdatkin.

Ja mitä tulee siihen Senaatintorilla tapahtuneeseen jenkkilipun repimiseen ja polttamiseen, niin eihän se ollut edes ainoa ylilyönti, mutta onhan se aivan selvää, että 20 000 ihmisen joukkoon mahtuu niitä radikaalejakin mielipiteitä. Suurimmaksi osaksi mielenosoitus sujui aivan rauhallisesti. Porukkaa oli vauvasta vaariin, ihan tavallisia kansalaisia, eikä vaan niitä "rastatukkaisia maihinnousutakkisia anarkisteja" kuten niin monella on vielä sellainen käsitys mielenosoitukseen osallistuvista.
Jatkaakseni edellisen kirjoittajan vertauskuvallista linjaa, voisi mainita, että jokaisen hammaslääkärin velvollisuus on estää mätä-epidemian leviäminen toisiin suihin.
Vastauksena edellä olevaan kirjoitukseen isäni kirjoitti seuraavasti:

The comparison given leaves a lot of room for imagination - so lets add some further details to the story:

In a civilised law abiding country (including many such as China and Russia, where law is a relative concept) any police force being approached by a reliable informant that in a certain town in a certain street and house (occupied by a suspected mass murderer who had for whatever reason never been brought to justice for his crimes) existed powerful weapons which were capable of destroying all the inhabitants of that country - such action by a considered realiable informant would result at least in a police investigation.

If subsequently other informants, whose statements were also considered to be reliable, also gave similar accounts, then almost without doubt the police force of that country would apply to the judges for at least a search warrant to enter and search the premises for any such weapons and seize any suspect persons on the premises for interrogation and questioning.

In any civilised country where this occured it is hardly likely that the police officers executing the search warrant would allow the occupants of the premises to keep them waiting at the door for 12 minutes, hours, days, months or years - giving them time to escape through other means or to conceal or otherwise hide the said weapons in locations unlikely to be discovered.

In many civilised countries a warrant to search the premises would be conducted without the permission of the occupants and without any delay whatsover, even if this necessitated the immediate arrest of the occupants or to subdue them by force if necessary. If found innocent they would no doubt be released without charges (except maybe in China or Russia).

If it were not for informants then a mass of other such credible evidence collected by responsible peoples and authorities would have the same legal effect and result in the same action. If such evidence as well as the statements of informants existed then any country neglecting its responsibility to act would and should be held to account by its peoples.

But in the case of a premises located in an area over which the police did not have jurisdiction - the action of the police and judges would be determined by the government of the country against which tthese weapons were believed to be a threat. The government would then need to apply to the government of the country in which the premises existed for them to act to conduct the search and arrest. If that country did not act within the framework of the same laws which govern the right to preserve and maintain respect for life and freedom then the government under threat would have not only perfect right but also legal right and moral responsibility to frame such action as was deemed necessary to protect their country from possible and probable attack.

In the times of the development of almost all civilisations where law and order did not exist and where the absence of such was a threat to the peaceful coexistence of its occupants, other dominant nations conquered the lands and peoples of such areas and countries and imposed the rule of law and established governments to uphold the laws as was considered necessary to ensure the safety and mutual benefit of the peoples of the countries so occupied for the peaceful growth and development of their civilisations under their laws.

In countries where unelected dictators uphold their own brand of survival of the fittest - mainly through the oppression of their opponents including the slaughter and persecution as well as torture, rape and imprisonment of their families - neither moral or legal rights exist as a concept that they can use to justify their actions and by forfeiting their rights to moral and legal rights they are prey to the more dominant nations that may see it to be in their own interest as well as the majority of the citizens of the oppressed inhabitants of the country in question to impose upon them by whatever means the rule of law and order and to allow its citizens in future to have democratic rights by which they may govern themselves and uphold fair and just laws.

Such is the premise of the law of survival of the fittest - the strongest may survive - and this is best held true by those who enjoy freedom to act and who place the right of government ultimately in the hands of the people who elect them to office and whose responsibility it is to ensure the survival and preservation of their race, the safety and freedom of their people and their rights to justice, liberty and the noble concept of free choice to establish - where desired - the brotherhood of man (the latter is not compulsory).

