Ellen aivan väärin muista, sanoi eräs poliittisesti valveutunut sosiaalihuollon koulutettu työntekijä haastattelussa, että jos hänen vastaanotolleen tulisi nuori poika kertoen homoseksuaalisista tuntemuksistaan ja pyytäisi apua johdattaisi tämä yleisen terveydenhuollon lääkärin virassa ollut henkilö pojan kuulemaan Jumalan sanaa ja tekisi kaikkensa, että nämä homoseksuaaliset mietteet poistuisivat ja poika saisi näin mielelleen rauhan...
Terveydenhuollon ammattilaiset
Suomi on junttila, huomaamme
Niin, eikös nämä Päivi Räsäsen kommentit olleet erityisesti esillä sen parisuhdelain hyväksymisen aikoihin? Hänhän on kuitenkin, ennen kaikkea, *harras kristitty* ensin ja lääkäri vasta sitten...
Hiiru,
Voisitko kertoa tarkemmin tästä tapauksesta? Olen tekemässä tutkimusta terveydenhuollossamme tapahtuvasta painostamisesta homokielteiseen hoitoon ideologisista syistä.
Parhaillaan on tekeillä kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle tapauksesta, jossa julkisen sektorin terapiaa masennukseen hakenut homomies yritettiin pakottaa psykoanalyyttisesti julkisesti kirjoittavan terapeutin hoitoon. Kun henkilö kieltäytyi, häneltä evättiin aikaisemmin jo periaatteessa myönnetty terapiarahoitus.
Mainittu terapeutti on julkisuudessa teoretisoinut psykoanalyyttiseen teoriaan vedoten, että naisten sisätila edellyttää penistä itsensä täydentämiseen.
Olisi mielenkiintoista kuulla muista tapauksista, joissa on käytetty ideologista pakottamista, esim. uskonnollista tai psykoanalyyttistä.
Olisi hyvä jos antaisit mahdollisimman tarkkaa tietoa. Älä kuitenkaan kirjoita henkilöiden nimiä julkiseen viestiin.
Voisitko kertoa tarkemmin tästä tapauksesta? Olen tekemässä tutkimusta terveydenhuollossamme tapahtuvasta painostamisesta homokielteiseen hoitoon ideologisista syistä.
Parhaillaan on tekeillä kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle tapauksesta, jossa julkisen sektorin terapiaa masennukseen hakenut homomies yritettiin pakottaa psykoanalyyttisesti julkisesti kirjoittavan terapeutin hoitoon. Kun henkilö kieltäytyi, häneltä evättiin aikaisemmin jo periaatteessa myönnetty terapiarahoitus.
Mainittu terapeutti on julkisuudessa teoretisoinut psykoanalyyttiseen teoriaan vedoten, että naisten sisätila edellyttää penistä itsensä täydentämiseen.
Olisi mielenkiintoista kuulla muista tapauksista, joissa on käytetty ideologista pakottamista, esim. uskonnollista tai psykoanalyyttistä.
Olisi hyvä jos antaisit mahdollisimman tarkkaa tietoa. Älä kuitenkaan kirjoita henkilöiden nimiä julkiseen viestiin.
Taannoin kun aloin myöntää itselleni olevani homo, hakeuduin YTHS:n psykologille puhumaan kaikesta tuosta vellovasta ahdistuksesta, jota silloin koin. Itse olin kuitenkin homouteni tuolloin jo hyväksynyt, mutta tarvitsin hieman tukea jaksamisessa.
pätkä keskustelustamme:
psykologi: "Mistä ajattelet että homoutesi johtuu? Ajatteletko sen olevan synnynnäistä vai kehityksellistä"
minä: "Kyllä ajattelen sen olevan synnynnäistä."
psykologi: "Niin, tietysti jos ajattelisi sen olevan kehityksellistä, niin kehityshän on sellaista että se voi sitten jälkeenpäin vielä mennä toiseenkin suuntaan."
minä: "Jaa, niin kai...."
Olen nyt muutaman vuoden jälkeen jäänyt miettimään tuota pätkää. Psykologi kyllä suhtautui ihan asiallisesti homoustematiikkaan, mutta en vieläkään täysin ymmärrä mitä tuossa keskustelun pätkässä tapahtui. On tullut mieleeni että oliko siinä analyytikko, joka tunnusteli otollista maaperää mahdollista eheyttämistä varten ja sitten hylkäsi vaihtoehdon kun en vaikuttanut innostuneelta. Enpä tiedä.
pätkä keskustelustamme:
psykologi: "Mistä ajattelet että homoutesi johtuu? Ajatteletko sen olevan synnynnäistä vai kehityksellistä"
minä: "Kyllä ajattelen sen olevan synnynnäistä."
psykologi: "Niin, tietysti jos ajattelisi sen olevan kehityksellistä, niin kehityshän on sellaista että se voi sitten jälkeenpäin vielä mennä toiseenkin suuntaan."
minä: "Jaa, niin kai...."
Olen nyt muutaman vuoden jälkeen jäänyt miettimään tuota pätkää. Psykologi kyllä suhtautui ihan asiallisesti homoustematiikkaan, mutta en vieläkään täysin ymmärrä mitä tuossa keskustelun pätkässä tapahtui. On tullut mieleeni että oliko siinä analyytikko, joka tunnusteli otollista maaperää mahdollista eheyttämistä varten ja sitten hylkäsi vaihtoehdon kun en vaikuttanut innostuneelta. Enpä tiedä.
Kundi -78: Minä vuonna tuo tapahtui? Kerropa tarkemmin YTHS:n terapeutin suhtautumisesta. Pystyikön hän antamaan sinulle (homouden hyväksyvää) tukea?
Yksi kaikkein ongelmallisimpia alueita on mielestäni sairaalasielunhoito ja Kirkon perheasiain neuvottelukeskukset.
Kun terapeutti samaan aikaan käsittelee homon henkilökohtaisia pelkoja ja ongelmia ja samalla ottaa Paavalilta ja/tai Moosekselta avoimen homovihamielisen ideologian, jälki saattaa olla kamala.
SETA:n alkuvaiheessa protestoitiin ns. sielunhoitomurhia vastaan. Raamattuun ja/tai psykoanalyysiin vetoava hoitaja saattaa teljetä homon tai lesbon syyllistämisen vankilaan.
Vieläkin kirkon virallinen linjaus näyttää pahalta. Kirkon sielunhoidon johdon mukaan Jumala ja Psykoanalyysi ovat samalla puolella:
http://213.250.93.194/asiakas/evl/ktuutiset.nsf/0/b05f1f4f5b827348c2256d8200428b70?OpenDocument
Ajatuksia?
Kun terapeutti samaan aikaan käsittelee homon henkilökohtaisia pelkoja ja ongelmia ja samalla ottaa Paavalilta ja/tai Moosekselta avoimen homovihamielisen ideologian, jälki saattaa olla kamala.
SETA:n alkuvaiheessa protestoitiin ns. sielunhoitomurhia vastaan. Raamattuun ja/tai psykoanalyysiin vetoava hoitaja saattaa teljetä homon tai lesbon syyllistämisen vankilaan.
Vieläkin kirkon virallinen linjaus näyttää pahalta. Kirkon sielunhoidon johdon mukaan Jumala ja Psykoanalyysi ovat samalla puolella:
http://213.250.93.194/asiakas/evl/ktuutiset.nsf/0/b05f1f4f5b827348c2256d8200428b70?OpenDocument
Ajatuksia?
Tuo mainitsemani juttu YTHS:llä tapahtui vuonna 2000. En halua tässä kaupunkia sen tarkemmin mainita, ihan tuon työntekijän kannalta. Tarkennan vielä, että varmuudella tiedän työntekijän olleen psykologi, en tiedä oliko hänellä psykoterapeuttikoulutusta lisäksi. Mutta eihän terapiakoulutuksen puuttuminen tarkoita sitä etteikö psykoanalyyttinen viitekehys saattaisi siltikin vaikuttaa taustalla hänen työskentelyssään.
Olin kyllä saamaani apuun melko tyytyväinen ja keskustelu liikkui ihan asiallisella linjalla. Ei tuossa kontaktissa siis oikeastaan mitään valittamista ollut. Tuli vaan tuo mainitsemani keskustelun pätkä mieleen, kun olen jälkeenpäin mietiskellyt, että mihinköhän suuntaan koko juttu olisi lähtenyt menemään jos olisin ollut kiinnostunut "kehityksen mahdollisesta lähtemisestä toiseen suuntaan."
Käsitykseni mukaan samalla psykologilla käyneet muutkin homopojat olivat ihan tyytyväisiä tähän nimenomaiseen työntekijään - jossain vaiheessa kun ihan sattuman kaupalla juuri tälle työntekijälle hakeutui heitä useampikin. Tosin en tarkalleen tiedä oliko heidänkin käyntiensä keskustelunaiheena tämä sama tematiikka kuin minulla, mutta näin kyllä oletan.
