Bob & Rose

Katsoiko kukaan maanantaina Nelosen uutta "homosarjaa" Bob & Rose, joka kertoo homomiehestä joka rakastuu heteronaiseen(!)?

Sarjahan on alkuperäisen Älä kerro äidille -sarjan luojan luoma sarja (does that make any sense?). Ihan kiva sarjahan tuo on, itse olen nähnyt sen joskus aikoja sitten Canal +:lta.. Kannattaa katsoa, vaikka konsepti 'homomies rakastuu naiseen' hieman minua häiritseekin.. Eh..

Katsoin ensimmäisen jakson ja seuraan luultavasti loppuun asti. Vaikutti ihan kelvolta viihteeltä. Uskon, että sarjalla testataan myös homojen suvaitsevuus/ahdasmielisyys, tuolla toisessa keskustelussahan jo joku ehti parahtaa, että miten nämä bit on nyt niin ok... :-)

Täytyy kyllä myöntää, että kun rupesin ajattelemaan, että jos kyseessä olisikin ollut lesbo joka löytää itselleen kelvon heteromiehen, niin olisin ehkä itsekin hieman närkästynyt...

Nii-in.. Miksiköhän on niin "hienoa" kehitellä utopistinen tarina homomiehestä joka rakastuu naiseen? Kysynpä vain, että miksi ei kukaan tee sarjaa, jossa umpihetero mies yhtäkkiä huomaa rakastuvansa homomieheen ja haluavansa sekstailla tämän kanssa? Eipä taitaisi olla suuren yleisön mielestä ihan yhtä hellyyttävää.

Homoseksuaalin määritelmähän pitää sisällään nimenomaan sen, että tuntee seksuaalista vetoa ja rakastuu VAIN saman sukupuolen edustajiin. Jos nyt sitten tuntee seksuaalista vetoa ja rakastuu MOLEMPIIN sukupuoliin, niin kyseessähän on biseksuaali. Miksi tätä on niin vaikea joidenkin käsittää??

Bob & Rose -sarjan kaltaiset ohjelmat tekevät todella suurta hallaa homoseksuaalien oikeuksille - takapakkia mennään, jos suuri yleisö alkaa pitää sarjan esittämää tapahtumaa mahdollisena (ja uskottavana). Sarja nostaa vain uudelleen esiin vanhat ennakkoluulot ja tietämättömyyden. Sarjan myötä homouden tuomitsijat saavat vain uutta vettä myllyynsä: "No niin, kyllähän sen nähtiin. Kun vain saa hyvää naista niin kyllähän se homo siitä eheytyy. Se oli vain jokin kompleksi".

Bob & Rose -sarjaa voi pitää miltei viharikoksena. Vähintäänkin se johtaa ihmisiä harhaan ja vääristää kuvaa aidoista homoseksuaalisista miehistä.

Joo... sarja sinänsä on ihan OK, mutta minuakin häiritsee se, kuinka täyshomona Bob alussa kuvattiin. Olisi ollut parempi, jos Bob olisi kuvattu esimerkiksi miehen kanssa seurustelevana biseksuaalina. Vähän väärän kuvan antaa homoseksuaalisuudesta.

Voin kuvitella kuinka homokavereihinsa korviaan myöten ihastuneet teiniprinsessat katsovat tätä "Bull & Shit" (Bob & Rose) -sarjaa silmät loistaen, tuumien itsekseen: "Wau.. Kunhan vaan vonkaan tarpeeks ja olen tarjolla niin kyl se varmaan kääntyy naisiin. Sehän vain tarvii kunnon muijan". Miettikää niitä pieniä hajoamisia ja ystävyyssuhteiden haaksirikkoja joita Bull & Shit tulee tuottamaan.. *pudistelee päätään*

:o/

Muistan lukeneeni Canal+ kuukausiläpyskästä noin vuosi? sitten sarjan käsikirjoittajan haastattelun. Siinä hän kertoi muistaakseni, että ajatus kirjoittaa sarja tuli siitä miten homoyhteisö torjui erään sarjassa kuvatun kaltaisen tapauksen.

