80-luvun musiikkia
Moi! Tietäiskö joku mistä saisi 80-luvun musiikkia, siis lähinnä cd-singlejä. Ja levyjä kanssa.
80-luvun vinyylisinkkuja ja älppäreitä löytyy kirpputoreilta vaikka millä mitalla. Cd-sinkkujen kanssa voi olla hankalampaa, kun formaatti yleistyi vasta vuosikymmenen loppupuolella. Onhan niitä tietysti jonkun verran julkaistu jälkikäteen cd-muodossa, unohtamatta 80-lukukokoelmia, joita saa halvalla esim. Anttilasta.
Etsiskelin muuten kirppareilta aikani Joyce Simsin biisiä "Come Into My Life" vuodelta 1988. Ei tärpännyt edes vinyylinä, joten piti sitten tilata Amazonista.
Sitä mitä ei gemmiltä löydy, sitä ei ole olemassa:
http://www.gemm.com/ . Esimerkiksi mainittu Joyce Simmsin vinyylisinkku halpaan 1400 dollarin lähtöhintaan. ;)
Mutta kuten sanottu, 80-luvun musiikkia on aika nihkeesti CD:nä liikenteessä, albumeja ehkä, mutta sinkkuja aika epätodennäköisesti. Mutta divarit, kirpputorit ja palvelevat musiikkikaupat osaa varmaan auttaa paremmin.
Toi Jarkin vinkki Anttilasta on kokemukseni mukaan hyvä. Sen Top10 -osasto on aika ihmeellinen bandoran lipas, kun siirrytään päivän hittien hyllyköistä hieman sivummalle. Löytyy jos jonkinmoista kokoelmaa ja jopa joidenkin 80-lukuisten artistien uusia Best of -kokoelmia, joita jotkin pienet levy-yhtiöt ovat koostaneet. Kannattaa kuitenkin varoa visusti sellaisia kokoelmia, joiden kannessa lukee sanat 'panflute' tai 'orchestration'...
Lisäksi kannattaa etsiä ulkomaisista nettikaupoista 80-luvun musiikin kokoelmia, niin Various Artist- kuin Best of -tyylisiä. Nimittäin jotkin eri maissa olevat paikalliset levy-yhtiöt, tai isojen kansainvälisten yhtiöiden paikalliset toimistot, saattavat julkaista tällaisia levyjä paikallisille markkinoille. Käsittääkseni taannoin Suomessa julkaistu Village Peoplen kokoelmalevy oli tällainen paikallinen suomalainen erikoisuus. Niitä voi sitten tilata netin kautta niin kauan kun tavaraa riittää. Hakukriteerinä voi käyttää paitsi artistin nimeä, niin usein myös kappaleen nimeä. Jos ei siellä suoraan, niin sitten tavallisen hakukoneen kautta saattaa päästä jonkin myyjän jäljille. Jos tilata aiot, kannattaa harkita lähteen luotettavuutta ja sen tietojärjestelmiä luottokorttilaskua varten. Mitä tunnetumpi nettikauppa, sitä todennäköisemmin homma sujuu luotettavasti.
Tämä siis pätee yleensä artisteihin, jotka olivat aikanaan suosittuja. Heidän sen aikaisesta tuotannosta saatetaan edelleen tehdä uusia alkuperäispainoksia, joita voi löytää jostain myynnissä. Valitettavasti nykyisin ei juurikaan paineta aikanaan vähemmän suosittujen artistien materiaalia. Tosin poikkeuksiakin löytyy: Silloin kun Boxman oli vielä olemassa, tilasin erään vielä hyvässä hapessa olevan reggae-legendan 80-luvulta olleen levyn. Hämmästyin, kun sen vihdoin sain, että se oli australialaisen levy-yhtiön uudelleen julkaisema alkuperäistä vastaava levy! Tai sitten se oli piraatti, mutta en oikein jaksa uskoa siihen, koska tämän paikallisen levy-yhtiön logot ja kaikki oli painettu levyyn ja sen vihkoon. Tekninen laatukin oli hyvä.
Toisaalta jokin aika sitten jäljitin muutamaa muuta tapausta ja vastaukseksi sain suoraan levy-yhtiöstä, että kyseessä on heillä 'obsolete article'. Eli eivät tee siitä enää uusia painoksia huonon menekin vuoksi. Ja kerran levy-yhtiön edustaja jopa kysyi artistilta, joka taisi omistaa tekijänoikeudet ko. levyyn, suoraan, ja tämä oli kuulemma vastannut, että ko. levy ei edusta heidän tuotantonsa kulta-aikaa joten sen uudelleen levitys ei juurikaan kannata. Ja tietenkin mielestäni ko. levy oli yksi heidän parhaistaan...
Eli harvinaisempien levyjen metsästys on aikamoista salapoliisityötä. Joskus se tuottaa tulosta, joskus voi tulla pettymyksiä. Silloin nämä divarien korkeat alkaen hinnat ovat varsin perusteltuja, kun on kyseessä alalla kysynnän ja tarjonnan laki.
