Homoseksuaalisuus ja opettajan työ
Olen usein ajatellut, että saatan hyvinkin jossain vaiheessa elämääni päätyä kokeilemaan opettamista. Opiskelenhan yliopistossa. Ja olen myös lesbo. Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, miten homoseksuaalisuus on otettu vastaan opettajanhuoneessa. Entä mitä sanovat oppilaat ja vanhemmat? Joudutaanko kiusallisiin tilanteisiin? Oletteko päätyneet salaamaan seksuaalisuutenne vai oletteko tulleet kaapista ulos lähimmille työtovereillenne tai peräti koko työyhteisölle?
Jos aiheesta on olemassa tutkimusta, otan kirjallisuusvihjeitä tai linkkejä mielelläni vastaan. Kiitos!
Jukka Lehtosen väitöskirjassa "Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa" käsitellään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten kokemuksia koulussa, mutta muistaakseni siinä sivuutaan myös suhtautumista homoseksuaalisiin opettajiin. Joka tapauksessa kirja on suositeltavaa luettavaa opettajiksi aikoville.
Itse aion jossain vaiheessa valmistua opettajaksi, enkä ole kovinkaan huolestunut vastaanotostani mahdollisissa tulevissa kouluissa. Jos alkaa pelätä sitä, miten sinut otetaan vastaan lesbona tai homona opettajanhuoneessa, sitten voi pelätä ihan mitä tahansa työpaikkaa. En usko, että opettajat olisivat sen pahempia homofobeja kuin muidenkaan alojen ihmiset. Ja oppilaathan löytävät kyllä halutessaan opettajasta pilkattavan ominaisuuden, vaikka opettaja ei olisikaan millään erityisellä tavalla "poikkeava".
Mulla oli 7. luokalla vuoden ajan vanha homo liikunnanopettajana. Sitä vihattiin, mutta se oli sen oma vika. Ukko pyrki aina tilaisuuden tullen kopeloimaan poikia. Jos opastaa kompassin käyttöä, niin onko ihan tarpeellista ojentaa kouransa pojan hartioiden molemmin puolin ja painaa lantionsa sen perseeseen kiinni? Kerran yks poika huus sille että "menn sää homo helvetii!" Äijä järjesti sille vaikeuksia ja liikunnannumeroksi tuli 6 vaikka tuo poika oli kympin arvoinen urheilija. Alhaista!
Tiedän vastaavanlaisia hetero-opettajia (siis miehiä), jotka häpeilemättömästi lähentelevät tyttöoppilaita. Omassa koulussanikin oli yksi.. Kyllä näitä lapsiinsekaantujia löytyy joka ihmisryhmästä. Sitä ei vain keskiverto pojat useinkaan ihmettele niin paljon tai kiinnitä siihen erityistä huomiota, jos miesopettaja hiplailee tyttöjä ja puhelee heille vihjailevaan sävyyn. Vierestä tällaista seuranneena voin sanoa, että ihan yhtä kuvottavalta näytti, eivätkä ne tytötkään siitä erityisemmin tuntuneet pitävän. Ei se ole niinkään oleellista onko homo vai hetero. Se on oleellisempaa osaako käyttäytyä kuin vastuullinen ja tervehenkinen aikuinen.
Kuulostaa enemmän pedofiililtä, ei niinkään homolta.. Jos jutun kääntäisi niin päin että 'vanha' (40v?) mies käpälöisi 13-vuotiaita tyttöjä, tai nelikymppinen nainen olisi poikien kimpussa, niin tuskin "hetero" olisi ensimmäinen mieleen tuleva määritelmä? Pedofiileillehän ei ole kuulemma juuri väliä uhrin sukupuolesta, mutta miesten on helpompi päästä tekemisiin poikien kanssa jne.
Homo se oli! Se oli nimenomaan kiinnostunut poikain "miehisestä kehityksestä". Terveystiedon yhteydessä sen selostus miesten sukuelimistäkin oli niin seikkaperäinen ettei tiennyt olisiko nauranu vai nolostunu. Koska se olin juuri mä ketä se kopeloi kompassilla niin voin sanoa myöhempien kokemusteni valossa että se toimi kuin aikuinen homo eikä mikään namusetä. Mä olin jo 14-vuotiaana sellainen karju ettei kellään pedolla olsi ollut mitään fiksaatiota mun perääni.
