sekavaa eli pattipää

Joo en ole ollut humalassa sitten viime perjantain joten kai tietäsin, jos olisin eilen päätäni jossain kolhinut. On nimittäin outo ja kipeä patti päälaella.
Nyt on vaan niin, että olen joskus nähnyt ohjelman tai lukenut jutun koskien jotain tautia jossa päähän tulee joku hemmetin patti ja se tauti oli jotakuinkin tappava tai jotain.
Kun vielä muistaisin oliko se ohjelma/lehti dokkari vai kauhuelokuva...

Käväisepä näyttämässä sitä pattia terveysasemalla.

Tukkeutunut ja sen jälkeen tulehtunut talirauhanen siellä mitä todennäköisimmin kummittelee.
Haudo lämpimähköllä vedellä, niin siitä se aukeaa ja jos todella suuri alue, noin kämmenen kokoinen, on alkanut punoittaa, niin vasta sitten on antibioottien aika.
Terveyskeskukseen ryysitään nykyisin mitä pienimmästäkin vaivasta valittamaan. Se kun on muka ilmaista ja jokaisen kansalaisoikeus, vaikka todellisiakin potilaita kyllä olisi riittämiin. Harkintaa, enne kuin lähdetään lääkäriin!

Olen Eskon kanssa hieman eri linjoilla näissä terveydenhoitasioissa.

Olen seurannut miesten tapaa hoitaa terveyttään. Siinä olisi runsaasti toivomisen varaa. Mennään hoitoon vasta kun on ehdottoman pakko, vaikka huolestuttavia merkkejä olisi kuinka.

Näin juuri tv-ohjelman eturauhasen liikakasvusta ja eturauhassyövästä. Monet miehet lähtevät lääkäriin liian myöhään.

Hämmästyttävää oli ohjelmassa esitetty väite, että huomattava osa miehistä ei tunne omaa kroppaansa edes niin paljoa, että tietäisivät missä eturauhanen sijaitsee, saatikka mitä tehtäviä sillä on. Homomiehet saattavat tietämyksessä tässä nimenomaisessa asiassa kyllä ohittaa heteroveljensä kirkkaasti, niin arvelen.

Naiset perinteisesti hoitavat ja myös keskustelevat omaan terveyteensä liittyvistä asioista helpommin kuin miehet.

Intiimivaivat tuntuvat olevan miehille tosi vaikea juttu.

Esimerkki: nuori mies valitti sitä, että hänellä on ollut siittimessään jotakin todella epämiellyttävää vaivaa jo pitkään. Kertomuksesta en saanut tolkkua vaivan laadusta. Käskin näyttämään vaivan paikan. Housuja hän ei meinannut ensin saada alas millään. Ahtaan esinahan alta paljastui kokonaan smegman peittämä terska. Haju oli myös melkoinen. Komensin alapään pesulle. Terska ja esinahka olivat erittäin pahoin tulehtuneet. Hän ei ollut hoitanut alapään hygieniaansa juuri lainkaan. Eikun lääkärille, joka tarkisti myös tarpeen ympärileikkaukseen.

Jos vaivan kuvaus on niinkin epämääräinen, kuin tämän keskusteluketjun aloittaneessa sanomassa oli, en uskaltaisi ehdottaa muuta kuin mennä tutkituttamaan se. Samalla kirjoittaja saisi mielenrauhan.

Muuten, homomiesten terveydestään huolehtimisesta, niin fyysisestä kuin henkisestä voisi keskustella laajastikin.

Eskon kommentti on hirvittävä. Että älä mene lääkäriin, jos siltä tuntuu? Voi pyhä jysäys.

Terveyskeskuspalvelujen käyttö ovat nimenomaan jokaisen luovuttamaton oikeus, ja on yhteiskunnan suuri häpeä, että ne eivät toimi ja niitä ei ole riittävästi.

Suosittelen päinvastoin, että kaikki menisivät sinne vaikka katkennutta kynttä näyttämään, se on veronmaksajan oikeus. Lisää jonoja, niin päättäjät tajuavat tehdä _oikeasti_ jotain asialle.