Sarjan tarina toimii käänteisesti siihen mitä olemme tottuneet. Pidetään normaalina että täysin heterona itseään pitävä mies/nainen huomaa rakastuvansa saman sukupuolen edustajaan. Bob&Rose sarjassa tämä on käännetty ylösalaisin. Bob pitää itseään täysin homona. On pitänyt itseään homona nuoresta asti. Hänen ympäristönsä (ystävät, vanhemmat, työkaverit) pitävät häntä täysin homona. Ja sitten hän menee rakastumaan naiseen.

Sarjan idea (kaksi jaksoa osittain nähneenä) ei ole nähdäkseni olla "eheytymisen" ylistystä vaan käänteinen "kaapista ulos" tarina.

Ensinnäkin, en tiedä missä maailmassa sinä veikkoseni elelet, mutta täällä ns. tosimaailmassa ei todellakaan pidetä "normaalina" sitä jos umpihetero yhtäkkiä huomaa rakastuvansa oman sukupuolensa edustajaan (jos näin olisi niin eihän homoilla ja bisseillä mitään ongelmia olisikaan!).

Toiseksi, mikä on "kaappihetero"?? Yhteiskuntamme on niiiiiin heteronormatiivisuuden läpikyllästämä, että yksikään hetero ei voi olla heteroutensa kanssa kaapissa tai muuten vain tiedostamatta heteroseksuaalisuttaan.

Koko Bull & Shit sarjan kantava ydin on siis mätä. Se ei sitäpaitsi ole edes hauska, juuri näiden eheytymis-konnotaatioiden vuoksi. Sano mitä sanot, mutta keskiverto sukankuluttaja ei kyllä miellä sarjaa edistykselliseksi tyyliin "Wau kun on edistyksellinen sarja kun se näkee tämän asian näin hypoteettisesta näkökulmasta". Keskiverto katsoja pohtii pikemminkin "Niin, olen aina tiennyt homouden olevan sairaus, ja kunnon vastakkaisen sukupuolen edustajan se lääke".

Minusta taas keskiverto sukankuluttaja osaa erottaa fiktiivisen televisiosarjan oikeasta elämästä. Ja onhan niitä tapauksia joissa täysin homoseksuaalina itseään pitävä henkilö yllättäen huomaakin olevansa kiinnostunut naisista. Ja toisinpäin. Jos kerta tällasia tapauksia on olemassa, niin miksi niistä ei saisi tehdä tv-sarjaa?

Itse ajattelen seksuaalisuuden joustavaksi, en näe sitä sellaisena joka ihmisillä koko eliniän pysyisi muuttumattomana. Homot, biseksuaalit ja heterot ovat ihmisten käyttämiä kategorioita, jotka kyllä helpottavat luokittelemista ja ymmärtämistä, mutta jotka eivät kuitenkaan tee oikeutta seksuaalisuuden koko kirjolle.

Tai ehkä sarja on idea mikä herättää keskustelua kaikissa sukupuolissa (1-5)..
Tai ehkä sarja on tarina yksilön tarpeesta määritellä omat rajansa
Tai ehkä sarja on tarina ihmisen tarpeesta rikkoa rajansa.
Tai ehkä sarja on tarina hämmentyneestä minäkuvasta.
Tai ehkä sarja on tarina unelmien vaihtamisesta?
Tai ehkä sarja on kysymys; tätähän minä olen aina ollut.
Tai ehkä sarja on vastaus: Oikea rakkaus on sellaista millaisena sen näen.
Tai ehkä sarja on älykkyyden riemuvoitto, kaikille jotakin, tunteitta.
Tai ehkä sarja on vaatimus esteettömästä ajattelusta.
Tai ehkä sarja on se uusin tapa heteromaailmassa kertoa orastavasta hyväksynnästä.
Tai ehkä sarja on kertomus kahdesta ihmisestä jotka elelevät elämäänsa ja pyrkivät siihen missä on hyvä olla?
Tai ehkä sarja on klassinen tarina , kertomus muiden maailmasta, siellä muualla..
Mäen kyl ymmärrä.
;-}
abguruba