Not only do such countries enjoying these rights have the right to preserve their laws and values but they also have the responsibility to impose them on countries and peoples, which are not governed by laws, whose way of life may threaten their existence

The above is not only a philosophical concept but the manner in which the history of the nations of this world was established. Most of this history has been with bloodshed but the ultimate aim and result has been to permit the occupants of most of the countries of the free world to enjoy civil rights, protection and safety under established laws and freedom of choice - whether to buy from K-kauppa or from S-market - whether to drink and drive or not to drink at all - whether to respect law, life and property or to be held accountable for not doing so. We enjoy these rights and privileges - the people of Iraq are not so fortunate - whether we should be be willing to afford them the opportunity to do so - and whether we have the moral right to do so or not is questionable - but our rights to self protection and self preservation are not ! Either we maintain our rights or they will be taken from us by preditor nations which are ready to use ultimately destructive weapons in pursuit of their own goals and aims
given the opportunity to do so.

Whether Iraq has weapons of mass destruction is not in question. ALL available evidence acquired by the UN as well as the statements of reliable informants - as well as ordinary citizens of that country of which more than 3 million live in forced exile mainly because these weapons were used on them and their families and as many as 200,000 died as a result - clearly shows that such weapons did exist and the Iraq regime has continuously refused to reveal these weapons subsequently or to destroy them or to reveal that they have done so.

For my part, the analogy of Terry Jones - a noted comedian of his time - is flawed by wishful thinking.

Regards

Dad
Dear John,
nyt tiedämme, mitä mieltä isäsi on (tai sitten ei). Entä mitä mieltä olet itse?
Hmmm...sota - rauha, sota - rauha, sota - rauha. Tässähän alkaa päätä särkeä! Taidanpa keskittyä olennaiseen eli varpaidenvälieni puhdistamiseen ja maitokartonkien kierrätykseen.

Aivoituksiani kummastella tohtineelle "julkiselle silmälle" tiedoksi, että Suomalaiset säästäisivät pitkän pennin ja paljon kärsimystä, jos he söisivät vähäsuolaisempaa ruokaa ja kävelisivät sata metriä enemmän päivittäin. Siinä mielipiteeni Irakin sodasta, kriisistä tai miksikä humanitaariseksi interventioksi sitä sitten tahdottekin kutsua.

Olen sitten todellakin tätä mieltä, enkä mikään pseudojohn.
suomalaiset tulee pienellä s:llä....osaan sen verran suomen kielioppia...(osaan, usko pois).
Dear John (Heh...Cliché...)

Olen isäsi kanssa hyvin monessa suhteessa samaa mieltä. Kysymys on vain siitä, että noita joukkotuhoaseita, tai edes minkäänlaisia niihin viittaavia todisteita ole vieläkään, sodan jo ollessa käynnissä, löytynyt. Irak ei ole käyttänyt bakteriologisia, kemiallisia tai ydinaseita ilmoittaen syyksi, että sillä ei niitä yksinkertaisesti ole.

Se, mikä minua tässä sodassa eniten "mättää" on YK:n arvovallan polkeminen lokaan yhden (tai kahden, mikäli Tonya voidaan yleensä laskea mukaan) valtionpäämiehen toimesta.

Eihän kukaan toki halua Saddamin kaltaista hirmuhallitsijaa naapurikseen, tai edes samaan kortteliin, mutta kansainvälistä lakia on nyt rikottu törkeästi, ja tavalla, joka saattaa koko kansainvälisen yhteisön tulevaisuuden vaakalaudalle, NATO mukaanlukien.

Olen itse työskennellyt YK:lla monta vuotta. Alkuperäiseltä koulutukseltani olen ammattiupseeri, ja nyt, muutaman vuoden YK+yksityispuoli+oma yritys -ajan jälkeen olen palaamassa takaisin Puolustusvoimiin. Olen kokenut Bosnian sodan sekä kohti ammuttavana että kohti ampujana, ja olen edelleen sitä mieltä, että Irakin kysymys olisi voitu ratkaista muullakin tavalla (todennäköisesti SAS:n ja Navy Seals:in covert operations teamit eivät ole olleet tehtäviensä tasalla, koska eivät ole kyenneet salamurhaamaan Saddamia. Sen minäkin olisin hyväksynyt.)

