Onko mun lisäks ketään muita homoja Helsingin yliopiston teologisessa tällä hetkellä?
Ois kiva jutskailla ja tutustua!
t. Homo homoseksualis
Ois kiva jutskailla ja tutustua!
t. Homo homoseksualis
Homoja teologisessa?
Tämä keskustelu tuo esiin jälleen sen, miten mahtava vaikuttaja jokin uskonto on. Ja ennen kaikkea, miten paljon ihmiset kärsivät uskonnon vuoksi. Olkoon uskonto,mikä hyvänsä. Miten saataisiin ihmiset tajuamaan, että kaikki uskonnot ovat ihmisen luomuksia kaikkine sääntöineen. Ovat vähän kuin ideologiat, jotka nekin ovat ihmisluomuksia. Niin kauan kuin vallanpitäjät ruokkivat uskontojen olemassaoloa (omaksi hyödykseen) on todella vaikea saada ihmiset tajuamaan, että uskonto ei ole "jumalan tahto" (jos nyt jumalaa onkaan). Mutta yksilö voi kyllä itse vakuuttua uskontojen "maallisuudesta" vähänkin käyttämällä järkeään. Hyvä aloitus voisi olla lukea jokin uskontojen kehityksestä kertova kirja, josta ilmenee , miten ihminen on kautta aikain sorvannut uskontoja mieleisekseen. Itse asiassa uskontohan on satu; usein tosin julma.Siia: olkaa oma itsenne, käyttäkää vapaata tahtoanne rakkauden hengessä. Se riittää. Vapautukaa uskontojen tuomasta ahdistuksesta. Olkaa vapaita.
olipa uskosi mikä tahansa,sinun pitää tulla toimeen itsesi kanssa.rakastaa itseäsi...vaikka luotuna jumalasi kuvaksi.mikään sana ei sano esim.raamatussa etteikö jumala olisi luonut kaikkia omaksi kuakseen.mikä oikeus sinulla itselläsi on epäillä jumalan luomistyön oikeutusta?maailmassa on paljon pahaa....sinne mahtuu erilaisia ihmisiä...jokainen meistä.ja mitä enemmän rakkautta,sen parempi.elän armosta,niin käsitän.uskon Jumalaan ja se usko on luottamista siihen,että jumala ei erottele luomiaan yksilöitä.ai synti ja jaot sen perusteella?minulle on luvattu synnit anteeksi.ja taidanpa uskoa sen!!!ei kukaan voisi selvitä huomiseen jos lukisi listaa omista pahoista teoistaan.tällä hetkellä kirkko antaa naisten tappaa lapsiaan jo ennen kuin lapsi on edes syntynyt,elikkä abortoida sikiön.kuka kysyy yhteiskunnan syntejä?ei kukaan.kuka kysyy perheiden pahoinvoinnin syitä.mitä sieltä löytyy muuta kuin syntiä synnin perään.jos maailma ja yksilö sen sisällä eläisi synnitöntä elämää,ei olisi avioeroja,perheväkivaltaa,nälkää...ihminen on omaneduntavoittelija ja kateellinen,halukas osoittamaan suurella sormella toisten vikoja,ja unohtamaan ja peittämään omansa.
alammeko elää raamatun ohjeen mukaan:ota ensin pois malka omasta silmästäsi ja jos sen olet saanut pois,niin vasta sitten voit huomautella naapurin vioista.miten olisi?
alammeko elää raamatun ohjeen mukaan:ota ensin pois malka omasta silmästäsi ja jos sen olet saanut pois,niin vasta sitten voit huomautella naapurin vioista.miten olisi?
Olen lesbo ja teologisessa. Mustakin olis hienoo tavata saman vähemmistön ihmisiä. Onko teologi homojen järjestö (olen kuullut että sellanen on joskus ollut) kuivunut kokoon vai siirtynyt maan alle?
Joo.. olen kans kuullu, et on joskus ollu teologisestisuuntautuneiden vinoviettisten opiskelijoiden järjestö... Olen kyllä kuullut, että meitä on... ja jopa törmännyt yhteen baarissa... Mutta, ei mulla sen enempää kontaktia ole.
kyllä on
Jossain vaiheessa tuntui että teologi homoja alkaa olla enemmän kuin parturi homoja. :)
Eli kyllä teitä riittäää.
Eli kyllä teitä riittäää.
mä olen ja sata muuta eli on siellä meitä. mä oon jo 8. vuotta kirjoilla, mutta duunissa nykyään eli tiedekunnassa aika harvakseltaan. ois silti kiva vaihtaa ajatuksia=)
ville
ville
Tässä on linkki, joka saattaa olla hyödyllinen teologian opiskelijan silmien avaajana: http://www.finnqueer.net/etusivu.cgi?o=1_1&m=a
Tuossa uutisosiossa on aineistoa Kirkkopäiviltä toukokuussa 2003. Katso myös osiot Laki ja Eheytys.
FinnQueer saattaa olla kriittinen ja poleeminen, mutta sen edustama kritiikki on niin perusteltua, että sen taustalla olevaa materiaalia käytetään Teologisen tiedekunnan kurssimateriaalina.
Tuossa uutisosiossa on aineistoa Kirkkopäiviltä toukokuussa 2003. Katso myös osiot Laki ja Eheytys.
FinnQueer saattaa olla kriittinen ja poleeminen, mutta sen edustama kritiikki on niin perusteltua, että sen taustalla olevaa materiaalia käytetään Teologisen tiedekunnan kurssimateriaalina.
Olen edelleenkin homona eli lesbona teologisessa. Jotenkin ekan kerran särähti korvaan tuo ajatus, että on jonakin jossakin. Eikö sen pitäisi riittää, että yksinkertaisesti on.
Onko teologisessa homoja voisi saada rinnalleen yhtä mielekkäitä kysymyksiä: onko teologisessa 165 senttisiä, punatukkaisia, isojalkaisia, iloisia, laiskoja, älykkäitä, hassuja... Vastaus voisi olla: on toki.
Kun uskalsin tajuta oman ertyislaatuni eli homoseksuaalisuuteni, koin suurta helpotusta. Ajattelin, että häpeän aika on nyt ohitse. Nyt ajattelen, että ohitse on myös se, että häpeän aika on ohitse. Haluaisin, että kaikki kytkökset häpeään olisivat ohitse. Kaikenlainen salailukulttuuri on minusta kauheaa.
En aio salata homoseksuaalisuuttani, vaikka tulisin papiksi. Tietenkin voi ajatella, että en sitten tule (pääse) papiksi. Mutta minäpä murran esteet.
Minusta tulee avoimesti homoseksuaalinen pappi ja se on tosi hienoa.
Onko teologisessa homoja voisi saada rinnalleen yhtä mielekkäitä kysymyksiä: onko teologisessa 165 senttisiä, punatukkaisia, isojalkaisia, iloisia, laiskoja, älykkäitä, hassuja... Vastaus voisi olla: on toki.