Zetazeta tässä... en jostain syystä aloittanut ketjua tavallisella nikilläni. Kiitos, Mantu, tiedoista, ja kiitos myös Psychelle linkistä. Huomasin, että tuonne Setan foorumiin pitäisi jotenkin rekisteröityä - siis ei riitä, että vain rekisteröityy tavallisesti, vaan opettajien juttuja päästäkseen lukemaan pitää vielä liittyä jotenkin muutenkin. En tiedä miten, en jaksanut ottaa selvää.
Haluaisin vielä tarkentaa, etten mitenkään erityisesti pelkääkään mahdollista syrjintää koulussa. Tai siis kuten sanoit, millä tahansa työpaikalla voidaan syrjiä mistä tahansa syystä. Mutta minua siis kiinnostaisi kuulla tarinoita elävästä elämästä mahdollisesti vaikkapa opettajilta itseltään, koska kai homoseksuaalisuuteen ja opettajantyöhön liittyy omia asetelmiaan. Kuten nytkin huomataan, keskustelu lähtee homoseksuaalisuus-pedofilia -akselille. Kuinka paljon on homoseksuaalisia opettajia, jotka leimataan pedofiileiksi herkemmin kuin hetero-opettajat? Sitä paitsi vaikkei pedofilia liikkuisi homofoobikkojen argumenteissa laisinkaan, esim. jotkut vanhemmat voivat kokea vaikeana sen, että oman lapsen (ammatti)kasvattaja on homoseksuaali. Suoraan sanottuna taustalla saattaa jopa olla näitä vanhoja ja vääriksi todistettuja asenteita, että homoseksuaalisuus aiheutuu vanhemman homon / lesbon viettelyn kohteena olemisesta.
Koulu on staattinen instituutio, jonne uudistuksen tuulet eivät tosiaankaan nopeasti tuulahtele. Uuden polven kasvattajana koululaitoksella on ratkaiseva rooli. Se on yksi niistä voimista, jotka sosiaalistavat ihmisen yhteiskunnan osaksi. Opettajan ammattikuvaa leimaa vieläkin käsitys opettajasta jonkinlaisena ideaalikansalaisena, joka käytöksellään ja esimerkillään viitoittaa nuorisoa oikeanlaiseen elämään. (Aiemmin kansakoulunopettaja oli se kansankynttilä, papista suunnilleen seuraava auktoriteetti, joka sivisti koko kylää ja opetti ihmisille moraalia!) Tavallaan opetustyössä koko persoonallisuus on enemmän läsnä kuin monessa muussa ammatissa, vaikka opetussisällöt tulevatkin ulkopuolelta ja vaikka opettaja niin sanotusti puhuukin kouluinstituution äänellä.
2000-luvun länsimaisessa yhteiskunnassa seksuaalisesti tavallisuudesta poikkeavat ovat se vähemmistö, joka usein (esim. parisuhdelaki, kirkon homolinjaukset jne.) nousee esiin tiedotusvälineissä; yleinen kanta seksuaalisiin vähemmistöihin on vaihteleva, tai siis toisin sanoen sitä ei oikeastaan ole. Positiivista on, että homoseksuaalit ylipäätään näkyvät mediassa, koska tehokas tapa marginalisoida ryhmiä on tehdä ne näkymättömiksi. Kuitenkin media tarttuu konflikteihin ja poliittisiin erimielisyyksiin - ja homoseksuaalien näkyvyys selittyy osin tällä. Homoseksuaaleihin suhtaudutaan ristiriitaisesti!
Kun sitten yhdistetään myyttisen kasvatustyön kehto, vanha ja perinteikäs koululaitos, ja seksuaaliset vähemmistöt, jotka kuohuttavat tunteita laidasta laitaan, syntyy väkisinkin jotain mielenkiintoista. Minun mielikuvissani kouluun liittyy paljon perinteisiä tilaisuuksia, kirkossa käymistä, hengellisiä aamunavauksia, vanhoillisia ja vanhoja opettajia, jotka eivät takuulla tienneet, mitä heteronormatiivisuus on. Psykologian tunnilla oli kiusallista istua, kun yli 60-vuotias opettaja (myös uskonnon lehtori, ikineitsyt-tyyppinen ikäneito) puhui homoseksuaaleista selvästi "NE sairaat / hyvin poikkeavat ja oudot" -sävyyn. Monet opettajat ovat olleet työssään montakymmentä vuotta, vaihtuvuus on varsinkin pienillä maaseutupaikkakunnilla pientä. Miten tällaiseen maisemaan istuu homo, lesbo tai trans-ihminen? (Vastaanotto voi olla hyväkin, en ota mitään kantaa siihen.)