Would be nice to chat in English, too: Pete
Tällä hetkellähän ei vielä tiedä, mikä lopulta oli oikea ratkaisu. Afganistanissa USAn hyökkäys toimi hienosti. Samaa taktiikkaa tottakai yritetään nyt Irakissakin.

Harmi että Saddamin sotilaat pitävät siviilikuteita, niitä on paljon vaikeampi ampua (ja helpompi osua siviileihin). Tietysti siitä rynkystä voi aina päätellä jotain.

Mites Pete, oliko YK joukoissa paljon homoja?
Kim:

Joukoissa joitakin, siviilipuolella, mihin siirryin sitäkin enemmän...
KIm: sota afganistanissa ei ole vieläkään ohi... talebanit on vielä voimissaan...

se siitä usan mahdista
Kauheeta toi sota. Tässä ote tämän päiväisestä iltiksestä...

"Presidentti ärtyilee avustajilleen ja kurittaa itseään kieltäytymällä makeista jälkiruuista, kertovat nimettömänä pysyttelevät lähteet presidentin lähipiiristä. "

Sotastressi on kyllä kauhee asia.

Salliikohan Hussein makeat jälkiruuat itselleen?
Bush karkkilakossa... hauska juttu Iltasanomissa, Bush the Xanax Cowboy. :) Ei varmaan hermot tiukoilla... Ootteko muutkin huomanneet jo pitkään ne Bushin ihmeelliset hymyt haastatteluissa?
Kahjoja ovat molemmat. Bush vaan tuntuu maailman tältä laidalta katsoen paljon vaarallisemmalta, kun sen takana on ziljoona kertaa enemmän tulivoimaa ja maailmanlaajuinen propagandakoneisto. Tekopyhyyden määrästä puhumattakaan. Mitä mahtaakaan vielä hautoa, kunhan tämä projekti on saatu valmiiksi.
voi luoja! miksiköhän yk ei antanut lupaa sotaiskuille? olisiko vaikka siitä yksinkertaisesta syystä ettei se löytäny todisteita joukkotuhoaseista...? ja väittäkää vaan vastaan, tiedätte että oon oikeessa... ;]
YK:n täytyy olla se kansainvälinen homojensalaliitto, sen verran paljon homoja sen leivissä on. Kuulin maailmalla julkisen salaisuuden itsestään pääsihteeristä. Juorut kuitenkin lienevät juoruja.
No niin, Bushin ja Blairin varsinainen sotaretkihän on julistettu loppuneeksi, eli onkohan kaikki nyt hyvin ja maailma turvallinen paikka?

Nopea sota näytti sen, että maalla, jota pidettiin uhkana USA:lle ja koko maailmalle, ei ollut juuri minkäänlaista voimaa edes puolustaa omaa maataan!

Ja missä on ne paljon puhutut ja kauan kaivatut joukkotuhoaseet, jotka oli suurin syy sodan aloittamiseen? Tai ainakin se julkisuuteen ja medialle kerrottu syy. Miksi ei siis kerrottu suoraan, että halutaan Saddam pois vallasta? No varmaan siksi, että sota ei olisi ollut silloin niinkään oikeutettu kuin mitä sen nyt ajateltiin ”faktaperusteisiin” nojautuen olevan. Monessakohan muussa valtiossa on muuten vallassa samanlainen "hirmuhallinto" ja asioille ei tehdä ulkopuolisten toimesta mitään?

