Suomiko oikeusvaltio?

http://ww2.yle.fi/pls/show/frameUutiset?id=229710

Pakko kait tää on uskoa, vaikka mielestäni päätös on silkkaa oikeuden pilkkaa. Uhri hakataan niin, että jää elinikäiset vammat ja joutuu työkyvyttömäksi. Tuomio: 1,5 EHDOLLISTA vankeutta ja muutama hassu satanen korvauksia.

Mitä ootte mieltä? Mikä olisi ollut kohtuullinen tuomio?

Mä en oo koskaan ymmärtänyt korvausta henkisistä kivuista ja säryistä. Jos mun sieluun tulee haava, niin se ei lähde sieltä pois edes 10 000 €:lla - haavan aiheuttajan vilpittömällä katumisella kylläkin.

Korvaus fyysisistä vammoista on taas eri juttu. Tuo tuomio 1,5 tuli kait on juuri noista fyysisistä vammoista. Mun mielestä kohtuullinen korvaus olisi korvaus aiheutetusta työkyvyttömyydestä. En sitten tiedä miten käytännössä olisiko edes vamman aiheuttajalle varallisuutta maksaa vai meneekö valtion kukkarosta?

Pahoinpiteljä pariksikymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön ja jumalattomat korvaukset

(Antti kirjoitti: Mä en oo koskaan ymmärtänyt korvausta henkisistä kivuista ja säryistä. Jos mun sieluun tulee haava, niin se ei lähde sieltä pois edes 10 000 €:lla - haavan aiheuttajan vilpittömällä katumisella kylläkin.)

Vilpitöntä katumusta on yhteiskunnan taholta vaikea langettaa väärintekijälle. Kyllähän sen voi tietenkin anteeksi pakottaa pyytämään. Sen sijaan menetetty nippu riihikuivaa saattaa pahista ehkä (ehkä ei) riipaista. Laiha lohtu, mutta enemmän kuin tyhjä!

Aivan, toi on pointti. Vilpitön katuminen lähtee aina omasta itsestä.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Niin, kyllähän se niin näyttää olevan että rikoksen tekijällä tuntuu lähes poikkeuksetta olevan enemmän oikeuksia kuin uhrilla. Esim. Ainakin itse näen että joku 1-4v vankeutta henkilölle joka on kännissä ajanut toisen henkilön kuoliaaksi on naurettavan vähän. Sama juttu raiskausten kanssa, eikä henkirikoksistakaan saa kuin max elinkautinen eli mitä se nyt suomessa on, 12 vuotta, ja sitäkin vielä lyhennetään johonkin 8 vuoteen ajan kuluessa.

Henkilö joka syyllistyy tuon tason rikokseen ei kuitenkaan usein edes välitä koko hommasta, vaan jatkaa elämistään lusimisen jälkeen niinkuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Entäs uhri? Puolison tai lapsen menettäminen ainakin itselleni olisi kyllä sen verran traumaattista että tuskin siitä henkisestä kivusta koskaan pääsisin.

Vaikka kannatankin ihmisoikeuksia, enkä muutenkaan ihmisvihaajaksi tms tunnustaudu, niin kyllä silti rikoksista pitäisi tulla sellaiset seuraamukset ettei vähällä niistä pääse. Pään silittelyä ja pseudo-ymmärtämistä on yritetty jo, ei se toimi. Jos henkilö ei pysty hallitsemaan itseään sen vertaa ettei voi olla tappamatta tai raiskaamatta niin eihän sitä silloin tule sivistyneeseen yhteiskuntaan päästää, sellaiset tyypit voisi ampua vaikka aurinkoon vaihtoehtojen puutteessa =)

Myös ankaria rangaistuksia on jo kokeiltu (USA) eikä pelotusvaikutus toimi, vaan päin vastoin johtaa rikosten raaistumiseen:

Joissain osavaltioissa voi pelkästä laittoman aseen hallussapidosta saada yli kymmenen vuotta ehdotonta vankeutta. Tällöin vaikkapa ryöstäjän ei kannata antautua kesken ryöstön paikalle sattuneelle poliisille, vaan päinvastoin ampua eli tappaa kaikki paikalle osuneet, jotta mahdollisimman varmasti olisi jäämättä kiinni.

Vaikka rikoksenuusijoista puhutaankin paljon niin suurin osa hairahtuneista ja tuomituista on kuitenkin sen verran tavallisia ja lainkuuliaisia ihmisiä, että ottavat opikseen siitä ensimmäisestä ehdollisesta tuomiosta, eikä heitä enää loppuelämänsä aikana nähdä käräjäsaleissa.