Sitten Ollin herättämästä psykoanalyysiasiasta:
Hirvittää kyllä ajatus siitä, että vanhakantaisen psykoanalyyttisesti homoseksuaalisuuteen suhtautuvia terveydenhuollon työntekijöitä (psykologit, psykiatrit, psykoterapeutit ja muut sielunhoitajat) on vielä kentällä ja pahimmassa tapauksessa he pystyvät tuhoamaan herkässä tilassa olevan psyyken. Ja vielä enemmän hirvittää ajatus siitä, että monet apua hakevat homot ja lesbot eivät edes tajua miten vaarallisilla vesillä liikutaan! Tai sitten he ovat itsekin sisäistäneet sen ajatusmallin, että "etäisen isän ja dominoivan äidin" aiheuttama kieroutuma, eli homous, voidaan vielä suoristaa... Ja tuohonkos löytyy kepeästi monta halukasta avittajaa! Monipa auttaja heittäytyy vielä oikein polvilleen rukoilemaan muutoksen puolesta.
Kuitenkin asiakkaan hakiessa psykoterapeuttia (esim. KELAn myönteisen tukipäätöksen jälkeen), kuuluu asiaan että sekä asiakas että terapeutti ensin tutustuvat ja kummallakin on mahdollisuus miettiä onko halukas lähtemään psykoterapeuttiseen työskentelyyn juuri tämän nimenomaisen henkilön kanssa. Kumpi vain saattaa sanoa toiselle, että ei halua lähteä yhteistyöhön. Ja sitten asiakas jatkaa etsimistä. - Näin ainakin pitäisi tapahtua.
Tässä vaiheessa siis on asiakkaan vastuulla selvittää asioita, vaikka se onkin paljon vaadittu terapiaan hakeutuvalta ihmiseltä, jonka henkinen jaksaminen ja asioihin tarttumiseen tarvittava puhti saattavat olla muutenkin melko vajavaisia tuolla hetkellä. Käytännössä kuitenkin on homoasiakkaan kannalta vähintäänkin asiallinen, ellei jopa oman hengen kannalta välttämätön, kysymys terapeuttiehdokkaalle "Miten suhtaudut homoseksuaalisuuteen? Millaisen viitekehyksen mukaan työskentelet?" Nämä ovat ehdottoman tärkeitä kysymyksiä ja terapeutinkin mielestä pelkästään asiallisia.
Yksinkertaistaen terapiapalvelujen hankkimisessa pätee siis samat säännöt kuin minkä tahansa asian tai esineen hankkimisessa tai ostamisessa: vertaillaan tarjolla olevia vaihtoehtoja, jutellaan myyjän kanssa ja sen jälkeen tehdään päätös ja valitaan paras käsillä oleva vaihtoehto. Apuna voi käyttää vaikkapa Tiina Tikkasen kirjaa
"Psykoterapiaopas : monta tietä itsetuntemukseen ja iloon".
En halua tässä kuitenkaan välittää sitä käsitystä, että mielestäni psykoanalyyttinen työskentely olisi aina homoasiakkaalle hyödytöntä tai jopa haitallista. Tuonkin viitekehyksen sisällä on monenlaisia ajatuksia asiasta jos toisestakin. Useat psykoanalyyttisesti työskentelevät terveydenhuoltoalan työntekijät suhtautuvat homoseksuaalisuuteen ihan asiallisesti. Täytyy vain muistaa että porukassa on mukana myös niitä varottavia terveydenhuoltoalan työntekijöitä.
Olin kyllä saamaani apuun melko tyytyväinen ja keskustelu liikkui ihan asiallisella linjalla. Ei tuossa kontaktissa siis oikeastaan mitään valittamista ollut. Tuli vaan tuo mainitsemani keskustelun pätkä mieleen, kun olen jälkeenpäin mietiskellyt, että mihinköhän suuntaan koko juttu olisi lähtenyt menemään jos olisin ollut kiinnostunut "kehityksen mahdollisesta lähtemisestä toiseen suuntaan."
Käsitykseni mukaan samalla psykologilla käyneet muutkin homopojat olivat ihan tyytyväisiä tähän nimenomaiseen työntekijään - jossain vaiheessa kun ihan sattuman kaupalla juuri tälle työntekijälle hakeutui heitä useampikin. Tosin en tarkalleen tiedä oliko heidänkin käyntiensä keskustelunaiheena tämä sama tematiikka kuin minulla, mutta näin kyllä oletan.
Sitten Ollin herättämästä psykoanalyysiasiasta:
Hirvittää kyllä ajatus siitä, että vanhakantaisen psykoanalyyttisesti homoseksuaalisuuteen suhtautuvia terveydenhuollon työntekijöitä (psykologit, psykiatrit, psykoterapeutit ja muut sielunhoitajat) on vielä kentällä ja pahimmassa tapauksessa he pystyvät tuhoamaan herkässä tilassa olevan psyyken. Ja vielä enemmän hirvittää ajatus siitä, että monet apua hakevat homot ja lesbot eivät edes tajua miten vaarallisilla vesillä liikutaan! Tai sitten he ovat itsekin sisäistäneet sen ajatusmallin, että "etäisen isän ja dominoivan äidin" aiheuttama kieroutuma, eli homous, voidaan vielä suoristaa... Ja tuohonkos löytyy kepeästi monta halukasta avittajaa! Monipa auttaja heittäytyy vielä oikein polvilleen rukoilemaan muutoksen puolesta.
Kuitenkin asiakkaan hakiessa psykoterapeuttia (esim. KELAn myönteisen tukipäätöksen jälkeen), kuuluu asiaan että sekä asiakas että terapeutti ensin tutustuvat ja kummallakin on mahdollisuus miettiä onko halukas lähtemään psykoterapeuttiseen työskentelyyn juuri tämän nimenomaisen henkilön kanssa. Kumpi vain saattaa sanoa toiselle, että ei halua lähteä yhteistyöhön. Ja sitten asiakas jatkaa etsimistä. - Näin ainakin pitäisi tapahtua.
Tässä vaiheessa siis on asiakkaan vastuulla selvittää asioita, vaikka se onkin paljon vaadittu terapiaan hakeutuvalta ihmiseltä, jonka henkinen jaksaminen ja asioihin tarttumiseen tarvittava puhti saattavat olla muutenkin melko vajavaisia tuolla hetkellä. Käytännössä kuitenkin on homoasiakkaan kannalta vähintäänkin asiallinen, ellei jopa oman hengen kannalta välttämätön, kysymys terapeuttiehdokkaalle "Miten suhtaudut homoseksuaalisuuteen? Millaisen viitekehyksen mukaan työskentelet?" Nämä ovat ehdottoman tärkeitä kysymyksiä ja terapeutinkin mielestä pelkästään asiallisia.
Yksinkertaistaen terapiapalvelujen hankkimisessa pätee siis samat säännöt kuin minkä tahansa asian tai esineen hankkimisessa tai ostamisessa: vertaillaan tarjolla olevia vaihtoehtoja, jutellaan myyjän kanssa ja sen jälkeen tehdään päätös ja valitaan paras käsillä oleva vaihtoehto. Apuna voi käyttää vaikkapa Tiina Tikkasen kirjaa
"Psykoterapiaopas : monta tietä itsetuntemukseen ja iloon".
En halua tässä kuitenkaan välittää sitä käsitystä, että mielestäni psykoanalyyttinen työskentely olisi aina homoasiakkaalle hyödytöntä tai jopa haitallista. Tuonkin viitekehyksen sisällä on monenlaisia ajatuksia asiasta jos toisestakin. Useat psykoanalyyttisesti työskentelevät terveydenhuoltoalan työntekijät suhtautuvat homoseksuaalisuuteen ihan asiallisesti. Täytyy vain muistaa että porukassa on mukana myös niitä varottavia terveydenhuoltoalan työntekijöitä.
Minäkin kävin 2 vuoden ajan psykoanalyytikolla, johon minut vei uupumustila. Yleensä on niin, että burn-outista syyllistää itseään, vaikka nyt on tutkimuksia, että siihen eniten vaikuttaa juuri liika työn teettäminen ja huono johtaminen. Meillä on kovat ja säälimättömät johtajat ja ankara henkinen ilmasto työpaikoilla. Erilaisuutta ei hyväksytä.
Joka tapauksessa analyytikkon ei ollut pätkääkään kiinnostunut minun työ-ympäristöstäni ja ongelmista siellä. Hän tokaisi: " Miksi sinä aina puhut työstä? Jos ne asiat ovat todellisia, niin tee sille jotakin!" Tämä loukkasi minua valtavasti. Minä ajattelin, että tämä tyyppi on tipahtanut aikoja sitten veneestä eikä tajua, mitä työpaikoilla tapahtuu. OK. Minä yritin vaikuttaa asioihin aina EU-parlamenttia myöten, sillä minunhan piti tehdä asioille jotakin. En halunnut olla passiivinen, jos se nyt sitten on siitä kiinni. Kun kerroin yrityksistäni, analyytikkoni "pyöritteli silmiään" ja hämmästeli sitä kuinka pitkälle olin valmis menemään.
Lopputuloksena mikään ei muuttunut yhtään mihinkään, koska meillä muutosvastarinta on aivan valtava ja työpaikoilla esimiesasemassa olevat ovat lojaaleja huonoillekin pomoille, koska he kaikki ovat "samassa veneessä" ja vastapuolella on ruohonjuuritasolla työskentelevä muulin tavoin raatava duunari, jonka selkänahasta revitään aivan kaikki ja häntä kohdellaan sen mukaisesti eli huonosti. Tietenkin tämä on subjektiivinen mielipide. Työ vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja voi jopa vammauttaa psyykkisesti. Suomalaiset ovat mielestäni aika agressiivista ja vihamielistä porukkaa ja kilpailu työpaikoilla on nykyään niin kovaa , että keinoja ei kaihdeta.