Tämän vuoksi mielestäni olisi kiinnostavaa keskustella hlbt-opettajien integroitumisesta koulumaailmaan! En ole lukenut laisinkaan kasvatustiedettä tai mitään aihetta käsittelevää teosta, joten nämä nyt ovat vain tällaisia heittoja :) En tiedä, tajusiko kukaan pointtiani.
(Kiitos kiitoksesta, mutta kiitos linkistä taitaa kuulua Johnnylle. :D)
Seksuaalisuuden pohjalta toiminen ei taida kuulua monellekaan työpaikalle, eikä ainakaan pitäisi kuulua. Koulu ei ole mikään poikkeus. Koulussa opetetaan, kasvatetaan, opitaan ja kasvetaan, ei sekstailla tai toimita henkilökohtaisista intresseistä, oli ne millä elonsaralla tahansa.
En ymmärrä, miksi minkäänlaista seksuaalista suuntautumista tulisi julistaa koulussa. Olen toiminut vuosia opettajana, eikä mikään voisi vähempää kiinnostaa, kuin tuoda oma seksuaalisuuteni työpaikalle.
Mutta jos homoseksuaalisuuttaan välttämättä haluaa koulussa kuuluttaa, niin melko varma voinee olla, että joltakin suunnalta tule hankaluuksia.
Ihmettelen hieman sitä että jos sanoo olevansa homoseksuaali - tai no eihän sitä pakko ole niin sanoa suoraankaan - mutta jos vaikka se käy ilmi siten että joku kolleega kysyy että onko perhettä tai seurusteletko, niin jos vastaa siihen että "kyllä seurustelen", ja lisäkymyksenä tulee että "ai, minkäslaisen tytön kanssa seurustelet", niin mitä siihen pitäisi sitten vastata jos vastaus "en seurustele tytön vaan pojan kanssa" on homouden julistamista tai kuuluttamista? Valehdellako pitäisi? Minusta ainakaan tämän keskustelun pointtina ei ollut se että joku kuuluttaisi homouttaan tai lesbouttaan, mutta että voihan se oikeasti tulla esille ilman että sitä erityisesti julistaa. Jos tässä tapauksessa jostain suunnalta tulee hankaluuksia, niin tuskin siinä kannattaa ko. homoa tai lesboa siitä syyttää.
Oikeassa olet mielestäni siinä että sinänsä suuntautumisen ylikorostaminen koulussa ei ole aiheellista. Itse jos olisin opettaja niin pitäisin kuitenkin huolen siitä että jos homoseksuaalisuus joskus tulisi puheenaiheeksi oppilaiden kesken että oppilat saisivat aiheesta tietoa joka ei ole ennakkoluulojen värittämää. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että opettajan pitäisi tulla tässä tilanteessa kaapista ulos.
pedoilla on taipumusta hakeutua ammatteihin, joissa voi olla nuorten kanssa tekemisissä. Ehkä sen vuoksi opettajissa on suhteessa enemmän pedoja
Mitenköhän tämä Iman viesti liittyy aiheeseen homoseksuaalit opettajan ammatissa?
Niin mitenköhän, eiköhän sen jo kaikki tiedä että homoseksuaaleilla ja pedofiileilla on aivan eri intressit.
Naan: viestiketju ei suoranaisesti liity siihen, että seks. vähemmistöihin kuuluvien opettajien pitäisi käyttää sateenkaarivöitä jne...
Naan: Avoimuus työpaikalla ei tarkoita sitä, että pitäisi esitellä seksielämänsä yksityiskohtia oppilaille tai työtovereille. Ei-avoimuus taas tarkoittaa käytännössä sitä, että työyhteisö olettaa kaikkien jäsentensä olevan heteroja. Näin luovutat olennaisen osan minuuttasi toisten määriteltäväksi.
En ymmärrä, miten "luovuttaisin olennaisen osan minuuttani muitten määriteltäväksi" - päinvastoin pidän olennaisen osan minuuttani itselläni, enkä anna sitä työyhteisölle jolle se ei kuulu.