Uhrin asema on usein ikävä, mutta minkään suuruinen tekijään kohdistuva "kosto" ei kuitenkaan tee jo tehtyä tekemättömäksi. Pääasiassa tuosta syystä kehittyneissä länsimaisissa yhteiskunnissa (Eurooppa) ei ole lähdetty koston tielle vaan ehkä todellakin kuvannollisesti vain "näpäytetään" rikokseen syyllistynyttä. Useimmat kun jo tästä parantavat tapansa.

Toisille ihmisille todella vaaralliset yksilöt kyllä eristetään (joskus lopullisestikin). Elinkautinen siis on nimensä mukaisesti elinkautinen myös Suomessa. Ketään ei kuitenkaan voida eristää pelkkien aikomusten tai ajatusten vuoksi vaan pelkästään konkreettisten tekojen vuoksi. Siis ikävä kyllä pitää olla ensin muutama uhri ennen kuin mitään voidaan kenellekään tehdä.

Raiskaajat hoitoon?

Pitäisikö raiskaajille tuomita myös pakollista mielenterveyshoitoa? Tai muillekin rikoksentekijöille?

Kuka uskoo, että jos ihminen viettää vuosia vankilassa muiden rikoksentekijöiden kanssa, niin tuleeko hän sieltä parempana ihmisenä ulos? Tuskin...

Hoitoja on jo kokeiltu sekä Suomessa että muualla. Eivät juurikaan tuottaneet tulosta. Eikä vankila ketään paranna. Ylipäätään kaikki rikoksentekijän hoidattamisesta tai vankilan parantavasta vaikutuksesta puhuvat ovat oikeuspoliittisesti muutaman vuosikymmenen jäljessä.

Nykyisin on Suomessa vallalla lähinnä inhorealistinen käsitys: rikollisten hoitoyritykset ovat siis lähinnä turhia, eikä kukaan kuvittele ehdottoman vankeusrangaistuksen omaavan positiivisia vaikutuksia (mistä syystä ehdotonta vankeutta tuomitaan vasta kun on aivan pakko).

Vankila on siis vain tiettyjen yksilöiden eristämistä varten, säilytyspaikka ilman sen kummempia (positiivisia) odotuksia.

Jos minulta kysyttäisiin, hän ei tulisi ulos ollenkaan.

Niin kait vankeustuomion yksi tarkoitus on toimia pelotteena mahdollisille rikoksentekijöille. Ymmärrän kyllä perustelut, että ei vankila paranna rikokestekijää, vaan tapahtuu juuri ehkä jopa päinvastoin eli tekijästä tulee vieläkin pahempi.

Mutta... koska ei ole oikeen sekään, että ihmisiä vaan paijataan, kun he hakkaavat toisen melkein kuoliaaksi ja aiheuttavat pysyvän vamman.

Ehkä tuollaisessa tapauksessa olisi ollut hyvä esimerkiksi tekijälle hänen loppuelämän ajaksi langetettu "sakkovero". Siis että joka ikinen kuukausi otettaisiin sopiva lovi tuloista valtiolle. Musta se olis oikeus ja kohtuus, koska valtio joutuu joka tapauksessa kustantamaan uhrin loppuelämän. Vaikka 10% kaikista tuloista oli ne sitten palkkaa, sosiaaliturvaa, ihan mitä tahansa. Pysyis ainakin mielessä.

Vakuutan sinulle TreBoy, että Suomi on oikeusvaltio, ja nimenomaan siksi, että me emme tapa rikollisiamme, emme tuomitse heitä pakkotyöhön emmekä kiduta, ruoski tai silvo heitä. Humaani rikosoikeus lienee eräs suurimmista saavutuksista, joihin länsimainen yhteiskunta on yltänyt, ja Suomessa sitä on sovellettu jostain 1960-luvulta lähtien. Ainakin yliopistolla se on tällä hetkellä ehdottomasti vallitseva ajatussuunta, jota ei kiistetä.

Ja miksi olisi tarvetta kiistää? Eräiden onnettomien yksilöiden tekemät rikokset kuohuttavat ihmisten mieliä ja sitten aina vaaditaan, että rangaistuksia pitäisi koventaa ja rikollisten paapominen lopettaa. Jos asiaa kuitenkin miettii, niin onko oikeastaan mitään rationaalista syytä, miksi rikollisia pitäisi rangaista. Ei, sillä ainoa syy on meidän kostonhimomme, ihmiseen kaiketi luonnostaan kuuluva vaatimus siitä, että väärä teko pitää hyvittää. Valtioksi järjestyneessä yhteiskunnassa ihmiset luovuttavat tämän vaateensa valtion toteutettavaksi ja pitäytyvät kostosta. Humaani rikosoikeus ei rajoitu tähän: se vaatii lisäksi, että rikoksesta ei pidä tuomita sellaista rangaistusta, joka estäisi rikollisen kehityksen yhteiskunnan tuottavaksi kansalaiseksi. Ajatellaan, että rikos on yhteiskunnan valtavirrasta luisuneen elämän tuotos, ja yksilön näkökulmasta tärkeintä on saada aikaan muutos, joka mahdollistaisi katumisen ja rikollisen elämäntavan muuttamisen. Samalla tajutaan, että rikos on monesti viesti siitä, että yhteiskunnassa ei ole kaikki hyvin. Rikoksen tekijäkin on monesti rikoksen uhri – ehkä hän on varttuessaan huonossa ympäristössä saanut vaikutteita, jotka ovat johtaneet rikoksen polulle.