Olen jo jonkin verran gay-piireissä liikuskellut, enkä vielä ainakaan toistaiseksi ole törmännyt homoon, joka olisi yllättäen rakastunut naiseen. Tunnen kyllä bi-ihmisiä jotka rakastuvat sukupuolesta riippumatta, mutta en ainuttakaan homoa (homoseksuaali = seksuaaliset ja romanttiset tuntemuksen kohdistuvat vain saman sukupuolen edustajiin). Jos homoseksuaalin elämää elänyt mies huomaa rakastuvansa naiseen, niin hän ei koskaan ole ollutkaan homoseksuaali. Hän on ollut latentti biseksuaali.

Itse koen - ja olen aina kokenut - oman homoseksuaalisuuteni olevan hyvin stabiili ominaisuus. En ole koskaan erityisemmin "estänyt" itseäni tuntemasta mitään naisia kohtaan, niin ei vain yksinkertaisesti ole koskaan käynyt (eikä varmastikaan koskaan tule käymään). Mahdollisuuksia minulla olisi ollut vaikka millä mitalla.

Missään tieteellisissä tutkimuksissa ei ole todettu, että seksuaalinen suuntautuminen olisi muuttuva tai muutettavissa oleva asia. Fakta on, että ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä loksahtaa nätisti luokituksiin hetero-, bi- tai homoseksuaali. Ehkä eniten minua ärsyttää kyseissä sarjassa sen selkeitä käsitteitä sumentava kielenkäyttö. Bob ei todellakaan ole homoseksuaali jos hän kykenee rakastumaan ja kokemaan eroottisia tuntemuksia molempien sukupuolten edustajia kohtaan. Tällaista henkilöä kutsutaan biseksuaaliksi. Piste.

Seksuaalisuuteen liittyy myös identiteetti, ja minusta Bob&Rose -sarja tuo aika hyvin esille senkin puolen. Seksuaalisuuteen liittyy siis myös sekin puoli mihin henkilö on identiteetiltään, ja Bob tuntee olevansa homoseksuaali.

Eilisessä jaksossa Bob sanoi Roselle kuinka hän häntä rakastaa, eikä halua muuttua millään tavalla: hän sanoi että hän pitää miehistä eikä tähän tule muutosta, ja että tämän lisäyksenä tulee vain ja ainoastaan Rose. Käsittääkseni sarjassa Bob ei tunne vetoa muihin naisiin kuin Roseen, eikä häntä muut naiset kiinosta tippaakaan.

En nyt tiedä miten tässä sarjassa näitä käsitteitä käytetään sumentavalla tavalla. Bob sanoo olevansa homoseksuaali - se miten katsoja hänet määrittelee on kai asia erikseen, ja miksi sarjan muut henkilöt hänet määrittelevät (vrt. esim Bob äitiä ja hänen käytöstään edellisessä jaksossa).

Ja näistä tutkimuksista, niin oliskohan sinulla jotain viitteitä näistä antaa? Käsittääkseni näissä tutkimuksissa riippuu se miten "muutos" määritellään, ja varsinkin muutos homoseksuaalista heteroseksuaaliksi on, kuten sanoit, sellainen jota ei ole todettu tutkimuksissa. Biseksuaaliseen suuntaan "muuttuminen" on kai sitten jo asia erikseen.

Jopas tuli typoja kun nopeasti kirjoittelin, pahoittelen. Kai siitä kuitenkin jotain tolkkua saa :)

En laittanut viitteitä, sillä näistä ns. seksuaalisuuden "muutoksista" on jo keskusteltu Ranneliikkeessäkin melko laajasti Homot ja uskonto -osiossa, "homofundamentalismia" -palstalla. Siellä niin sanottu "ex-homo" tilittää tuntojaan ja mm. Olli Stålström osoittaa varsin vakuuttavasti seksuaalisen suuntautumisen suhteellisen pysyväksi ilmiöksi. Lisää aiheesta löytyy esimerkiksi Finnqueer-nettilehden sivustoilta (http://www.finnqueer.net/).