Mainittakoon, että nyt 2000-luvulle asti päässeinä voin todeta, että suurin osa 80-luvun vinyylitavarasta on kyllä joskus julkaistu CD:nä. Mutta kyse onkin siitä, että näitä CD-levyjä ei enää kannata printata ja markkinoida. Ne CD-versiot olisi kannattanut ostaa joskus 90-luvun alussa vielä kun niitä yleensä sai.
Jos vaikuttaa siltä, että jokin levy olisi saatavissa netistä, mutta et tohdi sitä sieltä ostaa tietoturvan vuoksi, kannattaa silloin suunnata esim. Free Record Shopiin ja kysyä mahtaako heidän kautta voida tilata ko. levy. Jos ko. levy jaellaan niiden jakelijoiden kautta, joita ko. liike käyttää, se onnistuu varsin sivistyneesti. Täytät vain tilauskortin ja jäät odottelemaan. Kun levy sitten on tullut liikkeeseen, saat liikkeeltä siitä ilmoituksen ja käyt ostamassa levyn pois normaalihintaan. Se on varattu vain sinulle muutaman viikon ajan tiskin takana. Tilaus voi kyllä kestää. Esimerkiksi meikäläinen odotti monta kuukautta Boys Town Gangin "Can't Take My Eyes Off of You" -rallatusta. Ensin katalogin mukaan tuli tilattua 'obsolete article'-versio (se alkuperäinen albumi, jossa ko. kappale oli alunperin julkaistu), mutta kun sitten tilattiin bändin Best of, tuli levy muutamassa viikossa. Koko projekti kesti yli 6 kk.
Cd-sinkkuja on olemassa vasta vuodesta n.1989 eteenpäin. Painosmäärät olivat silloin vielä vinyyliä vähäisempiä, joten ne ovat aika harvinaisia, etenkin täällä. Vinyylisinkkuja sekä 7 että 12 tuuman koossa on paljon enemmän saatavilla.
Kanadalainen Unidisc levymerkki, nettisivut löytyy, on julkaissut runsaan määrän 1970-80 lukujen sinkkuja cd-muodossa. Niistä kaikkia ei enää ole saatavilla, ja Suomessa aika vähän muutenkin.
Gemm on loistava paikka, mutta kandee katsoa mistä maksaa. Alle 4:n tähde myyjiltä ei kannata tilata, voi olla, että kamat ei koskaan tule perille.
Em. Joyce Simmsin maksisinkun ostin itse jokin aika sitten netin kautta, hinta 2.5 euroa, kunto virheetön.
Täkäläisiltä kirppareilta ja divareista voi löytää myös mitä tahansa, hinnat ovat joskus kohdallaan, joskus eivät. Jos on aikaa etsiä ja viitsii nähdä vaivaa, siitä vain. Mä olen jo vuosikaudet shopannut levyni netistä. Valikoimaa piisaa, palvelu pelaa ja löytyy levyjä joita täällä ei ole tuskin koskaan liikkeellä. Suosittelen. Aikaa jää muuhunkin ja saa mitä haluaa. Ulkomaanmatkoillakaan ei tarvitse kouluta levykaupoissa vaan voi keskittyä muihin asioihin.
Vähän aikaa kun seutaa niin, mm. gemmistä erottaa myyjät, jotka pyytävät kaikesta ylihintaa. Tietysti on levyjä, joiden arvo on 120-200 euroa ja enemmänkin, harvinaisuuden tms. takia, mutta aikakauden suurimmat hitit harvoin kuuluvat niihin. Poikkeuksen tekevät biisistä olevat erikoisversiot. Esim. BeeGeesin Stayin' alive hitistä pitkä n. 6 min. versio, alkuperäinen jättisinkku irtoaa tällä hetkellä 200:lla dollarilla. Erittäin haluttu Disconet remix, Abban Lay All Your Love on me, on tuskin koskaan tarjolla, eikä sitä ole julkaistu muualla, näitä riittää.
Esim. DuranDuranin, Kim Wilden sinkut ovat aina olleet kalliita täälläkin divareissa, jo -80 luvulla. Jos et siis halua maksaa ylihintaa, osta tosiaan cd, saat musiikin halvemmalla.
Jos luottokortti löytyy, niin amazon tai gemm on tosiaan parhaat vaihtoehdot. Niiden kautta tilaamiseen kannattaa vähän perehtyä, että ei tule mokia, joskus toimitusajat ovat amazonissa pitkiä, mutta se näkyy, kun on tilauksen jättänyt ja tilauksen voi het perua ilman kuluja. Gemmissä taas näkee mitä on heti saatavilla, ja parhaimmillaan paketti on kotona 5 pv:ssä, jopa Kanadasta saakka.
Mutta vinyylien hankkiminen tietysti edellyttää satsaamista levariin. Gemmistä löytyy myös cd:t.