Rikos käsitellään pääsäännön mukaan julkisessa oikeudenkäynnissä, joka samalla toimii samalla tietynlaisena terapiana ympäröivälle maailmalle, joka koettaa ymmärtää, miksi rikos tehtiin. Jo se, että rikoksen tekijä joutuu kohtaamaan rikoksen uhrin tai hänen omaisensa on jonkinlainen rangaistus. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa apartheid-hallinnon verenvuodattajia ei tuomittu rangaistuksiin julmuuksistaan, vaan hirmutekoja käsittelemään perustettiin totuuskomissio, jossa nämä entiset poliisit, vartijat ja sotilaat saivat kohdata ne, joille olivat aiheuttaneet sietämättömiä kärsimyksiä.

Yleensäkin ärsyttää, että mediassa ja tällaisilla forumeilla oikeustieteellistä koulutusta vailla olevat repivät otsikoita oikeusjutuista, joihin he tuskin ovat kunnolla paneutuneet. Tuomio on aina juridisen harkinnan tulos, johon vaikuttavat useat jutun käsittelyn aikana esille tulleet juridisesti relevantit seikat. Jos emme osaa tunnistaa, mikä on juridisesti relevanttia, emme voi järkevällä tavalla arvioida yksittäisen oikeusjutun ratkaisua.

I rest my case :)

Tällaiset mediat ovat nimenomaan sitä varten, että voidaan keskustella ja esittää omia ajatuksia ja mielipiteitä. Jos jostakin henkilöstä TUNTUU, että esim. raiskauksesta langetetut tuomiot Suomessa ovat pieniä, niin kai sen saa sanoa? Ei moisen tunteen esiintymiseen tarvita alan koulutusta. Kokonaan eri asia on se, että tämä foorumi ja media yleensä ei ole sama kuin oikeuslaitos. Eli turha näistä on vetää hernettä nenukkiin...

Hmmm..

"Kun moraalikoodi rappeutuu, se korvataan lakipykälillä. Modernissa hyvinvointivaltiossa on käynyt juuri niin." Aulis Aarnio, AL 15.8. (Kannattaa lukea, ihan hyvä kirjoitus, joka käsittelee häpeää.)

No ainakin lakimiehillä riittää töitä Suomessa. Pitäisköhän vaihtaa alaa.. :)

Ei minulla ole kostonhimoa rikollista kohtaan (ainakaan toistaiseksi). Raiskaajat pitäisi pitää vankilassa koko elämänsä siksi että me muut voimme elää rauhassa. Eli vankeuslaitoksen tehtävänä on mielestäni saada vahingontekijät pois yhteiskunnasta vahingoittamasta enää lisää muita kansalaisia, ei rangaista rikollisia.

"Yleensäkin ärsyttää, että mediassa ja tällaisilla forumeilla oikeustieteellistä koulutusta vailla olevat repivät otsikoita oikeusjutuista, joihin he tuskin ovat kunnolla paneutuneet. "

Okei, pidänkin siis vastedes suuni kiinni näistä asioista kun en ole saanut muodollista koulutusta oikeustieteellisessä. Samalla voinkin karsia kaiken muunkin kommentointini, paitsi sen joka kuuluu omaan erityisalaani, koska en ole pätevä sanomaan muista asioista mitään.

Esim: Lääkäri kysyy: "Onko se kipu teillä pään etuosassa vai sivuilla vai takana. "
-"Valitan, mutta en voi vastata tuohon, koska en ole saanut lääketieteellistä koulutusta jotta tietäisin mitä puhun."

"Katos, tuossa meneekin tosi komea sälli!"
"No enpä tiedä, voin kommentoida vain leipomiseen liittyviä seikkoja"

Okei, tuostakin varmaan saa taas vaikka minkälaista tulkintaa asian vierestä puhumisesta, mutta jos ihmisten kommunikointi, ja mielipiteitten esittäminen rajataan vain niihin alueisiin missä heillä on koulutus ja muodollinen pätevyys, niin kyllä maailmasta tulisi varsin kuiva paikka...