Kun uskalsin tajuta oman ertyislaatuni eli homoseksuaalisuuteni, koin suurta helpotusta. Ajattelin, että häpeän aika on nyt ohitse. Nyt ajattelen, että ohitse on myös se, että häpeän aika on ohitse. Haluaisin, että kaikki kytkökset häpeään olisivat ohitse. Kaikenlainen salailukulttuuri on minusta kauheaa.
En aio salata homoseksuaalisuuttani, vaikka tulisin papiksi. Tietenkin voi ajatella, että en sitten tule (pääse) papiksi. Mutta minäpä murran esteet.
Minusta tulee avoimesti homoseksuaalinen pappi ja se on tosi hienoa.
U go girl!
Kaikista meistä ei pappeja tuu, mut kaapista pihalla sitäkin useampi...
Tapaamisiin A7:n käytävillä...
Kaikista meistä ei pappeja tuu, mut kaapista pihalla sitäkin useampi...
Tapaamisiin A7:n käytävillä...
Olen homoseksuaalinen, mutta olen myös katolilainen. Sen takia voin tulla pyhäksi jos elän elämäni ei-homoseksualisina.
Yhdistelmä avoimesti homo ja katolilainen toimii suurin piirtein yhtä hyvin kuin austronautti ja pannukakun malliseen maahan uskova. Jos et minua usko, niin kysy vaikka piispaltasi Józef Wróbelilta, tai jos et häntäkään usko, niin kysy sitten uskonopin kongregaation prefektiltä, kardinaali Ratzingerilta tai vaikkapa itseltään pyhältä isältä. Voit tosin rauhassa uskoa minuakin, sillä kirjoitan nimimerkillä "Kokemusta on"
Olen 24-vuotias ex-helluntailainen bisse. Niin pitkään pidin homoutta syntinä, että nyt kun olen sen hyväksynyt, en enää kykene uskomaan kristinuskon jumalaan. On se elämä niin kummallista. Kiinnostuneena odotan, josko elämänkokemus tuo mukanaan lopulta jonkin oivalluksen siitä, että voisin olla sekä ei-hetero että uskovainen. Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan.
Itse uskon siihen, että jokaisen ihmisen jumalakuva on kovinkin omanlaisensa. Kokaisella on näkemys siitä millainen Jumala/jumala on. Jollakin se on armahtavampi ja toisilla tuomitsevampi. Jonkun mielestä Jumalan oikeamielisyys on tärkeämpää kuin hänen rakkaus jne.
Itse Jumalaa kuvaavat tahi Jumalasta ketovat dogmit ja opit onkin sitten tavallaan eri asia. Ne on elää ja vaikuttaa tietynlaisessa diskurssissa, mikä ei aina ole sovellettavissa yksilötasoon. Se on sosiaalinen ja historiallinen representaatio, ei yksilöllinen.
Vapauttavinta minulle onkin ollut huomata ero minun oman Jumalani ja Kirkon Jumalan välillä. Se on toisaalta eri, mutta kuitenkin sama. Pystyn sanomaan, että jumala rakastaa minua sellaisena kuin olen, homonakin.
Uskonnoissa on paljon inhimillistä, mutta se olennainen on jumalallista, rakkaus kuitenkaan ei koskaan katoa.
Itse Jumalaa kuvaavat tahi Jumalasta ketovat dogmit ja opit onkin sitten tavallaan eri asia. Ne on elää ja vaikuttaa tietynlaisessa diskurssissa, mikä ei aina ole sovellettavissa yksilötasoon. Se on sosiaalinen ja historiallinen representaatio, ei yksilöllinen.
Vapauttavinta minulle onkin ollut huomata ero minun oman Jumalani ja Kirkon Jumalan välillä. Se on toisaalta eri, mutta kuitenkin sama. Pystyn sanomaan, että jumala rakastaa minua sellaisena kuin olen, homonakin.
Uskonnoissa on paljon inhimillistä, mutta se olennainen on jumalallista, rakkaus kuitenkaan ei koskaan katoa.
Enpa opiskele Helsingin yliopistossa, mutta teologiaa kuitenkin...
-Max
-Max
Mä tapasin käydä kirkossa, jossa oli lesbo naispappi. Yhtenä sunnuntaina hän saarnassaan kertoi miten vaikea on yhdistää eri roolit, olla pappi, nainen, äiti ja lesbosuhteessa. Olisittepa nähneet seurakunnan. Kaikkien silmät rinkelillä! :)
Onhan meitä. Itse vasta ensimmäisen vuoden opiskelija.
Onko näissä "minun jumala" on eri kuin "kirkon jumala" -höpinöissä mitään järkeä? Onko järkeä olla olevinaan esim. ev.lut. kirkon jäsen ja vielä teologi(an opiskelija), pappi tms. ja sitten sorvata kaikki itselleen sopivaksi, omilla säännöillä? Kun ev.lut. kirkko ei homoja hyväksy niin sitten kirkosta pois.
Vähän samaa kun sanois että olen vegetaristi mutta hyväksyn sittenkin nimenomaan naudanlihan syönnin mutten muita.
Teologian ja psykologian opiskelijoista puolet on omiin ongelmiinsa ratkaisua etsiviä ihmisiä. Teologian opiskelijoista kaikki joutuu pettymään tai yhä syvempään kriisiin, psykologian opinnoista valmistuneista puolet alkaa hoitamaan sitä toista puolta.
Vähän samaa kun sanois että olen vegetaristi mutta hyväksyn sittenkin nimenomaan naudanlihan syönnin mutten muita.
Teologian ja psykologian opiskelijoista puolet on omiin ongelmiinsa ratkaisua etsiviä ihmisiä. Teologian opiskelijoista kaikki joutuu pettymään tai yhä syvempään kriisiin, psykologian opinnoista valmistuneista puolet alkaa hoitamaan sitä toista puolta.
Ev. lut. kirkon jäsenyys ei kylläkään kuulu teologisen tiedekunnan pääsyvaatimuksiin, emmekä kaikki pyri papeiksi saatika sitten ole uskovaisia.
Yllä olevaan viitaten on pakko ihmetellä, miksi kaikki tietämäni teologisesta valmistuneet homot muistuttavat enempi paholaisen lähetteläitä kuin Herran laumaa kaitsevia paimenia.
Ja tää ei ole v-tuilua.
Ja tää ei ole v-tuilua.
