Tarkoitukseni ei ole nyt suututtaa sitä yhtä satunnaista itä-Mongolialaista blogini lukijaa joka vahingossa eksyi näille sivuille, mutta ääni mun päässä sisällä käskee sanoa tän: itseluottamus, itsensä arvostaminen, muuta ei tarvitakaan alussa. Itsesääli ei auta ketään eikä se etenkään auta eteenpäin. Jokainen haluaa tulla pelastetuksi, mutta kukaan ei halua yrittää pelastaa täysin menetettyä tapausta.
Mitä saadaan kun laitetaan n.30 nuorta koulun kanssa laskettelukeskukseen viikonlopuksi? Sillä eliittijoukolla tulos oli taattu. Alkoholi kuljetuksen saapuessa ja valvojan tohkeissaan pelatessa Trivial Pursuittia mökin olohuoneessa vaihtoehdoiksi ei jäänyt muuta kuin kuljettaa lasti vessan ikkunan kautta sisälle.
Smells like teen spirit? Hell yeah, and I love it.
27 yötä jäljellä. Aivan liian vähän.
Ahdistus ja ällötys. Ei tätä tunnetta pysty tota paremmin ilmaisemaan. Oma naiivi asenteeni oksettaa mua.
Pahoitteluni.
En osaa käyttäytyä.
Pahoitteluni Sauli Niinistön kannattaja nuoret.
Pahoitteluni ystäväni, että joudut siivoamaan jälkeni.
Pahoitteluni myös sanoistani ja ajatuksistani sekä yrityksistäni tunkeutua elämääsi.
Pahoitteluni mustasukkaisuudesta.
Pahoitteluni, että en pysty mitään noista sinulle sanomaan.
Pahoitteluni myös naapurin kukkapenkille joka pikkutunneilla osui vastaan huononolon yllättäessä. Yritin kyllä tähdätä sen ohitse.
Kun mä sanon "ei enää ikinä" se tarkottaa että ruotsinlaivalla uudestaan. Tosta aiheesta voisin kirjoittaa romaanin.
8612 Been there, done that.
Kahden tunnin yöunien jälkeen palasin kouluun aivan järkyttävässä krapulassa.
Koeviikko alko tänään ja pitäis saada vielä jotain luetuksi. No way.
Miten voi olla jotain ihmistä näin paljon ikävä? Jos mustasukkaisuus olisi kuolemansynti mulle annettaisiin kaikki jonotusliput helvettiin.
Miten pahasti voi ihminen itsensä alkoholin alaisena nolata? Mä olin suunnitellut sivistynyttä viinin maistelua joka sitten.. no.. niin...
Puoli kolmelta mä kömmin taksista ulos, löysin kotioven, kamppailin 10 minuuttia avaimien kanssa, sain oven avattua ja olin jotenki päätyny pehkuihin, kun sieltä aamulla heräsin. Seuraava aamu olikin kuin kohtaus suoraan dawn of the deadista. Ei enää ikinä.
Kuulin jälkeen päin, että mä olin yrittänyt ½h ajan päissäni selittää henkilökemiasta ja ainut asia mitä mä olin saanut sanottua oli "mies, nainen, laiva".
Pisteenä iin päälle maanantaina koulun ruokalassa joku täysin tuntematon henkilö tuli kyselemään minne mä päädyin lauantain loppuillasta. Seisoin vaan haavi auki, änkytin jotain kasvisruoasta ja otin tiukan takavasemman.
Ainiin, mainitsinko mä jo? EI ENÄÄ IKINÄ.
Äitikulta on taas kutsumassa joitain porvari kavereitaan tänne kehumaan kattausta. Minne mun sillä välin pitäisi evakoitua? Mä en jaksa istua toista iltaa putkeen kotona. Ja vielä seurana +40 keskiluokan pareja jotka vaihtelee eskoottisia sienireseptejä. Kiitos ei. Ajattelin että mä ottaisin muutaman lasillisen ihan lauantai illan takia.
Olen liian nuori lähtemään baariin, liian vanha pussikaljalle. Mitä helvetiä mun nyt kuuluisi tehdä?