No "oik.yo" on kaltaistensa tavoin viettänyt aikaa hmmm...värikkäässä ja elävässä lakitekstiympäristössä :-D Juristeistahan on tietynlaisia kaskuja olemassa, tuskin syyttä...

Eniten minua ärsyttää se, että hänenkin tekstistään loistaa ammattikunnan taipumus katsoa rikoksia tekijän - ei uhrin näkökulmasta. Yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä on kuitenkin jäsentensä suojeleminen rikosten kohteeksi joutumiselta. Yksinkertainen tapa olisi siivota yhteiskuntaan soveltumattomat, kanssaihmisiä terrorisoivat yksilöt omaan siirtokuntaansa. Karjala kutsuu...

No eipä oo ihme, jos suomalainen lainsäädäntö ja laki on niin kummallista ja epätasa-arvoista kuin nyt. Jos loputkin oikeusoppineista ovat oik. yo:n kaltaisia niin ennemminkin alkaa ihmetyttää, kuinka "selkeää" nykyinen lainsäädäntö on. :)

Meinaa aina laatta lentää kun kuuntelee näiden oikeusoppineiden ja sosiaalitanttojen saarnoja =P. Pohjoismaisten "hyvinvointi"valtioiden ja kansankotien vitsaus... Eihän väärintekijässä itsessään ole koskaan mitään vikaa, vaan häntä pitää ymmärtää. Vika on tietty yhteiskunnan, vanhempien ja koulun, ehkäpä vielä kaupan päälle kirkonkin...

Kyllä Suomi kokonaisuudessaan mun mielestä täytää kaikki oikeusvaltion mittarit (löytyvät webistä). Kyllä pohjoismainen hyvinvointivaltio on edelleen hyvinvointivaltio. Kysymys lienee sen tulevaisuudesta.

Sen verran tunnen empatiaa ed. kirjoittajaa kohtaan, että tässä ns. suvaitsevien, sosiaalisten, positiivisten, ei-tuomitsevien ihmisten maailmassa tulee väkisinkin patoutumia esim. juuri tälläisissa tapauksissa tyyliin "Eihän väärintekijässä...". Tämä selittynee sillä, että enää ei syyllistetä ja tuomita kun siihen on aihetta. Oikean ja väärän rajapinta alkaa hämärtyä.

Väitän, että lapsi syntyessään on viaton. Kysymys lienee sitten minkälaiset eväät hänelle annetaan selviytymiseen. Uhri on aina uhri, mutta jossakin on raja.

Kyseistä tapausta en osaa tarkemmin kommentoida, mutta noin yleisesti ottaen törkeät ja selkeät vammautumisen aiheuttaneet pahoinpitelyt:

Turvataan että uhrin elämä pystyisi jatkumaan mahdollisemman samanlaisena vammautumisesta huolimatta. Ihan pienistä asioista lähtien...eli jos uhri ei pysty käyttämään normaalia pesukonetta vammautumisen takia niin sitten hankitaan sellainen millä pystyy heti eikä kolmen vuoden lomakkeiden täyttelyn jälkeen. Eikä uhrille saa koitua vammautumisesta johtuen mitään ylimääräisiä kuluja.

Varmasti vaikea määritellä menetetystä tulevasta työstä "palkkaa" varsinkin jos uhri on vaikka opiskelija. Mutta eiköhän nämä oik. yo tyypit ja muut saa laskelmillaan selville olisiko uhrista tulevaisuudessa tullut Kimi Räikkönen vai rekkakuski.

Rikoksen tekijä maksaa kaikki kulut jotka vammautumisesta aiheutuu. Jos ei pysty, niin sitten tekee "pakkotyötä" elämänsä loppuun asti ja maksaa kuluista niin paljon kuin pystyy. Rikoksen tekijälle ei tarvitse tässä tapauksessa turvata kuin välttävä asunto ja rahaa sen veran että saa syötyä vaatimatonta mutta teveellistä ja monipuolista ruokaa :) Ja vankilatuomio tietysti päälle. Pistetään nyt vaikka tuollaiset 5 v 4kk :) Ja jos ei työt maita niin sitten vankilatuomio uusitaan ja katsotaan kiinnostaako työnteko sen jälkeen.

Onhan se varmaan vaikeata noista tuomioista päättää. Mutta järkeä saa käyttää. Tuomiota lieventäviksi seikoiksi ainakin tuntuu kelpaavan lähes mikä tahansa...ankeasta lapsuudesta ja liiallisesta kahvinjuonnista lähtien.