Stålströmin väitökirja on suositeltavaa luettavaa kaikille, löytyy kirjahyllystänikin se. Homofundamentalismi -keskusteluunkin olen tutustunut, ja teorioihin homoseksuaalisuudesta.

En tarkoittanutkaan sitä että homoseksuaalisuus ei olisi suhteellisen pysyvä ilmiö, vaan lähinnä sitä että yksilöllistä vaihtelua myös homoseksaalisuuden kohdalla tapahtuu. Itse en esimerkiksi myöskään oikein hyväksy sitä yhdenmukaisuuden painetta jota myös homo"yhteisössä" tapahtuu, tyyliin "koska olet homo, niin sinun pitää olla sellainen ja sellainen, ja tuntea ja tehdä näin ja näin". Väittäisin myös että monikaan homona elänyt ei syttynyttä kiinnostusta naisiin tuo ilmi julkisesti. Valitettavasti, kuten monissa biseksuaalisuutta käsitelevissä keskusteluissa tällä palstalla, biseksuaalit leimataan tietynlaisiksi ihmisiksi.

Itse Bob&Rose -sarjaan palatakseni, niin se on hyvä mielestäni, hauskakin. Varsinkin eilisen jakson loppukohtaukset mielenosoituksineen ja bussin pysäyttämisineen oli hupaisa =)

Niin. En kyllä itsekään hyväksy sitä ajatusta, että koska olen homoseksuaali niin minun kuuluisi käyttäytyä tai ajatella jollakin tietyllä, rajatulla tavalla.

Mutta en myöskään hyväksy sitä, että henkilö joka elää sosiaalisesti biseksuaalin elämää ja kykenee aidosti rakastumaan ja tuntemaan eroottisia tuntemuksia molempia sukupuolia kohtaan määrittelee itsensä homoseksuaaliksi. Hänellä ei mielestäni ole tähän oikeutta. Tällöin hän nimittäin loukkaa mielestäni seksuaali-identiteettiäni, ja tapaa jolla itse määrittelen itseni ja miten muut minut määrittelevät. Kyse on hieman samasta asiasta kuin että jos kävisin asumassa vaikkapa Englannissa pari viikkoa, ja takaisin tullessani sanoisin olevani englantilainen.

Jotenkin vain ihmettelen sitä, että miksi itsensä biseksuaaliksi kokeva ihminen puoliväkisin haluaa määritellä itsensä homoseksuaaliksi. Sitä en oikein pysty ymmärtämään. Ehkä se johtuu osittain siitä, että biseksuaaleihin suhtaudutaan usein melko nuivasti sekä hetero- että homopiireissä.

Jos itse Bob&Rose -sarjasta puhutaan, niin minusta juuri se että Bob yhä katsoo olevansa homoseksuaali luo tietyn jännitteen sarjaan - jos Bob heti ajattelisi että hän olisi biseksuaali niin sarjalta putoaisi aika pian pohja pois. Itse en katso että jollakin henkilöllä ei olisi oikeutta itsensä määrittelyyn omalla katsomallaan tavalla. Jos joku biseksuaali sanoo, ja kokee itse olevansa homo niin en näe että se minulta olisi mitenkään pois, eikä se minua ainakaan häiritse. Englanti-esimerkkiisi voisin heittää ajatuksen että varmaan on ihmisiä jotka Englannissa oltuaan tuntevat itse olevansa englantilaisia, vaikka eivät papereitten mukaan sitä olekaan, ts. he ovat "sydämessään" englantilaisia.

Ensi viikon jaksoa odotan mielenkiinnolla, vime jaksossahan Bobin äitiä haastateltiin mielenosoituksen vuoksi televisioon (Bob vierellään) ja äiti innoissaan sanoi tyyliin "Tässä on homo poikani, joka on rakastunut heteronaiseen". Uutispätkän näki tietenkin mm. yksi Bobin oppilaista. Eli jatkossa on mielenkiintoista nähdä mitä tällä homoseksuaalisuus - biseksuaalisuus rintamalla sarjassa tapahtuu.

