Mitä mieltä olette???Onko oikeutta???

Luin viime viikolla netistä Suomessa taphtuneesta `kaahari-poliisin´tuomiosta ja jäin miettimään asiaa.

Oletteko sitä mieltä että Suomessa oikeus tapahtuu?

Luuletteko että esim erityisammatti ryhmissä työskentelevät (lääkärit, tuomarit, poliisit) heitä koskee sama ammatti etiikka kun muita ammatinharjoittajia?Esim koskettako heitä sama Laki kun meitä muita?Onko olemassa mitään instanssia joka valvoo heidän työnsä tulosta ja on saattamaan myös heidät vastuuseen virheistään?Ja jos olemassa joku valvova elin, niin onko se puolueeton?

Koska pelkään että tietyissä ammatiryhmissä voi esim ego ottaa vallan ja sokeuttaa ihmisen, samalla tämä kyseinen ihminen on ammatinsa suomalla mahdollisuuksin melkein lain ulottumattomissa.

Koska kaikkihan me olemme vaan ihmisiä virheineen, mutta minusta kaikki vaan eivät joudu siitä vastuuseen.

Esim kenelläkään ei kuulema ole mahdollisuutta mennä kysymään tuomarilta että missä viippyy päätös tai missä paperit viipyvät, tuomari ei ole kuulema vastuu velvollinen kenellekkään.

Ok hieman kehno esimerkki (mutta tosi) mutta en ala nyt tässä esittelemään niitä lisää, mutta ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa.

Olemmeko ihmiset rakentaneet sellaisen yhtieskunnaan missä muutamat ammattikunnat voivat vapauttaa itsensä `jumal asemaan´?

Ammattiryhmien edustajat ottakaa kantaa ja olkaa kriittisiä rehellisesti omaa ammattikuntaanne kohtaan jos olette sitä mieltä.

Tässä ei ole nyt takoitus alkaa mustamaalaamaan tiettyjä ammatti ryhmiä.

Hyvä DKNY, asiahan on sillä lailla Suomen maassa, että laki on (periaatteessa) kaikille sama. Lukutavasta riippuu, miten tuomio sitten muodostuu. Kas kun se Vapaamuurari veli nyt sattui ajelemaan ylinopeutta, ei maallisen oikeuden "looshiveli" kovin ankaraa rangaistusta antane, kunhan sitten "loohsille" lahjoituksen muistaa rangaistu antaa... (Joku saattaa tästäkin vetää johtopäätöksensä kirjoittajan puoluekannasta - vetäköön, mutta tunnustettakoon, ettei kirjoittaja tunnusta/ kannata erityisesti mitään väriä / puoluetta).



Toisin, jos minä henkilökohtaisesti olisin moisesta asiasta ollut tuomiolla, kutakuinkin 2 vuoden ajokielto ja saman verran "kakkua" istuttavaksi (törkeä liikenteen vaarantaminen: TLL 75§/RL23/2§1,4).



Tosin tuomioistuimet antavat Suomessa varsin erilaisia tuomioita eri tuomiopiireissä, Itä-Suomihan tuli tunnetuksi lievistä seksuaalirikostuomioista, (joihin jopa oikeusasiamies on jo ottanut kantaa), toisaalta yksi jos toinenkin kaahari, joka on saanut megasakot maksettavakseen ylinopeudesta, on loppujen lopuksi saanut tiputettua summan neljännekseen tai pienemmäksikin...



Kyllähän tuollainen lain käyttö ihmetyttää toki tällaista tavallista pulliaista, varsinkin kun tietyn ammattiryhmän edustajat (poliisit) tietääkseni joutuvat esiintymään ESIMERKKINÄ muille kansalaisille...

Lehtijuttuihin, joissa päivitellään oikeuden tuomioita, suhtaudun yleensä varsin skeptisesti. Toimittajilla on usein taipumusta esittää asia joltain tietyltä kannalta värittyneesti, mikä milloinkin sattuu raportoijan ajatusmaailmaan sopimaan ja minkä hän olettaa lukevaan kansaan parhaiten uppoavan.



Tuomiota antava tuomari sen sijaan joutuu harkitsemaan *kaikkia* asiaan vaikuttavia tekijöitä tasapuolisesti. En tiedä tarkkaan, mistä puheena olevassa asiassa on kysymys, mutta jos se on tapaus, jossa poliisimies vapaa-ajallaan anasti virkamerkkinsä avulla yksityiseltä ihmiseltä auton ja kaahaili sillä sen jälkeen muita poliiseja pakoon, hänen tiemmä todettiin olleen teon tapahtuessa syyntakeeton.