Unohtui mainita, että jos tilanne menee tosi epätoivoiseksi, tässä on viimeinen oljenkortesi:
http://www.worldwidemusicnetwork.com/
Eli tämä jenkkifirma tekee löytämällesi LP:lle laadukkaan ammattitason CD- tai DVD-audio-muunnoksen. Toiminnan ehtona on, että asiakkaalla on tarjota joku alkuperäinen formaatti musiikista, koska laittomia kopioita firma ei nettisivujen mukaan suostu tekemään.
Ennen tämä firma myös myi etsintäpalvelua, jossa heillä oli kontaktiensa kautta mahdollisuus löytää sinulle haluamasi levy jostain päin maailmaa ja tehdä sitten siitä tämä CD-muunnos. Etsintäpalvelun maksimiaika oli yksi vuosi, jonka jälkeen heittivät tapauksesi suhteen hanskat tiskiin, jos haluttua levyä ei löytynyt.
Nyt vaikuttaa siltä, että liian pienen kysynnän vuoksi ovat heittäneet koko etsintäpalvelun suhteen hanskat tiskiin, ja muunnospalvelu perustuu nyt vain siihen, mitä asiakkailla on alkuperäisiä formaatteja tarjota työtilausta tehtäessä.
Lisäksi ilmeisesti firmalla on myös kerääntynyt levyvarasto, jota myyvät ulos divariperiaatteella. Kannattaa tiedustella sieltä niitä levyjä, joita etsit.
Itse meinasin käyttää taannoin tämän firman palveluita, mutta sitten jätin sen tekemättä joten todellista kokemusta palvelusta ei minulla ole muuta kuin, että vastaavat hanakasti lähetettyyn sähköpostiin ja ovat auliita palvelemaan ja ovat viesteissään asiallisia.
"Jos vaikuttaa siltä, että jokin levy olisi saatavissa netistä, mutta et tohdi sitä sieltä ostaa tietoturvan vuoksi,"
Tämä nyt ei ole mikään ongelma. Kunhan tarkistaa että webbikauppa käyttää SSL-salattua yhteyttä (selaimen alalaidassa yhtenäinen lukon tai avaimen kuva ja osoiterivin alussa https://) voi ihan huoletta tehdä tilauksia myös netissä jos omistaa ko. tarkoitukseen sopivan kortin. Ja monet kotimaiset verkkokaupathan toimittavat tuotteita myös laskua / postiennakkoa vastaan.
Olen tehnyt elämässäni muutaman kerran nettiostoksia myös ulkomaisista nettikaupoista. Viimeksi tänä vuonna, kun maksoin Gaydar-palvelun jäsenmaksua (öhöm öhöm...), kysyttiin Visa-kortin kääntöpuolen allekirjoitusliuskassa olevaa kolmenumeroista koodia eli jotain kortti- ja käyttäjäkohtaista pin-tunnusta haltijavarmennusta varten. Tällainen 'vain minä tiedän antaa oikean vastauksen' tyyppiset varmennuskeinot ovat luotettavia, kun tieto vielä välitetään salattuna. Toistaiseksi tämäkin oston meni asiallisesti. Jäsenen palvelu aukesi välittömästi ja Visa-laskussakin on oikea veloitus. Ja nyt dollarin huonon euro-kurssin vuoksi vieläpä kohtalaisen edullinen euromääräinen veloitus. Gaydar nimittäin, vaikka onkin brittipalvelu, veloittaa palvelunsa taaloissa eikä punnissa.
Muhunkin iski taas kauhea kasaribuumi ja viihdytin itseäni surffailemalla Stock Aitken Watermanin vanhojen artistien, kuten Jasonin, Sonian ja Sinitan nettisivuilla. Sopii kysyä, onko nolompaa musavideota kuin Sonian "Counting Every Single Minute". Tai no, ei pidä unohtaa Kylien Greatest Hits -DVD:llä olevaa "Made in Heaven" -klippiä. Miten kaikki onkaan voitu tehdä niin väärin siinä videossa ;D.
Mulla on toi Joyce Simmsin biisi vanhalla NOW-kokoelmavinyylillä. Myös kyseisen sinkun video löytyy, vaikka sekin on varsin nolostuttava :).
Anttila on kyllä kultakaivos, vaikka ei uskoisi. Itsekin tosin ostelen levyjä paljolti netistä, Amazonista, Ebaystä, Eil.comista jne. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia.
Tilasin muuten Amazonista 2 kpl Joyce Simsin cd:tä. Toisen voin myydä. Jos olet kiinnostunut, pistä meiliä!
Kiitos, en ole varsinainen fani. Ajattelin vain kommentoida, kun toi 80-luvun musiikki on muuten niin lähellä sydäntä ;).
Mulla on aivan sikana 80-luvun musaa,maxi sinkkuina.
Britti poppia ja Jenkki soulia,discoa....
Olisiko kukaan kiinostunut ostamaan??
Esim kyseinen Joyce Simms löytyy aitona Jenkki 12´