Mitä tulee homouteeni, niin sitä analyytikkoni ei pitänyt normaalina, vaan vertasi minua Hitscocin elokuvan Norman Batesiin. Minua ei kiinnostanut pätkääkään hänen syvätulkintansa homoudesta, vaan se, että pääsisin kuiville burn-outista ja äkkiä. Halusin tukea, mutta en sitä mielestäni saanut, koska analyytikkoni oli heterojen puolella ihan vaan periaatteesta ja vaikka työpaikallani tehtiin mitä vaan, niin minun(!) olisi pitänyt ymmärtää heteroja. Analyytikkoni asenteellisuus veti pohjan pois yhteistyöltämme ja lopulta halusin sen lopettaa. Hän ihmettelikin yhdessä vaiheesa, että "miksi kaikki muut voivat paremmin kuin aloittavat täällä, mutta sinä et?". Ajattelin, että siksi, koska minulla on TODELLISIA ongelmia ympärsitöni kanssa enkä ole siitä irrallinen yksilö kumminkaan, vaan haluan tuntea kuuluvani johonkin ja nyt se viedään minulta. Koin myös analyysissäni, että en saanut olla oma itseni omine homoseksuaalisine taipumuksineni ja tämä tunne on varmaan joka paikassa minne homo astuu jalallaan. Homoja ei hyväksytä ja se tuo omat paineensa, jotka murtavat itsetuntoa ja vie elämänilon.
Olen sitä mieltä, että homojen ja lesbojen sosiaalisia ongelmia tulisi auttaa, koska siksi vaikeata heillä on.
Loppujen lopuksi pidän analyysia kuitenkin hoitomuotona, jossa on itua, mutta vaikeata se on. Se on rankkaa ja vaatii oman rauhansa ja työn , joka ei ole raskasta ja stressavaa. On vaikeata aukaista niitä ovia itsessään, jotka on halunnut unohtaa ja pitää visusti kiinni.( Vaikkapa sen asian myöntäminen, että itse asiassa ja loppujen lopuksi kukaan ei ole minua rakastanut ). Se, jos mikä vaatii turvallisen hoitosuhteen. Minun elämäni on ollut hyvin vaikeata , että se vaatisi analyytikoltakin jotakin ja sainkin sen vaikutelman, että analyytikot (yleistys, tiedän!)
pääsevät aika helpolla ja laatutaso ei ole varmaan mikään kaksinen. Jos analyytikko on väsynyt eikä jaksa keskittyä, vaan katsoo kelloa, niin koko juttu on ajan ja rahan hukkaamista.
Joka tapauksessa analyytikkon ei ollut pätkääkään kiinnostunut minun työ-ympäristöstäni ja ongelmista siellä. Hän tokaisi: " Miksi sinä aina puhut työstä? Jos ne asiat ovat todellisia, niin tee sille jotakin!" Tämä loukkasi minua valtavasti. Minä ajattelin, että tämä tyyppi on tipahtanut aikoja sitten veneestä eikä tajua, mitä työpaikoilla tapahtuu. OK. Minä yritin vaikuttaa asioihin aina EU-parlamenttia myöten, sillä minunhan piti tehdä asioille jotakin. En halunnut olla passiivinen, jos se nyt sitten on siitä kiinni. Kun kerroin yrityksistäni, analyytikkoni "pyöritteli silmiään" ja hämmästeli sitä kuinka pitkälle olin valmis menemään.
Lopputuloksena mikään ei muuttunut yhtään mihinkään, koska meillä muutosvastarinta on aivan valtava ja työpaikoilla esimiesasemassa olevat ovat lojaaleja huonoillekin pomoille, koska he kaikki ovat "samassa veneessä" ja vastapuolella on ruohonjuuritasolla työskentelevä muulin tavoin raatava duunari, jonka selkänahasta revitään aivan kaikki ja häntä kohdellaan sen mukaisesti eli huonosti. Tietenkin tämä on subjektiivinen mielipide. Työ vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja voi jopa vammauttaa psyykkisesti. Suomalaiset ovat mielestäni aika agressiivista ja vihamielistä porukkaa ja kilpailu työpaikoilla on nykyään niin kovaa , että keinoja ei kaihdeta.
Mitä tulee homouteeni, niin sitä analyytikkoni ei pitänyt normaalina, vaan vertasi minua Hitscocin elokuvan Norman Batesiin. Minua ei kiinnostanut pätkääkään hänen syvätulkintansa homoudesta, vaan se, että pääsisin kuiville burn-outista ja äkkiä. Halusin tukea, mutta en sitä mielestäni saanut, koska analyytikkoni oli heterojen puolella ihan vaan periaatteesta ja vaikka työpaikallani tehtiin mitä vaan, niin minun(!) olisi pitänyt ymmärtää heteroja. Analyytikkoni asenteellisuus veti pohjan pois yhteistyöltämme ja lopulta halusin sen lopettaa. Hän ihmettelikin yhdessä vaiheesa, että "miksi kaikki muut voivat paremmin kuin aloittavat täällä, mutta sinä et?". Ajattelin, että siksi, koska minulla on TODELLISIA ongelmia ympärsitöni kanssa enkä ole siitä irrallinen yksilö kumminkaan, vaan haluan tuntea kuuluvani johonkin ja nyt se viedään minulta. Koin myös analyysissäni, että en saanut olla oma itseni omine homoseksuaalisine taipumuksineni ja tämä tunne on varmaan joka paikassa minne homo astuu jalallaan. Homoja ei hyväksytä ja se tuo omat paineensa, jotka murtavat itsetuntoa ja vie elämänilon.
Olen sitä mieltä, että homojen ja lesbojen sosiaalisia ongelmia tulisi auttaa, koska siksi vaikeata heillä on.
Loppujen lopuksi pidän analyysia kuitenkin hoitomuotona, jossa on itua, mutta vaikeata se on. Se on rankkaa ja vaatii oman rauhansa ja työn , joka ei ole raskasta ja stressavaa. On vaikeata aukaista niitä ovia itsessään, jotka on halunnut unohtaa ja pitää visusti kiinni.( Vaikkapa sen asian myöntäminen, että itse asiassa ja loppujen lopuksi kukaan ei ole minua rakastanut ). Se, jos mikä vaatii turvallisen hoitosuhteen. Minun elämäni on ollut hyvin vaikeata , että se vaatisi analyytikoltakin jotakin ja sainkin sen vaikutelman, että analyytikot (yleistys, tiedän!)
pääsevät aika helpolla ja laatutaso ei ole varmaan mikään kaksinen. Jos analyytikko on väsynyt eikä jaksa keskittyä, vaan katsoo kelloa, niin koko juttu on ajan ja rahan hukkaamista.
Mielestäni mikään terapia tai hoitomuoto sinällään ei ole hyvä taikka huono. Kysymys on siitä minkälaisella ammattitaidolla sitä sovelletaan ja millaiseen vaivaan.
On olemassa hyviä ihmismielen hoitajia ja huonoja sellaisia, kuten on hyviä autonkuljettajia ja rakennusmiehiä, sekä huonoja sellaisia.
Asiakkaalla/potilaalla on oikeus tietää hoitomuodon periaatteista ja mm. siitä millaista filosofista/eettistä/uskonnollista mallia terapeutti työssään käyttää. Yksityishenkilönä terapeutilla on tietenkin oikeus vaikka palvoa joinakin aamuina taivaalle kohoavaa aurinkoa.
Asiakas maksaa terapeutin työstä ja hänen pitää tietää, mistä hän maksaa.
Itse olin jokin aika sitten kiusallisessa tilanteessa. Koulutukseeni kuuluvassa, terapeutin antamassa työnohjauksessa nousi esille homoseksuaalisuus. Mitenkä se nyt sattuikaan. ;-)
Työnohjaajani ilmoitti kantanaan, että hänellä on psykoanalyyttinen koulutustausta ja hän toteuttaa sitä ja että homous on kehityshäiriö tms.. Niin opetettiin hänen koulutuksessaan. Protestoin voimakkaasti. Hän ei mielipidettään miksikään muuttanut. Aioin keskeyttää hänen kanssaan työskentelyn. Se olisi keskeyttänyt kuitenkin koulutukseni. Nielin kiukkuni ja jatkoin loppuun meille määrätyt työnohjaustunnit hampaitani kiristellen.
On olemassa hyviä ihmismielen hoitajia ja huonoja sellaisia, kuten on hyviä autonkuljettajia ja rakennusmiehiä, sekä huonoja sellaisia.
Asiakkaalla/potilaalla on oikeus tietää hoitomuodon periaatteista ja mm. siitä millaista filosofista/eettistä/uskonnollista mallia terapeutti työssään käyttää. Yksityishenkilönä terapeutilla on tietenkin oikeus vaikka palvoa joinakin aamuina taivaalle kohoavaa aurinkoa.
Asiakas maksaa terapeutin työstä ja hänen pitää tietää, mistä hän maksaa.