Irak on tällä hetkellä sen asukkaille turvaton paikka asua ja elää. Paikallisia poliiseja on ihan murto-osa alkuperäisestä ja hekin aseettomia. Kuria ja järjestystä pitää yllä, sen minkä resursseillaan pystyy, pääasiassa USA:n armeija. Hallinto on täysin USA:n oma kyhäelmä. Miten ihmeessä miehitetty valtio voi luottaa ja uskoa näihin, varsinkaan kun mitään edistystä ei näytä tapahtuvan. Ryöstely ja kaikenlainen sekasorto jatkuu edelleen ja kaikista peruselintarpeista on puute. Toivottavasti irakilaiset ovat saaneet edes jotain toivonkipinää tulevaisuuteen ja osallistuvat nyt itse aktiivisesti maansa tulevaisuuden rakentamiseen, heidänhän se on tehtävä eikä USA:n johtaman "nukkehallituksen".

Viha amerikkalaisia kohtaan on suuri, siksi heitä vastaan tehdään koko ajan pieniä iskuja, kuolleita on varmaan tullut jo saman verran, kuin itse varsinaisen sodan aikana. Ja amerikkalaiset joukot ovat jo täysin turhautuneita koko sotaretkeen, motivaatio alkaa tippua. Heillehän luvattiin pikaista kivaa valloitusmatkaa aavikolle, joka on sittemmin pitkittynyt, vois jo ehkä sanoa, sissisodaksi. Yksikin amerikkalainen kuolonuhri lisää aina levottomuutta myös USA:ssa ja kritiikki Bushia kohtaan on jo kasvanutkin kotimaassaan.

Ja maailma tuskin on mitenkään turvallisempi paikka asua ja elää. USA:n vastainen toiminta jatkuu edelleen, yhä vaan enemmän piilossa maan alla. Itse Saddamkin saattaa olla vielä elossa hyvissä voimissaan syytäen rahaa terroristeille ilomielin viimeistään nyt, kun kotimaakin on menetetty, tuskin hänellä enää paljon on enää hävittävää.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä kauheaa puolin tai toisin tai jossain aivan muualla seuraavaksi tapahtuu. Tällä hetkellä edetään ehkä pientä suvantovaihetta.

Saa kommentoida. Tämä oli mun puolelta lähinnä nyt tällaista omien ajatusten kokoamista näin "kesäpäivän ratoksi". Tiedotusvälineitä tulee kyllä näin kesällä seurattua vähemmän, mutta on kai tuosta Irakin tilanteesta nyt jonkinlainen kuva muodostunut. Media on vaan aika vaisuna koko tilanteesta, mutta onhan meillä onneksi täällä Suomessa niin paljon muuta kerrottavaa, kuten esim. Kimi Räikkösen juhannussekoilut ja väärin valitut uudet tangokuninkaalliset ;-)
Irakin kehitys on johtamassa juuri siihen, mihin sodanvastustajat sen varoittivatkin johtavan: täyteen kaaokseen. Demokratiaa ei voida tuoda ulkoa päin eivätkä miehittäjät ole kyenneet edes väestön perustarpeiden ja järjestyksen turvaamiseen. USAn ja Bushin arvovalta on maailmalla vain laskenut eivätkä lyhyeksi jääneet varsinaiset taistelutoimet johtaneet edes kulutuskysynnän nousuun USAssa.

Tässä tilanteessa voi synkän tyydytyksen tuntein todeta, että ne miljoonat, jotka esim. 15.2. olivat liikkeellä, olivat sittenkin oikeassa...
Tuomas: Äläpä nuolaise ennekuin tipahtaa. Kyllä se Iraq siitä vielä tokenee, vaikka et sitä haluaisikaan.
Ai miten niin en haluaisi ? Irakilaisille toivon kaikkea hyvää heidän itse hallitsemassaan maassa. Jenkkimiehittäjät saisivat painua kotiin.
Sodan kannattajille näyttää olevan edelleen hyvin vaikeaa tunnustaa tosiasiaa eli sitä, että "koalitio", eli USA brittien avustamana, todellakin aloitti Irakin sodan valheellisin perustein. Heillä oli lisäksi liian ruusuiset kuvitelmat siitä, miten helppoa maan ja sen rikkauksien valloittaminen heidän omien tarkoitusperiensä ajamiseen olisi. Vaikka enemmistö irakilaisista ilmeisesti vihasikin Saddamia, se ei silti ole valmis hyväksymään mitä tahansa hänen tilalleen. Ainoa hyvä asia, joka sodalla saatiin aikaan, oli Saddamin poistuminen näyttämöltä - hänen lopullinen eliminoimisensahan on edelleen toteutumatta. Myös USAssa ja Britanniassa kysellään entistä tiukempaan sävyyn, oliko kaikki se, mitä tähän asti on koettu ja edelleen koetaan, kohtuullinen hinta tällaisesta osittaisesta menestyksestä.

Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut, maa on ajettu sekasortoon eikä olojen rauhoittumisesta lyhyellä aikavälillä näy merkkejä. Pelkkä valloittajamaiden joukkojen maasta poistuminen ei auta, tuloksena olisi oletettavasti vain sisällissota, jonka julmuus ja uhrien määrä olisi aivan toista luokkaa kuin varsinaisen sodan aikana.

Koalitiomaiden olisi aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja sopia mitä pikimmin YK:n kanssa siitä, miten maahan saadaan sellaisia järjestyksen pitoon pystyviä aseellisia joukkoja, jotka kansa itse kykenee hyväksymään (vailla kansallisuudesta ja uskonnosta aiheutuvia ylimääräisiä paineita), ja ennen kaikkea siitä, kuka koko lystin maksaa.

Irakillahan on suuret luonnonrikkaudet, joita epäilemättä myös voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen. Pääasia kuitenkin on, että itse valloittajat maksavat omista virheistään eikä heitä saa missään tapauksessa päästää taloudellisesti hyötymään rikollisesti aloittamastaan hyökkäyssodasta.
Nyt välillä vähän asialinjaakin, ettei vallan vihteelle menisi tämä keskustelu ylipäätää.

Eli miten on mietteet nyt - tunteiden viilennettyä ja järjen otettua vallan - kun sota on "virallisesti" loppu ja Irakissa tilanne se mikä siellä nyt on. Vieläkö allekirjoitatte aiemmat väitteenne?

Itse en ole enää niinkään varma tuon aiemmin lanseeramani naisten lukutaitokampanjan onnistumisesta Irakissa. Jotenkin tilanne on sikäli vaarallinen, että jos/kun USA nyt lähtee Irakista niin Hussein tulee ja kostaa hänelle selkänsä kääntäneille heimoille/suvuille. Eli historia toistaisi tältä osin itseään - viimeksi kun USA häipyi kesken pelin näyttämöltä Hussein kuivatti kokonaisen suon.
Luin läpi aikaisemmat kommenttini, ja olen edelleen samaa mieltä joka sanasta. Sota ei ole onneksi (ainakaan toistaiseksi) vaatinut niin paljon uhreja kuin ennalta pelkäsin, tosin tarkkoja lukuja on käytettävissä vain hyökkääjäpuolelta ja länsimaisista avustushenkilöistä. Irakilaiset uhrit eivät tunnu olevan ulkomaailmalle niin merkittäviä, ikäänkuin he olisivat ihmisinä jotenkin vähäarvoisempia.

Tilanne näyttää ikävä kyllä menevän koko ajan huonompaan suuntaan, kun järjestystä maahan ei tunnuta saavan aikaan - tai ehkä sitä ei pidetä edes niin ensisijaisena tavoitteena, kun tärkeämpää on amerikkalaisten linnoittaminen turvaan hyökkäyksiltä.
D. Rumsfeld on muuuten kerrankin oikeassa epäillessään, että mitä ahkerammin amerikkalaiset taistelevat terrorismia vastaan, sitä pahemmin he jäävät taistelussa alakynteen "...the harder we work, the behinder we get".

Kun ihmisiltä riistetään kaikki mahdollisuudet luoda itselleen tulevaisuutta rauhanomaisessa yhteiskunnassa, ainoa tapa vaikuttaa omaan ja kansansa kohtaloon näyttää pian olevan taistelu keinolla millä hyvänsä miehittäjiä ja kaikkia maahantunkeutujia vastaan kotimaassa ja muualla maailmassa.