Eipä silti, kyllä hyväveli-verkosto on varmasti voimissaan ja vapaamuurarit sun muut kuppikunnat jyllää (eikös se homomafiakin kuulu näihin?). Yksittäistapauksista on silti paha mennä tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ellei tunne kaikkia tapauksen yksityiskohtia. Yleisesti ottaen luotan Suomen oikeuslaitokseen "melko" paljon - suhtautuminen tosin voisi hyvinkin muuttua omakohtaisten kokemusten jälkeen.

Heips!



En ole lukenut hallinto-oikeutta, mutta ymmärtääkseni tuomiosta voi melkein aina valittaa ylempään oikeusasteeseen, jos se ylempi oikeusaste antaa selkeästi väärästä tuomiosta valitusluvan.



Lääkärit voidaan laittaa syytteeseen virkavirheestä, uskoisin että poliisin sakostakin voi valittaa... Uskoisin, että laki on kaikille sama, mutta käytäntö onkin sitten ko. ihmisten sanelemaa, ja aina kun on kyseessä ihminen, ei mikään voi olla täydellistä.

Alioikeuden, siis nykyisin käräjäoikeuksien tuomioista voi valittaa aina hovioikeuteen tuomittu, asianomistaja tai syyttäjä. Ellei hovioikeudenkaan tuomio tyydytä, voi hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Se joko myöntää, tai on myöntämättä valitusluvan.

Alempien oikeusasteiden on tuomiota harkitessaan otettava huomioon ennakkotapaukset, siis saman tyyppisistä teoista annetut ylimmän saman tyyppistä asiaa ennenkin käsitelleen oikeusasteen kannanotot.

Edellä puheena oleessa liikenteen vaarantamista ja ajoneuvon käyttöönottoa virka-asemaa väärinkäyttäen koskevassa tapauksessa valitusoikeus on siis tuomitulla poliisimiehellä, yleisellä syyttäjällä, sekä henkilöllä, jonka auton poliisimies otti käyttöönsä.

Mikäli ajoneuvon käytön seurauksena olisi sattunut liikennevahinko, olisi myös siihen osallisilla valitusmahdollisuus, mikäli he olisivat tyytymättömiä oikeuden päätökseen.

Vanha tuomarinohje joka sanoo, ettei se, mikä ei ole kohtuus, voi olla lakikaan, on syytä pitää mielessä.

Kostonhimo ei sovi suomalaiseen oikeuslaitokseen. Kohtuuttoman kovilla tuomioilla saadaan aikaan vain katkeroituneita, yhteiskuntaan vihamielisesti suhtautuvia yksilöitä, jotka eivät välitäkään noudattaa lakeja, koska kokevat, etteivät siihen kuitenkaan kykene ja että niinmuodoin on turha edes yrittää.

Rikoksen uhrin ja syytetyn eturistiriita ei ole yksin aineellinen, vaan mitä suurimmassa määrin moraalinen.

Länsimainen oikeudenkäyttö ei kuitenkaan saa perustua millekään Hammurabin laille tyyliin; silmä silmästä, hammas hampaasta.

Möttönen - nyt nostan hattua! Tuo oli asiallista.

Nyt paremmalla aikaa jatkan heiman käsitteestä yleinen etu tuomion perusteena. Tämä näkökulma on se joka useimmiten saa aikaan sen, ettei oikeuden pätöstä koeta oikeudenmukaiseksi. Esimerkin valossa asia tullee paremmin ymmärrettäväksi.

Jokunen aika sitten pohjanmaalainen huoltamoyrittäjä esti huoltamollaan varkaissa käyneen nuoren miehen paon ampumalla ilmaan pakenevan varkaan yli. Seurauksena oli korvausvelvollisuus varkaalle aiheutetuista henkisistä kärsimyksistä ja rangaistusmääräys ampuma-aserikoksesta.

Samoin uusmaalainen turkistarhaaja sai tuomion ammuttuaan kohti tarhalleen tunkeutujia, vaikei kyseisestä ampumisesta, kun aseena oli haulikko ja välimatka tunkeutujiin aseen kantomatkaa pitempi, aiheutunutkaan muuta kuin tunkeutujien myöhemmin väittämä henkinen kärsimys.

Täysin toisenlaiseen ratkaisuun pädyttiin jutussa, jossa syytettyinä olivat Mikkelin torin laidalla Jukka Häkkisen kuljettaman auton räjähdykseen päättyneeseen, ja Häkkisen, sekä auton panttivankeineen kaapanneen Jouko Takalan kuolemaan johtaneeseen tapahtumasarjaan osallisina olleet poliisimiehet.