Itse olin jokin aika sitten kiusallisessa tilanteessa. Koulutukseeni kuuluvassa, terapeutin antamassa työnohjauksessa nousi esille homoseksuaalisuus. Mitenkä se nyt sattuikaan. ;-)
Työnohjaajani ilmoitti kantanaan, että hänellä on psykoanalyyttinen koulutustausta ja hän toteuttaa sitä ja että homous on kehityshäiriö tms.. Niin opetettiin hänen koulutuksessaan. Protestoin voimakkaasti. Hän ei mielipidettään miksikään muuttanut. Aioin keskeyttää hänen kanssaan työskentelyn. Se olisi keskeyttänyt kuitenkin koulutukseni. Nielin kiukkuni ja jatkoin loppuun meille määrätyt työnohjaustunnit hampaitani kiristellen.
Johnnylle: Sinä siis nielit raivosi ja olit hiljaa psykoanalyytikon edessä, ettei koulutustasi hylättäisi.
Entä kun annat terapiaa homoille, hyväksytkö hiljaisesti psykoanalyyttiset häiriömallit, jotta terapiasi ei joutuisi kyseenalaiseksi?
Entä kun annat terapiaa homoille, hyväksytkö hiljaisesti psykoanalyyttiset häiriömallit, jotta terapiasi ei joutuisi kyseenalaiseksi?
Tavallaan minä voitin sen jutun työpaikallani, mutta se vaati riskinoton ja heittäytymisen täysin tyhjän päälle, mikä oli helvetillistä. Yhtään anteeksipyyntöä ei tehty eikä edes vaadittu, koska se olisi kai ollut liikaa nöyrtymistä homon edessä. Joka tapauksessa minun maineeni ehdittiin mustata perusteellisesti ja se olikin tarkoituksena. Jälkikäteen oli joitakin ylimakeilevia sovittelu-yrityksiä "pienillä eleillä", mutta tiesin, että ne olivat teeskentelyä ja sopivan tilaisuuden tullen he "iskisivät selkään". Tosiasia on se, että homoista puhutaan pahaa ja tehdään epäilyksenalaisia itsekkäistä syistä. Se on niin väärin. Jälkikäteen vaaditaan ymmärtämistä! Sitten yht`äkkiä homon pitäisi olla se joka ymmärtää ja antaa anteeksi eikä päinvastoin...ja unohtaa. Sitten kaikki ovat kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Voi helvetti!
YTHS:stä tuli mieleen omat kokemukset vuodelta 1985 kun olin aloittanut opintoni, muuttanut kotipaikkakunnalta suureen kaupunkiin ja ajattelin että ny ensimmäistä kertaa voisin jonkun kanssa purkaa tunteitani ja ajatuksiani siitä että olen homo. Kun on nuoruutensa pohtinut omaa olemustaan, olenko vai enkö ole, ja miksi olen jos olen... niin siinä voi tulla jonkinlaista ahdistuneisuutta tms. ja haluaisi puhua asiasta jonkun kanssa. Itse tiesin noin 13 vuotiaana olevani homo, mutta vasta muutettuani opiskelemaan toiselle paikkakunnalle oli mahdollisuus mennä juttelemaan asiasta.
Tai siis niin kuvittelin että asiasta voisi jutella jonkun "ammattiauttajan" kanssa. Ei, en kokenut olevani mitenkään sairas/poikkeava/viallinen, vaan halusin jotenkin saada omaa päänuppiani ja ajatuksiani ojennukseen.
YTHS tuntui hyvältä vaihtoehdolta kun siellä oli mahdollisuus psykologin vastaanotolle ihan sarjaluonteisesti, ja sitä päätin käyttää hyväkseni. En ihan tarkkaan muista koko jutun menemistä, mutta olin pohtinut tämän askeleen ottamista todella kauan, ja olin kovin ylpeä itsestäni saatuani kammettua itseni siihen taloon ennen sovittua vastaanottoaikaa. Kerroin tälle naisihmiselle mikä mieltäni vaivaa. No en tiedä tai muista että mitä mä oikeastaan odotin sieltä saavani - mitään en kuitenkaan saanut. Kävin siellä kymmenkunta kertaa, ja niistä ehkä 1-2 kertaa meni siihen kun käytiin läpi mun ajatuksia ja millainen perhe mulla on, ja loppuaika ruodittiin mun ja äidin suhdetta. Tyyliin: "Millaiset välit sinulla ja äidilläsi ovat". "Oletko ollut äidin lellikki?", jne. jne. Lopulta jätin koko jutun kesken mitään ilmoittamatta sillä mua alkoi suunnattomasti suututtaa se, että siellä käsiteltiin vain mun ja äidin suhdetta, ei sitä miksi olin sinne mennyt, että olen homo, haluan puhua asiasta jonkun kanssa joka ymmärtää. Ja vastaan tuleekin ihminen joka ei ymmärtänyt selvästikään, tuskin halusikaan ymmärtää, näin jälkikäteen ajatellen ehkä hän olisi halunnut "eheyttää" mun heteroksi noin kärjistetysti sanottuna.
Onneksi voin sanoa että tuo oli todella äärimmäinen poikkeus kokemuksena, sillä mulla on erinomainenkin kokemus siitä miten joku koulutettu ihminen voi ymmärtää, haluta kuulla mitä on mielessä jne., ja tämä tapahtui ehkä noin 4-4,5 vuotta sitten kun olin kovin masentunut, ja tuolloin menin työpaikkalääkärin vastaanotolle, hän on erikoistunut myös terapiaan.... kerroin hänelle ihan avoimesti että juu olen homo jne. Ja ei hänellä ollut asian kanssa mitään ongelmaa, hän oli hyvin kiinnostunut enemmänkin kertomaan omasta itsestäni ja tilanteestani - no mainittakoon että tuolloiset käyntini eivät kyllä homouteeni liittyneetkään, mutta kerroin ihan yleisen tilanteen selvittääkseni kun katsoin että ei siitä haittaakaan ole, että jos sitten tahtoo kertoa työnantajalle niin couldn't care less.
Tai siis niin kuvittelin että asiasta voisi jutella jonkun "ammattiauttajan" kanssa. Ei, en kokenut olevani mitenkään sairas/poikkeava/viallinen, vaan halusin jotenkin saada omaa päänuppiani ja ajatuksiani ojennukseen.
YTHS tuntui hyvältä vaihtoehdolta kun siellä oli mahdollisuus psykologin vastaanotolle ihan sarjaluonteisesti, ja sitä päätin käyttää hyväkseni. En ihan tarkkaan muista koko jutun menemistä, mutta olin pohtinut tämän askeleen ottamista todella kauan, ja olin kovin ylpeä itsestäni saatuani kammettua itseni siihen taloon ennen sovittua vastaanottoaikaa. Kerroin tälle naisihmiselle mikä mieltäni vaivaa. No en tiedä tai muista että mitä mä oikeastaan odotin sieltä saavani - mitään en kuitenkaan saanut. Kävin siellä kymmenkunta kertaa, ja niistä ehkä 1-2 kertaa meni siihen kun käytiin läpi mun ajatuksia ja millainen perhe mulla on, ja loppuaika ruodittiin mun ja äidin suhdetta. Tyyliin: "Millaiset välit sinulla ja äidilläsi ovat". "Oletko ollut äidin lellikki?", jne. jne. Lopulta jätin koko jutun kesken mitään ilmoittamatta sillä mua alkoi suunnattomasti suututtaa se, että siellä käsiteltiin vain mun ja äidin suhdetta, ei sitä miksi olin sinne mennyt, että olen homo, haluan puhua asiasta jonkun kanssa joka ymmärtää. Ja vastaan tuleekin ihminen joka ei ymmärtänyt selvästikään, tuskin halusikaan ymmärtää, näin jälkikäteen ajatellen ehkä hän olisi halunnut "eheyttää" mun heteroksi noin kärjistetysti sanottuna.
Onneksi voin sanoa että tuo oli todella äärimmäinen poikkeus kokemuksena, sillä mulla on erinomainenkin kokemus siitä miten joku koulutettu ihminen voi ymmärtää, haluta kuulla mitä on mielessä jne., ja tämä tapahtui ehkä noin 4-4,5 vuotta sitten kun olin kovin masentunut, ja tuolloin menin työpaikkalääkärin vastaanotolle, hän on erikoistunut myös terapiaan.... kerroin hänelle ihan avoimesti että juu olen homo jne. Ja ei hänellä ollut asian kanssa mitään ongelmaa, hän oli hyvin kiinnostunut enemmänkin kertomaan omasta itsestäni ja tilanteestani - no mainittakoon että tuolloiset käyntini eivät kyllä homouteeni liittyneetkään, mutta kerroin ihan yleisen tilanteen selvittääkseni kun katsoin että ei siitä haittaakaan ole, että jos sitten tahtoo kertoa työnantajalle niin couldn't care less.
Kävin itse tänä keväänä ahdistuksen ja masennuksen sekä työ(opiskelu) uupumuksen takia YTHS:n psykologin juttusilla. Psykologi oli n. 35v nainen ja erittäin asiallinen. Kun puheeksi sitten jossain vaiheessa tuli oma selvittämätön seksuaalisuuteni, niin hän oli todella avulias ja valmis kekustelemaan asiasta kanssani. Hän mm. etsi minulle internetistä listan homoseksuaalisuutta tavalla tai toisella käsittelevistä kirjoista ja
muuta vastaavaa vaikka
olisin itsekin voinut asioita selvittää. Lopputulos oli, että oloni parani ja luottamukseni psykologeihin kyllä kasvoi korkeaksi.
Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka tuntevat tarvetta purkaa ajatuksiaan jollekkin täysin ulkopuoliselle henkilölle, joka ei tiedä sinusta ennalta yhtikäs mitään. Minun kohdallani psykologilla käynti oli ainakin aivan oikea ratkaisu!
muuta vastaavaa vaikka
olisin itsekin voinut asioita selvittää. Lopputulos oli, että oloni parani ja luottamukseni psykologeihin kyllä kasvoi korkeaksi.
Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka tuntevat tarvetta purkaa ajatuksiaan jollekkin täysin ulkopuoliselle henkilölle, joka ei tiedä sinusta ennalta yhtikäs mitään. Minun kohdallani psykologilla käynti oli ainakin aivan oikea ratkaisu!
Väliaikatietona: tiedän kokemuksesta, ettei vieläkään ole aivan ongelmatonta löytää terapeutti, jolla ei olisi piilosyrjiviä tai vanhakantaisia psykoanalyyttisiä asenteita.
Jos tarvitset terapeuttia ja haluat varmistaa, ettei tämä ole asenteellinen, ota yhteyttä SETA:n pääsihteeri Jussi Nissiseen, jolla on melkoinen lista myönteisesti suhtautuvista terapeuteista.
Jos tarvitset terapeuttia ja haluat varmistaa, ettei tämä ole asenteellinen, ota yhteyttä SETA:n pääsihteeri Jussi Nissiseen, jolla on melkoinen lista myönteisesti suhtautuvista terapeuteista.
Humppa ja muut, joilla on ollut myönteisiä kokemuksia terapioista:
Lähettäisitkö minulle yksityisesti (klikkaa nikkiä) tuon terapeutin nimen? Lisäämme hyviä nimiä SETA:n luottamukselliseen listaan terapeuteista, joita uskaltaa suositella homoille ja lesboille.
Lähettäisitkö minulle yksityisesti (klikkaa nikkiä) tuon terapeutin nimen? Lisäämme hyviä nimiä SETA:n luottamukselliseen listaan terapeuteista, joita uskaltaa suositella homoille ja lesboille.
YTHS:stä tuli mieleeni vanha heilani, joka kertoi Yths:n psykologin todenneen hänelle, ettei hän oikeasti ole biseksuaali, vaan hän hakee käyttäytymisellään huomiota, jota hän taas haluaa hakea sen takia, että hänet on adoptoitu.
Ja tässä tapauksessa kyseessä oli joku Jyväskylän Yths:n psykologeista ja vuosi taisi olla 2000, eli ei niin kauhean pitkä aika siitäkään.
Ja tässä tapauksessa kyseessä oli joku Jyväskylän Yths:n psykologeista ja vuosi taisi olla 2000, eli ei niin kauhean pitkä aika siitäkään.
Ensiksi oma kokemukseni 1990-luvulta. Kävin useamman vuoden psykoterapiassa psykoanalyytikolla ja kokemukseni olivat yksinomaan myönteisiä. Hän ei mitenkään pyrkinyt sen kummemin selittäämään ongemia homoseksuaalisuudella, saati pyrkinyt "hoitamaan" homoseksuaalisutta tai etsimään sen syitä. Päinvastoin: koin saavani tukea ratkaisulleni elää avoimesti sellaisena kuin olen. Toki anlyyttisiin teorioihin ja siten terapeuttini tulkintoihin liittyi monenlaista hassua, mutta tässä suhteessa koin saavani ammattitaitoista ja ettiisesti korkeatasoista tukea. Ystäväni kävi nyt muutaman vuoden terapiassa vaikean masennuksen vuoksi ja hänen kokemuksensa olivat samanlaiset. Uskoisin suurimman osan terapeuteista olevan ammattitaitoisia ja vanhakantaisten Bieber-Socarides-Nicolosi-eheyttäjien olevan selkeästi vähemmistö.
Ei ole mitenkään eettisesti hyväksyttävää "hoitaa" homoseksuaalisuutta mielenterveysongelmana vastoin hyväksyttyjä hoitokäytäntöjä ja ammatikuntien eettisiä ohjeita, ei varsinkaan jos terapia järjestetään tai sitä tuetaan yhteiskunnan varoilla.
Ei ole mitenkään eettisesti hyväksyttävää "hoitaa" homoseksuaalisuutta mielenterveysongelmana vastoin hyväksyttyjä hoitokäytäntöjä ja ammatikuntien eettisiä ohjeita, ei varsinkaan jos terapia järjestetään tai sitä tuetaan yhteiskunnan varoilla.
Avioliittoni oli purkautumassa muutama vuosi sitten, jolloin kävimme vaimoni kanssa helsinkiläisellä psykoterapeutilla. Meitä ei ohjattu kyseisen psykoanalyytikon luo mistään virallisesta terveydenhuollon organisaatiosta, vaan käyntimme perustui sukulaisten suositukseen. Jonkin verran psykoanalyysiin tutustuneena osasin olettaa mitä tuleman piti, joten odotukseni eivät olleet suuria. Lähinnä kyseessä oli muodon vuoksi tehty visiitti, joka meni jotakuinkin näin:
Terapeutti: Kertokaahan ongelmastanne.
Minä: Avioliitto hajoaa, koska olen homo.
T: Älä huoli. Ei se tarkoita homoutta, jos seksi ei aina onnistukaan. Se on aivan tavallista.
M: Kyllä minä ihan oikeasti olen homo.
T: Onneksi siitä on mahdollista parantua.
M: En koe olevani sairas. Tulimme lähinnä juttelemaan tilanteestamme jollekulle.
T: Eivät homoseksuaalit koekaan olevansa sairaita.
M: Miksi pitäisi? Onhan homous poistettu sairausluokituksestakin. Parisuhteenkin saa kai kohta virallistaa.
T: Niin, sellaista on päässyt tapahtumaan, kun tietyt tahot onnistuvat vaikuttamaan päättäjiin.
M: Kyllä nykyään pitäisi jokaisen tietää, ettei kyse ole sairaudesta.
T: Poika parka. Sinulle on onnistuttu syöttämään valheita. Kyllä sinun elämäsi tulee olemaan paljon vaikeampaa homoseksuaalina.
M: Tiedän ettei se ole helppoa.
T: On monia, jotka ovat tehneet itsemurhan. On alkoholismia ja päihteiden käyttöä. Millainen suhde sinulla on äitiisi?
M: Tiedän, että homoutta halutaan perustella kiinteällä äitisuhteella ja heikolla isäsuhteella. Myönnän, että äitini on voimakas ja isäni on ollut paljon poissa kotoa.
T: Niin, sinä olet pohjimmiltasi rakastunut äitiisi.
M: Enkä ole!
T: Sinä haluat huolehtia hänestä vaimosi kautta.
M: Mielestäni vaimoni ja äitini eivät liity toisiinsa mitenkään.
T: Monet hoidossani olleet homomiehet ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin äitinsä kuoleman jälkeen. Terapialla heitä on saatu hoidetuksi.
Sessio jatkui tähän tapaan tunnin verran. Olin täysin pyörällä päästäni sen jälkeen. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Onneksi olin täysin selvillä vesillä itseni kanssa, enkä enää ihan nuorikaan, joten osasin pitää puoleni. Lähinnä aloin pelätä niiden itseään etsivien nuorten puolesta, jotka vanhemmat raahaavat tuon mielenmyllertäjän käsittelyyn. Siinä syntyy raunioita...
Terapeutti: Kertokaahan ongelmastanne.
Minä: Avioliitto hajoaa, koska olen homo.
T: Älä huoli. Ei se tarkoita homoutta, jos seksi ei aina onnistukaan. Se on aivan tavallista.
M: Kyllä minä ihan oikeasti olen homo.
T: Onneksi siitä on mahdollista parantua.
M: En koe olevani sairas. Tulimme lähinnä juttelemaan tilanteestamme jollekulle.
T: Eivät homoseksuaalit koekaan olevansa sairaita.
M: Miksi pitäisi? Onhan homous poistettu sairausluokituksestakin. Parisuhteenkin saa kai kohta virallistaa.
T: Niin, sellaista on päässyt tapahtumaan, kun tietyt tahot onnistuvat vaikuttamaan päättäjiin.
M: Kyllä nykyään pitäisi jokaisen tietää, ettei kyse ole sairaudesta.
T: Poika parka. Sinulle on onnistuttu syöttämään valheita. Kyllä sinun elämäsi tulee olemaan paljon vaikeampaa homoseksuaalina.
M: Tiedän ettei se ole helppoa.
T: On monia, jotka ovat tehneet itsemurhan. On alkoholismia ja päihteiden käyttöä. Millainen suhde sinulla on äitiisi?
M: Tiedän, että homoutta halutaan perustella kiinteällä äitisuhteella ja heikolla isäsuhteella. Myönnän, että äitini on voimakas ja isäni on ollut paljon poissa kotoa.
T: Niin, sinä olet pohjimmiltasi rakastunut äitiisi.
M: Enkä ole!
T: Sinä haluat huolehtia hänestä vaimosi kautta.
M: Mielestäni vaimoni ja äitini eivät liity toisiinsa mitenkään.
T: Monet hoidossani olleet homomiehet ovat joutuneet suuriin vaikeuksiin äitinsä kuoleman jälkeen. Terapialla heitä on saatu hoidetuksi.