Minulle on aivan sama, jos minua luullaan heteroksi, ei se vaikuta työhöni millään tavalla. Ehkä minulla on erilainen työyhteisö kuin muilla.
Olen opettajana suuren eteläsuomalaisen kaupungin suurella yläasteella ja lukiossa.
Omaa seksuaalista suunatautumistani en ole joutunut selittämään, enkä häpeämään työyhteisössäni. Toisaalta aiheesta ei kukaan ole kysynyt, tai tuonut esille verbaalisesti.
Asia on kuitenkin tunnuttu tiedostavan työympäristössäni. Kukaan ei halua nostaa "hankalaa" aihetta esille opettajanhuoneessa. Olen tulkinnut tämän kohteliaisuuden osoitukseksi: kollegani eivät ole halunneet loukata - ainakin niin toivon. Homuttani on hodeltu silkkihansikkain. Toisaalta mitään perhesuhteistani ei kukaan ole kysellyt juuri mitään. Tässä olen vaistonnut "vaikean aiheen" olemassaolon.
Opettajanhuoneessa olen huomannut olevani joillekin - harvoille - mieskollegoilleni ongelma. Seuraani ei hakeuduta, ja muutoinkin olen heidän silmissään kummallisen näkymätön. Tämä näkyy mm. tervehtimisissä. Ajan myötä tämä tilanne on huomattavasti tasoittunut. Olen kai tehnyt käytökselläni täysin selväksi, etten ole millään muotoa kiinostunut heistä. Silti huomaan ajoittaista vakeutta joillakin tulla luokseni puhumaan Kahdenkesken työasioista. Sellaisen olen kokenut enemmänkin säälittävänä, tai naurettavana, kuin loukkaavana.
Naiskollegani ovat suhtautuneet ystävällisesti ja jopa kehuneet rohkeuttani. Olen saanut ihan aitoa myönteistä palautetta, jopa kiitosta siitä, että uskaltaa olla erilainen. Aluksi se tuntui oudolle: miten voi olla erilainen, kun on se mitä on. Ajan kukuessa on käynyt niin kuin usein hyvin käy: epäolennaiset asiat menettävät merkityksensä, kun osoittaa osaavansa työnsä ja asiansa.
Oppilaat ovat kyllä kiinostuneita asiasta, mutta kukaan ei ole uskaltanut aivan suoraan kysyä. Erään kerran oppilas kysyi onko minulla tyttöystävää. Vastasin ettei, johon seurasi jatkokysymys poikaystävästä. Vastasin rehellisesti. Asiaa ei puitu enempää, vaikka odotin kommentteja. Asiaa pidettii ihan ok. juttuna.
Oppilaat pitävät minua opettajana, ei ensisijassa homona (tai heterona). Mitä kauemmin olen oppilasta opettanut, sitä vähemmän asia tuntuu heitä kiinostavan. Oppilaiden suhtautuminen on hyvin luontevaa. Tiedän olevani aineessani pätevä ja osaavani työni. Olen, nuorempana, jopa suosittu monien oppilaiden keskuudessa. Minua pidetään rentona ja reiluna opena. En tuo homoutta esille opetuksessa, miksi pitäisi tuoda.
Opettaja, joka kohdistaa seksuaalisuutta oppilaisiin on täysin väärällä alalla. Luokassa oppilaat ovat oppilaita ja huomio pelkästään opetustyössä ja koúlujutuissa. Opettajana näen oppillaat vain oppilainani, opetuksen kohteena. Lukiossa opettaessani ei tilanne ollut yhtään erilainen. Oppilas ja opettaja "romanssit" ovat elokuvien ja tv-sarjojen fantasiaa.
Oppilaiden vahempien taholta en myöskään ole kuulut mitään negatiivista. Vanhempien henk. koht. tapaamisissa minua on pidetty lapsen opettjajana ja suhtauduttu kuin muihinkin opettajiin.
Ongelmana opettajuus ja homous ei minulle ole muodostunut. Mutta en voi kuvitella hakeutuvani minnekään pienelle paikkakunnalle työhön. Uskoisin siellä ennakkoluulojen oleva näkyvämpia. Toisaalta kokemusta minulla tästä ei ole, vain omia luulojani.