Niin, samalta se tuntuu, että heti kun on vain uskonto kuvassa mukana, alkaa pahuus. näin se vain menee. En mivä ainakaan useampaan kymmeneen vuoteen ole tavannut tai saati nähnytkään mitään uskonnollista mikä olisi mukavaa ja positiivista. Uskonto on aina ideologia ja väline vallita ja hallita ympäristöään. Niin, ja voiko turhempaa olla kuin teologia? Täysin turha aine ja ajan haaskaus. Eli opiskella sitä mitä ajattelen uskostani. Älytöntä ajan haaskausta potia miten kirjaimet menevät ja mitä sanat tarkoittavat. Ja vielä aiheesta joka voidaan aivan hyvin tutkia jo historiassa. Uskotteko tosiaan tuollaiseen hömppään joka vain on tuhonnut enemmän kuin mitään muuta. Annan neuvon teologi-opiskelijoille;
_Lopettakaa turha tyhjänpäiväisyys ja tehkää työtä silläkin aikaa tai jos haluatte, auttakaa ja rakastakaa ihmisiä.
-Niin, eihän se sovi- Pitää opiskella ja pohtia vuosikausia, miten voisi autaa tai sanoa-sillä välin autettavat ovatkin jo hävinneet ja kadonneet. Eihän teillä aikaa ole- opiskelette niin ahkerasti "ei mitään"
_Lopettakaa turha tyhjänpäiväisyys ja tehkää työtä silläkin aikaa tai jos haluatte, auttakaa ja rakastakaa ihmisiä.
-Niin, eihän se sovi- Pitää opiskella ja pohtia vuosikausia, miten voisi autaa tai sanoa-sillä välin autettavat ovatkin jo hävinneet ja kadonneet. Eihän teillä aikaa ole- opiskelette niin ahkerasti "ei mitään"
Enpä ole teologisessa enkä uskovainen, mutta aihe on kylläkin kiinnostanut jo pitkän aikaa. Siellä pyhässä kirjassa on kuitenkin myös jonkunverran asiaa ja arvoja, joita minäkin kannatan.
Jos teologiaa opiskelevilla homoilla ja lesboilla olisi joku ryhmä, niin kyllä kävisin katsomassa mikä se on. Pitäisi varmaan tutustua siihen Yhteys -liikkeeseen. Jos sitä kautta löytyisi paremmin tuttavuuksia, kun Helsingin lesboscene tuntuu jollain tavalla hiukan kylmältä.
Jos teologiaa opiskelevilla homoilla ja lesboilla olisi joku ryhmä, niin kyllä kävisin katsomassa mikä se on. Pitäisi varmaan tutustua siihen Yhteys -liikkeeseen. Jos sitä kautta löytyisi paremmin tuttavuuksia, kun Helsingin lesboscene tuntuu jollain tavalla hiukan kylmältä.
kaikille teille nyt faktaa selvitykseksi:
-teologisen pääsyvaatimuksena ei ole kirkkoonkuuluminen
-kaikista teologian opiskelijoista ei tule pappeja
-kaikki teologian opiskelijat eivät ole uskovaisia: meitä on agnostikkoja ja ateisteja, myöskin sellaisia, jotka kannattavat muita uskonnollisia perinteitä
-kaikkien teologian opiskelijoitten tai tutkijoiden näkemyksiä ja mielipiteitä ei voida niputtaa yhdeksi, mielipiteitä on monia erilaisia
-teologinen tiedekunta on moniarvoinen ja -puolinen näkemyksiltään: sen henkilökuntaan ja opiskelijoihin kuuluu hyvin eri taustaisia ihmisiä ja siellä on samanaikaisesti esilla erilaisia kantoja aiheista
-teologinen tiedekunta harjoittaa tieteellistä tutkimustyötä, johon kuuluvat metodit, teoriat, aineistot, objektiivisuus, avoimmuus, kriittisyys ja tiedeyhteisön kontrolli. Tämä on aivan sama asetelma kuin muissakin tieteenaloissa
-teloginen tiedekunta ei ole hartauskoulu tai aivopesula
-nollatutkimusta tehdään muuallakin
-teologisiessa opiskelee homoja ja lesboja
Kannattaa tutustuahttp://www.helsinki.fi/teol, niin saa lisää tietoa aiheesta...
-teologisen pääsyvaatimuksena ei ole kirkkoonkuuluminen
-kaikista teologian opiskelijoista ei tule pappeja
-kaikki teologian opiskelijat eivät ole uskovaisia: meitä on agnostikkoja ja ateisteja, myöskin sellaisia, jotka kannattavat muita uskonnollisia perinteitä
-kaikkien teologian opiskelijoitten tai tutkijoiden näkemyksiä ja mielipiteitä ei voida niputtaa yhdeksi, mielipiteitä on monia erilaisia
-teologinen tiedekunta on moniarvoinen ja -puolinen näkemyksiltään: sen henkilökuntaan ja opiskelijoihin kuuluu hyvin eri taustaisia ihmisiä ja siellä on samanaikaisesti esilla erilaisia kantoja aiheista
-teologinen tiedekunta harjoittaa tieteellistä tutkimustyötä, johon kuuluvat metodit, teoriat, aineistot, objektiivisuus, avoimmuus, kriittisyys ja tiedeyhteisön kontrolli. Tämä on aivan sama asetelma kuin muissakin tieteenaloissa
-teloginen tiedekunta ei ole hartauskoulu tai aivopesula
-nollatutkimusta tehdään muuallakin
-teologisiessa opiskelee homoja ja lesboja
Kannattaa tutustuahttp://www.helsinki.fi/teol, niin saa lisää tietoa aiheesta...
Eikö se kuitenkin ole niin, että jos ev.lut.kirkkoon papiksi haluaa, niin teologinen on käytävä?
Näin ollen tuntuisi melko vaikealta uskoa, että siellä mitenkään objektiivisesti, saatika kriittisesti ainakaan kristinuskoon tai kirkkoon suhtauduttaisiin. Vähän sellainen pässi kaalimaan vartijana olisi silloin tilanne.
Kammottavaa muuten, että valtion yliopistolaitos kouluttaa papit kirkolle. Eikö se olisi kirkon oma tehtävä, omilla rahoillaan? Ja ne rahat voisi sitten hommata jollakin muulla konstilla kuin muun yhteiskunnan verotuksen yhteydessä.
Näin ollen tuntuisi melko vaikealta uskoa, että siellä mitenkään objektiivisesti, saatika kriittisesti ainakaan kristinuskoon tai kirkkoon suhtauduttaisiin. Vähän sellainen pässi kaalimaan vartijana olisi silloin tilanne.
Kammottavaa muuten, että valtion yliopistolaitos kouluttaa papit kirkolle. Eikö se olisi kirkon oma tehtävä, omilla rahoillaan? Ja ne rahat voisi sitten hommata jollakin muulla konstilla kuin muun yhteiskunnan verotuksen yhteydessä.
Niin siis objektiivisuus ja kriittisyyhän on ylipäänsäkin vaikeita käsitteitä. Kuka nyt oikeasti on kaiken suhteen kriittinen ja objektiivinen? Kaikissa ihmisissä nyt elää omat kokemukset, tunteet ja kieli, joiden avulla tulkitsemme maailmaa ja määritämme omaa todellisuuttamme.