Saddamin paluusta valtaan tuskin on enää käytännössä vaaraa, mutta Irakissa on sen kaaosmaisen tilanteen vuoksi hyvää vauhtia kehittymässä uudenlainen enemmistö, joka vastustaa yhtä raivokkaasti kaikkea länsimaista väliintuloa maan asioihin.
Olen edelleen yhtä tiukasti jenkkien käymää sotaa ja miehitystä vastaan kuin talvella ja keväälläkin. Irakilaisten vastarinta tuntuu vain tiivistyvän ja miehittäjät alkavat käydä yhä epätoivoisemmiksi. Keväällä, heti sodan jälkeen, olisi olettanut miehittäjien saavan tilanteen paremmin hallintaansa. Mutta irakilaisten kansallismielisyyttä aliarvioitiin.
Mielipiteeni ei ole muuttunut miksikään.

USA:n ainakin kaksi perustetta hyökkäykselle olivat

1) Irakin joukkotuhoaseet

- aika hyvin ne on siellä piilossa, kun niitä vieläkään ei ole löydetty!

2) Maailmasta turvallisempi paikka

- niinku missä? pommit räjähtelee siellä sun täällä ja mm. jenkit ja britit pelkää terrori-iskuja koko ajan, etunenässä Mr. Bush itse, joka vierailee parhaillaan Lontoossa tuhansien turvamiesten ja panssaroitujen autojen ja ties minkä turvatoimien suojaamana.
Edellisestä viestistä on kulunut jo yli 2 kk.
Mikä on muuttunut?
Ei mikään.
Miehitys jatkuu.
Joukkotuhoaseita ei ole edelleenkään löytynyt,
vaikka Saddam löytyi. Oliko se oikea Saddam?

USA kerjää muita mukaan turvaamaan uutta järjestystä,
ja maksamaan kuluja.
Samalla se rajaa suurimman osan valtioista jälleenrakennuksen ulkopuolelle.

Amerikkalaiset alkavat jo kyllästyä.
Jotain uutta?
Seuraavaksi vaikka Iraniin...
A-studion dokumentissa näytettiin kun jenkit piti järjestystä Irakissa. Aika julmasti he käyttäytyivät, ja toimittaja heitti lopussa viestiä myös ihmisoikeusjärjestöjen suuntaan. Onko se vain hyväksyttävä, että voittaja saa tehdä mitä haluaa vedoten oman turvallisuutensa takaamiseen?

Itse uskon, että oikea Sadam löytyi. Nyt sitten vain katsomaan kumpi voittaa; hammas hampaasta vai kun toiselle poskelle on lyöty niin tarjotaanko toista vielä lyömätöntä poskea.

Mielenkiintoisin kysymys musta on se, että jos Bush häviää vaaliit niin miten keitetty soppa tarjoillaan ja kenelle. Bushia kun on kritisoiu valtion kassan tyhjentämisestä.
Nuori lakimies:
kerran oli sellainen hurja hippi.
Se pysähtyi hurjaan katseeseen.
Istahti.
Antoi tilan,
muttei liikahtanut.
Hiljaa maailman valloitti..
Sen ajatuksia ei voi varastaa;
ne on ilmaisia.

MG...

Voitto on vain nimi.



Väillä se tuntuu kovin oudolta, kun luulee
että musta tuntuu tarkoittaa; musta tuntuu.
Ihmiset ei ehkä eläkkään värikartassa.


Hmm. masentui ja menee nukkumaan.
Tilanne Irakissa on luisumassa jatkuvasti pahempaan suuntaan. Sisällissota eri kansanryhmien välillä on ovella, terrorismi ja rikollisuus kukoistavat ja maassa vallitsee käytännöllisesti katsoen anarkia kaikkialla muualla paitsi amerikkalaisten itseään varten linnoittamilla alueilla.