Tämä nyt suistuu vähän pois itse televisiosarjasta, mutta koittakaa kestää :)


UpDate kirjoitti:

"Itse en katso että jollakin henkilöllä ei olisi oikeutta itsensä määrittelyyn omalla katsomallaan tavalla."


Olen jyrkästi eri mieltä. Määrittely ei itseasiassa ole yksilöstä kiinni eikä hänen oikeutensa. Määritykset eivät synny tyhjiössä, vaan ne ovat perimmäiseltä luonteeltaan sosiaalisia - ne saavat merkityksensä vasta yksilöiden (tai yhteisöjen) välisessä kanssakäymisessä ja vertailussa. Määrittelyiden avulla osapuolet varmistavat, että he puhuvat samoista asioista. Esimerkiksi kieli symbolisena merkitysjärjestelmänä, ja abstrakti ajattelu itsessään, perustuvat määrittelyille: kirjoitetun kielen kirjaimet, sanat, lauseet ja välimerkit on määritelty tarkoittamaan tiettyjä asioita. Ilman yhteisesti tunnustettuja määritelmiä jo pelkästään kommunikointi muiden kanssa olisi mahdotonta.

On tietysti olemassa hyviä ja huonoja määrittelyjä. Hyvät määrittelyt vastaavat _parhaalla mahdollisella tavalla_ todellisuutta. Tästä johtuen voin siis kyllä itse määritellä itseni vaikkapa omenaksi tai päärynäksi, mutta suurin osa muista ihmisistä ei silti (todennäköisesti) pitäisi minua omenana tai päärynänä. Ei siis ole oleellista määritteleekö homo- tai biseksuaali itse itsensä homoksi tai bi:ksi. Hänen ajatuksensa, tunteensa ja kättäytymisensä TOISTEN IHMISTEN havaitsemina ja kokemina määrittää, mikä/kuka hän on. Ilman sosiaalista kontekstia koko seksuaalinen suuntautuminen sinällään menettää merkityksensä.

Ja myönnettäköön: tuo Englanti-esimerkki ei ollut ehkä paras mahdollinen ilmaisemaan mitä halusin sanoa ;)

Okei. Sen verran otan takaisin sanomisiani äskeisestä viestistäni, että ei ole tietenkään täysin irrelevanttia miten ihminen itse määrittelee itsensä. Toki itsemäärittelylläkin on oma tärkeä osansa, mutta halusin siis ehkä kärjistäen osoittaa, että pohjimmiltaan seksuaali-identiteettimmekin on sosiaalinen ja perustuu siis paljolti käyttäytymiseemme (käyttäytymisen taustalla on sitten tietysti monenlaisia vaikuttimia, niin psyykkisiä, fyysisiä kuin sosiaalisiakin).

Ensinnäkin: sarja on mielestäni oikein hyvä ja katson sitä mielelläni. Ei ole mitenkään varmaa, päätyvätkö päähenkilöt lopulta yhteen vai eivät.

Olen mielestäni 100-prosenttisen homo. Mutta jos huomaisin yhtäkkiä rakastuneeni naiseen (äärimmäisen epätodennäköistä - aivan kuten myös sarjan Bobin tapauksessa), niin olisi kyllä tosi kova paikka muuttaa ykskaks identiteettiä ja kertoa muille olevansakin biseksuaali. Ei se käy. Määrittelisin itseni edelleen homoksi, joka vain sattuu olemaan naisen kanssa. Erikoista ja epätodennäköistä, mutta semmoistahan elämä on!

Niinpä. Niinhän ne kaapissa olevat bi- ja homomiehetkin tekevät: viettävät kulissielämää naistensa kanssa, välillä "homostellen", ja määrittelevät silti itsensä heteroiksi tyyliin: "Juu en mä mikää saatanan hinttari ole". Katsovat siis olevansa heteroita, jotka vain toisinaan tykkäävät harrastaa seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa. On jostain syystä niin vaikeaa myöntää itselleen olevansa jotain muuta kuin hetero. En silti katsoisi heidän olevan heteroseksuaaleja.