Tuossa taannoin kuulin tukimuksesta, jossa todettiin, että 30% kirkon työntekijöistä ei sitoudu kirkon maailmankuvaan ja ylösnousemisen ja helvetin olemassaoloon suhtaudutaan kovin skeptisesti. Kaikki siis ei ole harmaata uskovaismassaa. Edelleenkään.
Olen kyllä pohtinut myös sitä, että millä oikeudella valtio kouluttaa pappeja. Oikeastaan asia on niin, että valtio kouluttaa ainoastaan teologian maistereita, jotka voivat halutessaan hake kirkolta virkaa ja ordinaatiota. Asia ei ole jälleenkään niin yksioikoisen selkeä.
Tuossa taannoin kuulin tukimuksesta, jossa todettiin, että 30% kirkon työntekijöistä ei sitoudu kirkon maailmankuvaan ja ylösnousemisen ja helvetin olemassaoloon suhtaudutaan kovin skeptisesti. Kaikki siis ei ole harmaata uskovaismassaa. Edelleenkään.
Olen kyllä pohtinut myös sitä, että millä oikeudella valtio kouluttaa pappeja. Oikeastaan asia on niin, että valtio kouluttaa ainoastaan teologian maistereita, jotka voivat halutessaan hake kirkolta virkaa ja ordinaatiota. Asia ei ole jälleenkään niin yksioikoisen selkeä.
Tieteen objektiivisuus on hyvin vaikea asia, koska käytännössä kukaan tutkija ei ole tutkimaansa asiaan nähden ulkopuolinen ja puolueeton tarkkailija. Ainakin tutkimuskohde on tuntunut sen verran kiinnostavalta, että sitä on pitänyt tutkimisen arvoisena.
Nykyään vanha ihanne tutkijan täydellisestä puolueettomuudesta ja objektiivisuudesta asetetaan yhä useammin kyseenalaiseksi. Uudet tutkimussuunnat, kuten naistutkimus, miestutkimus ja homotutkimus lähtevät nimenomaan siitä, että tutkija ei ole puolueeton, vaan hän tekee tutkimustyötä omalla persoonallaan ja omana itsenään. Esim. homoseksuaalinen homotutkija tekee tutkimustyötään nimenomaan itseään tiedostavana homona. Hän ei pyrikään unohtamaan seksuaalisuuttaan tutkimusta tehdessään, vaan käyttää sitä tutkimusprosessissaan.
Toisaalta tutkimusprosessin subjektiivisuus ei saa merkitä sitä, että tutkimuksesta tulee virheellinen. Tutkijan on oltava tasapuolinen etsiessään lähteitä ja arvioitava niitä kriittisen puolueettomasti. Esim. homotutkija ei saa jättää huomioon ottamatta lähteitä, jotka eivät ole homomyönteisiä, eikä hän saa kohdella homomyönteisiä ja homokriittisiä lähteitä eri tavoin.
Mielestäni nämä periaatteet sopivat muutettavat muuttaen myös teologiseen tutkimukseen. Tutkijan ei tulisi tutkimusta tehdessään edes yrittää unohtaa omaa uskonnollista vakaumustaan - olpa se sitten mikä vain -, vaan nimenomaan tiedostaa se. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että hän tekisi tieten tahtoen puolueellista tutkimusta.
Kuten edeltävä kirjoittaja jo totesikin, yliopistot eivät Suomessa kouluta pappeja, vaan ne kouluttavat teologian maistereita. Kirkko puolestaan edellyttää papeiksi vihittäviltä teologisia perusopintoja eli juuri tuota maisterin tutkintoa (ja lisäksi eräitä muita asioita). Käytännön syistä teologiset opinnot on kylläkin suunniteltu niin, että ne valmentavat opiskelijaa nimenomaan papinvirkaan (esim. seurakuntaharjoittelut opintojen osana).
Siihen, että teologinen koulutus ja tutkimus tapahtuu maassamme valtion yliopistoissa, on ennen kaikkea historialliset syyt. Toisaalta järjestelmän hyvä puoli on se, että se takaa tutkijoille ja opettajille aivan erilaiset akateemiset vapaudet kuin kirkollinen korkeakoulu voisi taata. Kirkollinen korkeakoulu voisi hyvinkin kouluttaa seurakuntapappeja tarkoituksenmukaisemmalla tavalla kuin valtion yliopisto, mutta käytännössä kirkon tarpeet sanelisivat pitkälti korkeakoulussa suoritettavan tutkimuksen sisällön ja suunnan. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat", niin kuin vanha kansa sanoo. Valtiollisissa tiedekunnissa tutkijoiden ja opettajien ei tarvitse pelätä kirkollisia sanktioita, vaan he voivat tulla tutkimuksissaan myös kirkon kannalta ikäviin tuloksiin. Kirkollisissa korkeakouluissa tällainen mahdollisuus olisi ainakin selvästi rajatumpi.
Nykyään vanha ihanne tutkijan täydellisestä puolueettomuudesta ja objektiivisuudesta asetetaan yhä useammin kyseenalaiseksi. Uudet tutkimussuunnat, kuten naistutkimus, miestutkimus ja homotutkimus lähtevät nimenomaan siitä, että tutkija ei ole puolueeton, vaan hän tekee tutkimustyötä omalla persoonallaan ja omana itsenään. Esim. homoseksuaalinen homotutkija tekee tutkimustyötään nimenomaan itseään tiedostavana homona. Hän ei pyrikään unohtamaan seksuaalisuuttaan tutkimusta tehdessään, vaan käyttää sitä tutkimusprosessissaan.
Toisaalta tutkimusprosessin subjektiivisuus ei saa merkitä sitä, että tutkimuksesta tulee virheellinen. Tutkijan on oltava tasapuolinen etsiessään lähteitä ja arvioitava niitä kriittisen puolueettomasti. Esim. homotutkija ei saa jättää huomioon ottamatta lähteitä, jotka eivät ole homomyönteisiä, eikä hän saa kohdella homomyönteisiä ja homokriittisiä lähteitä eri tavoin.
Mielestäni nämä periaatteet sopivat muutettavat muuttaen myös teologiseen tutkimukseen. Tutkijan ei tulisi tutkimusta tehdessään edes yrittää unohtaa omaa uskonnollista vakaumustaan - olpa se sitten mikä vain -, vaan nimenomaan tiedostaa se. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että hän tekisi tieten tahtoen puolueellista tutkimusta.
Kuten edeltävä kirjoittaja jo totesikin, yliopistot eivät Suomessa kouluta pappeja, vaan ne kouluttavat teologian maistereita. Kirkko puolestaan edellyttää papeiksi vihittäviltä teologisia perusopintoja eli juuri tuota maisterin tutkintoa (ja lisäksi eräitä muita asioita). Käytännön syistä teologiset opinnot on kylläkin suunniteltu niin, että ne valmentavat opiskelijaa nimenomaan papinvirkaan (esim. seurakuntaharjoittelut opintojen osana).
