Avuton olo.
Minka takia sillon kun ma olen poissa ihmisten pitaa muuttaa Australiaan, sairastua diabetekseen, joutua huumevieroitukseen, valmistua koulusta etuajassa tai lahtea Lontooseen opiskelemaan?
Tuntuu, etta mun pitaisi palata. Mun parantavaa katta tarvitaan palavan kiihkeasti.
Mita se asiaa muuttaisi? Sama diabetes ja ylioppilas lakki niilla olisi, olisin ma siella tai en.
Hitto.
20 soittoyritysta ja epatoivoinen viesti?
Joko on aika ottaa puhelin kauniiseen kateen?
NAAH.
Antaa toisen karsia.
16 kerta, puuttuu enaa nelja.
17, puuttuu kolme.
Ei hitto.
Laheta nyt edes viesti?
Mutta jos se yrittaakin enaa vaan 4 kertaa ja luovuttaa viidennetta kertaa nappaillessaan numeroa? Enta jos ma en kuule kun se soittaa 20 kerran?
Eihan mulla ole vastaajaakaan.
Kun 20 vastaamattoman raja ylittyy, vastaan.
Puuttuu viela 5 soitto yritysta.
Siinahan soittelet.
Tein jarkyttavan virheen. Tuntuu kuin oma serkku hiertaisi paivat kiinni mussa. En haluaisi yhtya "ollaan vaan kavereita"-ihmisiin, mutta nyt ma oikeasti tarkoitan sita. En ole mieltynyt vaihtamaan suudelmia parhaan ystavani kanssa.
Puta la wea po.
6vk takana ja paikallinen intiaani on jo parkeerannut mun kainaloon. En vaan voi mun Suomalaiselle charmille mitaan baby.
Noniin. Tein sen uudestaan. Ja 6 päivää sen jälkeen tein syntiä. Jos sanoisin katuvani valehtelisin. Nyt vaan toivon, että mun kaltasia kusipäitä ei ole enempää. Ei mulla ole oikeutta tähän?
Neiti Nulikkaprinssi, toivottavasti luette tätä. Lähtö 16h ja 30 minuutin kuluttua. Aivan liian vähän. Ja tiedot siitä mitä määränpäässä odottaa tuli tasan viikko sitten. :D Kyllä AFS hoitaa.
Muutama päivä sitten suutelin mielittyäni ilman varoitusta. Uudestaan nyt heti tässä kiitos.