Kiirettä pukkaa

Viime viikko meni ohitse kuin huomaamatta vaikka sen alunperin piti olla normiviikko. Tiistaina puoleltapäivin soi puhelin ja tarjolla oli ylimääräinen viikon lomituskeikka. Juudaksena taas myin itseni ja siltä istumalta lähdin tekemään extratunteja. Samaan aikaan myös isäni ilmoitti, että hän saapuu torstaina tapetoimaan makuuhuoneeni.

Uudet tapetit olivatkin jo kolme viikkoa odotelleet rullina mestaria paikalle. Oli tosi mukavaa saada makuuhuoneen pintaremontti tehdyksi. Siinä menikin sitten koko torstai päivä. Lisäksi painoi almanakan kulmassa omat ekstrat, jotka oli hoidettava perjantaina, jolloin alkoi myös jo kuukausi sitten sovittu keikka. Lauantaina piti vielä tehdä varsinaiseen työhöni liittyvät tunnit. Näin viikko kuluikin.

Sunnuntaina olisin saanut nukkua, mutta luterilainen minäni herätti minut tunnollisesti aamulla klo 05.00. Väkisinmakuutin itseäni kello seitsemään, jolloin annoin periksi ja ryhdyin puuhastelemaan.

Mieltäni on painanut, etten ole jatkanut blogini tarinasarjaa. Olin ajatellut sunnuntaina paneutuvani henkien herättelyyn ja thaimaalaiseen kulttuurin jakaakseni sen kanssanne. Mutta sunnuntai aamuna kaivoinkin ompelukoneeni esille ja vastatapetoituun makuhuoneeseen ompeliin uudet pussilakanat ja tyynyliinat kankaista, jotka olin hankkinut heräteostoksina.

Tämäkin viikko on täynnä ekstraa enkä vieläkään pääse kirjoittamaan henkien herättelystä ja thaimaalaisista hymyistä. Pelin henki on nyt vain tämä ja tässä hengessä jatka kohti hetkeä, jolloin taas saan aikaiseksi uuden tarinan teille.