Siihen, että teologinen koulutus ja tutkimus tapahtuu maassamme valtion yliopistoissa, on ennen kaikkea historialliset syyt. Toisaalta järjestelmän hyvä puoli on se, että se takaa tutkijoille ja opettajille aivan erilaiset akateemiset vapaudet kuin kirkollinen korkeakoulu voisi taata. Kirkollinen korkeakoulu voisi hyvinkin kouluttaa seurakuntapappeja tarkoituksenmukaisemmalla tavalla kuin valtion yliopisto, mutta käytännössä kirkon tarpeet sanelisivat pitkälti korkeakoulussa suoritettavan tutkimuksen sisällön ja suunnan. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat", niin kuin vanha kansa sanoo. Valtiollisissa tiedekunnissa tutkijoiden ja opettajien ei tarvitse pelätä kirkollisia sanktioita, vaan he voivat tulla tutkimuksissaan myös kirkon kannalta ikäviin tuloksiin. Kirkollisissa korkeakouluissa tällainen mahdollisuus olisi ainakin selvästi rajatumpi.
STI eli Suomen Teologinen Instituutti pitää luentoja yms. koska kokee yliopistoteologian olevan niin jumalatonta. Luennoitsijoina heillä on porukkaa esim. Aslanista.
J Ä R K Y T T Ä V Ä Ä !
Katsokaa vaikka luento homoseksuaalin kohtaamisesta sielunhoidossa:
http://www.teolinst.fi/luennot/ap040310.html
J Ä R K Y T T Ä V Ä Ä !
Katsokaa vaikka luento homoseksuaalin kohtaamisesta sielunhoidossa:
http://www.teolinst.fi/luennot/ap040310.html
Jari:
"Kuten edeltävä kirjoittaja jo totesikin, yliopistot eivät Suomessa kouluta pappeja, vaan ne kouluttavat teologian maistereita. Kirkko puolestaan edellyttää papeiksi vihittäviltä teologisia perusopintoja eli juuri tuota maisterin tutkintoa (ja lisäksi eräitä muita asioita). Käytännön syistä teologiset opinnot on kylläkin suunniteltu niin, että ne valmentavat opiskelijaa nimenomaan papinvirkaan (esim. seurakuntaharjoittelut opintojen osana)."
Eli eikö siis voitaisi jättää hiusten halkominen ja todeta, että valtion yliopisto kouluttaa papit. Tai muuten voidaan kai yhtä hyvin sanoa esim. että yliopistot eivät kouluta opettajia, vaan tarjoavat pätevyyden mahdollistavan koulutuksen, ja ihmisestä tulee opettaja sitten kun hänet palkataan siihen työhön - totta mutta ei ihan tarkoituksenmukaista argumentointia.
Kirkon pitäisi nimenomaan itse kouluttaa henkilökuntansa, ei yhteiskunnan. Uskontoja voitaisiin tutkia valtion yliopistossa vaikka kuinka puolueettomasti, käytännön kirkkotyöhön kouluttautua kirkossa.
Ja lopuksi hyvä linkkivinkki kaikille:
http://www.eroakirkosta.fi
"Kuten edeltävä kirjoittaja jo totesikin, yliopistot eivät Suomessa kouluta pappeja, vaan ne kouluttavat teologian maistereita. Kirkko puolestaan edellyttää papeiksi vihittäviltä teologisia perusopintoja eli juuri tuota maisterin tutkintoa (ja lisäksi eräitä muita asioita). Käytännön syistä teologiset opinnot on kylläkin suunniteltu niin, että ne valmentavat opiskelijaa nimenomaan papinvirkaan (esim. seurakuntaharjoittelut opintojen osana)."
Eli eikö siis voitaisi jättää hiusten halkominen ja todeta, että valtion yliopisto kouluttaa papit. Tai muuten voidaan kai yhtä hyvin sanoa esim. että yliopistot eivät kouluta opettajia, vaan tarjoavat pätevyyden mahdollistavan koulutuksen, ja ihmisestä tulee opettaja sitten kun hänet palkataan siihen työhön - totta mutta ei ihan tarkoituksenmukaista argumentointia.
Kirkon pitäisi nimenomaan itse kouluttaa henkilökuntansa, ei yhteiskunnan. Uskontoja voitaisiin tutkia valtion yliopistossa vaikka kuinka puolueettomasti, käytännön kirkkotyöhön kouluttautua kirkossa.
Ja lopuksi hyvä linkkivinkki kaikille:
http://www.eroakirkosta.fi
Opettajien kohdalla asia on periaatteessa aivan kuten sanot: Yliopisto kouluttaa kasvatustieteiden maistereita, ja tämä akateeminen oppiarvo antaa pätevyyden opettajan virkaan.
Erona on kuitenkin se, että lasvatustieteiden maisterin koulutusohjelma on aivan eri tavalla räätälöity opettajan ammattiin johtavaksi kuin teologian maisterin koulutusohjelma papin virkaan johtavaksi. Suurin osa kasvatustiedettä opiskelevista haluaa ryhtyä opettajaksi, ja suurin osa ryhtyy opettajiksi (elleivät sitten keskeytä opintojaan). Sen sijaan teologiaa lukevat monet muutkin kuin papiksi aikovat, eivätkä läheskään kaikki teologian maisterit koskaan ryhdy papeiksi - tai ylipäänsä kirkon virkaan.
Tietysti voitaisiin ajatella, että kirkko alkaisi itse kouluttaa pappejaan. Tällöin koulutus voisi hyvinkin olla tarkoituksenmukaisempi papin virkaa ajatellen. Pidän kuitenkin edelleenkin kiinni siitä, että kokonaisuuden kannalta on parempi, että teologit koulutetaan "puolueettomissa" yliopistoissa. Tämä takaa tieteen vapauden aivan eri tavalla kuin kirkollisissa korkeakouluissa, lisäksi se pitää kynnyksen matalampana niille, jotka haluavat tutkia teologiaa haluamatta silti ryhtyä papeiksi. Keskusteluilmasto on valtion yliopistoissa varmasti aivan eri tasoa kuin se kirkollisissa kouluissa olisi. Valtion yliopistoissa tutkijoilla ja opettajilla on aivan eri mahdollisuudet itsenäiseen ajatteluun kuin heillä olisi kirkollisissa kouluissa.