GWB vain jaksaa toistella mantraansa 'vapaudesta' ja maailman muuttumisesta entistä turvallisemmaksi paikaksi, vaikka tosiasiat viittaavat täysin päinvastaiseen kehitykseen. Tosin tämän retoriikan mestarin kehon kieli ja jähmettyneet kasvonilmeet kavaltavat sen, että hän alkaa entistä selvemmin tajuta, millaiseen tervaan on jalkansa astunut.

Vetäytyminen Irakista ei voi tulla kysymykseen, koska se merkitsisi luovuttamista ja maan syöksymistä lopulliseen kaaokseen ilman, että syyllisestä jäisi jäisi minkäänlaista epäselvyyttä.

Ainoa keino on lisätä joukkoja ja panostusta, mikä taas maksaa amerikkalaisten veronmaksajien (ja ennen kaikkea äänestäjien) rahaa. Vastarinta on kuitenkin nopeasti paisumassa sellaisiin mittasuhteisiin, että amerikkalaiset eivät pysy perässä. Myös kansainvälinen terrorismi on varmasti huomannut, että tehokkain tapa iskeä amerikkalaisiin on tarjolla Irakissa, kun itse Yhdysvaltoja ja niiden edustustoja maailmalla vahditaan tarkkaan.

Amerikkalaisten 'tehottomana' asetarkastajana maasta ajama Hans Blix onkin todennut, että vaikka Saddam saatiin kukistetuksi, intervention negatiiviset vaikutukset ovat jo nyt osoittautuneet tätä positiivista seikkaa merkittävämmiksi.

Bush-dynastian vanha kauna Irakia kohtaan on tulossa amerikkalaisille ennennäkemättömän kalliiksi. Ikävä kyllä tästä joutuu kärsimään koko maailma lisääntyneenä turvattomuutena ja talouskehityksen takkuamisena, kun amerikalaisten rahat uppoavat Irakin hiekkadyyneihin.

Toivottavasti edes Bush itse joutuu kärsimään tekojensa seuraukset virkansa menetyksenä. Vähän vain pelottaa se, millaisiin temppuihin hän on vielä valmis saadakseen äänestäjät vakuuttuneiksi omasta korvaamattomuudestaan.
"Oletettu tilanne:

Bush liittolaisineen ei olisi lähtenyt ojentamaan Husseinia vaan Hussein olisi saanut oletetut joukkotuhoaseensa valmiiksi ja valloittanut ns. länsimaat.



Nyt visioimaan...millainen olisi elämä homoseksuaalisesta näkökulmasta katsottuna yhteiskunnassa, joka perustuu itsevaltiuteen ja sumeilemattomaan vähemmistöjän tuhoamiseen.



Itse eläisin Bush rinnallain."



Jospa palattaisiin todellisuuteen ja muistettaisiin ettei Irakilla ollut joukkotuhoaseita. Mutta jos halutaan asiaa katsoa mielikuvituksen nimissä, niin entä jos Bush olisi Bush ja Suomi Irak? Haluaisitko sinä että tänne tultaisiin tekastuin perustein häpäisemään meidän kansaa, tappamaan siviilejä huvin vuoksi, raiskaamaan naisia raiskauksen ilosta?

Muistuttaisin teitä hyvät ihmiset, että homoseksuaalinen henkilö ei oikeasti luultavasti haluaisi elää Bush rinnallaan. Hänhän on jyrkästi homoseksuaalisuutta vastaan
Jos Bush olisi Bush ja Suomi Irak – hmmm… siis Bush olettaisi Suomella olevan joukkotuhoaseita, niin haluaisinko jenkkejä tänne häpäisemään suomalaisia, tappamaan siiviilejä huvin vuoksi, raiskaamaan naisia raiskauksen ilosta.

Ei, en mä haluaisi - mutta jos Suomea hallitsisi Husseinin kaltainen henkilö, ja mä homoseksuaalisena henkilönä kuuluisin johonkin Husseinin vainoamista heimoista ja mun suku olisi tapettu ja maat / omaisuus takavarikoitu ja elämä tehty mahdottomaksi niin en mä kovin pahana pitäis Bushin tuloa. Onhan se edes muutos johonkin suuntaan pois entisestä.
Lisää uusi viesti