Kun olin vielä yliopiston terveydenhuollon piirissä, minulla ei ollut aavistustakaan oikean elämän karusta totuudesta - eli että terveydenhuollosta saa nauttia vain harva ja valittu.

Muutaman kerran olen nyt työssä ollessani työterveyteen päästä, mutta yritykseksi on jäänyt. Kerran pääsin, mutta tumpelo lääkäri ei tiennyt mistään mitään ja jouduin silloinkin menemään yksityiselle. Siellä olen sen jälkeen käynyt - onneksi olen pysynyt terveenä ja tarvetta on ollut vähän.

Mene ehdottomasti lääkärille aina kun tarvetta tuntuu olevan! Tuollainen mahdollisten tautien miettiminen vie valtavasti aikaa ja energiaa. Jos kyseessä ei ole mikään vaarallinen juttu, on turhaa murehtia asiaa viikkotolkulla vaan hoitaa sitten asia heti pois mielestään. Kyhmyn näyttäminen ei varmaan vie lääkärin ajasta kuin muutaman minuutin.

Totta on, että miehet ovat usein täysin tietämättömiä kroppansa toiminnasta ja eturauhanen on todella hyvä esimerkki. Minulla ei ollut aavistustakaan missä sellainen sijaitsee tai mikä se on ennen kuin joskus kolmekymppisenä, kun sukulaismiehiä alkoi kuolla eturauhassyöpään. Silloinkin asiasta mieluiten hämmentyneenä vaiettiin, kun kukaan ei oikein tuntunut tietävän, mikä ihme värkki eturauhanen on.

Mä oon ollut kyllä tosi huono menemään lääkärille. Johtuukohan tuosta asenteesta, mutta olkapää on löysä ja polvi toisinaan kipeä. Tekevälle on sattunut ja hoitaminen on jäänyt. Tosin tuosta polvesta voi syyttää muitakin. Kaaduin joskus jäällä ja kyselin mitä sille pitäisi tehdä, hoitsu sanoi vaan että ei sille mitään mahda. Pitäisi kyllä osata pitää puolensa paremmin...

Se patti on jo hävinnyt. Ajattelin itsekin, että se voisi olla jotain talirauhasiin liittyvää, sillä Rogaine on tehnyt ainakin mulla päänahan tosi rasvaiseksi. Se patti oli vaan niin kova, että ei tiennyt mitä ajatella.
Jos se tulee uudestaan niin sitten käyn jossain näyttämässä. Kumminkin alkaisin jossain vaiheessa ajattelemaan, että se on joku hemmetin kasvain, joka tunkee aivoista kallon läpi...

Ja kuinkas sitten kävikään sen patin kanssa!
Että katkennutta kynttä lääkärille näyttämään!
Eikö yhtään hävetä?

Niin se päänsärkyhän mikä on kallon sisällä ei ole hävinnyt minnekään. Mitähän sitten voisi olla ;)
No joo, se on ollut jo ikuisuuden, joten siihen on tottunut.

Otolle,

Kipu on elimistön signaali, että jokin asia ei ole kohdallaan. Jos et jatkuvan kipusi syytä tiedä, mene ja tutkituta syy.

Eskolle,

Noissa lausumissasi on piilotettu viesti ainakin minulle, että terveydestään huolehtiminen olisi jotenkin hävettää tai ei hyväksyttävää.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa mennä tutkimuksiin mieluummin yhden kerran liikaa kuin kerran liian vähän tai liian myöhään.

Aivan samaa mieltäni. Esim. isoisäni suostui menemään lääkärille tutkittavasti pitkällisistä taivutteluista huolimatta vasta kun *syöpä* oli jo niin pitkällä ettei sille voitu tehdä enää mitään. Ja äijä oli kyllä kärsinyt oireista jo pitkään.