Jos ihan tarkastellaan kielen ominaisuuksia niin se merkitysjärjestelmänä on tietenkin sosiaalinen ilmiö ja vuorovaikutuksen väline. Kielen luonteeseen kuuluu vaihtelu ja monitulkintaisuus: yhdellä ilmaisulla voi olla useita merkityksiä. Kieltä ei siis ole merkityksellistä kuvata kontekstista irrallaan.

Psyche kirjoittaa että kirjoitetun kielen sanat on määritelty tarkoittamaan tiettyjä asioita. Herää kysymys kuka ne on määritellyt, ja kenellä on oikeus ne määritellä? Määrittelyn sijasta tulisikin puhua merkityksistä ja merkityspotentiaaleista. Itse "homoseksuaali" -sanalla voi olla useita eri merkityksiä kontekstista riippuen, koska merkitys ei ole sanaan sidoksissa.

Psychen kuvaama malli määrittelystä on tältä kannalta ongelmallinen. Otetaan esimerkkinä seuraavanlainen tilanne, jonka voisin kuvitella tapahtuvan ihan oikeassakin elämässä: Kuvitellaan vaikka nuori poika, joka harrastaa balettia. Hän itse tuntee olevansa heteroseksuaali, mutta hänen luokkatoverinsa siltikin määrittelevät hänet homoseksuaaliksi koska heidän mielestään balettia tanssiva mies ei voi olla heteroseksuaali. Vaikka poika tekisi mitä, kuten vaikkapa, seurustelisi tytön kanssa, niin luokkatoverit määrittelevät silti hänet homoseksuaaliksi, ja leimaavat hänen kiinnostuksinsa tyttöihin vain epätoivoiseksi yrityksiksi esittää heteroseksuaalia. Tässä kontekstissa "homoseksuaali" -sanalla on siis useita merkityspotentiaaleja. Samoin kun ajattelee sitä että kaikki ihmiset eivät edes jaottele ihmisiä homoihin, biseksuaaleihin ja heteroihin, vaan pelkästään dikotomisesti homoihin ja heteroihin - siispä Bob sarjaan palatakseni, näitten ihmisten silmissä Bob ei ole hetero, vaan homo koska hän silti on miehistä kiinnostunut.

Minusta myöskään tuo omenaan vertaaminen on siinä mielessä hankalaa että kyseessä on fyysinen kappale, jolla on selvät ja kiistattomat tuntomerkit. Homoseksuaalisuus psyykkisenä käsitteenä sen sijaan on varsin monimuotoinen ja tulkintainen, kuten jo hieman edellä tulikin esille. Ja ihmiset määrittelevät homoseksuaalisuuden niin monella eri tavalla. Sillä että tietosanakirjassa lukee "homoseksuaalisuuden" kohdalla jotain ei ole mitään vaikutusta siihen missä merkityksessä sanaa sosiaalisissa konteksteissa käytetään.

Mennee jo hieman saivarteluksi, mutta...

Käsitteessä "homoseksuaali" ei mielestäni ole hirveästi mitään monitulkintaisuutta. Sitä joko on tai ei ole. Samalla tavalla kuin käsitteissä hetero tai bi ei mielestäni ole paljonkaan tulkinnan varaa. Jo pelkän ns. maalaisjärjen pitäisi ihmiselle kertoa mitä nämä termit tarkoittavat.

Toistan edelleen kysymykseni: Miksi biseksuaalit haluavat määritellä itsensä homoiksi tai heteroiksi? Miksi biseksuaalisuuttaan ei voi kohdata ja hyväksyä samalla tavalla kuin homoseksuaalit (ainakin osa meistä) kohtaavat ja hyväksyvät oman seksuaalisuutensa?

Ja mitä tulee tuohon balettitanssija-esimerkkiin, niin ainakin minun kokemusmaailmani mukaan jos poika löytää itselleen tyttöystävän, niin häntä ei kyllä sen jälkeen enää nimitellä homoksi (näin ei siis ole käynyt itselleni vaan muutamalle tuntemalleni kouluaikaiselle kaverilleni).