Erona on kuitenkin se, että lasvatustieteiden maisterin koulutusohjelma on aivan eri tavalla räätälöity opettajan ammattiin johtavaksi kuin teologian maisterin koulutusohjelma papin virkaan johtavaksi. Suurin osa kasvatustiedettä opiskelevista haluaa ryhtyä opettajaksi, ja suurin osa ryhtyy opettajiksi (elleivät sitten keskeytä opintojaan). Sen sijaan teologiaa lukevat monet muutkin kuin papiksi aikovat, eivätkä läheskään kaikki teologian maisterit koskaan ryhdy papeiksi - tai ylipäänsä kirkon virkaan.
Tietysti voitaisiin ajatella, että kirkko alkaisi itse kouluttaa pappejaan. Tällöin koulutus voisi hyvinkin olla tarkoituksenmukaisempi papin virkaa ajatellen. Pidän kuitenkin edelleenkin kiinni siitä, että kokonaisuuden kannalta on parempi, että teologit koulutetaan "puolueettomissa" yliopistoissa. Tämä takaa tieteen vapauden aivan eri tavalla kuin kirkollisissa korkeakouluissa, lisäksi se pitää kynnyksen matalampana niille, jotka haluavat tutkia teologiaa haluamatta silti ryhtyä papeiksi. Keskusteluilmasto on valtion yliopistoissa varmasti aivan eri tasoa kuin se kirkollisissa kouluissa olisi. Valtion yliopistoissa tutkijoilla ja opettajilla on aivan eri mahdollisuudet itsenäiseen ajatteluun kuin heillä olisi kirkollisissa kouluissa.
En ylipäänsä ymmärrä, miten tiede liittyy pappeihin ja kirkkoon. Kirkon opeissa ei ainakaan ole tieteellä mitään sijaa, päinvastoin. Lienee kirkolle käytännössä vain ongelma, että papit ovat saaneet koulutuksen tiedeyliopistossa ja osaavat ajatella ja kyseenalaistaa asioita, kuten on viime aikoina saatu tietää heidän ahkerasti tekevän. Uskontojen tutkiminen sinänsä on varmaankin mielenkiintoista ja tarpeellista, mutta kirkkoon ja siellä tehtävään työhön en näe yhteyttä.
Ja sitten vielä hiustenhalkomista: opettajat eivät suinkaan kaikki ole kasvatustieteen maistereita kuten annat ymmärtää. Luokanopettajat ilmeisesti ovat ja heidän koulutuksensa tähtääkin vain opettajuuteen.
Valtaisia joukko on kuitenkin aineenopettajia (yläaste, lukio, ammattillinen opetus jne.) jotka ovat saaneet koulua ja opetusta sivuamattoman koulutuksen (filosofian maisteri) ja se joka haluaa, hakeutuu opettajankoulutukseen ja pätevöityy opetukseen. Eli ihan sama asia kuin tutkinto teologiassa / pappeus.
Pidän edelleen pelkkänä saivarteluna väittää, ettei valtio kouluta pappeja ev.lut.kirkolle.
Ja sitten vielä hiustenhalkomista: opettajat eivät suinkaan kaikki ole kasvatustieteen maistereita kuten annat ymmärtää. Luokanopettajat ilmeisesti ovat ja heidän koulutuksensa tähtääkin vain opettajuuteen.
Valtaisia joukko on kuitenkin aineenopettajia (yläaste, lukio, ammattillinen opetus jne.) jotka ovat saaneet koulua ja opetusta sivuamattoman koulutuksen (filosofian maisteri) ja se joka haluaa, hakeutuu opettajankoulutukseen ja pätevöityy opetukseen. Eli ihan sama asia kuin tutkinto teologiassa / pappeus.
Pidän edelleen pelkkänä saivarteluna väittää, ettei valtio kouluta pappeja ev.lut.kirkolle.
Ajattelin opettajista puhuessani todellakin luokanopettajia. Aineopettajilla on yleensä oman aineensa ylempi korkeakoulututkinto (esim. uskonnonopettajilla juuri teologian maisterin tutkinto), lisäksi heiltä vaaditaan sivuaineopinnot toisessa opetusaineessa, kasvatustieteen laudatur-opinnot ja auskultointi normaalikoulussa.
En tiedä tarkkaan, mitä ajattelet puhuessasi teologian "tieteellisyydestä" - tai sen puutteesta. Teologia on tiede siinä kuin mikä tahansa muukin tieteenala. Tietystikään se ei ole luonnontiede, vaan historiatiede (saks. Geisteswissenschaft). Silti sitä koskevat normaalille tieteelle asetettavat vaatimukset, ennen kaikkea tieteen objektiivisuus. Teologia-tieteen johtopäätösten täytyy olla sellaisia, että jokainen pystyy seuraamaan sitä argumentaatioketjua, jolla ne on saavutettu, sekä tutkimaan sitä kriittisesti. Tämä ei voi olla riippuvainen tieteentekijän henkilökohtaisista ominaisuuksista, esim. hänen henkilökohtaisesta uskonvakaumuksestaan.
Tietysti pitää paikkansa, että teologian perimmäinen tutkimusobjekti, Jumala, on kaiken tieteellisen tutkimuksen ylä- ja ulkopuolella. Hän ei toisin sanoen kuulu siihen paradigmaan, jota voidaan tutkia tieteellisin menetelmin. Tämä ei kuitenkaan sinällään tee teologiaa vähemmän tieteelliseksi. Tieteellisin menetelmin voidaan tutkia esim. kirkollisen opin kehittymistä ja sen ilmaiseen käytettävää kieltä, ihmisten uskonnollisia kokemuksia jne.
Paikkansa pitää myös se, että kirkon uskon perimmäinen kohde ei ole tieteen - ei edes teologia-tieteen - tutkimustulos. Tieteen tutkimustulokset eivät voi olla uskon kohteina, koska ne jo määritelmän mukaan ovat kritiikin alaisia ja siksi muuttuvia. Kirkko ei voi ottaa uskonsa kohteeksi yksittäisten tiedemiesten lausuntoja ja tutkimustuloksia, olivatpa nämä sitten miten hyvin perusteltuja tahansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirkon usko ja teologia olisivat jotenkin vastakkaisia toisilleen. Teologia tutkii muiden asioiden ohella juuri kirkon uskoa ja sen ilmenemis- ja ilmaisumuotoja, ja samalla se vie kirkon uskon ja opinkäsitysten ymmärtämistä eteenpäin. Kyseessä on siis vastavuoroisuuteen perustuva prosessi.
En tiedä tarkkaan, mitä ajattelet puhuessasi teologian "tieteellisyydestä" - tai sen puutteesta. Teologia on tiede siinä kuin mikä tahansa muukin tieteenala. Tietystikään se ei ole luonnontiede, vaan historiatiede (saks. Geisteswissenschaft). Silti sitä koskevat normaalille tieteelle asetettavat vaatimukset, ennen kaikkea tieteen objektiivisuus. Teologia-tieteen johtopäätösten täytyy olla sellaisia, että jokainen pystyy seuraamaan sitä argumentaatioketjua, jolla ne on saavutettu, sekä tutkimaan sitä kriittisesti. Tämä ei voi olla riippuvainen tieteentekijän henkilökohtaisista ominaisuuksista, esim. hänen henkilökohtaisesta uskonvakaumuksestaan.