Lääkäriin voi mun mielestä mennä aina, jos on syytä epäillä sairastumista. Esim. pari vuotta mulle tulli angiina todella usein, parhaimpana vuonna taisi olla 5 kertaa. Kyllä mä menin lääkäriin heti kun, alkoi olla oireita. Parissa tapauksessa se ei ollutkaan flunssaa kummempaa. Kerran taas odotin toiveikkaana flunnssan ohimenoa liian pitkään, mutta angiinahan se oli, ja tauti oli sitten sitäkin tuskallisempi, kun hoito alkoi myöhässä.

Lääkäreitä on monenlaisia, mutta ei minua ole koskaan pois käännytetty tai ulos naurettu. Jos on syytä epäillä, että päähäsi on ilmestynyt jotain muuta kuin tavallinen rasvapatti niin ota yhteyttä ammattilaisiin. Pienestä yskästä, yksittäisestä päänsärystä tai huippauksesta nyt ei kannata välittää, ne kuuluu elämään siinä missä ilmavaivatkin.

Kerran mulla kasvoi ison varpaan kynsi varpaaseen. Soitin kotikaupungin terveyskeskukseen jossa tarjottiin aikaa 3 viikon kuluttua. Neuvottiin ett varvasta tulee liottaa ensin pehmeeks pesuvadissa ja sitten nostaa jollakin lihasta. Liotin ja nostin veitsel. Verta tuli perkeleesti mutta itse vaiva poistui.

Taitaa nuo Eskon aivoitukset olla ajalta, jolloin piti kumartaa ja ottaa lakki päästä kun kylänraitilla tuli vastaan kirkkoherra, lääkäri tai opettaja. Ja asioille mentiin "anteeksi kun tuhlaan oppineen aikaa" -asenteella.

Ei tarvii ihmisen hävetä vaivojaan ja epävarmuuttaan, eikä lääkäreitä pelätä, sinne vaan vaivoja selvittelemään.

Ajatukseni ovat ajalta jolloin ihmisillä vielä oli tallella kyky asettaa asiat niiden edellytämiin mitasuhteisiinsa.
Siis ei ammuttu tykillä hyttystä, eikä ajateltu mennä lääkärillä kynsiä leikkuuttamaan, ja jotakin osattiin tehdä ihan itsekin!
Mihin lienee terve harkintakyky ajan saatossa hukkunut?

Tässä nyt paremmalla aikaa pari lisäriviä edelliseen kommenttiini.
-En ole sanonut, ettei terveydestään tule huolehtia. Tapoja vain asian hoitamiseen on kai sitten olemassa yhtä monta kuin on kommentoijaakin.
-Asenteeni saattaa kyllä olla ajalta, jolloin lääkäreihin, kirkkoherroihin ja opettajiin suhtauduttiin toisin kuin tänään. Aikaa kun on kulunut tänä vuonna tasan kolme vuosikymmentä siitä, kun sain ensimmäisen virkani "Nokian lataamossa", kuten eräs täällä kirjoittava henkilö laitosta osuvasti kutsuu.
Pidin työstäni silloin ja olen edelleen siitä kiinnostunut.
Syy siihen, että vastasin ketjun aloittajalle, oli se, etten halunnut hänen huolestuvan turhasta. Terveyskeskukseen saattaa olla pitkä, monen päivän jono, joten tällä palstalla saatu tieto saattoi huojentaa oloa. -Etenkin, kun vaivan laadun märittäminen ei ollut vaikeaa, eikä vaiva vakava, vaan kotikonstein pois päiväjärjestyksestä hoidettavissa.
Vaikeaa täällä on kaikkia miellyttää. Eräälle kysyjälle totesin hänen vaivansa vaativan mitä todennäköisimmin kliinistä hoitoa sillä seurauksella, että minun sanottiin maalaavan piruja seinille. Joten, sanoipa täällä mitä tahansa, joku aina suuttuu ja on eri mieltä, mutta eipä tuo minua haittaa.
Haittaamisesta puheen ollen; se kyllä hieman tympii, että joku on tullut - tahallaan tai vahingossa, tänne samalla nimellä. Itse käytän reilusti omaa nimeäni enkä piiloudu nimimerkkien tai keksityn nimen taakse. Samoin sähköpostiosoitteeni on julkinen ja siihen saa ja voi laittaa asiallisia viestejä jos haluaa.