Mielestäni käsitteet "homoseksuaali" ja "heteroseksuaali" eivät ole hirveän yksiselitteiset. Itse olen miettinyt niin, että seksuaali-identiteettiä voisi ajatella kolmijakoisesta. Ensinnäkin ihmisellä on takanaan historia, johon voi kuulua erilaisia suhteita. En usko, että on kovinkaan harvinaista, että homoksi tai lesboksi itsensä määrittelevällä ihmisellä on ollut nuorempana suhteita eri sukupuolta oleviin ihmisiin. Jos esimerkiksikin kolmikymppinen mies on harrastanut 17-vuotiaana seksiä naisen kanssa, mutta ollut sen jälkeen suhteissa vain miehiin, eikä enää ajattele naisia seksuaalisesti, onko hän silloin bi vai homo?

Toiseksekin on ajatustaso. Homoseksuaalisuushan ei ole vain sitä kenen kanssa harrastaa seksiä vaan keneen rakastuu/ihastuu. Monet tuntemani ihmiset, itseni mukaan lukien, ovat määritelleet itsensä ei-heteroseksuaaliseksi ennen yhtäkään seksi-/seurustelusuhdetta. Onko esimerkiksi nainen, jonka ensimmäinen suhde on johtanut avioliittoon miehen kanssa, mutta joka kokee pystyvänsä rakastumaan ihmisiin sukupuolesta riippumatta, hetero vai bi?

Kolmas taso identiteettiä on tietysti se, kuinka toteuttaa itseään käytännössä. Uskon, että monet biseksuaalit elävät JOKO homo- TAI heterososiaalista elämää, jonka perusteella heidän lähipiirinsä ihmiset tekevät heidän identiteetistään omat päätelmänsä. Kuten Up Date sanoi, monet ihmiset määrittelevät ihmiset nimenomaan joko homoihin ja heteroihin. Esimerkiksi koreografi Jorma Uotilaa pidetään aika yleisesti homona (heteropiireissä), vaikka hän on ollut naimisissa naisen kanssa.

Vaikka siis ulkopuolisten olisikin helppo määritellä ulkoisten asioiden perusteella ("maalaisjärkeä" käyttämällä), mitä kukin on, henkilölle itselleen se voi olla monitahoinen prosessi.

Kuten Mantu mainitsikin, niin vaikka käsitteet "maalaisjärjen" mukaan ovatkin selviä ja niitä luulisi yksinkertaisiksi, niin todellisuus on joka tapauksessa paljon monimutkaisempaa, eikä se mahdu aina niin kapeisiin määritelmiin kuten vaikkapa noihin seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviin kategorioihin.

Mitä Psychen kysymykseen tulee, niin varmasti monet biseksuaalit hyväksyvät oman seksuaalisuutensa. Toisin biseksuaalisuuden kohdalla voisin kuvitella sen olevan sen verran hämmentävä tilanne, ottaen huomioon vielä yhteiskunnan heteroseksistisyyden, että aikansa menee ennen kuin on "sujut" seksuaalisuutensa kanssa. Sitä paitsi biseksuaalisuuteen yhä liittyy stigmoja, ja kaikki eivät edes hyväksy, eivätkä tunnusta biseksuaalisuutta edes seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Esimerkiksi, ei liene harvinaista että joittenkin homojen keskuudessa biseksuaalimiestä pidetään vain homona joka ei uskalla tunnustaa omaa, "oikeaa" seksuaalisuuttaan.

En ole biseksuaali joten sen paremmin en kysymykseesi osaa vastata. Ehkä sinun pitäisi kysyä sitä biseksuaaleilta itseltään. Tunnen itse biseksuaaleja ja he kyllä ihan pitävät itseään biseksuaalisina, eivät homoina tai heteroina.

Itse kysyisin, miksi ihmisellä ylipäätään on tarvetta määritellä itsensä, ja nimenomaan toiset ihmiset, seksuaalisen suuntautumisen perusteella? Ja miksi ns. oikea määrittely on niin tärkeää?