Sessio jatkui tähän tapaan tunnin verran. Olin täysin pyörällä päästäni sen jälkeen. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Onneksi olin täysin selvillä vesillä itseni kanssa, enkä enää ihan nuorikaan, joten osasin pitää puoleni. Lähinnä aloin pelätä niiden itseään etsivien nuorten puolesta, jotka vanhemmat raahaavat tuon mielenmyllertäjän käsittelyyn. Siinä syntyy raunioita...
Analysoitu: Minä kiristin hampaitani ja kestin neljä vuotta tuollaista psykoanalyysia, olihan luvattu päävoitto mittaamattoman arvokas: seksuaalinen normaalius.
Onko kellään mulla kokemuksia psykoanalyysista tai kirkon elinten antamasta sielunhoidosta/perheasiainneuvonnasta?
Valmistelen loppusyksylle työryhmäalustusta, johon osallistuu Evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoidon sekä Mielenterveyden keskusliiton johtohenkilöitä.
Kertokaapa hyvistä/huonoista kokemuksistanne.
Onko kellään mulla kokemuksia psykoanalyysista tai kirkon elinten antamasta sielunhoidosta/perheasiainneuvonnasta?
Valmistelen loppusyksylle työryhmäalustusta, johon osallistuu Evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoidon sekä Mielenterveyden keskusliiton johtohenkilöitä.
Kertokaapa hyvistä/huonoista kokemuksistanne.
Surullisinta on kuitenkin se, että tuollaisten epäasiallisuuksien jälkeen on melko toivotonta lähteä vaatimaan korvauksia esim. hoitovirheestä. Terveydenhuollon kenttä on kaikesta huolimatta tämän tematiikan osalta sen verran villi, että asianmukaista apua saa lähinnä hyvällä tuurilla, ellei sitten itse aktiivisesti asioita selvittele ja pyri niihin kynsin hampain vaikuttamaan.
Vielä surullisempaa on ehkä se, että monet ottavat turpa rullalla vastaan kiltisti sen avun ja hoidon minkä saavat, koska eivät katso olevansa oikeutettuja mukisemaan siinäkään vaiheessa, kun "apu" alkaa tuntua oudolta. Ja kaipa monet ovat jopa itse sisäistäneet homoseksuaalisuuden sairausleiman siinä määrin, etteivät oikein itsekään tiedä "tarvitsisiko sitä sitten kuitenkin jotenkin hoitaa pois jos niin kerran sanotaan."
Jos vaikka nuorelle homopojalle isä, äiti, mummo, täti ja koko yläasteen 9A-luokka sanoo "olet sairas" ja sen jälkeen terapeutti sanoo "voit parantua" ja seurakunnan pastorikin vielä lupaa rukoilla rippilapsensa puolesta, niin arvatkaapa vaan mikä on herkästi lopputulos.
Vielä surullisempaa on ehkä se, että monet ottavat turpa rullalla vastaan kiltisti sen avun ja hoidon minkä saavat, koska eivät katso olevansa oikeutettuja mukisemaan siinäkään vaiheessa, kun "apu" alkaa tuntua oudolta. Ja kaipa monet ovat jopa itse sisäistäneet homoseksuaalisuuden sairausleiman siinä määrin, etteivät oikein itsekään tiedä "tarvitsisiko sitä sitten kuitenkin jotenkin hoitaa pois jos niin kerran sanotaan."
Jos vaikka nuorelle homopojalle isä, äiti, mummo, täti ja koko yläasteen 9A-luokka sanoo "olet sairas" ja sen jälkeen terapeutti sanoo "voit parantua" ja seurakunnan pastorikin vielä lupaa rukoilla rippilapsensa puolesta, niin arvatkaapa vaan mikä on herkästi lopputulos.
Tuli psykoanalyysikeskustelusta mieleen uusimman Psykologi-lehden (4/2004, s. 35-36) artikkeli tuoreesta psykoanalyyttisesta opuksesta, joka käsittelee ihmisen seksuaalisuutta. Kirjan nimi on "Tuhatkasvoinen Eros. Psykoanalyyttinen tutkimusmatka ihmisen seksuaalisuuteen" (Therapeia-säätiö, 2003). Kirjoittaja, ranskalainen psykoanalyytikko Joyce McDougall, kirjoittaa kirjassa ilmeisesti myös homoseksuaalisuudesta.
Lainaus Psykologi-lehden artikkelista: "McDougall on hyvin tietoinen siitä, että psykoanalyytikkojen mielipiteet jakautuvat esimerkiksi homoseksuaalisuuden suhteen. Toiset ovat sitä mieltä, että se on oire, josta pitää parantua. Toiset - McDougall mukaanlukien - katsovat, ettei sisäsyntyisesti itseään homoseksuaaleina pitäviä tulisi lähteä käännyttämään heteroiksi."
Eikö tuo "ei pitäisi lähteä käännyttämään" toisin sanoen juuri tarkoita sitä, että jonkinlainen käännyttäminen (eli eheyttäminen) on McDougallinkin mukaan mahdollista!? En ole lukenut ko. kirjaa, mutta Psykologi-lehden artikkelin perusteella psykoanalyytikko McDougallkaan ei siis pidä "käännyttämistä" mahdottomana - hänen mielestään sitä ei vain pitäisi lähteä tekemään. Ja McDougall on kai siis ns. gay-friendly analyytikko... ;-)
Lainaus Psykologi-lehden artikkelista: "McDougall on hyvin tietoinen siitä, että psykoanalyytikkojen mielipiteet jakautuvat esimerkiksi homoseksuaalisuuden suhteen. Toiset ovat sitä mieltä, että se on oire, josta pitää parantua. Toiset - McDougall mukaanlukien - katsovat, ettei sisäsyntyisesti itseään homoseksuaaleina pitäviä tulisi lähteä käännyttämään heteroiksi."
Eikö tuo "ei pitäisi lähteä käännyttämään" toisin sanoen juuri tarkoita sitä, että jonkinlainen käännyttäminen (eli eheyttäminen) on McDougallinkin mukaan mahdollista!? En ole lukenut ko. kirjaa, mutta Psykologi-lehden artikkelin perusteella psykoanalyytikko McDougallkaan ei siis pidä "käännyttämistä" mahdottomana - hänen mielestään sitä ei vain pitäisi lähteä tekemään. Ja McDougall on kai siis ns. gay-friendly analyytikko... ;-)
Mulle tuli vaan mieleeni se, että onhan se luonnollista, että masentaa, kun elää marginaalissa. Tämä itsensä syyllistäminen on väärin. Onhan se kummallista, kun täällä Suomessa niitä masentuneita on jotain puoli miljoonaa. Sen on pakko olla joku muu tekijä kuin ihmisessä itsessään: elämä on kallista, mikä tuo huolta toimeentulosta, työpaineet ovat kovat, asunnot ovat hävyttömän hintaisia jne. Miksi näistä ei puhuta? Miksi näihin asioihin vaikuttaminen on vaikeata? Onko meillä elämän oltava niin rankkaa?
Jos ei ole vahvaa alakulttuuria, kun meillä ei ole, niin sitä helposti hakee hyväksyntää luopumalla omista oikeuksistaan ja tarpeistaan. Tähän perustuu varmaankin eheytys uskonnollisella alueella. Pitääkö sitä aina olla samaa mieltä, ollakseen jossakin yhteisössä jäsenenä? Sama juttu muuallakin. Miksi emme salli ajattelun vapautta?
Individualistisesti ajattelevat ovat vahvempia. Se on myös luovuutta. Myös homot ovat ryhmänä heterogeeninen. Me emme saa kaikkia samaan muottiin, mutta voimme kuitenkin toimia yhteistyössä - voimmeko?-yhteisten tavoitteiden puolesta, vaikka niitä olisikin vain yksi ainoa. Homojen tulisi verkostoitua ja puhaltaa yhteen hiileen. Tehdä asioita yhdessä. Milloin esim. näkee homomiehiä tekemässä jotakin yhdessä vapaa-ajalla? Aika harvoin.
Jos ei ole vahvaa alakulttuuria, kun meillä ei ole, niin sitä helposti hakee hyväksyntää luopumalla omista oikeuksistaan ja tarpeistaan. Tähän perustuu varmaankin eheytys uskonnollisella alueella. Pitääkö sitä aina olla samaa mieltä, ollakseen jossakin yhteisössä jäsenenä? Sama juttu muuallakin. Miksi emme salli ajattelun vapautta?
Individualistisesti ajattelevat ovat vahvempia. Se on myös luovuutta. Myös homot ovat ryhmänä heterogeeninen. Me emme saa kaikkia samaan muottiin, mutta voimme kuitenkin toimia yhteistyössä - voimmeko?-yhteisten tavoitteiden puolesta, vaikka niitä olisikin vain yksi ainoa. Homojen tulisi verkostoitua ja puhaltaa yhteen hiileen. Tehdä asioita yhdessä. Milloin esim. näkee homomiehiä tekemässä jotakin yhdessä vapaa-ajalla? Aika harvoin.