Syytettä kyseisiä poliisimiehiä vastaan ei ajanut yleinen syyttäjä, koska hänen näkemyksensä mukaan mitään rikosta ei poliisimiesten taholta ollut tapahtunut, vaan Jukka Häkkisen omaiset.

Huolimatta siitä, että poliisille oli ylimmän johdon, siis tuolloisen sisäministeri Kaisa Raatikaisen taholta annettu määräys päästää pakoauto jatkamaan esteettömästi matkaansa, avasivat paikalla olleet Karhu-ryhmän poliisimiehet autoa kohti tulen siinä vaiheessa, kun takapenkillä istuneet naispanttivangit poliisin kehoituksesta poistuivat autosta.

Tulituksen välittömänä seurauksena oli räjähdys. Syytä ei jälkeen päin kyetä sanomaan. Joko luoti osui räjähteeseen tai Takala laukaisi räjähteen. Joka tapauksessa kaksi ihmistä menetti henkensä.

Miksi sitten syyttäjä ei ajanut syytettä eikä tuomioistuin tuominnut syytettyjä? Ei vaikka paikalla olleet poliisimiehet toimivat vastoin annettuja ohjeita. Yleinen etu meni tapahtumassa henkensä menettäneiden moraalisten oikeuksien edelle. Nyt maailmalle annettiin signaali, ettei poliisi salli kanssaan leikittävän. Menetettiin vain yhden sivullisen viattomen ihmisen henki, kun taas sallimalla paon jatkuminen olisi mahdollisesti aiheutettu suuremman ihmisjoukon turvallisuuden vaarantaminen.

Eräänä avainkysymyksenä nousee esiin se, miksei poliisiministerin määräykselle annettu mitään painoa kenttäjähdon taholta. Ehkä asiaa parhaiten valottaa tokaisu: Ei se ämmä mistään mitään ymmärrä.

Nauhoitteet, jotka tilanteen radioliikenteestä tallentuivat, sattuivat "vahingossa" tuhoutumaan, niin ettei jälkeen päin päästy todistamaan, kuka minkäkinlaisia ohjeita oli saanut ja millaisessa muodossa ne eteen päin välittänyt.

Edellä kerrotun tapaiset sattumukset ovat omiaan nakertamaan luottamusta yhteiskuntamme oikeudenmukaisuutta kohtaan, niin tavallisten ihmisten parissa, kuin myös niiden, joiden pitäisi omalta osaltaan vastata tuon oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Juuri tätä myös ajan takaa missä järki?? Kuka on vastuussa että oikeus tapahtuu?? Olemmeko luoneet koneiston missä väärin tehtyjä `erheitä´ei voida korjata koska se on yhteisen edun mukaista?? Kannatammeko silloin joka tapauksessa vain demokratiaa enemmistön hyväksi unohtaen yksilön oikeuden?

Juuri tuosta perimmältään on kyse; Yksilön edun ja oikeuksien joutuessa yhteiskunnan edun kanssa ristiriitaan, yksilön etu saa väistyä.

Puhtaimmillaan tämä ilmenee asevelvollisuutena ja mahdollisen sotatilan aikana siten, että yksilö on demokraattisella päätöksellä, rippumatta siitä, hyväksyykö hän itse häntä koskevaa päätöstä, velvollinen kuolemaan sen yhteisön edun nimissä, jonka jäsenenä hän on.

Oikeus, siis se, mitä oikeudella kulloinkin ymmärrämme, riippuu aina siitä kulttuuriympäristöstä joka tuon oikeuden on luonut. Samoin jokainen yksilö oikeustoimen kohteeksi joutuessaan kokee tämän tapahtuman sen mukaisena, millainen kulttuuritausta hänellä itsellään on.

Se, mikä oli rikos eilen, ei välttämättä ole sitä tänään. Samoin se, mikä meidän kulttuurissamme on rikoksena rangaistava teko, ei sitä ole aina toisen kulttuurin omaavassa yhteiskunnassa.

Lainsäädäntö muuttuu ajan mukana. Aina se kuitenkin tulee olemaan jäljessä, ei edellä, sillä vasta yhteiskunnan aiheuttaman muutospaineen edessä lainsäätäjä, - meillä Suomessa eduskunta, muuttaa lakeja siten, että ne paremmin vastaavat kulloistakin aikakautta.