Tietysti pitää paikkansa, että teologian perimmäinen tutkimusobjekti, Jumala, on kaiken tieteellisen tutkimuksen ylä- ja ulkopuolella. Hän ei toisin sanoen kuulu siihen paradigmaan, jota voidaan tutkia tieteellisin menetelmin. Tämä ei kuitenkaan sinällään tee teologiaa vähemmän tieteelliseksi. Tieteellisin menetelmin voidaan tutkia esim. kirkollisen opin kehittymistä ja sen ilmaiseen käytettävää kieltä, ihmisten uskonnollisia kokemuksia jne.
Paikkansa pitää myös se, että kirkon uskon perimmäinen kohde ei ole tieteen - ei edes teologia-tieteen - tutkimustulos. Tieteen tutkimustulokset eivät voi olla uskon kohteina, koska ne jo määritelmän mukaan ovat kritiikin alaisia ja siksi muuttuvia. Kirkko ei voi ottaa uskonsa kohteeksi yksittäisten tiedemiesten lausuntoja ja tutkimustuloksia, olivatpa nämä sitten miten hyvin perusteltuja tahansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirkon usko ja teologia olisivat jotenkin vastakkaisia toisilleen. Teologia tutkii muiden asioiden ohella juuri kirkon uskoa ja sen ilmenemis- ja ilmaisumuotoja, ja samalla se vie kirkon uskon ja opinkäsitysten ymmärtämistä eteenpäin. Kyseessä on siis vastavuoroisuuteen perustuva prosessi.
"En tiedä tarkkaan, mitä ajattelet puhuessasi teologian "tieteellisyydestä" - tai sen puutteesta. Teologia on tiede siinä kuin mikä tahansa muukin tieteenala."
Enhän minä missään vaiheessa ole kyseenalaistanut teologiaa tieteenä; ihmettelen vain sitä mihin sitä kirkossa tarvitaan (= miksi papit ovat teologeja). Kuten itsekin sanot, uskonnon olemus on jossain aivan muualla kuin tieteellisessä tutkimuksessa, tai niissä asioissa joita tiede ylipäänsä voi tutkia.
Päin vastoin, uskonto on perinteisesti toiminut tieteellisen tiedon korvaajana, uteliaisuuden tukahduttajana ja kaiken selityksenä tietämättömyyden vallitessa. Mikä tahansa käänne selittyy kätevästi herran tahdolla: herra antoi, herra otti / tutkimattomat ovat herran tiet jne. Selitys ja lohdutus löytyy joka tilanteeseen kuolemaa myöten. Tähän tietysti perustuu uskonnon luoma (väärä) rauhoittava vaikutus ja turvallisuudentunne.
Oliko se nyt Marx kun sanoi että uskonto on oopiumia kansalle - todella osuvasti sanottu.
Enhän minä missään vaiheessa ole kyseenalaistanut teologiaa tieteenä; ihmettelen vain sitä mihin sitä kirkossa tarvitaan (= miksi papit ovat teologeja). Kuten itsekin sanot, uskonnon olemus on jossain aivan muualla kuin tieteellisessä tutkimuksessa, tai niissä asioissa joita tiede ylipäänsä voi tutkia.
Päin vastoin, uskonto on perinteisesti toiminut tieteellisen tiedon korvaajana, uteliaisuuden tukahduttajana ja kaiken selityksenä tietämättömyyden vallitessa. Mikä tahansa käänne selittyy kätevästi herran tahdolla: herra antoi, herra otti / tutkimattomat ovat herran tiet jne. Selitys ja lohdutus löytyy joka tilanteeseen kuolemaa myöten. Tähän tietysti perustuu uskonnon luoma (väärä) rauhoittava vaikutus ja turvallisuudentunne.
Oliko se nyt Marx kun sanoi että uskonto on oopiumia kansalle - todella osuvasti sanottu.
Suoraan tuolta STI:n sivulta kopioituna teoriaa homoseksuaalisuuden kehityksestä:
----------------------------
- homoseksuaalin kehityksen ydin on samastumisprosessin keskeytyminen lapsuudessa suhteessa omaan sukupuoleen (omaa sukupuolta olevaan vanhempaan ja toverijoukkoon).
- lapsi torjuu omaa sukupuolta olevan vanhemman tunnetasolla kokiessaan tahallisia tai tahattomia laiminlyöntejä. Syntyy päätös: tuollaiseksi en halua kasvaa (defensive detachment).
- seurauksena on ambivalenssi: tarve saada rakkautta omaa sukupuolta olevalta vanhemmalta, toisaalta kyvyttömyys ottaa sitä vastaan aiempien pettymysten / torjuntojen takia
- homoksi kehittyvän pojan intensiivinen suhde äitiin on vain seuraus siitä, että suhde isään ei toimi. Samoin lesboksi kehittyvän tytön samastuminen isään (joissakin tapauksissa) on seuraus äitisuhteen ongelmista
- homoseksuaalinen rakkaus ei ole perverssiä vaan oikeutettua tarvetta saada oman sukupuolen rakkautta. Tämän tarpeen olisi pitänyt täyttyä riittävästi lapsena ja varhaisnuoruudessa, jotta heteroseksuaalinen kiinnostus olisi syntynyt.
- täyttymätön oman sukupuolen rakkauden tarve ja samastumisen puutteellisuus aiheuttavat erilaisuuden tunteen, joka erotisoituu murrosiässä. Erotisoimme sen mikä on meille mysteeri ja vierasta.
- homoseksuaaliset suhteet eivät täytä tarvetta, joka on jäänyt täyttymättä lapsena, koska homosuhde aktivoi myös ambivalenssin negatiivisen puolen. Tämä on eräs syy miksi homosuhteet kariutuvat.
- samastumisprosessi voi käynnistyä uudelleen terapia- tai sielunhoitosuhteessa, jossa homouteen liittyvä ambivalenssi voidaan purkaa. Seksuaalisuuden muutos on vain sivutuote tunne-elämän eheytymisestä.
- homoseksuaalisuuden muutos on mahdollista niille, joilla on siihen voimakas (usein uskonnollinen) motivaatio ja muutosta tukeva ympäristö (ystävyyssuhteet, terapia, itseapuryhmät).