Esko J. totesi: "Mihin lienee terve harkintakyky ajan saatossa hukkunut?"

Tuossa kommentissa on mielestäni tärkeä ajatus.

Nuoremmat sukupolvet ovat saattaneet jäädä lähes kokonaan paitsi edellisiltä sukupolvilta itsehoidon oppeja.

Maalla kasvaneena, kaukana puhelimista oli pakko itse osata perushoitaa itseään ja läheisiään. Eihän tohtoriakaan tohtinut häiritä kuin virka-aikana. Opin lapsuudessa vanhemmiltani ja isovanhemmiltani paljon itsehoitoon tarvittavaa tietoa ja taitoa. Nyt noita taitoja ei opeteta, vaan käännytään asiantuntijoiden puoleen, jos yleensä käännytään. Silloin piti tulla toimeen hätätilanteissakin, koska osaamattomuus olisi voinut viedä vaikka hengen.

Selfhelp kertoi hyvän esimerkin neuvoista, joita minä olen pitänyt itsestään selvinä ja soveltanut niitä sen kummemmin asiaa edes miettimättä.

Olen lapsesta saakka oppinut puhdistamaan sitomaan haavoja. Isäni neuvo että, jos hevoselle tuli haava jalkaan, piti virtsata haavaan ennen sen sitomista ja jatkotoimia. Virtsa on useimmiten steriiliä. Tämän neuvon lääketieteellisestä oikeaoppisuudesta en mene takuuseen, mutta tohdin sen kertoa, koska harva tämän listan lukijoista hevosen jalkavammoja enää hoitaa.

Jos vatsaan koski, neuvoi isoäitini joko juomaan kamomillateetä taikka tekemään kauralimaa.

Peräpukamiin neuvottiin kuhne, eli vaihtokylpyjä ja vatsan toiminnasta huolehtimista, sekä hyvästä peräpään hygieniasta. Nyt tuo on helppoa bidesuihkulla ja valmisteita vatsan toimintaa helpottamaan löytyy salaatista terveyskaupan tuotteisiin.

Flunssia ja muita riesoja vastaan kehotettiin pesemään kädet usein, eikä hieromaan sormilla silmiä tai kaivamaan nenää, koska sitä kautta taudinaiheuttajilla oli hyvä pääsy elimistöön. Sen on nyt todettu olevan toimiva neuvo.

Meillä syötiin paljon tuhtia ruisleipää, koska sillä tiedettiin olevan terveellistä. Nyt kymmenien vuosien kuluttua on tieteellisiin tutkimuksiin vedoten ruvettu ruisleipää kutsumaan funktionaaliseksi ravinnoksi, jolla on siis terveysvaikutuksia. Sama tilanne kaurapuuron kohdalla.

Toki virheellisiäkin neuvoja tuli. Suolaa piti pistää kaikkeen ja paljon. Voita ja muita eläinrasvoja piti käyttää, että yleensä jaksoi raskaita töitä. Joppi (kuorittu maito) oli tarkoitettu vasikoille. Ihmisten piti juoda täysmaitoa. Korkeisiin rasvaprosentteihin pyrittiin maidontuotannossa. Taitaa olla niin, että rasva-asenteisiin vaikuttivat tuottajat. Salaatit olivat lehmän ruokaa. "Ellei viina, sauna ja terva auta, niin tauti on kuolemaksi." No, saunaa ei ole vielä todettu vaaralliseksi, mutta viinalla ja tervalla on haittavaikutuksia.

Itsehoito-oppaita olen joskus nähnyt. Kenties joku tuntee sellaisia internet-sivustojakin?

Siis jos tietää haluaa, tietoa löytyy myös tänä päivänä. Sitä vaan ei tarjoilla aivan samalla tavoin kuin ennen, suusta korvaan.

Johnny