Niin ja se yksinäisyys masentaa aivan valtavasti ja yksinäiset ts. sinkut yleistyvät. Tämäkin pitäisi oivaltaa. Ihmiset tekevät mitä tahansa, jotta heidän ei tarvitsisi elää yksin. Yksinäistenkin tilannetta olisi hyvä miettiä ja sitten kun vanhenee, niin se vaan masentaa entisestään, kun toimintakyky huononee. Lesboilla on mummolaakso, mutta homomiehillä ei ole edes yritystä sinnesuuntaan.
Terapiaan meneminen on sillä tavalla valheellista, että sitä on muka vain 1 asia, mutta se yksi asia on vain kuin vetäisi kanin hatusta, mutta todellisesti kysymyksessä on kokonaisuudet, sekä menneisyys, että tulevaisuus jne. Ei ole vain masennusta, vaan se kätkee taakseen jotakin muuta ja se taas jotakin muuta kuin vetäisi verhoja pois, jotta ikkunasta tulisi sisään valoa. Kuitenkin sitä haluaa jonkinlaisen yhteyden sekä itseensä että toisiin ja siksi mennään terapiaan, jotta löytäisi sen kadonneen tai hukassa olevan yhteyden. Siksi on käsite "homoseksuaalisuus", koska se tuo ihmiset yhteyteen toistensa kanssa, vaikkapa Setaan tai muuhun paikkaan, koska se on yksi tapa saada yhteys. En usko, että seksi on siinä kumminkaan kaikista tärkeintä, vaan usein se on juuri se, ettei tarvitsisi olla täysin yksin.
Terapiaan meneminen on sillä tavalla valheellista, että sitä on muka vain 1 asia, mutta se yksi asia on vain kuin vetäisi kanin hatusta, mutta todellisesti kysymyksessä on kokonaisuudet, sekä menneisyys, että tulevaisuus jne. Ei ole vain masennusta, vaan se kätkee taakseen jotakin muuta ja se taas jotakin muuta kuin vetäisi verhoja pois, jotta ikkunasta tulisi sisään valoa. Kuitenkin sitä haluaa jonkinlaisen yhteyden sekä itseensä että toisiin ja siksi mennään terapiaan, jotta löytäisi sen kadonneen tai hukassa olevan yhteyden. Siksi on käsite "homoseksuaalisuus", koska se tuo ihmiset yhteyteen toistensa kanssa, vaikkapa Setaan tai muuhun paikkaan, koska se on yksi tapa saada yhteys. En usko, että seksi on siinä kumminkaan kaikista tärkeintä, vaan usein se on juuri se, ettei tarvitsisi olla täysin yksin.
Kundi -78: olen käsitellyt Joyce McDougallia esimerkkinä siitä, että vuosikymmenia lesboja ja homoja patologisoinut psykoanalyytikkokin pystyy muuttumaan.
Olen käsitellyt McDougallin muutosta väitöskirjassani, jonka pdf-versio löytyy kotivisultani:
http://www.pp.htv.fi/ostalstr/index.html
Etsipä hakukoneella "McDougall" tai käy sivulla 148, jossa kritisoin hänen perinteistä kaksinaamaisuuttaan sekä sivulla 455, jossa kerron McDougallin totaalisesta muutoksesta, aina anteeksipyyntöä myöten lesboille ja homoille harjoittamansa psykoanalyyttisen leimaamisen ja mitätöinnin johdosta.
McDougallin muutos on yksi seikka joka antaa toivoa. Olen tuonut esiin muutoksen mahdollisuutta psykoanalyysin sisällä verkkolehti FinnQueerissä, esim. juttu siitä kun uuden polven amerikkalaiset psykoanalyytikot ja homot yhdessä juhlivat häiriöleiman poistumista:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=78_10_1
Näitä muutoksen tuulia meidän kaikkien kannattaisi yhdessä tuoda Suomeen :)
Olen käsitellyt McDougallin muutosta väitöskirjassani, jonka pdf-versio löytyy kotivisultani:
http://www.pp.htv.fi/ostalstr/index.html
Etsipä hakukoneella "McDougall" tai käy sivulla 148, jossa kritisoin hänen perinteistä kaksinaamaisuuttaan sekä sivulla 455, jossa kerron McDougallin totaalisesta muutoksesta, aina anteeksipyyntöä myöten lesboille ja homoille harjoittamansa psykoanalyyttisen leimaamisen ja mitätöinnin johdosta.
McDougallin muutos on yksi seikka joka antaa toivoa. Olen tuonut esiin muutoksen mahdollisuutta psykoanalyysin sisällä verkkolehti FinnQueerissä, esim. juttu siitä kun uuden polven amerikkalaiset psykoanalyytikot ja homot yhdessä juhlivat häiriöleiman poistumista:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=78_10_1
Näitä muutoksen tuulia meidän kaikkien kannattaisi yhdessä tuoda Suomeen :)
Olen kumminkin sitä mieltä, kun mietin tuota kirjoittamaani bullshittiä, että masennuksen takaa löytyy muitakin juttuja sitä selittämään, että ulkoisilla tekijöillä on varmasti painavampi rooli sen muodostumiseen kuin sisäisillä.
Kiusaaminen ja syrjintä, huonot työ-olosuhteet, huoli tulevaisuudesta ja toimeentulosta pienen palkan takia, työttömyys, ja vaikea elämäntilanne ( esim. juuri sairastuminen ) ovat tietenkin asioita, jotka voivat murtaa kamelin selän. Stressi ja kriisit sen tekevät , ei oma psyyke. Oma mieli vain yrittää suojautua.
Jos haluaa elää hyvin ja ilman stressiä kannattaisi pyrkiä hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, jossa saa sitten pomottaa toisia mielin määrin ja tehdä työ-ajalla vaikkapa golfin peluuta tai muita pallopelejä. Ei ole selkään puhaltajia. Olen itse omin silmin nähnyt em. kaltaista"työn" tekemistä. Jos taas haluaa voida huonosti, niin hakeutuu johonkin matalapalkkaiseen ammattiin, jossa kohdellaan kuin koiraa.
Friskis ja svettiksen perustaja kertoikin taannoin Kauppalehdessä juuri siitä kuinka huono johtaminen vaikuttaa niiden terveyteen, jotka joutuvat sen kohteeksi . Tietenkin se oli vain mielipide.
Kiusaaminen ja syrjintä, huonot työ-olosuhteet, huoli tulevaisuudesta ja toimeentulosta pienen palkan takia, työttömyys, ja vaikea elämäntilanne ( esim. juuri sairastuminen ) ovat tietenkin asioita, jotka voivat murtaa kamelin selän. Stressi ja kriisit sen tekevät , ei oma psyyke. Oma mieli vain yrittää suojautua.
Jos haluaa elää hyvin ja ilman stressiä kannattaisi pyrkiä hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, jossa saa sitten pomottaa toisia mielin määrin ja tehdä työ-ajalla vaikkapa golfin peluuta tai muita pallopelejä. Ei ole selkään puhaltajia. Olen itse omin silmin nähnyt em. kaltaista"työn" tekemistä. Jos taas haluaa voida huonosti, niin hakeutuu johonkin matalapalkkaiseen ammattiin, jossa kohdellaan kuin koiraa.
Friskis ja svettiksen perustaja kertoikin taannoin Kauppalehdessä juuri siitä kuinka huono johtaminen vaikuttaa niiden terveyteen, jotka joutuvat sen kohteeksi . Tietenkin se oli vain mielipide.
mies:
totesit: "kannattaisi pyrkiä hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, jossa saa sitten pomottaa toisia mielin määrin ja tehdä työ-ajalla vaikkapa golfin peluuta".
ootkos ihan tosissasi, mies? haluatko sinä pomottaa toisia hyvällä palkalla?
minä en sellaiseen suostu. se olisi minua alentavaa.
totesit: "kannattaisi pyrkiä hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, jossa saa sitten pomottaa toisia mielin määrin ja tehdä työ-ajalla vaikkapa golfin peluuta".
ootkos ihan tosissasi, mies? haluatko sinä pomottaa toisia hyvällä palkalla?
minä en sellaiseen suostu. se olisi minua alentavaa.
Välihuomautuksena: jos ei tahdo psykot ymmärtää homoseksuaalisuutta, niin arvatkaas miten käy kun haluaa puhua transsukupuolisuudesta. Suurelta osalta ko. ammattikuntaa menee asia niin korkealta yli ymmärryksen, ettei edes hilse pölise. Kokeiltu on.
No en tietenkään enää edes pääsisi sellaiseen asemaan, mutta tarkoitin vain sitä, että sellainen käyttäytyminen on tavallista ja siinä tehdään asioita toisten kustannuksella.
On paljon esimiehiesasemassa olevia henkilöitä, jotka tekevät työpaikallaan ihan mitä vaan, mutta ei työtä. Olen tätä tällaista seurannut monia vuosia ja useiden henkilöiden kohdalla. En valehtele. Suomalainen esimies on usein siitä laiskimmasta päästä. Hän katsoo sen olevan etu-oikeus. Tietynlainen röyhkeys ja törkeys kuuluu suomalaisen esimiehen kohdalla olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaikkia sikamaisuuksia ei viitsi edes kertoa. Se tekee välillä katkeraksi, ainakin minut.
Saa nähdä, mitä siitä seuraa meille, kun saksalaiset ( huom! hyväpalkkaiset saksalaiset ) ovat suostuneet tekemään ilmaiseksi työtä. Ei mitään muuta kuin kurjistumista. Työnantaja pääsee taas orjuuttamaan alaisiaan....kärjistänkö?