----------------------------
Mitäpä tuohon oikein sanoisi. En oikein tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Tuon linkin tekstissä (ajatella että tollasta oikeesti luennoidaan Suomen Teologisessa Instituutissa ja toteutetaan jossain ihmeen Aslanissa!) on muutamia kohtia joihin on ihan pakko puuttua. Ensimmäiset kuusi kohtaa tuntuu pääosin ihan järkeviltä ja valitettavan tutuilta omankin historian (taudinkuvan?) perusteella, vaikka eihän sitä kukaan omaa elämäänsä ihan tällä tavalla analysoi. Toisaalta mä luulen että ei tämä ole kuin yksi mahdollinen "reitti homouteen", en jaksa uskoa että kaikilla homma menee näin. Tätä klassista, kaikkien helposti ymmärtämää yksinhuoltajaäidinhomopoika ([karrikoiden]) tapausta sitten pidetään oppimateriaalina ja yhtenä ainoana totuutena.
"Erotisoimme sen mikä on meille mysteeri ja vierasta." Tämä on aika hauska, tässähän onkin sitten varmaan selitys myös pedofiileille, nekrofiileille ym...
"Tämä on eräs syy miksi homosuhteet kariutuvat." Jaha, heterosuhteet sitten eivät kariudu vai? (Varsinkin kun tuon lauseen tarkoitus lienee osoittaa myös homoseksuaalisuuden haittoja.) Läpi elämän kestäneitä homosuhteitakin varmasti löytyy vaikka millä mitalla.
"Seksuaalisuuden muutos on vain sivutuote tunne-elämän eheytymisestä." Juu mä oon ihan rikki, hoitoon vaan!
Muualla samalla sivulla sanotaan, että tällainen "eheytys" voi kestää 5-10 vuotta. Ja sittenkö sitä ollaan ehta ja eheä hetero - tai ex-gay niinkuin sivulla sanotaan?
Onko sillä loppujen lopuksi väliä miten on homoksi tullut? Ja kannattaako uhrata 5-10 vuotta elämästään eheytymiseen kun on parempikin vaihtoehto - hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kylläpä joitain tuntuu kovin kiinnostavan homojen elämä ja heidän pelastuminen. Ja kaikki vain yhden R-alkuisen satukirjan takia...
No, näyttipä minuakin kiinnostavan kovin vauhkota tästä asiasta. Lisää vastaavanlaista skeidaa ja uskomattomia perusteluja asiaan kuin asiaan voi lukea tuon tyypin sivuilta http://jjmarkka.net/.
----------------------------
- homoseksuaalin kehityksen ydin on samastumisprosessin keskeytyminen lapsuudessa suhteessa omaan sukupuoleen (omaa sukupuolta olevaan vanhempaan ja toverijoukkoon).
- lapsi torjuu omaa sukupuolta olevan vanhemman tunnetasolla kokiessaan tahallisia tai tahattomia laiminlyöntejä. Syntyy päätös: tuollaiseksi en halua kasvaa (defensive detachment).
- seurauksena on ambivalenssi: tarve saada rakkautta omaa sukupuolta olevalta vanhemmalta, toisaalta kyvyttömyys ottaa sitä vastaan aiempien pettymysten / torjuntojen takia
- homoksi kehittyvän pojan intensiivinen suhde äitiin on vain seuraus siitä, että suhde isään ei toimi. Samoin lesboksi kehittyvän tytön samastuminen isään (joissakin tapauksissa) on seuraus äitisuhteen ongelmista
- homoseksuaalinen rakkaus ei ole perverssiä vaan oikeutettua tarvetta saada oman sukupuolen rakkautta. Tämän tarpeen olisi pitänyt täyttyä riittävästi lapsena ja varhaisnuoruudessa, jotta heteroseksuaalinen kiinnostus olisi syntynyt.
- täyttymätön oman sukupuolen rakkauden tarve ja samastumisen puutteellisuus aiheuttavat erilaisuuden tunteen, joka erotisoituu murrosiässä. Erotisoimme sen mikä on meille mysteeri ja vierasta.
- homoseksuaaliset suhteet eivät täytä tarvetta, joka on jäänyt täyttymättä lapsena, koska homosuhde aktivoi myös ambivalenssin negatiivisen puolen. Tämä on eräs syy miksi homosuhteet kariutuvat.
- samastumisprosessi voi käynnistyä uudelleen terapia- tai sielunhoitosuhteessa, jossa homouteen liittyvä ambivalenssi voidaan purkaa. Seksuaalisuuden muutos on vain sivutuote tunne-elämän eheytymisestä.
- homoseksuaalisuuden muutos on mahdollista niille, joilla on siihen voimakas (usein uskonnollinen) motivaatio ja muutosta tukeva ympäristö (ystävyyssuhteet, terapia, itseapuryhmät).
----------------------------
Mitäpä tuohon oikein sanoisi. En oikein tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Tuon linkin tekstissä (ajatella että tollasta oikeesti luennoidaan Suomen Teologisessa Instituutissa ja toteutetaan jossain ihmeen Aslanissa!) on muutamia kohtia joihin on ihan pakko puuttua. Ensimmäiset kuusi kohtaa tuntuu pääosin ihan järkeviltä ja valitettavan tutuilta omankin historian (taudinkuvan?) perusteella, vaikka eihän sitä kukaan omaa elämäänsä ihan tällä tavalla analysoi. Toisaalta mä luulen että ei tämä ole kuin yksi mahdollinen "reitti homouteen", en jaksa uskoa että kaikilla homma menee näin. Tätä klassista, kaikkien helposti ymmärtämää yksinhuoltajaäidinhomopoika ([karrikoiden]) tapausta sitten pidetään oppimateriaalina ja yhtenä ainoana totuutena.
"Erotisoimme sen mikä on meille mysteeri ja vierasta." Tämä on aika hauska, tässähän onkin sitten varmaan selitys myös pedofiileille, nekrofiileille ym...
"Tämä on eräs syy miksi homosuhteet kariutuvat." Jaha, heterosuhteet sitten eivät kariudu vai? (Varsinkin kun tuon lauseen tarkoitus lienee osoittaa myös homoseksuaalisuuden haittoja.) Läpi elämän kestäneitä homosuhteitakin varmasti löytyy vaikka millä mitalla.
"Seksuaalisuuden muutos on vain sivutuote tunne-elämän eheytymisestä." Juu mä oon ihan rikki, hoitoon vaan!
Muualla samalla sivulla sanotaan, että tällainen "eheytys" voi kestää 5-10 vuotta. Ja sittenkö sitä ollaan ehta ja eheä hetero - tai ex-gay niinkuin sivulla sanotaan?
Onko sillä loppujen lopuksi väliä miten on homoksi tullut? Ja kannattaako uhrata 5-10 vuotta elämästään eheytymiseen kun on parempikin vaihtoehto - hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kylläpä joitain tuntuu kovin kiinnostavan homojen elämä ja heidän pelastuminen. Ja kaikki vain yhden R-alkuisen satukirjan takia...
No, näyttipä minuakin kiinnostavan kovin vauhkota tästä asiasta. Lisää vastaavanlaista skeidaa ja uskomattomia perusteluja asiaan kuin asiaan voi lukea tuon tyypin sivuilta http://jjmarkka.net/.