Miksi määrittelemme itsemme suomalaisiksi, helsinkiläisiksi, maailmanihmisiksi? Kai se on ihmismielen mieltymys diskreettiin analysointiin ja vieläpä äärimmäiseen sellaiseen - joku joko on tai se ei ole. Aivojen luonnollinen tapa yrittää maksimoida muistettavien asioiden lukumäärä käyttämällä JPG-pakkauksessa suurinta mahdollista pakkauskerrointa - jälki ei näytä hyvältä, mutta kuvasta saa vielä juuri ja juuri selvän.

UpDate kirjoitti:

"Itse kysyisin, miksi ihmisellä ylipäätään on tarvetta määritellä itsensä, ja nimenomaan toiset ihmiset, seksuaalisen suuntautumisen perusteella? Ja miksi ns. oikea määrittely on niin tärkeää?"



Tuota voisit kysyä valtaväestöltä (=heteroilta). Jos eläisimme saateenkaaren tuolla puolen, utopiassa, jossa kaikki saisivat rauhassa olla sellaisia kuin ovat, niin tuolloin ei tietenkään kenekään seksuaalisella suuntautumisella (tai millään muullakaan ominaisuudella) olisi mitään merkitystä. Valitettavasti elämme kuitenkin kylmässä ja karussa heteronormatiivisuuden maailmassa, jossa homot ja muut seksuaalivähemmistöihin kuuluvat joutuvat ihan oikeasti taistelemaan olemassaolonsa oikeutuksesta ja omasta identiteetistään. Tässä asiayhteydessä ei mielestäni ole lainkaan ihmeellistä, että jotkut meistä haluavat tarkasti määritellä mitä ovat ja mitä eivät ole, minkälaiseen elämäntyyliin kykenevät ja mihin eivät.

Raskalaisfilmi Les nuits fauves (suomeksi muistaakseni "Villit yöt") vuodelta 1992 kertoo totisemmalla otteella mitä seuraa kun homo lähtee biistelemään.

Athur Hiller taas ohjasi 1982 leffan nimeltä Making love, jota ei tietääkseni ole julkaistu suomessa mutta se kertoo naimisissa olevasta heterolääkäristä joka hullantuu homoon kirjailijaan.

Bob & Rose -sarjan viimeisen jakson loppu oli kyllä yllätys ja pettymys. Hetskukatsojaa varmaan tyydytti se, että pari lopulta sittenkin päätyi yhteen. Mutta aivan viime sekunneilla näytetty kohtaus, jossa selvisi parin vielä saaneen kaiken päälle lapsenkin, oli kyllä pikkuisen liian imelä. Kaiken sen pohdiskelun jälkeen, mitä sarjassa oli aiemmin harrastettu, oli tulos todella ärsyttävä - heteroperhe lapsineen oli sittenkin se malli, mistä onni löytyy.

Voisi melkein epäillä, että eri vaihtoehtoja oli testattu koeyleisöllä ja tämä loppuratkaisu oli useimpien mieleen...

Sarja on kuin omasta elämästäni tehty. Viimeinen jakso toteutui meilläkin. Komea poika on jo parikymppinen ja suorittaa asepalvelustaan Säkylässä. On hieman sotahullu(lienee tullut isoisäänsä) ja aloitti (hetero)seksipuuhat jo 15 -vuotiaana. MUTTA jo vuosia sitten tajusimme, ettei meistä kuitenkaan olisi oikeaksi aviopariksi ja erosimme sovussa. Sanoisin kuitenkin, että elämäni on ollut rikasta enkä kadu mitään. Tosin en kehota ketään tekemään niinkuin minä tein. Olisi kiva tietää, kuinka kauan Bobin ja Rosen avioliitto kestää.

"Bob ja Rose" on fiktiivinen televisiosarja. Heidän liittonsa kestää juuri niin kauan kuin sinä haluat (ellei sarjaan tehdä jatko-osaa).

:-)

OMG! Eivätkö Bob ja Rose olekaan todella olemassa?