On paljon esimiehiesasemassa olevia henkilöitä, jotka tekevät työpaikallaan ihan mitä vaan, mutta ei työtä. Olen tätä tällaista seurannut monia vuosia ja useiden henkilöiden kohdalla. En valehtele. Suomalainen esimies on usein siitä laiskimmasta päästä. Hän katsoo sen olevan etu-oikeus. Tietynlainen röyhkeys ja törkeys kuuluu suomalaisen esimiehen kohdalla olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaikkia sikamaisuuksia ei viitsi edes kertoa. Se tekee välillä katkeraksi, ainakin minut.
Saa nähdä, mitä siitä seuraa meille, kun saksalaiset ( huom! hyväpalkkaiset saksalaiset ) ovat suostuneet tekemään ilmaiseksi työtä. Ei mitään muuta kuin kurjistumista. Työnantaja pääsee taas orjuuttamaan alaisiaan....kärjistänkö?
Koska olen todella kiinnostunut keskustelun alkuperäisestä aiheesta, pyydän että tämän palstan keskustelu palautetaan nyt terveydenhuollon ammattilaisia koskevaksi. Työelämästä voidaan aloittaa uusi keskustelu toisaalla.
Kertokaapa ihmiset lisää millaisia kokemuksia teillä on ollut suomalaisista terveydenhuollon ammattilaisista (sairaanhoitajat, lääkärit, psykologit, psykiatrit, psykoterapeutit) liittyen omaan seksuaaliseen suuntautumiseenne.
Hyvin mielenkiintoista olisi kuulla myös sukupuolivähemmistöön kuuluvien kertomuksia.
Kertokaapa ihmiset lisää millaisia kokemuksia teillä on ollut suomalaisista terveydenhuollon ammattilaisista (sairaanhoitajat, lääkärit, psykologit, psykiatrit, psykoterapeutit) liittyen omaan seksuaaliseen suuntautumiseenne.
Hyvin mielenkiintoista olisi kuulla myös sukupuolivähemmistöön kuuluvien kertomuksia.
Ollin minulle 11.7. esittämä kysymys: "Entä kun annat terapiaa homoille, hyväksytkö hiljaisesti psykoanalyyttiset häiriömallit, jotta terapiasi ei joutuisi kyseenalaiseksi?"
Olli hyvä,
Tunnet minut, työskentelyni tällä alueella ja suhtautumiseni näihin nk. häiriömalleihin. Siltä pohjalta en kysymystäsi nyt ymmärrä.
Minun kantani on ollut se, että koko kysymyksen asettaminen on väärä: "Mikä meni pieleen ja missä ja milloin kun jostakusta tuli homo?" Tuohon kysymykseen ei ole olemassa eikä tule vastausta, koska sellaista "homovirhettä" ei mielestäni ole olemassa, yhtä vähän kuin "heterovirhettä".
Joku on vain jossakin joskus saanut päähänsä, että hetero=OK ja homo=ei-OK. Perusteita tällaiselle päättelylle ei ole olemassa.
Olli hyvä,
Tunnet minut, työskentelyni tällä alueella ja suhtautumiseni näihin nk. häiriömalleihin. Siltä pohjalta en kysymystäsi nyt ymmärrä.
Minun kantani on ollut se, että koko kysymyksen asettaminen on väärä: "Mikä meni pieleen ja missä ja milloin kun jostakusta tuli homo?" Tuohon kysymykseen ei ole olemassa eikä tule vastausta, koska sellaista "homovirhettä" ei mielestäni ole olemassa, yhtä vähän kuin "heterovirhettä".
Joku on vain jossakin joskus saanut päähänsä, että hetero=OK ja homo=ei-OK. Perusteita tällaiselle päättelylle ei ole olemassa.
Palaan nimimerkin "Kundi -78" toivomaan teemaan.
Olen käynyt hyvin kauan sitten kaksi vuotta psykoterapiassa, muistaakseni kerran viikossa. Sitä antoi perinteisen psykoanalyyttisen koulukunnan psykiatri. En maannut sohvalla, eikä terapeutilla ollut Sigmund Freudin muotokuvaa seinällään. ;-)
Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, milloin saatoin puhua avoimesti ja luottamuksellisesti asiantuntijan kanssa omasta identiteetistäni. Kokemus oli minulle merkittävän myönteinen. Se oli myös varsinainen alku identiteettini vahvistumiselle ja itseni hyväksymiselle. Olinhan siihen mennessä saanut kuulla homouden olevan synti, sairaus, perversio ja rikollista jne.
Kahden vuoden päästä rahat loppuivat ja jouduin keskeyttämään terapian.
*****
Tuohon terapiaan liittyy näin kaukaa katsellen yksi huvittava sivuepisodi.
Saadakseni KELA:n korvauksen, minun piti toimittaa KELA:an lääkärintodistus. Tiskillä virkailija tuijotti häkeltyneenä minua ja osoittaen lääkärintodistusta totesi: "Oletteko te tämä?" Vastasin olevani.
Hän riensi kiireesti takahuoneeseen ja hetken kuluttua ovelle ilmestyi monta päätä, jotka tuijottivat yhtä aikaa minua. Sitten he hävisivat takaisin takahuoneeseen. Virkailija palasi hetken kuluttua ja teki mitenkään kommentoimatta paperit kuntoon. Tunsin silloin itseni apinaksi eläintarhassa, tai sieltä karanneeksi.
Olen käynyt hyvin kauan sitten kaksi vuotta psykoterapiassa, muistaakseni kerran viikossa. Sitä antoi perinteisen psykoanalyyttisen koulukunnan psykiatri. En maannut sohvalla, eikä terapeutilla ollut Sigmund Freudin muotokuvaa seinällään. ;-)
Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, milloin saatoin puhua avoimesti ja luottamuksellisesti asiantuntijan kanssa omasta identiteetistäni. Kokemus oli minulle merkittävän myönteinen. Se oli myös varsinainen alku identiteettini vahvistumiselle ja itseni hyväksymiselle. Olinhan siihen mennessä saanut kuulla homouden olevan synti, sairaus, perversio ja rikollista jne.
Kahden vuoden päästä rahat loppuivat ja jouduin keskeyttämään terapian.
*****
Tuohon terapiaan liittyy näin kaukaa katsellen yksi huvittava sivuepisodi.
Saadakseni KELA:n korvauksen, minun piti toimittaa KELA:an lääkärintodistus. Tiskillä virkailija tuijotti häkeltyneenä minua ja osoittaen lääkärintodistusta totesi: "Oletteko te tämä?" Vastasin olevani.
Hän riensi kiireesti takahuoneeseen ja hetken kuluttua ovelle ilmestyi monta päätä, jotka tuijottivat yhtä aikaa minua. Sitten he hävisivat takaisin takahuoneeseen. Virkailija palasi hetken kuluttua ja teki mitenkään kommentoimatta paperit kuntoon. Tunsin silloin itseni apinaksi eläintarhassa, tai sieltä karanneeksi.
Menin joskus työpaikkaterveydenhuoltoon valittamaan pitkään jatkuneista fyysistä oireista. Lääkäri tutki ja määräsi verikokeet asian selvittämiseksi. Minkäänlaista epäiltyä syytä ei löytynyt.
Tämän jälkeen lääkäri pyysi minua kertomaan olosuhteista työpaikalla ja myös kotona, sekä elämäntavoistani muutenkin, aina alkoholin käyttöä myöten. Hän halusi tietää myös tarkkaan perhesuhteeni. Kerroin avoimesti olevan homo ja suhtautumiseni identiteettiini = OK.
En muista tapaamiskertojen määrää tuon työpaikan yleislääkärin kanssa. Joka tapauksessa muutamia kertoja ainakin. Hänen diagnoosinsa oli että minulla oli vakava työuupumus (burnout). Hän ohjasi minut terapiaryhmään, joka oli monella tavoin auttava ja tukeva. Siellä opittiin myös toisenlainen suhtautuminen töihin ja velvollisuuksiin. Hieman ryhmän päättymisen jälkeen vaihdoin toisiin tehtäviin.
Työpaikkaterveydenhuollon yleislääkärin apu oli minulle merkittävä. Hänen suhtautumisensa identiteettiini oli myönteinen ja asiallinen.
Tämän jälkeen lääkäri pyysi minua kertomaan olosuhteista työpaikalla ja myös kotona, sekä elämäntavoistani muutenkin, aina alkoholin käyttöä myöten. Hän halusi tietää myös tarkkaan perhesuhteeni. Kerroin avoimesti olevan homo ja suhtautumiseni identiteettiini = OK.
En muista tapaamiskertojen määrää tuon työpaikan yleislääkärin kanssa. Joka tapauksessa muutamia kertoja ainakin. Hänen diagnoosinsa oli että minulla oli vakava työuupumus (burnout). Hän ohjasi minut terapiaryhmään, joka oli monella tavoin auttava ja tukeva. Siellä opittiin myös toisenlainen suhtautuminen töihin ja velvollisuuksiin. Hieman ryhmän päättymisen jälkeen vaihdoin toisiin tehtäviin.
Työpaikkaterveydenhuollon yleislääkärin apu oli minulle merkittävä. Hänen suhtautumisensa identiteettiini oli myönteinen ja asiallinen.